Se on täällä taas

Se on täällä taas! Innolla odottamani Pihakalenteri 2024 löytyi perjantaina postilaatikosta. Ehdinkin jo ajatella, olenko kokonaan unohtanut tilata kalenterin. En suinkaan. Tilaustiedot löytyivät sähköpostistani. Olen tilannut Pihakalenterin aina netin kautta. Se on myynnissä myös kirjakaupoissa.

Ehdin vasta alustavasti selailla tuoreen kalenterin sivuja. Tuttua taattua tavaraahan se edelleen on. Ajattelin viikonloppuna tehdä ensimmäiset kirjaukset tammikuulle. Tärkeimmät menot merkitsen kännykän kalenteriin. Pihakalenteriin sen sijaan tietoja yksityiskohtaisemmin niin puutarhasta, säästä kuin muistakin asioista.

Tästä kalenterista löytyy paljon tärkeää tietoa kauniiden kuvien maustamana. Toimituksen muodostavat maisema-arkkitehti Saila Routio, toimittaja Linda Peltola ja puutarhatoimittaja Pirkko Kahila. Kaikki kolme meille puutarhaihmisille ennestäänkin jo tuttuja asiantuntijoita.

Tykkään tästä Pihakalenterista, koska se on oivallinen tietopaketti ja hakuteos ja lisäksi kalenterissa on hyvin tilaa omille kirjauksille. Oma kalenterini on loppuvuodesta runsaasta selauksesta johtuen hiirenkorvilla, vaikka se kestää kyllä hyvin päivittäistä käsittelyä. Lisäksi kalenterini lihoo viikko viikolta, kun lisään sen väleihin lippusia ja lappusia. Pihakalenterin paikka on sohvan päädyn pikkupöydällä, josta se on helppo illalla napata käteen tietojen päivittämistä varten ja seuraavien tapahtumien tarkastamiseksi.

Vuoden 2024 Pihakalenteri on jo järjestyksessään 20. Minä löysin tämän kalenterin 2012, joten uusin opukseni on 13. Pihakalenteri. Moni on luopunut paperisista kalentereista kokonaan. Pitkälti näin on käynyt itsellenikin, mutta Pihakalenteri on säilyttänyt paikkansa. Se on minulle enemmän kuin kalenteri. Se toimii puutarhapäiväkirjana, johon on helppo palata vuosienkin jälkeen ja josta voi tarkastaa ja vertailla monia kasveihin liittyviä asioita. Toki myös puutarhaelämän lisäksi muutkin asiat tallentuvat tähän kalenteriin.

Markkinoilla on muitakin puutarhurille sopivia kalentereita. Niistä jokainen varmasti löytää mieluisimman.

Huusholliimme on toistaiseksi saapunut yksi ainoa amaryllis. Sinänsä outoa ottaen huomioon, miten paljon näistä pidän. Tämä vaaleanpunainen yksilö on marketista ostettu. Ehdin jo huolestua, onko sen nuppu liimattu kiinni. Turhaan murehdin, nyt nuput ovat mönkimässä esiin. 

 Raikasta joulukuun alun viikonloppua kaikille!

Marhanliljoista digitaliksiin

Lilium martagon 'Russian Morning'

Kesäkaudella huomio kiinnittyy helposti näyttäviin kukkijoihin. Keväällä tulppaanit nostavat ihastuksen huudahduksia. Sitten esille astuvat pionit, ruusut ja kärhöt. Niiden ympärillä vasta pyöritäänkin katse ja kamera tanassa. Kiinnostuksen ja kokemuksen kasvaessa kauniita ja mielenkiintoisia kasveja löytyy pilvin pimein. Samasta lajista on olemassa usein lukuisia erilaisia vaihtoehtoja.

