Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello

Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus

Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.

Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.

Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Lumikelloja, lumikelloja, lumikelloja!!!

 
Ensimmäiset lumikellot havaittu, jee!!! Nämä kasvavat alapihalla, Huvitus-omenapuun alla. Lunta on vielä paljon, mutta vesisateiden pehmentämässä hangessa oli helppo päästä eteenpäin. Joka askeleella jännitys kohosi, löytyykö ompun alta jotain? Ja löytyihän sieltä.

Lisää lumikelloja pitäisi nousta puun toiselle puolelle. Siellä lunta oli vähän enemmän. Piippojen suojaksi aiemmin talvella laittamani havut olivat jäätyneet paikoin maahan kiinni. En alkanut kiskomaan niitä väkisin pois, jotta en samalla vahingoittaisi nousevia sipulikasveja. Jää siis toistaiseksi arvoitukseksi, millainen näkymä on vastakkaisella puolella.

Tämä kuva kertoo todellisuuden eli lunta on runsaasti aivan puun tyveä lukuunottamatta. Havut ovat suojanneet jonkin verran myös sormustinkukkien lehtiruusukkeita, joita puun alla nousi jo syksyllä lukuisia. Kuvassa näkyvä vaaleaksi kaluttu oksa on Mustilanhortensiasta murtunut oksa. Laitoin senkin piippojen suojaksi. Oksa on maistunut jäniksille oikein hyvin.

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin viime keväänä istuttamani muratit näyttävät melko hyvinvoivilta. Vuosi sitten samaisessa paikassa oli vain ruskeaksi paleltuneita ja kuivuneita muratteja. Niissä ei henki pihissyt, eikä mikään muukaan. Joinakin talvina muratit ovat pärjänneet hyvin talven yli, eikä keväällä ole tarvinnut uusia ostaa. Sitten on niitä viime vuoden kaltaisia talvia, jolloin kasvit sai kantaa kevään tullen suoraan kompostiin.

Muratteja oli enemmänkin kesäkukkaryhmissä. Komeimmat niistä upotin ruukuissa daalioilta ja tuoksuherneiltä syksyllä vapautuneeseen lavakaulukseen. Olen toiveikas noidenkin suhteen.

Lumi on sulanut vauhdilla kuluneen viikon aikana. Edelleen sitä on riittämiin, etenkin alapihalla ja paikoissa, joihin sitä on kolattu kulkuväyliltä. Lumi sulaa hauskasti monien kasvien ympäriltä runsaslumisissakin paikoissa. Digitalikset sieltä kurkistavat kohti valoa.

Talven aikana sää vaihteli laidasta laitaan. Välillä lunta oli todella vähän. Monen monta kertaa lunta on tullut kerralla runsaasti lisää. Vesisateitakin on talven aikana ollut, mikä herätti pelon, että saisimme viimevuotisen kaltaisen jääkaaoksen. Nyt näyttää jo hyvältä, enkä enää jaksa uskoa paksuihin jääkansiin. Istutusalueillakin on hanki, eikä sen alla lainkaan jäätä.

Pohjoispuolen käytävät ovat joka kevät ongelmallisia jääpeitteen vuoksi. Vuosi sitten Ukkokulta piikkasi käytävälle uoman, jotta päivällä porottavan auringon sulattama vesi kulkisi vikkelämmin pois. Nyt uoma syntyi ihan itsestään, eikä tuo jääpeitekään kovin paksu ole. Paikoin sen alta hiekkapinta pilkottaa. Lämpötilat sahaavat vuorokauden mittaan voimakkaastikin. Muutamina aamuina mittari on näyttänyt -10℃ ja päivällä taasen elohopea kipuaa jopa +5 asteeseen. Liukkaimpiin kohtiin on ripoteltava hiekoitussepeliä, ettei kukaan kaadu luitaan kolhien.

Joka kevääseen kuuluu jään pilkkominen. Se tuntuu miltei yhtä kivalta, kuin lapsena lätäköissä hyppiminen. On siinä pilkkomisessa hyötynäkökulmakin. Jää sulaa paljon nopeammin, kun sitä vähän auttaa lapiolla tai rautakangella.

