Yhtä sun toista kivaa

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tämän jutun kuvat on otettu viime keskiviikkona ennen torstaina alkanutta lumisadetta. Pakkasöitäkin on ollut, mutta toistaiseksi näyttäisi, ettei mikään kasvi ole niistä erityisesti ottanut nokkiinsa.

Tarhakylmänkukkia on noussut eri paikoissa. Etenkin vanhemmat istutukset ovat jo hyvin kasvussa. Pari vuotta sitten istutetuissa on jo eloa. Viime kesänä istutetuissa ei vielä kaikissa.

Pulmonaria 'Majeste' - Tähkäimikkä

Tähkäimikän istutin Keittiöpenkkiin keväällä 2022. Kyllä se istutuspaikassaan pärjäsi, mutta oli jäädä valkotäpläimikkien alle. Viime vuonna loppukesällä siirsin tähkäimikän alapihan Vapaapenkkiin. Jonkin aikaa istutuksen jälkeen huomasin, ettei kasvista ole näkyvissä yhtään mitään. Laitoin paikkaan merkin, jotta en epähuomiossa siinä mylläisi.

Nyt pääsin iloitsemaan, sillä tähkäimikkä on selvinnyt talvesta ja nousee parhaillaan terhakkaana mullasta. 

Tähkäimikän lehdet ovat kirjavat, hopeanhohtoiset. Kukat samankaltaiset kuin valkotäpläimikällä. Kukkien sanotaan houkuttelevan pörriäisiä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä kasvaa sekä Keittiö- että Makkaripenkeissä. Ensimmäiset valkotäpläimikät istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jossa ne alkoivat rehottaa vähän liiankin tehokkaasti. Netin mukaan valkotäpläimikkä sopii maanpeitekasviksi puolivarjoon tai varjoisaan paikkaan. Siinäpä siis oivallinen kasvi Keittiö- ja Makkaripenkkeihin, jotka ovat varjoisimpia paikkoja pihassani. Näihin paikkoihin kolataan lunta, jolloin se junttaantuu kovaksi, jopa jäätyy. Katoltakin saattaa pudota lunta.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Siirsin imikät riskillä pois Kriikunapenkistä. Se riski kannatti. Keväisin Keittiö- ja Makkaripenkki ovat varsin rytöisen näköisiä. Ei haittaa, sillä harmaanruskeaa on monessa muussakin paikassa. Talvella taasen on lumista ja pimeää, joten istutusalueita ei tule liiemmin katselleeksi. 

Sieltä ne taas nostavat päätään. Kuivien lehtien, niin omiensa kuin kaikkien muidenkin keskeltä. Nuppujakin on jo näkyvissä. Toukokuussa alue on täynnä hyväkuntoisia lehtiä runsaine kukkavanoinen. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Bermudan eli sisäänkäynnin edustan penkissä koreaköynnöskuusamassa oli lehtiä läpi talven. Nyt siinä on kaiken aikaa kasvavia ja lehtiin puhkeavia silmuja. Serkkunsa, alapihalla kasvava ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select' on myös hereillä.

Eniten ilahduttaa viime keväänä puretun leikkimökin tilalle rakennetun köynnösnurkkauksen ruotsinköynnöskuusama 'Serotinojen' herääminen. Saanko nähdä niiden kesällä kukkivan? Toivottavasti.

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

Ei liene ihme, että alppikärhöt pukkaavat jo silmua. Sekä sininen alppikärhö, että vaaleanpunakukkainen Columella. Kumpikin Pikkupuutarhan Köynnöskäytävän kaariportissa. Myös Olopihan tarha-alppikärhöt 'Purple Dream' ja 'Willy' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ovat jo hereillä. Muissa kärhöissä ei heräämisen merkkejä ole näkyvissä. Tosin ihan kaikkia en ole kovin tarkkaan edes tutkinut. Kärhöt ovat tunnetusti hitaita ja oikukkaitakin köynnöksiä. Ei siis kiirehditä niiden kanssa.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Monta kertaa olen jo teillekin murehtinut peurojen syömiä pystykiurunkannus 'Beth Evanseja'. Onneksi Betit ovat tehneet sinne tänne siementaimia, joissa parissa on jopa kukkia. Onneksi peurat jättivät  kiskomatta kasveja kokonaan mullasta. Kukintaa on odotettavissa taas ensi vuonna.

Pikkupuutarhaan peurat eivät ole menneet. Kiitos verkkovirityksieni. Siellä kukinnan on aloittanut purppurainen 'Purple Bird'. Myöhemmin niin Pikkupuutarhassa kuin alapihallakin kukkimaan ryhtyvät siniset 'Craigton Bluet', jotka olen saanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta.

