Kuusi kuvaa kesästä

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 14.5.2023

 

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jälleen liikkeelle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tämä on haasteen 11. kerta. Aina yhtä mukava haaste, kiitos Pirjo! Joka kerta on myös yhtä vaikeaa päättää, mitkä kuvat valitsen. Kesäkuvia selatessa tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten valtavasti omassa pihassa kaikkea kaunista on. Nyt päädyin sellaisiin kasveihin, jotka tavalla tai toisella aiheuttivat viime kesänä muita enemmän kiinnostusta.

Pihani ainoa kirsikkapuu, Kevätsuudelma, yllätti runsaalla kukinnalla. Tämän kesällä 2016 istutetun puun ulkonäkö saa joka vuosi miettimään, riittääkö sen voimat sen enempää kasvuun kuin kukkimiseenkaan?  Toukokuun alusta lähtien tutkin herääviä silmuja harva se päivä arvuutellen, tuleeko kukkia, tuleeko lehtiä? Tuli kukkia paljon enemmän, kuin uskalsin odottaa ja toivoa. Tulivathan ne lehdetkin aikanaan. Hamami jäi puun alla viettämättä. Katsotaan, joko tulevana toukokuuna istahdan puun alle vastaanottamaan leijailevia terälehtiä.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2023

Toukokuulle osui myös toinen jännättävä. Nimittäin metsäpuutarhassa kasvavan punakolmilehden nouseminen. Ostin tämän trilliumin kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen rhodopensaan oksien alle siten, että käytävältä olisi helppo kukkimista seurata. Rhodopa on kasvattanut juuri sitä tiettyä oksaa niin voimakkaasti, että punakolmilehti jäi pahasti sen peittämäksi. Niin sitten kesällä 2022 uskaltauduin kaivamaan punakolmilehden kukinnan jälkeen ylös ja siirtämään noin 50 cm oikealle. 

Minua varoitettiin punakolmilehden saattavan kiukustua siirrosta. Kaivoin sen ylös mahdollisimman suurena pakkuuna ja istutin hyvin perustettuun uuteen kuoppaan. Huolehdin säännöllisestä kastelusta. Edelliskesänähän oli pitkiä äärimmäisen kuivia jaksoja. 

Viime huhtikuun lopulla punakolmilehden uudesta asuinpaikan mullasta alkoi tunkeutua esiin lupaavia kääröjä. Jippii, punakolmilehti oli selvinnyt siirrosta. Jopa niin hienosti, että se pukkasi ilmoille useamman kukkavanan. Nyt ei enää tarvitse kontata käytävällä ja pitää toisella kädellä rhodon oksaa ylhäällä punakolmilehteä ihaillakseen. Ihan voi seistä tai kyykistyä. Hyvin näkyy.

Digitalis purpureum - Sormustinkukka 8.7.2023 pensasruusu Ilon uumenissa.

Sormustinkukassa ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Paitsi siinä mielessä, että useampi edellinen vuosi oli niiden kukkimisen suhteen poikkeuksellisen vaisuja. Keväällä runsaina sinne tänne nousevat lehtiruusukkeet antoivat viitteitä kukinnan paljoudesta. Kuten sitten tapahtuikin.

Minulla sormustinkukat eivät kasva nätisti jossain tietyssä kukkapenkissä. Jos kukkapenkissä ollenkaan. Ei, niitä nousi omenapuiden alle, pensasruusujen keskelle, porrasaskelmien väliin, kanttausuriinkin. Mihin nyt olivatkaan keksineet siemeniään lähettää. Vaeltakoot nämä hipit sielunsa kyllyydestä, missä ikinä haluavatkaan. Annoin kukkien kukkia ja kuivua paikoilleen. Kukkavarsia myöhemmin pois leikatessani ravistin siemeniä kasvupaikoille. Keräsin niitä myös talteen ja ripottelin sellaisiin paikkoihin, joissa ei sormustimia ole ollut. Aika näyttää, missä suostuvat jatkossa asumaan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 10.8.2023