Viikko sitten kylvin seuraavia samettikukkia: Favourite Red, Fireball, Jolly Jester ja Strawberry Blond. Muista iti lähes kaikki siemenet, paitsi Favourite Red nirsoili nostamalla esiin vain pari tainta. Toinen niistä nosti ylös siemenkaverinsa. Halusiko se kenties estää kilpailijansa itämisen vai eikö halunnut luopua kaveristaan? Siemeniä on vielä jäljellä, joten taidan tehdä muutamista uusintakylvön. Osan samettikukista kylvän myöhemmin suoraan maahan.

Lumimyräkkä mursi kahdesta eri syreenistä isokokoiset rungot tammikuussa. Syreenit odottavat kevättä ja haketusta. Kävin leikkaamassa maassa makaavista rungoista muutaman oksan maljakkoon. Nyt oksat availevat silmujaan.

 Ensimmäisten lumikellojen myötä kivaa sunnuntaita kaikille!

Föhn-tuuli toi jäätikön

Pergolan räystäs pukeutui pitsikappaan.

Torstain föhn-tuuli laittoi lumen sulamaan vauhdilla. Pergolan katolta lumi vyöryi räystästä kohti hauskasti laajana rintamana, jolloin reunalle muodostui pitsikappa. Tasaisin välein pihalta kuului humahdus, kun kappa putosi maahan. Pian taas uusi lumikappa oli reunalla valmiina vapaapudotukseen.

Lämpötila kipusi vielä ylemmäs, mitä ehdin kuvata. Ennuste lupasi vesisadetta, mutta aika vähäiseksi se jäi. Jopa aurinko näyttäytyi taivaalla pidemmän aikaa. Kävin pihalla kuvaamassa pergolan pitsikappaa, jolloin kuulin talitinttien laulavan kaikille tuttua "titityytä". Ehkä tinteille olisi pitänyt sanoa, että vielä on turhan varhaista kevätlauluja virittää. Jätin sanomatta. Kivaahan titityytä oli kuunnella.

Loppiaisena 6.1. pihalla näytti lumiselta.

 
Tähän saakka talviset maisemat ovat olleet ilahduttavan kauniita. Kuin postikortissa olisi useamman viikon kulkenut. Aurinko on paistanut monena päivänä. Täällä etelärannikolla talviin kuuluu jäätikkökelit, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Poikkeuksellisesti piikkikengille ei ole ollut kovin paljon käyttöä tähän mennessä tällä talvikaudella.

Viikkoa myöhemmin eli 13.1. pihalla kaivattiin luistimia.

Jo torstaina piha alkoi muistuttaa kylän luistinkenttää. Kulkeminenkin pihalla sujuisi helpommin ja järkevämmin luistimilla. Torstaisella kauppareissulla kävimme kyllä hakemassa lisää kuorittuja auringonkukansiemeniä linnuille, mutta hiekoitushiekka unohtui. Ukkokullan oli pakko tehdä uusintareissu naapurikunnan rautakauppoihin, jotta emme me eivätkä meillä käyvät telo itseään jäätiköllä kulkiessaan. Ensimmäisestä kaupasta hiekoitushiekka oli jo myyty loppuun. Toisesta onneksi löytyi.

Torstaina 13.1. kompostori osoitti heräämisen merkkejä.

Minulla on ollut viime viikot läheinen ja erityisesti lämmittävä suhde kompostoriin. Tiukkaan jäähän menneen kompostorin sulattamiseksi olen laittanut sinne kuumalla vedellä täytetyn viiden litran kanisterin ja peittänyt kanisterin vielä sanomalehdillä veden jäähtymisen hidastamiseksi. Vesi on pitänyt vaihtaa päivittäin. Toimenpiteistä on ollut hyötyä. Kompostori on hissukseen herännyt. Eikä ainoastaan torstaisen auringonpaisteen ja mukavan lämpimän sään johdosta. Mittari nytkähti ylöspäin jo ennen föhn-tuulen vaikutuksia. Perjantaiaamuna mittari oli noussut jo 20 asteeseen. Jonkun verran on vielä tilaa täyttää ja vieressä seisovaan varakompostoriin mahtuu tarvittaessa hyvin tavaraa.

Rakeinen kuva vähäisen valon vuoksi (9.1.22).

Amaryllisten kukinta alkaa olla ohitse. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä leikkasin viimeisen nupullaan olevan vanan maljakkoon. Se kun venyi ja venyi aikomuksenaan ilmeisesti koskettaa kattoa. Maljakossa nuppu osoittaa avautumisen merkkejä.

