Maaginen 10.6. ohitettu onnistuneesti

 
Vanha kansan ohjeen mukaan ennen kesäkuun 10. päivää ei kannata laittaa kesäkukkia. Tuota ohjetta en ole noudattanut ikikausiin. Toukokuu on ollut meidän nurkilla useimmiten niin lämmin, että jo äitienpäivän aikaan kesäkukat ovat pärjänneet kaikkein arimpia lukuunottamatta ulkona hyvin. Ja hyötykasvitkin selvinneet lämmittämättömässä kasvarissa toukokuun viimeisestä viikosta lähtien ongelmitta. Tänä keväänä lämpöä on saatu hidastetusti. Etenkin öisin on ollut koleaa. Lauantaivastaisena yönä meidän alapihalla mittari painui alimmillaan +1.5 asteeseen.

Vihdoin maaginen kesäkuun 10. on ohitettu. Jokohan voisi huokaista helpotuksesta ja siirtyä ihan käytännössä kesään.

Prunus serrulata 'Royal Burgundy' - Japaninkirsikka

Kuluneella viikolla minusta tuli onnellinen japaninkirsikan omistaja. Olen ihastellut sitä jo edellisenäkin kesänä Saaripalstan Sailan blogissa. Kävin läpi lähiseudun taimimyymälöiden tarjontaa, ettei tarvitse turhan päiten pitkin pääkaupunkiseutua ajaa. Espoon puolelta kaunotar löytyi. Myyjä sanoi sen olevan heidän viimeisensä. Ensin ei meinannut edes löytyä, kun tuuli oli kaatanut ainokaisen muiden kasvien joukkoon. Sieltä sen pelastin ja kotiin kuskasin.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

 
Kuten tavallista, yhden uuden kasvin ostaminen johtaa pihalla "tuolileikkiin". Jonkun on muutettava uuden alta toisaalle. Niin kävi nytkin. Liian kuivassa paikassa ja varmaan siitä syystä huonossa hapessa elelevä magnolia Susan sai lähtökäskyn Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ja tilalle muutti Royal Burdungy. 

Saila totesi postauksensa kommenttiketjussa magnolian kaipaavan Kiinan vuoriston alarinteiden olosuhteita. Sellaisia paikkoja ei meidän pihalta löydy, mutta kuvittelen ja toivon alapihan Kaivoruusupenkin tarjoavan Kriikunapenkin paahteisuutta viileämmän asuinsijan magnolialle. Magnolia jää penkin itä-kaakkopuolelle ja saa osakseen enemmän aamuaurinkoa. Päivällä ja iltapäivällä se saa varjoa ja tuulensuojaa isoksi venähtäneistä juhannus- ja punalehtiruususta.

Corylus maxima purprea - Veripähkinäpensas

Ehdin istuttaa toukokuussa Kriikunapenkkiin, magnolian lähelle ostamani veripähkinäpensaan. Se on vielä aivan pikkuinen, niukin naukin 30-senttinen rääpäle. Saattaa olla hidaskasvuinen, mutta aikuisena se on 3-5 metrinen. Eli japaninkirsikan kaveriksi se ei käy. Lapio kouraan ja puskamuutto käyntiin. 

Veripähkinän uusi asuinsija on Vasenrinteen yläosassa. Paikka on lämmin ja siinä on veripähkinällä tilaa kasvaa joka suuntaan. Tuuli saattaa osua vähän liikaa, eikä kosteuttakaan taida olla riittävästi. Meidän tonttimme tarjoaa yhä enemmän kasville kuin kasville kuivuutta ja tuulta. Kaipa tässä on hissukseen valmistauduttava aavikko-olosuhteisiin ja hankittava kameli ja pari taatelipalmua.

Saxifraga - Patjarikko?

Istutin vuosi sitten syysomenan alle Niltalta saatua patjarikkoa. Selvästikään ei ollut rikoille suotuisa paikka monestakin syystä. Niinpä kaivoin ne ylös, jaoin ja istutin Pikkupuutarhan Kivipenkin reunaan riviin. Tilaa on enemmän tarjolla, multatila syvempi, eikä kasvit ole samalla tavoin vaarassa tulla tallotuiksi, kuten omenapuun tyvellä.

Rikkojen suhteen olen vähän ulalla. Minulta menevät sekaisin patjarikot, varjorikot, posliinirikot ja ihan kaikki rikot. Ehkä ehdin jossain välissä syventyä rikkojen elämään syvemmin. Nyt toivon puutarhani rikkojen viihtyvän uudessa paikassa. Oli nimi mikä tahansa.

Helleborus spp. 'Anna's red' - Jouluruusu

Kirjavalehtisen jouluruusun istutin Kriikunapenkkiin jo kuukausi sitten. Se sujahti kätevästi oikealla puolella jo pidempään asuneen jouluruusu Double Ellenin viereen. Taimi oli kivan kokoinen jo nettikaupasta saapuessaan. Se näyttää kotiutuneen hyvin, sillä uusia lehtiä on alkanut nousta tyvestä. Nuppuja ei ole näkyvissä, mutta hyvää kannattaa ilman muuta odottaa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Tommolan tilalta tilaamani mantelityräkitkin on nyt istutettu Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varrelle, pallohortensioiden lähelle. Kuvassa mantelityräkit ovat vielä poteissaan odottamassa istutusta. Kasvit oli todella hyvin pakattu ja saapuivat hyväkuntoisina. Kävin hakemassa ne heti postista, kun saapumisilmoitus tuli.

