Lisää tällaisia päiviä!

Pörriäiset mönkivät krookuksissa taukoamatta.

Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on ollut oikea puutarhaihmisen unelma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta kolme kokonaista päivää ja lämpö hellinyt niin ihmistä kuin puutarhaakin jopa +15 asteella. Lumiraja kasoissa pakenee melkoista vauhtia ja monenlaista vihreää versoa tunkee itseään voimalla ylös mullasta.

Nämäkin pikkuruiset krookuset olivat pörriäisten suosiossa.

Lauantain vietin kokonaisuudessaan pihalla. Alapihalla lunta on vain muutamissa paikoissa. Muualla maa on kuivunut ja saatoin haravoida talven aikana tuulen tuomia oksia ja muuta roskaa kompostin täytteeksi. Silppusin kuivia perennanvarsia kukkapenkkehin. Odotan kovasti tilaamieni multasäkkien saapumista, jotta voin ripotella multaa kukkapenkkeihin karikkeiden naamioimiseksi.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Aurinkoinen rinne vapautuu ensimmäisten joukossa lumen ja jään ikeestä ja kirjokevättähdet aloittavat siellä kukkimistaan.

Suikeroesikko - Primula pruhoniaca

Leikkimökkipihan Teresanruusun kupeessa kasvava suikeroesikko puskee topakkana lehtiään maasta. Aika pian lehtien lomasta nousevat myös kukkanuput. En raaskinut esikkoa kovin häiritä, jotta en vahingoita sen hentoa kasvustoa.

Leppäkerttu - yksi monista

Viime kesänä oli runsaasti leppäkerttuja. Ilmeisesti ne ovat talvehtineet ja lisääntyneet hyvin, sillä pihamaalla touhutessani näin lukemattomia leppäkerttuja kävelemässä korsia pitkin ja ottamassa aurinkoa kuivuneilla lehdillä. Nämä ovat tervetulleita otuksia puutarhaani. Antavat kyytiä kirvoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruohosta on viime vuosina tullut yksi kasvisuosikeistani. Siitä on iloa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Leikkasin komeamaksaruohon talventörröttäjiä pois ja samalla huomasin uuden kasvuston jo innokkaasti tavoittelevan valoisaa tulevaisuutta.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin kuuluu kevään vikkeliin kasvajiin. Näitä punastelevia alkuja katsellessani mietin, minkähän vuoksi niin moni kasvi on tässä vaiheessa punainen, eikä esimerkiksi sininen? 

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora Dr. Alexander Fleming

Pionien soisin viettävän vielä hetken mullan sisässä keräämässä voimia kasvuun ja kukintaan. Vaan sieltä nekin ponnistavat terhakkaina. Tämä lienee Alexander Fleming, jonka ostin toissakeväänä Turun messuilta. Viime kesänä se ei kukkinut. Josko tänä vuonna näkisin kukatkin.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Muutama vuosi sitten kunnan metsikön laidalle, lähelle tonttiamme ilmestyi terttuselja. Linnuthan niitä usein levittävät. Kunnan kaataessa metsikön ja laittaessa sen tilalle nurmialueen, jäivät terttuseljat pystyyn. Terttuseljalla on vähän huono maine, mutta minua se ei haittaa. Kun tonttiamme suojaavia puita ei nyt montaa ole, iloitsen terttuseljasta ja sen kasvukauden aikana muuttuvasta olomuodosta kukkineen ja marjoineen.

Joka vuosi onnistun talven aikana taidokkaasti unohtamaan syyssipulieni nimet ja paikat. Osan tietenkin tunnistaa ulkomuodosta ja osan toki muistaakin. Silti taidan tulostaa istutuslistan takin taskuun laitettavaksi ja mukana kulkevaksi. Onhan se mukavampi toivottaa piipot tervetulleeksi ihan nimen kera.

