tiistai 11. heinäkuuta 2023

Marhanliljoista digitaliksiin

Lilium martagon 'Russian Morning'


Kesäkaudella huomio kiinnittyy helposti näyttäviin kukkijoihin. Keväällä tulppaanit nostavat ihastuksen huudahduksia. Sitten esille astuvat pionit, ruusut ja kärhöt. Niiden ympärillä vasta pyöritäänkin katse ja kamera tanassa. Kiinnostuksen ja kokemuksen kasvaessa kauniita ja mielenkiintoisia kasveja löytyy pilvin pimein. Samasta lajista on olemassa usein lukuisia erilaisia vaihtoehtoja.

Lilium martagon 'Russian Morning'

 
Usein olen nähnyt jonkun blogissa tai puutarhassa tai lehdessä kasvin, joka herättää kiinnostuksen tutustua kasviin tarkemmin. Toisinaan olen joutunut tekemään töitä ihan urakalla löytääkseni nimen ko. kasville ja sen jälkeen paikan, josta sen voisin itselleni hankkia. Puutarhaihmiset ovat siinä mielessä ihania ihmisiä, etteivät he halua piilottaa tietoa vaan jakavat sitä mielellään muillekin. Tällä tavoin moni hieno kasvi on löytänyt tiensä puutarhaani. Ensin yhden yksilön voimin. Myöhemmin sille on tullut lajikumppaneita.

Lilium martagon 'Russian Morning'


Marhanliljat ovat hyvä esimerkki kasveista, joihin heräsin toisten blogikuvia katselemalla. En enää muista, mistä tarkalleen innostus lähti liikkeelle. Ensimmäisenä istutin kaksi viininpunaista Russian Morningia Kiemurapenkkiin keväällä 2016. Pian myös toiset kaksi Päivänliljapenkkiin. Kiemurapenkkiin istutin myös oranssisävyisen Arabian Knightin, joka ei tänä vuonna ole noussut ollenkaan.

Majalispenkkiin hankin kesällä 2020 Lilium martagon var. Cattaniae:n Päivölän ruusutilalta. Se kyllä nousi tänäkin kesänä, mutta kukkavanaa siihen ei tullut.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Cattaniae on vielä voimakkaamman viininpunainen Russian Morningiin verrattuna. Useamman vuoden kasvaneina näistä marhanliljoista tulee joka kesä melko korkeita. Se laittaa lähikuvista tykkäävän kuvaajan koville. Kasvin saaminen kokonaisena latistaa kuvan. Miten taas saat selkeän käsityksen kasvista, jos julkaiset siitä vain pienen osan?

Eräällä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, ettei esimerkiksi Eiffel-tornin kaltaista korkeaa rakennusta vaan saa pilkkoa kolmeen eri kuvaan. Kasveja kuvatessani rikon tätä sääntöä joka päivä.

Lilium martagon 'Claude Shride'

2018 istutin yläpihan allaspenkkiin Claude Shriden, Guinea Goldin ja Manitoba Morningin.  Alkukesän järkyttävän kuivuuden riivaamassa puutarhassa katselin odottaen ja peläten, näenkö ollenkaan marhanliljojani. Sieltä ne vähitellen  nousivat. Claude Shride ensimmäisenä. Näyttää siltä, ettei Manitoba Morning noussut tänä kesänä ollenkaan tai ainakaan siinä ei ole  kukkanuppuja.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride kasvatti kolme korkeaa ja vankkaa vartta sekä muutaman matalamman. Nuput aukeavat alhaalta ylöspäin. Ilmojen viilennyttyä kukintaa on kestänyt pitkään ja latvuksenkin nuput ovat kaikki avautuneet. Nyt terälehtiä on jo alkanut pudota.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Gold nousi sen verran Claudea myöhemin, että ehdin jo huolestua. Niin vain yhtenä päivänä sekin oli pukannut itsensä ilmoille. Tavallista matalampana, mutta kahden varren voimin kuitenkin.

