maanantai 11. elokuuta 2014

Sadetta luvassa - puutarhan onneksi


Ei lainkaan hullumpaa aloittaa aamu tervehtimällä sammakkoa. Siinä se taas könötti terassilla, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään suuntaan. Meistähän alkaa vähitellen tulla hyvät tutut, tästä köriläästä ja siitä lukuisasta joukosta vähän pienempiä sammakoita, joita pomppii sekä alapihan nurmikolla, että kasvimaalla. Eilen oli jo vähän hankalaa leikata nurmikkoa, kun keskenkasvuiset sammakot eivät ymmärtäneet loikkia leikkurin edestä pois. En minä hennonnut niiden yli ajaa, joten aina piti kurottaa antamaan veitikoille vähän vauhtia. Kunnes taas oli reitillä uusi loikkija miettimässä, hyppäisikö tuonne tai tänne tai ylipäätään minnekään.


Tämä yläpihan sammakko taitaa asustella meidän vesialtaassa. Se taitaakin olla ainoa kostea paikka lähitienoilla. Ojissa ei ole kyllä vedestä tietoakaan. Kuivuus suorastaan rapisee joka paikassa. Tänään kävelin kirjastoon ja katselin matkan varrella, kuinka syreenien lehdet roikkuivat apaattisena kaikki alaspäin. Joissakin pienemmissä koivuissa lehdet olivat valtaosin kellastuneet ja jopa vuohenputket makasivat janoisina maassa pitkin pituuttaan. Aluskasvillisuus on paikoin kuivunut kokonaan pois ja tilalla on ruskeaksi kuivuneita korsia.
 
Punahattu - Echinacea purpurea

Kuivuudesta kärsivä puutarha jaksaa sentään välillä ilahduttaakin. Ihan itse siemenestä kasvattamani punahattu on avautunut. Tai niitä on kaikkiaan kolme kappaletta. Näitä täytyy laittaa ensi keväänä lisää ja vähän erilaisia, jotta saan sellaisen komean pusikon. Nyt penkki näyttää vähän höhlältä, kun vieressä on kukkimisensa ohittaneita ja kuihtuvia myskimalvoja ja maurinmalvoja sekä alppipiikkiputkia, jotka nekin alkavat olla parhaat päivät ohittaneita. Annan kukkineiden kukkien kuivahtaa paikallaan, jotta voin kerätä niistä siemeniä.


Leimut ovatkin nyt parhaimmillaan ja myös niitä kannattaisi laittaa lisää. Tämä on erinomaista aikaa kartoittaa puutarhasta paikkoja, jotka kaipaavat lisää kukkijoita ja tuuheutusta. Esimerkiksi jalopähkämöiden lomaan pitänee kehittää jotain syyskukkijaa, sillä ajat sitten kukkineet pähkämöt makaavat penkissään miten sattuu ja suorastaan huutavat täydennystä vierelleen. Syysleimuja minulla on oikeastaan vain talon sisäänkäynnin puolella, jossa ne loistavat värikkäinä taustallaan valkoisena kukkiva syyshortensia.


Vihdoin myös perinteinen oranssi tiikerinlilja on hyväksynyt kukkapenkin kukkimispaikakseen. Pitkän aikaa se sinnikkäästi nousi terassin vieressä olevan ruusupuskan alta ja tilan puutteessa kaatui heti hiekkakäytävälle. Edelleen sieltä ruusupuskan alta ilmestyy ainakin yksi oranssi yksilö, mutta tämä oli jo toinen vuosi, jolloin myös kukkapenkki kelpaa heille. Silmäilin kotiin saapuneita syyssipuliesitteitä ja harmittelin vähäistä liljojen valikoimaa. Olen tykästynyt noihin tiikerinliljoihin ja etenkin Sweet Surrenderiin, mutta vielä en ole löytänyt niitä verkkokauppojen valikoimista. Näyttävät olevan kestäviä, eikä ainakaan toistaiseksi tiikerinliljat ole kelvanneet liljakukoille.


Ruusupuskasta hiekkakäytävälle pyrkivä tiikerinlilja joutuu kumartumaan saadakseen kukkansa auki ja yleensä sen kohtalona on joutua Juuson flexinarun riipimäksi.