Metsikön kaatuessa tontin rajalle jäi useita vaahteroita. Ja omallakin pihalla niitä on kaksi isokokoista. Joka kevät kitken miljoonia vaahteravauvoja kukkapenkeistä ja käytäviltä. Ne kannattaa nypätä pois pieninä, sillä vaahtera kasvattaa todella nopeasti mahtavan juuren, jolloin kitkiessä käteen jää vain osa vartta ja juuri jatkaa iloisena kasvuaan valitsemassaan paikassa. Vaahteravauvojen kasvu on jälleen alkanut ja niiden kitkeminen sujuu kotilojahdin ohessa. Kotiloitakin löysin pari kappaletta, mutta niissä oli vielä kalvo paikallaan. Silti etikkapurkki joutaa pian pihamaalle kotiloiden keräämistä varten.

Muutama päivä sitten otin ikivihreiltä suojaharsot pois. Eiköhän ne jo ilmankin selviä, kun lämpö sulattaa maata. Lauantaina otin myös jänisverkot pois puilta ja pensailta. Haravoidessani löysin pupun papanoita ihan joka paikasta. Jospa nekin saavat jo ruokaa luonnosta, eikä tarvitse tulla puutarhaani aterioimaan. Verkot odottavat aitaan nojaten puuvajasta vapautuvaa kesäpaikkaa.

Portaille kolattu lumi 7.4.2019 - tai pikemminkin sen jämät

Lunta on pihalla muutamissa paikoissa. Lähinnä sellaisissa, joihin lunta on kolattu kulkuväyliltä. Alapihan portaille kertyy joka talvi paljon lunta, koska aroniapensaiden vuoksi portaikko on lähes ainoa olopihan lumien säilytyspaikka. Emme me olopihalla talvisin oleskele, mutta luomme lumesta kulkuväylän talon ympäri. Kellariin ei ole kulkua talon sisältä, joten siksikin olopihalta täytyy sinne reitti luoda.

Alapiha lumen vallassa 7.4.2018

Joka vuosi tulee manailtua lumen paljoutta ja kevään hidasta edistymistä. Oheinen kuva on otettu alapihaltamme 7.4.2018. Lunta oli siis vuosi sitten vastaavana ajankohtana melkoisesti enemmän, kuin tänä vuonna. Vaikka mielestäni lunta on satanut kuluneen talven aikana edellisvuosia enemmän. Vesisateet ja lämpö ovat nyt tehneet tehtävänsä lumen sulattamisessa.

Marjapensaiden tuet odottavat uusimista

Viikonlopun aikana alapiha on lähes kokonaan kuivunut ja haravoitu. Naapurin aidan luona on vielä muutama lumiesiintymä ja tietenkin portaiden alapään kolatut lumet. Yläpihalla lunta on enää naapurin aidan luona ja tontin toisessa päädyssä. Kumpaankin paikkaan paikkaan lunta on kolattu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on sinnikäs jääesiintymä, mutta senkin läpi krookukset jo nousevat uhmakkaasti.

Raparperi - Rheum

Alkavalle viikolle on luvattu viilenevää ja jopa lumisateita. Ilmatieteen ennusteesta katsoin muutamina öinä olevan -7 asteen pakkasia, joten sisäänkäynnin kukkalaatikoiden narsissit täytynee suojata harsolla. 

Ei anneta keikkuvan kevään lannistaa toiveikasta mieltämme. Tällaista se on joka vuosi ja aina se uusikin lumi ennenpitkää sulaa. Kulunut viikonloppu on antanut esimakua siitä, miten upeaa on avata ovet ja ikkunat kohti kesää ja muuttaa enenevässä määrin viettämään aikaa pihamaalla. Hienot ajat ovat käsillä. Nautitaan!

 

Messujen kautta kevääseen

Tänä vuonna päätin, että Helsingin kevätmessuille menen pohtimatta, kannattaako vaiko ei. On se jotenkin selkeä avaus uuteen kasvukauteen riippumatta säästä ja lumitilanteesta. Torstaipäivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten ihan aitoon kevättunnelmaan pääsi myös ulkosalla. Liput messuille sain naapurin pojalta eli lämmin kiitos Visalle.

Kerrankin olin liikkeellä avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia. Päätin rauhassa katsella ja kierrellä. Mitään erityistä ei ollut tarkoitus etsiä, mutta pari asiaa olin varautunut hankkimaan, mikäli niitä eteen tulisi.

