Kasvimaalla kaikki hyvin

Tomaatti Sungold

Tomaatit alkavat vihdoin saada väriä. Vielä ei ole yhtään päästy maistamaan, mutta ensimmäisen poimimiseen ei mene enää pitkään. Viime vuotiseen tomaattimäärään tuskin nyt päästään, vaikka lämmintä on riittänyt tänäkin kesänä. Laiskuuttani en virittänyt kastelusysteemiä. Olisi pitänyt hankkia pari keraamista puikulaa ja letkua lisää, kun nyt on useampi istutusallas. En saanut hankituksi. Ehkä ensi kesänä sitten.

Tomaatti Supersweet

  
Kastelemista on riittänyt, mutta se ei ole mikään vaiva. Joka tapauksessa kasvarin ovi käydään lähes joka aamu avaamassa. Samalla vilkaisen maximi-minimi -mittarista niin yön kuin vallitsevan lämpötilan. Illansuussa taas tulee muuten vain tutkittua kasvarin asukkaita ja nypittyä mahdollisia varkaita.

Kurkku Sherba

  
Kurkkuja on kerätty jo pidempään. Ensimmäisenä poimin pitkulaisen Cordoban. Se olisi kasvanut vielä pituutta, mutta useamman valmistumassa olevan kurkun painoa kertyy aika paljon yhden rungon kannattelemaksi, joten en odota kurkkujen kasvavan suurimpaan mittaansa. Sherbaa ja Beth Alphaa tulee niinikään tasaiseen tahtiin. Ei tarvitse kesän aikana kurkkuja kaupasta ostaa.
 

Kurkku Cordoba

  
Puolueellista tai ei, mutta itse kasvatettu kurkku maistuu paljon paremmalta, kuin kaupasta ostettu. Maku ja tuoksu on paikallaan. Eivät ole vetisiä vaan täyttä tavaraa - tai siis kurkkua.

Chilipaprika Hungarian Black

  
Tavallisten paprikoiden idättäminen epäonnistui. Sen sijaan chilipaprika Hungarian Black onnistui hyvin ja nyt kasvarissa on kasvamassa neljä yksilöä. Kukkia on runsaasti ja munakoison värisiä chilipaprikoitakin jo löysin. Kuvan niistä sen sijaan olen kadottanut, enkä viitsinyt koneen äärestä lähteä kasvariin niitä filmaamaan. Hungarian Blackin ei pitäisi olla kovin voimakas, joten kelpaa sitten minullekin. Ukkokulta tykkää maustaa vähän kaikkea chilillä, joten parempi välillä kasvattaa miedompia lajeja.

Kylvin vanhoista pusseista retiisejä, jotka kasvoivat hyvin ja olivat maukkaita. Poimin loput sadosta juhannuspöytään ja kylvin samantien uutta. Pyöreiden retiisien joukossa oli kaksi pitkulaista, joista toisella oli hurjan pitkä juuri. Nämä pitkulaiset maistuivat hyviltä. Ei yhtään puisevilta, kuten olisi voinut kuvitella.

Punajuuri - Beta vulgaris var. conditiva

 
Kasvatan mangoldia jo senkin vuoksi, että sen punainen lehtiruoti on upean punainen ilta-auringon paisteessa. Niin loistaa näköjään punajuurenkin lehtiruoti. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä sukulaisiahan punajuuri ja lehtimangoldi (Beta vulgaris var. cicla) ovat. Toki myös syömme mangoldia käyttämällä sitä esimerkiksi pinaatin tapaan.

Herneet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja nyt ne ovat alkaneet myös kukkia. Herneitä kasvatan lähinnä suoraan kasvimaalta naposteltavaksi. Kasvimaani on sen verran pieni, ettei mitään voi isoa määrää kasvattaa. Eikä ole tarviskaan. Herne on myös hyvä maanparannuskasvi.

