Kasvihuoneilmiö

Meiltä on toki hiukan matkaa Kasvihuoneilmiöön, mutta toisinaan tulee niillä seuduilla liikuttua ihan asiankin kanssa ja silloin poikkean yleensä myös Kasvihuoneilmiöön. Viimeisimmästä reissusta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta näin vuodenvaihteen tienoilla monella on luppoaikaa, jolloin voi vaikka poiketa turhuuksien torille.

Jos siis liikut vanhaa Turuntietä (moottoritieltä liittymä nro 20 Nummelle) Helsingin ja Salon välillä kannattaa poiketa aivan valtatien vieressä sijaitsevaan Kasvihuoneilmiöön (yhteys- ja lisätiedot tästä). Se on aikamoinen nähtävyys ja siellä aika vierähtää kummasti mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja esineitä tutkaillessa.

Paikka on pullollaan tavaraa, joiden välissä ihmiset pujottelevat. Jonkinlainen järjestys tavaroilla on tai on joskus ollut, mutta tietyn esineen etsiminen voi muodostua vaikeaksi. Pieniä esineitä on isompien sisällä, päällä ja niiden ulokkeissa riippumassa.

Osa tavarasta on aidosti vanhaa ja osa uusvanhaa. 

Viikonloppuisin paikalla on yleensä runsaasti väkeä, mutta pysäköintitilaa on hyvin aivan rakennuksen kupeessa, joten se ei ole ongelma.

Kaikenlaisia hahmoja sisälle ja ulos. Pieniä ja suuria. Metallista ja ties mistä.

Purkkia, purnukkaa, lyhtyjä, kukkapurkkeja.

Tuoleja, lipastoja, senkkejä, pöytiä, hyllyjä.

Varsinaisen kasvihuoneen puolella kierrellessä on pakko kosketella kukkia ja perhosia, sillä suurin osa on täyttä kitshiä vaikkakin hyvin aidon näköistä.

Haluatko kotiisi elviksen, roomalaisen sotilaan, paashipojan vaiko Jeevesin tarjottimensa kanssa?

Purkkia ja purnukkaa löytyy värillisenä, kukkakirjailtuna, kirkkaana. Nurkkaan koristeeksi tai pöydälle karkkiastiaksi tahi hammasmukiksi kylpyhuoneeseen.

Eläinhahmoja on egyptiläisestä kissasta muovisen näköiseen kenguruun. Lomonosovin keramiikkaeläimiäkin on mukava kokoelma.

Entäpä ruosteinen haarniska sisäänkäyntiä vartioimaan tai oma sarkofagi takkahuoneeseen.

Sillan yli pääsee toiselle puolelle - ei suinkaan joen vaan erinäisen määrän tavaroita, joita on sillan molemmin puolin sekä alla ja kaikilla sen sivuilla.

Ihastuttavia ruusukuppeja, eläinaiheisia kuppeja, teekannuja. Astioita, aterimia, mittakannuja.

Emalikylttejä ulos ja sisälle, sisustukseen ja ohjenuoraksi. Tsekkiläisiä teekannuja ja emalimukeja. Läviköitä eri sävyissä.

Tarvitsetko naamiaisasua? Hattuja, plyymejä, peruukkeja.

Kirjojakin löytyy kaikenlaiseen harrastamiseen; on keittokirjoja, puutarhakirjoja, käsityökirjoja, kalastuskirjoja, sisustusoppaita. Ja kattava valikoima suomalaisia elokuvia dvd-formaatissa.

Lelujakin löytyy, uudempaa ja vanhempaa mallia.

Peilejä kultaisilla, hopeisilla tai vaikkapa valkoisilla kehyksillä. Soikeita, pyöreitä, neliskanttisia, kruusattuja ja vähemmän kruusattuja. Valaisimia pöydälle ja kattoon.