Ideapuutarha tarjosi tänä vuonna neljä erilaista teemaa: City-eko puutarhan, Rakkausretriittipuutarhan, Lapsiperheen pihan ja Koiraperheen pihan. Esillä oli rakenteita ja esineitä, joiden avulla puutarhasta/pihasta voi tehdä haluamansa teeman mukaisen. Kasveilla ei minusta ollut kovin suurta roolia. Tulppaaneja, orkideoja, saniaisia ja viherkasveja oli antamassa väriä ja viherrystä. 

Ideapuutarhan yhteen osaan oli ladottu jännä kiveys. Korkkareilla tuossa olisi vaikea kävellä, vaan eipä kai puutarhassa korkkarit jalassa kovin usein kävelläkään.

Mökkipuolella oli muutama hauska "kaveri". Yksi makasi pienen peräkärryn alla korjaamassa. Äkkipäätään oli niin aidon näköinen, mutta aika pian saattoi todeta kaverin olevan ilman yläkroppaa. Ja sinnikkäästi tuo jaksoi samassa asennossa kärryn alla aikaansa viettää.

Oliko tämä päätä myöten kukkapenkkiin itsensä upottanut kenties kärryn alla makaavan kaverin vaimo? Näin voi käydä innokkaalle puutarhahörhölle, kun keväänkorvalla yrittää innokkaasti piippoja kuvata.

Entäs tämä rouva sitten? Voisi olla utelias naapuri kurkkimassa kuusiaidan lomasta, miten naapuri hellii tomaattejaan kasvihuoneessa. Sinne vain rohkeasti juttelemaan ja ideoita jakamaan. 

Keudan osasto oli yksi mukavimmista. Paljon erilaisia ideoita ötököiden houkuttelemiseksi. Muutenkin mieltä ja silmää hellivä osasto. Ilmankos porukkaa oli katsomassa niin paljon, ettei lähelle meinannut päästä. 

Tämä idea vanhan peltipurkin muuttamisesta ötökkähotelliksi on helppo toteuttaa. Sitä en tiedä, tykkäisivätkö ötökät tällaisesta, mutta taidanpa kuitenkin kokeilla.

Pelaguukeräilyn suosio alkaa näkyä suomalaisillakin messuilla. Pistokkaita oli myynnissä ainakin kolmessa paikassa ja isompia ruukkupelaguitakin oli tarjolla aika mukavasti.

Eipä messuja ilman ulkomaisia sipulibingokauppiaita. Näitä pussukkapisteitä oli salissa useita, joten kovin helposti niitä ei päässyt ohittamaan. 

Taitoshop/Kenkäverolla oli pieni osasto, jossa myynnissä oli sekä musta- että valkopohjaisena tutuiksi tulleita julisteita, kortteja, pyyhkeitä, kasseja ja muita samalla teemalla kuvioituja tuotteita. Olipa myös puseroita ja tunikoita, joita hetken hypistelin, mutta jätin ostamatta.

Yhä vähemmän näillä messuilla on varsinaisia taimikauppiaita ja puutarhoja. Pionien kodilla oli oma standinsa, samoin Taimialla. Huhun mukaan messujen standit maksavat niin paljon, että moni pienempi firma jättää tapahtuman väliin. Se on sääli, sillä näin messut painottuvat yhä enemmän kaikkeen muuhun tilpehööriin, koneisiin, kalusteisiin ja piharakenteisiin. Toki tällaisilla tuotteilla on paikkansa, mutta yhä jään kaipaamaan kasvipainotteista kevättapahtumaa. Ehkä Marketanpuistosta on mitä suurimmassa määrin tulossa sellainen.

Huhtikuun alku on vielä koleaa ja jäisen maan aikaa, joten se määrittelee kasvivalikoimaakin. Tarjolla oli punttitulppaanien ja tetenarsissien lisäksi ruusuja ja jalohortensioita. 50 kpl:n nipun tulppaaneja sai 20 eurolla ja kaksi jalohortensiaa 20 eurolla. Aika edullista.