Toisen valkoisen amarylliksen neljäs nuppuvana ei tavoittelekaan kattoa, vaan ihan jotain muuta. Kuva on otettu su 9.1. Tämän jälkeen vana on kasvanut ja osoittaa nyt suojaruukun reunan yli kohtisuoraan alas. Vana on edelleen tanakka ja terveen tuntuinen. Sen suunta vain on outo.

Pelaguut ikkunalla ulkoapäin kuvattuina.

 

Työhuoneen ikkunalla talvehtivat pelaguut ovat ihmeen hyvinvoivia. Kaksi Inspire Pinkiä ja kolme Divas Rasberry Rippleä taitavat nauttia aurinkoisista päivistä. Kastelen näitä parin viikon välein. Työhuoneen lämpötila on noin +20℃. 

Mikä lintu ja mikä tapahtuma näihin jälkiin sisältyy?

Aikaa voi toki käyttää monipuolisemminkin, mutta aika hauskaa on tinttien touhujen seuraaminenkin. Varsinkin mustarastaat saavat ruokintapaikoilla aikaan melkoisen shown. Yhtenä päivänä peräti kuusi mustarastasta ravasi marjakuusen ja keittiön ikkunan vieressä olevan tuijan väliä. Joukossa oli neljä urosta ja kaksi naarasta. Urokset jahtasivat toisiaan ja kahden voimin ajoivat aina kolmannen vähän kauemmaksi. Naaraat tyytyivät lähinnä tarkkailijan rooliin. Ne istuivat tuijan oksilla päällekkäin, kukin omalla oksallaan. Mustarastas syö yleensä maasta. Ihmeen hyvin ne kykenevät räpyttelemään lintulaudan laidalla, kunnes onnistuvat nappaamaan siemenen nokkaansa.

Kasvimaa talviunilla

Tilasin ruotsalaiselta Impectalta siemeniä viimeksi vuosi sitten. Nyt tein sinne tilauksen saadakseni Golden Sunrise -tomaatin siemeniä. Vasta tilauksen tehtyäni huomasin, että tiedoissani on vanha sähköpostiosoite. Laitoin viestin Impectalle, jolloin he päivittivät tietoihini uuden sähköpostiosoitteen. Sen jälkeen minun oli kuitenkin otettava itse yhteyttä Klarnaan, jotta myös lasku tulisi oikeaan osoitteeseen. Muutaman päivän ajan viestejä sinkoili sinne sun tänne, nyt tietojen pitäisi olla kunnossa joka taholla. Yllättäen Klarnalta tuli paperilasku siinä välissä, kun asian selvittely oli vielä täysin kesken. Kenties olisi tullut joka tapauksessa, vaikka sähköpostiosoite olisi ollut mikä.

Aivot ovat välillä yhtä jäässä, kuin luultavasti tällä koristekissalla.

 

Nettimaailmassa liikkuminen vaatii monen monta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ei ihme, että itse kukin menee välillä niiden kanssa sekaisin. Sähköpostiosoite ja puhelinnumero ovat tänä päivänä melkeinpä tärkeämpiä yhteystietoja, kuin fyysinen katuosoite. Tilasit mitä tahansa netin kautta, tarvitset sähköpostiosoitteen vahvistusta ja usein myös laskua varten. Vaihdoin runsas vuosi sitten ilmaisen sähköpostiosoitteeni, koska vanhaan alkoi tulla liiaksi roskapostia. Osoitteenmuutos taasen aiheutti ylimääräistä säätämistä, kun tiedot piti päivittää myös joihinkin käyttämiini nettipalveluihin. 

Olen huomannut järkeväksi pitää vähintään kahta sähköpostiosoitetta; toinen virallisia ja tärkeitä asioita varten, toinen taas sellaisille tahoille, jotka saattavat poikia mainos- ja roskapostia.

