Marhanliljoista digitaliksiin

Lilium martagon 'Russian Morning'

Kesäkaudella huomio kiinnittyy helposti näyttäviin kukkijoihin. Keväällä tulppaanit nostavat ihastuksen huudahduksia. Sitten esille astuvat pionit, ruusut ja kärhöt. Niiden ympärillä vasta pyöritäänkin katse ja kamera tanassa. Kiinnostuksen ja kokemuksen kasvaessa kauniita ja mielenkiintoisia kasveja löytyy pilvin pimein. Samasta lajista on olemassa usein lukuisia erilaisia vaihtoehtoja.

Lilium martagon 'Russian Morning'

 
Usein olen nähnyt jonkun blogissa tai puutarhassa tai lehdessä kasvin, joka herättää kiinnostuksen tutustua kasviin tarkemmin. Toisinaan olen joutunut tekemään töitä ihan urakalla löytääkseni nimen ko. kasville ja sen jälkeen paikan, josta sen voisin itselleni hankkia. Puutarhaihmiset ovat siinä mielessä ihania ihmisiä, etteivät he halua piilottaa tietoa vaan jakavat sitä mielellään muillekin. Tällä tavoin moni hieno kasvi on löytänyt tiensä puutarhaani. Ensin yhden yksilön voimin. Myöhemmin sille on tullut lajikumppaneita.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Marhanliljat ovat hyvä esimerkki kasveista, joihin heräsin toisten blogikuvia katselemalla. En enää muista, mistä tarkalleen innostus lähti liikkeelle. Ensimmäisenä istutin kaksi viininpunaista Russian Morningia Kiemurapenkkiin keväällä 2016. Pian myös toiset kaksi Päivänliljapenkkiin. Kiemurapenkkiin istutin myös oranssisävyisen Arabian Knightin, joka ei tänä vuonna ole noussut ollenkaan.

Majalispenkkiin hankin kesällä 2020 Lilium martagon var. Cattaniae:n Päivölän ruusutilalta. Se kyllä nousi tänäkin kesänä, mutta kukkavanaa siihen ei tullut.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Cattaniae on vielä voimakkaamman viininpunainen Russian Morningiin verrattuna. Useamman vuoden kasvaneina näistä marhanliljoista tulee joka kesä melko korkeita. Se laittaa lähikuvista tykkäävän kuvaajan koville. Kasvin saaminen kokonaisena latistaa kuvan. Miten taas saat selkeän käsityksen kasvista, jos julkaiset siitä vain pienen osan?

Eräällä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, ettei esimerkiksi Eiffel-tornin kaltaista korkeaa rakennusta vaan saa pilkkoa kolmeen eri kuvaan. Kasveja kuvatessani rikon tätä sääntöä joka päivä.

Lilium martagon 'Claude Shride'

2018 istutin yläpihan allaspenkkiin Claude Shriden, Guinea Goldin ja Manitoba Morningin.  Alkukesän järkyttävän kuivuuden riivaamassa puutarhassa katselin odottaen ja peläten, näenkö ollenkaan marhanliljojani. Sieltä ne vähitellen  nousivat. Claude Shride ensimmäisenä. Näyttää siltä, ettei Manitoba Morning noussut tänä kesänä ollenkaan tai ainakaan siinä ei ole  kukkanuppuja.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride kasvatti kolme korkeaa ja vankkaa vartta sekä muutaman matalamman. Nuput aukeavat alhaalta ylöspäin. Ilmojen viilennyttyä kukintaa on kestänyt pitkään ja latvuksenkin nuput ovat kaikki avautuneet. Nyt terälehtiä on jo alkanut pudota.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Gold nousi sen verran Claudea myöhemin, että ehdin jo huolestua. Niin vain yhtenä päivänä sekin oli pukannut itsensä ilmoille. Tavallista matalampana, mutta kahden varren voimin kuitenkin.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Marhanliljoja ei ole joka paikassa myynnissä. Jos niitä jossain myymälässä näkee, kannattaa ostaa samantien. Muuten jää nuolemaan näppejään. Myyntiin otetut vähäiset marhanliljasipulit menevät nopeasti innokkaiden ostajien kasseihin. Ulkomaisissa nettikaupoissa tarjontaa ja vaihtoehtoja on enemmän. Pari vuotta sitten olin tilaamassa useampia marhanliljoja, mutta valitettavan tapauksen johdosta nettikauppa lopetti toimintansa. Hyvästä aikomuksesta huolimatta marhanliljojen metsästys on jäänyt ajatuksen tasolle.

