Syksyn sinnittelijöitä

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Ihmeen hyvin puutarhasta löytyy edelleen sinnittelijöitä, vaikka öisin on varsin koleaa ollutkin. Alkuviikosta yö meni jopa ensimmäisen kerran pakkaselle. Nurmikko oli niin puiston puolella kuin omassakin pihassa valkoisena. Sen sijaan kasveilla ei huurretta liiemmin ollut.

Kasvimaan lavakauluksista olen jo kesäkukatkin tyhjentänyt. Majalispenkkiin keväällä kylvetyt kehäkukat sen sijaan kukkivat edelleen hyvin. 

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Muutaman parsan annan jatkaa kasvua sadonkorjuun jälkeen. Minusta korkeaksi kasvavat tillimäiset parsat ovat kauniita. Sateella niihin kerääntyy pisaroita kimaltamaan timanttien lailla. Yleensä ensimmäiset räntäsateet kaatavat pitkän huiskeat varret kumolle. Silloin käyn ne leikkaamassa pois.

Parsojen vieressä kasvaa kiinansipulia. Sen kukinta on kestänyt pitkään. Osa kukkavarsista on kasvanut korkeiksi parsan joukkoon. Punertava vaahteranlehti on kuin joulukuusenkoriste parsoissa. 

Comagaria rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda kukkii käytännössä läpi kesän. Sitä olen lisännyt satelliitin tavoin levittäytyvistä rönsyistä toisiin paikkoihin. Tästä ei ole tullut riesaa, sillä se on helppo kitkettävä ja rönsyjä leikkaamalla sen valloitusyrityksiä on helppo torpata.

Borago officianalis - Kurkkuyrtti

Kylvin kurkkuyrttiä kasvimaalle vuosia sitten. Sen jälkeen kurkkuyrttiä on ilmestynyt mitä omituisimpiin paikkoihin. Kauaskin alkuperäisestä kylvöpaikasta. Keväällä kylvin tarkoituksella lisää kurkkuyrttiä kasvimaan Vapaapenkkiin. Kurkkuyrtin kukka on kaunis. Ei haittaa yhtään, vaikka se lähtisi taas kulkemaan omille teilleen.

Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat monikäyttöisiä ja kiitollisia kasveja. Sitkeitä myös, sillä esimerkiksi kuvan Wargrave Pink kukkii yhä. Enää ei yhtä runsaana kuin kesällä, vaan kukkiipa kuitenkin. Samoin sininen Rozanne kukkii yhä. Se on venyttänyt varsiaan niin tehokkaasti, että Austin-ruusu Emily Brontë joutuu toimimaan kurjenpolven tukipylväänä.

Geranium 'Rozanne'

 
Vasenrinteen verikurjenpolvi alkoi pukkaamaan uusia kukkia, kun rajoitin sen rehottamista leikkaamalla sitä syyskuun alussa. Mitään kukkatulvaa ei tosin ole enää luvassa. 

Sedum 'Herbstfreude'  - Komeamaksaruoho 

Komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' minulla kasvaa useissa eri paikoissa. Ymmärrettävää, että kukkimisajankohdalla on eroja riippuen paikan valoisuudesta ja suojaisuudesta. Oikearinteessä kasvava komeamaksaruoho on kukkinut ajat sitten. Se on ollut jo pitkään aivan ruskea. Ehkä se onkin jokin eri lajike?

Kimalaiset ovat tykänneet näinä viime aikojen aurinkoisina päivinä komeamaksaruohoista. Purppurapunalatvoista pörriäiset eivät enää välitä. Olivat ne auringossa tahi eivät. 

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodo Cunningham's White tapaa aina kukkia vaisummin loppukesästä. Nyt siinä on yksi tai kaksi kukkaa tasaisin välein. Nuppuvaiheessa 'Cunningham's Whiten kukka on hennon vaaleanpunainen. Avonaisena valkoinen. Loppukesän kukinnasta huolimatta tämä rhodo kukkii yleensä uudelleen keväällä.

Lilakukkainen syysasteri

Lilakukkainen syysasteri on täynnä kukkia. Ollut jo pitkään. Kiva väriläiskä Pikkupuutarhassa, lähellä tuija-aitaa. Tässä syysasterissa ei ole muuta vaivaa kuin hyvin innokas leviäminen. Se olisi kannattanut istuttaa vaikka pohjattomaan ämpäriin tai muuten rajata sen juurten etsiytymistä ympäriinsä. Juuret eivät ole kovin syvällä, joten liian etäälle ulottuvia versoja on kohtalaisen helppo ottaa pois.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Alaihalla kasvaa taasen syysasteri Patricia Ballard. Sen olen hankkinut jokunen vuosi sitten OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Vuosi sitten Patricia ehti avata kukkansa, mikä ilahdutti kovasti. Tänä vuonna vain harva nuppu ehtinee avautua. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna arveli, ettei minun Patriciani ole Patricia Ballard. Hän vertasi omaansa, jonka väri eroaa minun asteristani. Loppujen lopuksi ei maailma siihen kaadu, onko syysasterini nimi Patricia tai Pirkko. Patriciaksi omaani kutsun. Vai alkaisiko se avata nuppujaan aikaisemmin, jos tietäisin takuuvarmasti sen oikean nimen?