Lilium martagon 'Guinea Gold'


Marhanliljoja ei ole joka paikassa myynnissä. Jos niitä jossain myymälässä näkee, kannattaa ostaa samantien. Muuten jää nuolemaan näppejään. Myyntiin otetut vähäiset marhanliljasipulit menevät nopeasti innokkaiden ostajien kasseihin. Ulkomaisissa nettikaupoissa tarjontaa ja vaihtoehtoja on enemmän. Pari vuotta sitten olin tilaamassa useampia marhanliljoja, mutta valitettavan tapauksen johdosta nettikauppa lopetti toimintansa. Hyvästä aikomuksesta huolimatta marhanliljojen metsästys on jäänyt ajatuksen tasolle.

Liljakukot vainoavat myös marhanliljoja. Ilmeisesti liljakukot ovat nimensä mukaisesti lajiuskollisia. Tänä keväänä aloitin liljakukkojen metsästyksen kirjopikarililjoista. Listin sormieni välissä punatakkeja ahkerasti. Kiersin vielä parikin kertaa ruiskuttamassa valkosipuliuutetta puutarhan kaikkiin liljoihin. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistuksen. Mielestäni ahkeruus on palkittu, sillä kovin montaa liljakukon toukkakeskittymää en ole löytänyt.

Lilium martagon

Marhanlilja ja varjolilja ovat läheisiä sukulaisia. Lilium martagoneja kumpikin. Minun on parempi jättää kasvien sukulaisuussuhteiden tarkemmat selvennykset asiantuntijoiden tehtäväksi, ettei mene täysin pieleen. On eri asia ymmärtää itse kuin selittää sitä ymmärrettävästi toisille. Tässä kasvien sukulaisuus- ja nimeämisasiassa vaikkapa Saaripalstan Sailalla on osaamista.

Varjoliljat eivät ole maassamme luonnonvaraisia, mutta sitä tavataan villiintyneenä lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta (Lähde: Wikipedia).

Lohjan lehtoalueilla ja Länsi-Uudenmaan ruukkikylissä seikkaillessani olen nähnyt paljon villiintyneitä varjoliljoja.


Varjoliljaa on meillä kasvanut niin kauan, etten enää muista sen alkuperää. Onko tullut jonkun toisen kasvin mukana vai olenko sitä varta vasten istuttanut? Luultavasti kumpikin vaihtoehto pätee. Viime vuosina olen kerännyt siemeniä ja ripotellut niitä mielestäni sopiviin paikkoihin. Siten olen saanut varjoliljan lisääntymään  hyvin. Osaa se itsekin hakeutua uusiin paikkoihin eli kuuluu jossain määrin pihan kuljeksijoihin. Se ei taas haittaa minua yhtään, vaikka joskus korkea kasvi matalampien edessä ei ole ihan tasapainoista. Varjoliljoja en kitke. Kasvakoon, missä haluavat.

Lilium martagon

Mieluisin varjoliljakeskittymä on Ovaalipenkissä. Istutuskartan mukaan olen siirtänyt nämä Ovaalipenkkiin elokuussa 2018, mutta mistä? Tässä on taas muistiinpanoissani kehittämisen paikka. Ei se nyt kuolemaksi ole, jos lähtöpaikka jää kirjaamatta. Olisi vain kiva nähdä oman pihan kasvien historia kertasilmäyksellä.

Lilium martagon 'Album'

Valkoisen varjoliljan olen istuttanut keväällä 2016. Se on pitänyt useamman välivuoden, jonka johdosta olen epäillyt sen lähteneen muille maille. Muutaman kerran olen ollut aikeissa hankkia uusi Album, mutta eipä ole tullut aikeita vietyä toteutukseen saakka.

Pari viikkoa sitten syrjäsilmällä Syreenpenkin suuntaan vilkaistessani näin jotain erilaista. Sillä hetkellä en älynnyt heti reagoida, mutta muistijälki näkymästä jäi. Niinpä sitten seuraavan kerran kameran kanssa pihaa kiertäessäni palasin valkoisen vilahduksen syntypaikoille ja sieltä löysin kukkivan Albumin. Aika paljon punaista varjoliljaa hennompi, mutta sitäkin mieluisampi yllätys. Tajusin juuri, että kasvin tyvelle on laitettava nimikyltti. Siten osaan sitä jatkossa tarvittaessa etsiä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko kuuluu kasveihin, jonka kanssa olen yrittänyt ja yrittänyt ja taas kerran yrittänyt. Kuinkahan monta syysvuokkoa olen ostanut ja istuttanut? Kasvista tuppasi tulla samanlainen pakkomielle kuin jouluruususta. En suostunut antamaan periksi. Luin jostain, että syysvuokko kannattaa istuttaa mahdollisimman isona taimena heti keväällä. Näin kasvilla on hyvää aikaa juurtua ja kotiutua istutuspaikkaansa ennen talvikautta. Ongelma on, mistä saada iso taimi kevään korvilla, jolloin kaikki on lilliputtikokoa?

