Tulppaanit helteessä

Tulipa Apricot Parrot

Aurinkoiset päivät tekevät tulpuista nopeasti entisiä, joten olen kiertänyt niitä ahkerasti kuvaamassa. Aamulla ja illalla tulppaanit ovat minusta kauneimmillaan. Päivän paahteessa ne ovat enemmän tai vähemmän väsähtäneen näköisiä.

Tulipa Apricot Parrot

Niin kovin erilaisia riippuen ajankohdasta ja valon suunnasta.
 

Tulipa Sweet Desire

Viime kevään jäljiltä olen erityisen ihastunut tulppaaneihin, joissa on vihreä raita. Tosin kukan avautuessa ei raidasta ole tietoakaan, kuten Sweet Derisen kohdalla alakuva näyttää.

Tulipa Sweet Desire

Tulipa Parrot King

Myös papukaijatulppaanit ovat mieleeni. Niidenkin taika näyttäytyy parhaiten terälehtien ollessa suljettuina.
 

Tulipa Parrot King

Tulipa Silver Parrot

Silver Parrotiin ihastuin viime keväänä niin paljon, että se pääsi yläbanneriini. Istutin sitä syksyllä ruusupenkkiin, joka on hyvin aurinkoinen pitkin päivää. 
 

Tulipa Silver Parrot

Tulipa Abigaile

Abigailen kukinta on osoittautunut pitkäksi. Istutin sitä ruusupenkkiin useiden muiden tulppaanien pariin ja Abigaile avautui niistä ensimmäisenä. Se kukkii edelleen, vaikka paljon sen jälkeen aloittanut Carnival de Nice jo lopettelee.

Tulipa Abigaile

Tulipa Carnival de Nice

Carnival de Nicesta tulee todellakin mieleen karnevaalit. Aikamoista lennokkuutta ja iloittelua heti aamusta lähtien.

Tulipa Carnival de Nice

Tulipa Late Abigaile

Tällä tulppaanilla on hyvin hienostunut nuppu. Siinä hän on niin supussa, kuin ei koskaan aikoisi terälehtiään avata.
 

Nimi hukassa

  
Huolellisesta kirjanpidosta huolimatta olen onnistunut hukkaamaan tämän tulpun nimen. Ei varmaan kovasti haittaa, sillä hänellä näyttää olevan ihan mukavaa kaverinsa kanssa kuiskutellessa.

Tulipa Sun Lover, taustalla Parrot King

Sun Lover on myös kukkinut pitkään, vaikka se saa osakseen voimakasta aurinkoa koko päivän. Alakuvassa Sun Lover alkaa jo väsähtää, mutta hyvin se onkin jaksanut aurinkoa rakastaa.

Tulipa Sun Lover

Tulipa Super Parrot

Super Parrot on itse asiassa aika vaatimaton, eikä kaikissa kukissa ole laisinkaan vihreää väriraitaa. Ehkä tämä valkoinen tulppu olisi pitänyt sijoittaa jonnekin, missä sillä olisi mahdollisuus loistaa itsekseen. Nyt se joutuu kilpailemaan huomiosta värikkäämpien lajitovereiden kanssa.
 

Tulipa Super Parrot

Tulipa Triumf

Triumfia sain pari pussillista ystävältä. Sen nuppu on hauskan muotoinen ja kukan väri punaistakin punaisempi. Terälehdillä on auringonpaisteessa upea kiilto.

Tulipa Triumf

Tulipa Texas Flame

Texas Flamen väritys on aika villi. Näiden suhteen voisi hyvinkin kuvitella jonkun ruiskuttaneen väriä kukkasipuliin ja väri onkin sitten levinnyt omia teitään.
 

Tulipa Texas Flame

Tulipa x

Tämän piti olla Estelle Rijnveld, mutta näyttää kyllä erehdyttävästi Sweet Desireltä, jota kasvaa saman penkin toisessa päässä. Ilmankos olen sekoillut kuvien kanssa ja ihmetellyt, miten saan kahdesta paikasta saman tuloksen. Nyt googletin Estellen, eikä se todellakaan ole pinkki, vaan punavalkoinen (ei kuitenkaan tuo alla näkyvä, joka taasen on Carnival de Nice). Nyt minulla on siis kahdessa paikassa Sweet Desireetä. Ei haittaa sekään.

Tulipa Groenland

  
Pikkupuutarhan kivipenkissä kasvaa Groenland. Siinä on kyllä herkän kauniit värit.