Forsmanin teet ovat kaikilla messuilla esillä. Vaikka olin päättänyt, että ostan haluamani heti sen eteen tullessa, teet jäivät sittenkin hankkimatta. Yleensä messuilla on aika hyviä tarjouksia, mutta saahan noita Forsmanin myymälästäkin.

Siemenvarastojaan messuilla kannattaa täyttää, sillä tarjolla oli monen firman kattavat valikoimat hyvällä palvelulla lisättynä.

Niin Hyötykasviyhdistyksen kuin Maatiainen ry:nkin osastot pullistelivat siemenpussien lisäksi niiden rapistelijoita. Jokunen pussukka lähti minunkin matkaani.

Tavakseni on tullut ostaa messuilta puutarhaan hyviän hanskoja. Oli ohutta ja paksua, nahkaista ja kankaista. Kunpa joku vielä keksisi myydä pelkästään oikean käden hanskoja, sillä ne kuluvat meikäläisellä eniten. Tai jos jostain saisi yhtä vasemman käden hanskaa vastaan kaksi oikean käden hanskaa. Olen joskus hätäpäissäni koittanut laittaa ehjän vasemman käden hanksan oikeaan käteen, mutta eihän siitä mitään tule.

Malliparvekkeita messuilla oli esillä kuusi. Viihtyisin taisi olla K-Raudan Urbaani parvekepuutarha, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Versoilevan Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Sanna Rasku.

Sen sijaan "Eläkeläispariskunnan design parveke kesäillan nautiskeluun" oli minusta aneeminen. Ehkä tämän parvekkeen omistava eläkeläispariskunta on lentänyt viettämään talveaan Espanjaan tai sitten heidän vapaa-aikansa tulee olla mahdollisimman helppoa. Muutama heinä taustalle riittää. Parvekkeen ovat suunnitteleet Åsa Pihlström ja Jenni Härkönen, Vepsäläinen.

 

Ensi kertaa olin messuilla torstaina, kun muille päiville oli kalenteri täynnä. Yllättävän paljon riitti väkeä messujen ensimmäiselle päivälle ja iltapäivän koittaessa ihmisiä alkoi olla tungokseen asti. Muutamiin tuttuihin törmäsin, joista monille bloggareillekin tuttuja ovat Oravan kesäpesän Kati, Katinkanssa -blogin Kati ja Eija "ilman blogia". 

 

 

Olin päättänyt ostaa messuilta työhanskoja ja pari jouluruusua. Ne myös hankin. Tosin aiempina vuosina ylätkylläisesti esillä olleita jouluruusuja joutui nyt aikalailla etsimään. Lopulta löysin tumman jouluruusun Puutarhanikkareiden halliosastolta ja vaalean jouluruusun heidän ulkomyymälästään.

 

 

Kotipuutarhalehden osastolta ostin suositun Dahlia 'Cafe au lait'in. Hölmöyksissäni vain yhden, mutta ehkä niitä vielä jossain tulee jatkossakin eteen. Ostin myös yhdet hyvät oksasakset pehmeiden varsien leikkaamista varten. Siemeniä lähti mukaan muutama pussukka, sillä eihän niitä voi liikaa olla. Sipulibingokauppiailta ostin valkoisen ja fuksian punaisen begonian mukuloita kesäamppeleihin laitettavaksi. Ja lopuksi vielä puntti tulppaaneita ja yksi jalohortensia kotia somistamaan.

 

Messut ovat avoinna vielä huomisen eli sunnuntain klo 10-17. Vielä siis ehdit mukaan tekemään pieniä hankintoja ja päivittämään ideapankkiasi.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Pikkuinen rinsessa ja arvontamuistutus

Lumikello - Galanthus nivalis

Niin vain minunkin pihassani lumikello ilmaantui mullasta. Peräti kolmen yksilön voimalla. Siinä on toki vielä matkaa kunnon lumikellopöheiköksi, mutta iloinen olen näistäkin rinsessoista.

Yksi kolmesta rinsessasta on ujoa sorttia ja odottelee auringonpaistetta avautuakseen. Ehkä minun olisi pitänyt leiriytyä ympäri vuorokauden hänen korkeuttaan vahtimaan, mutta ikävä on vesisateessa kylmässä maassa makailla. Jos haluaa ilman yleisöä aueta, se hälle suotakoon.

