Jouluikkunaostoksilla

Aleksanterinkadulle on avattu Lindtin sukaamyymälä.

 

Monissa pääkaupunkiseudun perheissä on pitkä perinne viedä lapset katsomaan Helsinkiin Stockmannin jouluikkunaa. Isä on vienyt minut ja minä omat lapseni. Vielä aikuisenakin minulla on ollut tapana Helsingissä käydessäni katsoa, millaisen joulumaailman Stocka on kulloinkin rakentanut.

Ehkä en pelkän Stockan jouluikkunan vuoksi viitsi Hesaan mennä. Joulun aikaan on viime vuosina kuulunut Helsingin keskustan jouluvalojen ja -koristeiden ihailu. Samaan reissuun yhdistän "isolla kylällä" hoidettavia asioita tai tehtäviä hankintoja. 

Olen joskus houkutellut Ukkokullan kanssani, mikä ei ole ollut kovin onnistunut ratkaisu. Hän ei tykkää kaupungin hälinästä ja vielä vähemmän kaupoissa käymisestä. Toisen vastahakoisuuden aistiessa menee omakin retki pieleen. Parempi siis tyytyä itsensä seuraan. Saa mennä ja tehdä juuri niin kuin kulloinkin haluaa. 

Maranellon näyteikkuna Aleksilla

Harmaasta ja tihkusateisesta päivästä huolimatta retken alussa oli vielä päivänvaloa. Bussin tuulilasinpyyhkimien vinhaa heilumista katsellessani tuumin, että taisin valita väärän päivän. Hesaan päästyäni sade kuitenkin loppui ja saatoin kääriä sateenvarjon kassiin.

Kluuvin kauppakeskus Aleksilla

Kampista suuntasin maanalaisia käytäviä pitkin Forumiin. Kuivissa tiloissa välttyy joka paikassa lilluvilta lätäköiltä ja punaisissa liikennevaloissa seisoessa autojen kuraroiskeilta. Forumin yläkerroksessa törmäsin heti alkuunsa Designkaverit -popupmyymälään. Myynnissä on käyttö- ja lahjatavaroita, printtejä, lähiruokaa, koruja, vaatteita ja asusteita 140 eri merkiltä. Kaikkea kivaa vaikka kuinka paljon itselle tai lahjaksi. Ostin kissaheijastimen.

Oikealla Senaatintori, edessä Aleksanterinkatu.

 
Forumista suuntasin kohti Aleksanterinkatua. Ihan ensimmäisenä poikkesin Stockalle, jossa minulla oli asioita hoidettavana. Onhan siellä kaikkea kaunista ja kivaa. Kallistakin talosta löytyy, jos tarvitsee Guccin laukun tai Armanin puvun. Minusta Stocka on kadottanut menneiden vuosien laadukkaan tavaratalon ominaisuuden. Myyjiä löytyy lähinnä kassojen takaa ja tuotevalikoimaakin on supistettu merkittävästi. Aikoinaan Stockalla oli hauska käydä  katselemassa ja ihmettelemässä. Nykyisin siellä tulee käytyä lähinnä VAIN katselemassa.

Stockalla käyntiin oli perusteltu syy eli tiesin sieltä saavani Aarikan tuotteita. Annan veljenvaimolle joululahjaksi aina erilaisen Aarikan puutontun. Sellaisen löysin. Olisin halunnut itselleni Snö of Swedenin korvakorut, jollaiset näin ruotsinlaivalla. Ja jotka jätin sieltä ostamatta. Stockan koruosasto on supistunut vaikeasti löydettäväksi, onnettomaksi muutaman vitriinin nurkkaukseksi. Snö of Swedenin kaltaisia laadukkaampia "rihkamakoruja" siellä ei ole lainkaan.