Tulipa Little Beauty

Alapihan ovaalipenkissä aloittavat Little Beautyt. Ne on istutettu 2014 syksyllä, mutta kiitettävästi näyttävät tänäkin keväänä kukkivan.
 

Tulipa Pimpernell

Pimpernellissä parasta näyttää olevan nuppu. Pitkä ja suippo.
 

Tulipa Tarda

Pikkupuutarhan kivipenkissä Texas Flamen kaverina kasvaa matala kasvitieteellinen tulppaani Tarda.
 

Tulipa Upstar

Yläpihan puutarhaportin kupeessa avautuivat vihdoin Upstar-tulppaanit. Nämä ovat vähän matalampia. Kuin pieniä prinsessoja.
 

Tulipa Diandra

Diandra on Upstaria voimakkaamman pinkki ja vähän korkeampikin. Siinä on myös enemmän kerroksellisuutta.
 

Tulipa Zurel

  
Kiemurapenkissä kasvaa yksi ainokainen Zurel. Viime vuonna niitä nousi kaksi, mutta yhtään en ihmettele näiden katoa, sillä kiemurapenkissä mylläsin loppukesästä ihan kunnolla. Hyvä, että edes tämä yksi sipuli säilyi kukkimaan.
 

Tulipa Spring Green

Spring Green kukkimiset alkavat olla ohitse tältä vuodelta. Ei siis puhettakaan tulppaanien ihailusta juhannusviikolla, kuten viime keväänä. Onneksi näiden kauneutta voi katsella kuvista monen monta kertaa niin halutessaan.

Tulipa Toronto

Torontotkin ovat jo kukintansa lopettaneet pikkupuutarhan kivipenkissä, mutta laitoin kuvan niistä tähän samaan postaukseen, jotta itselleni jää jokin kokonaiskuva tämän kevään tulppaaneista.

Tulipa Blue Wow

Samoin Blue Wow alkaa vähitellen lopettamaan. Sen kukinta on kestänyt pitkään, mikä toisaalta saattaa johtua sen hieman varjoisemmasta istutuspaikasta. Edessä kasvava keltainen tulppaani on ikivanha ja nousee uskollisesti vuosi toisensa perään. Missä lienevät sen kasvinkumppanit, sitä en tiedä. Varmaankin tulppaaniavaruudessa.

Tulipa Persian Pearl

Ja vielä viimeiset kuvat Persian Pearlista. Tämä on ollut yksi kevään yllättäjistä. Aivan ihana pienikokoinen tähtitulppaani, joka on jaksanut kukkia ja ilahduttaa upealla väriloistollaan. Näitä on ehdottomasti laitettava syksyllä lisää.

Väkisinkin on vähän haikea olo katsella tulppaanien terälehtien putoilemista. Uhkaavasti loppuaan lähenevä toukokuu on ollut ihmeellisen aurinkoinen ja lämmin. Helteitä hipovat mittarilukemat ovat saaneet luonnon roihahtamaan kasvuun ja kukintaan. Hetkittäin sitä ajattelee, että sehän oli tässä, mutta ei suinkaan. Kokonainen kesä on edelleen edessä ja lukuisat uudet kukkijat odottavat vuoroaan. Jatketaan ihmettelemistä ja ihailemista!
 

Nyt ei millään ehdi!

Nyt on kuulkaa vauhti niin hurjaa, ettei pahemmin tänne blogimaailmaan ehdi sen enempää postaamaan kuin kommentoimaankaan. Pihalla riittää puuhaa ja katseltavaa yllin kyllin.

Jatketaan nautiskelemista. Heippa!

Türin kukkamarkkinoilla

Nyt on sitten Türin kukkamarkkinat nähty ja koettu. Eikä yhtään hullumpi reissu, vaikka pitkä ja tapahtumarikas päivä imi eukkoparasta viimeisetkin mehut. Sirpan 1003 puutarhaa -blogista kanssa nousimme oman kylän pysäkiltä järjestetyn bussikyydin matkaan kukonlaulun aikaan. Kahden tunnin laivamatka ja puolentoista tunnin bussimatkustaminen mukavassa seurassa sujui hyvin. Odotukset olivat korkealla, vaikka en ollut edes laatinut mitään pakollista ostoslistaa tai ylipäätään asettanut erityisiä tavoitteita markkinoiden suhteen.

