Kivoja yllätyksiä

Clematis viticella Polish spirit

Viime kesänä Syreenipenkkiin istutetuista kahdesta kärhöstä vain toinen nousi tänä keväänä. Koska istutin ne yhteen isoon kuoppaan, olen saanut jännätä, kumpi tuo ilmoille ilmaantunut yksilö on. Vaihtoehtoina olivat vaaleanpunainen Clematis montana Rubens ja lilakukkainen Clematis viticella Polish Spirit. Kuten kuvasta näkyy Polish Spirit selätti talven. Pysyy puutarhurin jännitysmomentit kohdallaan, kun pitkin kesää arvuuttelee, mikä sieltä mullasta ilmaantuu.

Tarhapäivänlilja - Hemerocallis Agnes Elpers

Heinäkuiselta ruusuretkeltä Vihdin Nummelassa mukaan lähti tarhapäivänlilja Agnes Elpers. Niin ainakin nimilapussa lukee. Se on tehnyt kukkavanan, jossa on useampi nuppu. Ensimmäinen aukesi ja onpa muuten komea kukka. Katsokaa, miten syvä, oranssiin vivahtava puna noissa terälehdissä on. Ja kukan kokokin on komeaa mittaluokkaa. Näkyy pitkälle. Kunpa tämä yksilö viihtyisi puutarhassani ja lisääntyisi roimasti. Olisi hienoa, jos tuota hehkua olisi monta kaverusta vierekkäin.

Gladiolus callianthus

Kesäkuussa ostin naapurikunnan rautakaupan puutarhaosaston alelaarista edulliseen hintaan sipulipussukoita. Yhden pussin teemana oli valkoiset kukat sisältäen daalioita ja kahdenlaisia gladioluksia. Daaliat eivät ole itäneet laisinkaan. Toinen gladiolusversio kasvatti muhkeat lehdet, jotka kuitenkin jokin ötökkä on syönyt täysin pitsimäisiksi. Ei näy kukkavanoja. Sen sijaan callianthus-gladiolukset ovat tehneet viimein nuppuja ja osa niistä jo avautunutkin. Aika herttainen, kuten kuvasta näkyy. Toivottavasti saan mukulat talvetettua, jotta niistä olisi iloa ensi kesänäkin.

Tulikellukka - Geum coccineum

Inkalta Auring*n ihanat -blogista saatu tulikellukka kukki jo kerran alkukesästä ja nyt se on päättänyt kukkia toistamiseen. Istutin sen viereen kesäkuussa hankkimaani kellukka "Mai Taita", jotka ovat käyttäneet aikansa lähinnä kasvamiseen. Ehkä ne ilahduttavat kukinnallaan sitten ensi kesänä.

Tämä jötkäle ei ensi näkemältä ihastuttanut vaan pikemminkin onnistui yllättämään. Vaikka se oli ihan mahdottoman suuri sammakko, märällä nurmikolla liikkumattomana se muistutti lähinnä ruskettunutta puunlehteä. Vasta kohdalle päästessäni tajusin olla astumatta sen päälle. Sammakolla ei ollut minkäänlaista kiirettä ja ehdin hyvin kipaista sisälle hakemaan kamerani. Sinne se jäi pohtimaan tulevia reittejä, samalle paikalle. 

Sadetta luvassa - puutarhan onneksi

Ei lainkaan hullumpaa aloittaa aamu tervehtimällä sammakkoa. Siinä se taas könötti terassilla, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään suuntaan. Meistähän alkaa vähitellen tulla hyvät tutut, tästä köriläästä ja siitä lukuisasta joukosta vähän pienempiä sammakoita, joita pomppii sekä alapihan nurmikolla, että kasvimaalla. Eilen oli jo vähän hankalaa leikata nurmikkoa, kun keskenkasvuiset sammakot eivät ymmärtäneet loikkia leikkurin edestä pois. En minä hennonnut niiden yli ajaa, joten aina piti kurottaa antamaan veitikoille vähän vauhtia. Kunnes taas oli reitillä uusi loikkija miettimässä, hyppäisikö tuonne tai tänne tai ylipäätään minnekään.