Stockalla kului aikaa sen verran, että kahvihammasta alkoi kolottaa. Kiersin Vanhan Ylioppilastalon editse Kaivopihan Rosebud -kirjakauppaan. Jos haluat sellaista luettavaa, joka on ilmestynyt kolme-neljä vuotta sitten, saatat sen löytää paljon paremmin Rosebudista kuin Suomalaisesta kirjakaupasta tai Akateemisesta. Tällä kertaa en mennyt kirjaostoksille, vaan hakemaan paria onnittelukorttia. Rosebudissa on nimittäin hyvä valikoima kortteja, joita ei edellä mainituissa kirjakaupoissa ole. 

Rosebudissa ei voi kahvihampaan kolotusta parantaa. Se hoitui lähellä sijaitsevassa Fazerin kahvilassa. Kahvin kera päätin herkutella puolukka-toscapullalla. Fazerilla käydessä on huomioita, että heillä käy maksuvälineenä ainoastaan kortti. Kahvin ääressä oli kiva katsella ohikulkijoita ja muita kahvilan asiakkaita.  

Sitten alkoikin olla aika suunnistaa kohti Senaatintoria, Tuomaan markkinoille. Matkalla pysähdyin ihmettelemään myymälöiden näyteikkunoita. Maranellon ikkunassa on komea hevonen. Liike myy kuulemma välimerellisellä twistillä höystettyä italialaista smart casual -tyyliä ja skandinaavisia klassikoita. Jätin väliin ja jatkoin pari viikkoa sitten avatun Lindt-suklaamyymälän ikkunan taakse kuolaamaan herkkuja. 

Lindt lienee sveitsiläisille sama kuin Fazer meille suomalaisille. Uuden myymälän yksi hyvä puoli on, että sieltä voi valita laareista suklaapalluroita pussiin oman makunsa mukaan haluamansa määrän. Enpä tullut katsoneeksi kilohintaa. Enkä ostanut suklaapalluroita.

Pääsin kuin pääsinkin Tuomaan markkinoille. Siellä ei ollut arkipäivänä ennen kolmea mitään yleisöryntäystä. Jonkun verran turisteja ja oman maan kansalaisia. Hyvin pääsi kojujen eteen katselemaan ja kyselemään. Lehdissä on varoitettu Tuomaan markkinoilla liikkuvista taskuvarkaista. Niitä olen oppinut varomaan ulkomailla reissatessani, eivätkä taskuvarkaat mikään uusi ilmiö ole kotimaassakaan. 

Aluksi kiersin kojut. Tarjolla on tänäkin vuonna kaikenmaailman kädentöitä, syötävää, koruja ja paljon monenlaisia joulukoristeita kransseista tonttuihin ja kynttilöihin. Syötävää on purkeissa ja pakkauksissa kotiin vietäväksi mm. mehuja, hunajaa, kalasäilykkeitä, kalakukkoja, piirakoita, pullia, kakkuja, karkkia yms. Myyntikojujen keskellä on alue, jossa voi istahtaa syömään ja juomaan kojuista ostettua puuroa, makkaraa, glögiä, kahvia. Glögiä harkitsin hetken, mutta jäi juomatta.

Kuvassa näkyvästä Gopalan kojusta ostin pienen paketin kotimaassa käsityönä valmistettua fudgea.Yleensä markkinoilla on brittiläinen fudge-kauppias valtavine valikoimineen. Taisi yhdessä kojussa niitä brittiläisiäkin olla myynnissä. Halusin maistaa, onko brittien tekemässä ja suomalaisessa fudgessa eroa. Ja onhan siinä. Tämä Gopalan fudge on minusta vähemmän makeaa, eikä se tartu britti-fudgen tapaan hampaisiin. Kotimainen tuote on myös gluteeniton ja lisäaineeton. 

Ostinhan minä markkinoilta muutakin. Ruukkikylän marinoituja valkosipuleita kolmena eri makuna. Niitä on yleensä myynnissä erilaisilla markkinoilla. Koska en ole aikoihin millään markkinoilla käynyt, ei kaapissa myöskään ole herkullisia marinoituja valkosipuleita. Mukava myyjäkaveri epäili, etteivät he tänä vuonna tule Marketanpuiston joulumarkkinoille, josta olen usein valkosipulit ostanut. 