Rosa Austin 'Carolyn Knight' - joka se ei ole

Austin-ruusujen vuoksi toivon päivien pysyvän yhä lämpiminä. Yöpakkasillakaan ei ole kiirettä. Jos talvi alkaa lokakuussa, tulee siitä turhan pitkä minun makuuni. Eikä Austinini tarkene avata nuppujaan. Carolyn Knight, joka siis ei ole Carolyn Knight, vaan joku muu valkoinen Austin, on kukkiensa suhteen pisimmällä. Samoin alapihan Emily Brontë.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Lady of Shalott'ssa on useita nuppuja, joista jokainen vielä aika tiukasti kiinni. Avautuisivatkohan nämä maljakossa, jos mahdollisten kylmien öiden vuoksi ottaisin yhden leikkokukaksi? Taidanpa tehdä sellaisen kokeen. Kannattaa varmaan odottaa vielä hetki, jotta nuppu löystyy hieman. Silloin se saattaisi avautua helpommin sisällä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Epäilen, ettei tänä vuonna tule loisteliasta ruskaa. Yläpihan tuurenpihlaja on punastunut latvuksesta. Alaoksilta osa lehdistä on jo pudonnut. Alapihan tuure on enimmäkseen vihreä. Osa villiviineistä on vihreitä, vain pieni osa on punastunut. Puiston puolella olevan mongolianvaahterat ovat vihreitä. Monet koivut ovat pudottaneet lehtensä. Haapojen lehdet ovat ruskeita. 

Puiston nurmikko huurteessa pakkasaamuna

 
Tänään lauantaina on kiirehdittävä pihalle puuhaamaan ja nauttimaan auringon ajoittaisesta pilkahtelusta pilvien takaa. Tuuli kylmentää ilmaa, mutta töitä tehdessä ja sopivasti pukeutuneena kyllä tarkenee. Sunnuntaille ja tulevalle viikolle on ennustettu sateita. Silloin voi vaikka siivota tai päivittää istutustietoja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Perhosia ja pinkkejä kukkia

Nokkosperhonen purppurapunalatvassa

 

Aika hyvä perhoskesä, sanoisin. Elokuuhun saakka sain niitä odottaa, kuten usein ennenkin. Eniten kukissa on lennellyt amiraaleja, viime päivinä myös nokkosperhoset ovat tänne ilmestyneet. Mitään tarkkaa vertailua en ole tehnyt, mutta suosituimpia perhoskasveja näyttävät olevan syyshortensiat ja purppurapunalatva. 

Ruoanlaitto on muutaman kerran keskeytynyt, kun olen ikkunasta nähnyt perhosten pörräävän sisäänkäyntiä vastapäätä kasvavissa kookkaissa kasveissa. Kamera hyppysiin ja pihalle. Koskaan ei tiedä, tulevatko perhoset näytille seuraavina päivinä.

Amiraali syyshortensiassa

Amiraaleja on ollut todella paljon. Pari viikkoa sitten kanttausuria alapihalla huoltaessani perhoset pyörivät minunkin ympärilläni. Yksi laskeutui jopa hiuksiin. Oloni oli imarrelltu. Amiraaliperhonen tuumi kenties, että tuossapa tuoksuva kukka. Olihan minulla kukkakuvioinen pusero, joka todennäköisesti oli alkanut tuoksumaan enemmän mullalle ja rikkaruohoille siinä kitkemisen tiimellyksessä.

Kimalainen tädykkeessä

Kimalaisia lajitovereineen on aurinkoisina päivinä niitäkin runsaasti. Sinikukkaisesta tädykkeestä ne tykkäävät kovasti. Samoin komeamaksaruoho on nyt suosittu pörräyspaikka. Punahatut eivät pörriäismaineestaan huolimatta ole olleet kovin ruuhkaisia kukkia. Istutuspaikalla lienee osuutensa. Mitä aurinkoisempi paikka, sen enemmän pörriäisia kukilla näkee.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Koko kesän olen taivastellut puutarhan rehevyyttä. Lähes kaikki on venynyt ylös ja sivuille monin verroin muita kesiä enemmän. Ruusupenkin neilikkaruusu, Sävel- ja Sointu-ruusu ovat piikikkäitä jättiläisiä. Kukkivat runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ehtinyt useammin leikkaamaan kuihtuneita kukkia pois. 

Rosa Sävel

Sävelestä leikkasin joitakin alimpia oksia, kun ne vyöryivät kanttausuran yli nurmikolle. Siinä kohtaa on ollut vähemmän kiva leikata nurmikkoa, kun Sävel on tarttunut puseroon kiinni. Ennen oksien leikkaamista sanoin sille, etten kesken nurmikonleikkuun ala ruusujen kanssa seurustelemaan. Ehtisin kukkia ihastelemaan muulloinkin. Moni tietää, miten paljon ja tanakoita piikkejä Sävelessä on. Ruusu vain jatkoi pelehtimistään, joten oli pakko hakea sakset ja laittaa pensasta pikkuisen kuriin.

Rosa Therese Bugnet

Teresanruusu aloitti kukinnan ensimmäisten joukossa ja jatkaa edelleen. Siitä olen muistanut ja ehtinyt kuihtuneita kukkia useammin leikkaamaan. Tällä toimenpiteellä on selvästi uusien nuppujen muodostumista edistävä vaikutus. Tämä perustuu omiin huomioihini. Ei siis mihinkään tutkittuun faktaan.

