maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ihan itse kasvatettua







Tavallisen omakotiasukin hyötykasvimaasta ei kovin suurta taloudellista säästöä synny, mutta itse kasvtetun sadon korjaamisessa ja nauttimisessa on mukana annos sellaista onnistumisen tunnetta, jota ei ihan heti muulla tavoin saavuta. Miten ne oman maan tuotteet voivatkaan maistua niin hyvältä ja raikkaalta. 

Kuluva kesä on hyötykasvien osalta ollut erinomainen. Kasvimaalaatikoissa kaikki on kasvanut oivallisesti, eikä ötököiden armeija ainakaan toistaiseksi juurikaan ole tehnyt tuhojaan. Ainoastaan kesäkurpitsa näyttää tuottavan hedelmää kovin hitaasti. Ehkä pitää käydä leikkimässä pölyttäjää kurpitsankukissa, jotta niitä kurpitsavauvoja alkaisi tulla vähän tiuhempaan tahtiin.



Retiisit kasvoivat kesäkuussa vauhdilla ja ensimmäinen sato syötiin hujauksessa. Toinen sato valmistui niinikään ihan salaa ja pelästyin jo pulleiksi paisuneiden retiisien olevan täysin puisevia. Yllättäen ne maistuivatkin erittäin mehukkailta ja sopivan kirpakoilta.


Salaattifenkolia kylvin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Minun fenkolini ei pullistele laisinkaan niin hienosti, kuin Autuaan olon Cherin puutarhassa, mutta harvennetuilla fenkoleilla pääsin kyllä siihen ihastuttavaan aniksen makuun, joka tässä kasvissa on. Etsin siemenpussista lajikkeen nimeä, mutta pussissa luki vain salaattifenkoli suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi. Cheri on onnistunut Zefa Fino -lajikkeesta saamaan ainoan kunnon sadon, joten mahdollisesti joudun tyytymään laihoihin fenkoliversioihin. Aion kyllä kasvattaa jatkossakin salaattifenkolia, sillä ihastuin täysin sen makuun. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella - ja Zefa Fino-lajikkeella. 


Punaherukkasadosta tuli tänäkin kesänä sekä määrällisesti että laadullisesta hyvä. Vielä muutama vuosi sitten punaherukkapensaita oli viisi, joista kaksi uhrasin ruusupensaiden hyväksi. Jäljelle jääneistä yksi pensas tekee hyvin marjaa, mutta joka kesä osa sen oksista käytännössä kuivuu pystyyn. Onneksi se tapahtuu siinä vaiheessa, kun marjat ovat juuri kypsyneet. Keväällä pensas on taas hyvässä iskussa ja muutenkin pensas on ihan tuottoista. Herukka sijaitsee samalla alueella, kuin muut kaksi herukkapensasta, joten en vaan tiedä, mikä sitä vaivaa.

Keräsin viikonlopun aikana punaherukat. Marjat olivat isoja ja kolmen ämpärin sadosta riitti niin omaan käyttöön, lapsille kuin veljenvaimollekin. Meillä juodaan aika vähän mehua muulloin, kuin flunssassa, joten ylenmäärin herukkamehua ei kannata keittää. Varsinkin, kun aivan vähän aikaa sitten tyhjensin pakastimesta lähinnä edellisvuoden punaherukoita ja keitin ne mehuksi. 


Mustaherukkasato on vielä toistaiseksi lähinnä kuvaannollinen. Ei tainnut rasiaan tulla edes litraa. Mustaherukkapensaat ovat vielä nuoria, sillä vanhat pensaat hävitin muutama vuosi sitten äkämäpunkkien vuoksi. Uudet pensaat ovat Pohjanjättiä, jonka marjat ovat todellakin jättimäisiä. Kuin pieniä omenoita. 


Vadelmiakin olen jo kerännyt kahtena päivänä. Vattupuskassa täytyy käydä päivittäin ja käännellä oksat läpikotaisin. Marjat kypsyvät omaan tahtiinsa, yksi tänään ja toinen huomenna. Vattujen suhteen ei voi tehdä päätöstä, että tänäänpä lähden keräämään vadelmat. Ei, niitä kerätään tänään, huomenna ja varmaan ylihuomennakin. Ehkäpä yksi päivä jää väliin ja satoa tulee taas sen jälkeen.