Näinhän minä Tuomaan markkinoilla jos jonkinlaisia herkkuja ja houkutuksia. Sinne jäivät, sillä jatkoin matkaa. Pysähdyin vielä katselemaan lasten iloa pyörivässä karusellissa. Olen olllut karusellissa kerran elämässä, enkä toiste mene. Muisto on lapsuudesta. Olin alle kouluikäinen äidin laittaessa minut Linnanmäen karuselliin. Istuin hevosen selässä vempaimen pyöriessä hitaasti ympäri ja ympäri ja ympäri... Ajattelin, ettei se pysähdy ikinä. Ei ainakaan ennen kuin oksennan tai putoan hevosen selästä alas. Pysähtyihän se viimein. Vieläkin vatsaa vääntää pelkkä ajatus hitaasti pyörivästä karusellista. Ei ikinä enää. 

Toisaalle askeleeni suunnatessa vilkaisin vielä Senaatintorin komeita rakennuksia. Tuomiokirkko (1830) on vihdoin riisunut rakennustelineensä kaksi vuotta kestäneen julkisivuremontin jäljiltä. Nyt kirkko on entistä ehompi.

Valtioneuvoston linnan ja sitä vastapäätä torin toisella laidalla sijaitsevan Yliopiston päärakennuksen ikkunoilla palavat kyntteliköt luovat hienoa tunnelmaa näin joulun alla.

Sederholmin talo

Aleksanterinkadun ja Katariinankadun kulmassa sijaitseva Sederholmin talo (1757) on Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Kaupunginmuseo on viereisessä talossa.

Katariinankatu

Senaatintorilta Kauppatoria kohti laskeutuva Katariinankatu on kävelykatu, jossa liikennöi ratikka yhteen suuntaan. Viereinen samansuuntainen Sofiankatu on museokatu, jossa ei ole auto- tai ratikkaliikennettä kiinteistöjen huoltoliikennettä lukuunottamatta. Molemmat kadut ovat keskustan katuja kapeampia ja osa Helsingin elävöittämishanketta. Sofiankadulla on enemmän liikkeitä. Katariinankadulla vähemmän.

Kaupungintalo, Helsinki

Kauppatorilla oli vielä muutama oranssinen koju auki. Niissä myytiin lähinnä matkamuistoja turisteille. Mantan patsaan ympärillä on ensimmäistä kertaa joulutori. Useimmat kojut olivat kiinni. Ehkä asiakkaita ei ollut tarpeeksi. 

Rarvintola Kappeli

Espan puiston kautta kulkemiselle minulla oli vissi syy. Espan jouluvalot ovat Helsingin hienoimpia. Kappeli on näin joulun alun hämäryydessä erityisen kaunis. Tällä kertaa katse kuitenkin etsiytyi eteenpäin hämmästyneenä ja pettyneenä. Mitä ihmettä! Espalla ei ole jouluvaloja. 

Helsinki Distilling Company:n lippakioski

Hetken mietin, onko Helsinki alkanut tällä tavoin säästämään. Vähän aikaa pettymystäni nieleskeltyäni aioin ensin kysyä joltakin ohikulkijalta. Sitten keksin käydä lähellä olevasta rankarullakioskista kysymässä asian tolaa. Sain helpottavan tiedon. Valot syttyisivät osapuilleen auringonlaskun jälkeen. Kelloni osoitti 15.14 eli aurinko laskeutui juuri. Mutta valot eivät syttyneet. En kyllä liikahtaisi yhtään mihinkään näkemättä Espan valoja. Niinpä sitten ostin kivoilta nuorilta yrittäjiltä mukillisen lämmintä glögiä. Istuin toisen, niinikään kivan nuorenparin pöytään juomaani nauttimaan ja heidän kanssaa iloisia asioita juttelemaan.

