Kanttaus kannattaa

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Vuosia alapihamme oli lähinnä nurmikkoa. Marjapensaat ja omenapuut kasvoivat paikallaan ja nykyisten lavakaulusten tilalla oli isokokoinen kasvimaa. Nurmikko oli helppo leikata, mutta aikaa siihen meni. Melko tylsääkin oli toista tuntia ravata leikkurin kanssa pihaa päästä päähän. Lasten kasvaessa yhtenäiselle nurmikolle ei ollut entisenlaista tarvetta. Ei tarvittu tilaa pallopeleille eikä eväsretkiviltin levittämiselle. Surutta napsin nurmikosta lohkoja istutusalueiksi. Syntyi uusia ja uusia kukkapenkkejä; Kiemurapenkki, Päivänliljapenkki, Hortensiapenkki, Kurgaani, Ovaalipenkki jne. Piti saada paikkoja, joihin istuttaa kivoja kasveja.

Kriikunapolku kulkee Hortensiapenkin halki

Istutusalueiden rajaamisessa kokeilin erilaisia menetelmiä. Ensimmäiset kukkapenkit ympäröin kivillä. Se oli ihan nätin näköistä. Kuin helminauhat olisivat somistaneet penkkejä. Kummasti nurmikko kiemurteli kivien väleistä kohti kukkapenkkejä ja osoittautui varsin työlääksi nostella jokainen kivi pois paikaltaan saadakseen pois niiden alle ja ympäri luikertelevat rikat ja nurmikon. Yksi kerta uurastusta kesässä ei riittänyt, eikä aina kaksikaan.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla Hortensiapenkin pää.

Luovuin pian kivistä ja tein nurmikon ja istutusalueiden väliin syvänteen, jonne upotin maarakennuskankaan kaistaleen peittäen sen kivituhkalla. Ajatuksena oli, että ruohonleikkurin toiset pyörät kulkisivat kivituhkapintaa pitkin ja nurmikon reunan saisi näin siististi tasattua. Mutta, mutta. Kyllä ne rikat kasvavat kivituhkassakin, samoin nurmikolta heinä lähti jälleen luikertamaan kohti multavaa kukkapenkkiä. Jokaista istutusaluetta en edes ehtinyt kangas-kivituhka -yhdistelmällä ympäröimään, kun jo siitä menetelmästä luovuin.

Päivänliljapenkki

Istutusalueiden kanttaus oli toki minulle tuttu termi, vaikka itse en ollut sitä kokeillut. Tuumasta toimeen siis. Käytin kanttaamiseen tavallista pistolapiota ja apuna laudanpätkää, jolla sain suunnan pysymään suorana. Myöhemmin ostin kanttausraudan, mutta jostain syystä tykkään mieluummin kantata lapiolla. 

Alkuun työstä syntyi ämpäreittäin kompostitavaraa, kun kantatessa irtoavat nurmituppaat oli kiikutettava pois. Ensin siis pala nurmea pois ja sitten pienellä haralla multa möyheäksi. Sentti sentiltä ja kukkapenkki kukkapenkiltä etenin, kunnes kaikki istutusalueet oli kantattu. Hedelmäpuita ja marjapensaita myöten. Uudet istutusalueet olen oitis rakentanut kanttausta käyttäen.

Vasemmalla Kurgaani, oikealla Kiemurapenkki.

 
Parina ensimmäisenä kesänä kanttauksia piti huoltaa aika tiiviisti, sillä näkymättömiä rikkoja ja ruohonpaloja jäi väkisinkin kanttausuriin. Nykyisin kanttaukset pysyvät siistinä melko vähällä työllä. Kun myöhään syksyllä ja varhain keväällä tekee työn kunnolla, voi kesän aikana kuljeskella lähinnä nyppimässä rikan sieltä toisen täältä.