Olemme saaneet ihastella Austin-ruusuja muutamissa blogeissa. Yksi Austin-ruusu minullakin jossain vaiheessa oli, mutta se ei viihtynyt. Pelkään pahoin syyllisen löytyvän peilikuvasta. Ruusukuume on varsin tarttuvaa sorttia, joten minäkin sen sain. Toukokuussa ostin persikkaisen Lady of Shalottin. Löysin sille mielestäni hyvän paikan Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä. Kaivoin kunnon kuopan, johon istutin ruusuni hellyydellä. Sitten vain odottamaan, kotiutuuko se. Ja kukkiiko. Kyllä vain. Kotiutui ja kukki lukuisten ihastuttavien kukkien voimin. Korkeaksi venähtänyt ruusu kukki aivan pakkasiin saakka. Se teki ison määrän nuppuja, joista viimeiset eivät enää ehtineet avautua.

Rakastuin Ladyyni niin vahvasti, että ostin sille elokuussa kaveriksi Carolyn Knight'in. Kevään edistyessä onkin tuplasti jännättävää: heräävätkö Austin-ruusuni talviuniltaan ja ryhtyvätkö kukkimaan?

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 14.9.2023

Menneen kesän köynnössilmäteräni oli ehdottomasti etupihan Bermudassa asuva koreaköynnöskuusama. Taisi kerätä huomiota jopa enemmän kuin ihana Kate-kärhöni. Alapihalla on jo pidempään kasvanut ruotsinköynnöskuusama, josta siitäkin pidän kovasti. Jostain syystä tämä kesällä 2022 istutettu koreaköynnöskuusama onnistui lumoamaan minut rehevällä kasvullaan ja runsaalla kukinnallaan. Kaveri ei pelästynyt pitkää kuivuutta, eikä se piitannut ensimmäisistä pakkasistakaan. Helppo ja näyttävä köynnös, joka toivon mukaan ilahduttaa minua tulevanakin kesänä. 

Suunnitelmissa on hankkia toinenkin koreaköynnöskuusama eli Serotina. Ei sentään ihan viereen, mutta sopivasti näkösälle kuitenkin.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös 23.8.2023

Pergolan katossa rönsyilevä viiniköynnös Zilga saa vuosi vuodelta enemmän peukutuksia. Istutin Zilgan 2016 pergolan päätyseinää vasten, josta se on ulottanut lonkeroitaan yhä pidemmälle valokatteen alle. En ole tehnyt viiniköynnökselle asianmukaisia leikkauksia, vaan otan lähinnä huonokuntoisia ja kuivuneita oksia pois. 

Köynnöksen tarkoituksena on ollut tuoda pergolassa istuvien viihdykkeeksi vihreyttä ja välimerellistä tunnelmaa. Siinä se on onnistunut täydellisesti. Toki tiesin köynnöksen tuottavan myös hedelmää. Katossa roikkuvat tertut ovat osoittautuneet odotettua suuremmaksi plussaksi. Viime syksyn sato oli kaksi ämpärillistä rypäleitä. Pienikokoinen rypäle on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi syöminen ei ole mikään nautinto. Keitin rypäleet mehuksi. Osasta mehua tein rypälehyytelöä, joka on herkkua vaikkapa juustojen kanssa.

Haastan seuraavat blogit:

Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean vihreää

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

 

Kylmä kevätsuudelma

Papaver orientale - Idänunikko

 

Saimmepa melkoisen myräkän niskaamme keskiviikkona. Vesisade alkoi puolenpäivän jälkeen ja saman tien myös voimakas tuuli. Tyhjensin vesimittarin tiistai-iltana, joten oli helppo käydä torstaiaamuna katsomassa eilisen sadeannos: 35 mm. Eipä tarvitse ihan heti ryhtyä puutarhaa kastelemaan. Kasvimaakin taitaa jokusen päivän pärjätä omillaan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Olen huolissani Kevätsuudelmastani. Se on täynnä silmuja, mutta ovatko ne kenties kuivuneet, kun eivät tunnu avautuvan? Muutamien oksien latvustossa silmuja on avautunut. Vuosi sitten tämä kirsikkapuu kukki aika kivasti toukokuun alkupäivinä. Heti sen jälkeen se täyttyi lehdistä. 

