Kellot kohti kesää

 
Jälleen on käsillä se hetki, kun kelloajat siirretään tunnilla kohti kesää. Käytännössä viisareiden rukkaaminen tuskin kevättä edistää, mutta mielikuvaa kesän lähestymisestä se vahvistaa. Sunnuntaiaamuna herätään virallisessa kesäajassa. Piristävää, vaikka ihan vielä ei shortseihin voikaan pukeutua.

Lumikellot Huvituksen alla

Lumi ja jää pakenevat vihdoin omenapuun alta. Lumikellot nousevat märästä mullasta. Suojasin lumikellot verkolla ja männystä pudonneilla oksilla, jotta jänikset eivät käy aarteitani napostelemassa. Papanoita ovat käyneet jo jättämässä.

Olen istuttanut Huvituksen alle puistolumikelloa (Galanthus nivalis), turkinlumikelloa (Galanthus single woronowii), tähtilumikelloa (Galanthus elwesii) ja  kerrottua lumikelloa (Galanthus Flore Pleno). Lumikelloja on muuallakin puutarhassani, mutta jostain syystä tässä ne ovat alkaneet viihtyä parhaiten.

Crocus species Fuscotinctus

Keltaiset Fuscotinctucset nousivat kriikunan alla mullasta jo ennen lumien tuloa. Suojasin ne verkolla heti ja siksi ovat säilyneet jäniksiltä.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ovaalipenkin jouluruusu on ankaran talven jäljiltä ruhjoutuneen näköinen. Kaikki lehdet ovat mustanruskeita. Leikkaankin ne pois heti, kun alapihalle pääsee kunnolla työskentelemään. Ilokseni jouluruusu on elossa ja työntää esille ensimmäistä nuppuaan. Vasenrinteen jouluruusu on myös jo herännyt. Kaikki muut jouluruusut ovat täysin uppeluksissa lumen sisällä.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukalla on käsittämätön voima ja sinnikkyys nousta keväällä ensimmäisten joukossa. Tuossa kuvan paikassa oli vielä muutama päivä sitten lunta ja jäätä paksu kerros. Toki näistä pikkuisista vihreistä versoista on vielä matkaa lemmikinsiniseen kukintaan, mutta kummasti kasvien usko kevään edistymiseen tarttuu puutarhuriinkin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Puutarhassa on paikoin vaikea edes hahmottaa istutusalueiden rajoja. Tähän saakka alapihalla on voinut harppoa hangessa pelkäämättä kasvien vahingoittamista. Nyt on enenevässä määrin harkittava askelia, sillä sieltä täältä alkaa vihreää pilkistää. Kasvaripolun vierellä sulkaneilikka puskee itseään esille. Itse kasvaripolku on vielä jossain lumen alla.

Hedelmäpuiden alue pe 25.3.2022

Pikkuisista piipoista ja lisääntyvistä pälvipaikoista huolimatta yleisilme koko tontilla on edelleen luminen ja jäinen. Kohopenkkini ovat kaikkea muuta kuin koholla paksun lumi- ja jääkerroksen vuoksi. Sääennusteiden mukaan elämme seuraavat päivät takatalvessa. On luvattu kovia tuulia, pakkasta päivälläkin, jopa lisää lunta. Olkoon kaikki edelliset vain tilapäinen este matkallamme kohti kesää. Piippojen lailla, suunta kohti valoa ja lämpöä!

Muscari White Magic

Puutarhaystävä kävi kiertämässä kanssani lumisen tonttimme. Tuliaisiksi hän toi White Magic -helmililjan. Katsokaa, miten ihastuttavia avautuneet kukat ovat. Nostan ruukun yöksi autotallin viileyteen voidakseni nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään. Pikkuiset sipulit pääsevät pihamultaan jatkamaan elämäänsä ja toivon mukaan kukkimaan tulevina vuosina puutarhassani.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa, maaliskuun viimeistä viikkoa!

Silmäniloa marraskuun alkuun

Sedum Herbstfreude - Komeamaksaruoho

 

Komeamaksaruohot ansaitsevat kaikki kiitokset ahkerasta ja pitkästä kukinnasta. Pari pakkasyötäkään ei ole niitä nujertanut. Kuuraa kertyi latvuksiin ja päivän lämmettyä kukat ovat taas kuin ennenkin. Leikkasin viimeksi sunnuntaina komeamaksaruohoja maljakkoon Päivänliljapenkistä, koska alapihalla ei näinä loppusyksyn päivinä pahemmin kukkia käydä ihailemassa. Toimivat hyvin maljakkokukkina.

