sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Hiekkakäytävien putsausta

Rosa Ritausma

Monta päivää on ihan rehellisesti sanotttuna ottanut pattiin yläpihan hiekkakäytävien rikkaruohokasvustot. Käytävien keskiosa on kohtalaisen hyvin rikatonta, mutta reunat sitten paikoin pahastikin sammaloituneita ja ties mitä heiluvaa heinää valtaamassa kulkualaa. Joka kesä nypin rikkoja ahkerasti, mutta isompi kunnostustyö on tainnut jäädä muutamana kesänä kokonaan väliin. Hetken harkitsin tohon (olisiko virallinen nimitys kaasupoltin tms.) hankintaa ja sillä kulottamista. Googletettuani tohoja totesin niiden maksavan useita kymppejä ja liekki polttaa kuitenkin vain olemassa olevan kasvuston. Juuret säilyvät. Ongelma olisi siis vain siirtynyt eteenpäin.

Käytäviä siivotessa kivituhkapinta ohenee ohenemistaan ja piakkoin täytyy taas tilata kuorma-autollinen uutta tavaraa. Edellisestä kivituhkakuormasta on jo aikaa kulunutkin, mutta ehkä pinnassa on vielä sen verran paksuutta, että jonkin aikaa näillä materiaaleilla selvitään.

Rapskulehtikukka uutena heinäkuussa 2013

Kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä potutus ylitti tulvarajansa ja kaivoin työvälineet esiin. Aloitin olopihalta purkamalla muutama vuosi sitten sinne rapskulaatoista tekemäni kukkakuvion, jonka rakensin olopihan hiekkanurkkaukseen heinäkuussa 2013. Idean kukkakuvioon löysin puutarhakalenterista (josta kuva alla). Rapskulehtilaattojen välit olivat sammaloituneet ja muurahaiset olivat rakentaneet asujaimistojaan laattojen yhteyteen. Sinänsä sammal on ihan kaunis, mutta myös monenlaista rikkakasvia pyrki kivien välistä esiin ja niiden kitkeminen ei enää tuottanut tyydyttävää tulosta.

Idean lähde: Puutarhakalenteri 2013
  


Kuvassa vain osa työvälinearsenaalista. Lisänä oli pari pientä haraa ja lapio. Hernepensaselämää -blogissa on oivallinen postaus sorakäytävien kunnostuksesta. Aivan niin tehokkaaseen otteeseen minusta ei ollut, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Kunhan saisin muutaman vuoden laiskuuden tulokset ensin siivottua pois, voisin jatkossa panostaa enemmän ylläpitoon.


Laattojen nostamisen jälkeen voimallisesti heiluriharaa käyttämällä poistin sammal- ja rikkamassaa hiekka-alueelta. Pinnasta lähti pahimmillaan muutaman sentin kerros, joka koostui pääasiassa tiiviistä ja matalasta sammaleesta, mutta toki joukossa oli erilaista rikkaakin. Kivituhkaa lähti samassa rytäkässä aika lailla, sitä oli mahdotonta välttää. Ei sitä mössöä oikeastaan edes kivituhkaksi enää voinut kutsua. Pintakerroksen poiston jälkeen harasin vielä muutamaan kertaan tarkistaakseni, jäikö rikkoja jäljelle, joista pitkäjuurisimmat poistin käsin kitkemällä. Jotain varmaan jäikin, mutta kohtalaisen siistiä silti tuli. Lopuksi asensin rapskulaatat paikoilleen vähän eri paikkaan ja järjestykseen kuin aiemmin.


Kukkakuvion rakensin nyt leikkimökin edessä olevalle hiekka-alueelle. Siinä on aikanaan ollut lasten hiekkalaatikko ja paikka on odottanut uutta käyttöä. Hyvää ideaa ei toistaiseksi ole tullut, joten alue on saanut toimia leikkimökissä vierailevien lasten temmellysalueena. 

Illalla otin muutaman kuvan, mutta kuivassa hiekassa rapskulaatat eivät näy kunnolla. En enää jaksanut virittää kasteluletkua. Varsinkin, kun yöksi oli luvattu vesisadetta. Aamulla otin yöllisen sateen jälkeen kuvan työhuoneen ikkunasta ja siinä laatat näkyvät paremmin. Loppusilaus on edelleen tekemättä. Tarkoitus on istuttaa muutamia kiviä isompien laattojen väleihin, kuten aiemmassakin paikassa. Helteessä työskennellessä kunto loppui ja niin loppui päiväkin. Ehtiihän sitä myöhemmin.