Naapurin mielestä nurmikon leikkaaminen on hankalaa, kun pitää kiemurrella lukuisten kukkapenkkien välissä. Makuasia, nurmikonleikkuu on minulle yksi välttämättömyys monien muiden joukossa. Ruohonleikkurin kanssa kulkiessani ajatukset kulkevat omia teitään ja samalla teen havaintoja ympärilläni. Siinä ohessa saattaa syntyä ideoita. Eipä tarvitse kulkea tylsää suoraa, vaan matkassa on miellyttäviä mutkia. Vasta leikattu nurmikko ja siististi kantatut istutusalueet saavat koko puutarhan näyttämään hetken fiiniltä. Makuasia sekin, mutta minusta kanttaus kannattaa.

Puistopääty eli entinen Metsäpuutarha

Yläpihalla ei kanttauksia ole. Kulkuväylät erottaa istutusalueista kestopuinen lauta. Kun lakkaan köyhtymästä laitan yläpihan istutusalueita reunustamaan kunnon kivireunuksen. Vieläpä niin, että kaarran pehmeämmin kaikki nyt terävät kulmat. Yläpihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä reunustettavaa. Se tarkoittaa muhkeaa summaa kivimateriaaliin investoituna ja lisäksi aikamoisen määrän työtunteja. Koska köyhtymiselle ei satunnaisesta lottoamisesta huolimatta näy loppua, joutunen edelleen tyytymään lautareunuksiin. Eivät haittaa minua. Jos jotakuta haittaa, ei kannata tulla meille reunuksia katselemaan.
 

Retki Lapinlahden sairaalan puistoon

Osallistuin veljenvaimon kanssa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ryn (Helsy) ja Lapinlahden Lähde Oy:n järjestämälle retkelle Lapinlahden sairaalaan ja sen puistoon. Kokoontuminen oli rakennuksessa sijaitsevan Lähde-kahvilan edustalla. Kävimme nauttimassa herkulliset pullakahvit ennen retkeä kahvilassa ja samalla kiersimme sairaalarakennusta sisältä.

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön valmistunut sairaala ja on Euroopan vanhimpia psykiatrista hoitoa varten rakennettuja hoitolaitoksia. Se sijaitsee Helsingissä Lapinlahden osa-alueella meren rannalla Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä. Sairaala valmistui vuonna 1841 Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. 160 vuotta toiminnassa olleessa sairaalassa toimi viimeiseksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen osaston syömishäiriöosasto, -poliklinikka ja -päiväosasto (sairaalatoiminta päättyi 2008). Lähde: Wikipedia.

Sairaalaa on alusta lähtien ympäröinyt laaja puutarha. Siitä on aikojen kuluessa lohkaistu alueita muun muassa Länsiväylän rakentamiseksi, mutta sen keskeisin osa on yhä jäljellä. 
(Lähde: Wikipedia). Puisto on edelleen hieno, vaikka siitä on jäljellä murto-osa siitä, mitä se on aikanaan ollut. Luonto on paikoin vallannut tilaa ja jonkinlainen rappio on nähtävissä. Siihen varmasti vaikuttaa epätietoisuus alueen tulevaisuudesta. 

Retkellä oli melkoinen joukko osanottajia. Oppaiden ääni ei tahtonut laitevahvistuksesta huolimatta kuulua ja se tuskastutti monia osanottajia. Moni tärkeä asia jäi kuulematta tai sitten sitä ei kerrottu ollenkaan. Kaipasin opastukseen jämäkkyyttä ja järjestelmällisyyttä. Paljon meni aikaa pyörimiseen ja odottamiseen.

Lähellä hautausmaata on yrttialue ja viljelypalsta-alue, jossa oli useita ihmisiä huolehtimassa palstastaan. Retkijoukko ei mahtunut kokonaisuudessaan palsta-alueen kapeille poluille ja niinpä sielläkin kasveihin tutustuminen jäi kunkin omaksi tehtäväksi. Alueen läheisyydessä on sairaalan vanha kellari, joka nykyään on välinevarastona. Näin päättelimme näkemästämme.