Kuvan näkymä keittiön ikkunasta kohti Pikkpuutarhaa viehättää niin paljon, että huomaan välillä unohtuneeni sitä pitkäänkin katselemaan. Kriikunapenkin komeamaksaruohot seisovat tanakasti pystyssä monien muiden kasvien jo tultua silputuksi kompostin uumeniin. Naapurin kunnallistekniikkakaivannosta saatu kivi on sammaloitunut hienosti. Joku saattaa kummastella kiintymystäni tähän murikkaan, mutta monet puutarhaihmiset kokevat varmasti samanlaista kivirakkautta.

 
Kivellä kasvava sammal kiinnostaa myös lintuja. Tätä pikkupuutarhan kiveä ei ole kovin paljon nokittu. Sen sijaan alapihan kotikivestä joku tintti oli käynyt irrottamassa monta sammaltuppoa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.3.2020

Kevätmessuilta 2017 ostin Tommolan tilan pienen mantelityräkin taimen. Istutin sen alapihalle, syyshortensia Vanille Fraisen viereen. Enpä tajunnut, että mantelityräkki kasvaa korkeutta jopa 70 cm. Kasvi kasvoi ja pulskistui niin, että loppukesästä se rötkötti käytävällä.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 1.6.2020

Sopiva hetki mantelityräkin ylöskaivulle koitti toukokuussa, jolloin poistin Kriikunapolun istutusalueiden muovireunukset ja laitoin tilalle turveharkkoja. Pitkään olinkin mantelityräkin tulevaisuutta pohtinut ja vihdoin se nytkähti liikkeelle. Jotkut asiat näköjään vaativat oman kypsymisaikansa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkin juuret olivat toki suuret, mutta helposti se nousi ylös. Jaoin paakun kahtia ja istutin molemmat uusiin paikkoihin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän oikealle puolelle. Toinen puolisko lähti heti virkistymään. Toinenkin on hengissä, mutta se ei ole kasvanut kaksosensa tavoin kovin paljon.

Mantelityräkki on siitä kiva kasvi, että se herää keväällä aikaisin ja on syksylläkin viimeisten talviuneen vaipujien joukossa.

Sulkaneilikat Oikearinteessä 23.6.2019. Rinne myllätty syksyllä 2020.

 

Hopeanharmaalehtinen sulkaneilikka on myös hauska väripilkku. Keväällä, lumien sulattua kasvustot ovat toki pääosin ruskeiksi kuivuneita, risuläjän näköisiä. Pian se virkistyy ja vihertyy, kunnes kukkii kesäkuussa vaaleanpunaisin, hapsumaisin kukinnoin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka 26.6.2019

Kesti pitkään löytää kasville nimi. Sain muutaman tuppaan vanhempieni pihalta heidän asuessaan hetken aikaa Lohjalla. Vanhempani laittoivat pihan siistiksi, mutta mitään kasvi-ihmisiä he eivät olleet. Isä sanoi sulkaneilikkaa kartanoruohoksi ja sillä sitä jonkin aikaa itsekin kutsuin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka syksyllä 2021

Sulkaneilikkani on hyvä maanpeitekasvi. Se kasvattaa nopeasti tiiviin, yhä laajenevan kasvuston. Syksyllä 2020 kaivoin Oikearinteestä kaikki kasvit pois, putsasin rikkaruohoja ja villiksi heittäytyneen puna-apilan parhaani mukaan pois. Laajensin portaiden vieressä olevaa mehikasvialuetta, johon hankin lisääkin mehikasveja. Sulkaneilikkaa jaoin useisiin pienempiin tuppoihin ja istutin takaisin rinteeseen. Sitä riitti myös muualle istutettavaksi ja tyttären pihalle laitettavaksi. Tänä kesänä kukinta oli syksyisen uudelleenistutuksen vuoksi vähäistä. Ensi keväänä toivon mukaan entistä ehompaa.