 

Ensi keväänä on tärkeää muistaa leikata ruusupensaita voimakkaammin. Siten niistä saa tanakampia ja kaunismuotoisempia. Miten taas oli keväällä mukamas niin kiirettä, että leikkaaminen jäi tekemättä? 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' kärsi alkukesästä jostain ötökästä, joka nakersi nuput kelvottomiksi. Kävin keräämässä toukkia pois, mikä näyttää tehonneen. Nyt uusia nuppuja on kehittynyt ja ne ovat myös avautuneet. Vartta tälle ruusulle on kertynyt metrin verran, joten olen laittanut sille tukikepin. Ei se kyllä ole kovin paljon rankkasateista ja tuulista häiriintynyt, mutta varma on aina varmaa.

Kaivoin Ladyn edessä kasvavat komeamaksaruohot pois istuttaen ne toisaalle. Ajattelin, että ruusun on parempi saada ilmavammat olosuhteet. Tilalle istutin esikkoa, joka pysyy matalamapana. 

Austin-ruusu, joka ei ole Caroyn Knight, jona sen ostin.

Ladyn läheisyydessä on valkoinen Austin-ruusu, jonka olen ostanut Carolyn Knightinä. Se tämä ruusu ei todellakaan ole. Sade on ruskettanut valkoisia terälehtiä. Ei onneksi pahasti.  Tämänkin ruusun varsi on melko korkea eli tuen laitoin sillekin.

Alapihan Austin-ruusu 'Emile Brontë' kukki aiemmin kesällä kivasti. Nyt siinä ei ole nuppuja. 

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Loppukesän suuri puutarhatapahtuma pihassani on ilman muuta syyshortensioiden kukinta. Vanille Fraise aiheuttaa aina alkukesästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun katselen sen vaisua olemusta. Syyshortensiat heräävät tunnetusti monia muita kasveja hitaammin. Pitäisi vaan rohkeasti luottaa tämän hienon pensaan kykyyn ja tahtoon tuottaa upeita kukkia. Kuin huomaamatta siihen ilmestyy kartiomaisia valkoisia kukkia, jotka yhtä yllättäen alkavat punertua.

Hydrangea 'Vim's Red'

Syyshortensioita on lukuisia erilaisia. 'Vanille Fraisen' kaveriksi istuttamani 'Vim's Red' on matalakasvuisempi ja tanakampi. Kukkakartiotkin ovat hieman erilaisia ja niiden väri muuttuu myöhemmin viininpunaisemmaksi. 

Hydrangea arb. 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensioiden ryhmän löysin muita hortensioita myöhemmin. Hyvä, että löysin. Hienoja kasveja nämäkin. Pallohortensioiden yksi huomionarvoinen ominaisuus on siinä, että ne versovat joka vuosi tyvestä uudelleen. Tämän vuoksi pallohortensian voi istuttaa sellaiseenkin paikkaan, johon talvella kasataan lunta. Viime- ja tänä kesänä olen istuttanut pallohortensioita Oikearinteen naapurin puoleiseen päähän. Juuri tuohon paikkaan ei lunta kolata, mutta tuuli kyllä kinostaa sitä aika runsaasti. 

Hydrangea 'Grandiflora'

Talon sisäänkäynnin puolella kasvava vanha 'Grandiflora' on jälleen niin täynnä suuria kukintoja, ettei se tahdo koko taakkaa väsähtämättä kantaa. Etenkin rankkasateet ovat katkoneet oksia ja painaneet oksat lyttyyn toinen toistensa päälle. Olen surutta leikannut kukintoja maljakkoon, jossa ne tosin eivät kovin kauaa varisematta pysy. Ulkona, terassin pöydällä viehättävät kuitenkin useamman päivän.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni on kerrassaan hurmaava. Sitä kelpaa ihailla ihan joka suunnasta. Niin olen väsymättä tehnytkin. Alapihan Kiemurapenkissä asuva syysvuokko on kasvanut valtavaksi puskaksi. Se on tehnyt useita siementaimia. Niinpä syysvuokkoa kasvaa nyt myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäyntiä vastapäätä Saapaspolun reunassa ja alapihan Päivänliljapenkin päässä. Valitsin kokeeksi erilaisia paikkoja nähdäkseni, missä syysvuokko viihtyy. Pari vuotta jokainen siementaimi on asunut uusissa paikoissaan ongelmitta. Tuleekohan niistäkin emonsa kaltaisia komeita puskia?

Naapurin Marit toi minulle kivan yllätyksen. Teemana on keltainen väri. Korissa on Maritin juuri metsästä poimimia kantarelleja, jotka ovat kauniita kuin korut. Korista löytyi myös Maritin kasvattama keltainen kesäkurpitsa ja hänen miniänsä sitruunapuun hedelmä. Kukkakimpun Marit oli koonnut yrteistä. Pisteenä iin päälle Maritille oli yllään keltainen pusero yllätystä tuodessaan. Ihana, aurinkoa täynnä oleva kori. Kiitos Marit!