Kurpitsa 'Tom Fox'

Kurpitsaa kylvin jälleen kerran yli oman tarpeen. Ylimääräisille taimille löytyi ottaja ja kurpitsaa jäi omallekin kasvimaalle ihan riittävästi. Ehkä liikaakin tilaan nähden. Jättikurpitsan ja Tom Foxin lisäksi kaksi vihreää ja kaksi keltaista kesäkurpitsaa.

Juhannukseksi ostin vielä kaupasta kesäkurpitsaa, mutta seuraavat voin jo poimia omasta maasta. Sekä vihreä että keltainen ovat kuvien jälkeen kasvattaneet kokoa. Käytän kesäkurpitsaa tuoreena ja ylimääräiset pilkon paloiksi pakasteeseen. Talvella on kiva laittaa kesäkurpitsat porisemaan ja tehdä niistä sosekeittoa. Tulee nopeasti valmista ja hyvää.

Yhdellä vihreällä kesäkurpitsalla taisi olla liian nopea alkuspurtti, joka sitten päätyi väsähdykseen. Vai mitä muuta voi päätellä pullean olomuodon latistumisesta kapeampaan olomuotoon.

Viime keväänä en ostanut ajoissa istukassipuleita ja myöhemmin niitä ei enää mistään saanut. Nyt olin kaukoviisas ja ostin ensimmäisen kaupassa näkemäni pussin. Vähän liikaa siinä oli meidän kasvimaahamme suhteutettuna sipuleita, mutta hyvin sain jokaisen tungettua multaan. Osa meni suunniteltuun paikkaan, osan laitoin sinne tänne muiden kylvösten oheen. Meillä tykätään sipulista ja sitä käytetään paljon.

Tilliäkin kylvin, mutta kuvan kukat ovat kaupasta ostetusta ruukkutillistä. Kokeilin, lähteekö kaupan tilli kasvimaan mullassa kasvuun ja lähtihän se. Hiukan on matalampi, kuin itse kylvetyistä yleensä tulee, mutta ehtiihän tuo vielä kasvaa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Mansikkaa ei meillä kasva. Joskus vuosia sitten kasvimaalla oli jokunen taimi. Kyllästyin siihen, että linnut napsivat marjat, eikä yhtään jäänyt edes lapsille maisteltavaksi. Kun sitten kasvimaakin pieneni ja muuttui lavakauluskasvimaaksi, en ole mansikkaa kasvattanut. Sen sijaan ahomansikoita kasvaa pitkin tonttia ja toisissa paikoissa ne ovat aika isojakin.

Pakastemansikat ostin lauantaina oman kylän kauppiaalta. Lähituotantoa parhaimmillaan. Aamulla poimittu ja iltapäivällä jo pakastimessa. Aika usein tulee haettua kiinteää ja makeaa Sonataa syötäväksi. Litrahinta on ollut 5 euroa ja 5 kg:n laatikko 30 euroa. Nyt niitä kannattaa syödä. Kesäistä herkkua.

Ribes rubrum - Punaherukka

Herukkasato jää tänä vuonna pieneksi. Punaherukka kuivatti viime kesänä marjaisia oksiaan pystyyn. Sain täältä blogimaailmasta vinkin, että herukassa saattaisi olla herukkalasisiipi. En löytänyt tuholaista, mutta jouduin leikkaamaan useita vanhoja oksia  kokonaan pois niiden kuoltua. Pensaissa on runsaasti uusia oksia, jotka eivät satoa tänä kesänä tuota. Toivottavasti taas tulevina kesinä.

Mustaherukkaa on kaksi Pohjanjättiä. Niissä on runsaasti marjoja, vaikka itse pensaat ovat vielä pieniä. Vanhat mustaherukat hävitin äkämäpunkin vuoksi. Pohjanjätin sanotaan olevan vähemmän altis äkämälle. Valkoherukassa on melko paljon marjoja. Viherherukassa jonkin verran, mutta sekin on vielä nuori pensas.