Kuvassa on Lapinlahden lähdekaivo, josta aikoinaan myytiin vettä myös muille kaupunkilaisille. Tilojen toisena päävuokralaisena toimiva Lapinlahden Lähde Oy:n nimi on otettu kyseisestä kaivorakennuksesta.

Lapinlahden Lähde Oy on voittoa tavoittelematon yhteiskunnallinen yritys. Sen tehtävänä on taloudellisesti kestävällä tavalla mahdollistaa kansalaislähtöinen mielenterveyttä edistävä toiminta entisessä Lapinlahden sairaalassa. Lapinlahden Lähde Oy on tehnyt sopimuksen rakennuksen käytöstä Helsingin kaupungin kanssa ja maksaa vuokraa käyttämistään tiloista. Lähde Oy:n taustaorganisaatio on Suomen Mielenterveysseura.

Punatiilistä rakennusta veden äärellä on aina kutsuttu Venetsiaksi. Aikoinaan siinä on sijainnut sairaalan pesula. Nykyisin rakennuksessa on monenlaista toimintaa ja mm. leipomo, jossa viikonloppuisin leivotaan myytäväksi herkullista leipää.

Alueelta puretusta rakennuksesta peräisin olevia tiiliä on käytetty viljelypalsta-alueen käytävien kattamiseen. Hienoja, saisipa tuollaisia omaankin puutarhaan.

Puolentoista tunnin kiertämisen jälkeen olimme päässeet sairaalan merenpuoleisille kallioille. Siellä oppaat innostuivat keskustelemaan nenät maata kohti pienistä kalliokasveista. Luontoretkihän oli tietenkin kyseessä, mutta tässä vaiheessa minun ja monien muidenkin mielestä juututtiin yksinomaan noihin pikkuruisiin kalliokasveihin, joita taivasteltiin tunti. Itse sairaala-alueen puut, pensaat ja muut istutukset historiatietoineen unohtuivat. Unohtui myös useimmat retkeläiset, jotka alkoivat vähitellen suunnata omille teilleen.

Kysyimme, milloin siirrymme sairaalarakennuksen sisälle kiertämään. Kuulimme, ettei yhteistä sisäkierrosta tehdäkään, vaan jokainen voi mennä itsekseen katselemaan sisällä olevia näyttelyitä ja tutustumaan vanhaan rakennukseen. Valitettavasti se ei enää ollut mahdollista, sillä ovet oli suljettu. Päätimme lähteä pois. Olisimme mielellämme kuulleet enemmän myös itse rakennuksen historiasta ja sen toiminnasta psykiatrisena sairaalana. Ehkä siihen järjestyy tilaisuus joskus toiste.

Helsingin kaupunki on nyt irtisanonut sairaalan vuokralaiset. Alueen jatkosta ja käytöstä on meneillään ideakilpailu, jonka tulokset nähdään v. 2020. Toivottavasti rakennus alueineen säilytetään kaikille avoimena kulttuurin ja hyvinvoinnin lähteenä, kuten Lapinlahden Lähde Oy haluaa. Lapinlahden alueen kaltaisia vihreitä keitaita ja matalan kynnyksen toimintapaikkoja tarvitaan kaupungeissakin. 

Vaikka retki ei ollut aivan sitä, mitä luvattiin, oli se silti mukava kokemus. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko lämmitti muuten viileää ilmaa. Laulurastas ja muut linnut konsertoivat sairaala-alueen puissa ja lähellä sijaitsevan Länsiväylän liikenteen kohina häipyi taustalle.Ehdottomasti paikka, jonne kannattaa mennä kävelemään ja katselemaan. Paljon kauneutta on tarjolla ilman oppaitakin. Suosittelen!

Ja jos jossain on tilaisuus ilmaista mielipiteensä Lapinlahden sairaala-alueen säilyttämiseksi Lapinlahden Lähde Oy:n järjestämänä toimintana, kannattaa sekin tehdä. Olisi sääli, jos arvokas rakennus ja hieno puistoalue muuttuisi kaupunkilaisilta suljetuksi tilaksi tai pahimmassa tapauksessa puistoalue pilkottaisiin ja rakennettaisiin. 