Tinaa ja messinkiä ja vaikka mitä metallia. Kannuja ja kynttilänjalkoja, servettirenkaita. Takorautaesineitä ja vetimiä jos jonkin värisiä. Mitä ikinä tarvitset.

Kynttilänjalkoja, lyhtyjä, kukkavaaseja ja -purkkeja. Lasiesineitä ja koristeita.

Isoja patsaita sisälle ja ulos. Miten olisi kiukkuisen näköinen matami tarjottimensa kanssa tai knallipäinen herra.

Tässä roomalainen sotilas koko kuvassa ja miespalvelija valmiina keräämään astiat pöydästä. Entä tuo oikealla oleva herrasmies, joka muistuttaa jotain tunnettua näyttelijää, mutta en vaan nyt saa nimeä kaivettua mielestäni esiin.

Kynttilöitä eri väreissä, vanhoja julisteita ja mainoslaattoja. Postikortteja, servettejä ja monenlaista pientä sälää.

Kristallikruunu salin kattoon tai puhvelihärkä herrasväen tupakkahuoneen seinälle.

Mainitsinko jo kellot ja valokuvakehykset. Jouluisiakin tavaroita löytyy ympäri vuoden.

Joko sinulla on flamingo puutarha-altaassa kahlaamassa?

Kasvihuoneilmiössä kannattaa juoda kupponen kahvia ja nauttia sen kanssa juuri paistettuja ihania munkkirinkilöitä. Ne ovat suussa sulavia ja täyttä tavaraa. Kahvittelupaikaksi voi valita jonkun lukuisista erilaisista istuinryhmistä.

Kasvihuoneen perällä köllöttelee omassa nurkkaukseen kaksi valtavan kokoista kania. En tiedä, ovatko kanit ympäri vuorokauden sisätiloissa vai viekö omistaja ne kenties välillä jonnekin muualle. Kanikoppi on iso ja ilmava, mutta minusta se on jotenkin ankean oloinen. Kuumakin siellä on, etenkin aurinkoisina päivinä. Ovathan ne varmasti lapsiasiakkaille mukava nähtävyys, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kaneilla voisi olla lokoisammat päivät jossain muualla.

Kasvihuoneilmiön pihalla on isoja huvimajoja, valtavia kukkapurkkeja ja isohko valikoima metallisia puutarhakalusteita sekä muutama valtava puutarhapatsas.

En tiedä, kannattaako Kasvihuoneilmiöön lähteä jotain tiettyä tavaraa ostamaan, ei ainakaan soittamatta ja tiedustelematta ensin, löytyyko heiltä. Mutta elämyksenä paikka on kyllä ihan näkemisen arvoinen ja vaikka se ei mikään erityisen edullinen ostospaikka olekaan, aina sieltä jotain vähintäänkin pientä tulee ostettua.

Välipäivähöpinöitä

Hyvä Tuomas joulun tua,
paha Knuuti poijes viä.
- Noormarkku 1938 -

Vanhan sanonnan mukaisesti eläen joulu ei suinkaan vielä ole ohi. Nuutin päivä on keskiviikkona 13.1., joten hyvin tässä vielä ehtii kinkkua leikata ja joulusahtia kitata. Näin aikuisten kesken joulu alkaa käytännössä olla ohi, sillä maanantain tullen itse kukin rientää arkisiin aherruksiinsa ja katse suuntautuu kohti vaihtuvaa vuotta.

Uutisten mukaan pääkaupunkiseudullekin tuli vihdoin lumi. Itse en sitä kyllä lumeksi kehtaisi kutsua. Meidän pihamaalla on ohuen ohut kerros pikemminkin taivaalta tulleita rakeita. Muutaman asteen pakkanen saa rakeet pysymään maassa ja pienoinen kuurakin on sinne tänne koostunut.

Huomattavasti mukavampi tällainen pikkupakkanen on, kuin taivaalta vaakasuorassa vihmova kaatosade. Ulkoilukin herättää nautinnollisia tunteita, etenkin, kun tänään paistoi jopa aurinko.