Hiekkakäytäväkunnostus ei toki edes tähän lopu. Sama urakka odottaa niin talon kummassakin päädyssä kuin etupihallakin. Askel kerrallaan, niin homma ei ala tympiä liikaa.


Maantasalla työskennellessäni huomasin syksyllä leikattujen ja hyvin kasvuun pyrähtäneiden norjanangervojen joukossa jotain vaaleanpunaisena pilkistävää. Yläpuolella on terassin kaiteella kesäkukkalaatikot. Vaan tänä vuonna niissä ei kuki mitään näin vaaleanpunaista, joka olisi pudonnut pensaikkoon. Minulla on kyllä tapana nyppiä kesäkukkia ja nakata kuihtuneita kukkia pensaiden joukkoon. Kaivoin vaaleanpunaisen yllätyksen esiin ja sepä oli petunia. Luultavasti viime kesäisen petunian jälkeläinen, joka on alkanut itsekseen itämään ja elämään angervojen joukossa.


Enpä malttanut ihanaista jättää yksin puskiin kasvamaan, vaan kaivoin sen ylös ja siirsin ruukkuun. Toivottavasti jää henkiin ja ilahduttaa meitä loppukesän pergolan pöydällä. 

Näissä merkeissä toivotan mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille! 
 

30 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen paikka tuli uusille kalusteille! Ja tuo petunia on aivan suloinen, mahtava siementaimen sitkeys puskan seassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minun täytyy jatkossa viskata kaikki kesäkukkasiemenet sinne tänne puskiin. Kerran olen yrittänyt esikasvattaa petuniaa, mutta tulos oli aika surkea.

      Poista
  2. Siistä jälkeä tuli😍, kovan homman olet tehnyt😅. Ihana kuva Ritausmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölmöyksissäni valitsin yhden kesän helteisimmistä päivistä moiseen rikkaruohourakkaan. Mutta lopputulos kiittää. Ja lisää on vielä tiedossa.

      Poista
  3. Siisti lipputulos. Työ aina palkitaan. Aika usein kivituhkaa täytyy liikuttaa, muuten se kasvaa nopeasti kaikkea kasvia. Kitkeminen odottaa..

    Suloinen petunia. Onneksi löysit sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekkakäytävien haraaminen on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Niinhän tässä taas kävi, että edestään sen löysi, minkä taakseen jätti.

      Poista
  4. Ihanalta siellä näyttää😍👌Kaunis oli myös tuo rapskulaattakukka! Leppoisaa päivää sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Jospa vielä saisin viimeisteltyä rapskulaattakukan tänä kesänä.

      Poista
  5. Onpa kaunis kukkakuvio, niin vanha kuin uusikin sommitelma!
    Meillä on myös kivituhkapiha, jota just viime viikonloppuna harasin. Homma on niin tuttua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskuudesta sakotetaan. Olen luvattoman huonosti tänä kesänä hoitanut kivituhkakäytäviä ja rikat ovat päässeet voitolle.

      Poista
  6. Näyttää hyvältä ja puutarhakalusteetkin löysivät paikkansa! Minusta tuo näytti kyllä oikein perusteelliselta toiminnalta.
    Puutarha vaatii kyllä jatkuvaa kuopsutusta ja siistimistä täälläkin. Moni toivoo helppohoitoista puutarhaa, mutta sellaista ei ole olemassakaan.
    Aina saksilla, haroilla ja kitkentäraudalla riittää töitä.
    Mun tarttis tarttua nyt puutarhasakseihin ja leikellä ryöpsähteneitä pensaita kulkureiteiltä. Keväällä lehdettömään aikaan niitä on leikelty, mutta ne ovat olleet niin ehtiväisiä tukkimaan parissa kuukaudessa kaikki reitit.
    Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Puutarhassa on jatkuvasti jotain kohennettavaa. Ei riitä, että rakentelee uusia kukkapenkkejä. Myös niitä vanhoja kasvustoja on hoidettava ja huollettava.
      Varsinkin sateisina päivinä käytävillä kulkeminen on välillä vähän rasittavaa, kun kaatuilevat kasvit liiskautuvat jalkoihin ja pudottavat vesitaakkansa vaatteille. Viidakkotunnelma on toki mukavaa, mutta käytännössä tuottaa välillä ongelmia.

