Jänisverkot paikoilleen

Rubus idaeus 'Ottawa' - Vadelma

 

Viikkoja voimallisesti vaivannut laiskamato on irtautunut minusta ja ilmeisesti mönkinyt syksyisen puutarhan multaan. Päättelen asiantilan siitä, että olen saanut hilattua itseni pihahommiin kevein mielin. Valmistakin on tullut siinä määrin, että olemme jo aloittaneet Ukkokullan kanssa iltalenkit. Jotenkin tekemisen vauhti on purettava, kun puutarhassa ei enää kovin paljon töitä ole. Eikä pimeässä ole edes kiva työskennellä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Jänis- (ja peura) verkot on laitettu paikoilleen. Piti oikein laatia ruutupaperille lista verkotettavista, ettei mikään tärkeä jäisi ilman. Kaikki koristeomenapuut, molemmat tuurenpihlajat, nuoret jalosyreenit, ruusuherukat, riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka Accolade, pensasmustikat ja osa syyshortensioista pääsi tai joutui aitaukseen. Juuri nyt mieleen nousi, pitäisikö myös atsaleat ja safiirihortensia verkottaa? Tuskin se haitaksikaan on.

Suurin osa verkoistani on 120-150 -senttisiä. Kovin paljon korkeampia ei voi käyttää, koska silloin niiden yläreuna hiertää puiden alimpia oksia. Hankin tänä syksynä tukiverkkoja varten kuvassa näkyviä vihreitä tukikeppejä, joiden avulla verkon saa kauemmas itse puun rungosta. Tukeen on myös helppo kiinnittää verkko, ettei se levähdä lumen painosta auki.

Pensasmustikka aitauksessaan

 
Ostin jo aiemmin syksyllä uusia verkkorullia, koska sopivat verkkokoot loppuvat kaupoista juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Mieluummin aitaan samaan verkkoon isomman alueen tai laitan verkkoa päällekkäin, kuin pätkin rullia pienemmksi paloiksi. Poistin käytöstä joukon verkonpaloja, joiden virittäminen kokonsa tai laatunsa puolesta on hankalaa.

Semprevivum tectorum - Mehitähti

Tavallisesti rinteen yläreunassa olevat aroniat pudottavat lehtensä rinteessä olevien kasvien päälle. Portaissa kulkiessani pysähdyin katsomaan, minne kaikki lehdet tänä syksynä ovat menneet, kun mehitähtien päällä oli vain muutama sielllä täällä. Samalla huomasin yhden mehitähden ryhtyneen kukkimaan.

Pikari/torvijäkälä

Syyspenkin vieressä olevan kotikiven sammalten joukkoon on kasvanut pikarijäkälää. Se on vielä tosi pienikokoista, joten täytyy seurata, jaksaako ne kiven pinnassa kasvaa enemmän mittaa.

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta Bermudasta leikkasin perennoja, jotka sitten syötin hakettimen kitaan. Silputun massan kippasin pensaiden ja puiden tyville. Tavallisesti ripottelen tuoretta multaa perennapenkkeihin vasta keväällä, mutta nyt sattui kottikärryissä olemaan sopivasti multaa. Sitä nakkailin lapiolla leikattujen perennojen ympärille.

Kuorikatepolkujen siivoaminen vaatisi lehtipuhallinta. Pudonneiden lehtien haravoiminen kuorikatteesta vie samalla mittavan määrän itse kuorikatetta, mikä ei ole hyvä asia. En ole kovin ihastunut lehtipuhaltimen pöräyttelyyn, mutta ehkä jossain vaiheessa taivun sen käyttöön. 

Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Tummalehtinen harsojaloangervo on muuttanut värinsä viininpunaiseksi. Jatkossa aion pitää silmät auki, jos vaikka törmäisin tähän kasviin myymälöissä. Mielelläni istuttaisin sitä enemmänkin sekä tämän yhden kaveriksi että muuallekin.

Viikko sitten ajoin ruohonleikkurilla nurmialueen läpi. Samalla tuli silputtua lehtiä. Silputuista lehdistä päällimmäiset haravoin istutusalueille. Loput jätin nurmikolle. Jonkun verran lehtiä on viikontakaisen leikkurimarssin jälkeen nurmelle ja kanttausuriin tullut, mutta ehkä jätän ne keväällä siivottaviksi.

Hiekkakäytäviä saan vielä käydä haravalla rapsuttamassa. Yksikin kunnon tuulenpuuska tuo puista ja pensaista alas viimeisiä lehtiä. Varsinkin norjanangervoissa on vielä paljon pikkuisia keltaisia lehtiä odottamassa varisemisen vuoroaan. Vaahteranneniä on  myös tänä vuonna valtavasti. Se tietää ensi keväänä tuhansia vaahteravauvoja kitkettäväksi.