Haltiankukka, valkotäpläimikkä ja rotkolemmikki - muotoja ja sävyjä 24.10.2021

Puutarhamyymälät ovat pullollaan mielenkiintoisia kasveja, joista minimaalinen osa on löytänyt tiensä minun valikoimaani. Keijunkukkia ja haltiankukkia minulla on ollut pidempään. Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyvä haltiankukka (Heuchera Twilight) vietti  kesän 2020 ruukussa, josta siirsin sen syksyllä Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin.

Vasemman alalaidan valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld') istutin kaksin kappalein niinikään kesällä 2020 tuohon penkkiin. Toisen siirsin myöhemmin olopihan puolelle, jossa se viihtyy hyvin.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki toukokuussa 2021

 

Rotkolemmikin suhteen minulla oli päähänpinttymä, ettei se viihtyisi pihassani. Hyvin on tuo puoleen hintaan vuosi sitten hankittu pärjännyt. Kun sain vihdoin oudon päähänpinttymäni poispyyhittyä, hankin toisenkin rotkolemmikin. Brunnera macrophylla 'Jack Frost' sai asuinpaikan toisaalla Pikkupuutarhassa.

Petroselinum crispum - Persilja 31.10.2021

Ruohosipulia olen istuttanut kasvimaan lisäksi pariin kukkapenkkiin. Se nousee keväällä aikaisin ja kukkii kauniisti. Toimii hyvin myös reunuskasvina. Nyt mietin, kokeilisiko persiljaa ruohosipulin tapaan kukkapenkeissä. Kasvimaalla on kaksi isoa tupasta. Toinen on kasvanut paikallaan jo kolme vuotta, toinen kaksi. Kummastakin olen napsinut oksia keittiöön ahkerasti ja pakastanut myös sekä pusseihin että rasioihin. 

Petroselinum crispum - Persilja 24.10.2021

Kuvassa persilja on pakkasyön jäljiltä vähän kuurassa, jonka jälkeen se ei ole ollut moksiskaan. Kun persiljasta korjaa satoa säännöllisesti, uutta tulee nopeasti tilalle. Tällainen kesäisen vihreä tupas voisi olla kivan näköinen muuallakin puutarhassa. Laitetaan siis harkintaan.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Monet kärhöt tekevät kukinnan jälkeen hienoja siemenpalloja. Tarha-alppikärhö Purple Dream on yksi parhaista siemenpallojen kehittäjistä. Ainakin meidän pihalla. Tykkään näistä karvapalloista kovasti.

Lokakuun alussa törmäsin saksalaisessa ruokakaupassa pionijuurakoihin. Laatikossa oli niinsanotusti rippeet jäljellä, joten päätöksenteosta ei tullut vaikeaa. Ehkä olisi ollut järkevämpää laittaa juurakot purkkeihin ja kasvattaa niitä talven yli vaikka autotallissa. Maan ollessa vielä lämmintä ja kaivuukelpoista, laitoin nämä kuitenkin maahan. Hienoa, jos juurtuvat ja nousevat keväällä. Maksoivat 4 euroa kappale eli menetys ei ole suuri, mutta kotiutuessaan niiden tuottama ilo sitäkin suurempi.

Enkä sitten päässyt sipulihyllynkään ohi, vaikka olin ihan muuta eräästä myymälästä hakemassa. Puutarhassa nyt sattui olemaan aukko, jonka keväinen tyhjyys jäi kaivertamaan mieltä. Pitihän siihen jotain täytettä saada, kunnes jossain vaiheessa keksin jonkun kauaskantoisemman ratkaisun aukon poistamiseksi.

Vaalea jouluruusu taitaa pian avata lukuisat nuppunsa.  Jos näin käy, mahtaako se ehtiä kehittää uudet kevääksi? Onneksi minulla on jouluruusuja useammassa paikassa. Tämän vaaleajouluruusun lisäksi nuppuja on vain viereisessä Double Ellenissä. Muut taitavat säästää voimansa kevääseen.

Tykkään kukilla koristelemisesta. Yleensä vaihdan kesäkukkien tilalle jotain syys- ja talvi-istutuksia ainakin muutamiin paikkoihin. Kattoremppa kaikkine oheistoimintoineen vei tänä syksynä suurimman innon. Pesin kukkaruukut ja -laatikot ja vein ne kellariin tai kaadoin kumolleen. Sisääntulon laatikkoon sentään ostin muutaman kanervan, sillä kesäkukkien joukossa kasvaneet muratit näyttivät yksinään kovin orvoilta.