Löysin aika mukavan kokoisen syysvuokon Puutarhanikkareilta 2015. Istutin sen huolella Kiemurapenkkiin. Siitä lähti yhteinen matkani syysvuokon kanssa. En enää muista, kukkiko se ensimmäisenä vuotena. Seuraavina kuitenkin niin kauniisti, että aina sitä katsellessa sydämessä läikähti lämpimästi.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Vuosi sitten keväällä syysvuokkoa ei näkynyt. Se talvi oli muutenkin vaikea kasveille ja moni niistä jätti minut. Kesällä löysin yhden pikkuisen syysvuokon siementaimen, jota koitin vaalia kasvattaakseni siitä uuden ihanaisen menetetyn tilalle. Mutta tänä keväänäpä onni minua potkaisi oikein kunnolla. Sieltä se 2015 istutettu syysvuokko taas nousi tismalleen siitä, mihin sen olen istuttanut ja missä se on vuosia kasvanut. Ja sen mukana peräti kaksi uutta siementainta, joita nyt on sitten kokonaista kolme. Pari niistä sijaitsee lähestulkoon kanttausurassa, joten ne on pelastettava parempaan paikkaan. Olen odottanut sateita, joita nyt on saatu. Pian voisin kaivaa siementaimet ylös. En ole vielä päättänyt, annanko taimien olla vähän aikaa purkeissa vahvistumassa? Vai istutanko ne suoraan uusiin paikkoihin?

Lauantaina huomasin emokasvissa ensimmäiset nupun alut. Saan taas ihailla ja kuvata kaunista syysvuokon kukkaa. Lähestulkoon lottovoiton arvoinen asia. Jollei ihan päävoiton, niin mukava potti kuitenkin.

Elokuussa 2016 Berliinissä lomaillessani näin Gärten der Weltissä ("maailman puutarhojen puisto") kerrassaan upean syysvuokkomeren täydessä kukassaan. Sellaisen kun saisi omaan puutarhaan. Ainahan sitä saa unelmoida.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Tämä kesä tarjoaa kunnon digitalis-huumaa. Niitä kasvaa mitä omituisimmissa paikoissa. Joka puskan uumenissa, matalien perennojen edessä ja keskellä, hedelmäpuiden alla, marjapensaiden välissä ja vierellä, ruusupensaiden keskellä. Osa selkä suorana, osa mikä mihinkin suuntaan vinossa ja kallellaan. Jotkut digitalikset ovat tosi korkeita. Jotkut taasen vain kymmensenttisiä. Ja kaikki pukkaavat kukkia, minkä ehtivät ja jaksavat kantaa. Ensimmäiset ovat jo varistamassa terälehtiään. Aion kerätä siemeniä ja nakata niitä sellaisiin paikkoihin, joihin haluan niitä lisää.

Digitalikset ovat minusta hyväntuulen kukkia. Niitä katsellessa hymyilyttää. Oman tiensä kulkijoita kauneimmillaan. Jos jostakin sormustinkukan haluaa pois, siitä vain kiskaisee. Helposti lähtee, varsinkin pienempänä.


Valkeakuulaan takaoikealla kasvaa kuvan valkoinen digitalis. Se on hiukan muista poikkeavan näköinen. Ei ole hajuakaan, mistä ja miten tämä on tuohon tullut.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Pioni Bartzella on postauksen muista poikkeava yksilö. Se ei ole ahkera siementäjä eikä sinne tänne kuljeksija. Se on vakavasti harkiten nettikaupasta 2016 tilattu ja nykyiselle paikalleen olopihan Pionipenkkiin 2017 istutettu. Siinä se sitten noussut, kasvanut ja lakastunut vuosi toisensa perään. Vaan kukintaa on saanut odottaa.