Pohjois-Esplanadi

Puoli neljältä valot syttyivät niin Espan puistoon kuin katujenkin varsille. Pimeyteen tuli oitis valtava annos valoa ja iloa. Miten kauniilta kaupunki näyttääkään koristeellisesti valaistuna.

Vuonna 2014 Espan jouluvalot eivät syttyneet ollenkaan. Kaupunkilaiset eivät tykänneet ja antoivat runsaasti negatiivista palautetta. Aiemmin jouluvalaistuksesta vastannut Helen luopui jouluvaloista yhtiömuodon muutoksen vuoksi. Helsingin rakennusvirasto otti tehtävän hoitaakseen seuraavana vuonna luvaten jouluvalojen syttyvän jatkossakin. 

 Helsingin jouluvaloista nauttivat varmasti myös monet muualta tulleet ihmiset. Onhan Helsinki lukuisille ihmisille niin työ- kuin asiointipaikkakin. Turisteista puhumattakaan. Nykyiset led-valot eivät kuluta sähköäkään entisten hehkulamppujen lailla.

Hotelli Kämp

Suomen ainoa viiden tähden hotelli Kämp on asiakkaille avoinna suuresta remontistaan huolimatta. Remontin pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. 

Kämp-Gallerian Espan sisäänkäynti

Aleksanterinkadun ja Pohjois-Esplanadin välissä sijaitsevassa kauppakeskus Kämp Galleriassa on trendiputiikkeja, ravintoloita ja yllätys yllätys - Valokuvataiteen museo. Paitsi, että Kämp Galleriassa toiminta on päättynyt. Valokuvataiteen museo sijaitsee Kaapelitehtaalla.

Louis Vuittonin näyteikkuna

Aleksin tapaan tein ikkunaostoksia myös Espalla. Vuittonin näyteikkunat ovat joskus kokonaan peitetty jollain mitäänsanomattomalla kuvalla. Nyt ikkunaan oli toppatakkiin puetun mallinuken lisäksi laitettu moderneja kukkia ja yksi laukku.

Vuittonin ovella seisoo aina "livree-pukuun" sonnustaunut mies, joka avaa oven asiakkaille. En ole koskaan käynyt sisällä Vuittonin myymälässä. Budjettini ei taida kestää Vuittonin laukun ostamista. Enkä kyllä ostaisikaan, koska en erityisemmin heidän laukuistaan tykkää. Toisinaan ohi kulkiessa tekisi mieli kokeilla, päästääkö ovenvartija minua ollenkaan sisään? Onko hänellä jokin taianomainen kyky nähdä, miten paksu lompakko sisäänpyrkivillä asiakkailla on? 

Marimekon näyteikkuna

Marimekko panostaa ikkunoissaan joulunpunaiseen. 

Koruliike Annele Espalla

Tekokukat ovat olleet jonkin aikaa näkyvästi esillä mm. kauppojen ikkunasomistuksissa ja sisäänkäynneissä. Helsingissä näkyi kesällä isoja ja näyttäviä tekokukkarakennelmia monien myymälöiden ja ravintoloiden sisäänkäyntien yhteydessä. Talven tullen tekokukat on korvattu havuilla ja kanervilla. Olen ihaillut kaupunkisomistusta Tukholmassa jo paljon ennen kuin se rantautui kotimaahan. 

Nämä ruukut ja eläinhahmot taisivat olla Brasserie Lionnen sisäänkäynnissä Pohjois-Espalla. 

Keskuskatu, Stockmann

Espalta kurvasin Keskuskadulle. Stockan isot valaistut kuuset jäävät takavasemmalle. Yksi kuusi näkyy vasemmassa nurkassa jalankulkijan takana. Kaikissa kuusissa ei nyt ollut valoja, tai ainakaan valot eivät olleet päällä. Kesäaikaan tämä osuus Keskuskadusta on minusta kiva, kun ravintoloiden ja kahviloiden terassit levittäytyvät kiveykselle. 

