Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaalaatikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaalaatikot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. toukokuuta 2016

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.


Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.


Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.


Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.


Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.


Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kesä tulla tupsahti


Eilen oli kyllä huikean hieno helluntaisää. Aurinko ilmestyi pilviverhon takaa vasta iltapäivällä, mutta lämpöä riitti ihan helteeksi asti. Vaikka olin päättänyt viettää rauhallisen sunnuntaipäivän, löysinkin taas itseni puutarhahommista. Kasvimaalaatikkoon kylvin retiisiä, tilliä, kurkkuyrttiä, tammenlehtisalaattia ja kehäkukkaa. Toiseen laatikkoon laitoin kuuruohoa ja jänönhäntää. Vielä mahtuisi vaikka mitä, mutta ehtiihän tässä.


Raahasin kellarista toisen rakennusaikaisen tynnyrin ja sijoitin sen kasvimaan laitaan vedellä täytettynä. Nyt ei aina tarvitse vetää letkua yläpihalta alas saakka kastelua varten. Kasteluveden otamme porakaivosta ja sen on yleensä syvältä tullessaan jäätävän kylmää. Eiköhän kasvit tykkää enemmän seisoneesta ja lämpimästä vedestä. Saavin päälle laitoin kannen, ettei vedestä tarvitse kaiken aikaa onkia sinne kuulumattomia lintuja, oravia tai vieressä kasvavien vaahteroiden lehtiä.

Ukkokulta rakensi viime kesänä nuo kasvimaalaatikot ja siten jäi entisestä kasvimaasta osa käyttöä vaille. Tasoitin alueen mullalle, mutta vielä en tiedä, mitä sillä tekisin. Istutanko jotain hyödyllistä tai hyödytöntä. Nurmikkoakin voisi ajatella, mutta kun se muutenkin on vähennettävien listalla. 



Norjanangervot kukkivat jo talon seinustalla ja muuallakin ovat nuppuisia. Eilen huomasin, että tuomi kukkii. Nyt pitäisi kasveja kuvata päivittäin, jos ei halua jättää näkemättä mitään kehitysvaihetta. Olen kuvannut mm. töyhtöangervoa ja kotkansiipisaniaista, mutta jollen laita niiden kuvia samana päivänä blogiin, ovat kuvat jo seuraavana päivänä auttamatta jälkeenjääneitä. Niin nopeaa on noiden kasvien kehittyminen erilaisista sykerövaiheista lehteviksi "aikuisiksi".



Jackmannii-kärhöstäkin löytyi jo nuppuja, vaikka lehdet ovat vielä osittain supussa. Ville de Lyonissa näyttäisi olevan aivan maan tyvessä uutta alkua, mutta ihan varma en vielä ole. Ilmeisesti kuitenkin sen viime vuotiset versot ovat menneen talven versoja.


Pikkutalvio kukkii jo ja uusia nuppuja näyttää ilmestyvän päivittäin. Vaikka tämä kasvi viihtyy hyvin varjossa, auringossa se tuntuu kukkivan runsaammin. Hyvin on talvio meillä levinnyt ja se on kyllä aivan erinomainen maanpeitekasvi.


Lemmikeissä on nuput avautumassa ja lemmikkejä on kummasti ilmestynyt kukkapenkkeihini kaikkialle. Lemmikki on kaunis kukkiessaan, mutta loppukesästä se saa kukkapenkin näyttämään varsin risuiselta. Suruttomasti niitä leikkelin viime kesänä ja jokunen taisi lähteä juurineenkin. Ei syytä huoleen, yhden juurineen kiskotun tilalle näyttää kasvavan kaksi uutta lemmikkiä.


Enpä muistanut viime syksynä istuttaneeni myös valkoista helmililjaa. Piti oikein kaivaa syksyn muistiinpanot esiin, enkä tosiaan ole ostanut ainuttakaan valkoista helmililjaa. Sinisiä kylläkin. Olisiko osa sipuleista joutunut väärään pussiin?


Pohjantähti on talon seinustalla taas hyväkuntoisen näköisenä. Viime kesänä joku inha kirvalauma innostui syömään uusia versoja, lehtiä ja nuppuja. Suihkuttelin kirvoja mäntysuopaliuoksella ja taisinkin päästä niistä eroon. Kukinta jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi kirvojen popsittua suurimman osan nupuista. Josko tänä vuonna olisi parempi tuuri.