Tämä kesä on suosinut pelargonioita. Vähän sadetta ja paljon aurinkoa ja lämpöä. Istutin porttiruukkuihin kellarissa talvehtinutta Mårbackaa (sellaisena se minulle myytiin) ja läheiseltä kasvihuoneelta ostamaani riippapelaguuta. Joukossa on myös valkoinen poutapilvi, mutta se taitaa läkähtyä noiden pelaguiden alle. Mårbackan kukinnot ovat mahtavia ja nuppuja tulee kaiken aikaa lisää. Taitavat myös tykätä nokkoslannoitteesta, jota lirautan silloin tällöin kasteluveteen.


Ohikulkijat taitavat ajatella, ettei tuo eukko tee muuta kuin nyppii päivä toisensa jälkeen pelaguitaan. Tapaan nimittäin iltaisin kastelun ohessa jäädä hetkeksi ihastelemaan porttiruukkujani ja samalla nypin pois ruskeita lehtiä ja kukkineita terttuja. Se on mukavampaa puuhaa kuin monet saattavat ymmärtääkään. Ajatus lepää.


Kuinkahan monta kuvaa olen kesän mittaan ottanut näistä mustista petunioista. Eivät ne kuvissa näytä lainkaan mustilta, mutta luonnossa kyllä ovat lähes mustia. En ole käyttänyt salamavaloa, en vain saa kukkien tummuutta esiin. Tosi kiitollinen kukkija tämä on ollut. Kukat säilyvät pitkään hyvän näköisinä ja nyppimistä on ollut moniin muihin petunioihin verrattuna aika paljon vähemmän. Ei silti, nyppiminen sujuu ihan huomaamatta. Yllättäen sitä saa todeta taas seisovansa jonkun kukkapuskan ääressä vääntämässä ja kääntämässä ja tarkastelemassa kulloisenkin kasvin olotilaa. Mahtaako meikäläisen oikean käden kynnenalusta puhdistua jouluun mennessä, kun sillä on niin hyvä napsaista kuihtuneet kukat pois.

7veljestä ja 7veljestä Raitaa

Helteestä ja tahmeistä käsistä huolimatta olen iltaisin laittanut puikot suihkimaan. Facebookin "Voihan villasukka" -ryhmässä ihmiset julkaisevat toinen toistaan hienompia sukkamalleja, joita käyn säännöllisesti kuolaamassa. Olen ottanut tehtäväkseni opetella aina uusia kikkoja ja ilokseni voinkin kertoa, että ei ne niin vaikeita sitten olekaan. Alkuun tuntuu, että onpa monimutkainen, ei tuollaista ymmärrä. Joskus joutuu pähkäilemään vähän enemmänkin, mutta useimmiten ongelma ratkeaa ja valmista tulee. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy monenmoisia neuvoja ja ihan kädestä pitäen kerrottuja opasfilmejä. 

Ensimmäiset Olgani - langasta oli mahdotonta löytää samanlaista aloitusta molempiin sukkiin.

Vähän erilainen kerrosrivinousu. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 7veljestä Polkkaa

Sään on luvattu nyt sitten viilenevän ja muuttuvan epävakaisemmaksi. Tänään on ollut todella hikinen päivä ja iltapäivästä alkaen taivas on ollut pilvessä. Pikkuruinen sadekuuro tuli viiden maissa, mutta sitä tuskin olisi kannattanut edes mainita. Kuuden ja seitsemän välillä on sääkarttojen mukaan luvattu alkavaksi suuremmat sateet. Aurinkoa ja lämpöä toki kesällä saa olla, mutta luonnon puolesta toivon jo sadetta tulevaksi. Vaikka yhden kokonaisen päivän sataisi, en panisi pahakseni. Kunhan ei sada viikkotolkulla ja kylmene kesäkuisiin lukemiin. 

Räyhä 13 vuotta, Juuson velipoika

Eläimellä aloitettiin ja eläimeen tänään lopetetaan. Kuvassa ei ole suinkaan Juuso, vaan hänen veljensä Räyhä. Velipoika on jonkin verran pienikokoisempi ja sirompi kuin Juuso. Siinä on myös vähemmän valkoista. Pentuna joku astui sen hännän päälle ja sen vuoksi Räyhän häntä on keskikohdalta vino. Monta vuotta Räyhä oli menevä tallikissa, eikä juurikaan viihtynyt sylissä. Nyt sillekin on tullut tarve saada isoja annoksia hellyyttä kerralla ja ollessani pari viikkoa sitten Räyhän kotitilalla kahvilla, se hyppäsi viereiseen tuoliin päivätorkuille kyhnättyään ensin aikansa jalkojani vasten. Ehkä Räyhä on osa-aikaeläkkeellä, sillä sen työpaikalla, hevostallilla on kaksi nuorta kollia huolehtimassa hiirestyksestä.