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Viikonloppu edessä. Monta hommaa odottaa tekijäänsä puutarhassa, jos vain perjantaiaamusta alkanut sade hellittää. Jos sataa, niin tehdään sitten jotain muuta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Takatalvellista maaliskuuta

Päivälenkin tarkastuspisteenä lähijärven ranta

 
Turha kieltää, etteikö viikon ajan kestänyt takatalvi hiukan madalla mieltä. Edellisen viikonlopun uskomattoman lämpimäksi heittäytynyt sää tuntui aivan ihanalta. Auringonpaiste ja runsas +10 astetta mittarissa sai hymyn huulille ja naisen pihalle. Ehdin jo harjoittaa pientä pihasiivousta ja pesin etelänpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Sisälle tultuani ilo ei päässyt täysillä kuplimaan, sillä ikkunoiden sisäpinnat vasta harmaat ovatkin. Mitäpä tuota murehtimaan. Työt eivät tekemällä lopu. 

Tienpiennar

Lauantaipäivän ratoksi kävelin kylän torille markkinoille. Ei siellä sentään metrilakua tällä kertaa myyty. Kojuja oli kuitenkin tosi vähän. Käsintehtyjä puukkoja, saippuaa, sukkakauppias ja yhden puolueen vaaliteltta sekä muutama muu vähemmän kiinnostava koju. Helsinkiläiseltä leipomoyrittäjältä ostin mustikkapiirakkaa, kun oli niin herkullisen näköistä. Olin kyllä leiponut perjantai-iltana itsekin. Korvapuusteistani tuli ruman näköisiä, mutta hyvältä ne maistuvat.

Toria kohti kävellessä tarkkailin tietenkin ympärillä olevaa luontoa. Nappasin kuvan tienpientareesta, jolla kohdin keväisin näen ensimmäisiä sinivuokkoja. Eipä vielä näkynyt. En edes odottanut näkeväni. Viime öinä on ollut reiluja pakkasia, eikä päivätkään lämmöllä ole leveilleet.

Pikkutalviot saivat untuvapeiton.

Lunta tuprutteli alkuviikosta muutaman sentin verran peittäen maan jälleen valkoiseksi. Toivottavasti se vähä on suojannut lukuisia ylös nousseita piippoja ja heräämisen merkkejä osoittavia muita kasveja. Lauantaina tuuli on tuivertanut voimalla aamusta alkaen. Piha on tämän jälkeen varmasti jälleen täynnä koivusta ja muista puista lentäneitä oksia. Ehdin ennen lumia niitä yhden säkillisen verran jo pois kerätä.

Pupujussitkin ovat ehkä siirtyneet metsiin, kun alapihalla ei niiden jälkiä näy. Minä siellä olen kameran kanssa kiertänyt. Ei vain jaksa jatkuvasti ikuistaa samoja lumen peittämiä alueita, vaikka aina jälkikäteen harmittelen, ettei tullut otettu enemmän kuvia. 

Mitähän nämäkin tulppaanit miettivät saatuaan niskaansa uutta lunta? Onneksi satanut lumi on kevyttä ja ilmavaa. Se ei paina herkkiä varsia maahan makaamaan. Ennen lumisadetta ruiskutin näiden piippojen ympärille TricoGardenia, etteivät peurat tapansa mukaan napsi tulppuja ylös. Ihan jokaista kevätkasvia ei millään pysty verkoilla suojaamaan. Helpompaa olisi aidata koko tontti, mikä taasen ei ole mahdollista.

Nämä eivät ole Austin-ruusuja, vaan reilun kaupan kimppu.

Maaliskuu on ollut monin tavoin vilkasta iltoja myöten. Edellisellä viikolla kävin Helsingissä kuuntelemassa Ruususeuran järjestämää luentoa, jossa meille monille tuttu Saaripalstan Saila oli kertomassa Austin-ruusuista. Sain tietoa ja hyviä vinkkejä niin Sailan esitelmästä kuin yleisön kysymyksistä. Bussimatka kotiin sujui huomaamatta, kun pohdin uusille Austineille mahdollisia istutuspaikkoja pihassani. Hyvä, että otollista istutusaikaa joutuu vielä hetken odottamaan. Ehtii joku tolkku tulla näihin ruusu-unelmiin. Ehkä.

Päiviin on sisältynyt myös viimeisiä hyvästejä. Laila-ystäväni menehtyi tammikuun lopussa. Hän sai sairaskohtauksen toukokuussa 2023 lomaillessaan miehensä kanssa Tukholmassa. Sairaskohtauksesta Laila ei enää hoidoista ja kuntoutuksesta huolimatta toipunut. 

Koristemansikka nuppuilee 9.3.2025

Kahvipullan aiheitakin on maaliskuuhun sisältynyt. Isäni täytti 97 v. Hän oli vähän vaisu juhlija flunssan vuoksi. Yskivä ja nuhainen pappa vietti synttäriään omassa huoneessaan, ettei tartuttaisi muita asukkaita. Eikä hän ollut ainut eristetty, sillä monenlaista virusta on hoivakodissakin liikkeellä. Isän virustestit onneksi näyttivät negatiivista.

Vein asukkaille ja hoitajille kahvin kanssa tarjottavaa. Talon puolesta sattui poikkeuksellisesti olemaan tarjolla kuivakakun pala. Sovimme, että minun tuomani tarjotaan seuraavana päivänä. 