Tämä yläpihan sammakko taitaa asustella meidän vesialtaassa. Se taitaakin olla ainoa kostea paikka lähitienoilla. Ojissa ei ole kyllä vedestä tietoakaan. Kuivuus suorastaan rapisee joka paikassa. Tänään kävelin kirjastoon ja katselin matkan varrella, kuinka syreenien lehdet roikkuivat apaattisena kaikki alaspäin. Joissakin pienemmissä koivuissa lehdet olivat valtaosin kellastuneet ja jopa vuohenputket makasivat janoisina maassa pitkin pituuttaan. Aluskasvillisuus on paikoin kuivunut kokonaan pois ja tilalla on ruskeaksi kuivuneita korsia.
 

Punahattu - Echinacea purpurea

Kuivuudesta kärsivä puutarha jaksaa sentään välillä ilahduttaakin. Ihan itse siemenestä kasvattamani punahattu on avautunut. Tai niitä on kaikkiaan kolme kappaletta. Näitä täytyy laittaa ensi keväänä lisää ja vähän erilaisia, jotta saan sellaisen komean pusikon. Nyt penkki näyttää vähän höhlältä, kun vieressä on kukkimisensa ohittaneita ja kuihtuvia myskimalvoja ja maurinmalvoja sekä alppipiikkiputkia, jotka nekin alkavat olla parhaat päivät ohittaneita. Annan kukkineiden kukkien kuivahtaa paikallaan, jotta voin kerätä niistä siemeniä.

Leimut ovatkin nyt parhaimmillaan ja myös niitä kannattaisi laittaa lisää. Tämä on erinomaista aikaa kartoittaa puutarhasta paikkoja, jotka kaipaavat lisää kukkijoita ja tuuheutusta. Esimerkiksi jalopähkämöiden lomaan pitänee kehittää jotain syyskukkijaa, sillä ajat sitten kukkineet pähkämöt makaavat penkissään miten sattuu ja suorastaan huutavat täydennystä vierelleen. Syysleimuja minulla on oikeastaan vain talon sisäänkäynnin puolella, jossa ne loistavat värikkäinä taustallaan valkoisena kukkiva syyshortensia.

Vihdoin myös perinteinen oranssi tiikerinlilja on hyväksynyt kukkapenkin kukkimispaikakseen. Pitkän aikaa se sinnikkäästi nousi terassin vieressä olevan ruusupuskan alta ja tilan puutteessa kaatui heti hiekkakäytävälle. Edelleen sieltä ruusupuskan alta ilmestyy ainakin yksi oranssi yksilö, mutta tämä oli jo toinen vuosi, jolloin myös kukkapenkki kelpaa heille. Silmäilin kotiin saapuneita syyssipuliesitteitä ja harmittelin vähäistä liljojen valikoimaa. Olen tykästynyt noihin tiikerinliljoihin ja etenkin Sweet Surrenderiin, mutta vielä en ole löytänyt niitä verkkokauppojen valikoimista. Näyttävät olevan kestäviä, eikä ainakaan toistaiseksi tiikerinliljat ole kelvanneet liljakukoille.

Ruusupuskasta hiekkakäytävälle pyrkivä tiikerinlilja joutuu kumartumaan saadakseen kukkansa auki ja yleensä sen kohtalona on joutua Juuson flexinarun riipimäksi.

Tämä kesä on suosinut pelargonioita. Vähän sadetta ja paljon aurinkoa ja lämpöä. Istutin porttiruukkuihin kellarissa talvehtinutta Mårbackaa (sellaisena se minulle myytiin) ja läheiseltä kasvihuoneelta ostamaani riippapelaguuta. Joukossa on myös valkoinen poutapilvi, mutta se taitaa läkähtyä noiden pelaguiden alle. Mårbackan kukinnot ovat mahtavia ja nuppuja tulee kaiken aikaa lisää. Taitavat myös tykätä nokkoslannoitteesta, jota lirautan silloin tällöin kasteluveteen.

Ohikulkijat taitavat ajatella, ettei tuo eukko tee muuta kuin nyppii päivä toisensa jälkeen pelaguitaan. Tapaan nimittäin iltaisin kastelun ohessa jäädä hetkeksi ihastelemaan porttiruukkujani ja samalla nypin pois ruskeita lehtiä ja kukkineita terttuja. Se on mukavampaa puuhaa kuin monet saattavat ymmärtääkään. Ajatus lepää.