Löysin tiedostoistani ensimmäiset kukkivat Bartzellat heinäkuulta 2021. Se vastaa muistikuviani. Tosin olen vasta viime vuosina tarkentanut tallennusmetodejani, mikä helpottaa merkittävästi kuvien etsintää. Vanhemmissa tiedostoissa pionit saattavat olla tallennettuina Kukkia-nimiseen tiedostoon, jossa kuvia riittää laidasta laitaan. Myöhemmin olen tehnyt pioneille omat kansionsa.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Bartzellan keltainen väri on kaunis, ei lainkaan liian räikeä. Vähän samaa sävyä kuin tarhakullero New Moonissa, jonka hankintaa olen suunnitellut. Jos vain keksin sille sopivan paikan. Tilaa on, vaan onko halutulle kasville otollinen.

Hyvää kannattaa odottaa. Bartzella palkitsee odottamiseni kahdella kauniilla kukilla. Hyvää on myös se, että vaikka olen istuttanut sen samaan paikkaan kuolanpionin, Coral Charmin ja Red Charmin kanssa, kukkivat punaiset Bartzellaa aiemmin. Muut ovat jo terälehtensä varistaneet, kun keltainen kaunotar avaa nuppunsa.

Sateenkaari la 1.7.2023

Näin taas hurahti pitkä tovi sunnuntaita tietokoneen ääressä tarinoiden, kuvia selaillen ja faktaa listoista kaivaen. Välissä kävin laittamassa ruokaa, lataamassa pesukoneen ja ripustamassa puhtaat pyykit. Hain kasvimaalta raparperiä ja keitin niistä aamupuuron kaveriksi kiisseliä. Aamulla ehdin jo aloittaa lapiohommat puutarhassa, mutta kesken jäivät sateen vuoksi. En ole sokerista, enkä sateessa sula. Ei vain ole kiva työskennellä, kun vettä roimii niskaan ja lapio muuttuu kurasta painavaksi. Ehtii ne myöhemminkin.

Ajastan postauksen julkaistavaksi myöhemmin. 

Kivoja heinäkuun päiviä kaikille!

 

21 kommenttia:

  1. Minäkin innoistuin marhanliljoista muiden puutarhojen / kuvien kautta. Nyt niitä sitten on tullut muutamia, mutta näköjään eivät tykkää oleilla kaikissa paikoissa, joihin niitä olen istuttanut.
    Samoin syysvuokon kanssa. Olen nyt löytänyt paikkoja, joissa syysvuokko viihtyy ja nyt kolme yksilöä on ainakin noussut. Ne penkit ovat suojaisempia ja olen kaikista kovin iloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysvuokon menestymisestä voi hyvällä syyllä iloita.
      Monilla kasveilla tuntuu olevan aika persoonallinen tapa kotiutuia - tai olla kotiutumatta. Kunpa aina voisikin tarjota kullekin paras istutuspaikka. Yleensä joutuu vähän luovimaan ja sen jälkeen jännäämään, kuinka kasvin kanssa käy.

      Poista
  2. Russian Morningin väri on hurmaava. Sormustinkukkia ei ole koskaan liikaa, ne ovat kivoja yllättäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Russian Morningin syvä viininpuna on niin hieno. Ilta-aurinko saa terälehdet suorastaan hehkumaan.

      Poista
  3. Marhanlilja on tullut minunkin puutarhaani blogien innoittamana. Syysvuokot ovat ihania ja vähän oikullisia. Välillä tulee vuosia, että tekevät vain lehtiä. Ne taitavat levitä myös maavarrella. Irroita kanttausurassa olevat varovasti ja katso onko niillä varmasti omat juuret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysvuokot ovat tosiaan osoittautuneet oikullisiksi. Kiitos hyvistä neuvoista. Täytyykin katsoa tarkasti pienten tainten juuritilanne.

      Poista
  4. Mahtava postaus kuvineen! Upeaa heinäkuun jatkoa sinullekin 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Kesä jatkuu ja siitä nautitaan täysillä. Kauniita kesäpäivä sinulle!