Piipoissakin on hauskoja muotoja ja sävyjä. Näiden pitäisi olla Sunlover-tulppaaneita.

Kaksoset vaiko rakastavaiset? Mukavampi on multamaailmasta valoon kaverin kanssa ponnahtaa. Nojata kaveriin tukea ja rohkeutta saadakseen.

Meillä taasen on kiire kasvuun ja kukkimiseen. Siis pois tieltä jäät ja kukkien lehdet.

Aurinkoisessa rinteessä ollaan jo pidemmällä. Krookusten kukat ovat ponnahtamaisillaan auki. Ehkä ovat jo aurinkoisina hetkinä avautuneetkin. Toivottavasti pihamaalla säännöllisesti vieraileva rusakko ei popsi näitä välipalakseen. Niin on käynyt ennenkin.

Jouluruusulle voisi myöntää sinnikkyyden ja kylmäpäisyyden ansiomerkki. On siinä varmasti tekemistä tuottaa nuppuja hangen ja jään alla saadakseen ne eneimmäisinä esille. Minä kun pelkäsin nämäkin viime kesän kuivuudessa kokonaan menettäväni ja niin ne vain nousevat tänäkin keväänä minua ilahduttamaan.

Entäs tämä jouluruusu sitten! Koko talven se on saanut hangen uumenissa sietää lintujen siemenpommitusta. Siitä huolimatta sen nuput nousevat moisesta rytökasasta kevättä katselemaan. Kuvaamisen jälkeen rapsutin varovasti pahimmat siemenkeskittymät pois ja ripottelin päälle multaa. Heti on paremman näköistä.

Leppäkertut ovat heränneet. Näin niitä useita.

Varauduin syksyllä multatarpeeseen ostamalla kellariin pari multasäkkiä. Toinen niistä on jo käytetty taimien koulimiseen. Lähipäivinä aion tilata multaa suursäkissä. Sille on nimittäin pian käyttöä moneenkin tarpeeseen, mutta erityisesti tähän aikaan keväästä katemultana. Kukkapenkit ovat ilman lintujen siemeniäkin siivottoman näköiset. Kevyesti multaa penkkeihin ripottelemalla saa näkymiä kätevästi kaunistettua ja samalla kaikki lehdet ja karikkeet jatkavat maatumistaan. Piipot ja kasvien versot jaksavat hyvin ponnistaa mullan läpi, kunhan sitä ei kasapäin laita.

Muistutus Lahden pihapiirimessulippujen arvonnsta!

Kiinnostaisiko sinua Lahden Pihapiirimessut. Arvon 12.4. kaksi lippua messuille ja arvontaan pääset täältä. Onnea kaikille arvontaan!

Earth hour ja kellojen siirto

Käsillä on monin tavoin tapahtumarikas viikonloppu. Lauantaina 30.3. vietetään vuotuista WWF:n Earth hour -hetkeä klo 20.30 - 21.30. Tuon tunnin aikana näytetään valomerkki ilmastomuutokselle sammuttamalla kaikki valot ja tunnelmoimalla vaikka kynttilänvalossa. Viime keväänä peräti 1,5 miljoona suomalaista oli mukana tapahtumassa.

Sunnuntaivastaisena yönä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin eli kesäaikaan. Luovumme siis yhdestä tunnista, jonka saamme syksyllä takaisin. Kellojen vekslaamiselle on loppu näkyvissä, sillä Euroopan parlamentti hyväksyi 26.3. päätöksen, jonka mukaan kellojen siirtelystä luovutaan 2021. 

Kolmas tapahtuma on tietenkin siirtyminen kevään toiseen kuukauteen eli huhtikuuhun. Toivottavasti kevät ei maanantaina meitä aprillaa, vaan ihan oikeasti jatkaa edistymistään ja tarjoaa lisääntyvää valoa ja lämpöä täysin mitoin.

Innostavaa piippojen etsintää ja mukavaa viikonloppua teille kaikille!