Liljakukot vainoavat myös marhanliljoja. Ilmeisesti liljakukot ovat nimensä mukaisesti lajiuskollisia. Tänä keväänä aloitin liljakukkojen metsästyksen kirjopikarililjoista. Listin sormieni välissä punatakkeja ahkerasti. Kiersin vielä parikin kertaa ruiskuttamassa valkosipuliuutetta puutarhan kaikkiin liljoihin. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistuksen. Mielestäni ahkeruus on palkittu, sillä kovin montaa liljakukon toukkakeskittymää en ole löytänyt.

Lilium martagon

Marhanlilja ja varjolilja ovat läheisiä sukulaisia. Lilium martagoneja kumpikin. Minun on parempi jättää kasvien sukulaisuussuhteiden tarkemmat selvennykset asiantuntijoiden tehtäväksi, ettei mene täysin pieleen. On eri asia ymmärtää itse kuin selittää sitä ymmärrettävästi toisille. Tässä kasvien sukulaisuus- ja nimeämisasiassa vaikkapa Saaripalstan Sailalla on osaamista.

Varjoliljat eivät ole maassamme luonnonvaraisia, mutta sitä tavataan villiintyneenä lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta (Lähde: Wikipedia).

Lohjan lehtoalueilla ja Länsi-Uudenmaan ruukkikylissä seikkaillessani olen nähnyt paljon villiintyneitä varjoliljoja.

Varjoliljaa on meillä kasvanut niin kauan, etten enää muista sen alkuperää. Onko tullut jonkun toisen kasvin mukana vai olenko sitä varta vasten istuttanut? Luultavasti kumpikin vaihtoehto pätee. Viime vuosina olen kerännyt siemeniä ja ripotellut niitä mielestäni sopiviin paikkoihin. Siten olen saanut varjoliljan lisääntymään  hyvin. Osaa se itsekin hakeutua uusiin paikkoihin eli kuuluu jossain määrin pihan kuljeksijoihin. Se ei taas haittaa minua yhtään, vaikka joskus korkea kasvi matalampien edessä ei ole ihan tasapainoista. Varjoliljoja en kitke. Kasvakoon, missä haluavat.

Lilium martagon

Mieluisin varjoliljakeskittymä on Ovaalipenkissä. Istutuskartan mukaan olen siirtänyt nämä Ovaalipenkkiin elokuussa 2018, mutta mistä? Tässä on taas muistiinpanoissani kehittämisen paikka. Ei se nyt kuolemaksi ole, jos lähtöpaikka jää kirjaamatta. Olisi vain kiva nähdä oman pihan kasvien historia kertasilmäyksellä.

Lilium martagon 'Album'

Valkoisen varjoliljan olen istuttanut keväällä 2016. Se on pitänyt useamman välivuoden, jonka johdosta olen epäillyt sen lähteneen muille maille. Muutaman kerran olen ollut aikeissa hankkia uusi Album, mutta eipä ole tullut aikeita vietyä toteutukseen saakka.

