Paluu normipäiviin ja -säihin

Syysleimu - Phlox paniculata

Nyt olemme sitten palanneet ns. normaaliin kesäsäähän. Mittari näyttää +20 astetta, taivas on pilvessä ja välillä tulee vettä kaatamalla. Kahtena yönä on ukkostanut niin railakkaasti, ettei moisessa kolinassa ole voinut nukkua. Runsas salamointi on tuonut makuuhuoneeseen erinomaisen discoefektin ja Juuso on piiloutunut kauhuissaan sängyn alle. Onneksi ehdin kuvata etupihan syysleimut ennen rankkasateiden alkua, sillä nyt ne makaavat kyljellään toinen toistensa päällä.

Vasemmalla uusi Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Tässä lämpötilassa jaksaa jo jotain tehdäkin. Puuhalista onkin pitkän pitkä, sillä helteiden takia kaikki on jäänyt tekemättä. Sen sijaan aivotoiminta on ollut normaaliakin vilkkaampaa ja ideoita on sinkoillut otsalohkosta takaraivoon niin voimallisesti, että töitä riittää taas koko syksyksi.

Aloitin istuttamalla viime viikolla ostamani uuden syyshortensian. Sen kukintojen pitäisi muuttua valkoisesta vaaleanpunaisiksi ja lopuksi viininpunaisiksi. Pidensin tuota penkkiä, jossa myös Vanilla Fraise oleskelee. Väliin laitoin muovipurkeissa istutusta odottaneet Honkkarin viiden euron jalohortensiat. Jos ne siinä menestyvät, hyvä niin. Elleivät, saavat uuden paikan jostain muualta. Ajattelin, että olisivat hieman noiden isosiskojensa oksien varjossa, mutta kuitenkin valoisassa paikassa Syyshortensiat maistuvat jänöjusseille, joten syksyllä laitan vähän suuremman verkon näiden kaikkien hortensioiden suojaksi.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Leikkasin vuosi sitten aroniapensaat miltei tapille, kuten teen muutaman vuoden välein. Meillä aroniapensaat kasvavat erottamassa yläpihaa ja rinnettä. Ne ovat saaneet kasvaa vapaana aidanteena, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla pensaiden muotoilemista. Niinpä leikkasin tänään yli puolet kesän aikana tulleesta kasvusta eli aika rankalla kädellä. Kevättalvesta on vielä mahdollisuus siistiä tätä elokuista leikkuujälkeä. Jotenkin on aina haikea leikata kasvista suurin osa pois, mutta toisinaan niin on pakko tehdä saadakseen tiiviin ja hyvin haaroittuvan pensaan. Tässäkin pätee sanonta: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Lilja Stargazer (luultavasti)

Minusta tuntuu, että meidän piha - erityisesti yläpiha - on harvinaisen räjähtäneen näköinen. Monet kukat ovat kesän aikana venyneet hurjasti pituutta ja nyt ne kaatuvat kuihtunein kukinnoin milloin mihinkin suuntaan. Kuivuus ja kuumuus verottivat elinvoimaa ja nopeuttivat kukintaa ja penkeissä näyttää olevan enemmän siemennysvaiheessa eläviä ruskehtavia varsia kuin mitään kaunista kukkivaa. Siis jälleen kerran taon takaraivooni syyskukkijoihin panostamista. Aukkopaikat on nyt erittäin helppo todeta, kun monien perennojen alaosat ovat kuivettuneita.

Joriini eli Daalia

Daalioita minulla on vain tuo yksi ainokainen. Niitä kannattaisi varmaan hankkia lisää, sillä monet niistä kukkivat näin loppukesästä. Ruukkuistutuksiin ne sopivat hyvin, koska juurakot ja mukulat on helpompi kaivaa ruukusta kuin kukkapenkistä talveksi kellariin. Ainokainen joriinini on kasvattanut huikean varren, joka tukeutuu pihapaviljongin nurkkaelementtiin. Kukka keinahtelee reippaasti pääni yläpuolella, eikä ole onneksi ollut millänsäkään rankkasateista. Lisää nuppuja on näkyvissä, joten tuo pilvisen päivän aurinko ilahduttaa minua luultavasti tulevinakin päivinä.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen tein oikein paperilistan syksyn töistä. Oikeastaan tuo lista sisältää nyt lähinnä niitä hommia, jotka ovat jääneet tekemättä helteiden vuoksi. Siitä puuttuu kaikki normaaliin syksyyn liittyvät hommat, kuten sipuli-istutukset, haravoinnit ja sen sellaiset tavanomaiset touhut. Lista tulee siis vielä pitenemään ja jo heti aamusta lisäsin siihen päivänliljojen siirron. Istutushommissa ollessani totesin, että niin keltainen kuin punertava päivänliljani kaipaavat siirtoa väljemmille paikoille. Ne eivät pääse kunnolla vankistumaan ja kukkimaan, vaan jäävät mm. kurjenmiekan kaatuvan lehdistön alle. 