Kuinkahan monta kuvaa olen kesän mittaan ottanut näistä mustista petunioista. Eivät ne kuvissa näytä lainkaan mustilta, mutta luonnossa kyllä ovat lähes mustia. En ole käyttänyt salamavaloa, en vain saa kukkien tummuutta esiin. Tosi kiitollinen kukkija tämä on ollut. Kukat säilyvät pitkään hyvän näköisinä ja nyppimistä on ollut moniin muihin petunioihin verrattuna aika paljon vähemmän. Ei silti, nyppiminen sujuu ihan huomaamatta. Yllättäen sitä saa todeta taas seisovansa jonkun kukkapuskan ääressä vääntämässä ja kääntämässä ja tarkastelemassa kulloisenkin kasvin olotilaa. Mahtaako meikäläisen oikean käden kynnenalusta puhdistua jouluun mennessä, kun sillä on niin hyvä napsaista kuihtuneet kukat pois.

7veljestä ja 7veljestä Raitaa

Helteestä ja tahmeistä käsistä huolimatta olen iltaisin laittanut puikot suihkimaan. Facebookin "Voihan villasukka" -ryhmässä ihmiset julkaisevat toinen toistaan hienompia sukkamalleja, joita käyn säännöllisesti kuolaamassa. Olen ottanut tehtäväkseni opetella aina uusia kikkoja ja ilokseni voinkin kertoa, että ei ne niin vaikeita sitten olekaan. Alkuun tuntuu, että onpa monimutkainen, ei tuollaista ymmärrä. Joskus joutuu pähkäilemään vähän enemmänkin, mutta useimmiten ongelma ratkeaa ja valmista tulee. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy monenmoisia neuvoja ja ihan kädestä pitäen kerrottuja opasfilmejä. 

Ensimmäiset Olgani - langasta oli mahdotonta löytää samanlaista aloitusta molempiin sukkiin.

Vähän erilainen kerrosrivinousu. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 7veljestä Polkkaa

Sään on luvattu nyt sitten viilenevän ja muuttuvan epävakaisemmaksi. Tänään on ollut todella hikinen päivä ja iltapäivästä alkaen taivas on ollut pilvessä. Pikkuruinen sadekuuro tuli viiden maissa, mutta sitä tuskin olisi kannattanut edes mainita. Kuuden ja seitsemän välillä on sääkarttojen mukaan luvattu alkavaksi suuremmat sateet. Aurinkoa ja lämpöä toki kesällä saa olla, mutta luonnon puolesta toivon jo sadetta tulevaksi. Vaikka yhden kokonaisen päivän sataisi, en panisi pahakseni. Kunhan ei sada viikkotolkulla ja kylmene kesäkuisiin lukemiin. 

Räyhä 13 vuotta, Juuson velipoika

Eläimellä aloitettiin ja eläimeen tänään lopetetaan. Kuvassa ei ole suinkaan Juuso, vaan hänen veljensä Räyhä. Velipoika on jonkin verran pienikokoisempi ja sirompi kuin Juuso. Siinä on myös vähemmän valkoista. Pentuna joku astui sen hännän päälle ja sen vuoksi Räyhän häntä on keskikohdalta vino. Monta vuotta Räyhä oli menevä tallikissa, eikä juurikaan viihtynyt sylissä. Nyt sillekin on tullut tarve saada isoja annoksia hellyyttä kerralla ja ollessani pari viikkoa sitten Räyhän kotitilalla kahvilla, se hyppäsi viereiseen tuoliin päivätorkuille kyhnättyään ensin aikansa jalkojani vasten. Ehkä Räyhä on osa-aikaeläkkeellä, sillä sen työpaikalla, hevostallilla on kaksi nuorta kollia huolehtimassa hiirestyksestä.

Klo 19 televisiosta alkaa ohjelma kissoista. Sitä on ehdottomasti mentävä katsomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan kaikille!
 