Luontoäidin tekemiä

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Jos on puutarhurin kesä värien juhlaa, on se myös muotojen sinfoniaa. Ympärilleen vilkaisten näkee lukuisia vihreän eri sävyjä. Kun tarkentaa katseensa yksityiskohtiin, tulee erilaisten ja jännittävien muotojen moninaisuus esiin. Kumartukaa, katsokaa lähelle, vaihtakaa katseen suuntaa. Voitte tehdä löytöjä.
 

Lilium - vaan mikä?

Luontoäidillä on valtava repertuaari siveltimiä ja kyniä. Viivotinta ja harppia tuskin laisinkaan. Vapaalla kädellä luontoäiti sirottelee pyöreitä muotoja sinne ja tänne. Päällekkäin, alekkain, toistensa lomaan. 

Alchemilla - Poimulehti

  
Toisinaan luontoäiti tanssii kevein askelin sivellin kädessään polveilevan musiikin tahdissa. Kasvien lehtiin tulee poimuja ja uurteita, joihin kaste- ja sadepisarat jäävät hetkeksi levähtämään.
.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Jonain päivänä luontoäiti on käynyt tapaamassa vanhoja ystäviään. Näiden kasvoilla risteilleet rypyt ja juonteet ovat jääneet luontoäidin muistiin ja hän haluaa ikuistaa kasveihin kunnioituksensa pitkää elämää kohtaan.
 

Lilium Sweet Surrender

  
Vähän väsyneenä luontoäiti pudottaa vahingossa siveltimensä juuri sen vihreään väriin kasteltuaan. Roiskeet hajoavat, kuin hienoin ilotulitus ja kas, siinä on liljat nousemassa mullasta kohti kesän kukintaa.

Oxalis

Nostettuaan pudonneen siveltimensä, siinä ei enää olekaan tarpeeksi vihreää väriä. Ei haittaa, ei ollenkaan. Syntyy käenkaali, jonka lehden ytimeen ei vihreää tarvitakaan. Miten soma oivallus.

Parthenocissus - Villiviini

Ahkerana ja aikaansaavana luontoäidillekin tulee joskus päänkivistystä. Niin paljon ja nopeasti on saatava kauneutta ja runsautta puutarhaan. Salamien sävyttämä päänsärky saa luontoäidin rypistämään otsaansa ja siinä se on, sahalaitainen villiviinin lehti. Ilo jälleen uuden luomisesta vie luontoäidin päänsäryn mennessään ja hän jatkaa ilosta hypähdellen matkaansa sivellin kädessään.

Sempervivum - Mehitähti

  
Äiti se on luontoäitikin. Siveltimellään hän synnyttää puutarhan täyteen kauneutta. Kivikkoiseen rinteeseen hän pyöräyttää ensin mehitähtiemon, joka pian lähettää lapsiaan maailmalle pitkin kivien rakoja.

Begonia

Aurinkoisena päivänä luontoäidillä on runsaasti energiaa jaettavaksi ympärille. Tarmoa täynnä hän ottaa kaikkein täyteläisimmän kynänsä vetäen sillä begonian lehteen suonia risteilemään tyvestä kohti reunoja. Jotain vielä puuttuu. Laitetaanpa lehteen burgundin punaista, vai olisiko tuo viittaus syksyn ruskaan, vaikka kesässä vielä ollaankin.

Allium - Laukka

Nuput ovat luontoäidille mieluista piirrettävää. Ne voi laittaa pyöreiksi, valmiiksi poksauttamaan kukan täyteen kukintaan. Niin houkutteleviksi, että luontoäiti itsekin miltei nappaa laukannuput iltapalaksi naposteltavakseen.