Kahvitarpeet osastolle tuonut emäntä kertoi hyvinvointialueen kilpailuttaneen hoivakodin ruoat. Aiemmin ruoka tehtiin talon omassa keittiössä. Nyt ruoka tuotetaan yrityksessä, joka toimittaa aterioita satoihin kouluihin, päiväkoteihin ja hoivakoteihin. Taustalla on ulkomainen terveysjätti. Ihmetystä aiheuttaa mm. se, että rahkaa/jugurttia on vanhuksille tarjolla aamulla, iltapäivällä ja illalla. Iäkkäät vanhukset eivät välitä rahkasta tai jugurtista. Eivät ainakaan kolme kertaa päivässä. Tämän seurauksena hävikki on kasvanut valtavasti. Hoitajat ovat laittaneet yritykseen palautetta, että rahkaa/jugurttia olisi vähemmän/harvemmin. Kahdeksan-yhdeksänkymppiset eivät enää tarvitse dieettiä eivätkä rajoituksia. He ovat ansainneet kahvipullansa.

Käytän aika paljon keittiöpyyhkeitä, milloin mihinkin. Nyt vanhimmat ovat kuluneet liiankin ohuiksi. Kaupoissa käydessäni vilkuilin kivan näköisiä pyyhkeitä. Väriskaala oli monessa paikassa ankea. Harmaata, beigeä, himmeää ruutua tai raitaa. Monessa tapauksessa keittiöpyyhkeen kokokin on pienentynyt. Perinteisesti 50 cm x 70 cm on ollut keittiöpyyhkeen koko. 

Netistä löysin muutaman kauniin keittiöpyyhkeen. Hintaa toki oli vähän enemmän. Ei kuitenkaan niin mittavasti, ettenkö raaskinut kolmea pyyhettä tilata. Yhdessä tilaamassani pyyhkeessä on pionin kuva. Toisessa taasen puutarhurin kalenteri, kuten tuossa kollaasissa näkyy.

Kolmannessa pyyhkeessä on erilaisia kissoja, joista yksi kääntyy keskellä pyyhettä "hymyilemään". Kissapyyhkeitä oli muitakin erilaisia. Ehkä seuraavalla kerralla tilaan niitä. Näiden materiaali on 100 % puuvillaa.

Kellarin taimikasvattamo on nyt avattu. Toistaiseksi siellä ei ole potteja pilvin pimein. Aion vielä tämän maaliskuun aikana kylvää mm. tuoksuherneet, yrttejä ja muutakin. Kunhan nyt ehdin saada pussukat taas järjestykseen. Huhtikuussa on kylväminen kiihtyy entisestään.

Ostin taimikasvattamon pöydälle uuden kernin (halvalla), jotta vanha keittiönpöytä ei suotta menisi pilalle. Enpä usko meillä olevan pöydälle käyttöä, mutta kerni on mustaa muovia nätimpi ja siitä on helppo pyyhkiä multaiset läiskät pois. Täytyy vielä pudottaa valaisinta vähän alemmas. 

Lumi sulaa näköjään tuulenkin voimalla.

 

Toisaalta on hyvä, että kevään tulo keikkuu sinne tänne. Kylminä päivinä saa edistettyä koti- ym. töitä. Ja raaskii käydä muuallakin niin tuttuja tapaamassa kuin muissa riennoissa. Aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät saapuessaan houkuttelevat pihaan ja puutarhaan voimalla, jota on mahdoton vastustaa. Eiköhän ne päivät ole pian edessä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Johan on lämmin syksy!

Punakaneli

 
Syyskuu ei ole toistaiseksi tuonut tullessaan syksyä, vaan lämmin sää on jatkunut hyvin kesäiseen tahtiin. Illat tosin pimenevät yhä aikaisemmin ja aamullakin ehtii hyvin herätä ennen auringonpaistetta. Sadevedestä ei myöskään ole tullut puutetta. Pilvet hoitavat luonnollisen kastelun edelleen yhtä tehokkaasti kuin koko kesän ajan on tapahtunut.

Näin satoisaa kesää en ole tällä tontilla nähnyt. Herukat ja karviaiset on kerätty ja keitetty mehuksi ajat sitten. Kasvihuoneestakin on viimeiset kurkut ja tomaatit kerätty. Kerrankin tomaatit ehtivät kypsyä kasvarissa ihan omatoimisesti. Ainuttakaan en tuonut vihreänä keittiöön. Paprikat poimin viimeisenä. Kasvatin California Wonderia ja pitkulaista Zazua. Ne säilöin mausteliemeen, jonka olen hyväksi havainnut.

Omenoita on tullut valtavat määrät. Ensimmäisenä kypsyivät Valkeakuulaat ja Huvitukset. Seuraavana vuoroon tuli Punakaneli ja nyt syysomena, jonka arvelen olevan Antonovka Safrannoje. Omenat ovat olleet hyvälaatuisia. Kompostiin on mennyt lähinnä muutama muumiotautinen ja joitakin lintujen nokkimia. Joka aamu olemme poimineen pudonneet omenat nurmikolta. Etenkin valkeakuulas alkaa pilaantua nopeasti maahan pudottuaan.