Lilium martagon 'Russian Morning'

 
Usein olen nähnyt jonkun blogissa tai puutarhassa tai lehdessä kasvin, joka herättää kiinnostuksen tutustua kasviin tarkemmin. Toisinaan olen joutunut tekemään töitä ihan urakalla löytääkseni nimen ko. kasville ja sen jälkeen paikan, josta sen voisin itselleni hankkia. Puutarhaihmiset ovat siinä mielessä ihania ihmisiä, etteivät he halua piilottaa tietoa vaan jakavat sitä mielellään muillekin. Tällä tavoin moni hieno kasvi on löytänyt tiensä puutarhaani. Ensin yhden yksilön voimin. Myöhemmin sille on tullut lajikumppaneita.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Marhanliljat ovat hyvä esimerkki kasveista, joihin heräsin toisten blogikuvia katselemalla. En enää muista, mistä tarkalleen innostus lähti liikkeelle. Ensimmäisenä istutin kaksi viininpunaista Russian Morningia Kiemurapenkkiin keväällä 2016. Pian myös toiset kaksi Päivänliljapenkkiin. Kiemurapenkkiin istutin myös oranssisävyisen Arabian Knightin, joka ei tänä vuonna ole noussut ollenkaan.

Majalispenkkiin hankin kesällä 2020 Lilium martagon var. Cattaniae:n Päivölän ruusutilalta. Se kyllä nousi tänäkin kesänä, mutta kukkavanaa siihen ei tullut.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Cattaniae on vielä voimakkaamman viininpunainen Russian Morningiin verrattuna. Useamman vuoden kasvaneina näistä marhanliljoista tulee joka kesä melko korkeita. Se laittaa lähikuvista tykkäävän kuvaajan koville. Kasvin saaminen kokonaisena latistaa kuvan. Miten taas saat selkeän käsityksen kasvista, jos julkaiset siitä vain pienen osan?

Eräällä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, ettei esimerkiksi Eiffel-tornin kaltaista korkeaa rakennusta vaan saa pilkkoa kolmeen eri kuvaan. Kasveja kuvatessani rikon tätä sääntöä joka päivä.

Lilium martagon 'Claude Shride'

2018 istutin yläpihan allaspenkkiin Claude Shriden, Guinea Goldin ja Manitoba Morningin.  Alkukesän järkyttävän kuivuuden riivaamassa puutarhassa katselin odottaen ja peläten, näenkö ollenkaan marhanliljojani. Sieltä ne vähitellen  nousivat. Claude Shride ensimmäisenä. Näyttää siltä, ettei Manitoba Morning noussut tänä kesänä ollenkaan tai ainakaan siinä ei ole  kukkanuppuja.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride kasvatti kolme korkeaa ja vankkaa vartta sekä muutaman matalamman. Nuput aukeavat alhaalta ylöspäin. Ilmojen viilennyttyä kukintaa on kestänyt pitkään ja latvuksenkin nuput ovat kaikki avautuneet. Nyt terälehtiä on jo alkanut pudota.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Gold nousi sen verran Claudea myöhemin, että ehdin jo huolestua. Niin vain yhtenä päivänä sekin oli pukannut itsensä ilmoille. Tavallista matalampana, mutta kahden varren voimin kuitenkin.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Marhanliljoja ei ole joka paikassa myynnissä. Jos niitä jossain myymälässä näkee, kannattaa ostaa samantien. Muuten jää nuolemaan näppejään. Myyntiin otetut vähäiset marhanliljasipulit menevät nopeasti innokkaiden ostajien kasseihin. Ulkomaisissa nettikaupoissa tarjontaa ja vaihtoehtoja on enemmän. Pari vuotta sitten olin tilaamassa useampia marhanliljoja, mutta valitettavan tapauksen johdosta nettikauppa lopetti toimintansa. Hyvästä aikomuksesta huolimatta marhanliljojen metsästys on jäänyt ajatuksen tasolle.