Brunnera macrophylla 'Jack Frost' - Rotkolemmikki

 

Viikonloppu lapion kaverina

Clematis Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö

 

Olipa mukava viikonvaihde. Auringonpaiste houkutteli ulos tarttumaan lapioon. Tekemistä riittäisi vaikka toisille jaettavaksi, mutta kummasti lista lyheni rauhallisellakin otteella. Päätin tehdä sen minkä jaksan ja viitsin. Kaiketi minussa on samanlaiset asetukset, kuin ruohonleikkurissa. Kun kerran narusta vetäisee moottorin liikkeelle, se ei sammukaan ennen, kuin kahvasta päästää irti. Lapio jumittui käsiini ja sen kanssa tuli seikkailtua ympäri puutarhaa.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Harvemmin minulla on kamera mukana puutarhatöissä. Vaalin sen hyvinvointia, enkä siksi jätä sitä puutarhapöydälle odottamaan kuvaussessioita. Kännykänkin jätän sovinnolla sisälle, sillä niin kiireellistä kenelläkään harvemmin on, ettei asioita voisi selvittää saavuttuani sisälle. Enkä siis kännykameralla juuri mitään kuvaa. Niinpä teen kuvauskierrokset joko ennen tai jälkeen töiden pihatöiden.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkin kaivoin ylös jo ajat sitten. Se oli kasvanut melkoiseksi pehkoksi ja syyshortensioiden tyvellä asuessaan kaatui kulkuväylälle. Jaoin kasvin kahdeksi ja istutin kummatkin Pikkupuutarhaan. Toinen jakotaimi lähti nopeasti reippaaseen kasvuun. Toinen on kyllä hengissä, mutta huomattavasti vaisumpi kasvussaan. Jospa se aikansa juuriaan kasvatettuaan innostuu keväällä ottamaan mittaa kumppanistaan.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki

Päätin lauantaina tehdä samanlaisen siirto-operaation metsätyräkille, joka oli jäänyt lumikärhön kainalossa valottomaan ahdinkoon. Metsätyräkin siementaimia olen löytänyt lähellä kasvavien omenapuiden mulloksesta. Jäipä niitä entisellekin paikalle, lumikärhön viereen. Ison paakun istutin Ruusupenkkiin, jossa kärhö Aljonushkan siirron jälkeen oli sopivan avara ja multava paikka. Leikkasin metsätyräkin varret poikki, jotta se käyttäisi voimansa juurtumiseen lehtimassan elossa pitämisen sijasta.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Olopihan Pionipolun varrella kasvava sulkaneilikka vaati myös toimenpiteitä, koska sekin tykkäsi vallata kulkuväylän. Muhkeassa pehkossa on ulkonäköön nähden varsin pienet juuret. Tästäkin massasta irrotin muutamia paloja istutettavaksi toisaalle. Suurimman osan laitoin sisäänkäyntiä vastapäätä, kärhöpolun oikealle puolelle. Siinä on ollut tyhjä paikka, jonka maahumala on yrittänyt vallata. Mullan alla on piilossa Darwin-tulppaaneja, jotka toivon mukaan nousevat keväällä. Sulkaneilikka pysyy läpi vuoden osittain harmaanvihreänä, osin se menee talvella ruskeaksi. Alkukesästä sulkaneilikkaan tulee vaaleanpunaisia hapsottavia kukkia.

Rosa Sävel

Aljonushka-kärhöä siirtäessäni jouduin leikkaamaan Sävel-ruususta useamman ison oksan. Se ei ole ottanut siitä lainkaan nokkiinsa, vaan kukkii lähes yhtä komeasti, kuin aiemmin kesällä. Ehkä kukintaa lisäsi myös se, että napsin elokuun alussa valtaosan kuivuneista kukista pois. Kollaasin yläoikeassa kuvassa Sävelen edessä näkyy neilikkaruusun kukkia. Se kukkii yhtä innokkaana, kuten myös yläpihan Teresanruusu.