Valkoherukka on yhtä tuottoisa, kuin punaherukkakin. Marjat eivät ainakaan minulla ole punaherukoiden tapaan isoja, mutta niitä on runsaasti. Jotkut sanovat valkoherukan olevan maultaan hienostuneempi, kuin punaherukka. Ainakin valkoherukka on miedompi ja vähemmän hapan. Linnuiltakin valkoherukat saavat olla rauhassa. Punaherukoita kerätessäni mustarastas istui toisen pensaan juurella napsimassa marjoja tyynen rauhallisesti. Jätin sille ja sen kavereille muutamia alimpia terttuja.


Karviaiset ovat viime päivinä alkaneet punastella ja niitä tulee jälleen kerran runsaasti. Meillä karviaiset menevät etupäässä sellaisinaan naposteltuina. Jonkun kerran olen tehnyt niistä mm. hilloketta, mutta ilman suurta sokerimäärää siitä tuppaa tulemaan turhankin kirpakkaa. En taasen välittäisi tehdä ylenmäärin makeita hilloja ja hillokkeita. Jääkaapissa ei liikaa ole säilytystilaa ja kunnon hillokellari puuttuu. Mielelläni otan vastaan hyviä käyttövinkkejä karviaiselle.


Jos tykkäät kurkusta ja haluat takuuvarmaa satoa, kannattaa kasvattaa kasvihuonekurkkua. Totisesti olemme viime aikoina olleet omavaraisia kurkkujen suhteen. Aikamoisia jötkäleitä kasvaa toinen toisensa perään. Ehkä pian täytyy ryhtyä miettimään, miten kurkkuja jatkojalostaisi, sillä kaksi ihmistä ei niitä niin paljon jaksa syödä. Joitakin kurkkuja olen jo laittanut meillä käyneiden ihmisten matkaan.


Joka vuosi olen ostanut kaupasta amppelitomaatin. Viime kesänä minulla oli tosi näpsäkän mallinen ja kokoinen amppelitomaatti, joka teki runsaasti herkullisia kirsikkatomaatteja pitkälle syksyyn. Tänä kesänä ostamani amppelitomaatti on niin jättikokoinen, etten sitä sovinnolla mihinkään amppeliin edes saanut sopimaan. Niinpä puska seisoo kukkatelineen päälle talon seinustalla. Pikkuruisia tomaatteja on vihdoin alkanut kypsyä ja raakileita on runsaasti. 


Kasvihuoneessakin kukista on vihdoin tullut raakileita ja niille kokoa. Määrällisesti ei tomaattisato nyt kovin suurelta näytä. Ihan lähipäivinä pitää latvoa tomaatit, jotta loput kukat ehtivät kehittyä raakileiksi ja raakileet kypsyä. Blumat hoitaa nyt kastelun, mutta kerran pari viikossa annan veden mukana tomaattiravinnetta, jonka pitäisi auttaa tomaattien kehittymisessä ja kypsymisessä.


Kasvihuoneessa on perinteisesti Tigerellaa ja uutena myös Tanskanvientiä. Perinteistä keltaista päärynätomaattia täytyy aina laittaa ja paria muutakin kirsikkatomaattia on tulossa.


Kasvimaalta on päivittäin haettu salaattia ja lehtikaalia. Porkkanoita olen harventanut ja ne harvennetut ovat olleet syötävän kokoisia ja herkullisia. Tillin kukinnot heiluvat korkeuksissa ja mangoldia täytyy käydä ihailemassa erityisesti ilta-auringon loisteessa, jolloin mangoldin syvän punaiset lehtihangat ja varret näyttävät kerrassaan upeilta. Myös punajuuren lehdistö on aikamoinen katseenvangitsija.


Herneitäkin pitää edes muutama olla. Osa herneistä on pullistunut mukavasti, mutta osa on varsinaisia lituja. Ehkä niille pitää antaa enemmän vettä, vai ravinteistako littanuus on kiinni? Herneitä on kiva napostella, mutta suurin syy niiden kylvämiseen oli saada hyvä kumppanuuskasvi ja hernehän on myös erinomainen maanparantaja. 