Pari viikkoa sitten syrjäsilmällä Syreenpenkin suuntaan vilkaistessani näin jotain erilaista. Sillä hetkellä en älynnyt heti reagoida, mutta muistijälki näkymästä jäi. Niinpä sitten seuraavan kerran kameran kanssa pihaa kiertäessäni palasin valkoisen vilahduksen syntypaikoille ja sieltä löysin kukkivan Albumin. Aika paljon punaista varjoliljaa hennompi, mutta sitäkin mieluisampi yllätys. Tajusin juuri, että kasvin tyvelle on laitettava nimikyltti. Siten osaan sitä jatkossa tarvittaessa etsiä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko kuuluu kasveihin, jonka kanssa olen yrittänyt ja yrittänyt ja taas kerran yrittänyt. Kuinkahan monta syysvuokkoa olen ostanut ja istuttanut? Kasvista tuppasi tulla samanlainen pakkomielle kuin jouluruususta. En suostunut antamaan periksi. Luin jostain, että syysvuokko kannattaa istuttaa mahdollisimman isona taimena heti keväällä. Näin kasvilla on hyvää aikaa juurtua ja kotiutua istutuspaikkaansa ennen talvikautta. Ongelma on, mistä saada iso taimi kevään korvilla, jolloin kaikki on lilliputtikokoa?

Löysin aika mukavan kokoisen syysvuokon Puutarhanikkareilta 2015. Istutin sen huolella Kiemurapenkkiin. Siitä lähti yhteinen matkani syysvuokon kanssa. En enää muista, kukkiko se ensimmäisenä vuotena. Seuraavina kuitenkin niin kauniisti, että aina sitä katsellessa sydämessä läikähti lämpimästi.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Vuosi sitten keväällä syysvuokkoa ei näkynyt. Se talvi oli muutenkin vaikea kasveille ja moni niistä jätti minut. Kesällä löysin yhden pikkuisen syysvuokon siementaimen, jota koitin vaalia kasvattaakseni siitä uuden ihanaisen menetetyn tilalle. Mutta tänä keväänäpä onni minua potkaisi oikein kunnolla. Sieltä se 2015 istutettu syysvuokko taas nousi tismalleen siitä, mihin sen olen istuttanut ja missä se on vuosia kasvanut. Ja sen mukana peräti kaksi uutta siementainta, joita nyt on sitten kokonaista kolme. Pari niistä sijaitsee lähestulkoon kanttausurassa, joten ne on pelastettava parempaan paikkaan. Olen odottanut sateita, joita nyt on saatu. Pian voisin kaivaa siementaimet ylös. En ole vielä päättänyt, annanko taimien olla vähän aikaa purkeissa vahvistumassa? Vai istutanko ne suoraan uusiin paikkoihin?

Lauantaina huomasin emokasvissa ensimmäiset nupun alut. Saan taas ihailla ja kuvata kaunista syysvuokon kukkaa. Lähestulkoon lottovoiton arvoinen asia. Jollei ihan päävoiton, niin mukava potti kuitenkin.

Elokuussa 2016 Berliinissä lomaillessani näin Gärten der Weltissä ("maailman puutarhojen puisto") kerrassaan upean syysvuokkomeren täydessä kukassaan. Sellaisen kun saisi omaan puutarhaan. Ainahan sitä saa unelmoida.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Tämä kesä tarjoaa kunnon digitalis-huumaa. Niitä kasvaa mitä omituisimmissa paikoissa. Joka puskan uumenissa, matalien perennojen edessä ja keskellä, hedelmäpuiden alla, marjapensaiden välissä ja vierellä, ruusupensaiden keskellä. Osa selkä suorana, osa mikä mihinkin suuntaan vinossa ja kallellaan. Jotkut digitalikset ovat tosi korkeita. Jotkut taasen vain kymmensenttisiä. Ja kaikki pukkaavat kukkia, minkä ehtivät ja jaksavat kantaa. Ensimmäiset ovat jo varistamassa terälehtiään. Aion kerätä siemeniä ja nakata niitä sellaisiin paikkoihin, joihin haluan niitä lisää.

Digitalikset ovat minusta hyväntuulen kukkia. Niitä katsellessa hymyilyttää. Oman tiensä kulkijoita kauneimmillaan. Jos jostakin sormustinkukan haluaa pois, siitä vain kiskaisee. Helposti lähtee, varsinkin pienempänä.