Kasvihuone 10.1.2022

Perjantaina pakastinkaappi siirtyi autotalliin ja jääkaappi kodinhoitohuoneeseen. Kylmäkalusteet vaihtuvat uusiin versioihin, mutta vanhoista luovutaan vasta uusien ollessa takuuvarmasti keittiössä. Meitä varoitettiin globaalin komponenttipulan aiheuttamista mahdollisista viivästyksistä. Tänään irroitetaan astianpesukone, sillä kohtalaisen uutena se jatkaa elämäänsä myös uudessa keittiössä. Sunnuntaina keittiön pöytä lyhenee tilapäisesti ja siirtyy takkahuoneeseen. Kaapeissa on enää hyvin vähän tavaraa. Ne on äkkiä laitettu niille varattuihin laatikoihin.

Puolet olohuoneesta ja eteistila on jo tyhjennetty huonekaluista, jotta tiistaina saapuvat uudet keittiökaapit mahtuvat riittävän lähelle työmaata. Sunnuntaina suojataan olohuoneen ja eteisen lattiat. Makuuhuoneisiin johtavan käytävän aukko suojataan vetoketjullisella muovilla, sillä keittiön purkutyöt aiheuttavat pölyä.

Reunuspäivänkakkara

Ulkona on +1,5℃ ja luoteesta tuulee varsin navakasti. Taivaskin niin pilvessä, että yhä suureneva kuu (täysikuu maanantaina 17.1.) ei taida illalla näkyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Nostin jo kylvömullan autotallin hyllystä varastoon lämpiämään. Ajattelin laittaa jättiverbenan lähipäivinä kylmäkäsittelyyn.

Lisää tällaisia päiviä!

Pörriäiset mönkivät krookuksissa taukoamatta.

Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on ollut oikea puutarhaihmisen unelma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta kolme kokonaista päivää ja lämpö hellinyt niin ihmistä kuin puutarhaakin jopa +15 asteella. Lumiraja kasoissa pakenee melkoista vauhtia ja monenlaista vihreää versoa tunkee itseään voimalla ylös mullasta.

Nämäkin pikkuruiset krookuset olivat pörriäisten suosiossa.

Lauantain vietin kokonaisuudessaan pihalla. Alapihalla lunta on vain muutamissa paikoissa. Muualla maa on kuivunut ja saatoin haravoida talven aikana tuulen tuomia oksia ja muuta roskaa kompostin täytteeksi. Silppusin kuivia perennanvarsia kukkapenkkehin. Odotan kovasti tilaamieni multasäkkien saapumista, jotta voin ripotella multaa kukkapenkkeihin karikkeiden naamioimiseksi.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Aurinkoinen rinne vapautuu ensimmäisten joukossa lumen ja jään ikeestä ja kirjokevättähdet aloittavat siellä kukkimistaan.

Suikeroesikko - Primula pruhoniaca

Leikkimökkipihan Teresanruusun kupeessa kasvava suikeroesikko puskee topakkana lehtiään maasta. Aika pian lehtien lomasta nousevat myös kukkanuput. En raaskinut esikkoa kovin häiritä, jotta en vahingoita sen hentoa kasvustoa.

Leppäkerttu - yksi monista

Viime kesänä oli runsaasti leppäkerttuja. Ilmeisesti ne ovat talvehtineet ja lisääntyneet hyvin, sillä pihamaalla touhutessani näin lukemattomia leppäkerttuja kävelemässä korsia pitkin ja ottamassa aurinkoa kuivuneilla lehdillä. Nämä ovat tervetulleita otuksia puutarhaani. Antavat kyytiä kirvoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruohosta on viime vuosina tullut yksi kasvisuosikeistani. Siitä on iloa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Leikkasin komeamaksaruohon talventörröttäjiä pois ja samalla huomasin uuden kasvuston jo innokkaasti tavoittelevan valoisaa tulevaisuutta.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin kuuluu kevään vikkeliin kasvajiin. Näitä punastelevia alkuja katsellessani mietin, minkähän vuoksi niin moni kasvi on tässä vaiheessa punainen, eikä esimerkiksi sininen? 

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora Dr. Alexander Fleming

Pionien soisin viettävän vielä hetken mullan sisässä keräämässä voimia kasvuun ja kukintaan. Vaan sieltä nekin ponnistavat terhakkaina. Tämä lienee Alexander Fleming, jonka ostin toissakeväänä Turun messuilta. Viime kesänä se ei kukkinut. Josko tänä vuonna näkisin kukatkin.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Muutama vuosi sitten kunnan metsikön laidalle, lähelle tonttiamme ilmestyi terttuselja. Linnuthan niitä usein levittävät. Kunnan kaataessa metsikön ja laittaessa sen tilalle nurmialueen, jäivät terttuseljat pystyyn. Terttuseljalla on vähän huono maine, mutta minua se ei haittaa. Kun tonttiamme suojaavia puita ei nyt montaa ole, iloitsen terttuseljasta ja sen kasvukauden aikana muuttuvasta olomuodosta kukkineen ja marjoineen.