Vanhan altaan ajoilta löytyi kellarista kaksi suihkusysteemiä, joista toista en millään saanut enää toimimaan. Se lähti sähkövempaimien kierrätykseen. Toinen suihku toimii hyvin, mutta sen ääni ei välttämättä ole kaikkein kauneimpia. Jatkuva kovaääninen lorina itse asiassa alkoi tässä eräänä päivänä häiritsemään niin paljon, että lähdin uudelle etsintäreissulle kellariin. Muistin joskus jostain alesta ostaneeni vettä sylkevän delfiinin, joka ei vanhassa altaassa jostain syystä tainnut pitkään olla. Viritin siis delfiinin altaan reunalle ja siitä lähtevä lorina kuulostaakin jo paljon siedettävämmältä. Eilen menin aamulla ulos ja ihmettelin terassilla ollessani kummallista sirinää. Jatkoin matkaani, mutta asia jäi sen verran vaivaamaan mieltä, että palasin takaisin. Delfiini oli kaatunut ja sylkenyt altaasta kaiken veden pitkin istutuksia. Ei siinä mitään, tulipa kunnolla kasteltua. Kuinkahan pitkään pumppu lie sirissyt tyhjän altaan pohjalla ja kuinkahan pitkään se olisi vielä pimahtamatta sitä tehnyt? Äkkiä vesiletku esiin ja uutta vettä altaaseen. Nyt delfiinillä on kiviä pyrstöllään, toivon mukaan pysyy jatkossa pystyssä.


Pikkupuutarhan polkua reunustaa sinisenään kukkivat kevätkaihonkukat. Joukossa on vielä muutama scillakin kukassa. Täytyy sanoa, että pidän kovasti tästä näkymästä. Kaihonkukat kukkivat jonkin verran pitkin kesää ja usein vielä syksylläkin vähän runsaammin. Enimmän kukkimisen tauottua kasvi käyttää voimavaransa uusien lehtien ja rönsyjen tekemiseen. Noista rönsyistä kasvia on hyvä jakaa ja levittää muualle.


Humalalla on kyllä aivan mahdoton kasvuvauhti. Yhtenä lämpimänä keväänä tapasimme istua terassille Ukkokullan kanssa lähes päivittäin ja silloin voi sanoa humalan kasvaneen silmissä. Enkä lainkaan liioittele, jos pituutta sille tuli hyvänä päivänä jopa 50 cm. Oikeastaan puutarhaportista olisi pitänyt rakentaa vähän korkeampi, sillä humala valloittaa portin voimallisesti kesän aikana. Sen karheita varsia roikkuu siellä täällä ja tarttuu portin läpi kulkevien vaatteisiin ja hiuksiin. Joskus sanommekin sitä tappajakasviksi.


Juuso on löytänyt hellepäivän vilvoittavan lempipaikkansa.Vielä ei heinät ole kovin korkeita, mutta varmasti  sen on pehmoista köllötellä luonnon keskellä. Edellisinä kesinä se on aina silloin tällöin napannut hiiriä ja päästäisiä lepopaikkansa lomasta, joten voisiko kissa enää parempaa päiväunipaikkaa itselleen toivoa: lämpöä, rauhaa ja tuoretta ruokaa. Viime päivinä Juuso on ollut tuntitolkulla ulkona ja käynyt vain välillä sisällä vähän syömässä ja juomassa. 

Vaikka Juuso on tottunut ulkoilemaan juoksunarunsa, flexinsä ja valjaidensa kanssa, käymme sitä usein katsomassa. Silloin tällöin flexi saattaa tarttua johonkin tai kissa kiertää itsensä puun ympäri. Silloin se tarvitsee apua päästäkseen pinteestä. Toisinaan Juuso yllättää minut, kun mennessäni sitä vapauttamaan sanon "kierrä" ja se lähtee oitis kiertämään puuta, jolloin se itse vapauttaa itsensä. Olen nähnyt sen myös ihan ilman mitään kehotuksia ja omia aikojaan kiertävän puita ja pensaita eli ei ne kissatkaan mitään tyhmiä otuksia ole. Itsepäisiä kylläkin.


 
Nurmikko on järkyttävässä kunnossa. Alapihalla liehuu scillan ja valkovuokon lehtiä. Pensasruusu on naapurin aidan lähistöllä puskenut itseään nurmesta ylös, samoin tekee kriikuna ja vaahteravauvojakin on kaikkialla. Eilen oli tarkoitukseni ryhtyä nurmikkoa leikkaamaan, mutta niinhän siinä kävi, ettei leikkuri lähtenyt käyntiin. Ukkokulta tutki leikkuria vähän aikaa ja sitten oikaisi selkänsä tokaisten, että huomenna mennään leikkurikauppaan. Viime kesänä vanhaa leikkuria korjattiin useampaan kertaan ja silti sen käyntiinlähtö oli aina suuren arvauksen ja toivomuksen tulos. 

Täytynee ryhtyä tutkimaan taimistojen pensasvalikoimia. Niitä istuttamalla voisi nurmikon pienennysprojekti edetä nopeammin.