Fritillariat eli Keisarinpikarililjat

Keisarinpikarililjat ovat pakkasten ja lumen vuoksi harrastaneet ahkerasti joogaa. Muutamana aamuna ne ovat olleet lähes kaksinkerroin. Päivän mittaan ovat kuitenkin suoristaneet selkänsä. Yhtenä yönä kävin laittamassa keisarien päälle harson, kun pelkäsin pakkasen tekevän niille pahoja kolttosia. Seuraavina öinä unohdin harson, mistä ei näytä olleen haittaa.

Alapihan Päivänliljapenkin keisarit ovat kaikkein pisimmällä (kollaasin vasen kuva). Yläpihan Allaspenkissä tulevat hyvin perässä (kollaasin oikea alakuva). Viime kesänä nämä keisarit kukkivat huonosti. Katsotaan, kuinka nyt käy. En ole käynyt tutkimassa nupputilannetta.

Kollaasin oikeassa ylälaidassa on keltaiset keisarit eli 'Luteat'. Ne ovat olleet vähän huomaamattomassa paikassa jo vuosikausia. Viettivät pitkään aikaansa kukkimattomina, kunnes parina viime kesänä ne ovat innostuneet kukkimaankin. Elän jännittäviä hetkiä niiden kanssa.

Iris ret. 'Purple Hill'

Kevätkurjenmiekkojen kukinta on jo valtaosin ohi. Ruusupenkin 'Purple Hillit' ovat aina nousseet muita myöhemmin. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoisia. Kuvan ulkopuolelle jää toinen, vähän isompi ryhmä, joka on selvästi laajentunut. 

Kevätkurjenmiekkojen kukinta oli tänä keväänä runsasta. Jopa pari vuotta kukkimattomana noussut 'Frozen Planetkin' teki kaksi kukkaa. Iriksiä on ehdottomasti kannattanut istuttaa. Aion jatkaa niiden lisäämistä, kun näyttävät viihtyvän hyvin.

Iris ret. Katherine Hodgkin

Toinen Matti tai Maija Myöhäisten kevätkurjenmiekkojen keskittymä on Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Paikka on valoisa, mutta lumi sulaa tästä monia muita paikkoja myöhemmin. Karherinet ovat alkaneet runsastua, mistä iloitsen. Takana osin iristen päällä rötköttää talven jäljiltä resuinen, tummalehtinen mantelityräkki (Euphorbia amygdaloides). Elossa on eli tässä vaiheessa ei mitään moitittavaa.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Lauantai-aamun luminen pakkasmaisema on vihdoin muuttunut aurinkoiseksi +8 asteen lupaavaksi kevätsääksi. Päivä on mennyt kotihommissa, koska niitäkin on välillä tehtävä. Istahdin myös tietokoneen äärelle päivittääkseni kasvilistojani. Ensi töikseni yhdistin Istutusalueiden kasviluetteloon sipulikasvit, jotka tähän saakka ovat olleet omalla listallaan. Kätevämpää nähdä yhdellä silmäyksellä tietyn penkin istutukset kuin että kuskaisi mukanaan monia eri listoja. Paitsi että harvemmin listoja pihalle vien, vaikka toisinaan syytä olisi.

Prunus padus - Tuomi

Sunnuntain sää näyttää lupaavalta. Ei haittaa, vaikka olisi viileämpääkin, kuhan ei sada mitään eikä pohjoistuuli puhalla. Keväisiä töitä puutarhassa riittää eli sunnuntain aion viettää pihalla. 

 

Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera

Listen to the falling rain... Listen to the rain...

Villiporkkanan kuihtunut kukka parsan joukossa.

 
Kotimatkalla autoradiossa soi José Felicianon "Rain" (vuodelta 1969) juuri sopivasti samaan aikaan, kun taivaalta satoi vettä kaatamalla. Kovin on ollut pimeää tämä marraskuun alku. Pimeää ja lämmintä. Mittari on kivunnut lähemmäs +10 astetta ja näin perjantai-illan sateessakin ulkona on yhä +5.9. Kylmempään ollaan ennusteiden mukaan menossa. Toivottavasti myös kuivempaan, sillä maa on todella märkää.

Syyssahramit rivissä.

Pyhäinpäivänä vesisadetta riitti silloinkin 15.4 millin verran. Onneksi sunnuntaina oli poutaa, joten menin heti aamusta pihamaalle. Ensitekijöikseni kiersin pihan ja puutarhan kameran kanssa. Kuvaaminen on jäänyt vähiin, kun pimeä tulee niin aikaisin. Ja jos valoa riittää, sataa vettä. Kuvaamisen lisäksi nypin jopa rikkaruohon sieltä toisen täältä. Yhdistelmänä ei kyllä paras mahdollinen, sillä kameran kanssa soisi näppien olevan vähemmän multaisia.