Liljakukot vainoavat myös marhanliljoja. Ilmeisesti liljakukot ovat nimensä mukaisesti lajiuskollisia. Tänä keväänä aloitin liljakukkojen metsästyksen kirjopikarililjoista. Listin sormieni välissä punatakkeja ahkerasti. Kiersin vielä parikin kertaa ruiskuttamassa valkosipuliuutetta puutarhan kaikkiin liljoihin. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistuksen. Mielestäni ahkeruus on palkittu, sillä kovin montaa liljakukon toukkakeskittymää en ole löytänyt.

Lilium martagon

Marhanlilja ja varjolilja ovat läheisiä sukulaisia. Lilium martagoneja kumpikin. Minun on parempi jättää kasvien sukulaisuussuhteiden tarkemmat selvennykset asiantuntijoiden tehtäväksi, ettei mene täysin pieleen. On eri asia ymmärtää itse kuin selittää sitä ymmärrettävästi toisille. Tässä kasvien sukulaisuus- ja nimeämisasiassa vaikkapa Saaripalstan Sailalla on osaamista.

Varjoliljat eivät ole maassamme luonnonvaraisia, mutta sitä tavataan villiintyneenä lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta (Lähde: Wikipedia).

Lohjan lehtoalueilla ja Länsi-Uudenmaan ruukkikylissä seikkaillessani olen nähnyt paljon villiintyneitä varjoliljoja.

Varjoliljaa on meillä kasvanut niin kauan, etten enää muista sen alkuperää. Onko tullut jonkun toisen kasvin mukana vai olenko sitä varta vasten istuttanut? Luultavasti kumpikin vaihtoehto pätee. Viime vuosina olen kerännyt siemeniä ja ripotellut niitä mielestäni sopiviin paikkoihin. Siten olen saanut varjoliljan lisääntymään  hyvin. Osaa se itsekin hakeutua uusiin paikkoihin eli kuuluu jossain määrin pihan kuljeksijoihin. Se ei taas haittaa minua yhtään, vaikka joskus korkea kasvi matalampien edessä ei ole ihan tasapainoista. Varjoliljoja en kitke. Kasvakoon, missä haluavat.

Lilium martagon

Mieluisin varjoliljakeskittymä on Ovaalipenkissä. Istutuskartan mukaan olen siirtänyt nämä Ovaalipenkkiin elokuussa 2018, mutta mistä? Tässä on taas muistiinpanoissani kehittämisen paikka. Ei se nyt kuolemaksi ole, jos lähtöpaikka jää kirjaamatta. Olisi vain kiva nähdä oman pihan kasvien historia kertasilmäyksellä.

Lilium martagon 'Album'

Valkoisen varjoliljan olen istuttanut keväällä 2016. Se on pitänyt useamman välivuoden, jonka johdosta olen epäillyt sen lähteneen muille maille. Muutaman kerran olen ollut aikeissa hankkia uusi Album, mutta eipä ole tullut aikeita vietyä toteutukseen saakka.

Pari viikkoa sitten syrjäsilmällä Syreenpenkin suuntaan vilkaistessani näin jotain erilaista. Sillä hetkellä en älynnyt heti reagoida, mutta muistijälki näkymästä jäi. Niinpä sitten seuraavan kerran kameran kanssa pihaa kiertäessäni palasin valkoisen vilahduksen syntypaikoille ja sieltä löysin kukkivan Albumin. Aika paljon punaista varjoliljaa hennompi, mutta sitäkin mieluisampi yllätys. Tajusin juuri, että kasvin tyvelle on laitettava nimikyltti. Siten osaan sitä jatkossa tarvittaessa etsiä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko kuuluu kasveihin, jonka kanssa olen yrittänyt ja yrittänyt ja taas kerran yrittänyt. Kuinkahan monta syysvuokkoa olen ostanut ja istuttanut? Kasvista tuppasi tulla samanlainen pakkomielle kuin jouluruususta. En suostunut antamaan periksi. Luin jostain, että syysvuokko kannattaa istuttaa mahdollisimman isona taimena heti keväällä. Näin kasvilla on hyvää aikaa juurtua ja kotiutua istutuspaikkaansa ennen talvikautta. Ongelma on, mistä saada iso taimi kevään korvilla, jolloin kaikki on lilliputtikokoa?