Mitä muuten teekke kurjenmiekan lehdille näin loppukesästä? Sidotteko niitä pysymään pystyssä vai leikkaatteko osan lehdistä? Kurjenmiekkapöheikkö ei ole välttämättä mikään kaunistus, kun se rojahtaa muiden kasvien päälle.

Jaloruusu 'Kimono'

Kimonot kukkivat nyt ahkerasti ja kauniisti. Päätin tänään, että siirrän kolme Kurgaanissa kasvavaa jaloruusua samaan ruusuympyrään, jossa kimonotkin kasvavat. Kurgaani on sen verran korkea, että sen jyrkillä rinteillä sadevesi uurtaa ruusujen jalostuskohdat esiin, mikä ei ole ruusuille hyväksi.  

Maanpeiteruusu Sommerwind

Tehtävälistalla on siis runsaasti lapiohommia, kun kesän ruukuissa kasvaneita monivuotisia kasveja on saatava syksyn aikana maahan juurtumaan. Myös pensasruusuni ovat yhtäkkiä roihahtaneet kasvuun ja jälleen kerran saatan todeta istuttaneeni ne liian tiheään. Miten sitä oppisi jättämään enemmän kasvuvaraa, jotta välttyisi sinne tänne istuttamiselta? Laittaisi vaikka jotain pientä täyttämään niitä alkuun liian suuria välejä, kunnes pääkasvit venyvät aikuisiin mittoihinsa. Vaikka kesäkukkia tai maanpeitekasveja.

Taas ollaan loppuviikossa. Huomenna pitäisi ehtiä imuroimaan ja luultavasti laitan vihdoin kesän aikana pestyt matot lattioille. Juuso oli hetken surkeana, kun vein olohuoneen maton pesulaan. Kissa kun tykkäsi loikoilla olkkarin pöydän alla matolla. Toin sille aluksi pienen räsymaton tilalle ja se kelpasikin hyvin. Valkoinen pikkumatto tuli hetkessä nuhruiseksi, kun Juuso pyöriskeli sen päällä illat pitkät. Ja nyhti kaikki tassuihinsa tarttuneet koivunsiemenet ja muut roskat matolle. 

Muutama päivä sitten keksin, että onhan Juusolla ihan oma korikin. Se ei nukkumismielessä ole juuri koskaan Juusoa kiinnostanut ja onkin lojunut takkahuoneen nurkassa ja toiminut siinä ohessa leikkihiirien ja pehmopallojen varastona. Tyhjensin lelut toiseen koppaan ja vein pehmeällä pyyhkeellä varustetun korin olohuoneen pöydän alle. Juuso ei miettinyt hetkeäkään tullessaan illalla sisään ja nähdessään korin. Sinne se kömpi ja siellä se nytkin kuuluu kuorsaavan. Juuson pitää olla siellä, missä palvelusväkikin, mutta tottahan se tarvitsee oman mukavan pesänsä. Hölmö mamma, kun ei ole sitä aiemmin tajunnut. No, alkuyö pitää kuitenkin nukkua mamman sängyssä. Poikittain, takajalat ja häntä mamman kainalossa tai selässä kiinni. "Mammalle riittää patjatilaa 20 senttiä", tuumaa Juuso.

Vuosi sitten olimme häissä. Tulevana sunnuntaina vietetään samojen nuorten pienen tyttären ristiäisiä. Tuleekohan lapsesta Tinttareeta Ninnuida Pikku-Myy? Sen kuulemme sitten.

Nauttikaahan elokuisesta kesästä ja tulevasta viikonlopusta!