Clematis Columnella

  
Kärhöjen kohdalla luontoäiti vähän vakavoituu. Hän ravistaa leninkinsä helmasta siitepölyn ja luumunkukan terälehdet pois. Kärhöt ovat melkein kuin puutarhan kuninkaallisia. Niiden parissa on käyttäytydyttävä hieman arvokkaammin ja keskityttävä nupun luonnostelemiseen, jotta siitä tulisi yhtä hienostunut, kuin tulevasta kukastakin. Hyvin onnistuu. Luontoäiti on tyytyväinen kauniiseen kädenjälkeensä.

Pelargonia

Kesäkukkien muotoileminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin monivuotisten kasvienkaan. Niille luontoäidillä on kuitenkin enemmän aikaa, sillä hän voi aloittaa työnsä jo taimitarhojen kasvihuoneissa. 

Paljon luontoäiti on jo saanutkin valmiiksi. Suotakoon hänelle lepohetki ja käydään sillä välin omassa puutarhassa ihailemassa hänen tekojaan.

Huomenna alkaa kesäkuu ja kesä. Hyvää viikonloppua ja toukokuun viimeistä päivää kaikille!
 

Tomaattien kesämatka alkanut

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt olivat toukokuussa pitkään viileitä, jopa kylmiä. Minimi-maximi -mittarini kasvarissa näytti monena aamuna ulkona olleen yhden lämpöasteen ja kasvarissa pari astetta enemmän. Ei siis puhettakaan tomaattien muutosta kasvariin. Kellarissa niillä oli kyllä tilaa, valoa ja lämpöä. Mittaa tomaateille alkoi kertyä ja kasvilamppua piti kerran jo nostaa ylemmäs, etteivät tomaattien latvukset kärvenny.

Seurasin sääennusteita ja etenkin yölämpöjen kehittymistä tarkasti. Monta kertaa päätin, että huomenna on tomaattien muutto edessä, mutta niin vain aamulla seuraavan yön ennusteet olivat kylmää luettavaa. Olin jo siirtänyt taimet isompiin istutuslaatikoihin. Niiden rahtaaminen ulos ja sisälle oli työlästä. Painavia laatikoita kantaessa piti varoa, ettei taimet vahingoitu.  Vihdoin lauantaina 18.5. päätin, että meni syteen tai saveen, tomaatit, kurkut ja chilipaprikat siirtyvät kasvariin. Olin virittänyt molemmille seinustoille kaksinkertaisista harsoista teltan suojaamaan tomaatteja kylmältä. Myös lämmittimen latasin täyteen valopetroolia kylmien öiden varalle.

Kasvarissa olikin helteiseen aikaan kesäisen lämmintä. Päivisin liiankin lämmintä ja öisin minimissään +14. Aamuisin olen avannut oven ja siirtänyt harsoja päiväksi sivuun. Ikkuna avautuu itsestään. Säiden taas viilennyttyä on jälleen jännittävät ajat käsillä. Toistaiseksi kasvarissa lämpö on ollut alimmillaan +9, vaikka en ole edes lämmitintä laittanut päälle. Tosin sen hyöty on melko rajallista kennokasvarin hataruuden vuoksi. Harsojen alla lämpö on pari astetta korkeampi ja tomaatit näyttävät voivan hyvin.

3.3. kylvetyt tomaatit kasvoivat kellarissa hurjaa vauhtia ja varsinkin Rosellan varsi on paksumpi kuin jämäkällä raparperilla. Myöhemmin kylvetyt tomaatit tulevat kilvan perässä. Päästyään taimipoteista varsinaiseen istutusastiaansa, kasvu ryöpsähti uuteen vauhtiin, kukkia ilmaantuu uusia kaiken aikaa ja varkaitakin on jo päässyt nyppimään. Valtaosa tomaateista oli vähintään 50 senttisiä kasvariin muuttaessaan. Aikamoinen apu kunnon kasvivalosta on ollut.