Türi on pienehkö taajama ja siellä sijaitsevalle markkina-alueelle johtaa kapeahko katu, jonka varressa on lähinnä matalaa omakotiasutusta. Sisäänkäyntejä alueelle on ilmeisesti useampi, sillä minä näin ainakin kolme maksupistettä. Sisäänpääsy maksaa 2 euroa ja jokainen saa käteensä rannekkeen, jota näyttämllä pääsee takaisin sisään, mikäli on käynyt vaikka välillä viemässä tavaraa autolle.

Markkina-alue on valtava. Menimme sisään portista, jonka jälkeen oli ensin pitkä rivi jos jonkinlaista myynti- ja esittelykojua. Niitä emme jääneet ihmettelemään, vaan jatkoimme tarmokkaasti kohti kasvihoukutuksia. Näin alueella myös ison, aidatun leikkialueen lapsia varten. Lisäksi oli esiintymislava ja siellä ohjelmaa, johon emme niinikään paneutuneet. 

Kaipasin alueesta jonkinlaista opaskarttaa, jonka avulla olisi voinut helpottaa kulkemista ja keskittymistä itse kasveihin. Karttaa emme kuitenkaan löytäneet, mikäli sellainen oli edes julkaistu. Niin kesäkukat, hyötykasvit, havut kuin perennatkin olivat toinen toistensa lomassa. Jokaisella tuntui olevan vähän kaikkea myynnissä.  Osa myyjistä oli asettunut isojen puiden varjoon, mutta osa oli täydessä auringon paahteessa.

1. Sää

Sää oli mitä parhain ja sillä olikin suuri merkitys reissun onnistumisen kannalta. Sade olisi vaikeuttanut ostosten tekemistä ja markkinoiden pitopaikkana toimiva laaja nurmi-multa-hiekka-alue olisi todennäköisesti muuttunut silkaksi liejuksi. Sadeviitta oli repussa mukana, mutta onneksi sille ei tullut käyttöä.

2. Kasvien kuljettaminen

Sirpa on käynyt Türin kukkamarkkinoilla aiemminkin, joten häneltä sain erittäin käyttökelpoisia vinkkejä kasvien kuljettamista varten. Niinpä minulla oli matkassa kaksi muovilaatikkoa kansineen. Laatikot kiinnitin perässä vedettävän kauppakärryn runkoon sammakoilla. Sopivana vetolaitteena toimii myös olutkärryt tai pienikokoiset nokkakärryt. Tokihan vaati hieman asettelua ja taiteilua saada kasvit sijoitettua laatikoihin ja sen vuoksi pitikin välillä etsiä väljempi tila, jossa saattoi järjestellä ostoksiaan. Rakennelma piti olla myös helposti purettavissa, sillä auton ruumaan se ei korkeutensa puolesta mennyt. Ja todennäköisesti olisi vieläpä kaatunut. 

Kärryviritelmän huono puoli oli se, ettei niiden kanssa voinut ihan kaikkein kapeimpiin kasviväleihin mennä ja toisaalta eipä kärryjä viitsinyt yksinäänkään jättää käytäville ihmispaljouden tielle seisomaan. Painavista multaruukuista huolimatta kärryjä oli kevyt vetää.

Meillä oli mahdollisuus käydä välillä viemässä ostoksia auton ruumaan, mutta matka linja-autojen pysäköintipaikalle oli aika pitkä ja käytettävissä aikaa vähän, joten päädyimme kiskomaan ostoksia mukanamme koko markkina-alueella olon ajan.

3. Ruokailu, wc-tilat

Syöminen tuppasi jäämään toisarvoiseksi, sillä kiinnostavaa katseltavaa oli käytävä toisensa perään. Alueella oli erilaisten ruokakojujen keskittymä. Päivänvarjolla varustettuja pöytiä ja tuoleja oli useita, mutta vapaiden paikkojen löytäminen olikin sitten oma probleemansa. Ruokatarjonta oli grillityyppistä makkaraa ja perunaa. Istuinpaikkaa etsiessämme löysimme hieman erillään olevan kojun, jossa myytiin 3 eurolla kalakeittoannoksia kera mustan leivän. Sen voimalla jaksoi taas jatkaa.

Kasvimyyjien väleissä oli kojuja, joissa myytiin leivonnaisia, säilöttyjä kurkkuja, mansikoita ja juotavaa. Vatsansa siis saattoi täyttää ostoskävelyn lomassa ja tuliaisiksikin olisi voinut syötävää hankkia.