Aika vähiin tämän joulun aikaan on ulkoilukin jäänyt, kun kipeän käden vuoksi pukeminen on oma ruljanssinsa. Naapurimetsikössä Juuson kanssa hiukan seikkailtiin. Juuso lähinnä haisteli maisemiin ilmaantuneen vieraan kissan tuoksuja ja mammansa taivasteli omaa varjoaan.

Kenen lie tällainen punavalkoinen komea katti, mutta Juusoa hän kiinnostaa enemmän kuin kovasti. Lähelleen vieras kissa ei meitä ihmisiä päästä ja tämäkin kuva on napattu olohuoneen ikkunan läpi. Juuson kanssa tuijottavat toisiaan parin metrin etäisyydeltä vaikka kuinka pitkään. Aika herkullinen kissa ja mielelläni häntä rapsuttaisin, jos vain saisin.

Siinä mielessä joulu on onnistunut yli odotusten, että lepoa on tullut harrastettua ihan joka käänteessä. Toki aika lailla pakotettuna, kun käsi ei ole muuhun toimintaan taipunut. Selälleen maaten sulkaakarkkeja toinen toisensa perään nautiskellen niin runsain mitoin, ettei ehkä vähään aikaan tämän jälkeen mitään makeaa tee mieli.

Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja sen aikaa katselen joulukoristeita ja elelen menneen vuoden mietteissä. Uusi vuosi ja tuleva kesä kuitenkin jo kutkuttavat ihan nurkan takana.

Mukavaa alkavaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille!

.

Joulukipua - eikun kipua jouluna

Joulufiilis on ollut enemmän tai vähemmän hakusessa, kun oikea käsi heittäytyi täysin toimimattomaksi. Luultavasti liian innokas sukankutominen johti käden liialliseen rasittumiseen. Liikekipu muuttui jatkuvaksi säryksi tai pikemminkin helvetilliseksi kivuksi, joka on valvottanut yö toisensa perään ja haitannut ihan kaikkea tekemistä. Pinna on ollut kireällä ja pää sekaisin särkylääkkeiden popsimisesta.

Viime yön googlesta vaivaan apua etsittyäni päätin vihdoin aamun sarastaessa lähteä päivystykseen. Kerrankin onnistuin pääsemään sellaiseen rakoon, että jono oli vain kahden ihmisen mittainen ja pääsin lääkärille vartin odotuksen jälkeen. Oikean olkapäänivelen limapussi on tulehtunut ja lääkäri tuikkasi siihen kortisonipiikin. Nyt sitten käden lepuuttamista ja harras toive, että kipu katoaa yhdellä piikillä. Muuten on lähdettävä viikon kuluttua hakemaan toista.

Onneksi tämä joulu mennään ihan oman perheen voimin. Ei siis tarvitse tuntea hirveän huonoa omaatuntoa siitä, ettei voi eikä jaksa kovasti kokkailla ja olla seurallinen. Ukkokulta laittaa parhaillaan joulupäivän ruokaa Pojan kanssa, joten lähden tästä kuikuilemaan, saisiko jotain murua rinnan alle.

Mukavaa joulupäivää teille kaikille!
 

Hyvää Joulua kaikille!

Isäntä kuusen nyt tupaan nakkaa,
emäntä rosollia pieneksi hakkaa.
Katseli kuusta ja aatteli tovin:
"Oksaton raasku kuuses on kovin."

Kengistä lunta kun tupaan suli,
suutahti isäntä - Silmissä tuli!
Lakkia päähänsä porstoossa nakkaa
- Emäntä vaan tuvassa rosollia hakkaa.

Emäntä mietti: "No, johan on kumma,
pienestä suutahti isäntä tumma."
Yltyi vaan raivoksi huono tuuli,
autotallista äyskinnän kuuli.