Toivottavasti nämä kaksi uutta kaverusta kotiutuvat puutarhaani ja viihtyvät monia vuosia. Mitä lie mokasin, kun edelliset mantelityräkit eivät selvinneet siirrosta alapihalta Pikkupuutarhaan? Tykkäsin niistä sen verran paljon, että olin valmis tekemään töitä uusia saadakseni. Pelkäsin jo, että on lähdettävä ajelemaan Leivonmäelle saakka. Ei tarvinnut, asia hoitui postitse.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Viime kuussa hihkuin täällä blogissa Vasenrinteen vuorijumaltenkukan onnistuneesta talven yli selviytymisestä. Nyt saan hihkua toistamiseen, sillä kadonneeksi luulemani vanhempi vuorijumaltenkukka ilmestyi Hortensiapenkissä kukkimaan. Missä lienee luurannut pari edellistä vuotta?

Popcorn 7.6.

Viime kesänä kylvin isoon piharuukkuun popcornia. Iti ja kasvoi hyvin, vaikka alussa oli vähän vahtimista. Linnut nimittäin kävivät nokkimassa popcorneja mullasta ja levittivät samalla multaa ja lehtisilppua pitkin patiota. Nyt laitoin heti aluksi harson ruukun päälle. Sen suojissa popcornit pääsivät itämään.

Popcorn 9.6.

7.6. otetun kuvan jälkeen totesin, että eiköhän popcornit jo pärjää ilman harsoakin. Tuskin linnut enää ovat kovin kiinnostuneita, kun taimet ovat jo mukavasti kasvussa. Harsoa oli nokittu ja riivitty hahtuviksi pitkin terassia, joten purkki näytti minusta paljon paremmalta ilman harsoa. Korvasin harson varmuuden vuoksi verkolla, joka ei ihan koko ruukun ympäri ylettynyt.

Perjantaiaamuna näkymä oli sitten aika surkea, kuten kuvasta näkyy. Illalla sohvalla istuessani näin harakan olevan ruukun kimpussa.

Popcorn 10.6.

Lakaisin mullat pois patiolta, mutta jätin ruukun myöhemmin siivottavaksi. Harakoilla taisi olla perjantai-iltana leffailta tiedossa, kun viimeisetkin popcornit oli käyty napsimassa. Lauantaiaamuna terassille menijä kohtasi myllätyn mullan ja viimeisetkin versot pitkin lattiaa nakeltuina.

Popcorn-pussissa on edelleen runsaasti jyviä kylvettäväksi. Jääköön tältä kesältä popcorn-istutukset tekemättä. Harakat saavat keksiä muuta huvia ja pureskeltavaa leffailtoihinsa. Minun popcorn-paistopisteeni sulkeutui.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Kesällä 2020 Makkaripenkkiin istutettu karhunlaukka on edelleen elossa ja hyvävointinen. Parhaillaan se lykkää nuppuja. Kuten jo aiemmin totesin, tontillamme varjopaikkoja ei juuri ole. Makkaripenkki on niitä harvoja paikkoja, joissa voin edes kuvitella jonkun varjokasvin voivan menestyä. Aina ohi kulkiessani olen syystäkin hyvin iloinen nähdessäni karhunlaukan ja muut alueelle keräämäni varjokasvit.

Papaver orientale - Idänunikko

Kesän etenemisen huomaa selvimmin eri kukkaryhmien vauhdilla avautuvista nupuista. Sipulikukkien aikaan tuntuu, että vielä on ikuisuus perennojen heräämiseen. Hups vain ja siellä sipulikukkien seassa nousee unikko jos toinenkin. Yhtä vikkelästi niiden palluraiset nuput nousevat pitkien varsien päihin nuokkumaan. Ja sitten voikin tarkasti kuunnellen havaita pientä poksahtelua, kun nupuista esiin työntyvät silkkipaperin ohuet terälehdet suoristavat ryppyjään.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani, alapihan Syyspenkissä ja yläpihan huoltopihalla asuva, ovat aloittaneet kukinnan. Kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja tänä vuonna niitä on entistä enemmän. Kesällä 2019 istutetut puut ovat saaneet pituutta ja leveyttä kivasti. Minusta puu on aika nopeakasvuinen.

Tuurenpihlajaa ei syyttä kutsuta Pohjolan palmuksi. Sen oksat suurikokoisine ja siroine lehtineen taipuvat kauniisti ihmisen pään ylle. Parasta tuurenpihlajassa on sen loistava oranssinpunainen ruskaväri. Sen lisäksi tämä puu ansaitsee tulla ihailluksi koko kasvukauden.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Jatkamme kesäkuun merkeissä. Kivaa viikkoa kaikille!