Valkeakuulaan takaoikealla kasvaa kuvan valkoinen digitalis. Se on hiukan muista poikkeavan näköinen. Ei ole hajuakaan, mistä ja miten tämä on tuohon tullut.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Pioni Bartzella on postauksen muista poikkeava yksilö. Se ei ole ahkera siementäjä eikä sinne tänne kuljeksija. Se on vakavasti harkiten nettikaupasta 2016 tilattu ja nykyiselle paikalleen olopihan Pionipenkkiin 2017 istutettu. Siinä se sitten noussut, kasvanut ja lakastunut vuosi toisensa perään. Vaan kukintaa on saanut odottaa.

Löysin tiedostoistani ensimmäiset kukkivat Bartzellat heinäkuulta 2021. Se vastaa muistikuviani. Tosin olen vasta viime vuosina tarkentanut tallennusmetodejani, mikä helpottaa merkittävästi kuvien etsintää. Vanhemmissa tiedostoissa pionit saattavat olla tallennettuina Kukkia-nimiseen tiedostoon, jossa kuvia riittää laidasta laitaan. Myöhemmin olen tehnyt pioneille omat kansionsa.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Bartzellan keltainen väri on kaunis, ei lainkaan liian räikeä. Vähän samaa sävyä kuin tarhakullero New Moonissa, jonka hankintaa olen suunnitellut. Jos vain keksin sille sopivan paikan. Tilaa on, vaan onko halutulle kasville otollinen.

Hyvää kannattaa odottaa. Bartzella palkitsee odottamiseni kahdella kauniilla kukilla. Hyvää on myös se, että vaikka olen istuttanut sen samaan paikkaan kuolanpionin, Coral Charmin ja Red Charmin kanssa, kukkivat punaiset Bartzellaa aiemmin. Muut ovat jo terälehtensä varistaneet, kun keltainen kaunotar avaa nuppunsa.

Sateenkaari la 1.7.2023

Näin taas hurahti pitkä tovi sunnuntaita tietokoneen ääressä tarinoiden, kuvia selaillen ja faktaa listoista kaivaen. Välissä kävin laittamassa ruokaa, lataamassa pesukoneen ja ripustamassa puhtaat pyykit. Hain kasvimaalta raparperiä ja keitin niistä aamupuuron kaveriksi kiisseliä. Aamulla ehdin jo aloittaa lapiohommat puutarhassa, mutta kesken jäivät sateen vuoksi. En ole sokerista, enkä sateessa sula. Ei vain ole kiva työskennellä, kun vettä roimii niskaan ja lapio muuttuu kurasta painavaksi. Ehtii ne myöhemminkin.

Ajastan postauksen julkaistavaksi myöhemmin. 

Kivoja heinäkuun päiviä kaikille!

 

Liljat, liljat, ihanat marhanliljat ja varjoliljat!

Lilium martagon Claude Shride

 
Moni kasvi jätti keväällä heräämättä, myös osa vuosia pihassani viihtyneistä liljoista. Marhanliljat eivät onneksi kuulu tähän porukkaan, mistä iloitsen. Heistä pidän valtavasti. 

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että nimet saattavat olla kuvien alla väärin. Kaikki nimetyt olen tilannut ja istuttanut, mutta nimitikut ovat neljässä-viidessä vuodessa kadonneet.

Lilium martagon Manitoba Morning

Varjo- ja marhanliljojen kuvaaminen on minusta vaikeaa. Ovat kuin meikäläisen pihan Eiffel-torneja; joko saat kuvan latvasta, keskikohdasta tai tyvestä, mutta koko kasvin kuvaan saadakseen pitää peruuttaa turhan kauas. Tänä vuonna varsinkin näistä liljoista on kasvanut korkeita ja jokainen varsi on ollut pullollaan nuppuja.

Lilium martagon Guinea Gold

Guinea Gold kukkii vasta toista kertaa, vaikka olen istuttanut sen samanaikaisesti Manitoba Morningin ja Claude Shriden kanssa kesällä 2018. Toissa vuonna olin tilaamassa lisää marhanliljoja, mutta valitettavasti kiinnostava sipulikauppa joutui perhesyistä lopettamaan. Eurooppalaisia verkkokauppoja olen silmäillyt, vaan en ole saanut tilattua.