Heinäkuun helle ja ihanat liljat

Ostin kevään puutarhamessuilta irtomyynnistä liljan sipuleita, joiden nimiä en huomannut laittaa muistiin. Laitoin sipulit pation ruukkuihin kasvamaan ja nyt ne ovat alkaneet avata nuppujaan. Alkuun kuvittelin tämän nupun avautuvan valkoisena liljana, mutta päivä päivältä se on saanut enemmän vaaleanpunaista väriä.

Kukka on suuri ja kaunis. Sen kyljessä kruunuvuokot kurkottavat ja kilpailevat huomiosta. Ajatuksena oli, että kruunuvuokkojen kanssa kukkisi valkeaa liljaa, mutta näyttää siltä, ettei valkoisia liljoja ole noiden sipuleiden joukossa laisinkaan. Eikä ilmeisesti niitä muitakaan värejä, joita messuilta ostin.
 

Tiikerililja Sweet surrender

Sweet surrender on niin kaunis, että aina kameran kanssa pihalle mennessäni huomaan tiirailevani tätä ihanuutta.

Kärho - Clematis Multi blue

Kärhö - Clematis Rouge Cardinal

Kärhö - Clematis Ville de Lyon

Kärhöjen kukinta on alkanut.

Elokuun lähestyessä kaikenlaisiin ötököihin törmää myös sisätiloissa. Pitkäjalkaiset vaaksiaiset kävelevät seiniä pitkin ja aamulla niitä löytyy kuolleena lattioilta. Työhuoneeni on erityisen suosittu ötököiden keskuudessa. Siellä ikkuna on läiskikäs ja lattialta pääsee imuroimaan kaikensorttisia kärpäsiä ja hyttysiä. Tämä johtunee siitä, että työhuone sijaitsee talossamme sellaisessa paikassa, ettei hyönteisten ehkä ole helppoa löytää sieltä tietään takaisin ulos.

Eilen aamulla takkahuoneen ikkunalla oli perhonen. Pieni tulitikkuaski ei riittänyt sen metsästämiseen ja ulos saattamiseen, joten piti kaivaa vähän isompi rasia ja ujuttaa ikkunanpintaa pitkin ohut paperi saadakseni perhosen vahingoittumattomana ulos.

 
Tänä aamuna taasen sammakko istuskeli terassin portaalla. Siinä se näytti pohtivan, hyppäisikö oikealle vai vasemmalle. Ukkokulta totesi, että sammakko on varmaan ollut suihkualtaassa uimareissulla ja odottaa nyt Reino Rantakäärmettä. Viime kesänähän sammakon perässä altaasta luikerteli rantakäärme. No, ei tullut nyt rantakäärmettä ja sammakokin päätti mennä kukkaruukkujen suomaan varjoon.

 
Helteet jatkuvat ja alkavat vähitellen uuvuttaa. Taloa ei saa enää millään viileäksi ja nukkuminen öisin on vajavaista. Töistä tulee tehtyä ainoastaan kaikkein välttämättömimmät ja ulkona huomaa hakeutuvansa automaattisesti varjoon. Tätä heinäkuuta tulemme varmasti muistelemaan vielä vanhainkodissa rollaattoriin nojatessa.

En sentään Juuson lailla aio mennä lötköttämään pihakäytävän hiekalle, mutta mallia kissan rennosta elämänotteesta aion kohta ottaa. 
 

Lämmin lankalauantai

Eipä voisi pääsiäissää enää tämän paremmaksi tulla. Aurinkoista ja lämmintä. Töitä tehdessä oli pakko heittää takki pois ja touhuta t-paidassa. Istuessa pitkä hiha teki olon mukavammaksi. Ukkokulta savusti kalaa ja söimme toisen kerran tänä keväänä pihamaalla. Tällä kertaa ei ollut kiire ruokailun kanssa, sillä ulkona tarkeni istua.

Laitoimme Ukkokullan kanssa kasvihuonetta siihen kuntoon, että se on likimain valmis vastaanottamaan uusia tulokkaita. Ukkokulta asensi automaattisen ikkunanavaajan ja porasi hankkimiimme istutusastioihin reikiä pohjiin. Minä kärräsin astiat puolilleen multaa. Loput täytetään sitä mukaa, kun niihin istutetaan taimia.