 

Pikkuisia ilonaiheita

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

 

Keväällä 2020 istutin kaksi ruusuherukkaa. Toisessa oli kukkia istutushetkellä. Istutin ne eri paikkoihin, jotta edes toinen kotiutuisi. Ilokseni kumpikin näyttää viihtyvän istutuspaikoillaan. Kukkia niihin ei istutuskesän jälkeen ole tullut. Kunnes nyt toisessa on yksi kukka ja toisessa kokonaista kolme. Pikkuisten ilonaiheiden äärellä saatan hyvin kuvitella, millaisen ilotulituksen puskat saavat aikaan täyttyessään joskus tulevina vuosina kauttaaltaan kukista.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Lämpimiä ailahduksia mielessä saa myös vuorijumaltenkukan näkeminen. Tämän olen istuttanut 2018 ja nyt se kukkii toisena keväänä peräkkäin. Yhden olen jo aiempina vuosina menettänyt, joten varauduin tämänkin katoamiseen. Viime keväänä laitoin tikun merkiksi esiintymispaikasta. Kukan kuihduttua on vaikea löytää tästä kasvista elonmerkkejä, kun sen ympärille kasvaa jos jonkinlaista vihreää.

Hyasinthus Pink Pearl, lemmikin nuppu näkyy keskellä.

Monessa blogissa on ollut kauniita kuvia runsaista hyasinttiryhmistä. Muutama vuosi sitten laitoin niitäkin useita syksyllä multaan. Eihän tuo kuvan hyasintti ihan vastaa jouluasetelmien tuoksuvan tiivistä kaunotarta. Kiva väripilkku muuten vielä vihreässä penkissä. Mikä parasta, jaksaa nousta kevät toisensa perään.

Hyasinthus Delft Blue

Tämä sininen hyasintti on edellistäkin vaatimattomampi. Ehkä se yrittää naamioitua scillaksi? Tai sitten on tarkka kaveriensa sävyistä?

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Alkuviikosta tuuli pari päivää todella navakasti. Puut ja pensaat olivat ajoittain aivan vaakatasossa. Viimeisenä illalla ja ensimmämisenä aamulla piti käydä kiinnittämässä lavakaulusten päälle laitetut harsot tai peräti keräämässä niitä aidan vierestä.

Löysin yläpihan keisarinpikarililjan kukan maasta. Olisiko tuuli voinut sen katkaista? Kukka on kyllä aika isokokoinen, mutta on tuo varsikin melko vankka.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Onneksi ei ollut pihani ainoa keisarinpikarililja, mutta yksi komeimmista kuitenkin. Laitoin kukan jalalliseen, pieneen maljakkoon, jossa se pysyi virkeänä pari päivää. Kerrankin oli mahdollisuus tutkia kukan rakennetta oikein kunnolla makaamatta kasvin äärellä selällään.

Jollei tuuli ollut syyllinen keisarinpikarilliljan katkeamiseen, olisiko oravalla osuutta asiaan? Löysin nimittäin myöhemmin myös Sun Lover -tulppaanin kukan samalla tavoin katkenneena maasta. Pörröhäntäveijari on seikkaillut pihassamme muutamana päivänä. Nykyisin niitä näkee meillä harvemmin johtuen varmaan siitä, ettei meillä ole isoja puita tontillamme. Tien toisella puolella metsää riittää ja siellä luultavasti myös oravia.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikukkaisen sinikämmenen viereen ilmestynyt taimi kukkii kuin kukkiikin valkoisena. Ei minkäänlaista häivähdystä sinisestä, vaan aivan on vitivalkoinen kukka. Voiko sininen emokasvi tehdä valkoisen poikasen? Olen ostanut sinikämmeneni 2017 Kevätmessuilta, Tommolan tilan standilta sinisenä (en siis Vakka-Taimesta, kuten jossain aiemmin mainitsin). Ja sinisenä se on tähän saakka kukkinut. 

Syksyllä 2021 siirsin sinikämmenen Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkkiin. Paikalla ei taatusti aiemmin kasvanut sinikämmentä. Ei sinistä eikä valkoista. Valkoista en ole hankkinut, mutta nyt sellainen näyttää tulleen omin neuvoin.

Joku viisas varmaan tietää selityksen tälle. Vaikka pysyisi mysteerinä, ei se minua haittaa. Kiva yllätys. En todellakaan aio kaivaa häntä pois.

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt ovat olleet meillä koleita. Olen pähkäillyt päivätolkulla, milloin uskallan siirtää jättikokoisiksi kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen? Lauantaina ryhdyin viimein toimeen. Olin siirtänyt taimet poteistaan isompiin istutusaltaisiin 13.4. Kahden tomaatin altaita on 7 kpl. Kahden kurkun altaita 4 kpl ja kahden paprikan altaita 3 kpl. Niiden lisäksi muutama tomaatti, kurkku ja paprika on isommissa purkeissa valmiina muuttamaan pojan parvekkeelle. 

Nousin ja laskeuduin kellarin portaita 17 kertaa siirtäen aina kaksi istutusallasta kerrallaan kottikärryihin. Niillä sitten vein kasvit varovasti alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen ja palasin tyhjien kärryjen kera yläpihalle noutamaan uutta satsia. 

Harsot olin virittänyt kasvariin jo aiemmin. Saatuani kasvit kunnialla perille, oli vielä viritettävä tukinarut. Lopuksi kellarikasvattamon siivous ja järjestely.