Lilium martagon var. Cattaniae

Tästä tummasta marhanliljasta pidän kaikkein eniten. Sen tumma sävy on hyvin kaunis kaikissa valaistuksissa. Tämän värin olen hankkinut ensimmäisenä ja sitä on puutarhassani useammassa paikassa.

Lilium martagon var. Cattaniae

Minulla kesti jonkin aikaa sisäistää varjoliljojen ja marhanliljojen ero. Kutsuin pitkään kaikkia varjoliljoiksi. Ei  kai se niin vaarallista ole, eivätkä nämä liljat ainakaan ole ottaneet nokkiinsa. Innostun joskus yksittäisistä asioista turhankin intensiivisesti. Kunnes tulee seuraava innostuksen kohde, jolloin edelliset ikäänkuin sulautuvat omille paikoilleen aivopoimuissani.

Pörriäiset näyttävät tykkäävän marhanliljojen annista. Niillä ei ilmeisesti mene pää pyörälle, vaikka joutuvat riippumaan omituisissa asennoissa.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat aloittivat kukintansa paljon ennen marhanliljoja. Tämä vuosi tuntuu olevan otollinen niillekin. Näitä punasävyisiä varjoliljoja on putkahtanut puutarhassani mitä omituisimmista paikoista. Syksyisin ripottelen siemeniä takaisin penkkehin, uusiinkin paikkoihin. Minua ei haittaa, vaikka ne kokonsa tai värinsä puolesta eivät niin sointuisi muihin kasveihin. Kasveille, jotka ovat vieneet sydämeni, on erityisoikeuksia. Kuten näillä turbaanihatuilla.

Viime kesänä istutettu valkoinen varjolilja ei sitten enää tänä kesänä noussut. En luovuta. Uusi valkoinen varjolilja on hakusessa.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Vuosi sitten ostin muutaman pellavaliljan. Se kukki pienimuotoisesti heti istutusvuotenaan ja nyt vielä runsaammin. Siromuotoinen, varjoliljojen kaltainen muoto kukassa. Ehkä siksi siihen tykästyinkin.

Lilium pumilum - Pellavalilja

Äkkipäätä ajattelematta istutin sen tyhmään paikkaan. Liian aurinkoiseen, liian lähelle käytävää, jolloin se kallistuu kulkuväylälle. Enkä tullut ajatelleeksi, että lilat jalopähkämöt kukkivat samaan aikaan. Yhdistelmä ei hivele silmiäni. Koko penkki kaipaa uudistusta, joten haitta on mitätön. Ajattelen asiaa joskus myöhemmin.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu

Toissa kesänä Pikkupuutarhaan siirretty kirjoapteekkarinruusu alkaa vihdoin osoittaa kotiutumisen merkkejä. Nyt siinä on lukuisia nuppuja ja avautuneita kukkia. Kovin iso puska ei vieläkään ole, mutta eipä siitä korkeudeltaan suurta koskaan tulekaan. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkään paikallaan kasvaneiden pensasruusujen ylös kaivaminen ja muutto yläpihalle kannatti. Ilman muuta menee tovi siihen, että kasvit siirron jälkeen ovat parhaimmillaan.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Alapihan Kaivoruusupenkissä vuosia asustanut sammalruusu ei kukoista mutta eipä tuo kuolekaan. Jälleen kerran se teki yhden ainokaisen kukan, josta olen iloinen. Oksa, johon kukka avautui on maksimissaan maasta mitattuna 20-senttinen. Jotta sain otettua kukasta kukan jotakuinkin järkevästi, viritin männynoksasta tuen. Kuiva karahka ei siis ole alkanut kukkimaan. Pientä tuunausta vain.