Löysin aika mukavan kokoisen syysvuokon Puutarhanikkareilta 2015. Istutin sen huolella Kiemurapenkkiin. Siitä lähti yhteinen matkani syysvuokon kanssa. En enää muista, kukkiko se ensimmäisenä vuotena. Seuraavina kuitenkin niin kauniisti, että aina sitä katsellessa sydämessä läikähti lämpimästi.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Vuosi sitten keväällä syysvuokkoa ei näkynyt. Se talvi oli muutenkin vaikea kasveille ja moni niistä jätti minut. Kesällä löysin yhden pikkuisen syysvuokon siementaimen, jota koitin vaalia kasvattaakseni siitä uuden ihanaisen menetetyn tilalle. Mutta tänä keväänäpä onni minua potkaisi oikein kunnolla. Sieltä se 2015 istutettu syysvuokko taas nousi tismalleen siitä, mihin sen olen istuttanut ja missä se on vuosia kasvanut. Ja sen mukana peräti kaksi uutta siementainta, joita nyt on sitten kokonaista kolme. Pari niistä sijaitsee lähestulkoon kanttausurassa, joten ne on pelastettava parempaan paikkaan. Olen odottanut sateita, joita nyt on saatu. Pian voisin kaivaa siementaimet ylös. En ole vielä päättänyt, annanko taimien olla vähän aikaa purkeissa vahvistumassa? Vai istutanko ne suoraan uusiin paikkoihin?

Lauantaina huomasin emokasvissa ensimmäiset nupun alut. Saan taas ihailla ja kuvata kaunista syysvuokon kukkaa. Lähestulkoon lottovoiton arvoinen asia. Jollei ihan päävoiton, niin mukava potti kuitenkin.

Elokuussa 2016 Berliinissä lomaillessani näin Gärten der Weltissä ("maailman puutarhojen puisto") kerrassaan upean syysvuokkomeren täydessä kukassaan. Sellaisen kun saisi omaan puutarhaan. Ainahan sitä saa unelmoida.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Tämä kesä tarjoaa kunnon digitalis-huumaa. Niitä kasvaa mitä omituisimmissa paikoissa. Joka puskan uumenissa, matalien perennojen edessä ja keskellä, hedelmäpuiden alla, marjapensaiden välissä ja vierellä, ruusupensaiden keskellä. Osa selkä suorana, osa mikä mihinkin suuntaan vinossa ja kallellaan. Jotkut digitalikset ovat tosi korkeita. Jotkut taasen vain kymmensenttisiä. Ja kaikki pukkaavat kukkia, minkä ehtivät ja jaksavat kantaa. Ensimmäiset ovat jo varistamassa terälehtiään. Aion kerätä siemeniä ja nakata niitä sellaisiin paikkoihin, joihin haluan niitä lisää.

Digitalikset ovat minusta hyväntuulen kukkia. Niitä katsellessa hymyilyttää. Oman tiensä kulkijoita kauneimmillaan. Jos jostakin sormustinkukan haluaa pois, siitä vain kiskaisee. Helposti lähtee, varsinkin pienempänä.

Valkeakuulaan takaoikealla kasvaa kuvan valkoinen digitalis. Se on hiukan muista poikkeavan näköinen. Ei ole hajuakaan, mistä ja miten tämä on tuohon tullut.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Pioni Bartzella on postauksen muista poikkeava yksilö. Se ei ole ahkera siementäjä eikä sinne tänne kuljeksija. Se on vakavasti harkiten nettikaupasta 2016 tilattu ja nykyiselle paikalleen olopihan Pionipenkkiin 2017 istutettu. Siinä se sitten noussut, kasvanut ja lakastunut vuosi toisensa perään. Vaan kukintaa on saanut odottaa.