Ribes uva-crispa - Karivianen

Karviaisia tulee kahteen pensaaseen kiitettävästi. Niistä harvemmin teen mitään, sillä karviaiset ovat jääkaappikylminä ihanaa naposteltavaa.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kolme kriikunapuutamme kukki tänä vuonna valtoimenaan. Pölytyskin on onnistunut, sillä kriikunoita on puissa paljon. Kriikunat tulee syötyä sellaisinaan, sillä kivien poistaminen pienestä kriikunasta on varsin työläs homma. Kriikunapuissani on jonkin verran äkämäpunkkia, joka näkyy nyppyläisinä lehtinä. Hedelmiin sillä ei näytä olevan vaikutusta.

Omenapuut kukkivat tänä keväänä aika vaisusti. Huvituksessa oli paljon kukkia, mutta parhaan kukinnan aikaan voimakas tuuli sateella maustettuna riipi kukat pitkin nurmikkoa. Siinä ei pölyttäjillä ollut mitään mahdollisuutta hoitaa tehtäviään. Kahtena edellisenä kesänä omenasato on ollut melkoinen, joten suon hedelmäpuille lepovuoron. Muutama maistiainen jokaisessa puussa näyttää olevan.

Tomaatit ovat kasvaneet korkeiksi ja pari niistä kurkkii jo kattoikkunasta. Tomaateista kehotetaan katkaisemaan latvat kypsymisen edistämiseksi elokuun alkupuolella. Neljän viikon kuluttua tomaattini taitavat vyöryä jo ulos ovesta kohti naapurin pihaa. Niinpä taidan latvoa kattoon kurkottelevat rungot jo aikaisemmin. Ehkä ne sen jälkeen käyttävät energiansa raakileiden kehittämiseen ja kypsyttämiseen kasvun sijaan.

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Tapani mukaan kasvimaalla täytyy hyötykasvien lisäksi olla myös silmänravintoa. Siksi kylvän vähintään yhteen laatikkoon kesäkukkia. Kosmoskukka on tänä(kin) vuonna itänyt huonosti. Muutama taimi on vankistumassa, mutta nuppuja ei vielä ole. Kesämalvikki on itänyt huomattavasti paremmin ja matalasta koosta huolimatta ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet.

Kehäkukan yhdistän jo lapsuuden muistikuvissa kasvimaahan. Niinpä sitäkin on kylvettävä edes yksi rivi johonkin väliin. Nyt on kasvamassa kaksi riviä ja nuppujakin ne jo tekevät. Ostin siemenet kauppareissulla marketista. Oranssinkeltainen väri sopii hyvin itse kavattamiini samettikukkiin, joita olen istuttanut hyötykasvien oheen kasvimaalle. 

Calendula officinalis - Kehäkukka

 

Kasvimaalla siis kaikki hyvin. Kukkaisia kesäpäiviä kaikille!
 

Ihan itse kasvatettua

Tavallisen omakotiasukin hyötykasvimaasta ei kovin suurta taloudellista säästöä synny, mutta itse kasvtetun sadon korjaamisessa ja nauttimisessa on mukana annos sellaista onnistumisen tunnetta, jota ei ihan heti muulla tavoin saavuta. Miten ne oman maan tuotteet voivatkaan maistua niin hyvältä ja raikkaalta. 

Kuluva kesä on hyötykasvien osalta ollut erinomainen. Kasvimaalaatikoissa kaikki on kasvanut oivallisesti, eikä ötököiden armeija ainakaan toistaiseksi juurikaan ole tehnyt tuhojaan. Ainoastaan kesäkurpitsa näyttää tuottavan hedelmää kovin hitaasti. Ehkä pitää käydä leikkimässä pölyttäjää kurpitsankukissa, jotta niitä kurpitsavauvoja alkaisi tulla vähän tiuhempaan tahtiin.

Retiisit kasvoivat kesäkuussa vauhdilla ja ensimmäinen sato syötiin hujauksessa. Toinen sato valmistui niinikään ihan salaa ja pelästyin jo pulleiksi paisuneiden retiisien olevan täysin puisevia. Yllättäen ne maistuivatkin erittäin mehukkailta ja sopivan kirpakoilta.

