tiistai 2. marraskuuta 2021

Silmäniloa marraskuun alkuun

Sedum Herbstfreude - Komeamaksaruoho
 

Komeamaksaruohot ansaitsevat kaikki kiitokset ahkerasta ja pitkästä kukinnasta. Pari pakkasyötäkään ei ole niitä nujertanut. Kuuraa kertyi latvuksiin ja päivän lämmettyä kukat ovat taas kuin ennenkin. Leikkasin viimeksi sunnuntaina komeamaksaruohoja maljakkoon Päivänliljapenkistä, koska alapihalla ei näinä loppusyksyn päivinä pahemmin kukkia käydä ihailemassa. Toimivat hyvin maljakkokukkina.


Kuvan näkymä keittiön ikkunasta kohti Pikkpuutarhaa viehättää niin paljon, että huomaan välillä unohtuneeni sitä pitkäänkin katselemaan. Kriikunapenkin komeamaksaruohot seisovat tanakasti pystyssä monien muiden kasvien jo tultua silputuksi kompostin uumeniin. Naapurin kunnallistekniikkakaivannosta saatu kivi on sammaloitunut hienosti. Joku saattaa kummastella kiintymystäni tähän murikkaan, mutta monet puutarhaihmiset kokevat varmasti samanlaista kivirakkautta.

 
Kivellä kasvava sammal kiinnostaa myös lintuja. Tätä pikkupuutarhan kiveä ei ole kovin paljon nokittu. Sen sijaan alapihan kotikivestä joku tintti oli käynyt irrottamassa monta sammaltuppoa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.3.2020


Kevätmessuilta 2017 ostin Tommolan tilan pienen mantelityräkin taimen. Istutin sen alapihalle, syyshortensia Vanille Fraisen viereen. Enpä tajunnut, että mantelityräkki kasvaa korkeutta jopa 70 cm. Kasvi kasvoi ja pulskistui niin, että loppukesästä se rötkötti käytävällä.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 1.6.2020

Sopiva hetki mantelityräkin ylöskaivulle koitti toukokuussa, jolloin poistin Kriikunapolun istutusalueiden muovireunukset ja laitoin tilalle turveharkkoja. Pitkään olinkin mantelityräkin tulevaisuutta pohtinut ja vihdoin se nytkähti liikkeelle. Jotkut asiat näköjään vaativat oman kypsymisaikansa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki


Mantelityräkin juuret olivat toki suuret, mutta helposti se nousi ylös. Jaoin paakun kahtia ja istutin molemmat uusiin paikkoihin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän oikealle puolelle. Toinen puolisko lähti heti virkistymään. Toinenkin on hengissä, mutta se ei ole kasvanut kaksosensa tavoin kovin paljon.

Mantelityräkki on siitä kiva kasvi, että se herää keväällä aikaisin ja on syksylläkin viimeisten talviuneen vaipujien joukossa.

Sulkaneilikat Oikearinteessä 23.6.2019. Rinne myllätty syksyllä 2020.
 

Hopeanharmaalehtinen sulkaneilikka on myös hauska väripilkku. Keväällä, lumien sulattua kasvustot ovat toki pääosin ruskeiksi kuivuneita, risuläjän näköisiä. Pian se virkistyy ja vihertyy, kunnes kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin, hapsumaisin kukinnoin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka 26.6.2019

Kesti pitkään löytää kasville nimi. Sain muutaman tuppaan vanhempieni pihalta heidän asuessaan hetken aikaa Lohjalla. Vanhempani laittoivat pihan siistiksi, mutta mitään kasvi-ihmisiä he eivät olleet. Isä sanoi sulkaneilikkaa kartanoruohoksi ja sillä sitä jonkin aikaa itsekin kutsuin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka syksyllä 2021


Sulkaneilikkani on hyvä maanpeitekasvi. Se kasvattaa nopeasti tiiviin, yhä laajenevan kasvuston. Syksyllä 2020 kaivoin Oikearinteestä kaikki kasvit pois, putsasin rikkaruohoja ja villiksi heittäytyneen puna-apilan parhaani mukaan pois. Laajensin portaiden vieressä olevaa mehikasvialuetta, johon hankin lisääkin mehikasveja. Sulkaneilikkaa jaoin useisiin pienempiin tuppoihin ja istutin takaisin rinteeseen. Sitä riitti myös muualle istutettavaksi ja tyttären pihalle laitettavaksi. Tänä kesänä kukinta oli syksyisen uudelleenistutuksen vuoksi vähäistä. Ensi keväänä toivon mukaan entistä ehompaa.