Papaver Amazing Grey

Kaikki siemenestä kasvattamani Amazing Grey -silkkiunikot kehittivät monta nuppua, joista osa on jo kukkinut. Muutamia siemeniä jäi vielä pussiin ja toki aion kerätä kukkineista mahdolliset siemenet. Jospa tästä tulee samanlainen joka paikkaan vaeltava kukka, kuten lilakukkaisesti pioniunikosta.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tätä lilakukkaista pioniunikkoa löytyy alapihalta vähän sieltä sun täältä. Muuten kiva kukka, mutta sillä on liian villi kasvutapa. Harvemmin se asettuu istutusalueella keskelle tai taakse, mihin se kokonsa puolesta sopisi paremmin. Ei, aina  pitää ryhtyä kasvamaan kaikkien muiden edessä. Mielellään kanttausurassa tai jossain muussa oudossa paikassa. Varsinkin Ruusupenkki (josta tämäkin kuva on) on parhaillaan kuin räjähdyksen jäljiltä. Kiitos pioniunikoiden. Osan annan kasvaa, osan kitken jo pikkuisina pois. 

Minulla on muutenkin outo suhde pioniunikoihin. Tai pioniunikoilla minuun. Tämä lilakukkainen on oikeastaan ainoa, joka viihtyy meillä vuodesta toiseen. Olen ostanut pussitolkulla niin kerrottuja kuin yksinkertaisiakin, kaiken värisiä pioniunikoita. Olen esikasvattanut, suorakylvänyt ja ripotellut siemeniä niin keväällä kuin syksylläkin. Aina yhtä surkein tuloksin. Joskus joku yksittäinen ryhtyy kasvamaan. Ei koskaan mitään rohkeaa värien leiskuntaa tai romanttista hörhelönäkymää. 

Paeonia l. Coral Charm

Pionien kukinta alkaa vähitellen laantua. Sarahin ja Karlin terälehdet varisevat penkkiin. Parina päivänä on satanut mukavasti auringonpaisteen lomassa. Ei siis tänä kesänä massiivista kaatosadetta juuri pionien kukinnan aikaan. Pionipostauksessani mainitsin, että Coral Charm kukkii vain yhdellä nupulla. Niin vain vihreiden versojen lomasta kasvoi toinenkin varsi, jonka kukka on parhaimmillaan luultavasti perjantaina. Tosin nuppuvaihekin on kiehtovan kaunis.

Paeonia l. Bartzella

Edellisen postauksen oudon näköinen nuppu on kuin onkin Bartzella. Tässä hempeä kaunotar takaa...

Paeonia l. Bartzella

...ja tässä edestä.
Juuri nyt en ole menossa taimikauppaan, mutta vastaisuuden varalle laitan "korvan taakse" ajatuksen, että näitä keltaisia voisi olla yhdessä ryhmässä useampi. Pionit ovat usein aika tyyriitä, jolloin niitä ei raaski kerralla ostaa monta. Keltainen ei monen muun tavoin ole puutarhassa lempivärini. Paitsi syysruskaan se sopii erinomaisesti. Vaan tällainen hento keltaisuus kyllä kelpaa.

Edellisen kerran ostin marketista pussillisen näitä "kesäiriksiä" pari vuotta sitten. Istutin ne syksyllä maahan ja kukkivatkin keväällä. Sen jälkeen niistä ei sitten ole näkynyt edes lehtiä. Nyt ostin samanlaisen pussukan keväällä istuttaen ne ruukkuihin. Aluksi kasvoi lehtiä, kuin sipulinvarsia ikään. Hyvin nuo kukkivatkin. Ensin ilmestyi valkoisia ja niiden kuihduttua liloja ja sinisiä. Yritän talvettaa sipulit kellarissa. Jos vaikka saisin ne taas ensi kesänä kukkimaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervoista osa kukkii parhaillaan. Aurinkoisena päivänä näissä surisee ja pörisee joukko lentäviä. Töyhtöangervo toimii meillä erinomaisena kasvina paikassa, johon talvella kolataan lunta. Se nousee uskollisesti joka kevät ja kasvaa nopeasti kohtuullisen korkeaksi toimien näköesteenä. Ainoa huono puoli on sen leviävyys, mikä taasen johtuu siitä, että meillä on molempia sukupuolia. Pienenä töyhtöangervo on helppo kitkeä, mutta suuremmaksi kasvettuaan sillä on iso juurakko.