Sain Accoladen Ukkokullalta äitienpäivänä 2016. Sen runko on haarautunut hyvin alhaalta. Olen sitonut rungot tukipylvään avulla toisiinsa siltä varalta, ettei esimerkiksi painava lumi halkaisisi puuta haarakohdasta.

Koska puussa on kuitenkin yhä eloa, en tee tässä vaiheessa mitään. Ja mitäpä edes voisin tehdä? Annetaan hänelle mahdollisuus, vaan kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Magnolia stellata Susan

Tämän vuoden äitienpäivälahjaksi ostin itselleni Muhevaiselta Susan-magnolian. Ukkokulta maksoi ja kantoi sen autoon. Muitakin magnolioita olisi ollut tarjolla, mutta 50 euroa sai luvan riittää tällaisen herkkähipiäisen kasvin hankintahinnaksi. 

Minun on tehnyt pitkään mieli magnoliaa, mutta olen epäillyt riittävän suojaisan istutuspaikan löytymistä. Istutin pienen puun Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siinä sillä on aika valoisa paikka. Suojaa tulee lähellä kasvavasta tuija-aidasta ja isosta marjakuusesta. 

Voi olla, että Susan joutuu  joskus taistelemaan näkyvyydestä kriikunan kanssa. Koska alapihalla on kaksi kriikunaa, tarvittaessa Pikkupuutarhan kriikuna saa lähteä. Turha kuitenkin mennä asioiden edelle. Ihan aluksi toivon Susanin juurtuvan, seuraavaksi viihtyvän ja kolmanneksi sen tärkeimmän eli lähivuosina myös kukkivan.

Clematis mandschurica - Mantsuriankärhö

Kadonneista oppia -haasteessa murehdin surkeaa tuuriani mantsuriankärhön kanssa. Kuinka ollakaan, huomasin 2018 Metsäpuutarhaan istuttamani mantsurian nyt heränneen. Alueella kasvaa tiarellaa, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa ja maahumalaakin ihan riesaksi asti. Niinpä myös kotilot viihtyvät siellä. Ensihätään laitoin löytämäni kärhön ympärille Ferramolia. Sitten riivin muita maanpeitekasveja pois, jotta kärhö saisi valoa ja ilmaa ympärilleen. Lopuksi sirottelin sen tyvelle leca-soraa. Nyt käyn juttelemassa kärhölle joka päivä, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi. Myöhemmin voidaan ehkä keskustella, missä hän pari vuotta luurasi.

Pionituet

Tehtävälista ei oikein lyhene. Kun yhden homman saan tehtyä, kolme uutta on jo jonon hännillä. Ihmekös tuo, kun mitä tahansa lähdenkin pihalle tekemään, kulku käy mutkaiseksi ja eksyn asiasta toiseen. Tällä kertaa menin kellariin hakemaan oksasaksia ja tulinkin ulos pionitukien kanssa. Viime vuonna nuo tuet jäivät laittamatta ja kukinnan aikaan iskin monenlaisia keppi-naru -viritelmiä pitääkseni pionit edes jossain kuosissa.

Tällä hetkellä tuet näyttävät ehkä enemmänkin grilliritilöiltä, mutta voin vakuuttaa niiden naamioituvan pian pionien ja muiden kasvien joukkoon. Todennäköisesti joudun ritilöitä vielä nostamaan, kunhan pionit kasvavat korkeutta.

Ukkokullalla oli hiljattain nimipäivä. Omastakin puutarhasta olisi jo voinut poimia vaikka narsisseja ja tulppaaneja maljakkoon, mutta ruokakaupassa käydessäni en voinut vastustaa muhkeaa kolmen pionin kimppua. Kuvassa terälehtien väri ei ole aivan yhtä oranssinpunainen, mitä luonnossa. Tämä saattaa hyvinkin olla Coral Charm. 

Joka kesä poimin myös omia pioneja maljakkoon. En vain aiemmin ole huomannut, miten hirvittävän janoisia ne ovat. Ukkokullan nimpparipionit meinasivat kuihtua heti alkuunsa, kun en muistanut tarkkailla maljakon vesipintaa. Onneksi toipuivat saatuaan maljakkoon täydennystä ja ovat jo avautuneet. Täytyykin tietokoneelta lähdettyäni kipaista maljakon kautta tarkistaakseni, tarvitsevatko lisää vettä.