Ensimmäiset kurkunalut ilmestyivät kurkuntaimiin jo kellarissa. Kasvarissa niille on tullut mittaa ja kaksi niistä olisi jo korjuukelpoisia. Kurkuntaimilla ei muuttovaiheessa ollut vielä kovin paljon mittaa, mutta kasvarissa ne ovat ottaneet kunnon kasvuspurtin kohti yläilmoja. Yksi taimi vahingoittui muutossa. Eiköhän 2 Sherpaa, 1 Cordopa ja 3 Beth Alphaa riitä. 

Harsotelttojen vuoksi tomaattien ja vastakkaisella puolella olevien kurkkujen istutuslaatikot ovat vähän ahtaalla, mutta tilanne paranee, kunhan yölämpötilojen tasaannuttua saan harsot pois. 

Kasvari ja kasvimaa kaatosateen vuoksi kaukaa terassilta kuvattuna.

Kasvimaalle olen jo kylvänyt lähes kaiken suunnittelemani. Keskiviikkona 22.5. laitoin esikasvatetut kurpitsatkin omaan lavakaulukseensa. Kaikissa lavakauluksissa on kaksinkertainen harso päällä. Tapani mukaan kylvin ylimääräisiä kurpitsoja. Odottakoon varakappaleina hetken kasvarissa, jotta näen, pärjäävätkö kurpitsat vähän viileämmässä säässä. Retiisit, salaatti, malvikit ja sipulit ovat jo itäneet. Kylväessä lavakaulusten multa oli äärimmäisen kuivaa. Pari kertaa olen kylvöksiä kastellut. Perjantaista 24.5. lähtien vettä on tullut taivaalta välillä ihan reippaastikin. Lavakalusten harsot ovat litimärkiä ja todennäköisesti siis myös kylvökset ovat saaneet riittävän kastelun.

Nyt sitten odotellaan lämpimiä ilmoja ja reipasta kasvua kasvihuoneessa ja kasvimaalla. Tavoitteena tietenkin taas hiukan herkkua ruokapöytään sekä vähän silmäniloa lavakauluksissa.
 

Jospa viileä sää palauttaa järjen päähän

Rhododendron 'Nova Zempla'

Helteisiin saakka yltäneet lämpimät säät ovat laittaneet niin puutarhan kuin puutarhurinkin ylikierroksille. Lyhyen ukkoskuuron janoisaa maata ruokkiva vaikutus ryöpsäytti kasvun ja kukinnan entistäkin enemmän valloilleen. Jospa perjantaina alkanut lähes 20 asteen lasku lämpötilassa tasaa ja rauhoittaa kukinnan edistymistä. Ja ennenkaikkea viilentää puutarhahörhön päätä. On nimittäin ollut vaikeuksia irroittaa itsensä puutarhasta pakollisten kotiaskarteiden ääreen.

Rhododendron 'Cunningham's White'

  
Rhodoni ovat tykänneet kovasti kunnan metsikön poistumisesta ja lisääntyneestä valosta. Täysin suorassa paisteessa ne eivät edelleenkään ole, sillä niiden takana on muutama vuosi sitten istuttamieni tuijien aidanne ja lisäksi muutama puiston puolella kasvava vaahtera ja rajalla oleva isokokoinen tuomi. 

Cunningham's White kukkii melkein joka kevät muutaman kukan voimin. Myös syksyllä sillä on tapana avata kukka tai pari. Nyt yksi kolmesta Cunninghamista on kukkinut jo pidempään ja toinen pienemmistä avannee pian nuppunsa. Punainen Nova Zempla ei ole kukkinut istuttamisensa jälkeen kunnolla laisinkaan. Siinä on monta avautuvaa nuppua. Lila Catawbiense Grandiflora kukki viime vuonna. Nyt se on keskittynyt kasvattamaan uusia versoja.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän on aikainen herääjä. Se ponkaisee mullasta melkein samantien kukkimaan. Ihan hämmästyttää sen adhd-toiminta. Mahtaako ehtiä silmiään pestä multavuoteesta noustessaan. Niin kiire sillä on kasvamaan.