Salaattifenkolia kylvin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Minun fenkolini ei pullistele laisinkaan niin hienosti, kuin Autuaan olon Cherin puutarhassa, mutta harvennetuilla fenkoleilla pääsin kyllä siihen ihastuttavaan aniksen makuun, joka tässä kasvissa on. Etsin siemenpussista lajikkeen nimeä, mutta pussissa luki vain salaattifenkoli suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi. Cheri on onnistunut Zefa Fino -lajikkeesta saamaan ainoan kunnon sadon, joten mahdollisesti joudun tyytymään laihoihin fenkoliversioihin. Aion kyllä kasvattaa jatkossakin salaattifenkolia, sillä ihastuin täysin sen makuun. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella - ja Zefa Fino-lajikkeella. 

Punaherukkasadosta tuli tänäkin kesänä sekä määrällisesti että laadullisesta hyvä. Vielä muutama vuosi sitten punaherukkapensaita oli viisi, joista kaksi uhrasin ruusupensaiden hyväksi. Jäljelle jääneistä yksi pensas tekee hyvin marjaa, mutta joka kesä osa sen oksista käytännössä kuivuu pystyyn. Onneksi se tapahtuu siinä vaiheessa, kun marjat ovat juuri kypsyneet. Keväällä pensas on taas hyvässä iskussa ja muutenkin pensas on ihan tuottoista. Herukka sijaitsee samalla alueella, kuin muut kaksi herukkapensasta, joten en vaan tiedä, mikä sitä vaivaa.

Keräsin viikonlopun aikana punaherukat. Marjat olivat isoja ja kolmen ämpärin sadosta riitti niin omaan käyttöön, lapsille kuin veljenvaimollekin. Meillä juodaan aika vähän mehua muulloin, kuin flunssassa, joten ylenmäärin herukkamehua ei kannata keittää. Varsinkin, kun aivan vähän aikaa sitten tyhjensin pakastimesta lähinnä edellisvuoden punaherukoita ja keitin ne mehuksi. 

Mustaherukkasato on vielä toistaiseksi lähinnä kuvaannollinen. Ei tainnut rasiaan tulla edes litraa. Mustaherukkapensaat ovat vielä nuoria, sillä vanhat pensaat hävitin muutama vuosi sitten äkämäpunkkien vuoksi. Uudet pensaat ovat Pohjanjättiä, jonka marjat ovat todellakin jättimäisiä. Kuin pieniä omenoita. 

Vadelmiakin olen jo kerännyt kahtena päivänä. Vattupuskassa täytyy käydä päivittäin ja käännellä oksat läpikotaisin. Marjat kypsyvät omaan tahtiinsa, yksi tänään ja toinen huomenna. Vattujen suhteen ei voi tehdä päätöstä, että tänäänpä lähden keräämään vadelmat. Ei, niitä kerätään tänään, huomenna ja varmaan ylihuomennakin. Ehkäpä yksi päivä jää väliin ja satoa tulee taas sen jälkeen.

Valkoherukka on yhtä tuottoisa, kuin punaherukkakin. Marjat eivät ainakaan minulla ole punaherukoiden tapaan isoja, mutta niitä on runsaasti. Jotkut sanovat valkoherukan olevan maultaan hienostuneempi, kuin punaherukka. Ainakin valkoherukka on miedompi ja vähemmän hapan. Linnuiltakin valkoherukat saavat olla rauhassa. Punaherukoita kerätessäni mustarastas istui toisen pensaan juurella napsimassa marjoja tyynen rauhallisesti. Jätin sille ja sen kavereille muutamia alimpia terttuja.

Karviaiset ovat viime päivinä alkaneet punastella ja niitä tulee jälleen kerran runsaasti. Meillä karviaiset menevät etupäässä sellaisinaan naposteltuina. Jonkun kerran olen tehnyt niistä mm. hilloketta, mutta ilman suurta sokerimäärää siitä tuppaa tulemaan turhankin kirpakkaa. En taasen välittäisi tehdä ylenmäärin makeita hilloja ja hillokkeita. Jääkaapissa ei liikaa ole säilytystilaa ja kunnon hillokellari puuttuu. Mielelläni otan vastaan hyviä käyttövinkkejä karviaiselle.