Valkosipuli tekee omia kiemuroitaan. Toivottavasti myös mullan sisällä on liikettä ja lähinnä pullistumisen suuntaan, sillä olemme ahkeria valkosipulin käyttäjiä. Oman sadon varassa olemme olleet jo pari kolme vuotta. Hyvä, jos niin käy jatkossakin.

 
Vaan nytpä täytyy kipaista alapihalle laittamaan kasvihuoneen ovi kiinni, ettei auringon laskiessa lämpötila jäähdy kasvarissa liikaa. Yöt ovat onneksi olleet lämpimämpiä, kuin heinäkuun alussa ja puolivälissä. Silloin kylmimmillään alapihalla lämpöä oli vain +4,5 astetta. Ei siis kovin paljon. Huomenna siirrymme elokuuhun. Pitkän ajan ennusteet eivät kovin kummoisia kesäsäitä lupaile, mutta toivokaamme, että pärjäämme sentään ilman villasukkia.
 

46 kommenttia:

  1. On sulla hyvät kasvatukset! Ja satoa pukkaa :) Omat kasvatukset eivät tänä(kään) vuonna ole erityisen hyvin onnistuneet ja retiisisadosta ei tullut yhtän mitään,jota asiaa ihmettelin, kun yleensä ne ovat hyvin kasvaneet, taisivat olla vanhoja siemeniä... Salaatinlehdet on kyllä kasvaneet ja kesäkurpitsa kukkii...amppelitomaatti (synttärilahja) tekee kitsaasti tomskuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lienee paras hyötykasvikesäni. Lieneekö valon määrän lisääntymisellä vaikutuksensa, ja tietenkin viileän kesän tarjoamilla hyvillä olosuhteilla muutenkin. Tiedä häntä.
      Ehkä sinulla on tosiaankin ollut vanhat retiisinsiemenet. Ostin keväällä uudet siemenet ja retiisisato on ollut tosi hyvä.

      Poista
  2. Voi mitä herkkuja! Itsekasvatettu on niin raikasta ja hyvää, koska se tulee suoraan pellolta pataan, eikä matkustele eri varastoissa. Ja tietysti siinä maistuu myös viljelyn ilo. Salaattifenkoli on vähän kinkkinen kasvatettava, mutta kunhan löytää oikean lajikkeen ja vinkit, saa herkullista saalista lautaselle. Tämä kesä on ollut mitä mainioin ötököiden suhteen, minulla kasvaa mustakaalia, Nero di Toscanaa jopa avomaalla, ilman verkkoa ja sen lehdet ovat virheettömiä. Sitä ei ole voinut ennen tehdä ja varsinainen kaalisatoni kasvaa varmuuden vuoksi verkon alla. Herneet taitava kaivata lämpöä ja kaikki on hieman myöhässä, joten eivätköhän nuo palot vielä pullistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun upea hyötypuutarhasi on ollut minulle esimerkkinä ja innoittajana, joten ansaitset kyllä suuren kiitoksen.
      Tieto siitä, mistä oma ruoka tulee ja miten se on tuotettu, on tärkeää. Siinä varmaan yksi oleellisimmista syistä kotiviljelylle. Kasvattaminen on mukavaa, olipa kyse kukista tai hyötykasveista.
      Toisessa laatikossa kasvavat herneet ovat mukavan pullukoita ja lajike on sama, joten siinä mielessä herneiden littanuus ihmetyttää. Vaan mikäs kiire tässä vielä on. Hyvin ehtivät kasvattaa ympärysmittaa kasvimaalla.