Onkohan auton renkaat puhki,
isäntä äreissään hommia huhki.
Miettien seuraansa kaipaaville:
"Lähdenkö pukiksi naapurille?"

Illalla nostaa oven hakaa.
Isäntä tupaan - Jo emäntä makaa
pyytäen lauteelle vasemmalle
isäntää viereensä vällyjen alle.

Lapset jo sängyssä näkee unta,
pihaan on satanut paljon lunta.
Isännän mielen kiukku jo suli,
pirttiin lämpöiseen Joulu tuli!

Hyvää ja Rauhallista Joulua

kaikille!

Toivottaa Between ja Juuso

 

Jouluretki Helsinkiin

Koko joulukuun olen ollut lähdössä katsomaan Helsingin keskustan jouluvaloja ja -tapahtumia. Kerran siellä jo ystäväni kanssa pörräsinkin, mutta juuri silloin satoi kaiken aikaa vettä aivan kaatamalla. Olimme enimmäkseen sisätiloissa. Eilen kotoa lähtiessäni olin kahden vaiheilla; mennäkkö Marketanpuiston joulutapahtumaan vaiko Helsinkiin. Päädyin sitten Helsinkiin.

Jätin auton Espooseen ja huristin keskustaan junalla. Rautatieasemalta suunnistin suoraan Vanhan joulumyyjäisiin. Olipa ihmisiä, niin myyjäisissä kuin koko kaupungillakin. Ruuhkassa kulkiessani miltei ääneen ihmettelin omaa idioottimaisuuttani, sillä olihan moinen ihmispaljous nyt aivan ilmiselvää. 

Vanhalla oli kädentuotteita joka lähtöön. Niitä ei vain päässyt kuvaamaan. Oli niin ahdasta ja sen kerran, kun pyysin kuvauslupaa, sitä ei saanut. On kuulemma huonoja kokemuksia tai sitten ei tullut mitään selitystä. Ei kelvannut ilmainen mainostus. 

Olipa kyllä aika kalliita tuotteita ja monet selvästikin hittiartikkeleita. Esimerkiksi omien kuvien käyttö koruissa näyttää olevan hyvin suosittua ja sellaisia olikin useissa kojuissa. Ilmeisesti Vanhalla on tyyriit myyntipaikat, joten aivan pientä ja halpaa tilpehööriä sinne ei kannata edes tulla myymään. Mutta kun rahaa on ihmisillä rajallinen määrä, jäävät ne kalleimmat tavarat useimmilta ostamatta. Käsityön hinnoittelussa on aina oma ongelmansa. Jos laitat korkean hinnan, tavara jää käsiin ja jos taas hinnoittelet halvalla, et saa edes omiasi pois.  

Vanhalta siirryin Aleksanterinkadulle aikomuksenani kävellä Senaatintorille katselemaan Tuomaanmarkkinoita. Kolmen sepän patsaan luota eli miltei heti Vanhalta ulos tullessani törmäsin varsinaiseen ihmismuuriin. Stockan edessä kulku kilpistyi lähes tyystin ja lopulta kysyin parilta naishenkilöltä, mikä on tungoksen syynä. Jari Sillanpää oli kuulemma aloittamassa showtaan Stockan kellolipan päällä hetken kuluttua. Mietin hetken, jäisinkö odottamaan, mutta en kokenut olevani sen houkutuksen väärti ja jatkoin matkaa.

Jos oli väkeä Stockan edustalla, oli sitä koko Aleksanterinkadun mitan. Molemmin puolin ja lisää löytyi Senaatintorilta. En tiedä, ostivatko ihmiset kojuista jotain, vai tiirailivatko vaan ajankulukseen, mutta kyllä oli porukkaa Tuomaanmarkkinoilla. Etsin ja etsin sellaista kulmaa, ettei ihan tarvitsisi ventovieraiden naamoja objektiivillaan täyttää. Sen verran hankalalta tuntui, että päädyin ottamaan kuvan kojujen takapuolelta. Ei ainuttakaan ihmistä. Yksi aggregaatti vain.