Osa koivuista pitää vielä sitkeästi kiinni lehdistään. Monet muut puut ovat jo paljaita. Maisemat vaihtuvat nyt nopeassa tahdissa. Tämäkin viikon takainen kirjastomäki on tänään varmasti väriltään harmaampi.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.

 

Lisää tällaisia päiviä!

Pörriäiset mönkivät krookuksissa taukoamatta.

Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on ollut oikea puutarhaihmisen unelma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta kolme kokonaista päivää ja lämpö hellinyt niin ihmistä kuin puutarhaakin jopa +15 asteella. Lumiraja kasoissa pakenee melkoista vauhtia ja monenlaista vihreää versoa tunkee itseään voimalla ylös mullasta.

Nämäkin pikkuruiset krookuset olivat pörriäisten suosiossa.

Lauantain vietin kokonaisuudessaan pihalla. Alapihalla lunta on vain muutamissa paikoissa. Muualla maa on kuivunut ja saatoin haravoida talven aikana tuulen tuomia oksia ja muuta roskaa kompostin täytteeksi. Silppusin kuivia perennanvarsia kukkapenkkehin. Odotan kovasti tilaamieni multasäkkien saapumista, jotta voin ripotella multaa kukkapenkkeihin karikkeiden naamioimiseksi.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Aurinkoinen rinne vapautuu ensimmäisten joukossa lumen ja jään ikeestä ja kirjokevättähdet aloittavat siellä kukkimistaan.

Suikeroesikko - Primula pruhoniaca

Leikkimökkipihan Teresanruusun kupeessa kasvava suikeroesikko puskee topakkana lehtiään maasta. Aika pian lehtien lomasta nousevat myös kukkanuput. En raaskinut esikkoa kovin häiritä, jotta en vahingoita sen hentoa kasvustoa.

Leppäkerttu - yksi monista

Viime kesänä oli runsaasti leppäkerttuja. Ilmeisesti ne ovat talvehtineet ja lisääntyneet hyvin, sillä pihamaalla touhutessani näin lukemattomia leppäkerttuja kävelemässä korsia pitkin ja ottamassa aurinkoa kuivuneilla lehdillä. Nämä ovat tervetulleita otuksia puutarhaani. Antavat kyytiä kirvoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruohosta on viime vuosina tullut yksi kasvisuosikeistani. Siitä on iloa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Leikkasin komeamaksaruohon talventörröttäjiä pois ja samalla huomasin uuden kasvuston jo innokkaasti tavoittelevan valoisaa tulevaisuutta.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin kuuluu kevään vikkeliin kasvajiin. Näitä punastelevia alkuja katsellessani mietin, minkähän vuoksi niin moni kasvi on tässä vaiheessa punainen, eikä esimerkiksi sininen? 

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora Dr. Alexander Fleming

Pionien soisin viettävän vielä hetken mullan sisässä keräämässä voimia kasvuun ja kukintaan. Vaan sieltä nekin ponnistavat terhakkaina. Tämä lienee Alexander Fleming, jonka ostin toissakeväänä Turun messuilta. Viime kesänä se ei kukkinut. Josko tänä vuonna näkisin kukatkin.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Muutama vuosi sitten kunnan metsikön laidalle, lähelle tonttiamme ilmestyi terttuselja. Linnuthan niitä usein levittävät. Kunnan kaataessa metsikön ja laittaessa sen tilalle nurmialueen, jäivät terttuseljat pystyyn. Terttuseljalla on vähän huono maine, mutta minua se ei haittaa. Kun tonttiamme suojaavia puita ei nyt montaa ole, iloitsen terttuseljasta ja sen kasvukauden aikana muuttuvasta olomuodosta kukkineen ja marjoineen.

Joka vuosi onnistun talven aikana taidokkaasti unohtamaan syyssipulieni nimet ja paikat. Osan tietenkin tunnistaa ulkomuodosta ja osan toki muistaakin. Silti taidan tulostaa istutuslistan takin taskuun laitettavaksi ja mukana kulkevaksi. Onhan se mukavampi toivottaa piipot tervetulleeksi ihan nimen kera.

Metsikön kaatuessa tontin rajalle jäi useita vaahteroita. Ja omallakin pihalla niitä on kaksi isokokoista. Joka kevät kitken miljoonia vaahteravauvoja kukkapenkeistä ja käytäviltä. Ne kannattaa nypätä pois pieninä, sillä vaahtera kasvattaa todella nopeasti mahtavan juuren, jolloin kitkiessä käteen jää vain osa vartta ja juuri jatkaa iloisena kasvuaan valitsemassaan paikassa. Vaahteravauvojen kasvu on jälleen alkanut ja niiden kitkeminen sujuu kotilojahdin ohessa. Kotiloitakin löysin pari kappaletta, mutta niissä oli vielä kalvo paikallaan. Silti etikkapurkki joutaa pian pihamaalle kotiloiden keräämistä varten.