Alueella oli lukuisia bajamaja-tyyppisiä vessoja. Odottelu toimi yhden jonon periaatteella sujuvasti. Vessoissa oli käsihuuhde ja vessojen vieressä kylmävesihana käsien huuhtelua varten. Jonottaessani huomasin, että vessojen edustalla kulki täti-ihminen toimittamassa vessapaperia tyhjentyvien rullien tilalle. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa paperipyyhkeitä ja mielellään jotain, millä voi tarvittaessa käsiään pyyhkiä. Jo pelkästään porottava aurinko ja multaisten kasvien käsittely sai kaipaamaan useampiakin käsipesutilaisuuksia.

 

4. Pysäköinti

Markkinoiden ajoittuminen viikonloppuun merkitsi tietenkin valtaisaa ihmismäärää ja runsaasti autoja. Henkilöautoja oli pysäköity ihan joka nurkkaan. Linja-autoille oli osoitettu pysäköintipaikat hiukan sisäänkäynneistä eteenpäin, mutta ei mitenkään ylettömän kauas. Pysäköinti näytti olevan maksutonta.

5.Ostokset

Alue on iso ja kasvimyyjiä paljon. Tietenkin on hyvä etukäteen miettiä, mitä aikoo ostaa, mutta täsmällisiä kasvilistoja ei kannata tehdä. Jonkun tietyn kasvin etsiminen ja löytäminen voi olla vaikeaa ja johtaa pettymyksiin. Minä lähdin avoimin mielin katsomaan, mitä eteen tulee. Niinpä taisin kokea enemmän positiivisia yllätyksiä, kuin osasin odottaakaan. 

Mukaan kannattaa varata käteistä rahaa, sillä en nähnyt ainuttakaan maksukorttipäätettä. Tosin en niitä etsinytkään. Parhaimmiksi osoittautuivat 5, 10 ja 20 euron setelit. Myyjillä oli kyllä hyvin vaihtorahaa. Myyjät kertoivat kasveista ja ylipäätään palvelu oli huomattavasti ystävällisempää, mihin on tottunut vaikkapa Tallinnassa käydessä. Kukaan ei tyrkyttänyt yhtään mitään ja kun asiakas oli ostopäätöksensä tehnyt, myyjä löytyi helposti. Hän laittoi kasvipurkin muovipussiin ja parissa paikassa jopa avusti sen sijoittamisessa kärryviritelmääni. Kasvit ovat hyväkuntoisia ja kasteltuja. Moni todella hyvässä kasvussa, mutta toki oli myös pienen pieniä taimia. 

Suurin osa taimista oli ruukuissa ja monissa oli nimilaput latinankielisine nimineen. Paljon näki kyllä laputtomiakin taimia tai sitten nimi oli myytävien kasvien lomassa. Luonnollisesti useissa kasveissa ensimmäisenä on niiden vironkielinen nimiasu, joka herätti monia hauskoja hetkiä. Paljon näki myös paljasjuurisina myytäviä kasveja. Jonkin verran näin myytävänä yksittäisruukutettuja kukkivia tulppaaneja.

Hinnat tuntuivat paikoin ihan meidän tasoisilta. Yllätyksiäkin tuli kuitenkin jatkuvasti vastaan ja ne juuri ovat näiden markkinoiden herkkua. Jos olisin ollut omalla autolla liikkeellä, olisin ostanut kesäkukkia ja hyötykasveja, sillä ne olivat edullisia. Tomaatintaimet olivat todella vankkoja ja lajikkeita löytyi pilvin pimein. Kesäkukka-amppelit olivat paikoin huiman isoja ja hinta vähintään 10 euroa meidän vastaavia edullisempia.

6. Valokuvaus

Toki otin kameran reissuun mukaan, mutta kuvaaminen osoittautui hankalaksi. Painavan kameran roikottaminen kaulassa vaikeutti kyykistymistä tutkimaan maassa olevia taimipurkkeja. Jos taas kameran laittoi reppuun, ei sitä sieltä ehtinyt ja viitsinyt alituiseen esiin kaivamaan. Ihmisiä oli joka puolella valtavasti, joten kuvauspaikan löytyminen oli vaikeaa. Suurin syy vähäiseen kuvamäärään ja surkeaan laatuun oli yksinkertaisesti se, että ajatus, katse ja kiinnostus pyöri kaiken aikaa kasveissa ja kuvaaminen jäi ihan toisarvoiseksi. Jos aikaa olisi ollut toinen mokoma, olisi voinut ensin hoitaa ostoskuviot ja sen jälkeen tehdä kuvauskierroksen.