Artekin näyteikkunanäkymiä Keskuskadulla

Espalle ja Aleksanterinkadulle on keskittynyt nimekkäitä merkkiliikkeitä. Myös Keskuskatu kuuluu brändiliikkeiden suosioon. Artekilla, Kalevala-korulla ja Marimekolla on siellä myymälänsä.

Stockmannin jouluikkuna, Muumit 120 v

Stockan perinteisen jouluikkunan äärellä oli kerrankin lasten välissä yhden aikuisen mentävä kolo. Keskuskadun puoleisessa ikkunassa Hattivatit kiinnittivät huomioni niin tarkkaan, etten huomannut vasemmalta saapuvaa Mörköä. Tumma hahmo ei kovin hyvin erottunut tummaa taustaa vasten. Kalevala-korun valaistu logo heijastuu Stockan ikkunaan kadun toiselta puolelta.

Stockmannin jouluikkuna, Muumit 80 v

Aleksin puoleisessa ikkunassa avautuu Muumimaailman talvinen näkymä. Kaiuttimista voi kuunnella selostusta muumimaailman tapahtumista.

Stockmannin näyteikkuna

Stockan näyteikkunat on usein somistettu tyylikkäästi. Tässä tuo voimakkaan tummanpunainen väri tasaa hienosti kirkkaanpunaisia rusetteja.

Aleksanterinkatu, Helsingin vanhin joulukatu

Jouluikkunakierrokseni alkaa olla jo viimeisillään. Käännän vielä hetkeksi selkäni Kolmen sepän patsaalle kuvatakseni Aleksin jouluvalot. 

Mannerhiemintien jouluvalaistusta

Mannerheimintiekin on koristeltu kookkailla skumppalaseilla ja erikokoisilla palloilla. Kohta kiristän askeleitani ehtiäkseni seuraavissa vihreissä ylittää Manskun Helsinki Grand Hansa -hotellin kohdalla.

Kampn kauppakeskus/bussiterminaali

Kampin kauppakeskuksen jouluvalaistus on tänä vuonna tylsä. Punainen raita ikkunoissa täyttyy vähitellen oikealle kulkiessaan. Aiempina vuosina tuolla kohtaa on ollut suuri rusetti. Narinkkatorilla on joskus ollut suuri kuusikin. Nyt ei ole.

Tällä kertaa sain Hesassa kulumaan yllättävän monta tuntia. Usein sinne asioimaan mennessäni päätän käydä syömässä tai kahvilla ja kierrellä muutenkin. Hoidettuani tähdelliset asiat alankin selata aikataulua ja miettiä, mihin bussiin parhaiten ehdin. 

Heti Kamppiin sisälle päästyäni tutkin aikataulun ja totesin, että aikaa on puoli tuntia. Ehtisin käydä kirjakaupassa. Rannekelloa vilkaistessani huomasin sen pysähtyneen. Nopea vilkaisu ja mars läheiseen kello-/koruliikkeeseen. Paristonvaihto onnistuu, mutta vartti siihen menee. Yksi parhaista ajankuluttamispaikoista on ehdottomasti kirjakauppa. Löysin etsimäni ja vähän muutakin. Sitten kipin kapin takaisin kelloa noutamaan, joka olikin jo valmiina.

Seuraavan bussin lähtöön olisi 2 minuuttia. Jos siitä myöhästyisin, saisin odottaa lähes tunnin seuraavaa. Matka ei ollut pitkä, rullaportaatkin voi tarvittaessa juosta alas, kuten tein. Hyvin ehdin bussiin.  

Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja

Helsingissä toikkarointi sujui hyvin. Sain hoidettua asiani, näin ja koin monenlaista. Tämän vuoden jouluvalojakin on tullut ihasteltua koko rahan edestä.  Rohkenin jopa bussista pois jäädessä oikaista pimeän metsäpolun kautta. Pikkuisen piti loikkia kieli keskellä suuta, koska polku on märkyyden johdosta niljakas ja lätäkköinen. En kaatunut, eikä kengätkään imaisseet vettä. Kotiinpaluu on aina kaikessa reissaamisessa parasta. Kassien purku, käsien pesu ja  kotivaatteiden vaihto. Sitten Ukkokullan seuraksi tapahtumia päivittämään. 

Toivottavasti et pelästynyt tämän jutun pituutta. Kaikkia lätinöitäni ei ole mikään pakko lukea.  

Mukavaa sunnuntaita!

 

Jouluretki Helsinkiin

Koko joulukuun olen ollut lähdössä katsomaan Helsingin keskustan jouluvaloja ja -tapahtumia. Kerran siellä jo ystäväni kanssa pörräsinkin, mutta juuri silloin satoi kaiken aikaa vettä aivan kaatamalla. Olimme enimmäkseen sisätiloissa. Eilen kotoa lähtiessäni olin kahden vaiheilla; mennäkkö Marketanpuiston joulutapahtumaan vaiko Helsinkiin. Päädyin sitten Helsinkiin.

Jätin auton Espooseen ja huristin keskustaan junalla. Rautatieasemalta suunnistin suoraan Vanhan joulumyyjäisiin. Olipa ihmisiä, niin myyjäisissä kuin koko kaupungillakin. Ruuhkassa kulkiessani miltei ääneen ihmettelin omaa idioottimaisuuttani, sillä olihan moinen ihmispaljous nyt aivan ilmiselvää. 

Vanhalla oli kädentuotteita joka lähtöön. Niitä ei vain päässyt kuvaamaan. Oli niin ahdasta ja sen kerran, kun pyysin kuvauslupaa, sitä ei saanut. On kuulemma huonoja kokemuksia tai sitten ei tullut mitään selitystä. Ei kelvannut ilmainen mainostus. 

Olipa kyllä aika kalliita tuotteita ja monet selvästikin hittiartikkeleita. Esimerkiksi omien kuvien käyttö koruissa näyttää olevan hyvin suosittua ja sellaisia olikin useissa kojuissa. Ilmeisesti Vanhalla on tyyriit myyntipaikat, joten aivan pientä ja halpaa tilpehööriä sinne ei kannata edes tulla myymään. Mutta kun rahaa on ihmisillä rajallinen määrä, jäävät ne kalleimmat tavarat useimmilta ostamatta. Käsityön hinnoittelussa on aina oma ongelmansa. Jos laitat korkean hinnan, tavara jää käsiin ja jos taas hinnoittelet halvalla, et saa edes omiasi pois.  

Vanhalta siirryin Aleksanterinkadulle aikomuksenani kävellä Senaatintorille katselemaan Tuomaanmarkkinoita. Kolmen sepän patsaan luota eli miltei heti Vanhalta ulos tullessani törmäsin varsinaiseen ihmismuuriin. Stockan edessä kulku kilpistyi lähes tyystin ja lopulta kysyin parilta naishenkilöltä, mikä on tungoksen syynä. Jari Sillanpää oli kuulemma aloittamassa showtaan Stockan kellolipan päällä hetken kuluttua. Mietin hetken, jäisinkö odottamaan, mutta en kokenut olevani sen houkutuksen väärti ja jatkoin matkaa.

Jos oli väkeä Stockan edustalla, oli sitä koko Aleksanterinkadun mitan. Molemmin puolin ja lisää löytyi Senaatintorilta. En tiedä, ostivatko ihmiset kojuista jotain, vai tiirailivatko vaan ajankulukseen, mutta kyllä oli porukkaa Tuomaanmarkkinoilla. Etsin ja etsin sellaista kulmaa, ettei ihan tarvitsisi ventovieraiden naamoja objektiivillaan täyttää. Sen verran hankalalta tuntui, että päädyin ottamaan kuvan kojujen takapuolelta. Ei ainuttakaan ihmistä. Yksi aggregaatti vain.