Löysin tiedostoistani ensimmäiset kukkivat Bartzellat heinäkuulta 2021. Se vastaa muistikuviani. Tosin olen vasta viime vuosina tarkentanut tallennusmetodejani, mikä helpottaa merkittävästi kuvien etsintää. Vanhemmissa tiedostoissa pionit saattavat olla tallennettuina Kukkia-nimiseen tiedostoon, jossa kuvia riittää laidasta laitaan. Myöhemmin olen tehnyt pioneille omat kansionsa.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Bartzellan keltainen väri on kaunis, ei lainkaan liian räikeä. Vähän samaa sävyä kuin tarhakullero New Moonissa, jonka hankintaa olen suunnitellut. Jos vain keksin sille sopivan paikan. Tilaa on, vaan onko halutulle kasville otollinen.

Hyvää kannattaa odottaa. Bartzella palkitsee odottamiseni kahdella kauniilla kukilla. Hyvää on myös se, että vaikka olen istuttanut sen samaan paikkaan kuolanpionin, Coral Charmin ja Red Charmin kanssa, kukkivat punaiset Bartzellaa aiemmin. Muut ovat jo terälehtensä varistaneet, kun keltainen kaunotar avaa nuppunsa.

Sateenkaari la 1.7.2023

Näin taas hurahti pitkä tovi sunnuntaita tietokoneen ääressä tarinoiden, kuvia selaillen ja faktaa listoista kaivaen. Välissä kävin laittamassa ruokaa, lataamassa pesukoneen ja ripustamassa puhtaat pyykit. Hain kasvimaalta raparperiä ja keitin niistä aamupuuron kaveriksi kiisseliä. Aamulla ehdin jo aloittaa lapiohommat puutarhassa, mutta kesken jäivät sateen vuoksi. En ole sokerista, enkä sateessa sula. Ei vain ole kiva työskennellä, kun vettä roimii niskaan ja lapio muuttuu kurasta painavaksi. Ehtii ne myöhemminkin.

Ajastan postauksen julkaistavaksi myöhemmin. 

Kivoja heinäkuun päiviä kaikille!

 

Muistin tukena

Kasvihormoni -blogin Sini K:n laittama haaste (johon vastasin ti 3.1.17) oli monessakin mielessä oivallinen. Vuoden mittaan tulee monen monta kertaa etsittyä omasta ja joskus toistenkin blogeista jotain tiettyä asiaa. Varsin usein melko huonoin tuloksin. Miten sen tietyn asian tai esineen löytäminen aina onkin niin epätoivoisen hankalaa.

Sini toteutti haasteen omassa blogissaan upealla tavalla. Jotain samaa tavoittelin, mutta annoin vallan laiskuudelle ja lopputulos ei ollut läheskään sitä, mikä alkuperäinen suunnitelmani oli. Huomasin myös, että vaikka aika paljon asioita kirjaan vuoden mittaan ylös, niiden tulkitseminen myöhemmin on hieman työlästä.

Jonkinlaista puutarhapäiväkirjaa olen pitänyt vuosien ajan. Blogi on osittain korvannut puutarhapäiväkirjan siksi, että tänne voi liittää kuvia kertomaan ja selittämään monia asioita, joita on vaikea sanoiksi pukea. Jossain vaiheessa löysin OmaPiha -lehden Pihakalenterin ja tänä vuonna on sitten kuudes sellainen käytössä. 

Kännykkäkalenterin myötä olen jo luopunut ns. taskuallakasta. Tärkeimmät menot kirjautuvat helposti kännykän kalenteriin, koska se kulkee yleensä kaikkialle mukana. Sinne on myös helppo laittaa muistutuksia, jotka tarvittaessa äänekkäästi kilauttamalla saavat meikäläisen liikenteeseen. 