Yhteenvetona

Türin kukkamarkkinoille kyllä kannattaa mennä. Ihan vaikka vain katselemaan, sillä ainakin minusta oli tavattoman sykähdyttävää nähdä niin valtaisa määrä kukista ja kasveista innostuneita ihmisiä. Paikalla oli niin miehiä, naisia kuin kokonaisia perheitä lastenvaunuineen. Oli mummoa, vaaria ja kielten sekamelskaa. Suomalaisia monta bussillista ja yksityisautoilijat sen päälle.

Monta kertaa mietin, että varmasti Suomessakin olisi markkinarako vastaavalle tapahtumalle. Vaikkapa elokuussa, jolloin kotipuutarhurit ovat jo ehtineet jakaa ja purkittaa omia kasvejaan. Silmiinpistävää Türissa olikin nimenomaan se, kuinka paljon siellä näytti olevan kotipuutarhureita ja pienkasvattajia myymässä tuotteitaan. Vähemmistönä olivat suuret ammatti- ja kauppapuutarhat.

Jos ja kun seuraavan kerran lähden Türin kukkamarkkinoille, menen vaikkapa Tallinnaan jo torstaina, jotta pääsen lähtemään kohti Türia heti perjantaiaamuna. Luultavasti markkinoiden ensimmäisenä päivänä on arjen vuoksi vähemmän väkeä ja aamulla auton saattaisi saada lähdemmäksi. Silloin voisi ostaa huolettomammin tavaraa ja käydä niitä välillä viemässä autoon. Markkinat ovat kolmipäiväiset ja perjantaina ne avautuvat klo 9, lauantaina ja sunnuntaina klo 8. Laiva- ja bussimatkan sekä muun sähellyksen vuoksi pääsimme markkina-alueelle vasta puolen päivän jälkeen ja paluumatkalle piti lähteä jo neljältä, joten kiirettä piti. 

Mitäkö tarttui minulle tuliaisiksi puutarhaan? Ei sentään nuo kuvan koristeomenapuut, jotka matkasivat bussin takaoven portaikossa.

Ensimmäinen ostos on sinikukkainen atsalea, jonka lapussa lukee Rhodo 'Moerheim'. Se maksoi 16 euroa.

Toinen ostos on tillipioni, jollaisesta olen pitkään haaveillut. Kevätmessuilla sellainen oli, mutta suolainen 55 euron hinta hääti minut myyntitiskin ääreltä pois. Türin pioni maksoi 20 euroa. Sille meinasi käydä vahinko, kun kärry kaatui ja purkki putosi maahan. Hiukan multaa lähti purkista, mutta kasvi on edelleen hyvässä kunnossa.

Lehtosinilatvaa saa toki kotimaastakin, mutta kun nyt sellainen neljällä eurolla vastaan tuli, en voinut vastustaa. Puutarhassani on valkoista, mutta ei tätä sinistä. Jotenkin on tuntunut hassulta puhua lehtosinilatvasta ja katsella valkeaa kukkaa. Sekin asia on sitten korjattu.

Seuraavaksi ostin neljällä eurolla jumaltenkukan. Niitä oli paljon myynnissä ja kerrankin onnistuin säästämään edes vähän, sillä sama kasvi maksoi seuraavalla myyjällä euron enemmän. Säästö se on pienikin säästö.

Lopuksi kärryyn sujahtivat vielä kuvassa vasemmalla Primula marginata 'Holden variety' (3 €), jonka lehtien särmikkyyteen ihastuin. Keskellä Gentiana verna eli kevätkatkero ja siitä maksoin 4 €. Oikealla Campanula betulifolia eli koivukello, 4 €. 

Pari kasvia vielä olisi mahtunut, mutta puhti ja aika alkoi käydä vähiin. Aamulla lähdin kotoa vartin yli viisi ja palasin aika tarkkaan klo 24. Laiva oli ääriään myöten täynnä ja ilmeisesti kaikki muutkin laivat päätellen aamulla satamaan pysäköityjen autojen määrästä. 

Oli kiva reissu ja iso kiitos siitä kuuluu mukavalle matkakumppanille eli lämpimät terveiset 1003 puutarhaa -blogiin.
  
 

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.

Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.

Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.

Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.

Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.

Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.