Haltiankukka, valkotäpläimikkä ja rotkolemmikki - muotoja ja sävyjä 24.10.2021


Puutarhamyymälät ovat pullollaan mielenkiintoisia kasveja, joista minimaalinen osa on löytänyt tiensä minun valikoimaani. Keijunkukkia ja haltiankukkia minulla on ollut pidempään. Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyvä haltiankukka (Heuchera Twilight) vietti  kesän 2020 ruukussa, josta siirsin sen syksyllä Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin.

Vasemman alalaidan valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld') istutin kaksin kappalein niinikään kesällä 2020 tuohon penkkiin. Toisen siirsin myöhemmin olopihan puolelle, jossa se viihtyy hyvin.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki toukokuussa 2021
 

Rotkolemmikin suhteen minulla oli päähänpinttymä, ettei se viihtyisi pihassani. Hyvin on tuo puoleen hintaan vuosi sitten hankittu pärjännyt. Kun sain vihdoin oudon päähänpinttymäni poispyyhittyä, hankin toisenkin rotkolemmikin. Brunnera macrophylla 'Jack Frost' sai asuinpaikan toisaalla Pikkupuutarhassa.

Petroselinum crispum - Persilja 31.10.2021


Ruohosipulia olen istuttanut kasvimaan lisäksi pariin kukkapenkkiin. Se nousee keväällä aikaisin ja kukkii kauniisti. Toimii hyvin myös reunuskasvina. Nyt mietin, kokeilisiko persiljaa ruohosipulin tapaan kukkapenkeissä. Kasvimaalla on kaksi isoa tupasta. Toinen on kasvanut paikallaan jo kolme vuotta, toinen kaksi. Kummastakin olen napsinut oksia keittiöön ahkerasti ja pakastanut myös sekä pusseihin että rasioihin. 

Petroselinum crispum - Persilja 24.10.2021


Kuvassa persilja on pakkasyön jäljiltä vähän kuurassa, jonka jälkeen se ei ole ollut moksiskaan. Kun persiljasta korjaa satoa säännöllisesti, uutta tulee nopeasti tilalle. Tällainen kesäisen vihreä tupas voisi olla kivan näköinen muuallakin puutarhassa. Laitetaan siis harkintaan.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö


Monet kärhöt tekevät kukinnan jälkeen hienoja siemenpalloja. Tarha-alppikärhö Purple Dream on yksi parhaista siemenpallojen kehittäjistä. Ainakin meidän pihalla. Tykkään näistä karvapalloista kovasti.

Lokakuun alussa törmäsin saksalaisessa ruokakaupassa pionijuurakoihin. Laatikossa oli niinsanotusti rippeet jäljellä, joten päätöksenteosta ei tullut vaikeaa. Ehkä olisi ollut järkevämpää laittaa juurakot purkkeihin ja kasvattaa niitä talven yli vaikka autotallissa. Maan ollessa vielä lämmintä ja kaivuukelpoista, laitoin nämä kuitenkin maahan. Hienoa, jos juurtuvat ja nousevat keväällä. Maksoivat 4 euroa kappale eli menetys ei ole suuri, mutta kotiutuessaan niiden tuottama ilo sitäkin suurempi.

Enkä sitten päässyt sipulihyllynkään ohi, vaikka olin ihan muuta eräästä myymälästä hakemassa. Puutarhassa nyt sattui olemaan aukko, jonka keväinen tyhjyys jäi kaivertamaan mieltä. Pitihän siihen jotain täytettä saada, kunnes jossain vaiheessa keksin jonkun kauaskantoisemman ratkaisun aukon poistamiseksi.


Vaalea jouluruusu taitaa pian avata lukuisat nuppunsa.  Jos näin käy, mahtaako se ehtiä kehittää uudet kevääksi? Onneksi minulla on jouluruusuja useammassa paikassa. Tämän vaaleajouluruusun lisäksi nuppuja on vain viereisessä Double Ellenissä. Muut taitavat säästää voimansa kevääseen.

Tykkään kukilla koristelemisesta. Yleensä vaihdan kesäkukkien tilalle jotain syys- ja talvi-istutuksia ainakin muutamiin paikkoihin. Kattoremppa kaikkine oheistoimintoineen vei tänä syksynä suurimman innon. Pesin kukkaruukut ja -laatikot ja vein ne kellariin tai kaadoin kumolleen. Sisääntulon laatikkoon sentään ostin muutaman kanervan, sillä kesäkukkien joukossa kasvaneet muratit näyttivät yksinään kovin orvoilta.