Joka vuosi onnistun talven aikana taidokkaasti unohtamaan syyssipulieni nimet ja paikat. Osan tietenkin tunnistaa ulkomuodosta ja osan toki muistaakin. Silti taidan tulostaa istutuslistan takin taskuun laitettavaksi ja mukana kulkevaksi. Onhan se mukavampi toivottaa piipot tervetulleeksi ihan nimen kera.

Metsikön kaatuessa tontin rajalle jäi useita vaahteroita. Ja omallakin pihalla niitä on kaksi isokokoista. Joka kevät kitken miljoonia vaahteravauvoja kukkapenkeistä ja käytäviltä. Ne kannattaa nypätä pois pieninä, sillä vaahtera kasvattaa todella nopeasti mahtavan juuren, jolloin kitkiessä käteen jää vain osa vartta ja juuri jatkaa iloisena kasvuaan valitsemassaan paikassa. Vaahteravauvojen kasvu on jälleen alkanut ja niiden kitkeminen sujuu kotilojahdin ohessa. Kotiloitakin löysin pari kappaletta, mutta niissä oli vielä kalvo paikallaan. Silti etikkapurkki joutaa pian pihamaalle kotiloiden keräämistä varten.

Muutama päivä sitten otin ikivihreiltä suojaharsot pois. Eiköhän ne jo ilmankin selviä, kun lämpö sulattaa maata. Lauantaina otin myös jänisverkot pois puilta ja pensailta. Haravoidessani löysin pupun papanoita ihan joka paikasta. Jospa nekin saavat jo ruokaa luonnosta, eikä tarvitse tulla puutarhaani aterioimaan. Verkot odottavat aitaan nojaten puuvajasta vapautuvaa kesäpaikkaa.

Portaille kolattu lumi 7.4.2019 - tai pikemminkin sen jämät

Lunta on pihalla muutamissa paikoissa. Lähinnä sellaisissa, joihin lunta on kolattu kulkuväyliltä. Alapihan portaille kertyy joka talvi paljon lunta, koska aroniapensaiden vuoksi portaikko on lähes ainoa olopihan lumien säilytyspaikka. Emme me olopihalla talvisin oleskele, mutta luomme lumesta kulkuväylän talon ympäri. Kellariin ei ole kulkua talon sisältä, joten siksikin olopihalta täytyy sinne reitti luoda.

Alapiha lumen vallassa 7.4.2018

Joka vuosi tulee manailtua lumen paljoutta ja kevään hidasta edistymistä. Oheinen kuva on otettu alapihaltamme 7.4.2018. Lunta oli siis vuosi sitten vastaavana ajankohtana melkoisesti enemmän, kuin tänä vuonna. Vaikka mielestäni lunta on satanut kuluneen talven aikana edellisvuosia enemmän. Vesisateet ja lämpö ovat nyt tehneet tehtävänsä lumen sulattamisessa.

Marjapensaiden tuet odottavat uusimista

Viikonlopun aikana alapiha on lähes kokonaan kuivunut ja haravoitu. Naapurin aidan luona on vielä muutama lumiesiintymä ja tietenkin portaiden alapään kolatut lumet. Yläpihalla lunta on enää naapurin aidan luona ja tontin toisessa päädyssä. Kumpaankin paikkaan paikkaan lunta on kolattu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on sinnikäs jääesiintymä, mutta senkin läpi krookukset jo nousevat uhmakkaasti.

Raparperi - Rheum

Alkavalle viikolle on luvattu viilenevää ja jopa lumisateita. Ilmatieteen ennusteesta katsoin muutamina öinä olevan -7 asteen pakkasia, joten sisäänkäynnin kukkalaatikoiden narsissit täytynee suojata harsolla. 

Ei anneta keikkuvan kevään lannistaa toiveikasta mieltämme. Tällaista se on joka vuosi ja aina se uusikin lumi ennenpitkää sulaa. Kulunut viikonloppu on antanut esimakua siitä, miten upeaa on avata ovet ja ikkunat kohti kesää ja muuttaa enenevässä määrin viettämään aikaa pihamaalla. Hienot ajat ovat käsillä. Nautitaan!