      Poista
  3. Vau miten monenlaista satoa, ja ilmeisen runsasta sellaista!
    Hienot nuo valkosipulin kiemurat. Uskaltaakohan satoa odottaa, kun minun valkosipulien maanpäälliset osat ovat kuivuneet ja laonneet multaa vasten. Olen hieman pettynyt niihin, sillä tänä kesänä olen sentään kastellut kasvimaata viisinkertaisesti aiempiin vuosiin nähden. Retiisikylvöksestä tuli yksi ainoa retiisi, joka oli kapea kuin kissan kulmahammas. Vielä on opittavaa tässä hommassa :-D
    Mutta juuri eilen kylvin lisää rucolaa kaikkiin paikkoihin, joissa ei kasva mitään - kesä jatkuu! Täällä juuri naapuri soitti eilen, että tulenko keräämään herneitä, juuri nyt ne ovat parhaimmillaan. Onneksi on naapurit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulien suhteen en uskalla mennä muita neuvomaan. Enkä oikeastaan minkään muunkaan suhteen. Aikamoista kantapään kautta harjoittelua minunkin hyötyviljelyni on. Tänä kesänä olosuhteet ovat olleet sen verran oivallisia, että tumpelokin näköjään pärjää paremmin.
      Kivat naapurit ovat todellakin aihe iloon. Hyvä mieli tulee sille naapurillekin, kun jakaa ylimääräisiään.

      Poista
  4. Jopa onkin monenmoista satoa tullut sinulle jo! Itse kasvatettu on parasta!! Valkosipuli kiemurtelee tosi kauniisti, nuput kävin katkomassa omistani jo pois. Satoa täälläkin innolla odotellaan, kurpitsoiden kanssa tänä kesänä on satotoiveet nollissa, harmi, juurikin tuo kylmyys on verottanut. Tuota fenkolia pitäisi koettaa kasvattaa :D Täytyy löytää sama lajike kuin Cheri ja kerrata hänen neuvonsa. Ötököiden suhteen kesä on ollut mitä suotuisin :D

    Joko teillä herukat ovat kypsiä, meillä vasta alkavat marjojen posket punettumaan.

    Toivotaan että saamme lämpimän loppukesän, jotta satonäkymät parantuisivat :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, menenkin katkomaan nuput valkosipuleista pois.
      Kurpitsat kukkivat runsaasti, mutta hedelmiä ei tahdo kehittyä. Sain ohjeen töpöttää kukkia vaikka pienellä siveltimellä, koska pölyttäjiä on aika vähän liikenteessä.
      Herukat olivat täysin kypsiä ja poimiessa osa jo putoili maahan. Ihmettelin asiaa, koska kaikki on tänä kesänä vähän myöhässä. Herukat eivät ja tuo punaherukkakuvakin on jo runsaan viikon takaa.

      Poista
  5. Aivan kuin olisimme eri maanosassa, omat hyötykasvini vasta aloittavat kasvuaan, satoa kyllä näyttää olevan tulossa. ps. tuskailit polkujen rikkakasvustoa; viikko sitten meillä päällystettiin viiden sentin kerroksella pihan tiet murskeella ja jo nyt sen läpi puskee voikukkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tonttia kahdelta sivulta reunustavan metsikön kaatuminen keväällä lienee parantanut kasvuolosuhteita merkittävästi. Valoa tulee nyt aamusta iltaan ja kasvit tykkäävät. Suomi on pitkä maa ja kasvu eri paikoissa vaihtelee todella paljon. Metsän kaatumisen myötä koen vuosikausiin ensimmäisen kerran asuvani Etelä-Suomessa.

      Meillä on käytävillä maanrakennuskangas kivituhkan alla. Silti voikukkiakin välillä käytävällä kasvaa. Olen katsonut, miten ne saavat pitkät juurensa kankaan läpi, vaan nepä ovatkin kasvattaneet juuren vaakatasoon. Voikukka on aikamoinen taistelijakasvi.

      Poista
  6. Hyvältä näyttää! Meillä jää sato pieneksi, viileän sään vuoksi pääsin istuttamaan kaiken niin myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin hätähousuisuudesta oli hyötyä, sillä kyllästyin lämpimien kelien odottamiseen ja kylvin siemenet kasvimaalaatikoihin aika aikaisin. Laitoin suojaksi kaksinkertaisen harson. Samoin kasvariin vein tomaatit ja kurkut, kun en jaksanut purkkitulvaa ikkunalaudoilla. Sielläkin käytin runsaasti harsoja.