Dodecatheon meadia - Jumaltenkukka

Pikkuinen jumaltenkukka on hätää kärsimässä, sillä arovuokot litistävät lehdillään ressukan varjoonsa. Arovuokkoja en voi enää siirtää. Ne ovat luikerrelleet joka suuntaan ja niinpä pitää keskittyä pelastamaan jumaltenkukka jonnekin parempaan paikkaan. Mietin sille uuden asuinsijan sillä välin, kun se avaa kukkansa. En halua häiritä sitä tässä vaiheessa.

Anemone sylvestris - Arovuokko

  
Pidän arovuokosta siitäkin huolimatta, että se on varsin agressiivinen tilanvaltaaja. Ehkä jossain vaiheessa tulee tilanne, jolloin sille on jotain tehtävä, mutta nyt saa olla. Olen kaivanut arovuokkoa ruukkuihin muille jaettavaksi. Mielessä on pari paikkaa omassakin pihassa, jossa arovuokko saisi rauhassa pullistella.

Malus purpurea 'Royalty'

  
Tämän hetken suurimpia iloja ovat koristeomenapuuni. Ihan sydän pakahtuu niitä katsellessa. Muutaman kerran olen ajatellut, että miksi ihmeessä en ole koristeomenoita aiemmin pihaan istuttanut. Vaan mitäpä sitä vanhoja tekemättömyyksiä miettimään. Pitää kiittää itseään siitä, että moinen viisas idea putkahti muutama vuosi sitten päähäni ja nyt saan idean kauniita seurauksia ihastella. 

Sekä Royalty että Aamurusko on istutettu kesällä 2015. Korkeutta niillä on yli kaksi metriä. Viime keväänä kukkivat jo runsaasti, mutta nyt vielä enemmän. Aivan ihania!

Malus purpurea 'Aamurusko'

Puutarhaliitolla oli viime vuonna "Suomi 100 - Juhlavuoden puu" -kampanja, jonka tiimoilta rekisteröitiin 1800 istutettua puuta. Puita istutettiin vielä enemmän, mutta kaikkia ei rekisteröity. Vanhan perinteen mukaan puita on istutettu myös erilaisia merkkipäiviä ja tapahtumia juhlistamaan. Puun istuttaminen on aina myös ilmastoteko. Puut tekevät ympäristöstämme viihtyisämmän ja tarjoavat suojaa ja kodin niin linnuille kuin hyönteisillekin. 

Suomi 100 -juhlavuosi on ohi, mutta puiden istuttaminen ei. Kuluneen toukokuun aikana olen istuttanut kaksi tuurenpihlajaa ja yhden jalosyreenin. Voi hyvinkin olla, että tämän kesän aikana muitakin puita meille muuttaa.

”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä
vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.” 

 -kiinalainen sananlasku-

Malus domestica - Omena 'Huvitus'

  

Koristeomenapuista on lyhyt aasinsilta hedelmäpuihin. Omenapuut aloittavat kukintaansa. Huvitus kukkii tavanomaiseen tapaansa runsaana. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena näyttävät olevan tänä vuonna maltillisempia. En ihmettele, sillä kahtena edellisenä kesänä ne ovat tuottaneet paljon omenia. Viime vuonna ehkä enemmän, kuin kertaakaan aiemmin.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden ostin 2016 Vakka-Taimesta. Istutin sen lähelle rhodoja, jossa mielestäni on sille hyvä paikka. Hyvin se on paikassaan viihtynyt ja joka vuosi kukkiikin. Kasvi vain vaikuttaa kovin ujolta ja kukat kääntyvät avautuessaan kohti naapuria. En raaski talloa muita kasveja päästäkseni kukkaa kuvaamaan, joten käännän sen hellästi sormillani ja koitan saada kameran pysymään vakaana yhden käden räpsäisyä varten. Jalusta tietenkin auttaisi asiaa, vaan hätäisenä en jaksa sitä lähteä sisältä hakemaan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmeniä ostin 2016 Vakka-Taimesta 2 kpl ja yhden 2017 Helsingin kevätmessuilta. Vakka-Taimen ostokset asuvat kuvaamisen kannalta hankalassa paikassa. Mitä lienen niitä istuttaessani ajatellut, sillä ei siitä koskaan niin suurta kasva, että se yltäisi rhodon takaa kulkijaa katselemaan. 2016 metsäpuutarhani oli vielä metsäpuutarha. Sen jälkeen kunnan metsikkö kaadettiin ja tilanne on monin tavoin muuttunut. 