Illalla olen laittanut harsot tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylle. Kasvarissa on myös sähkötoiminen lämmitin, joka toivon mukaan pitää lämpöä edes jonkin verran hatarassa kennokasvarissa. Sunnuntaivastaisena yönä ulkolämpötila oli alimmillaan +1.9℃. Pidän lämmittimen kasvarissa muutaman yön. Ennusteiden mukaan yölämpötilojenkin pitäisi nousta. Vähitellen kasvarin asukkaatkin tottuvat viileämpiin öihin. Toivon mukaan.

Tulipa Purissima

Perjantai-iltana Bermudan Purissima-tulppaanit olivat terälehdet apposen auki. Niitä kastellessa ajattelin, että tässähän on minulle takuuvarma ja ikioma magnolia. Mielikuvitusta käyttämällä kukat muistuttavat "vanha rouva" -magnolian valkoisia kukkia. Terälehtiä on yhtä paljon, joskin keskus vähän erilainen.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Pitänee jatkossakin tyytyä katselemaan tulppaaneja mielikuvituksen säestämänä, sillä 2021 toukokuussa 50 eurolla ostamani tarhamagnolia Susan näyttää aika surkealta. Pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sateen jälkeen siihen ilmestyi vähän eloa. Viime kesänä se oli hiukan vihreämpi, mutta ei todellakaan mikään esteettisesti upea ilmestys. Yhden nupun se viime kesänä teki varsin myöhään, mutta kukka ei koskaan avautunut kunnolla.

Annan magnolialle aikaa lunastaa paikkansa. Joko se ryhtyy kasvamaan ja kukoistamaan. Tai sitten heittää hyvästit, kuten monet muutkin ovat tehneet. Se on aina riski näissä kasvihankinnoissa.

Lauantaina tuli raadettua tiiviisti hyötykasvien kanssa. Siivosin myös Pikkupuutarhan, mikä tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä, kuolleiden oksien leikkaamista ja polkujen haravoimista. Sunnuntaille suunnittelin pation pesemistä siitepölystä, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Joskus on luvallista ja tarpeellista vetää lonkkaa. Istuin pergolassa lukemassa yli 800-sivuista Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan päätöstä. Melkoinen tiiliiskivi, joka tempaa mukaansa yhtä tehokkaasti, kuin sarjan aiemmatkin kirjat.

Viittä vaille 18-vuotias Nemo

Sisällä onkin sitten villimpi meno. Tytär lähti ulkomaille hevosvaellukselle ja toi viittä vaille 18-vuotiaat kissaveljekset Nemon ja Lokin meille hoitoon. Lokilla on selvästi nivelvaivoja ja se nukkuu paljon. Nemo sensijaan on ikuinen adhd-katti, joka ei kovin helpolla anna rauhaa. Se puskee ja toivoo rapsutuksia. Se kulkee jaloissa ja haluaa olla ihmisten seurassa. Työhuoneen tietokonepöydälle se ei sentään enää hyppää, vaan vahtii minua takkahuoneen sohvalta käsin. 

Melkoisia  karva-automaatteja nämä kissat myös ovat. Viiden vuoden kissattomuuden jälkeen vaatii hiukan sopeutumista, kun joka paikka muuttuu nopeasti karvalliseksi. Totesin kissapäivien olevan sopiva hetki viedä iso matto pesulaan. Sohvien päälle levitin lakanat. Ne on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin imuroida karvoja sohvakankaasta.  

Viime kesän karmean kadonneen kissan episodin jälkeen sanoin, etten enää ikinä ota ainuttakaan kissaa hoitoon. Toki omaa lasta on autettava. Ikkunat pysyvät nyt visusti kiinni ja ovista kuljetaan äärimmäisellä huolellisuudella. Nemo on salamaakin nopeampi livahtaja ja todella taitava aukomaan tiukkojakin ovia.

Tulput ilta-auringossa

Tulppaanien kukinta jatkuu. Lämpö on saanut ne avautumaan oikein porukalla. Viileämmät yöt sentään vähän hidastavat kuihtumista. Kaikenlaista uutta on jo jonossa nuppujaan avaamassa. Hienoa aikaa, kerrassaan.

Mukavaa toukokuun loppupäiviä kaikille!

Sateen jälkeen

Tulipa Carnaval de Nice

 

Kiirettä on pitänyt, kuten varmasti teillä muillakin. Sateet ovat lisänneet oman mausteensa pihatöihin. Meillä päin vettä on tullut kaatamalla ja välillä vaakatasossa. Ei siis mitään asiaa puutarhatöiden pariin, jollei halua kastua litimäräksi. Niinpä ahkerointi on pitänyt lomittaa sateiden väleihin, joita onneksi on ollut. Kodin siivoukset ja monet muut arkihommat olen suosiolla siirtänyt joko sadepäiviin tai peräti vielä myöhemmäksi. Kahden aikuisen taloudessa tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia.