      Poista
  7. Onpa kiva kun olet saanut noin hyvän sadon. Teillä on jo viinimarjat kypsiä! Meillä ei näy punaista väriä vielä lainkaan. - Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät aurinkopäivät edistivät herukoiden kypsymistä ja viikonloppuna oli jo aika niiden keräämiseen. Asut sen verran kauempana, että siellä varmaan vielä kypsymistä joutuu odottelemaan.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Oi, ihanasti satoa! Meilläkin on tullut ihan mukavasti, mutta kirvoja on etenkin parvekkeella ihan tuhottomat määrät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirvat tykkäävät lämmöstä ja ovat sitten päättäneet tulla parvekkeelle. Ulkona kasveissa on yllättävän vähän tänä kesänä kirvoja. Tosin kesäkukkkalaatikoiden surfinioista löysin aikamoisen kirvamäärän, mikä ei ole minusta kovin tavallista.

      Poista
  9. Komeat on sadot! Se itsekasvatetun sadon ilo, se on suurta vaikka itse sato olisikin vähän vaatimatonta. Isommat onnistumiset tuntuvat silloin ihan huikeilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä sitä pienistä kylvöksistä mitään satakiloista satoa odotakaan. Jokainen onnistuminen on plussaa ja vähän isompi jo huikea ilo.

      Poista
  10. Kaikki itse kasvatettu/kerätty/tehty maistuu aina paremmalta kuin kaupasta ostettu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Onko psykologista vai mitä lie, mutta herkkuja itse kasvatetut ovat.

      Poista
  11. Oih, siellähän näyttää herkulliselta!
    Meillä ei ihan vielä herukat ole noin värittyneet eikä myöskään tomskut. Mutta kurkkua, kurpitsaa ja noita salaattimaan herkkuja ollaan kyllä jo maisteltu.
    Herkullista viikkoa sinne ja paljon aurinkoa, että satoa kypsyisi vaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvarin tomaateissa ei vielä väriä näy, mutta tuossa talon seinustalla olevassa amppelitomaatissa kypsyminen on alkanut. Eikö olekin ihanaa syödä oman puutarhan satoa. Maistuu niiiiin hyvältä!

      Poista
  12. Voi miten siellä onkin komeaa satoa♥ Niin paljon herkkuja ja tosiaan kyllä ne oma kasvatetut vaan aina maistuvat parhaimmilta:) Täällä odotettiin myös josko saataisiin noita vadelmia, mutta vielä ei ole yhtään kypsää näkynyt..raakileita vain!:) Toivotaan että kesä jatkuisi ja lämmintäkin vielä piisaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kesä vielä jatkuu. Tänäänkin oli tosi lämmin, vaikka välillä oli pilvistä ja vettäkin satoi. Vadelma kypsyy jotenkin yllättäen ja asteittain. Illalla taas kävin pari kourallista ihan vain popsimassa.

      Poista
  13. Oh-hoh, millainen sato ja kuvasarja. Meillä on kyllä punaherukkakin ollut ihan laiha ja ne jotkut marjat, jotka koitti punertua vei varpuset suihinsa. Ehkä suosiolla annan tämän vuoden mennä lintujen iloksi :D Ensi vuonna uusin kujein. Tosin, peittää ne pensaat pitäisi. Ja sillon on usein se vaara, että joku jää kiinni. Meillä on armottoman paljon eri lintuja väijymässä marjasatoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran olen verkot laittanut marjapensaille, mutta se loppui siihen, kun jouduin lintuja verkosta irrottelemaan. Sittemmin olen viritellyt CD-levyjä oksiin roikkumaan. Meillä on paljon kaikenlaisia rastaita, mutta onneksi herukkaa tulee niin paljon, että jää siitä satoa ihmisillekin.

      Poista
  14. Hyvästi on siulla satoa tulossa. Meillä ei herukat vielä oo kerrättävissä, mehässä mustikat aurinkoisilla paikoilla on kerruukypsiä ja eilen käytiin suolla, litranverran suatiin lakkoja. Miullakin kasvilaatikoissa on satoa suatu, ja säilötty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkametsään pitäisikin mennä. Tänään naapuri kertoi pari litraa ihan läheltä keränneensä ja paljon kuulemma jäi kerättävää.