Klo 19 televisiosta alkaa ohjelma kissoista. Sitä on ehdottomasti mentävä katsomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan kaikille!
 

22 kommenttia:

  1. Kauniita sukkia! Tiikerililja taitaa tykätä vähän vaikeammista oloista. Minulla on nyt toista vuotta tiikeriljaa 'valeistuksessa' odottamassa lopullista sijoituspaikkaa ja kukkavarret vaan lisääntyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä nuo perinneperennat ovat kestäviä juuri sinnikkyytensä ja sietokykynsä vuoksi. Niitä varmaan kannattaisi lisätä ja istuttaa vaikka puutarhan peruskasveiksi, joiden lomaan sitten voisi laittaa arempia kasveja.

      Poista
  2. Uteliaisuuttani kysyn, että onko punahattujen kasvattaminen siemenistä vaikeaa ja kuinka kauan mahtaa kestää ennen kuin taimi tekee ensimmäisen kukan? Minulla on nimittäin punahatun siemeniä jemmassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna punahatut eivät syystä tai toisesta pitäneet. Tänä keväänä itkivät hyvin ja siirsin ne lämpimien tultua
      KasvImaalaatikoihin kasvamaan ja vankistumaan. Kylmässä vaiheessa peitin laatikot harsoilla. Kesä-heinäkuussa siirsin taimia kukkapenkkiin, jossa niille oli tila odottamassa. Ajattelin, että kulkisivat vasta ensi kesänä, mutta yllätyksekseni kukkivatkin jo nyt. Olen aika noviisi tässä taimihommassa, mutta muiden blogien innoittamana on jännä kokeilla ja näköjään siinä välillä myös onnistuu. Kokeilemalla ja yrittämällä näyttää myös taidot karttuvan. Joskus sentään kantapään kautta. Laita vaan siemenet multaan. Ei siinä mitään menetä, mutta onnistuessaan on palkintona itse kasvatettuja punahattuja. Tuntuu ylelliseltä.

      Poista
  3. Upeita kukkia! Minun siemenestä kasvattamat punahatut taisivat jäädä talven jalkoihin, kun ei niitä ole näkynyt. Hienoja kuvia myös sammakosta=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, kuinka moni kukka minulta on kadonnut talven jalkoihin - ja kesänkin. Hyvällä tuurilla aina joskus joku onnistuu.
      Kohta kai sammakko loikkii sisälle, kun sen tapaa päivä päivältä lähempänä.

      Poista
  4. Tuo mainitsemasi dokumentti olikin todella kiva! Onneksi ystävä muistutti siitä, sillä ennätin lukea tämän postauksesi vasta ohjelman jälkeen.
    Onpa Juuson velipoika myös söpö! Samaa söpönaamaista sukua selvästi :-)
    Upeita sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän kissa ohjelmia tulee niin vähän? Vai tuntuuko se tällaisesta kissa ihmisestä vain siltä? Dokumentti oli kiva ja mielenkiintoinen. Ja monta ihanaa kissaa. Minä olen kyllä täysin myyty kaikkien kissojen edessä, joten luultavasti mielipiteeni on varsin puolueellinen. Ja Juuson velipoika on tosi söpö!!!
      Kohta on kuule läjäpäin sukkia, vaikka olenkin jakanut niitä kaikille lahjaksi. Jos olet facebookissa, niin käväise vilkaisemassa "Voihan villasukkia" -ryhmää. Sieltä löytyy hyviä malli vinkkejä.

      Poista
  5. En ehtinyt katsastaa kissaohjelmaa livenä, mahtaakohan löytyä netistä?

    Hauskannäköinen sammakkoveijari teillä patiolla :) Minä olen nähnyt tänä kesänä mökillä kaksi viitasammakkoa, toinen on ihan pikkuruinen ja toinen jo vähän aikuisemman oloinen. Pienestä nappasin pari kuvaakin, mutta enpä ole ehtinyt postailla tämän hellekesän uuvuttamana vielä, mutta onhan tuossa sitten monta kuukautta taas paremmin aikaa istua koneella ja purkaa kesän kuva-antia,

    Täällä satoi tänään iltapäivästä lähtien kuin saavista, nyt pitäisi kotitalon viereiset männytkin olla tyytyväisiä, ovat jo vallan kellastuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissaohjelma oli TV1:n Prisma-dokumentti, joten varmasti se löytyy Areenasta.
      Sammakot ovat sympaattisia otuksia ja yleensäkin niitä näkee näin loppukesästä pomppimassa pihalla. Kuivuusko on ajanut ne nyt näin näkösälle. Niihin törmää päivittäin pitkin pihaa.
      Meillä sade alkoi illalla ja koko yön on tullut vettä aivan kaatamalla. Heräsin välillä kuuntelemaan, tuleeko se kohta katon läpi. Taatusti sade on hakannut korkeat kasvit pitkin pituuttaan, mutta tervetullutta sade on kaikesta huolimatta.