Sinikämmenellä on valo-olosuhteiden puolesta hyvä olla nykyisellä paikallaan. On vain muistettava käydä sitä erikseen katsomassa kukinnan nähdäkseen. Katsojan kannalta huonosta paikasta huolimatta en taida vanhempia sinikämmeniä paikaltaan muuttaa, vaan luotan kevätmessuilta ostetun ja lähemmäksi kulkijaa istutetun kaverin hoitavan näkyvämmän kukinnan.

Fritillaria imperialis ' Rubra' - Keisarinpikarililja

Punainen keisarinpikarililjani on kukkinut suorastaan uhkeana jo pidemmän aikaa. Tässä kasvi, joka kyllästyy minuun yhdessä kaudessa. Lehdet kyllä nousevat vuodesta toiseen, mutta kukkia on turha odottaa. Syksyllä 2017 istutettu keisarinpikarilija teki muutaman nuppuaihion, jotka kuivuivat pois. Olen lannoittanut, puhunut kauniisti ja välillä vähän uhkaillutkin. Ei auta. Paras keino taata kukinta on istuttaa joka syksy uudet sipulit. Taka-ajatuksena on myös jonkinlainen väsytystaistelu. Vähän samanlainen, mitä harrastin jouluruusujen kanssa. Kun riittävän monta jouluruusua eri paikkoihin istutin, ryhtyivät ne loppujen lopuksi meillä viihtymään. Miten lie sipulit toisilleen istuttajastaan viestivät? Sen jätän heidän huolekseen. Jonain päivänä uusi sipuli sanoo vanhoille: "Hei kaverit, ei sille kannata kiukutella. Kukitaan keväällä kaikki." Ja niin ne kukkivat - toivon.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Juuri kun kuvittelen ymmärtäväni puutarhani kasveja, ne yllättävät ja sotkevat kaiken ymmärrykseni. Niin kävi kuvan koiranhampaan kanssa. Olen istuttanut sen Päivänliljapenkkiin syksyllä 2016. Enkä sen jälkeen ole kasvista nähnyt vilaustakaan. Yläpihalla koiranhampaita on ollut, mutta minne lie nekin kadonneet. Nyt tämä Pagoda nousi ylös ja kukkii kauniisti. Ehkä se on tehnyt jonkinlaisen vuorosopimuksen läheltä kadonneen sinivaleunikon kanssa; toinen kukkii ja toinen nukkuu.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Inkan piha-blogin Inkalta saatu koristemansikka on kiitettävä kukkija. Aikainen ja ahkera. Olen siirtänyt Pink Pandan versoja mm. Ruusupenkkiin. Sopivat hyvin tuomaan vihreyttä ja pinkkiä värisävyä ruusujen läheisyyteen. Pink Panda ei ole laisinkaan rasittava leviäjä. Jollei sen versoja johonkin halua, ne on helppo nyppäistä pois ja laittaa vaikka ruukkuun juurtumaan jaettavaksi muille puutarhureille.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Kevään 2016 äitienpäivälahjani Kevätsuudelma antaa odottaa valtaisaa vaaleanpunaista kukkapilveään. Joka kevät se tekee muutaman kukan. Niistä iloitsen ja annan puun rauhassa kasvaa ja kerätä voimia.

Malus purpurea 'Royalty'

Niin monia kauniita kukkijoita ja viehkeitä viherryksiä on vielä edessä. Ilon ja onnistumisen hetkiäkin on siis lukuisia tiedossa. 

Kaunista kukintaa ja mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!