Tulipa Darwin Pink Impression

Tulppaanikevät ei ole puutarhassani ollut paras mahdollinen. Tosin en kovin paljon tulppuja syksyllä istuttanutkaan. Lähinnä Darwineita, joiden toivon menestyvän vuosia eteenpäin. Sipuleihin saa uppoamaan euron poikineen. Niin ihania kuin erikoiset tulppaanit ovatkin, harmittaa nähdä niiden hiipuvan. Pink Impressionit nousevat varsin uskollisesti ja kauniitahan nekin ovat.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Moni tulppaani jäi tänä vuonna nousematta kokonaan. Moni kasvatti vain lehdet, ei nuppua. Ja joitakin peura kävi järsimässä siten, että nuppu meni sen siliän tien tai aukesi vammautuneena.

Joitakin tulppaaneja on vielä nupulla. Monista vuosien mittaan istutetuista tulpuista nousi yksi tai kaksi. Ehkä niiden nimet pitäisi laittaa syksyä varten talteen. Ovathan ne sitkeydellään osoittaneet, että niitä kannattaa jatkossakin suosia.

Ihastuttava näkymä tummalehtisiin jaloangervoihin ja punaisena kukkiviin esikoihin.

Viikolla järjestyi pitkään suunnitelmissa leijunut käynti Lappalainen etelässä -blogin Nilan kesämökkitontilla. Hänellä on aivan valtavasti kasveja. Hän oli kaivanut jakotaimia ilmoittaen, että ellei minulle kelpaa menevät kompostiin. Tottahan minulle kelpasi. Sekä talven jäljiltä aukkopaikkoja täyttämään että ylipäätään muutenkin. Auton takapaksi pullisteli taimista suunnatessani kotiin.

Sain Nilalta erilaisia esikoita, valkotäpläimikkää, tarhakylmänkukkaa, valkoista pikkusydäntä, maksaruohoa, karpaattienkelloa, muutaman pionin juurakon, sulkaneilikkaa, patjarikkoa (luultavasti), iristä ja muhkean pehkon ruostekukkaa sekä valkoisen pelaguun. Muistinkohan nyt kaikki?

Osan laitoin potteihin odottamaan sijoituspaikkoja. Suurimman osan istutin penkkeihin. Illalla koko kroppa oli jäykkänä ja sänkyyn mennessä selkä vihoitteli. Aamulla oli taas notkeampi olo.

Kukkasista ei vanhan tavan mukaan saa kiittää. Sen sijaan lämpimät kiitokset Nilalle anteliaisuudesta, kierroksesta runsautta uhkuvassa puutarhassa ja kaikkinensa kivasta vierailusta. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta niin vain kellon viisarit vierähtivät eteenpäin.

Magnolia Susan

Tiiviin taimipäivän päätteeksi kävin suihkussa ja lähdin kiertämään kameran kanssa puutarhaa. Eksyinpä myös naapurin magnoliaa ihailemaan. Pieni puska on kukkinut jo pidempään, mutta ehdinpä vielä. Tämä magnolia kukki viime vuonnakin, mutta nyt usean kauniin kukan voimin. Kenties magnolian takana kasvava koreanpihta antaa sopivasti suojaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalviot kukkivat tänä vuonna tavallista runsaammin. Siinä mielessä ihme, sillä talvi on kohdellut kasvia kovakätisesti. Joka kevät osa pikkutalvioista on siipeensä ottaneen näköisiä. Vaan ei koskaan näin pahasti, kuin nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Paikoitellen kasvustossa on enemmän ruskeaa kuin vihreää. Sateiden myötä uutta versoa työntyy ruskeiden laikkujen seasta. Tarkoitukseni on ollut käydä leikkaamassa pahimmat alueet systemaattisesti "tapille". En vain ole ehtinyt. Harmilliseti rumimmat alueet sijoittuvat sisäänkäynnin lähelle ja ovat siis melkeinpä näyteikkunassa. 

Sadepilvet keskiviikkoiltana 1.6.

 
Vettä meidän nurkilla on satanut usein ja paljon. Ilmatieteenlaitoksen 5 vrk:n sadesumma on 40-60 mm. Torstaina 2.6. satoi koko päivän. Olimme Hietaniemen kappelissa ystävän veljen hautajaisissa. Vaati aikamoista taiteilua saada surukimppu autosta kappeliin kastumatta litimäräksi. Posket olivat sadepisaroista märät jo valmiiksi ennen kyyneleitä.

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltapäivällä 3.6. Vein aamulla pyykit narulle kuivumaan. Hetki sitten pilvet avasivat sateisen varastonsa, joten ryntäsin suoraan ruokapöydästä hakemaan viittä vaille kuivia pyykkejä sisälle. Ukkonenkin jyrisee. Eipä tarvitse kiertää kastelukannun kanssa istutettujen kasvien alkuelämää turvaamassa. Luonto hoitaa sen puolestani.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Honkkarista toissakeväänä halvalla hankittu sammalleimu Candy Stripes suorastaan kukoistaa. Näitä on kaksikin keskittymää Oikearinteessä. Ilahduttavaa.