Kerrankin aurinko laittoi parastaan ja valkea Tuomiokirkko suorastaan loisti sen valossa. Varjot sen sijaan muuttuivat mustaakin mustemmiksi. Kontrastia siis löytyi liiankin kanssa.

Pitkään en Tuomaanmarkkinoilla viitsinyt pyöriä, kun ei oikein ollut tarvetta ostaa mitään ja sinne tänne vellova kansanpaljous alkoi vähän ahdistaa. Suunnistin kohti Espaa Sofiankadun kautta. Oletteko muuten huomanneet, että pääkaupungistamme löytyy ihan ikioma Julian parveke? Itse asiassa niitä on tässä Sofiankatu 4:n talossa kaksin kappalein, toinen jää kuvan ulkopuolelle oikealle. Talon on suunnitellut Lars Sonck ja se on rakennettu 1913.

Kulkiessani vilkuilin kelloa, sillä auringon piti laskea eilen 15.11. Odotin siis pimeää, jotta voisin nautiskella Espan hienoista jouluvaloista. Aurinko varmaan laskeutui eilen ihan ajallaan, mutta sää oli kerrankin hyvin valoisa. Ei siis tullut massiivista pimeää samoin, kuin monina muina päivinä. Kuu odotteli omaa valaisuvuoroaan kaupungintalon lipputankojen välissä.

Valoa oli edelleen niin paljon, etteivät jouluvalot kovin kummoisesti vielä näyttäytyneet. Kuljin Espaa pitkin katsellen näyteikkunoita, ihmisvilinää ja kauniita rakennuksia. Espa ja etenkin pohjoinen Espa on minusta Helsingin upeimpia kokonaisuuksia. Useimmat rakennukset ovat todella kauniita. Kämppikin, vaikka onkin vain uudelleen rakennettu kuori. Kun tuohon hienojen rakennusten kavalkaadiin yhdistetään vielä Espan puisto, voisi hyvinkin kuvitella olevansa vaikkapa Pariisissa. 

Aarikan näyteikkuna

Espalle on kerääntynyt designliikkeitä, joiden hintataso alkaa olla sellainen, että tällaisen pienituloisen on parasta tyytyä ihailemaan näyteikkunoita. Monet liikkeet ovat alkaneet panostaa jouluisiin somistuksiin, mikä on mukavaa ja lisää Espaan liittyvää näyttäytymisefektiä entisestään. Sinne mennään katselemaan, mutta nykyisin myös katsottavaksi. Jos siis kuuluu julkimoihin.

Laura Ashleyn myymälässä en ole koskaan käynyt, vaikka pidän mm. heidän kankaistaan. Hinnat ovat useimmiten minun kukkarolleni täysin saavuttamattomia. Ashleyn ikkunassa oli tuollainen ihana jouluporo. Ihan pakko oli poiketa sitä sisälle ihailemaan. Liikkeessä oli parhaillaan kaikki joulukoristeet alennettu -20 % ja minä hiukan innostuin. Koska en löytänyt poroa, mutta kylläkin muunlaisia vastaavia koristeita, korotin sellaisen käsiini ja kurkistin pohjan hintaa: 75 euroa. Onneksi porokoristeet oli ilmeisesti tuota ikkunassa olevaa yksilöä lukuunottamatta myyty. Senkin varmaan olisivat minulle myyneet, mutta alennuksen jälkeenkin meni kyllä yli minun budjettini.

Ikkunaostosten jälkeen siirryin Espan puiston puolelle. Edelleen oli melko valoisaa. Toisin, kuin tällainen puolimaalainen voisi kuvitella, kaupungeissakin on elämää. Myös eläinelämää ja joku ystävällinen ihminen oli sen huomioinut asettamalla puiston puuhun linnunpöntön. Eiköhän sinne kevään tullen joku urbaani tintti pesänsä rakenna.