Kerrankin aurinko laittoi parastaan ja valkea Tuomiokirkko suorastaan loisti sen valossa. Varjot sen sijaan muuttuivat mustaakin mustemmiksi. Kontrastia siis löytyi liiankin kanssa.

Pitkään en Tuomaanmarkkinoilla viitsinyt pyöriä, kun ei oikein ollut tarvetta ostaa mitään ja sinne tänne vellova kansanpaljous alkoi vähän ahdistaa. Suunnistin kohti Espaa Sofiankadun kautta. Oletteko muuten huomanneet, että pääkaupungistamme löytyy ihan ikioma Julian parveke? Itse asiassa niitä on tässä Sofiankatu 4:n talossa kaksin kappalein, toinen jää kuvan ulkopuolelle oikealle. Talon on suunnitellut Lars Sonck ja se on rakennettu 1913.

Kulkiessani vilkuilin kelloa, sillä auringon piti laskea eilen 15.11. Odotin siis pimeää, jotta voisin nautiskella Espan hienoista jouluvaloista. Aurinko varmaan laskeutui eilen ihan ajallaan, mutta sää oli kerrankin hyvin valoisa. Ei siis tullut massiivista pimeää samoin, kuin monina muina päivinä. Kuu odotteli omaa valaisuvuoroaan kaupungintalon lipputankojen välissä.

Valoa oli edelleen niin paljon, etteivät jouluvalot kovin kummoisesti vielä näyttäytyneet. Kuljin Espaa pitkin katsellen näyteikkunoita, ihmisvilinää ja kauniita rakennuksia. Espa ja etenkin pohjoinen Espa on minusta Helsingin upeimpia kokonaisuuksia. Useimmat rakennukset ovat todella kauniita. Kämppikin, vaikka onkin vain uudelleen rakennettu kuori. Kun tuohon hienojen rakennusten kavalkaadiin yhdistetään vielä Espan puisto, voisi hyvinkin kuvitella olevansa vaikkapa Pariisissa. 

Aarikan näyteikkuna

Espalle on kerääntynyt designliikkeitä, joiden hintataso alkaa olla sellainen, että tällaisen pienituloisen on parasta tyytyä ihailemaan näyteikkunoita. Monet liikkeet ovat alkaneet panostaa jouluisiin somistuksiin, mikä on mukavaa ja lisää Espaan liittyvää näyttäytymisefektiä entisestään. Sinne mennään katselemaan, mutta nykyisin myös katsottavaksi. Jos siis kuuluu julkimoihin.

Laura Ashleyn myymälässä en ole koskaan käynyt, vaikka pidän mm. heidän kankaistaan. Hinnat ovat useimmiten minun kukkarolleni täysin saavuttamattomia. Ashleyn ikkunassa oli tuollainen ihana jouluporo. Ihan pakko oli poiketa sitä sisälle ihailemaan. Liikkeessä oli parhaillaan kaikki joulukoristeet alennettu -20 % ja minä hiukan innostuin. Koska en löytänyt poroa, mutta kylläkin muunlaisia vastaavia koristeita, korotin sellaisen käsiini ja kurkistin pohjan hintaa: 75 euroa. Onneksi porokoristeet oli ilmeisesti tuota ikkunassa olevaa yksilöä lukuunottamatta myyty. Senkin varmaan olisivat minulle myyneet, mutta alennuksen jälkeenkin meni kyllä yli minun budjettini.

Ikkunaostosten jälkeen siirryin Espan puiston puolelle. Edelleen oli melko valoisaa. Toisin, kuin tällainen puolimaalainen voisi kuvitella, kaupungeissakin on elämää. Myös eläinelämää ja joku ystävällinen ihminen oli sen huomioinut asettamalla puiston puuhun linnunpöntön. Eiköhän sinne kevään tullen joku urbaani tintti pesänsä rakenna.