Kannoin myös useamman ämpärillisen kivituhkaa Pikkupuutarhan käytäville, sillä haravoinnin myötä vanha maa-aines on kulkeutunut miltei kokonaan pois. Vielä muutama päivä sitten ison kiven ympärillä olevat vuorenkilvet makasivat maassa harmaina ja apaattisina, mutta näiden parin päivän aurinko ja lämpö ovat saaneet lehdet nousemaan ja piristymään kummasti. Ehkä sentään piakkoin voisi taas vähän sataakin, sillä tieltä kulkeutuva pöly on aika sakeaa.

Tällaiseen kaveriin törmäsin mennessäni ripustamaan pyykkiä narulle. Sammakko könötti roska-astian vieressä ymmällään, mihin on oikein joutunut. Pääsin ihan vierelle sitä kuvaamaan, eikä se ilmettään väräyttänyt. 

Lehtitietojen mukaan Etelä-Suomessa on jo alkanut sammakkojen kevätkonsertti, mutta minä en ole sellaista kuullut. Meillä ei ole oikein sopivaa paikkaakaan ihan tässä lähellä. Lisäksi lintujen konsertti on aamusta iltaan niin mahtavaa, että sitä kuunnellessa kyllä kaikki muut äänet jäävät toiseksi. Niin on kirjava ja monimuotoinen laulukavalkadi ilmoilla, ettei mihinkään konserttiin nyt tee mieli. Mustarastas on jälleen löytänyt naapurin aitakuusen latvan, jossa se laulelee ilokseni ripustaessani pyykkiä narulle.

Ulkoilutin hetken aikaa osaa taimista. Jos säät jatkuvat lämpiminä, on ryhdyttävä vähitellen jatkamaan niiden karaisemista ja miettimään kasvihuoneeseen siirtoa. En muistanut resetoida kasvihuoneen mittaria edellisen silmäyksen jälkeen, joten se näytti minimilämpötilaksi -5 astetta, joka siellä oli jo viikko sitten. Nyt ei kuitenkaan ole ollut kovin kylmiä öitä, joten lämpötila lienee ollut sentään nollan paikkeilla.

Jatkakaamme keväisiä puuhiamme ja siihen lomaan sopinee myös hiukkasen pääsiäislötköttelyä.
 

Ajoitus nappiin

Muutaman päivän ajan aina ehtiessäni olen kuopsuttanut alapihan kukkapenkkien reunustoja ja kantannut omenapuiden ja marjapensaiden alustoja. Nurmikonleikkuu on huomattavasti helpompaa ja jälki siistimpää, kun ei koko ajan tarvitse varoa kasveja. Vielä pitäisi kärrätä uutta haketta ja laittaa sen alle märkää sanomalehteä. Näin kun olen toiminut jo useamman vuoden ajan, ovat rikkaruohohommat jääneet aika vähiin. Joka kerran uutta haketta kärrätessäni olen miettinyt, mihin kummaan se niin nopeasti katoaa. Sinne se maatuu, nopeasti ja tehokkaasti. Tietenkin hakkeeseen aina myös kaikenlaista rikkaruohoa eksyy, mutta niiden nyhtäminen on varsin kivutonta. Eivät yleesä pääse kovin syvään juurtumaan. Omenapuiden alle on eksynyt sellaisiakin kasveja, joiden olen antanut olla. Pikkutalvio on syystä tai toisesta ihastunut syysomenaan ja tietenkin sormustinkukka sekä akileija ovat puutarhakierroksellaan tehneet tuttavuutta myös hedelmäpuiden kanssa.

Eilen sain vihdoin päätökseen tuon rikkaruohokierroksen ja sen päätteeksi kävin vielä leikkaamassa nurmikon. Taivas oli jo vetäytynyt tummiin pilviin ja ilma oli hyvin raskasta. Aika pian sen jälkeen, kun olin vienyt ruohonleikkurin pois, alkoikin pilvistä putoilla raskaita pisaroita ja hetkessä siitä kehittyi varsinainen rankkasade. Ei haitannut yhtään, päinvastoin. Työt oli tehty ja maa totisesti on kaivannut vettä. Tosin tuo iltapäivän rankkasade ei pitkään kestänyt, mutta illalla ja yöllä sade kyllä jatkui. Radiosta kuulin tänään, että esimerkiksi Helsingissä oli yöllä ukkostanutkin. Joko nukuin kuin tukki tai sitten täällä ei ukkostanut, sillä minkäänlaista kolinaa en yöllä kuullut.