Moni kasvi on talven aikana jättänyt jäähyväisensä. Piti oikein listata menetykset:

• arovuokko harventunut
• Balkaninvuokot
• bellikset
• jouluruusuja
• harjaneilikka
• harmaakäenkukka
• kurjenpolvia 
• mantelityräkki
• myskimalva
• pioni Coral Charm, toinen niistä
• rosa Sommerwind 
• rotkolemmikki 
• ruusuherukoista toinen
• salkoruusut 
• syysvuokot - todennäköisesti 
• tarhakylmänkukka punainen 
• tuoksumatara
• varjohiippa
  

Liljoista, iriksistä, punahatuista, syysleimuista tai syysastereista ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Osa on noussut. Tilanne tarkentuu ajan kanssa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Niitä onkin nyt tarkkailtava ahkerasti, sillä nuppujen kehitystä on hauska seurata. Punaisten terälehtien pilkottaessa vihreänkarvaisten pallukoiden uumenista alkaa poksahdukset olla käsillä.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit kukkivat tänäkin  keväänä runsaana ja kauniina. Kuvaaminen ei ole kovin hyvin onnistunut, kun aina tuulee navakasti. Torstain rankkasateessa osa nuppurykelmistä oli paiskautunut pihalle.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Ruusuihin en ole ehtinyt kiinnittää isompaa huomiota. Ritausman leikkasin alas, koska sen pitkät varret sojottivat ja oksat haarautuivat vasta varsin ylhäällä. Tarhakurtturuusuna Ritausma kestää alasleikkauksenkin. Aiemmin en ole tätä ruusua näin radikaalisti leikannut.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia-silmäteräni on selvinnyt talvesta. Tosin kaikki sen vanhat oksat ovat rutikuivia ja kaipaavat leikkaamista. En ole pitänyt kiirettä, koska viime keväänä lehtiä tuli myös joihinkin kuivilta näyttäviin oksiin. Vanhat oksat tekevät parhaiten kukintoja eli näyttää siltä, etten taida tänä vuonna kukkivaa safiirihortensiaa nähdä. Kunhan on hengissä, riittää minulle. Silloin puska voi kukkia joskus tulevina vuosina. Jos olisi heittänyt henkensä, ei olisi toivoakaan kukinnasta.

Kosmoskukat iltavalossa

Kesäkukkarintamalla kuulumiset ovat vähän sitä sun tätä. Kaipaavat selvästi aurinkoa ja lämpöä. Kosmokset ovat itäneet hyvin, samoin malvikki. Tuntuu, että olen elänyt kevättä jo kuukausikaupalla ja itsellekin maistuisi vaihteeksi kesä. Alussa ollaan kesän suhteen eli ei mitään kiirettä kesäkukillakaan.

Krassit

Krassia kylvin pariin "parvekelaatikkoon". Ajatus on, että krassit vyöryisivät terassin kaidetta peittämään kesän tullen. Kauan niiltä kesti itää, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Loput siemenet laitoin isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin Ukkokullan viime kesänä tekemään yrttilaatikkoon. Toivon näiden krassien viherryttävän oman asuinalueensa.

Lukinliljan olen yleensä istuttanut kellarissa jo huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Tänä vuonna laitoin sen esikasvattamatta ulos isoon ruukkuun. Pitkän odotuksen jälkeen mullasta pilkottaa kärkiä. Hyvä niin. Lukinliljan kukinta sijoittuu toivon mukaan tavallista myöhempään.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Talven koitoksiin menehtyneet kasvit harmittavat aikansa, mutta siihen murheeseen on turha jäädä kierimään. Aukkopaikat on nähtävä uusina mahdollisuuksina. Iloisia yllätyksiäkin tulee eteen ihan odottamatta. Vasenrinteen jumaltenkukan huomasin kiertäessäni ystävän kanssa puutarhaa. Löysin myös kärhöraporttini jälkeen eloa viime kesänä istutetusta Ville de Lyonista ja kirjaamatta jääneestä Ruusupenkin Princess Dianasta.

Kirjopikarililjojen kukintaa on riittänyt pitkään.

 
Rikkaruohokierros on edelleen tekemättä. Kasveja kuvatessa eksyn kyllä nyppimään voikukkia ja varsinkin vaahteravauvoja. Jälkimmäisiä on tolkuttoman paljon. Nousevat esiin mullasta heti, kun käännän selkäni. 

Toivoin ankaran talven tekevän selvää kotiloista, mutta turhaksi osoittautui tämä toive. Muhkeita yksilöitä on tullut kerättyä pilvin pimein. Etikkapurkkeja onkin ympäri tonttia, jotta ei tulisi kiusausta nakata kotiloita puiston puolelle. Sieltähän ne vyöryy takaisin. Hyvässä lykyssä ottavat vielä kaverinsakin mukaan. Ferramolia vaan arimpien kasvien ympärille. Ja keräystä, keräystä, keräystä... En kyllä ikinä tykästy kotiloihin, mutta oppii niitä näköjään jollain tasolla sietämään. Kun vaihtoehtoja ei ole.

Tulipa Apricot Parrot

Tänä viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäneitä ja eri tahoilta valmistuneita. Onnea heille kaikille!

Onnea myös omalle Lapselle, tyttärelle, joka viettää tänään syntymäpäiväänsä!