Muutama päivä sitten otin ikivihreiltä suojaharsot pois. Eiköhän ne jo ilmankin selviä, kun lämpö sulattaa maata. Lauantaina otin myös jänisverkot pois puilta ja pensailta. Haravoidessani löysin pupun papanoita ihan joka paikasta. Jospa nekin saavat jo ruokaa luonnosta, eikä tarvitse tulla puutarhaani aterioimaan. Verkot odottavat aitaan nojaten puuvajasta vapautuvaa kesäpaikkaa.

Portaille kolattu lumi 7.4.2019 - tai pikemminkin sen jämät

Lunta on pihalla muutamissa paikoissa. Lähinnä sellaisissa, joihin lunta on kolattu kulkuväyliltä. Alapihan portaille kertyy joka talvi paljon lunta, koska aroniapensaiden vuoksi portaikko on lähes ainoa olopihan lumien säilytyspaikka. Emme me olopihalla talvisin oleskele, mutta luomme lumesta kulkuväylän talon ympäri. Kellariin ei ole kulkua talon sisältä, joten siksikin olopihalta täytyy sinne reitti luoda.

Alapiha lumen vallassa 7.4.2018

Joka vuosi tulee manailtua lumen paljoutta ja kevään hidasta edistymistä. Oheinen kuva on otettu alapihaltamme 7.4.2018. Lunta oli siis vuosi sitten vastaavana ajankohtana melkoisesti enemmän, kuin tänä vuonna. Vaikka mielestäni lunta on satanut kuluneen talven aikana edellisvuosia enemmän. Vesisateet ja lämpö ovat nyt tehneet tehtävänsä lumen sulattamisessa.

Marjapensaiden tuet odottavat uusimista

Viikonlopun aikana alapiha on lähes kokonaan kuivunut ja haravoitu. Naapurin aidan luona on vielä muutama lumiesiintymä ja tietenkin portaiden alapään kolatut lumet. Yläpihalla lunta on enää naapurin aidan luona ja tontin toisessa päädyssä. Kumpaankin paikkaan paikkaan lunta on kolattu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on sinnikäs jääesiintymä, mutta senkin läpi krookukset jo nousevat uhmakkaasti.

Raparperi - Rheum

Alkavalle viikolle on luvattu viilenevää ja jopa lumisateita. Ilmatieteen ennusteesta katsoin muutamina öinä olevan -7 asteen pakkasia, joten sisäänkäynnin kukkalaatikoiden narsissit täytynee suojata harsolla. 

Ei anneta keikkuvan kevään lannistaa toiveikasta mieltämme. Tällaista se on joka vuosi ja aina se uusikin lumi ennenpitkää sulaa. Kulunut viikonloppu on antanut esimakua siitä, miten upeaa on avata ovet ja ikkunat kohti kesää ja muuttaa enenevässä määrin viettämään aikaa pihamaalla. Hienot ajat ovat käsillä. Nautitaan!

 

Vesipisaroita syyspuutarhassa

Jestas, miten 4-5 astetta tuntuu kylmältä, kun lähtee kumisaappaissa ilman villasukkia kiertämään pihaa ja mittaamaan tiluksiaan. Varpaat ovat vielä tunninkin jälkeen vähän kohmeessa sormista puhumattakaan. Aina tämä syksyn tukevamman pukeutumisen sisäistäminen vie oman aikansa ja liikkeelle tulee lähdettyä aivan liian vähäisin taminein.

Pisarat nuokkuluppion lehdillä

Muutamana yönä mittari on laskenut nollan tietämille, ehkä pakkasellekin, mutta yläpihalla ei vielä valkoista kuuraa ole ollut. Ei siis sellaisia ihania sokerikuorrutettuja ruusunlehtiä eikä valkoisin pitsireunoin varustettuja poimulehtiä. Kosteutta kyllä nyt riittää, mutta lähinnä timanttisina pisaroina kasvien lehdillä. Sadetta ei juurikaan ole tullut. Jokunen harvakseen patiolle pudonnut pisara ja ehkä viime päivinä ilmassa aistittavaa kosteutta.