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Kellukoiden kukinta on alkanut. Seuraan mielenkiinnolla, millainen kukka Totally Tangerinelle avautuu. Lähellä kasvaa kaksi MaiTaita, joiden nuppu on tismalleen tämän TT:n näköinen. Olenko kenties saanut Totally Tangerinen sijasta lisää MaiTai-kellukoita?

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow

Peura pääsi popsimaan 2019 istutetun Ludwig Späthin oksankärjet. Näyttää siltä, ettei siihen tule ollenkaan kukkia. Sen sijaan viime vuonna istutetun Moskovan kaunottaren älysin ja ehdin suojata ajoissa. Kaunotar ei ole vielä edes metrin korkuinen, mutta kukkia se aikoo. Odotan innolla. Myös tulevien vuosien kukkia, sillä tämä puu näkyy työhuoneen ikkunasta.

Vancouveria hecandra - Varjosiippa

Meikäläinen on yllytyshullu, kun kasveista on kysymys. Esitelkää blogeissani isoja ja pieniä ihanuuksia. Takuuvarmasti joku niistä tarttuu aivopoimuihini ja viimeistään kaupassa samaiseen kasviin törmätessäni se lähtee mukaan.

Minulla ei ole oikein kunnollista paikkaa varjokasveille. Tai en vain osaa sellaista nähdä. Tien puolen makuuhuoneiden ikkunoiden alla on itse asiassa kohtuullisen hyvä paikka pienille varjokasveille. Kunhan kestävät talvisin päälle tulevan lumimassan. Ja kyllähän maanpäällisen osan syksyllä kuihduttavat perennat sen kestävät.

Istutin viime kesänä Makkaripenkkiin kuvassa olevan varjosiipan ja sen oikealle puolelle kaksi Niveum -valkovarjohiippaa. Siippa nousi ylös vikkelästi. Varjohiipatkin ovat heränneet, mutta siippaa hentoisempina niiden kuvaaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Yllätyksekseni ja ilokseni myös viime kesänä hankittu karhunlaukka on herännyt Makkaripenkissä. Onneksi en seurannut alkuperäistä ajatusta eli istuttanut sitä lavakaulukseen tai muutenkaan kasvimaan yhteyteen. Siellä olisi ollut karhunlaukalle aivan liian hikiset oltavat.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihotensia

Safiirihortensian istutin kesällä 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Selvisi ensimmäisestä talvesta, joskaan ei kukkinut. Viime kesänä päätin siirtää safiirihortensian alapihan Hedelmätarhaan, jossa sille on mielestäni parempi paikka. Jännitin, kuinka se selviää talvesta, mutta ei ongelmia. Osan viime vuotisista varsista leikkasin jo pois, kun niissä ei ollut eloa. Jätin ne, joiden päässä on lehtitupsu. Tyvestä tunkee uutta lehteä varsin voimallisesti. 

Tottakai olisi hieno saavutus nähdä tämä kukkivana. Voi olla, että se on liikaa vaadittu. Pääasia, että elää ja kasvaa.

Kanttausurat alkaa olla huollettu. Puutarhan taaimmaisessa kolkassa on yksi muutaman metrin pätkä vielä läpikäymättä. Koulutin itseäni jättämällä sen seuraavaan kertaan. Joskus on vain osattava lopettaa aherrus ajoissa.

Vasemmalla: Clematis alpina Willy, oikealla: Clematis alpina Columnella

Mielenkiinnolla olen seurannut, mikä kärhöistä avaa kukkansa ensimmäisenä. Sininen alppikärhö kiri ykköseksi, kuten yleensäkin keväisin. Hyvänä kakkosena tulevat Willy ja Columnella. Kuvissa näiden vaaleanpunaisten kukkien sävyero on hienoinen. Todellisuudessa ne ovat minusta aivan samanlaiset. Toisen olen ostanut Willynä, toisen Columnellana. Kutsunko heitä jatkossa näillä erilaisilla nimillä, vai onko syytä tehdä heistä Willy ykkönen ja kakkonen. Tai Columnella ykkönen ja kakkonen? Mitä sanotte te viisaat?