Magnoliayllätys ja yrttipenkki

Magnolia stellata ’Susan’ - Tähtimagnolia

 

Kuukausi sitten istuttamani tähtimagnolia Susan yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Nyt askeleeni johtavat joka ikinen päivä kohti Pikkupuutarhaa katsomaan, jaksaako magnolia avata nuppunsa. Kukka-aihio on varmasti ollut puskassa jo sen myymälästä kotiin tuodessani. Kiva, että jaksoi puskea itsensä esille. En halua ladata mitään ylimääräisiä paineita tuoreelle puutarha-asukkaalleni, mutta kieltämättä olen onnellinen kukan avoinna nähdessäni.

Kasihuoneeni ja kasvimaani sijaitsevat alapihalla. Ei sinne mikään ylitsepääsemättömän pitkä matka ole. Silti olen pitkään pohtinut yrttien sijoittamista lähemmäs taloa ja keittiötä. Monta kertaa ruohosipulin ja persiljan käyttö, muista yrteistä puhumattakaan, unohtuu pelkästään siksi, ettei vain tule kipaistua kasvimaalle niitä hakemaan. Varsinkin sateessa yrttien käyttö kohtaa helposti turhautuneen tuhahduksen.

Näin erään myymälän nettikaupassa yrttilaatikon, joka sopi hyvin tarpeisiini ja suunnitelmiini. Runsas satanen sai minut empimään valmiin ostamista. Kysyin Ukkokullalta, josko hän jaksaisi yrttilaatikon minulle tehdä. Suunnittelin ja mittasin, kunnes luonnos tarkentui paperille. Ukkokulta inventoi kellarissa materiaaleja ja totesi, ettei rautakauppaan tarvitse lähteä. Osa materiaalista on höylättyä ja petsattua lautaa, osta raakalautaa. Petsasin komeuden palisanterin sävyiseksi, kun sitä sattui riittävästi kellarista löytymään.

Laatikosta tuli itse asiassa aiottua leveämpi. Ensin ajattelin, että sisätila olisi riittävä 80-senttiselle parvekelaatikolle. Sitten tuumasin, että toki tilaa olisi hyvä olla reilumminkin. Sen verran myöhään idealamppu päässäni välähti, että yrttilaatikko eteni valmiiksi asti näin juhannusta edeltävällä viikolla. Nyt laatikossa on keväämmällä kylvämääni timjamia, basilikaa ja pikkuinen kiinansipuli sekä kaupan yrttinä ostettu ja ruukkuun istutettu korianteri.

Ruukkuihin kylvin ruohosipulia, tilliä, rucolaa ja kehäkukkaa. Vahingossa katkaisemani villiviinit laitoin multaan kahteen purkkiin. Kokemuksesta tiedän, että hyvällä tuurilla ne juurtuvat. Muoviruukkujen ulkonäkö ei ole kaunein  mahdollinen, mutta aurinkoisessa paikassa ne pitävät kosteuden saviruukkuja paremmin. Ajatus on, että jossain vaiheessa yrttilaatikko röyhyää vihreyttä, eikä ruukkuja alta näy.

Vasen lukema terassin tolpasta, oikealla takkahuoneen sääaseman tulos.

Vanha sääasema sanoi sopimuksensa irti. Olimme niin tottuneita kulkemaan aamulla takkahuoneessa sijaitsevan sääaseman kautta, että sen puuttuminen alkoi jo tuntua oudolta. Lopulta Ukkokulta tilasi uuden, josta kylläkin puttuu tuulitiedot. Nyt tarkenee, kuten lukemat osoittavat. 

Pidän talon etelänpuoleiset sälekaihtimet ympäri vuorokauden kiinni, jotta sisätilan lämpötila pysyisi edes jotakuinkin kohtuullisena. Nukkumisesta voi tulla hiukkasen tukalaa näillä +30 asteen lukemilla, mutta hetken tämä vaan kestää. Talvella saa taas kaivaa villasukkia ahkerasti jalkojensa lämmikkeeksi.

Ötököitä puutarhassa on nyt jos jonkinlaisia. Pyjamaluteita ei meidän puutarhassa ole näkynyt, muita luteita senkin edestä. Kirvoja on aivan valtavasti, etenkin ruusuissa. Yksikään ruusunkukka ei ole jäänyt avautumatta kirvojen vuoksi, joten en jaksa niistä kantaa huolta. 

Parissa FB:n puutarharyhmässä on päivittäin pitkiä keskusteluja erilaisista myrkkyvaihtoehdoista. Ymmärrän, että vaivalla ja rahalla istutettujen kasvien selviytyminen aiheuttaa suurta huolta. Toisaalta puutarhaharrastus on alituista taistelua ja tasapainoilua, jossa ihminen tekniikan ja kemian avulla on näennäinen voittaja. Loppupeleissä kuitenkin häviäjä. 

Omenapuissamme on niiden historian ensimmäisen kerran jotain ötökkää, joka verhoutuu tuomenkehrääjäkoin tavoin omaan harsoonsa/seittiinsä. Kyseessä on ilmeisesti omenankehrääjäkoi? Mikäli näin on, olen torjunnassa totaalisesti myöhässä. Omenapuut tulisi ruiskuttaa keväällä ennen kukintaa. En ole koskaan ruiskuttanut omenapuita. Koska en ole ammattiviljelijä, eivät tuloni riipu omenasadosta. Oman puutarhan hedelmät ovat toki odotettu bonus. Omenoita joko tulee tai ei tule. En tee asiasta itselleni elämää suurempaa kysymystä.

