Välipäivien pakkasissa

 

Joka vuosi käydään varsinkin mediassa keskustelua, tuleeko meille valkea joulu. Oli se toiveena tai ei, nyt saimme koko maahan lumisen maiseman juuri sopivasti jouluaattona. Hangessa ei tarvitse polvia myöten kahlata. Luonto on kuitenkin kuorrutettu puuterilumella, jonka aatosta lähtien paistanut aurinko saa näyttämään satumaiselta.

Auringonsäteet ulottuvat myös sisälle. Joulutähden lisäksi kaikki muutkin joulukukat ja viherkasvit saavat kylpeä kirkkaassa valossa.

Pakkanen on paukkunut kovimmillaan etelärannikolla -19 asteessa, kuten Tapaninpäivän aamuna. Keväällä kaadettu mänty on kuivunut ulkosalla niin hyvin, että sen kalikat syttyvät helposti ja tuottavat takassa mukavasti lämpöä.

Aattona herkuteltiin niin suolaisella kuin makeallakin. Edellisenä jouluna vietimme koronan vuoksi Ukkokullan kanssa kahdenkeskisen joulun. Nyt olemme kaikki saaneet vähintään kaksi rokotetta, joten uskalsimme kokoontua aattoaterian ääreen koko perheen voimin.

Kävimme viemässä äidin haudalle kynttilän. Tarkoitukseni oli ajoittaa käynti sen verran myöhäisemmäksi, että olisin nähnyt satojen kynttilöiden loisteen hautausmaalla. Samaan aikaan osui muutakin tekemistä, eikä kylmyyden vuoksi tehnyt mieli jäädä haudoille odottamaan pimeyden laskeutumista.

Saamme vuoden viimeiseksi viikoksi kivaa seuraa, kun veljenvaimon Roope-kissa tulee lomahoitoon. Toivottavasti aluksi aina arka Roope rohkaistuu, jotta saamme häntä edes vähän rapsuttaa ja jakaa viimeisimmät kissamaailman kuulumiset.

Keittiöremontti potkaistaan liikkeelle ma 17.1. Siihen mennessä kaapit on saatava tyhjiksi ja eteiseen sekä olohuoneeseen väliaikaistilaa tiistaina 18.1. saapuville uusille keittiökalusteille. Pölyn ja remppamiesten askelten vuoksi lattioita on syytä suojata myös muualla, kuin keittiössä. Niinpä korjaan pois vähäiset joulukoristeet alkavalla viikolla ja ryhdyn siirtämään tavaroita keittiöstä ympäri kotia ennakkoon katsottuihin väliaikaispaikkoihin. Olen laatinut siirtosuunnitelman niin tavaroille kuin huonekaluillekin. Suunnitelmasta on hyötyä myös tavaroiden sijoittelussa takaisin. Tietääpä, mistä mitäkin kippoa ja kapustaa metsästää.

Hiukan jo vatsanpohjassa jännittää. Omanlaisensa matka on pian alkamassa.

Joulunpyhät ovat vielä kesken. Tuntuu hyvältä mennä kohti uutta vuotta ja keväistä valoa.

Leppoisia välipäiviä kaikille!

Akvarellivärejä työhuoneen ikkunanäkymässä.

Lämmin kiitos kaikille mieltä ilahduttavista ja selvästi ajatuksella tehdyistä ja valituista joulukorteista, joita tänäkin jouluna olen saanut vastaanottaa.

Kiitos myös lukuisille antoisista joulukalenteripostauksista, joiden kuvia, runoja ja tarinoita ilolla seurasin. Olette olleet ahkeria. Toivottavasti joulupukki muisti teitä aattoiltana.

 

Joululoma on erinomaista aikaa loikoilla kirjan ja suklaarasian kanssa sohvalla. 

Joulu on myös sopiva syy lepuuttaa kommenttisormia ja somesilmiä.

Nautiskelkaa rakkaat ystävät. 

Niin ajattelin minäkin tehdä.

Keikutaan täällä langoilla taas pyhien jälkeen.

Välipäivähöpinöitä

Hyvä Tuomas joulun tua,
paha Knuuti poijes viä.
- Noormarkku 1938 -

Vanhan sanonnan mukaisesti eläen joulu ei suinkaan vielä ole ohi. Nuutin päivä on keskiviikkona 13.1., joten hyvin tässä vielä ehtii kinkkua leikata ja joulusahtia kitata. Näin aikuisten kesken joulu alkaa käytännössä olla ohi, sillä maanantain tullen itse kukin rientää arkisiin aherruksiinsa ja katse suuntautuu kohti vaihtuvaa vuotta.

Uutisten mukaan pääkaupunkiseudullekin tuli vihdoin lumi. Itse en sitä kyllä lumeksi kehtaisi kutsua. Meidän pihamaalla on ohuen ohut kerros pikemminkin taivaalta tulleita rakeita. Muutaman asteen pakkanen saa rakeet pysymään maassa ja pienoinen kuurakin on sinne tänne koostunut.

Huomattavasti mukavampi tällainen pikkupakkanen on, kuin taivaalta vaakasuorassa vihmova kaatosade. Ulkoilukin herättää nautinnollisia tunteita, etenkin, kun tänään paistoi jopa aurinko.

Aika vähiin tämän joulun aikaan on ulkoilukin jäänyt, kun kipeän käden vuoksi pukeminen on oma ruljanssinsa. Naapurimetsikössä Juuson kanssa hiukan seikkailtiin. Juuso lähinnä haisteli maisemiin ilmaantuneen vieraan kissan tuoksuja ja mammansa taivasteli omaa varjoaan.

Kenen lie tällainen punavalkoinen komea katti, mutta Juusoa hän kiinnostaa enemmän kuin kovasti. Lähelleen vieras kissa ei meitä ihmisiä päästä ja tämäkin kuva on napattu olohuoneen ikkunan läpi. Juuson kanssa tuijottavat toisiaan parin metrin etäisyydeltä vaikka kuinka pitkään. Aika herkullinen kissa ja mielelläni häntä rapsuttaisin, jos vain saisin.

Siinä mielessä joulu on onnistunut yli odotusten, että lepoa on tullut harrastettua ihan joka käänteessä. Toki aika lailla pakotettuna, kun käsi ei ole muuhun toimintaan taipunut. Selälleen maaten sulkaakarkkeja toinen toisensa perään nautiskellen niin runsain mitoin, ettei ehkä vähään aikaan tämän jälkeen mitään makeaa tee mieli.

Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja sen aikaa katselen joulukoristeita ja elelen menneen vuoden mietteissä. Uusi vuosi ja tuleva kesä kuitenkin jo kutkuttavat ihan nurkan takana.

Mukavaa alkavaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille!

.