Brunnera macrophylla 'Jack Frost' - Rotkolemmikki

 

16 kommenttia:

  1. Komeamaksaruohoja minäkin hehkutan ja tuo sinun kivesi on kyllä ihana. Muista tätä imikkää saat minulta vaikka kuinka paljon kun keväällä tapaamme.
    Rotkolemmikki on aivan ihana minulla on myös yksi ja olen ehkä saanut istutettua sen nyt vihdoin sellaiseen paikkaan missä se taitaa viihtyä 🤔
    Sulkaneilikka poistuu minulta keväällä koti pihasta mutta onkohan sille tarvetta se on valkoinen kukaltaan ja samoin monet muut mutta laitan sinulle vaikka viestiä.
    Toivottavasti pionisi tuottavat sinulle iloa ainakin aloittamalla uuden kasvun. Kukkia ehkä ei vielä tule. Minulla on yksi pieni pionin alku ruukussa kellarissa saat myös sen jos haluat ja puutarhan puolellakin taitaa olla joku. Mutta näistä myöhemmin. Minulla kukkii vielä kesäkukat joten mökillä jäi syksyn istutukset tänä vuonna väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kasveja kyllä ihan joka lähtöön ja vieläpä isot määrät kutakin. Onneksi sinulla on mökillä tilaa niitä istuttaa ja antaa levitä. Ei ihme, että niistä riittää jaettavaksi muillekin. Antamasi tuoksuorvokit kukkivat parhaillaankin. Niistä riittää iloa siis koko kasvukaudeksi.
      Lemmikistä olen aina tykännyt. Rotkolemmikin lehdet ovat melkeinpä parempaa kuin sen kukat.
      Eipä keväällä arvannut, kuin otollinen vuosi tästä tuli kesäkukille. Tänäänkin lähes +10 astetta, mistä monet kesäkukat tykkäävät. Omani jouduin siivoamaan pois osin kattorempan vuoksi, osin siksi, että koko syksy on ollut täynnä kaikenlaista muuta sähellystä.

      Poista
  2. Onpa kivan näköinen tuo mantelityräkki. Hyvä, että siirto ja jako onnistui ongelmitta. Minulla oli puutarhassa himalajantyräkki, joka oli myös kaunis, mutta tappotalvi vei sen mennessään, eikä uutta ole tullut hankittua tilalle.
    Sulkaneilikat, kuten kaikki lajitoverinsakin ovat ihania ja jo niiden tuoksukin on hyvin miellyttävä.
    Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin googlettamassa himalajantyräkin, joka on minulle outo kasvi. Muistuttaa jonkin verran mantelityräkkiä. Kelpaisi kyllä minulle. Saaripalstan Sailalta olen saanut metsätyräkkiä. Se voi hyvin ja on alkanut tehdä siementaimia. Mantelityräkin lailla metsätyräkki ei ole yhtä reheväkasvuinen, mikä saattaa johtua olosuhteistakin.
      Olen samaa mieltä neilikoista. Ne ovat kiitettäviä puutarhakasveja. Siirsin loppukesästä tuppaan vuorineilikkaa toisaalle, kun jäi ruusupensaan jalkoihin. Toivottavasti kotiutuu uuteen paikkaan.
      Sinulle myös mukavia marraskuun päiviä!

      Poista
  3. Ah, miten kaunis syksyinen puutarha. Kostea sää, vaikka ei niin houkuttelekaan menemään ulos, saa silti puutarhaan jotenkin hehkumaan. Tuo hienomuotoisen kiven päällä oleva sammalkin loistaa kuin smaragdi. Siinä onkin varmaan puutarhaihmisen jalokivi, aika harva meistä varmaan dimangeista perustaa – saatamme kaikki arvostaa jotakin haavekasvia tai -kiveä paljon enemmän kuin timantteja! Marilynin klassikkobiisin voisi sanoittaa ihan uudelleen puutarhaihmistä ajatellen :-D
    Ihastuttava mantelityräkki, joka aiheuttaa kateuden värinää. Hankin sellaisen kerran, mutta peura nyhti sen ylös poissa ollessani ja siihen sen juuret sitten paleltuivat ennen kuin ehdin takaisin kotiin. Harmittaa vieläkin vietävästi, mutta ei auta kuin metsästää uutta. Harvemmin sitä vain tulee missään vastaan.
    Ihana tuo kartanoruoho, hauskaa nimitystä myöten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kostea ja lauha syksy on ollut kaikkinensa tosi kaunista aikaa. Ensin upea ruska ja nyt sumuisten päivien korostamat vihreät sammalet ja maanläheiset sävyt.
      Siinäpä ideaa sanoittaa Marilynin biisi uudelleen meidän puutarhaihmisten makuun. Meikäläiselle mieluinen timantti voisi hyvinkin olla ryhmä kauniisti sammaloituneita kiviä. Esimerkiksi Vitträskin joulumarkkinoilla käydessäni olen samalla ihaillut rantarinteessä olevia pyöreitä ja sammaloituneita kiviä. Sääli, että iso osa puista kaadettiin, mikä ehkä vei metsästä sen sadunomaisen tunnelman - kenties ne sammaleetkin kiviltä.
      Mantelityräkkiin ei todellakaan usein törmää. Minun taimeni on Tommolan taimiston peruja. Mainio kasvi, joka tuli ostettua ilman sen kummempia ajatuksia, enkä kyllä ole katunut.
      Sulkaneilikka tulee säilymään mielessäni aina kartanoruohona. Sen myötä muistan taatusti myös isääni sittenkin, kun häntä ei enää ole. Ja erityisesti monia isän hauskoja juttuja.

