Kylmä kevätsuudelma

Papaver orientale - Idänunikko

 

Saimmepa melkoisen myräkän niskaamme keskiviikkona. Vesisade alkoi puolenpäivän jälkeen ja saman tien myös voimakas tuuli. Tyhjensin vesimittarin tiistai-iltana, joten oli helppo käydä torstaiaamuna katsomassa eilisen sadeannos: 35 mm. Eipä tarvitse ihan heti ryhtyä puutarhaa kastelemaan. Kasvimaakin taitaa jokusen päivän pärjätä omillaan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Olen huolissani Kevätsuudelmastani. Se on täynnä silmuja, mutta ovatko ne kenties kuivuneet, kun eivät tunnu avautuvan? Muutamien oksien latvustossa silmuja on avautunut. Vuosi sitten tämä kirsikkapuu kukki aika kivasti toukokuun alkupäivinä. Heti sen jälkeen se täyttyi lehdistä. 

Sain Accoladen Ukkokullalta äitienpäivänä 2016. Sen runko on haarautunut hyvin alhaalta. Olen sitonut rungot tukipylvään avulla toisiinsa siltä varalta, ettei esimerkiksi painava lumi halkaisisi puuta haarakohdasta.

Koska puussa on kuitenkin yhä eloa, en tee tässä vaiheessa mitään. Ja mitäpä edes voisin tehdä? Annetaan hänelle mahdollisuus, vaan kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Magnolia stellata Susan

Tämän vuoden äitienpäivälahjaksi ostin itselleni Muhevaiselta Susan-magnolian. Ukkokulta maksoi ja kantoi sen autoon. Muitakin magnolioita olisi ollut tarjolla, mutta 50 euroa sai luvan riittää tällaisen herkkähipiäisen kasvin hankintahinnaksi. 

Minun on tehnyt pitkään mieli magnoliaa, mutta olen epäillyt riittävän suojaisan istutuspaikan löytymistä. Istutin pienen puun Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siinä sillä on aika valoisa paikka. Suojaa tulee lähellä kasvavasta tuija-aidasta ja isosta marjakuusesta. 

Voi olla, että Susan joutuu  joskus taistelemaan näkyvyydestä kriikunan kanssa. Koska alapihalla on kaksi kriikunaa, tarvittaessa Pikkupuutarhan kriikuna saa lähteä. Turha kuitenkin mennä asioiden edelle. Ihan aluksi toivon Susanin juurtuvan, seuraavaksi viihtyvän ja kolmanneksi sen tärkeimmän eli lähivuosina myös kukkivan.

Clematis mandschurica - Mantsuriankärhö

Kadonneista oppia -haasteessa murehdin surkeaa tuuriani mantsuriankärhön kanssa. Kuinka ollakaan, huomasin 2018 Metsäpuutarhaan istuttamani mantsurian nyt heränneen. Alueella kasvaa tiarellaa, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa ja maahumalaakin ihan riesaksi asti. Niinpä myös kotilot viihtyvät siellä. Ensihätään laitoin löytämäni kärhön ympärille Ferramolia. Sitten riivin muita maanpeitekasveja pois, jotta kärhö saisi valoa ja ilmaa ympärilleen. Lopuksi sirottelin sen tyvelle leca-soraa. Nyt käyn juttelemassa kärhölle joka päivä, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi. Myöhemmin voidaan ehkä keskustella, missä hän pari vuotta luurasi.

Pionituet

Tehtävälista ei oikein lyhene. Kun yhden homman saan tehtyä, kolme uutta on jo jonon hännillä. Ihmekös tuo, kun mitä tahansa lähdenkin pihalle tekemään, kulku käy mutkaiseksi ja eksyn asiasta toiseen. Tällä kertaa menin kellariin hakemaan oksasaksia ja tulinkin ulos pionitukien kanssa. Viime vuonna nuo tuet jäivät laittamatta ja kukinnan aikaan iskin monenlaisia keppi-naru -viritelmiä pitääkseni pionit edes jossain kuosissa.

Tällä hetkellä tuet näyttävät ehkä enemmänkin grilliritilöiltä, mutta voin vakuuttaa niiden naamioituvan pian pionien ja muiden kasvien joukkoon. Todennäköisesti joudun ritilöitä vielä nostamaan, kunhan pionit kasvavat korkeutta.

Ukkokullalla oli hiljattain nimipäivä. Omastakin puutarhasta olisi jo voinut poimia vaikka narsisseja ja tulppaaneja maljakkoon, mutta ruokakaupassa käydessäni en voinut vastustaa muhkeaa kolmen pionin kimppua. Kuvassa terälehtien väri ei ole aivan yhtä oranssinpunainen, mitä luonnossa. Tämä saattaa hyvinkin olla Coral Charm. 

Joka kesä poimin myös omia pioneja maljakkoon. En vain aiemmin ole huomannut, miten hirvittävän janoisia ne ovat. Ukkokullan nimpparipionit meinasivat kuihtua heti alkuunsa, kun en muistanut tarkkailla maljakon vesipintaa. Onneksi toipuivat saatuaan maljakkoon täydennystä ja ovat jo avautuneet. Täytyykin tietokoneelta lähdettyäni kipaista maljakon kautta tarkistaakseni, tarvitsevatko lisää vettä.