Jos tykkäät kurkusta ja haluat takuuvarmaa satoa, kannattaa kasvattaa kasvihuonekurkkua. Totisesti olemme viime aikoina olleet omavaraisia kurkkujen suhteen. Aikamoisia jötkäleitä kasvaa toinen toisensa perään. Ehkä pian täytyy ryhtyä miettimään, miten kurkkuja jatkojalostaisi, sillä kaksi ihmistä ei niitä niin paljon jaksa syödä. Joitakin kurkkuja olen jo laittanut meillä käyneiden ihmisten matkaan.

Joka vuosi olen ostanut kaupasta amppelitomaatin. Viime kesänä minulla oli tosi näpsäkän mallinen ja kokoinen amppelitomaatti, joka teki runsaasti herkullisia kirsikkatomaatteja pitkälle syksyyn. Tänä kesänä ostamani amppelitomaatti on niin jättikokoinen, etten sitä sovinnolla mihinkään amppeliin edes saanut sopimaan. Niinpä puska seisoo kukkatelineen päälle talon seinustalla. Pikkuruisia tomaatteja on vihdoin alkanut kypsyä ja raakileita on runsaasti. 

Kasvihuoneessakin kukista on vihdoin tullut raakileita ja niille kokoa. Määrällisesti ei tomaattisato nyt kovin suurelta näytä. Ihan lähipäivinä pitää latvoa tomaatit, jotta loput kukat ehtivät kehittyä raakileiksi ja raakileet kypsyä. Blumat hoitaa nyt kastelun, mutta kerran pari viikossa annan veden mukana tomaattiravinnetta, jonka pitäisi auttaa tomaattien kehittymisessä ja kypsymisessä.

Kasvihuoneessa on perinteisesti Tigerellaa ja uutena myös Tanskanvientiä. Perinteistä keltaista päärynätomaattia täytyy aina laittaa ja paria muutakin kirsikkatomaattia on tulossa.

Kasvimaalta on päivittäin haettu salaattia ja lehtikaalia. Porkkanoita olen harventanut ja ne harvennetut ovat olleet syötävän kokoisia ja herkullisia. Tillin kukinnot heiluvat korkeuksissa ja mangoldia täytyy käydä ihailemassa erityisesti ilta-auringon loisteessa, jolloin mangoldin syvän punaiset lehtihangat ja varret näyttävät kerrassaan upeilta. Myös punajuuren lehdistö on aikamoinen katseenvangitsija.

Herneitäkin pitää edes muutama olla. Osa herneistä on pullistunut mukavasti, mutta osa on varsinaisia lituja. Ehkä niille pitää antaa enemmän vettä, vai ravinteistako littanuus on kiinni? Herneitä on kiva napostella, mutta suurin syy niiden kylvämiseen oli saada hyvä kumppanuuskasvi ja hernehän on myös erinomainen maanparantaja. 

Valkosipuli tekee omia kiemuroitaan. Toivottavasti myös mullan sisällä on liikettä ja lähinnä pullistumisen suuntaan, sillä olemme ahkeria valkosipulin käyttäjiä. Oman sadon varassa olemme olleet jo pari kolme vuotta. Hyvä, jos niin käy jatkossakin.

 
Vaan nytpä täytyy kipaista alapihalle laittamaan kasvihuoneen ovi kiinni, ettei auringon laskiessa lämpötila jäähdy kasvarissa liikaa. Yöt ovat onneksi olleet lämpimämpiä, kuin heinäkuun alussa ja puolivälissä. Silloin kylmimmillään alapihalla lämpöä oli vain +4,5 astetta. Ei siis kovin paljon. Huomenna siirrymme elokuuhun. Pitkän ajan ennusteet eivät kovin kummoisia kesäsäitä lupaile, mutta toivokaamme, että pärjäämme sentään ilman villasukkia.