Clematis alpina

Vuosi sitten leikkaamani sininen alppikärhö on kivunnut jo korkeuksiin. Itse asiassa se laskeutuu jo kärhökaaren toista puolta alas sekoittuen Columnellaan. Alaosaansa se saisi kasvattaa vähän enemmän tuuheutta, mikä luultavasti kesän aikana tapahtuukin. Tyvestä nousee mukavasti uusia versoja.

Malus domestica Huvitus

Niin hedelmää tekevät kuin koristeomenapuutkin alkavat hissukseen avautua. Kylmyys, kova tuuli ja rankkasade pitivät nuput tiukasti kiinni. Torstain aurinko sai avautumisen vauhtiin. Toivottavasti tulee sen verran lämpimämpää, että pörriäiset löytävät sankoin joukoin kaikki hedelmäpuut.

Lopetan tämän torstai-illan jutustelun, jotta ehdin ja muistan käydä laittamassa harsohuput tomaateille. Öisin ei edelleenkään ole kovin lämmintä. Eikä iltaisinkaan, kun mittari näyttää +12. Villasukat ovat tarpeen, edelleen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Tulppuja odotellessa

Tulipa Persian Pearl

Jotenkin on sellainen tuntuma, että tästä keväästä tulee tulppaanien osalta aika vaisu. Tietenkin toivon olevani väärässä ja samoin iloitsen jokaisesta avautuvasta kukasta. Viime päivien lämmön myötä viherrys valtaa alaa hurjaa vauhtia ja kasvu tapahtuu suorastaan kohisten. Tulppaaneja kasvuhurahdus ei vain näytä koskevan. Paikoin on jonkin verran lehtiä, mutta nuppuja varsin vaatimattomasti. Paikoin ei ole edes lehtiä. Pelkkää tyhjyyttä.

Parvitulppaani - Tulipa Tarda

Pienet parvi- ja tähtitulppaanit kukkivat jo reippaasti yläpihalla. Sen sijaan alapihalla kukinta on aika vaisua. Johtuisiko siitä, että linnut kaivoivat niiden sipulit ylös penkistä ja levittivät ne ainakin kahdesti pitkin nurmikkoa, josta kävin niitä keräämässä ja istuttamassa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Rinteestä kaivoin viime vuotisen kukinnan jälkeen siinä hienosti kukkineet tulput ylös ja istutin ne myöhemmin uudelleen. Ylöskaivetuista pintaan on noussut ainoastaan Spring Green, joka kukkiikin jo ihan tyydyttävästi.

Tulipa Sun Lover

Yläpihan kukkapenkeihin en syksyllä montaa tulppaania istuttanutkaan. Ilahduin, kuin edellisvuotinen Sun Lover on noussut melko runsaana ja availee jo nuppujaan. Sun Lover on hauska tuttavuus, joka käänsi avointa kukkaansa aina aurinkoon ja kukki todella pitkään. Niitä istutin myös alapihalle syksyllä ja ainakin niiden lehdet ovat jo tanakasti kasvussa.

Punainen villitulppaani taistelee tilasta tuivion kanssa.

Löysin jo syksyllä olopihan kukkapenkeistä useita syviä koloja. Uskon niiden olevan metsähiiren tekosia, sillä kyseisiä otuksia on pihassa näkynyt niin talvella, kuin nyt keväälläkin. Siirrän keväisin biokompostista osan jälkikompostoitumaan vähemmän eristettyyn kompostoriin. Sieltä löytyi lukuisia aikuisia hiiriä ja hiirenpesä, jossa oli pikkuruisia vaaleanpunaisia poikasia. Ehdin siirtää pesän sisältäneen multamöykyn kompostorin sivuun ja huomasin minimaalisen kokoiset poikaset vasta niiden vieriessä rinnettä hakkuualueelle. En alkanut niitä pelastamaan, sillä eiköhän noita metsähiiriä ole muutenkin riittävästi. Ja mitenkä muutenkaan olisin voinut hiiriä elossa pitää.

Nimetön on tämäkin yksinäinen kukkija.