Olen pilkkonut omenoita pakkaseen, soseuttanut aamupuuron päälle laitettavaksi ja tietenkin omppuja on syöty kasapäin. Omppuja on jaettu sukulaisille, ystäville, naapureille ja vihdoin laitoin ilmoituksen tarjolla olevista hedelmistä kylän FB-sivuille. Tuntuu tuhlaukselta viedä omenoita kaatopaikan keräysastiaan. Ne eivät loputtomiin säily, eikä niitä myöskään millään jaksa kilotolkulla säilöä ja syödäkään.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli yhtä helteistä kuin keskikesällä konsanaan. Tiistaihin 10.9. mennessä syyskuussa on ollut poikkeuksellisen monta hellepäivää eli kahdeksan. Normaali määrä olisi lähempänä yhtä. Kovin kylmää ei ole luvassa lähipäivinäkään, vaikkakin epävakaisempaa.

Puutarhassa moni kasvi jatkaa kukkimistaan, eikä ruskavärejä näy vielä paljoakaan. Koivuista ja vaahteroista lehtiä maahan sataa solkenaan. Siihen nähden, että vettä on satanut usein ja kerralla paljon, maa ei ole kovin märkää. Pinnasta kyllä, mutta vähänkin lapiota näyttämällä törmää aika kuivaan multaan. Ilmeisesti kasvit ovat saaneet riittävästi juodakseen, sillä kaikkialla on varsin rehevää.

Rypäle Zilga

Tiistaina poimin Zilgat pergolan katosta. Olivat jo niin kypsiä, että kerätessä osa rapisi maahan. Satoa kertyi kaksi ämpärillistä. Zilga on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi niitä on paras syödä pihalla. Silloin voi kiven sylkäistä vaikka syreenien tyvelle. Pienen määrän rypäleitä laitoin kehkeytymään likööriksi. Loput rypäleet höyrytin mehuksi, josta osan jatkojalostan hyytelöksi. Se on hyvää vaikkapa juuston kanssa tai lusikallinen aamujugurtin seurana.

Siistin yksittäin tai ryhmissä kasvavia tuijia. Vielä pitäisi kadun varren aitatuijat siistiä. Akkuleikkurilla työ sujuu kätevästi. Oksaleikkuri ei ole kovin painava, mutta pitkään käsiä ylöspäin pitäessä leikkaaja väsähtää. Kysyin eräästä puutarhapalvelufirmasta leikkaajaa. Herra totesi, että kevät on tuijille parempi leikkausaika. Tiedän. Hyvin tuijani ovat pärjänneet tällä syysleikkauksella, joten ajattelin jatkaa samalla tyylillä. Herra lupasi käydä katsomassa, vaan ei ole näkynyt. Olisin tehnyt sopimuksen, jos hän olisi saapunut luvatusti paikalle ja sopinut leikkausajan keväälle. Huonoa palvelua, en ota toiste yhteyttä. Leikkaanpa itse. Lähipäivinä, jos ehdin ja jaksan. Tai sitten keväällä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Puutarhan kuvaaminen on kaikkien syystöiden lomassa jäänyt vähiin. Joskus myöhemmin se harmittaa. Ei vaan aina ehdi ja sitten kun ehtisi, ei jaksa eikä viitsi. Syysvuokkoa kelpaa kyllä kuvata useamminkin. Se on kukkinut heinäkuun lopusta runsaampana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Tykkään siitä aivan valtavasti. Syyshortensiatkin keräävät varauksetonta ihailuani, joten aion pyöriä kameran kanssa niiden ympärille lähipäivinä.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott kukkii parhaillaan toista kierrostaan. Useita nuppuja on vielä avautumatta. Valkoisessa Carolyn Knight'ssä on myös muutama nuppu. Myös Emily Brontë aikoo vielä kukkia. Nämä Austin-ruusut jaksavat tuottaa jatkuvasti iloa. Viime vuonna Lady of Shalott kukki aivan ensi pakkasiin saakka. Toivottavasti talvi on niille suosiollinen ja saan pitää ne puutarhassani pitkään.

Tuurenpihlaja

Pahoittelen, etten ole viime aikoina kommentoinut postauksianne juuri lainkaan. Elokuussa innostuin lukemaan kirjan poikineen eli kokonaista 11 kirjaa. Aika on rajallista. Eiköhän edessä oleva talvi tuo taas enemmän aikaa blogimaailman kanssa seurusteluun.

Ja taas on aika ruusujen

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

 

Vuosien takaisen pensasruusukuumeen seurauksena meillä kasvaa joukko erilaisia ruusuja. Etenkin 1990-luvulla kehitettyjä kotimaiset olosuhteet kestäviä pensasruusuja tuli hankittua useampi.

Alapihalla kasvavista osa on jo kukkimisensa lopettanut. Näitä ovat: Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis Tornedal), Suviruusu (Rosa pimpinellifolia 'Poppius'), juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja metsäruusu (Rosa Majalis).

Rosa rugosa 'Ritausma'

 
Omenaruusun (Rosa magnifica) versot kärsivät talvesta. Se ei taida kukkia nyt ollenkaan. 

Ritausmankin leikkasin keväällä matalaksi. Sen olen tehnyt aiemminkin. Nyt pensaassa on paljon nuppuja valmiina avautumaan.