Uteliaana menin lähemmäs tarkastelemaan, miten pensaiden päälle aseteltu valomatto oikein käytännössä oli toteutettu. Ja kas, valolankojen välissä kukkivat ruusut. Ei vain tämä yksi, vaan kokonainen rivistö.

Ja katsokaa, miten nurmikko viheriöi aivan joulun alla. Sen verran se ehkä on kosteaa ja kylmää, ettei ainuttakaan teiniryhmää istunut pussikaljoinensa viettämässä aikuisetonta viikonloppuvapaataan, kuten kesäisen lämpiminä päivinä on tapana. 

Runebergin patsaan luona oli hienoimmat jouluvaloviritykset. Kolme poroa ja valkoinen joulukuusi. Tähtäilin ja tiirailin ja aina saatuani hyvän näkymän kameran näytölle, joku pariskunta oli edessä ottamassa selfiekuvia itsestään. Tasaisena virtana porojen - vai olisivatko sittenkin hirviä - eteen ilmaantui pariskuntia, lapsia vanhempineen, turisteja, kuvaamaan itseään ja toisiaan. Tuumasin, että ilmeisesti ei ole minun tarkoitukseni ottaa jouluvalokuvaa tästä kohteesta ja poistuessani nappasin kuvan Runebergin selkäpuolesta.

Joululauluja laulavat ryhmät ovat yleistyneet myös suomalaisessa katukuvassa. Tässä lasten tiernapoikaryhmä. Pienin näytti olevan tiernatyttö. Tiernapoikien lisäksi näin ainakin kaksi kolmen tytön lauluryhmää ja yhden eri ikäisistä nuorista koostuvan porukan, joka oli kyllä jo hiukan maistanut terästettyä glögiä. Pelkkää hyvyyttään lapset ja nuoret eivät tietenkään laulaneet. Myssyyn sai pudottaa haluamansa summan.

Koska jouluvalokuvaukseni ei mennyt ihan nappiin, päätin käväistä vielä katsomassa Aleksilla Minna Parikan myymälän ikkunan. Siihen on yleensä panostettu ja niin oli myös tänä vuonna. Tiedä sitten, löytyykö tuollaisille kengille ostajia, mutta kenties vaikka Madonna olisi tilannut moiset itselleen esiintymispopoiksi.

Ja lopuksi vielä Vuittonin laukkukaupan tsekkaus. Aika vaatimaton ilmestys tuo ikkuna tänä vuonna. Hetken mietin, kipaisisinko kauppaan sisään. En minä sieltä mitään ostaisi, sillä niin tavoittelemisen arvoisia ko. liikkeen laukut eivät ole, että pyydettyjä hintoja niistä maksaisin. Kiinnostaisi vain tietää, tunnistaisiko ovella seisova vartija tällaiset köyhimykset ja sanoisi kohteliaasti, että rouvalla on nyt vähän liian kevyt kukkaro. Tervetuloa toisen kerran, vaikkapa lähempänä tilipäivää!

Pimeä ei ollut vielä kaupunkiin saapunut, kun minä olin täysin kypsä palaamaan omille kotinurkille. Olipa tullut käveltyä ja ulkoiltua pidemmän kaavan mukaan, eikä raahaakaan ollut kulunut. Sofiankadun museokaupasta ostin viisi kappaletta euron kortteja ja rautatieasemalta suklaapatukan, kun nälkä jo hiukoi. Laitoin junasta Ukkokullalle viestin, että jättäisi yhdelle nälkäiselle vähän syötävää, olin matkalla kotiin. 

Että sellainen jouluvalokuvausreissu tuli tehtyä. Ei taas vähään aikaan tee mieli Hesaan. Joulu lähestyy uhkaavasti, olkaapas kiltteinä!