      Poista
  5. Ihana kuulla, että teillä on saatu sateita vielä!
    Aivan ihanat marhanliljat ja myös varjoliljat. Ne ovat jääneet vähän paitsioon, koska eivät ole "jotain hienon nimistä lajiketta" ja ihan turhaan. Täytyy oppia arvostamaan niitäkin ja kuvaamaan niistäkin lähikuvia.
    Kyllä minustakin kasveista on pakko ottaa sellaisiakin kuvia, joissa näkyy vain osa. Kuinka muuten esimerkiksi noiden liljojen kukkien pilkut tai muut hienot värisävyt saadaan ikinä kunnolla näkyviin? Pelkistä lähikuvista ei kuitenkaan hahmota kasvien olemusta, joten molemmanlaisia kuvia tarvitaan.
    En myöskään tajua, eikö Eiffel-tornin rakenteista, pulteista, kaarista voi muka ottaa kuvia? Tajuan kyllä tuon, että ehkä kolmasosa on juuri vähän huono rajausvalinta. Mutta kukin tekee ratkaisunsa. Olen ottanut aika monta vaakakuvaa marhanliljojen kukinnoista, joissa on vain se kolmasosa :-D
    Aivan mahtava ylläri ja onnistuminen syysvuokon kanssa! Jaan ilosi NIIN. Ollapa meillä saksalainen tai brittiläinen ilmasto, jossa ko. kasvit kukoistavat, mutta kun ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka valosta ja auringosta tykkäänkin, pilviset sadepäivät ovat tervetulleita. Kunhan ei päivätolkulla putkeen sada.
      Varjoliljat ansaitsevat kaiken arvostuksen, vaikka niiltä hieno nimi puuttuisi. Tänäkin aamuna keittiön ikkunan alla kasvaa ja kukkii varjolilja, jolla on pituutta toista metriä. Ihan on itse siihen tullut kaunistamaan aamuisia kahvi-/puurohetkiä.
      Totta, kasveista on tarpeen ottaa monenlaisia kuvia. Räpsiessäni en useinkaan tule ajatelleeksi, että kuvien katsojilla voi olla hyvin erilaisia tarpeita kasvien suhteen. Otan kyllä paljon yleis- ja kokonaiskuvia, mutta lähikuviin mieltyneenä ne sitten valikoituvat julkaistaviksi.
      Valokuvauskurssien vetäjät ovat hyvin perehtyneitä ja mieltyneitä tekniikkaan. Lyhyisiin kursseihin ei sisällytetä paljoakaan luovuutta. Varmaan toisenlaisiakin kursseja on. Ehkä ajatus on saada ihmiset ensin tutustumaan laitteisiinsa ja niiden käytön perusteisiin.
      Saksalaisia ja brittiläisiä sarjoja katsellessa innostun aina tiirailemaan luonto- ja puutarhakuvia. Joskus ihan harmittaa, kun kamera käännetään näyttelijöihin, vaikka vierellä olisi kiinnostavia kasveja.

      Poista
  6. Ihania ovat nuo marhanliljat ja varjoliljat. Vahvavartisia, eivät heleposti kaadu. Miullakin niitä kasvaa ja mehästelen kaupoista uusia puutarhaani. Sormustinkukatkin on hienoja ja hauska kuunnella, kun kimalaiset surisoo kellossa. Meillä on nyt tuohon mehtäalallekkin mukavasti kuleksinu ja suavat kukkii missä vuan tykkeväät. Jos liikoo riehaantuu, nykäsen ruusukkeen pois. Hienosti kasvaa syysvuokkosikin, miulla yks valakonen ja kokeillu oon monta punaista. Arka talavehtija on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyssä pysyminen on hyvä ominaisuus. Monia korkeavartisia saa tukea ja silti loikoilevat muiden päällä. Marhanliljat ovat aina tanakasti pystyssä.
      Sormustinkukka sopii hyvin metsäkasvienkin joukkoon. Tykkään kasveista, joiden kitkeminen on helppoa. Sormustinkukka irtoaa helposti maasta. Mutta sitäpä ei edes halua kitkeä kuin harvoin ja tarkoin valituista paikoista.
      Kyllä, syysvuokko ei meidän talvista tykkää. Siksi iloitsenkin erityisen paljon omani selviytymisestä.

      Poista
  7. Kiitos Suvi! Sateenkaaren näkeminen on aina jotenkin ilahduttava asia. Taitaa tulla lapsuuden sadut siitä mieleen.