      Poista
  4. Ihan ensin pitää ihastella tuota toukokuista kuvaa rotkolemmikistä!
    Minäkin olen katsellut komeamaksaruohojen sisukasta ja kaunista kukintaa, ne jaksavat hehkua marraskuussakin. Tuo kivi sammaleineen on niin kaunis, kyllä sitä kelpaa ihailla. Nyt täällä meillä sataa lotistaa, onneksi aamulla ehdimme kiertää Ritan kanssa 8,6 km lenkin ennen sateen alkua.
    Hyvää marraskuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että viimein uskalsin antaa rotkolemmikille mahdollisuuden omassa pihassani. Se vei sydämeni kertaheitolla.
      Meidän tontilla on varsin vähän kiviä, isoja vain kaksi. Tykkään kyllä kivistä muutenkin, mutta näihin kahteen järkäleeseen liittyy kumpaankin tarina, joka lisää niiden merkitystä.
      Hyvä, että ehdit lenkittää Ritaa ennen sadetta. Vai lenkittikö Rita sinua? Mukavan pituinen päivälenkki, jonka jälkeen olo on varmasti sopivan raukea ja tyytyväinen.

      Poista
  5. Ihana sammaleen peittämä kivi ja se tuo mieleeni maalla isovanhempieni lähimetsässä olleen ehkä hieman isomman siirtolohkareen ja miten isolta ja uljaalta se minun silmissäni näytti silloin vuosikymmeniä sitten. Tuo kiven harmaa ja sammaleen vihreys tuo esille luonnon monimuotoisuuden. Kylmä kiven harmaa kylki ja sammaleen pehmeä nyt syksyn kosteuden pehmentämä ja kaunis vihreys. Kesällä aurinko ja tuuli himmentää osittain vihreän loiston ja ehkä myös kuivattaa melkein karrelle. Mutta kiven kylki ja sammal tuoksuu erikoisesti kesälle ja lämmölle.
    Rotkolemmikki on kaunis kasvi,näyttävät lehdet ja kauniit lemmikin kukat. Tuo 'Jack Frost' on ihan kuin luotu alustaksi marraskuun tervehdykselle. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena isot kivet kiehtoivat erityisen paljon ja niiden ympärille tuli kehitettyä monenlaisia leikkejä. Varmasti siirtolohkare on lapsensilmissäsi näyttänyt valtavalta, toivottavasti ei pelottanut.
      Kesän hellekaudella alapihan kiven pinnalta sammal alkoi kuivua. Kasvimaata kastellessani annoin suihkun ulottua kivelle, jotta sammal ei ihan kuollut. Eikä se niin tehnytkään, onneksi.
      Huomasin vasta syksyn tullen, että rotkolemmikin lehdet ovat sydämen muotoisia. Siis jälleen yksi lisäbonus kivalle kasville.