      Poista
  15. Huh, mitä satoa. Minä söin tänään oman maan perunaa ja että ne maistuivat hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman maan peruna se herkkua onkin. Sitä meillä ei ole muutamaan vuoteen ollut laisinkaan. Ennen kasvimaa täynnä.

      Poista
  16. Oi miten mukavaa, kun saa noin monenlaista herkkua omalta maalta! Kun vasta sain tuon puutarhahuoneen, iskin sinne yhden kurkunkin, jotain meni pieleen, koska vain kukkia pukkaa, mutta ei satoa... miten sinulla voi olla noin komeita kurkkuja?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että kurkkusi vielä satoakin tuottaa. Ihmeen nopeasti ne kukat kurkuiksi muuttuvat. Ei minulla ole mitään erityisiä kurkkukikkoja. Paremmin kuitenkin pärjään aina kurkun kuin tomaatin kanssa.

      Poista
  17. Herkullisen näköistä ja terveellista satoa! Oman maan herkut maistuvat selvästi paremmilta kuin kaupasta ostetut kasvikset.
    Meillä on tänä vuonna kasvimaalla hieman säälittävä tilanne, kesäkurpitsat ja herneet ovat vielä pieniä. Kasvihuonekurkkuja pukkaa myös pienen tauon jälkeen ihan kunnolla ja niitä syödään leivän päällä, kurkku-tomaatti-salaatissa ja ihan sellaisenaan. Pitäisi varmaan kokeilla laittaa myös kurkkukeittoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkurpitsa meilläkin on tuottanut hitaasti satoa. Syyksi on tarjottu kesän viileyttä ja pölytyksen puutetta. Herneidenkin laihuutta ehdin jo murehtia, mutta nyt illalla löysin jo runsaasti pulleita herneitä. Satokausi on vasta aluillaan, joten hyvin vielä ehtii.

      Poista
  18. Onpas paljon satoa omasta maasta! Se on parhautta!
    Ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Oman maan herkut maistuvat niin hyvältä.

      Poista
  19. Meillä viinimarjat vasta punastelevat, satoon on aikaa. Ja valkoiset jäävät joka vuosi pienemmiksi. Karviaiset syömme suoraan puskista, tai ne mitä linnuilta jää. Jostain syystä karviaiset kelpaavat punaista viinimarjaa paremmin linnuille.
    Mitä lajiketta sinun kasvihuonekurkku on? Meillä tulee taas piikikkäitä ja kirjavia, maku on onneksi hyvä. Vielä on löytämättä se täydellinen kurkkulajike. Ja kesäkurpitsa tekee todella todella hitaasti satoa, yhden korjasin tänään. Eikä tomaatit punerra yhtään, kasvarissa on liian kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkuni ovat La Divaa ja Beth Alphaa. La Diva kasvaa vähän ohuempana, mutta pidemmäksi. La Divan mausta pidän enemmän. Beth Alpha kannattaa näköjään poimia vähän aiemmin. Kasvun myötä kuoresta tulee paksumpi.
      Meidän kasvarissa on lämmin, mutta silti tomaateissa ei edelleenkään ole yhtään punerrusta. Olen antanut tomaattilannoitetta säännöllisesti. Mikä lienee vikana.

      Poista
  20. No jopas sulla onkin satoa! Ahkerointis tuottaa suuhun pantavaa mahottoman mukavan määrän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se mukavaa kipaista hakemassa syötävää omalta kasvimaalta.

      Poista
  21. Namnam mitä satoa siellä jo tulee ja on tulossa. Täällä vasta ensimmäiset viinimarjat punertuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä, kun saisi tomaatit kypsymään. Mutta kiva se on kurkkuakin kasvarista tuoreena pöytään hakea.

      Poista
  22. Kesän viileä sää lienee hyväksi monille kasveille, vaikka moni ihminen on säätiloja manannut. Monenmoista syötävää on sinullakin siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha on tosiaankin tykännyt tästä kesästä. Nyt sataa kaatamalla ja ilmeisesti koko päivän. Toivotaan siis aurinkoa vielä tälle elokuulle.

      Poista
  23. Niin ihania kuvia, täydellisiä väriterapian nauttimiseen. Aah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vanha rouva! Syötävän kuvia katsellessa tulee väriterapian lisäksi vesi kielelle.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!