Neilikkaruusu

Sinnikkäästi kukkineet ruusupensaat ovat nekin jo uupuneet velvollisuutensa kanssa. Neilikkaruusun kukat ovat välillä olleet pakkasen huurtamat ja kohmeiset. Plussa-asteiden myötä kukat ovat ravistaneet jäähileet yltään ja jatkaneet, kuin kylmää ei olisi ollutkaan. Uusia nuppuja ei enää ole auennut.

Omenapuu luovuttaa

Pyhäinpäivän sade ja tuuli oli auttanut puita ja pensaita vihdoin riisumaan ruskeiksi ja mustiksi menneet lehtensä maahan.Sitkeästi ne ovatkin pysyneet oksissa kiinni. Sain haravoitua koko alapihan nurmikon ja yläpihan hiekkakäytävät. Kokosin haravoidut lehdet mustiin säkkeihin, jotka sitten kuskasin maanantaina kaatopaikalle. Kuvittelin muiden jo hoitaneen puutarhajätekuskaukset ajat sitten ja tilaa olevan minun satsilleni pilvin pimein. Väärin kuviteltu. Sain luovia kinttujeni kanssa, että mahduin haravointijätekuormien sekaan kippaamaan omat säkkini.

Olen kiitellyt autoni tilavuutta. Sen hankinnassa asetin ihan vitsinä kriteeriksi, että autoon on mahduttava viisi multasäkkiä, yksi kirsikkapuu, pari pensasta ja muutama perennapussukka. Haravointisäkkien kuskaamiseksi kaatopaikalle kaadoin takapenkit, vuorasin tavaratilan isolla pressulla ja kannoin kahdeksan täpötäyttä mustaa säkkiä autoon. Lopuksi vedin pressua myös säkkien päälle, jotta roskia ei vahingossakaan tulisi autoon. Juuri ja juuri sain takaluukun kiinni. Kaatopaikalla peruutin auton haravointijätepaikan viereen, ravistin jokaisen pussin sisällön tyhjäksi. Lopuksi pressun ravistus ja käärintä, takaluukku kiinni ja kotiin. 

Tavallisesti kerään puutarhajätettä säästämiini tyhjiin multasäkkeihin. Nyt kokeilin mustia jätesäkkejä. Kyllä ne toimivat, mutta niiden kestävyys oli koetuksella. Jatkossa kannattaa valita hiukan paksumpaa materiaalia, jolloin säkkejä voi tarvittaessa käyttää toistamiseen. Nyt tuli lisättyä turhaa muovijätekuormaa.

Ruusuherukka eristettynä

Joitakn puita ja pensaita on vielä lehdessä, joten yhdelle haravointikierrokselle lienee paikkansa. Tai itse asiassa tuskin enää alapihalla haravaa heilutan. Jos vain säät suosivat, kierrän nurmikon ruohonleikkurin kanssa kertaalleen. Siten saan silputtua loput lehdet ravinnoksi nurmelle. Muut haravoin pensaiden alle maatumaan. Ja mahdolliset nypityt rikkaruohot kiikutan lehtikompostiin.

Valkotäpläimikkä jaksaa vihertää

Ruskavärit ovat varisseet lähes kokonaan. Sen sijaan maassa vihertää paikoin runsaastikin. Valkotäpläimikkä on kasvanut kesän aikana hurjasti. Makkaripenkissä niistä on tullut oikeita mastodontteja. Keittiöpenkin kaksi imikkää ovat nekin hyvässä kunnossa. Vasemmalla pilkottaa hiukan tähkäimikkää, jonka hopeiset lehdet meinasivat kesän aikana jäädä kuunliljan varjoon. Keväällä on keksittävä tähkäimikälle uusi paikka.

Rhododendron x Northern Hi-Lights - Revontuliatsalea

Revontuliatsalea kärsi viime talvesta ja oli keväällä kuoleman kielissä. Juuret olivat hengissä ja pukkasivat kesän aikana mukavasti uutta kasvustoa. Nyt lehdissä on kivat syysvärit. Yleensä en rhodoja verkota, mutta revontuliatsalealle laitoin matalan verkon tueksi, jotta voin keväällä suojata sen helpommin auringonpaahteelta.

Syyspenkki

Nurmikko ja Kotikiven sammal vihertää komeasti avartuvassa maisemassa. Syyspenkissä on runsaasti harjaneilikan taimia ja tuolla oikeassa reunassa myös muutama hopealehtinen harmaakäenkukan taimi. Olen kasvattanut siemenistä harmaakäenkukkaa, joka ei olekaan punakukkainen vaan valkoinen pinkillä keskustalla (saattaa olla Silene coronaria Oculata). Se ei tänä kesänä paljoakaan kukkinut, mutta ensi kesänä luultavasti enemmän. Päätellen lukuisista taimikeskittymistä.