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Kellukoiden kukinta on alkanut. Seuraan mielenkiinnolla, millainen kukka Totally Tangerinelle avautuu. Lähellä kasvaa kaksi MaiTaita, joiden nuppu on tismalleen tämän TT:n näköinen. Olenko kenties saanut Totally Tangerinen sijasta lisää MaiTai-kellukoita?

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow

Peura pääsi popsimaan 2019 istutetun Ludwig Späthin oksankärjet. Näyttää siltä, ettei siihen tule ollenkaan kukkia. Sen sijaan viime vuonna istutetun Moskovan kaunottaren älysin ja ehdin suojata ajoissa. Kaunotar ei ole vielä edes metrin korkuinen, mutta kukkia se aikoo. Odotan innolla. Myös tulevien vuosien kukkia, sillä tämä puu näkyy työhuoneen ikkunasta.

Vancouveria hecandra - Varjosiippa

Meikäläinen on yllytyshullu, kun kasveista on kysymys. Esitelkää blogeissani isoja ja pieniä ihanuuksia. Takuuvarmasti joku niistä tarttuu aivopoimuihini ja viimeistään kaupassa samaiseen kasviin törmätessäni se lähtee mukaan.

Minulla ei ole oikein kunnollista paikkaa varjokasveille. Tai en vain osaa sellaista nähdä. Tien puolen makuuhuoneiden ikkunoiden alla on itse asiassa kohtuullisen hyvä paikka pienille varjokasveille. Kunhan kestävät talvisin päälle tulevan lumimassan. Ja kyllähän maanpäällisen osan syksyllä kuihduttavat perennat sen kestävät.

Istutin viime kesänä Makkaripenkkiin kuvassa olevan varjosiipan ja sen oikealle puolelle kaksi Niveum -valkovarjohiippaa. Siippa nousi ylös vikkelästi. Varjohiipatkin ovat heränneet, mutta siippaa hentoisempina niiden kuvaaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Yllätyksekseni ja ilokseni myös viime kesänä hankittu karhunlaukka on herännyt Makkaripenkissä. Onneksi en seurannut alkuperäistä ajatusta eli istuttanut sitä lavakaulukseen tai muutenkaan kasvimaan yhteyteen. Siellä olisi ollut karhunlaukalle aivan liian hikiset oltavat.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihotensia

Safiirihortensian istutin kesällä 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Selvisi ensimmäisestä talvesta, joskaan ei kukkinut. Viime kesänä päätin siirtää safiirihortensian alapihan Hedelmätarhaan, jossa sille on mielestäni parempi paikka. Jännitin, kuinka se selviää talvesta, mutta ei ongelmia. Osan viime vuotisista varsista leikkasin jo pois, kun niissä ei ollut eloa. Jätin ne, joiden päässä on lehtitupsu. Tyvestä tunkee uutta lehteä varsin voimallisesti. 

Tottakai olisi hieno saavutus nähdä tämä kukkivana. Voi olla, että se on liikaa vaadittu. Pääasia, että elää ja kasvaa.

Kanttausurat alkaa olla huollettu. Puutarhan taaimmaisessa kolkassa on yksi muutaman metrin pätkä vielä läpikäymättä. Koulutin itseäni jättämällä sen seuraavaan kertaan. Joskus on vain osattava lopettaa aherrus ajoissa.

Vasemmalla: Clematis alpina Willy, oikealla: Clematis alpina Columnella

Mielenkiinnolla olen seurannut, mikä kärhöistä avaa kukkansa ensimmäisenä. Sininen alppikärhö kiri ykköseksi, kuten yleensäkin keväisin. Hyvänä kakkosena tulevat Willy ja Columnella. Kuvissa näiden vaaleanpunaisten kukkien sävyero on hienoinen. Todellisuudessa ne ovat minusta aivan samanlaiset. Toisen olen ostanut Willynä, toisen Columnellana. Kutsunko heitä jatkossa näillä erilaisilla nimillä, vai onko syytä tehdä heistä Willy ykkönen ja kakkonen. Tai Columnella ykkönen ja kakkonen? Mitä sanotte te viisaat?

Clematis alpina

Vuosi sitten leikkaamani sininen alppikärhö on kivunnut jo korkeuksiin. Itse asiassa se laskeutuu jo kärhökaaren toista puolta alas sekoittuen Columnellaan. Alaosaansa se saisi kasvattaa vähän enemmän tuuheutta, mikä luultavasti kesän aikana tapahtuukin. Tyvestä nousee mukavasti uusia versoja.

Malus domestica Huvitus

Niin hedelmää tekevät kuin koristeomenapuutkin alkavat hissukseen avautua. Kylmyys, kova tuuli ja rankkasade pitivät nuput tiukasti kiinni. Torstain aurinko sai avautumisen vauhtiin. Toivottavasti tulee sen verran lämpimämpää, että pörriäiset löytävät sankoin joukoin kaikki hedelmäpuut.

Lopetan tämän torstai-illan jutustelun, jotta ehdin ja muistan käydä laittamassa harsohuput tomaateille. Öisin ei edelleenkään ole kovin lämmintä. Eikä iltaisinkaan, kun mittari näyttää +12. Villasukat ovat tarpeen, edelleen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.

Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.

Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.

Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.

Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.

Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.