Minulla ei ole mitään kiirettä edetä syksyssä, mutta luonto on päättänyt toisin. Monena aamuna mittari on ollut apean alhaisissa lukemissa. Sunnuntaina niinkin vähän kuin +0.8ºC. Alapihan nurmikko oli valkean kuuran peitossa ja autojen ikkunat jäässä.

Puiden ja pensaiden lehtiin on alkanut tulla syyssävyjä. Lauantaina nurmikkoa leikatessani pudonneita lehtiä oli runsaasti. Helmililjat ovat myös tulkinneet syksyn saapuneeksi, sillä varsinkin hedelmäpuiden alle on noussut niiden lehtituppaita. Pian jänikset käyvät ne tasaamassa talttahampaillaan. Onneksi kukka-aihiot ovat mullan alla piilossa ja nousevat vasta kevään saapuessa.

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Istutin kuukausi sitten alapihan Ovaalipenkkiin pari uutta syyshortensiaa. Ovaalipenkin kasvit kärsivät erityisen paljon kuivasta hellejaksosta. Ehkä vesivarantoja oli istutettujen kasvien kanssa verottamassa myös lähellä kasvava iso mänty. Olin laittanut toukokuun lopussa Ovaalipenkkiin mm. siemenestä kasvattamani koreatörmäkukat. Niissä oli vielä sen verran eloa, että siirsin ne syyshortensioiden alta Pikkupuutarhaan. Taisivat tykätä siirrosta, sillä huomasin niiden alkaneen kukkia.

Phlox paniculata 'David -Syysleimu

Etupihan syysleimuista värikkäämmät ovat jo kukintansa loppusuoralla. Valkoiset sen sijaan aloittivat muita myöhemmin, joten ne jaksavat vielä kukkia. Osa jaloangervoista kukki ajat sitten.

Phlox paniculata - Syysleimu

Olopihan puolella syysleimut ovat oikeastaan vasta aloittamassa. Niiden ulkoasu ei ole kaunein mahdollinen, sillä kesän aikana niille on tullut korkeutta yllin kyllin ja kaatosateissa ne ovat tukemisesta huolimatta kaatuneet sikin sokin. Niitä katsellessa päähän on syttynyt lamppu, joka kehottaa keksimään jotain muuta syysleimujen tilalle.

Thalictrum 'Hewitt's Doubel' - Jaloängelmä

Pari postausta sitten diivailin jaloängelmällä. Kuten sanottu, nimistä olen mennyt onnellisesti sekaisin. Tästä kuvan jaloängelmästä olen varma. Hän on Hewitt's Double, jonka kuvaaminen on kukkien pienen koon ja pienessäkin tuulenvireessä heiluvuuden vuoksi vaikeaa. Näitä minulla on alapihalla kaksi ja yläpihalla kolmas. Toivon heidän runsastuvan, sillä en saa heidän katselemisesta kyllikseni.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Vuosia sitten sain eräältä ystävältä kuvan oranssia kukkaa. Hän sanoi sitä lapinvuokoksi, joka se ei tietenkään ole. Oranssikeltanohan tämä. Siirsin osan Vasenrinteeseen, jossa kasvi kukki jo alkukesästä. Nyt on ilmaantunut muutama kukkavarsi Syreenipolun vieressä kasvavien lehtiruusukkeiden keskelle. Tämä kahden euron kolikon kokoinen kukka ei koollaan ylpeile. Se vain on niin soma ja etenkin nuo karvaiset nuput ovat tosi söpöjä.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Joinain vuosina olen leikannut siperiankurjenmiekkojen kuivuneet kukkavarret pois. Tänä vuonna sekin on jäänyt tekemättä. Luin puutarhalehdestä, että kannattaisi leikata. Siten kasvi keskittäisi energiansa juuriin, eikä siementen kypsyttämiseen. Tuntuu kivalta huomata, että vanheneva pää kykenee edelleen vastaanottamaan ja hyödyntämään uutta tietoa.