    VastaaPoista
  8. Hieno postaus ja upeat kuvat jälleen.
    Marhanlilja oli itselleni uusi tuttavuus, mutta varjoliljoja kasvaa anopin puutarhassa ja olenpa noita nähnyt villiintyneinä tuolla metsäisen pyörätienkin reunalla muutamia. Kivoja kesäpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Varjoliljoja näkee tosiaankin villiintyneinä luonnossa. Itsekin olen ihastellut niitä Lohjan lehtometsissä ja Raaseporin alueella. Varjoliljan sukulaisiin, marhanliljoihin minäkin törmäsin toisten blogeissa. Siitä heräsi innostus hankkia niitä itselle.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Ihania liljoja sinulla . Minäkin löysin mökiltä muutamia varjo liljoja kun kitkin valtavan vuohenputki alueen . Syysvuokon minäkin ostin syksyllä ja nyt ei enää näkynyt. Ehkä olisi todella pitänyt istuttaa jo keväällä . No onhan näitä keväitä vielä ..Ehkä pitäisi myös näitä liljoja kuitenkin kytätä .syksyllä kaupoista. Sateita me emme ole tänne mökille saatu joten se latistaa vähän näitä istutuksia ja siirtoja .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerää niistä varjoliljoista siemenet ja ripottele haluamiisi paikkoihin. Sillä tavoin olen saanut ne lisääntymään aika kivasti. Alkukesästä Lohjansaaressa ja muualla Lohjan alueella seikkaillessani näin paljon villiintyneitä varjoliljoja. Ovat aikanaan karanneet puutarhoista ja viihtyvät hyvin lehtomaisissa metsissä.
      Syysvuokko on valikoiva kumppani. Aika monta istutin ja menetin. Nyt tämä yksi selviytynyt ilahduttaa kovasti. Marhanliljoja kannattaa syksyllä kytätä. Niitä on vähän tarjolla ja menevät nopeasti. Joissakin myymälöissä myydään irtosipuleina.
      Ei ole vettä tullut täälläkään. Eilen tuli kolme tippaa. Iltapäivällä kävin postissa kolmen kilometrin päässä ja siellä satoi kaatamalla. Kovin ovat paikallisia kuuroja. Ensi viikoksi on vettä luvassa. Puutarha kaipaa taas kunnon kastelua.

      Poista
  10. Kyllä on upeita liljoja! Väritkin mahtavia. Blogimaailman hyviin puoliin kuuluu myös tiedon jakaminen ja puutarhaihmisiltä se sujuu kuin itsestään.
    Mun varjoliljat hävisivät harmikseni kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marhanliljoilla on vaihtoehtoja, kunhan vain löytää jostain niiden sipuleita. Mikähän vei varjoliljasi? Ne ovat kyllä välillä vähän oikullisia. Viettävät lepovuosia. Jospa sinunkin sieltä maasta taas ensi keväänä ponnahtaisivat.
      Puutarhabloggarit ovat tosi ihania ja avuliaita. Tietoa jaetaan mielellään. Blogin myötä olen saanut ja oppinut kaikkea uutta valtavasti. Siitä olen hyvin iloinen.

      Poista
  11. Varjoliljat ovat puutarhan kuningattaria. Samoin marhanliljat. Kumpaakin näkee harvoin myynnissä ja ainakin minä ostan taimen tai sipulin heti kun sellaisen löydän. Minulla marhanliljat ovat tosi matalia verrattuna varjoliljoihin, liekö kasvavat korkeimmaksi sitten kun ovat vuosien päästä kunnolla kotiutuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti puutarhan kuningattaria. Tosi harvoin niiden sipuleita on tarjolla. Ja jos on, niin muutama sipuli. Silloin on ostettava, eikä mietittävä. Muuten jää ilman.
      Russian Morning ja Claude Shride ovat kasvaneet minulla muutaman vuoden ja niistä tulee jo aika korkeita. Eli ilmeisesti vaativat aikansa kotiutumiseen ja ryhtyvät sitten venymään mittaa ja tekemään useampia varsia. Olen istuttanut yhden Claude Shriden, joka tänä vuonna teki kolme korkeaa vartta ja kaksi matalampaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!