Feromonipyydys

Ripustin feromonipyydyksen omenapuuhun keväällä nähdäkseni, onko tuholaisia liikkeellä. Eipä pyydykseen mitään ihmeellistä eksynyt. Omenankehrääjäkoista on ajoittain ollut isokin riesa mm. Tampereen ja Helsingin seuduilla. Jos meinaavat syödä omenapuumme lehdettömäksi, siitä vaan hommiin. Jääpä vähemmän haravoitavaa syksyksi.

Campanula patula - Harakankello

Jos puutarhassa rehottavat perennat, niin samaa tekevät luonnonkukat ja rikkaruohotkin. Rönsyleinikki on kukkinut keltaisimmillaan vuosikausiin ja niittyleinikki kirii hyväksi kakkoseksi. Kaikenlaista heinää pyrkii ylös osassa istutusalueita ja niin maahumala kuin nurmitädykekin uhkaa vallata tilan monilta herkemmiltä kasveilta. Viime viikolla näin maahumalaa myynnissä Tuusulan Kukkatalo Pirilässä. Ehkä pitäisi tehdä Pirilän kanssa viljelysopimus kyseisestä kasvista. Minulla sitä riittäisi vaikka ilmaiseksi annettavaksi.

Harakankellon ilmestymisestä pihapiiriin en ole ollenkaan pahoillani. Kissankelloksi me kaikkia harakankelloja lapsena kutsuttiin. Paitsi sitä isompaa eli kurjenkelloa. Se tiedettiin jo ipanavaiheessa kurjenkelloksi.

Symphytum officinale - Rohtoraunioyrtti

Rohtoraunioyrtti on jo jonkin aikaa kukkinut valtoimenaan puuvajarinteessä. Sen varret alkavat tapansa mukaan lakoontumaan. Joku kirjoitti, että varret leikkaamalla kasvi kehittäisi uudet lehtiruusukkeet. Mahtaako myös kukkia toistamiseen? Olen uuttanut rohtoraunioyrtistä lannoitevettä samaan tapaan  kuin nokkosesta. Runsaasti kaliumia sisältävä rohtoraunioyrtti sopii hyvin myös katteeksi esimerkiksi tomaateille.

Rohtoraunioyrtin istuttamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Se juurtuu helposti pienestäkin palasta ja aloittaa leviämisensä yhtä helposti. Pois saaminen onkin sitten jo oma juttunsa eli en suosittele, jos vain hiukankin epäilyttää elo tämän kasvin kanssa vuosia eteenpäin.

Oxalis stricta ‘Rufa’ - Pihakäenkaali (punalehtinen)

En tiedä, mistä ja milloin punalehtinen pihakäenkaali on meille tullut. Nykyisin se tupsahtelee ilmoille omituisissakin paikoissa. Kuvassa pihakäenkaali tunkee esiin kasvimaalla kasvavan persiljan keskeltä. Pihakäenkaali on aika helppo kitkeä pois. Vähiten siitä tykkään kivituhkakäytävillä, jossa punaisia taimia putkahtelee alituiseen. Yhden kun nyppäät, kaksi muuta on taas jonossa. Olen joskus kerännyt pihakäenkaaleja istutettavaksi kesäkukiksi ruukkuun. Ihan nätti sellaisena. Keltainen kukinto on oikeastaan sivuseikka. Hienointa on lehtien punainen sävy.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerililja

 
Ostin keväällä nettikaupasta lisää tiikerililjoja. Laitoin sipulit ruukkuihin, jotka myöhemmin siirsin kellarista kasvarin viereen. Niissä oli jo nuput istuttaessani kasvit maahan. Tiikerililjat jäivät aika mataliksi ja muiden kasvien venyessä mittaa, tiikerililjat katosivat niiden joukkoon. Viettäköön uppeluksissa tämän kesän. Ensi keväänä ne todennäköisesti venyvät ennen kukintaa paikalla jo aiemmin olleiden lajitoveriensa mittaisiksi.

Fragaria vesca var. semperflorens - Kuukausimansikka

Aika vierii vinhaa vauhtia. Juhannusviikkoa eletään eli keskikesän juhla on tuota pikaa. Etelässä on helteistä, pohjoista kohden viileämpää. 

Iloitaan kesästä ja kukkasista!

PS.
Muutaman päivän tauon jälkeen minulla on taas ollut hankaluuksia sekä omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaamisessa että teidän blogienne kommentoinnissa. Yrittäessäni julkaista kommenttia, tulee HUPS-ilmoitus ja kirjoittamani teksti on haihtunut ties minne.

Käytin aiemmin Chromea, nyt jo pidempään Firefoxia. Näyttää, että ongelma on pikemminkin Bloggerissa kuin käyttämässäni selaimessa tai asetuksissa. Tai sitten tämä rakkine hyytyy helteessä...

Luen ahkerasti muiden blogeja ja pyrin jättämään jälkeni. Koen myös tärkeäksi vastata blogiini tulleisiin kommentteihin. En ole teitä unohtanut. Pahoitteluni.