Varjoliljat kukkivat kuluneena kesänä ruhtinaallisen runsaasti. En ole niidenkään siemenkotia leikannut pois, kun olen odottanut niiden kuivuvan ja ruskettuvan. Vasta nyt niin on alkanut tapahtumaan. Osan siemenkodista tyhjensin istutusalueille, kuten olen tehnyt aiemminkin. Osan keräsin sisäänkäynnin pöydälle koristeeksi. Jonkun verran siemenkotia on vielä leikkaamatta ja keräämättä. Pitäähän jotain tekemistä jäädä muillekin päiville.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

 

Kävin myös moikkaamassa hoivakodissa asuvaa isääni. Edellisellä viikolla hän oli pirteä ja hänen kanssaan oli helppo tarinoida.Tällä kertaa isä istua kyhjötti huoneensa sohvanreunalla maansa myyneen näköisenä ja oloisena. Huomasin, ettei isällä ollut kuulolaitteita. Usein vähintäänkin toinen niistä on pöydällä tai lattialla. Nyt kumpaakaan ei löytynyt mistään. Sanoivat, että isäni tyrkkää kuulolaitteensa omituisin paikkoihin. Hoitaja sanoi, ettei isällä ollut niitä aamulla hänen tullessa töihin. 

Mylläsimme huoneen ylösalaisin ja tutkimme kaikki mahdolliset paikat. Niitä ei pienessä huoneessa järin paljon ole, eikä isä sokeana kykene itsenäisesti kulkemaan kuin korkeintaan huoneensa vieressä olevaan vessaan. Yksi hoitajistakin tuli avuksemme etsimään. Ei löytynyt, ei kumpaakaan. Sängyn alta löysin sen sijaan nenäliinoina toimineita talouspaperimyttyjä ja sohvan alta isän yläproteesin.

Vajaa kuukausi sitten käydessäni isää katsomassa hänen vasemmassa korvassaan oli kuulolaite ilman teknistä osaa. Pelkkä muoviputki. Ei löytynyt puuttuvaa osaa mistään, joten tilasin uuden teknisen osan. Sainkin sen parissa päivässä. Nyt tilasin kumpaankin korvaan uudet kuulolaitteet, jotka tehdään asiakkaan korvien mittojen mukaan. Toimitusaika 2-3 viikkoa ja hinta 140 euroa/kpl. Onneksi tiedot löytyvät firman koneelta, niin ei tarvitse isää jälleen kerran rahdata sovitukseen.  Sokeana isä on täysin huonon kuulonsa varassa. Voin kuvitella, miten kaoottinen hänen elämänsä on ilman kuulolaitteita.

Kuinkahan monta päivää isä on ollut ilman kuulolaitteitaan? Kumma, ettei kukaan ole maininnut minulle mitään, vaikka aina soittaessani kysyn, onko jotain erityistä. Miten monta päivää hän on ollut ilman yläproteesiaan? Muistisairaana ja sokeana hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä, millaisessa ja miten kalustetussa paikassa hän on 8 kuukauden ajan asunut. Toivoisin henkilökunnan ottavan enemmän vastuuta isän kuulolaitteista ja hammasproteeseista. 

Calendula officinalis 'Bronzed Beauty' - Kehäkukka

 

Monenmoiset elämää rikastuttavat kujeet ja haasteet jatkukoon.
Valoisia ja lämpimiä syyspäiviä kaikille!

 

Mukuloita hoitamassa

Keijunkukan lehden takapuolikin on aika hieno!

Tässä yhtenä päivänä sain itseni vihdoin kammettua kellariin setvimään maasta ja ruukuista talvisäilöön siirrettyjä mukuloita ja juurakoita. Daalioissa varsinkin on sen verran isot juurakot, että ne oli pakko ensi hätään laittaa vateihin ja ämpäreihin kuivahtamaan ja odottamaan siistimistä ja talvisäilöön asettamista.

Pienemmät mukulat laitoin paperisiin taimikasseihin ja pusseihin. Isompia varten olen säästänyt pahvilaatikoita. Ravistelin ylimääräisiä multia pois juurakoista. Tai pikemminkin kuivunut multa rapisi ihan itsestään. Juurien välejä ei tarvitse sen enempää putsailla. Pusseihin ripottelin vähän turvetta. Hyvät ohjeet daalioiden juurakoille löytyy mm. Meillä kotona -sivustolta. Samat ohjeet pätevät myös muihin mukula- ja juurakkokasveihin.