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

Alapihan Ruusupenkissä kasvaa kolme pensasruusua. Sointu aloitti niistä kukintansa ensimmäisenä. Kukkia siinä parhaillaan todellakin riittää.

Rosa rugosa Sävel - Tarhakurtturuusu

Sävel on vankkarakenteinen ja runsaspiikkinen pensas. Sen leikkasin tänä keväänä 20-senttiseksi uudistaakseni sen kasvua. Pian leikkuun jälkeen se aloitti kiihkeän kasvun. Loppukesästä se taitaa olla lähellä entisiä mittojaan. Leikkaamisen ansiosta varret ovat lehteviä ja nuppuja on valtavasti. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet.

Rosarugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Myös Sävelen lähellä kasvavan neilikkaruusun leikkasin matalaksi. Taisi tykätä leikkaamisesta, sillä pensas näyttää entistä paremmalta. Sävelen lailla nuppuja on tungokseen asti. Niiden avautuminen on alkanut.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruususta tykkään paljon. Sen kukat ovat hienon muotoisia. Sammalruusun kukinta on jo loppusuoralla. Tänä vuonna sammalruusuni on kukkinut edellisvuosia runsaammin.

En tiedä sammalruusuni nimeä. Epäilen sen olevan Vaarala. Korkeutta sammalruusullani on noin 50-60 cm eli ei mikään jättiläinen. Eikä tarvitsekaan. Olen istuttanut sen Kaivoruusupenkin reunaan, jossa sen ei tarvitse näkyvyydesta kilpailla muiden kanssa.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Nuppuisena sammalruusun olemus tulee hyvin esiin. Kukkien verholehdet ja perä ovat sammalmaisen karvan peittämät.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu kukki tänä vuonna harvinaisen pitkään. Luulin kukinnan jo päättyneen, mutta ikkunasta katsoessani huomasin pensaan ylimmissä oksissa lukuisia kukkia. Vierellä seisoessa niitä ei kirkkaassa auringonpaisteessa välttämättä edes huomaa. Onhan pensaalla korkeutta paljon enemmän, kuin sen omistajalla.

Viimeiset kukat olivat pensaassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Olen yrittänyt leikata syksyllä kiulukoita mahdollisimman paljon pois, etteivät linnut levitä pensaan siemeniä pitkin maailmaa. Kiulukoita putoaa myös ympäriinsä pensaan alle. Huomasin muutama päivä sitten, että jopa kanttausurassa on lukuisia pikkuruisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pois. Tykkään punalehtiruususta, mutta en sentään halua punalehtiruusuviidakkoa.

Rosa rugosa Hansa

Hansa-ruusu olla möllötti useamman vuoden kukkien hyvin vaatimattomasti. Leikkasin siitä vuosi sitten useita versoja pois, koska pitkiksi venyessään ne makaavat pitkin pituuttaan. Hansa on levittäytynyt jonkin verran istutuspaikassaan, joten kaivoin ylös myös uloimpia versoja juurineen. Hansa-ruusu kestää hyvin leikkaamista. Näyttää, että se kukkii tänä kesänä runsaana ja on muutenkin nyt terveemmän näköinen.

Rosa francofurtana Splendens - Valamonruusu

Valamonruusun istutin 2014 naapurin aidan viereen, samaan ryhmään Sävelen, Soinnun ja Neilikkaruusun kanssa. Se kasvoi valtavaksi ja kukki joka kesä runsaana. Yksi kukka kesti vain hetken, mutta uusia aukeni samassa tahdissa. Valamonruusulla oli kyllä hyvin tilaa asustella paikallaan, mutta huomasin sen tekevän ahkerasti juurivesoja. Omalla puolella saatoin ajaa ne ruohonleikkurilla yli, mutta naapurin puolen aluevaltauksesta en sen sijaan tykännyt. Naapurit eivät sanoneet mitään. Päätin kuitenkin lopettaa pensaan levittäytymisen ja kaivoin sen 2019 pois. Pari vuotta lähdön jälkeen ruusun istutusalueen lähistöltä nousi juurivesa silloin tällöin. Kaivoin nekin pois, eikä sen jälkeen ole enää uusia tullut.

En raaskinut heittää kaunista ruusua kompostiin, vaan istutin sen tonttimme puistoreunalle. Siellä se saa taistella isojen vaahteroiden kanssa valosta ja voimasta. Pääsen tarvittaessa trimmerillä siistimään ruusun ympäristön ja pitämään sitä aloillaan. Jos vaikeaksi käy, annan lapion tehdä tehtävänsä.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Myös yläpihan Pikkupuutarhan ruusuista Tove Jansson (Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson') ja juhannusruusu ovat kukkimisensa tälle kesälle kukkineet. 

Rotevakasvuinen norjanruusu (Rosa 'Hurdal') kärsi ensimmäisen kerran talvesta ja se on keskittynyt kukkimisen sijasta versojensa kasvattamiseen. 

Ranskanruusu Duchesse de Montebello saattoi tehdä yhden kukan, mutta missasin sen näkemisen ja kuvaamisen. Jostain syystä herttuatar murjottaa, eikä innostu kukkimaan.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kirjoapteekkarinruusu asui aiemmin alapihalla. Paikka kävi ahtaaksi, joten siirsin Mundin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin 2020. Alkuun näytti, ettei se tykännyt siirrosta laisinkaan. Sitten se alkoi pörhistyä ja kukkii tänä vuonna lukuisin kukin. Yksittäinen kukka ei paisteessa kauaa hyvänä pysy. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, jolloin uudet nuput avautuvat.

