Lisää tällaisia päiviä!

Pörriäiset mönkivät krookuksissa taukoamatta.

Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on ollut oikea puutarhaihmisen unelma. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta kolme kokonaista päivää ja lämpö hellinyt niin ihmistä kuin puutarhaakin jopa +15 asteella. Lumiraja kasoissa pakenee melkoista vauhtia ja monenlaista vihreää versoa tunkee itseään voimalla ylös mullasta.

Nämäkin pikkuruiset krookuset olivat pörriäisten suosiossa.

Lauantain vietin kokonaisuudessaan pihalla. Alapihalla lunta on vain muutamissa paikoissa. Muualla maa on kuivunut ja saatoin haravoida talven aikana tuulen tuomia oksia ja muuta roskaa kompostin täytteeksi. Silppusin kuivia perennanvarsia kukkapenkkehin. Odotan kovasti tilaamieni multasäkkien saapumista, jotta voin ripotella multaa kukkapenkkeihin karikkeiden naamioimiseksi.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Aurinkoinen rinne vapautuu ensimmäisten joukossa lumen ja jään ikeestä ja kirjokevättähdet aloittavat siellä kukkimistaan.

Suikeroesikko - Primula pruhoniaca

Leikkimökkipihan Teresanruusun kupeessa kasvava suikeroesikko puskee topakkana lehtiään maasta. Aika pian lehtien lomasta nousevat myös kukkanuput. En raaskinut esikkoa kovin häiritä, jotta en vahingoita sen hentoa kasvustoa.

Leppäkerttu - yksi monista

Viime kesänä oli runsaasti leppäkerttuja. Ilmeisesti ne ovat talvehtineet ja lisääntyneet hyvin, sillä pihamaalla touhutessani näin lukemattomia leppäkerttuja kävelemässä korsia pitkin ja ottamassa aurinkoa kuivuneilla lehdillä. Nämä ovat tervetulleita otuksia puutarhaani. Antavat kyytiä kirvoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruohosta on viime vuosina tullut yksi kasvisuosikeistani. Siitä on iloa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Leikkasin komeamaksaruohon talventörröttäjiä pois ja samalla huomasin uuden kasvuston jo innokkaasti tavoittelevan valoisaa tulevaisuutta.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervokin kuuluu kevään vikkeliin kasvajiin. Näitä punastelevia alkuja katsellessani mietin, minkähän vuoksi niin moni kasvi on tässä vaiheessa punainen, eikä esimerkiksi sininen? 

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora Dr. Alexander Fleming

Pionien soisin viettävän vielä hetken mullan sisässä keräämässä voimia kasvuun ja kukintaan. Vaan sieltä nekin ponnistavat terhakkaina. Tämä lienee Alexander Fleming, jonka ostin toissakeväänä Turun messuilta. Viime kesänä se ei kukkinut. Josko tänä vuonna näkisin kukatkin.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Muutama vuosi sitten kunnan metsikön laidalle, lähelle tonttiamme ilmestyi terttuselja. Linnuthan niitä usein levittävät. Kunnan kaataessa metsikön ja laittaessa sen tilalle nurmialueen, jäivät terttuseljat pystyyn. Terttuseljalla on vähän huono maine, mutta minua se ei haittaa. Kun tonttiamme suojaavia puita ei nyt montaa ole, iloitsen terttuseljasta ja sen kasvukauden aikana muuttuvasta olomuodosta kukkineen ja marjoineen.

Joka vuosi onnistun talven aikana taidokkaasti unohtamaan syyssipulieni nimet ja paikat. Osan tietenkin tunnistaa ulkomuodosta ja osan toki muistaakin. Silti taidan tulostaa istutuslistan takin taskuun laitettavaksi ja mukana kulkevaksi. Onhan se mukavampi toivottaa piipot tervetulleeksi ihan nimen kera.

Metsikön kaatuessa tontin rajalle jäi useita vaahteroita. Ja omallakin pihalla niitä on kaksi isokokoista. Joka kevät kitken miljoonia vaahteravauvoja kukkapenkeistä ja käytäviltä. Ne kannattaa nypätä pois pieninä, sillä vaahtera kasvattaa todella nopeasti mahtavan juuren, jolloin kitkiessä käteen jää vain osa vartta ja juuri jatkaa iloisena kasvuaan valitsemassaan paikassa. Vaahteravauvojen kasvu on jälleen alkanut ja niiden kitkeminen sujuu kotilojahdin ohessa. Kotiloitakin löysin pari kappaletta, mutta niissä oli vielä kalvo paikallaan. Silti etikkapurkki joutaa pian pihamaalle kotiloiden keräämistä varten.

Muutama päivä sitten otin ikivihreiltä suojaharsot pois. Eiköhän ne jo ilmankin selviä, kun lämpö sulattaa maata. Lauantaina otin myös jänisverkot pois puilta ja pensailta. Haravoidessani löysin pupun papanoita ihan joka paikasta. Jospa nekin saavat jo ruokaa luonnosta, eikä tarvitse tulla puutarhaani aterioimaan. Verkot odottavat aitaan nojaten puuvajasta vapautuvaa kesäpaikkaa.

Portaille kolattu lumi 7.4.2019 - tai pikemminkin sen jämät

Lunta on pihalla muutamissa paikoissa. Lähinnä sellaisissa, joihin lunta on kolattu kulkuväyliltä. Alapihan portaille kertyy joka talvi paljon lunta, koska aroniapensaiden vuoksi portaikko on lähes ainoa olopihan lumien säilytyspaikka. Emme me olopihalla talvisin oleskele, mutta luomme lumesta kulkuväylän talon ympäri. Kellariin ei ole kulkua talon sisältä, joten siksikin olopihalta täytyy sinne reitti luoda.

Alapiha lumen vallassa 7.4.2018

Joka vuosi tulee manailtua lumen paljoutta ja kevään hidasta edistymistä. Oheinen kuva on otettu alapihaltamme 7.4.2018. Lunta oli siis vuosi sitten vastaavana ajankohtana melkoisesti enemmän, kuin tänä vuonna. Vaikka mielestäni lunta on satanut kuluneen talven aikana edellisvuosia enemmän. Vesisateet ja lämpö ovat nyt tehneet tehtävänsä lumen sulattamisessa.

Marjapensaiden tuet odottavat uusimista

Viikonlopun aikana alapiha on lähes kokonaan kuivunut ja haravoitu. Naapurin aidan luona on vielä muutama lumiesiintymä ja tietenkin portaiden alapään kolatut lumet. Yläpihalla lunta on enää naapurin aidan luona ja tontin toisessa päädyssä. Kumpaankin paikkaan paikkaan lunta on kolattu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on sinnikäs jääesiintymä, mutta senkin läpi krookukset jo nousevat uhmakkaasti.

Raparperi - Rheum

Alkavalle viikolle on luvattu viilenevää ja jopa lumisateita. Ilmatieteen ennusteesta katsoin muutamina öinä olevan -7 asteen pakkasia, joten sisäänkäynnin kukkalaatikoiden narsissit täytynee suojata harsolla. 

Ei anneta keikkuvan kevään lannistaa toiveikasta mieltämme. Tällaista se on joka vuosi ja aina se uusikin lumi ennenpitkää sulaa. Kulunut viikonloppu on antanut esimakua siitä, miten upeaa on avata ovet ja ikkunat kohti kesää ja muuttaa enenevässä määrin viettämään aikaa pihamaalla. Hienot ajat ovat käsillä. Nautitaan!