Tein pusseja varten nimilaput hyvissä ajoin ennen juurakoiden kellariin siirtämistä. Lappujen oli tarkoitus korvata väliaikaiset taimitikut, joita minulla oli muutamassa daalia- ja kesäkukkaruukussa. Ei mennyt ihan nappiin tämäkään suunnitelma, sillä osa taimitikuista oli varsin puutteellisia ja lisäksi juurakoiden siirtovaiheessa olen yhdistänyt eri lajikkeita - mukamas tilapäisesti. Miten ihmeessä menen joka vuosi samaan retkuun eli kuvittelen muistavani kuukauden takaisia asioita. Käsi sydämellä, kuka osaa erottaa erilaisia daalioita toisistaan pelkkiä juurakoita katsomalla? En minä ainakaan. 

Posliinirikko - Saxifraga x urbium

Kasvimukuloitani kellarissa hoitaessani sain mukavan älynväläyksen. Auring*n ihanat -blogin Inkalta saamani posliinirikko pääsi alkujaankin väliaikaissijoitukseen talon päädyn metsäpuutarhaan. Kulkukäytävän laidalla se on joutunut vakavasti uhatuksi, sillä niin rönsyansikka kuin rönsytiarellakin tyrkkii kasviressukkaa jatkuvasti ahtaammalle. Olen miettinyt alapihan Kotikiven ympäröimistä kokonaisuudessaan perennoilla. Kasvivalinta on ollut hakusessa ja nyt keksin pelastuksen posliinirikoille. 

Kotikivi penkkeineen kasvihuoneelta katsottuna

Kotikiven takana eli vajan puolella kasvaa rivi tuijia. Aitaa vasten istutin viime kesänä edullisesti ostamani kuusaman. Kiven kasvarin puolella kasvavat koristeomena Musta Rudolf ja syreeni, joka on joko Isabellansyreeni tai Sensation. Selvinnee ajan kanssa, kumpi. 

Pieni havu on veljeltä toissakesänä saatu kääpiökasvuinen hopeakuusi (Picea pungens 'Glauca compacta'). Kiveä vasten kasvaa myös kesällä toisesta paikasta siirretty mantsuriankärhö. Multaan piilotin syksyllä pallerolaukkaa ja pääsi sinne myös yksi tupas sulkaneilikkaa, jonka toivoisin vähitellen kotiutuvan ja tuuheutuvan. Hopealta hohtavana se sopisi hyvin kuusen kumppaniksi. 

Kiven juurelta on tarkoitus kaivaa loputkin nurmikosta pois. Kivi palasi kotiin kaikesta huolimatta sen verran yllättäen, etten ehtinyt sen sijoituspaikkaa mitenkään valmistella. Olisi toki ollut viisampaa kuoria nurmikko jo valmiiksi pois, mutta voi sen tehdä jälkikäteenkin. Kiven alla nurmikko on kuollut. Sen sijaan reunoilta pursuaa kasvustoa, jota ei saa kunnolla trimmerilläkään siistittyä. Siinä siis homma ensi kesäksi, kun muutan loputkin kiven ympäristöstä kukkapenkiksi. Posliinirikko on mainio kasvi tähän paikkaan, koska en halua mitään korkeaa peittämään hienoa kiveäni.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Pihalla tepastellessani huomasin yllättäen, että Musta Rudolf on tehnyt pikkuruisia koristeomppujaan. Koko on enemmänkin marjan kuin edes kirsikan luokkaa. Pikkuinen puu oli kukassa sen ostaessani. Kunpa kukkisi tulevinakin vuosina.

Timantit sateen jälkeen jänisverkoissa.

Talvensuojaturpeen levittämistä varten odottelin niitä pikkupakkasia, joita ei vaan ole tullut. Kun sen sijaan lunta on tullut muutaman kerran aika runsaastikin, ajattelin, että hyvässä lykyssä lumi jää maahan ennen pakkasia. Levitä nyt sitten talvensuojaturvetta hangen päälle. Lopetin odottamisen ja kävin tässä yhtenä päivänä ripottelemassa turvetta kärhöjen tyveen ja vielä muutamille ruusuillekin. Voi olla, että kokeilu menee lahjakkaasti pieleen ja niin kärhöt kuin ruusutkin mätänevät turpeen sisällä liotessaan. Viime vuosi oli aika lailla samanlainen, kuin nyt. Samoilla kikoilla siis mennään nytkin. 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Joulu lähestyy, mutta voi, miten mukavaa onkaan välillä pohtia puutarha-asioita. Kokeilkaa vaikka!