Uteliaana menin lähemmäs tarkastelemaan, miten pensaiden päälle aseteltu valomatto oikein käytännössä oli toteutettu. Ja kas, valolankojen välissä kukkivat ruusut. Ei vain tämä yksi, vaan kokonainen rivistö.

Ja katsokaa, miten nurmikko viheriöi aivan joulun alla. Sen verran se ehkä on kosteaa ja kylmää, ettei ainuttakaan teiniryhmää istunut pussikaljoinensa viettämässä aikuisetonta viikonloppuvapaataan, kuten kesäisen lämpiminä päivinä on tapana. 

Runebergin patsaan luona oli hienoimmat jouluvaloviritykset. Kolme poroa ja valkoinen joulukuusi. Tähtäilin ja tiirailin ja aina saatuani hyvän näkymän kameran näytölle, joku pariskunta oli edessä ottamassa selfiekuvia itsestään. Tasaisena virtana porojen - vai olisivatko sittenkin hirviä - eteen ilmaantui pariskuntia, lapsia vanhempineen, turisteja, kuvaamaan itseään ja toisiaan. Tuumasin, että ilmeisesti ei ole minun tarkoitukseni ottaa jouluvalokuvaa tästä kohteesta ja poistuessani nappasin kuvan Runebergin selkäpuolesta.

Joululauluja laulavat ryhmät ovat yleistyneet myös suomalaisessa katukuvassa. Tässä lasten tiernapoikaryhmä. Pienin näytti olevan tiernatyttö. Tiernapoikien lisäksi näin ainakin kaksi kolmen tytön lauluryhmää ja yhden eri ikäisistä nuorista koostuvan porukan, joka oli kyllä jo hiukan maistanut terästettyä glögiä. Pelkkää hyvyyttään lapset ja nuoret eivät tietenkään laulaneet. Myssyyn sai pudottaa haluamansa summan.

Koska jouluvalokuvaukseni ei mennyt ihan nappiin, päätin käväistä vielä katsomassa Aleksilla Minna Parikan myymälän ikkunan. Siihen on yleensä panostettu ja niin oli myös tänä vuonna. Tiedä sitten, löytyykö tuollaisille kengille ostajia, mutta kenties vaikka Madonna olisi tilannut moiset itselleen esiintymispopoiksi.

Ja lopuksi vielä Vuittonin laukkukaupan tsekkaus. Aika vaatimaton ilmestys tuo ikkuna tänä vuonna. Hetken mietin, kipaisisinko kauppaan sisään. En minä sieltä mitään ostaisi, sillä niin tavoittelemisen arvoisia ko. liikkeen laukut eivät ole, että pyydettyjä hintoja niistä maksaisin. Kiinnostaisi vain tietää, tunnistaisiko ovella seisova vartija tällaiset köyhimykset ja sanoisi kohteliaasti, että rouvalla on nyt vähän liian kevyt kukkaro. Tervetuloa toisen kerran, vaikkapa lähempänä tilipäivää!

Pimeä ei ollut vielä kaupunkiin saapunut, kun minä olin täysin kypsä palaamaan omille kotinurkille. Olipa tullut käveltyä ja ulkoiltua pidemmän kaavan mukaan, eikä raahaakaan ollut kulunut. Sofiankadun museokaupasta ostin viisi kappaletta euron kortteja ja rautatieasemalta suklaapatukan, kun nälkä jo hiukoi. Laitoin junasta Ukkokullalle viestin, että jättäisi yhdelle nälkäiselle vähän syötävää, olin matkalla kotiin. 

Että sellainen jouluvalokuvausreissu tuli tehtyä. Ei taas vähään aikaan tee mieli Hesaan. Joulu lähestyy uhkaavasti, olkaapas kiltteinä!