Kirjoapteekkarinruusu on kiehtova kaksivärisine terälehtineen. Siinä riittävän hyvä syy istuttaa Mundi omaan puutarhaan.

Rosa Lumo - Neidonruusu

Lumo-ruusu on yksi kolmesta ruusupensaasta, jonka siirsin alapihalta Pikkupuutarhaan. Ruusut Mundi ja Ilo ovat kaksi muuta. Silloin arveltiin, ettei suurikokoisten pensasruusujen siirto onnistu, vaan ne kuolevat. Eivät kuolleet, mutta vasta nyt jokainen näistä siirretyistä osoittaa kotiutuneensa uuteen paikkaan. Kovin runsaana Lumo ei tänäkään kesänä kuki. Kukat haalistuvat ja kuihtuvat nopeasti, mikä lienee ainakin osittain kuivuuden, auringonpaisteen ja jatkuvien tuulien syytä.

Rosa Ilo - Puistoruusu

Ilo sai paikan Pikkupuutarhan Kärhökäytävältä. Siltäkin meni aikaa tottua nykyiseen asuinpaikkaansa. Vihdoin se on päättänyt sopeutua ja osoitti sen tekemällä muutaman kukan. Ilo on voimakaskasvuinen ja suurikokoinen, joten ihan pieneen nurkkaan sitä ei kannata ahtaa.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Tarhakurtturuusu

Teresanruusu on viime vuosina ollut kuvatuimpia ruusujani. Johtunee pitkälti siitä, että se kasvaa yläpihalla paikassa, jonka ohi kuljen usein ja joka näkyy myös työhuoneen ikkunasta. Teresanruusu kasvoi korkeaksi, maljamaiseksi pensaaksi. Alimmat oksat ja oksien varret muuttuivat vähitellen lehdettömiksi.

Leikkasin Teresanruususta keväisin muutaman vanhimman oksan pois. Silti se vaati tukemista, kun korkeat oksat taipuivat latvuksistaan kohti maata kovilla tuulilla ja rankkasateissa. Tänä keväänä leikkasin koko pensaan matalaksi, noin 20-senttiseksi. Se kannatti. Nyt pensas on jo toista metriä korkea, alhaalta ylös tuuhealehtinen ja runsasnuppuinen. Teresanruusu tekee selvästi uusia nuppuja, kun leikkaa kuihtuneet kukat säännöllisesti pois.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Vuosi sitten minuun iski Austin-ruusukuume. Aiemmin olin istuttanut Crown Princess Margarethin, joka kuitenkin kuoli pois. Asia jäi kaivelemaan ja Puutarhanikkareiden myymälässä en enää kyennyt vastustamaan kuumetta, vaan ostoskoriin hyppäsi Lady of Shalott. Olin toki ihaillut tätä ruusua useammankin kerran Saaripalstan Sailan blogissa.

Kaivoin ruusulle Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin huolellisesti kunnon kuopan. Laitoin hyvää multaa ja kastelin istutettua ruusuani ahkerasti. Se juurtui, kasvoi ja ryhtyi tekemään nuppuja. Että jaksoinkin pyöriä kesän Ladyn ympärillä sen avatessa yhä uusia nuppuja. Kukinta kesti likimain ensimmäisiin pakkasiin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Pelkäsin ruusun menehtyvän, kun talvi oli kasvien kannalta pitkä ja hankala. Suojasin ruusun heti syksyllä verkolla, etteivät peurat ja jänikset popsi sitä kitusiinsa. Laitoin vielä tyvelle kuivia puunlehtiä suojaksi - mahtoiko niistä suojaa olla, en tiedä? Kukaan ei kuitenkaan päässyt aterioimaan ensirakkausruusullani. Keväällä tarkkailin sitä nähdäkseni, onko se selvinnyt talvesta. Pitkistä versoista kaikki olivat kuivia. Leikkasin varsia varovasti pala kerrallaan edeten kohti kohtaa, jossa näkyisi eloa. 

Aika matala ruususta tuli, mutta niin se vain heräsi ja alkoi puskea uutta kasvua. Juhannuksen jälkeen ilmestyivät ensimmäiset nuput, joita laskin olevan 17 kpl. Kukat ovat alkaneet avautua, eikä epäilystäkään, ruusu on tismalleen niin kaunis kuin muistinkin.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En sitten malttanut jättää Austin-ruusukokoelmaani yhden varaan, vaan myöhemmin viime kesänä ostin myös Carolyn Knightin. Se ei ole niin oranssinkeltainen, mitä kuvissa. Olisiko nimilappu kenties vaihtunut? Ladya matalampi tämä on selvästi. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Näköjään ruusukuume ei ole vielä hellittänyt, koska toukokuun lopussa intouduin ostamaan kolmannenkin Austin-ruusun. Tällä kertaa Emily Brontën, joka on oikea herkku sekin. Siinä on muutama nuppu, joten joudun vielä vähän aikaa jännäämään kukkien näkemistä. Siihen saakka pörrään Lady of Shalottin kukkia ihailemassa.