      Poista
  7. Eiköhän nualla toimilla käytävä pysy jonku aikaa siistinä. Kiva tua kukkakuvio.
    Ennenkuulumaton yllätys löytyy puskasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokkien itämiseen olen tottunut, mutta petunian taimia en ole ennen puskistani löytänyt.
      Nyt pitäisi vielä putsata yläpihan muutkin käytävät.

      Poista
  8. Elämä on ainaista taistelua rikkoja vastaan puutarhassa. Sama haraushomma on edessä minullakin. Viime kesänä läpikävin käytävät, mutta apu siihen on tilapäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekkakäytävien putsaaminen on ikuisuusasia. Yksi kerta kesässä ei riitä, eikä edes pelkkä haravoiminen. Niin saa vain irtoroskat pois, mutta juurtuneet vaativat järeämpää käsittelyä.

      Poista
  9. Ahkeruus palkitaan ja tulos on oikein hyvän näköinen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitäisi vielä jostain löytää uusi annos ahkeruutta, sillä käytävien siivousta riittää. Mutta lopputulos todellakin kiittää ja kannustaa.

      Poista
  10. Kovan homman olet tehnyt mutta tuloskin on se näköistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se helteisessä auringonpaisteessa vähän turhan kova urakka, vaan nyt on neljäsosa hiekkapinnoista siivottu. Hetkeksi.

      Poista
  11. Olipa virtaa täynnä oleva postaus! Joskus tulvii ja silloin pitää ottaa järeät työkalut esiin ja touhuta niin kauan kuin virtaa ja sisua riittää. Lopputulos on kaunis ja siisti! Ahkeruus palkittiin vaaleanpunaisella yllätyksellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ollutkin aika ihana yllätyspalkinto! Joskus kannattaa olla laiska ja nakata kesäkukkien nyppimistulokset pensaikkoon.

      Poista
  12. Rikkoja aina riittää ja kitkeä kannattaisi säännöllisesti, mutta eipä sitä aina vaan jaksa tai viitsi. Toisaalta kunnon potutuksen saattelemana saa paljon aikaan. Ihana tuo petunia, aivan kuin yllätyspalkinto uurastuksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehdi, jaksa eikä viitsi. Potutus on tosiaan erinomainen innoittaja. Nyt pitäisi löytyä samanmoista potutusta uusi annos, sillä tekemistä riittää.

      Poista
  13. Hienolta näyttää! Pitäisi ottaa oppia. Rikkaruohojen kanssa meinaa aina jäädä kakkoseksi alueiden valtauksessa. Ja kulkuväylien päällyste on yllättävän lyhytikäistä, aina pitäisi olla täydentämässä. Itse olen kyllästynyt kivituhkaan, kun se vetäytyy jaloissa sisälle. Jotain karkeampaa tavaraa voisi vaihteeksi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän edellinen kivituhkasatsimme oli aika isokokoista ja se kulkeutui joka paikkaan. Seuraavalla kerralla otimme pienikokoisempaa, joka tiivistyi hyvin. Unelmoin kivipinnoitteista käytäville, mutta se maksaa niin paljon, ettei taida onnistua ilman lottovoittoa.

      Poista
  14. Siisti homma, onpa omatekoiset laatat hienot - ne ovat käyttökelpiset moneen malliin! Tuollaiset pensaan juureen pudonneet yllätykset ilahduttavat ja noin suloinen vaaleanpunainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamana kesänä tuli noita raparperilehtilaattoja askarreltua ahkerasti. Tänä kesänä en ole edes koskenut betoniiin.
      Vaaleanpunainen petunia oli aika kiva yllätyslöytö. Ihmeen hyvin se on osannut piiloutua nuorien pensaanversojen joukkoon.

      Poista
  15. Meillä on ihan sama kuvio. Ja teen pala / alue kerrallaan. Kokemus on opettanut että soraa ei saa päästää liian pahaan kuntoon, muuten hiekka pitää vaihtaa kokonaan. Noista sorapoluista multa kysytään usein. Olettamus on, että mulla on joku taikakonsti millä sora-alueet pysyvät puhtaina. Mutta ei siihen ole. Niiden hoito on aika työlästä. Mutta puhtaat sorapolu on niin kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Hiekkakäytäviä täytyy huoltaa säännöllisesti, kuten sanoit. Viime ja tänä kesänä olen laiskotellut ja vain haravoinut pintaroskat. Se ei riitä, koska haravointi ei poista itäneitä rikkoja. Ei meidän tilanne mikään toivottoman paha ole, mutta tekemättömät työt aina kolkuttavat omatuntoa. Pieni pala kerrallaan on hyvä taktiikka.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!