Myös metsähiiret syövät sipuleita ja kasvien juuria kukkapenkeistä. Hyödynsin kolot kaatamalla niihin kanankakkarakeita. Tulipa penkkien lannoitus hoidettua helposti. Ellei hiirenkolot sitten ulottuneet ihan Kiinaan saakka. Sen näemme sitten, jos kiinalaiset alkavat yllättäen kasvaa normaalia enemmän pituutta.

Tulipa Florosa

Kevään kylmyys, vai mikä lie ollut syynä, mutta monen tulppaanin lehdet ovat kiemuraiset ja ryppyiset. Jos lehdet ovatkin suorat ja normaalit, löytyy parista ihan hassusti ryppyinen nuppu. Mielenkiintoista nähdä, millainen kukka näistä ryppynupuista ilmestyy.

Kuka lienee tämäkin?

  
Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan isommissa ryhmissä. Yksittäiset, siellä täällä tuulessa huojuvat tulppaanit ovat vähän onnettoman näköisiä. Tulppaanien istuttaminen kukkapenkkehin on syksyllä hieman hankalaa, kun pitää varoa olemassa olevien kasvien juuria. Mitä täydemmäksi kukkapenkkini tulevat, sen vähemmän niihin jatkossa tulppaaneja aion istuttaa. Jo viime syksynä hyödynsin omenapuiden ja marjapensaiden alustoja, jotka pyrin muuten pitämään mulloksella. Mitä nyt scillat, akileijat ja sormustinkukat niitä innokkaasti valtaavat. Tulppaanisipulien kaivaminen omppupuiden alle osoittautui helpoksi, kun ei liiemmin tarvinnut varoa muita kasveja. Scillan pikkuruiset sipulit tungin takaisin multaan sitä mukaan, kun niitä muun kaivamisen yhteydessä pintaan nousi.

Narsisseja istutin viime vuonna vähemmän. Vanhemmista narskuistutuksista nousee vain muutamia yksilöitä. Tosin tunnetusti meidän pihalla narskut ovat olleet hitaita, joten elän vielä toivossa.

Suvikello eli kesälumipisara - Leucojum aestivu, messuilta purkkikukkana ostettu.

Keskityin viime syksynä pikkusipuleihin, joista niistäkin melkoinen osa on jäänyt nousematta. Yksi ainoa lumikello nousi ja senkin kuvaaminen epäonnistui. En taatusti aio antaa periksi tätä lumikellotaistelua. Syksyllä istutan uuden joukon lumikelloja ihan uusiin paikkoihin. Niin kauan niitä istutan, kunnes löytyy paikka, josta ne nousevat.

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Luontoäiti pitää siitä huolen, että jos on kasvien kanssa epäonnea, on myös runsain mitoin onnea ja ilon aiheita. Viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Siinä oli jo istuttaessa lukuisia nuppuja, joiden avautumista pääsin ihailemaan. 

Loppukesästä totesin istuttaneeni Kevätsuudelman paikkaan, jossa sen kukinnasta jatkossa olisi vaikea täysin nauttia. Niinpä siirsin kirsikan alapihalle Kiemurapenkin päähän. Pelkäsin, että se loukkaantuu ja kuolee tai ainakin jättää kukinnan tältä keväältä väliin. Eipä kuollut, eikä loukkaantunut. Tänään löysin puusta muutamia nuppuja, joiden kehittymistä aion seurata tarkasti. Ei ole montaa nuppua, mutta eipä ole puukaan iso. Minun silmäteräni.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Vaan kevätkaihonkukka on luottokukka parhaasta päästä. Oli talvi millainen tahansa, tämä kiitollinen kasvi on ensimmäisten mullan päälle nousijoiden joukossa. Ennen kuin lehdet ovat kunnolla kasvaneet, se on jo täynnä nuppuja. Kevätkaihonkukka on maanpeitekasvien parhaimmistoa. Ihana ja takuuvarma kukkija moneen paikkaan. Pitkien kuivuusjaksojen aikana sen kasvusto menee mustanruskeaksi, mutta riittävästi taas kosteutta saatuaan se elpyy. Lemmikinsininen pääkukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun, mutta muutamia kukkia siinä on läpi kesän ja usein syksyllä vielä vähän runsaammin.