Pisarat hämähäkinverkolla

Pihamaalla kuvaaminen on vähentynyt oleellisesti. Osittain siksi, etten oikein aina tiedä, mitä siellä kuvaisin. Ne vähäiset ja viimeiset kukkijat on ikuistettu kymmeniä kertoja, eikä mielikuvitukseni riitä näkemään loputtomiin taiteellisuutta ja kuvauksellisuutta pudonneilla lehdillä. Oman vaikeutensa kuvaamiseen tuo myös yhä vähenevä valoisan ajan osuus päivästä. Kahden viikon päästä siirrytään taas talviaikaan ja silloin illan hämäryys ja pimeys alkaa aina vain aikaisemmin.

Pikkulinnut ovat viime päivinä koputelleet ikkunaruutua sen verran ahkerasti, että oli ihan pakko käydä laittamassa niille murkinaa. Varastosta löytyi muutama talipötkylä, talipalloja ja vajaa pussi auringonkukansiemeniä. Suosio ruokintapaikoilla on tarjoilun aloittamisen jälkeen ollut taattua. Tinttejä pörrää joukoittain ja tänä aamuna ensimmäinen oravakin oli löytänyt tiensä keittiön ikkunan edustan lintulaudan katolle istumaan.

Oravan nähdessäni kipitin pikapikaa työhuoneeseen noutamaan kameraa, mutta sälekaihdinta en ennättänyt ylös nostamaan. Orava tarkkaili minua ikkunan läpi ja säntäsi heti pois tehdessäni isompia liikkeitä. Ei minusta tule sen enempää tintti- kuin muidenkaan vikkelien eläinten kuvaajaa, mutta todistusaineiston nappaaminen on sentään luvallista mämmärikuvaajallekin.

  
Paljon on jo lehtiä puista pudonnut, mutta aika lailla niitä vielä siellä korkeuksissa killuu. Etenkin vaahteroissa ja lepissä lehdet näyttävät olevan tiukassa. Puhumattakaan omenapuista ja syreeneistä, jotka perinteisesti pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Aika paljon olen jo pihaa ja puutarhaa siivonnut, mutta kyllä siellä vielä tekemistäkin löytyy. Tämän päivän pihakierroksella löysin leikattavia perennanvarsia ja tietenkin sitä lehtien silppuamista nurmelle ruohonleikkurillakin on vielä kerraksi tai kahdeksikin.

Pisarat pihakäenkaalin lehdellä

Sinne tänne jätän niitä talventörröttäjiä, mutta esimerkiksi yläpihan sisäänkäynnissä se on aivan turhaa, sillä perennapenkkeihin kolataan lunta. Runsaslumisena talvena ei ole toivoakaan päästä ihailemaan minkäänlaisia talventörröttäjiä, sillä kukkapenkeissä saattaa lunta olla toista metriä - ellei enemmänkin. Enköhän taas lähipäivinä laita oksasilppurin laulamaan ja tunge sen kitusiin perennanvarsia. Silputut varret kippaan sitten kukkapenkkiin. Siellä muhikoon, kunnes keväällä sirottelen päälle tuoretta multaa. Ei siis mitään kukkapenkkien haravointia. Käytävien siivoamisessa on ihan riittävästi puuhaa.

Lisää pisaroita hämähäkinverkolla

On muuten ollut opettelua pysyä haravan kanssa poissa kukkapenkeistä. Perfektionistin silmää ilman muuta miellyttää viimeisen päälle puhtaaksi raavittu multapinta, mutta kasvit siitä tuskin ihan yhtä paljon tykkäävät. Syksyllä kukkapenkkien haravoimisen välttäminen onnistuu vielä sen vuoksi, että silloin pihan siivoamista on muutenkin riittävästi. Keväällä sen sijaan kaiken vihreän näkemiseen on niin suuri kaipuu, että sitä haluaisi edistää kaivamalla vaikka pikkusormen kynnellä esiin mullasta esiin pilkistäviä versoja. Kun aikansa kevään paljaudessa pihalla pyörii, tulee mahdoton halu tehdä siistiä ja silloin se haravan varteen tarttuminen on hyvin lähellä. Miten ihmeessä sitä taas malttaa mielensä ja jaksaa uskoa siihen, että hyvin ne kasvit sieltä maatuvien lehtien alta esiin ponnistavat.

Clematis Ville de Lyon

Harmaan ja ruskean vähitellen vallatessa puutarhaa, sieltä sentään löytyy vielä joitakin väripilkkuja. Kärhö Ville de Lyon on näköjään jälleen kerran päättänyt voittaa viimeisen kukkijan tittelin ja aukaisee nupun toisensa jälkeen. Viime vuonna pakkanen lopulta vei sen viimeiset nuput. Katsotaan, miten nyt käy.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina, joten julkaisun aikaan sää saattaa olla ihan erilainen. Mitä kyllä sääennusteiden perusteella epäilen.