      Poista
  6. Ehdottoman hyvä idea tuo aukkopaikkojen katsastaminen. Pitäisiköhän oikein kirjoittaa muistiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin pari päivää sitten aukkopaikkojen muistiinkirjaamisen ottamalla niistä valokuvia. Silloin muistaa talvellakin paremmin, mihin pitäisi mitäkin laittaa.

      Poista
  7. Meillä satoi tänään rankasti, vettä on kaivattukin. Piti katsoa tuo dokumentti, mutta sähköt olivat poikki, onneksi sen voi nähdä Areenassa. Meillä on myös noita sammakkonuorukaisia loikkimassa joka puolella ja nurmikon ajelemisessa on oltava varovainen. Räyhä on jotenkin elämää nähneen näköinen ja varmasti ansainnut osa-aikaeläkkeen :) ja paljon hellyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räyhällä on ollut kova tinki pitää hevostalli hiiristä puhtaana. Välillä sillä on ollut toki parikin apulaista, mutta enimmäkseen se on hoitanut hommansa yksin. Hellyyttä toivoisin Räyhän saavan enemmänkin.
      Meille sateet tulivat eilen illalla ja jatkuivat läpi yön. Hurjasti sadetta on tullut, mutta kyllä sitä on odotettukin.

      Poista
  8. Meidän pihalla joskus hyppii pikkuisia sammakoita useita, joten ruohoa leikatessa sammuttelen vähän väliä konetta kantaakseni ne turvaan. Sitten taas kone uudelleen käyntiin ja hurr hurrr, kunnes taas sammakko näkyvissä, kone sammuksiin ja kantamaan sammakkoa pois.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi olisi varmaan sammuttaa ruohonleikkuri kokonaan, eikä yrittää yhdellä kädellä saada sammakoita sivuun. Meidän vanha leikkuri on huono käynnistymään, joten siksi tulee tuolla nurtsilla välillä urheiltua noiden sammakoiden pelastamiseksi.

      Poista
  9. Sammakoita on näkynyt täälläkin, yksi ilta sellainen ja Elli katselivat toisiaan ikkunan läpi pitkän aikaa. Ei ollut sammakolla kiire minnekään.

    Mahdottoman hienoja villasukkia olet tehnyt! Täytyykin tutustua tuohon fb-ryhmään.

    VastaaPoista
  10. Sammakoita on meidänkin pihalla pompottelemassa. Ihanaa meillä nyt sataa pitkästä aikaa
    kukkaset ja kaikki kasvit kiittävät kun saivat vettä oliat niin kuivia ja janoisia Punahatut ovat niin kauniita, ovat minun lempikukkiani. tosi hienoja sukkia olet neulonut .)

    VastaaPoista
  11. Komea sammakko! Minulla on tuota samaa mustaa petuniaa, se on todella kiitollinen kasvi kukkimaan

    VastaaPoista
  12. Sammakot on hauskoja! Meillä on niitä mökillä ihan vilisemällä. Yksi sammakko näytti löytäneen takapihan vesialtaan ja uiskenteli siellä ympyrää. Tuo Mårbacka on kyllä niin suloinen! Joku kesä minäkin sen vielä hankin, vaikken oikein pelakuita osaa kukittaa. Kauniita sukkia, olet ollut kovasti ahkerana:)

    VastaaPoista
  13. Viime kesänä tutustuimme Toimelassakin vesialtaassa asustelevaan sammakkoon, mutta tänä kesänä sitä ei ole näkynyt. Mihin lie joutunut. Onpa hienoja nuo mustat petuniat, ja kaikki muutkin tietysti.

    VastaaPoista
  14. Upea musta petunia! Osa-aikaeläkeläinen näyttää nauttivan päivistään:) Tässä alkaa neulepuikot kummittelemaan mielessä kun katsoo sinun hienoja sukkakuvia, pitäis vaan saada se isännän kaksi vuotta vireillä ollut villapaita loppuun, ei puutu enää kuin pääntien reuna ja yhdistely, siis ei paljosta kiinni, on vaan jäänyt jotenkin...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!