Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.

Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.

Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.

Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.

Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.

Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.