 

Kevätpäivän mietteitä

Aurinko, tänään paistoi aurinko. Jo eilen tuntui varsin keväiseltä, mutta auringonpaiste kyllä kruunaa kaiken. Lintujen sirkutus on niin voimallista, ettei siihen voi olla reagoimatta. Keskiviikkona olin aamusella lähdössä liikenteeseen ja oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, kun mustarastas jossain kauempana viritteli taianomaista huiluaan. Ympärillä oli harmaata ja lumista, mutta kevät oli saapunut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

Eilisestä päivästä iso siivu kului rämpiessä alapihan hangessa ja keikkuessa tikkailla. Leikkasin omenapuita ja muutama oksa tuli napattua kriikunoistakin. Omenapuiden keväinen leikkaustarve on vuosi vuodelta vähentynyt, sillä vesiversot poistan yleensä loppukesästä. Omenapuumme ovat kuitenkin aikamoisia rötkäleitä ja joka kerran niitä katsellessani surkuttelen, etten raaskinut niitä riittävästi leikata silloin, kun ne olivat vielä pieniä. Älkää siis säästelkö oksasaksia puiden varhaisvaiheessa. Alkuvuosien oikeaoppisella leikkaamisella säästää myöhempien vuosien korjaustarpeet ja mokat, joita ei jälkikäteen voi oikein mitenkään korjata.

Omenapuissa oli jo paikoitellen paksuja silmuja, joten sellaiset oksat saivat jäädä rauhaan. Punakanelista ja Huvituksesta leikkasin kumpaisestakin yhden isomman oksan, jotka huitelivat kohti taivaita. Niitä katsellessani ymmärsin, ettei parane sääliä yksittäisiä kohtisuoraan ylöspäin suuntauvia oksia, vaan napsaista ne samantien pieninä. Niistäkin kasvaa ajanoloon paksuja jötiköitä ja niiden leikkaaminen siinä vaiheessa voi olla uhka koko omenapuulle.

Lämpötilaerot talon eri puolilla ovat nyt melkoiset. Keittiön ikkunan mittari mittaa varjoisaa paikkaa ja sinne ei aurinko juurikaan ulotu. Siellä lämpö oli tänään korkeimmillaan 1.6 astetta, kun taasen pihan aurinkoisemmalla puolella lämpötila kipusi 6 asteeseen. Pälvipaikkoja alkaa ilmaantua pihamaalle sinne tänne, vaikka yleisilme onkin edelleen hyvin luminen ja talvinen.

Lunta siis riittää edelleen, mutta kyllä sen pinta vajoaa ihan silmissä. Lumen rakenne on lisäksi muuttunut hyvin huokoiseksi ja pienikin tumma väripilkku lumen läheisyydessä näyttää sitovan aurinkoa ja sulattavan lunta ympäriltään.

Vielä ei pihamaalla olla siinä pisteessä, että lunta kannattaisi siirrellä yhtään mihinkään. Mutta heti, kun alkaa ilmestyä isompia pälvipaikkoja, tartun lapioon ja hajotan paksumpia lumikasoja sulamaan auringonläikkiin. Hölmöläisen hommaa ehkä, mutta kyllä kevättä pitää vähän avittaa.

Eilen omenapuiden latvuksissa keikkuessa mietin, että kunpa oppisin nauttimaan näistä kevätpäivistä vähemmällä kiireellä. Tietenkin sitä odottaa näkevänsä piippoja siellä ja täällä ja pääsevänsä tönkimään multaa. Se hetki tulee kuitenkin yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä sitä huomaa, että sekin hetki meni jo. Jospa yrittäisi nauttia ihan jokaisesta hetkestä kerrallansa kiiruhtamatta mielessään jo seuraavaan. Kunpa oppisi unohtamaan sittenkun-elämän ja osaisi ottaa vastaan jokaisen pienen ilon sen mittaisena ja kokoisena, kun se vastaan tulee. Kevään etenemiseen en voi mitenkään vaikuttaa. Voin vain ottaa vastaan sen sellaisena kuin se tulee. Miksi siis en nauttisi kevään jokaisesta hetkestä.