Kuvan keskellä vaalean vihreänä näkyvä haavantaimi.

Keväällä manaan miljoonia vaahteravauvoja, joita saa käydä nyppimässä mennen tullen ja siinä välissäkin. Nyt kesän myötä haapoja putkahtelee tuhkatiheään mitä ärsyttävimmistä paikoista. Puiston tieltä kaadetussa metsikössä kasvoi runsaasti haapoja, eikä niitä tietenkään kaulattu pariksi vuodeksi vaan metsäkone kaatoi ne kertaheitolla. Viime kesänä ehdin jo huokaista helpotuksesta, että voima haavanjuurista alkaa vihdoin ehtyä. Hui-hai, voimaa löytyy edelleen. Parista paikasta olen kaivaessani löytänyt paksua juurta. Suurin osa näyttää olevan kuitenkin kohtalaisen laihaa juurta, josta taimi lähtee nyppäisemällä. Tarkkana kuitenkin pitää olla, etteivät taimet ehdi kasvaa pituutta ja paksuutta. Silloin lapio on tarpeen.

Kuva on syreenien tyveltä, jonne kielo on levittäytynyt. Ennen siellä kasvoi enimmäkseen varjoyrttiä, mutta valaistusolosuhteiden muuttuessa valoisemmiksi valtaosa varjoyrteistä otti ja lähti. Näkyypä tuolla myös villiviiniä, jota olen lisännyt seinustalla kasvavasta säleikkövilliviinistä. Kuvasta oikealla on puuvajan muuri, johon olen villiviiniä istuttanut. Hyvin kasvaa ja levittäytyy, kun jo kiemurtelee taloakin kohden.

Krassi

Krassia pitää aina kesäkukkana olla. Laitan niitä yleensä pergolan kaiteen laatikkoon suorakylvönä. Ensin tuntuu, ettei kukkia ala millään ilmestymään. Sitten ykskaks nousee punaista ja keltaista väriä. Monena kesänä krasseihin on tullut pientä toukkaa, joka popsii lehdet nopealla vauhdilla. Saapa nähdä, käykö nyt niin?

Tuoksuherne

Myös tuoksuherneet ovat aloittaneet kukintansa. Tavallisesti istutan niitä isoon ruukkuun. Nyt laitoin kasvarin vierelle uuden lavakauluksen niin daalioita kuin tuoksuherneitäkin varten. Toimii paljon paremmin, kuin yksittäinen ruukku. Isompien istutusryhmien kastelu on helpompaa ja suurempi multatila kukkien kannalta kiitollisempi. Ehkä tänä kesänä raaskin poimia tuoksuherneitä myös maljakkoon, kun niitä on nyt enemmän ja varsiltaan paljon entistä vahvempia.

Tuoksuherne

Helteellä ikkunankarmien kunnostus oli tauolla. Maali jähmettyi pensseliin. Maalaajakin tuppasi jähmettymään pensselin toiseen päähän. Tämän viikon aikana projekti nytkähti taas liikkeelle. Tuuletusikkunat jäävät seuraavaan viikkoon, koska ne on otettava kokonaan irti maalausta varten. Hoitokissojen vuoksi talossa ei voi olla pihalle johtavia avoimia aukkoja.

Puutarhassa niin rikkaruohojen kitkeminen, kanttausurien huolto kuin kaikenlaiset istutustoimet ovat olleet niinikään tauolla. Maa on kuivuudesta koppuraista, eikä rikkaruohot suostu irrottamaan otettaan kokonaisina. Nyt huippuhelteinen sää on muuttunut tavalliseksi kesäsääksi, jolloin välillä ripsii vettä, välillä paistaa. Puutarhahörhö pääsee taas jatkamaan toimiaan käristymättä koppuraiseksi itsekin.

 Mukavaa viikonloppua kaikille!