Kellarin portailla jökötti eilen kookas sammakko. Se ei tainnut ymmärtää, että kääntymällä toiseen suuntaan se voisi loikkia portaita pitkin mukavampaan paikkaan. Ukkokulta sen sitten siirsi läheiseen pusikkoon. Vaikka puutarhassa säikynkin yhtäkkiä jostain lehden alta loikkaavaa sammakkoa, en niitä pelkää. Sen sijaan tiistaina poissa ollessani oli kellarin portaikossa ollut tuon mahdollisesti samaisen sammakon lisäksi myös rantakäärme kerälle kiertyneenä. Olisiko ollut sama Reino Rantakäärme (oheisesta linkistä pääset tuohon juhannuksen tarinaan) kuin juhannuksena ja olisiko jälleen ollut sammakkojahdissa?

Ukkokulta oli hakenut hanskat käsiinsä ja kiikuttanut sähisevän käärmeen metsikön toiselle puolelle. Kyllä se tietenkin sieltä meille takaisin osaa ja jaksaa tulla, mutta toivon sen kuitenkin suuntaavan jonnekin muualle. Mahdollisimman pitkälle jopa. Rantakäärme on vaaraton, mutta kyllä minua hiukan kylmäsi nyhtää kuolleita lehtiä vuorenkilpien seasta. Ajatus siitä, että seuraavassa kourallisessa olisikin mukana tuhti rantakäärme, ei tuntunut erityisen mukavalta.

Juusokin oli huomannut rantakäärmeen ennen kuin Ukkokulta sai sen kiikutettua pois ja kissassa olikin ollut pitelemistä, ettei se menisi tekemään lähempää tuttavuutta. Kun Juuso oikein kovasti jonnekin haluaa, se kiskoo niska tanassa valjaitaan ja muistuttaa sellaisessa asennossa lähinnä oikein vahvaa dobermannia. Harmin paikka, ettei Ukkokulta ehtinyt ottaa käärmeestä kuvaa. Tärkeintä oli ollut saada käärme pois portaikosta, jotta se ei luikertelisi avoimesta ovesta kellariin. Siellä sen metsästäminen vasta olisikin ollut hankalaa.

 

Auringonkukka on vihdoin avautunut. Se on kovasti suosittu kaikenlaisten pörriäisten keskuudessa. Juuson juoksunaru kulkee aivan kukan vieressä ja välillä Juuson saadessa pikaisia spurttejaan, katselen kauhulla, milloin naru leikkaa kukinnon varrestaan. Viime päivinä, kuten tänäänkin, on kuitenkin niin läkähdyttävän raskas ilma, että Juusokin on tyytynyt lähinnä makaamaan jossain varjoisessa paikassa. Radiossa ennustellaan rankkasateita ja ukkosta. Kunnon rajuilma helpottaisi tätä hikisyyttä. Monilla sairailla ja vanhuksilla on varmasti tukalaa. Jos ja kun se rajuilma tulee, puhdistakoon ilmaa, mutta älköön lopettako kesää siihen.

Eilen Ritausman lähistöllä kykkiessäni huomasin, että ruusuhan myös tuoksuu hyvälle. Oikein mukavaa, totisesti.

Syksyn merkit näkyvät myös sipulikuvastojen ilmetymisenä. Postissa on jo saapunut Exotic Gardenin mainos ja eilen tuli Multasormen syysmainos. Vielä en ryntää sipuleita ostamaan. Odottelen niitä muitakin. HIssukseen mielessä kyllä jo pyörii mahdolliset uudet istutuspaikat. Nyt on kuitenkin niin hikinen ja raskas ilma, ettei ole mitään mieltä lähteä tekemään pihalle yhtään mitään. Tänään on siis vapaapäivä, niin puutarha- kuin omaishoitotehtävissäkin.