      Poista
  6. Sait kerättyä kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää puutarhasta näinkin myöhään syksyllä. Sammaloitunut kivenjärkäle on oikein kaunis. Kivillä on ehdottomasti paikkansa puutarhassa, erityisesti sellaisilla, joita ei ihan noin vain liikutellakaan hetkellisten mielenmuutosten mukaan.
    Komeamaksaruohot tuovat runsaasti iloa oikeastaan koko syksyn ajan. Meilläkin ovat edelleen selvästi punertavia, vaikka välillä oli koviakin pakkasia. Läheltä katsottuna eivät kuitenkaan ole enää kovin edustavia, mutta kukapa tuonne tihkusateeseen muutenkaan lähtisi kukkia ihastelemaan. Pääasia, että ikkunoista näkee muitakin värejä kuin vihreän ja ruskean eri sävyt.
    Sulkaneilikka on oikein kauniin näköinen sekä kukkiessaan että vain lehtimättäänä. Tuollaiset harmaanvihreät heinämäiset lehdet tuovat kivaa vaihtelua kukkapenkkiin, sillä samanlaisia on aika harvalla kasvilla. Sopisi hyvin vaikka sininadan korvikkeeksi itseni kaltaisille puutarhureille, jotka eivät niin heinistä välitä.
    Luulisin, että pioninjuurakot oli nimenomaan paras istuttaa suoraan maahan. Autotallissa tai vastaavassa olisivat saattaneet lähteä liian aikaisin kasvuun, kuten kävi silloin kun äitini kanssa pistimme suvun perintöpionin palasiksi. Kaikille kun ei löytynyt kukkapenkkitilaa niin osa jouduttiin laittamaan ruukkuihin ja kylmään varastoon talveksi. Ruukuissa olleista suurin osa lähti jo vuodenvaihteessa kasvuun ja ensimmäinen kukka aukesi 10.2. Lehdet tosin keräsivät kirvoja ja varsista tuli valon puutteessa niin honteloita että niille piti viritellä jos jonkinmoista tukea. Maassa talven yli olleet juurakot kasvoivat paljon tanakampina.
    Enpä osaa sanoa, tekevätkö jouluruusut vielä lisää nuppuja kevätkukintaa varten. Ilahduttavathan niiden kukat joka tapauksessa sinua nyt syksylläkin. Teillä tuskin sataa ennen joulua niin paljoa lunta, että kukat hautautuisivat ihan kokonaan hangen alle.
    Mukavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään ja kesän runsauteen verrattuna nyt saa kierrellä puutarhassa silmä tarkkana keksiäkseen kuvattavaa. Aina ei oikein into ja mielikuvitus taivu lisääntyvän harmauden edessä.
      Kivistä tykkäävänä minun on tyydyttävä kahteen jättikaunokaiseeni. Mielelläni ottaisin osan niistä upeista kivistä, joita sinun pihaltasi yhtenään nousee. Näin jälkikäteen harmittaa laiskuus, jonka vuoksi ei tullut rahdattua kivijärkäleitä omalle tontille silloin, kun aluetta kunnostettiin. Luonnonkivet ovat oivaa rakennusmateriaalia puutarhassa, kuten sinä olet omakohtaisesti kokenut.
      Nyt kun sanoit, huomaankin, ettei sinulla juuri heinäkasveja ole. Ei kyllä ole minullakaan. Joitakin olen istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Viime kesänä minulla oli kesäkukkana heinää, jonka nimen ehdin jo unohtaa, enkä tähän hätään läydä. Se ihastutti ja herätti ajatuksen, josko laajentaisi tuttavuutta myös heiniin. Sulkaneilikka toimii kyllä erinomaisesti myös heinämäisenä kasvina. Sellainenhan se melkein on lukuunottamatta kukinnan aikaa.
      Hyvä kuulla, että tein järkevän päätöksen istuttamalla pionit maahan. Talveksi on kaikenlaista ohjelmaa, joten ruukkujen vahtimiselle ei taida löytyä ylimääräistä intoa.
      Huomasin hetki sitten sisälle tullessani, että jouluruusun nuput alkavat olla avoinna. Pitää käydä huomenna niitä kuvaamassa, nyt päivä jo pimenee. Harvoin täällä on viime vuosina ollut lunta jouluna, ainakaan kovin paljoa. Saapa nähdä, miten käy tänä vuonna, kun yhä on hyvin lämmintä ajankohtaan nähden.
      Sinulle myös mukavaa marraskuuta!

      Poista
  7. Rauhallista Pyhäinpäivää ja viikonloppua Sinulle ♥

    VastaaPoista
  8. Maksaruohot ovat nyt parhaimmillaan. Hienosti kestävät pientä pakkasta. Olen istuttanut Lidlin juurakoita todella myöhään ja hätäisesti vain maahan iskemällä. Kaikki ovat lähteneet hyvin kasvun seuraavana keväänä ja aika monessa on ollut kukka jo heti ekana kesänä. Joten uskoisin maahan istuttamisen olevan niille parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräsin eilen komeamaksaruohoja taas maljakkoon, jossa ne kestävät kiitettävän pitkään.
      Kommenttisi vahvistaa sen, että kannatti laittaa pionijuurakot samantien maahan. Kiitos!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!