Pihakalenteri on joko keittiön sivupöydällä tai sohvan vieressä pikkupöydällä. Sen pitää olla lähellä ja helposti saatavilla, jotta muistan sinne asiat kirjata. Pihakalenteriin kirjaan päivittäiset säätiedot ja lyhyesti erilaisia tärkeitä menoja, tapahtumia ja muistiinpainettavia asioita. Pihakalenterin väliin kertyy vuoden mittaan monia lippusia, lappusia, käyntikortteja ja osoite- sun muita tietoja. Pihakalenterista on tullut sähkötön googleni, tabletin rinnakkaisolento. Sieltä kaivan esiin monia lähiajan tietoja, joita harvinaisen usein kaivataan. Ja nyttemmin aiempien vuosien Pihakalentereista on tullut muistivarastoni, joista löytyy yllättävän paljon tärkeää, mutta päivittäisestä muistista kadottunna tietoa.

Työhuoneen seinällä on myös kalenteri, josta näen kuluvan kuukauden tiedot. En yleensä kiikuta kännykkää työhuoneeseen, ellen sitten ole jonnekin soittamassa. Ja vaikka kännykkä olisikin mukana, on helpompi puhelun lomassa vilkaista päivämääriä seinältä, kuin avata puhelimen kalenteri. Kännyn kalenterissa ei myöskään ole nimipäiviä ja moni muukin asia on selkeämmin esillä paperisessa versiossa.

Seinäkalenterinani toimii oivallinen Satokausikalenteri. Valitettavasti se on niin painava, ettei se pysynyt magneettien varassa ilmoitustaululla ja niinpä joudun irroittamaan aina käsillä olevan kuukauden kiinnitettäväksi magneettitauluun.

Joissain kalentereissa on myös kuun vaiheet, mutta tällä hetkellä minulla ei sellaista kalenteria ole. Tulostin netistä kuluvan vuoden kuukalenterin ja laitoin sen ilmoitustaululle.

Lienen isältäni perinyt kiinnostuksen sään seuraamiseen. Vaikka isän näkö on mennyt todella huonoksi, hän edelleen kirjaa joka päivä monta säähän liittyvää tietoa sääpäiväkirjaan, jollaisen olen jo useamman vuoden ajan antanut hänelle isänpäivälahjaksi. Sää taitaa olla yksi yleisimpiä ja myös helpoimpia puheenaiheita suomalaisten keskuudessa. Siitä myös väitellään runsaasti. Ihmisten muistitieto on aika lyhytaikaista ja valikoivaa ja siksikin on kiva päästä tarkastamaan tietoja vanhoista muistiinpanoista. 

Poikani jakaa ja jatkaa sääkiinnostuksen perinnettä. Hänen kanssaan saatamme pitkäänkin pohtia monia säähän liittyviä asioita. On todella mukava jutella Pojan kanssa, sillä hän on pohjattoman kiinnostunut monista asioista, hän lukee paljon ja hänellä on kerrassaan uskomattoman tarkka nippelitietomuisti. 

Taisin poiketa alkuperäisestä ajatuksesta, joka oli se, että yritän tänä vuonna kirjata asioita vähän tarkemmin. Ja selkeämmin, sillä yksittäinen, huonosti tai epäselvästi kirjattu sana ei välttämättä paljon kerro muutaman kuukauden kuluttua. Tavoite on, että vuoden vaihteessa voisin laatia tästä puutarhavuodesta yhteenvedon, joka sisältäisi muutakin kuin yksittäisiä sääpäivityksiä ja jota olisi kaikin tavoin mukava lukea. Tämä myös edellyttää kuvapankin laajentamista siten, että kertovaa materiaalia olisi entistä enemmän.

Köynnöshortensia tammikuun pakkasessa

Lopuksi sanottakoon, että en tehnyt uutena vuotena ainuttakaan lupausta, koska ne aiheuttavat vain turhia paineita ja tuppaavat kuitenkin rikkoutumaan. Olkoon tämäkin ideanpoikanen vaikka tavoite, jota kohti kulkea ilman sen kummempia odotuksia. 

Ja mainittakoon myös, ettei tähän postaukseen sisälly minkäänlaista mainontaa. Kerronpahan vain, minkä olen itselleni hyväksi havainnut. Ilmaiset vinkit ovat aina tervetulleita.