Sain Saaripalstan Sailalta muhkean pehkon kaipaamaani punakukkaista harmaakäenkukkaa, josta lämmin kiitos Sailalle. Istutin pehkon Kiemurapenkkiin. Aion jakaa sitä muualle, kunhan ensin totean sen kotiutuneen. 

Harmaat ja yhä aiemmin pimenevät päivät kaipaavat lisää valoa. Ulkona on jo jonkun aikaa ollut pari valosarjaa. Tai itseasiassa sisäänkäynnissä ja pergolassa on ympäri vuoden lamppuketju, jotka ajastan syksyn tullen syttymään itsestään. Kesällä ne ovat pimeinä. Puutarhaan olen laittanut pari lyhtyä, joissa on ajastimella toimivat led-kynttilät. Ihmeen hyvin paristot kestävät kylmyyttä ja kosteutta. Viikonloppuisin sytytän lyhtyihin öljykynttilöitä. Isokokoiset öljykynttilät palavat useamman päivän.

Sisälläkin on ollut useamman viikon joitakin valosarjoja. Niiden määrä lisääntyy joulun lähestyessä. Keraamiset mökit ja talot ovat selvästi hittituote. Joissakin on jo valmiina led-valo. Pikkuiseen keraamiseen taloon laitoin ajastimella varustetun 10 lampun led-valon.

Ihmettelin ystäville, kuinka vuosikymmenien jälkeen ruskean sävyt ovat päässeet minunkin suosiooni. Pitkään niistä nousi mieleen vanhahtava 70-lukulaisuus. Niin vain markkinointi on osunut kohdilleen, kun vähitellen kotiini ilmestyy ruskeita väritäpliä. Viimeisimpänä päähänpistona sorruin ostamaan Iittalan myymälästä Oiva Toikan ruskean lasiomenasarjan.

Syreeni luopuu lehdistään

Torstai-iltana kotiin tullessani totesin syreenienkin vihdoin lannistuneen. Lehtiä ei enää paljon ole puissa. Kunhan isänpäivähulinat on ohitettu ja sade lakannut, käyn haravoimassa lehdet hiekkakäytäviltä pensaikkoon. Alkaa olla puutarhan syystyöt pulkassa.

Lohjalainen katumaisema

Onnea kaikille isille!
Kynttilänvaloa edesmenneille isille!

Ja tietenkin leppoisaa viikonloppua ihan kaikille!

Koska kukkii -haasteen loppuraportti

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

 

On aika tullut tehdä Koska kukkii -haasteen yhteenveto, sillä viimeinen neljästä kisaan osallistuneesta perennasta on aloittanut kukintansa.

Osallistuin Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan Koska kukkii -haasteeseen 22.2.2023. Valitsin seurattaviksi alla mainitut perennat. Lihavoituja tekstejä klikkaamalla pääset kunkin kasvin kukintaa koskevaan raporttiin.

Arvio 20.5. - Toteutunut 17.5. Glaucidium palmatum - Sinikämmen
Arvio 14.5. - Toteutunut 22.4. Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
Arvio 20.4. - Toteutunut 22.4. Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen
Arvio 15.5. - Toteutunut 11.5. Trillium erectum - Punakolmilehti

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 14.5.2023

Siihen nähden, miten vaikeaa kukinta-aikoja on ennustaa, arvioni menivät yllättävän lähelle. Valkotäpläimikän kukinnan arvioin paljon myöhäisemmäksi, kuin sitten tapahtui. Muihin osumiin aion olla tyytyväinen.

Kuvassa on tämä viimeinen seurattava eli sinikämmen äitienpäiväsunnuntaina 14.5. Enpä olisi uskonut, että rankkasateista ja kovasta tuulesta huolimatta se kasvaa kukkavaiheeseen reippaana ja vikkelänä. Saattaa olla, että sinikämmenen nuput ovat olleet avoinna jo päivä pari aiemmin. En ole ehtinyt sitä käydä tsekkaamassa, joten merkitään viralliseksi kukintapäiväksi 17.5.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Hän on niin hellyttävän kaunis. Sinikämmenestä minulle tulee mieleen pehmoinen nallekarhu, mikä johtunee tuosta kämmen sanasta. Joissain saduissa karhuja nimitetään mesikämmeniksi. Olen pitänyt sinikämmentä vaikeana kasvatettavana. Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mistä moinen ajatus päähäni on putkahtanut. Kun sitten tämän kasvin kesällä 2017 sain omakseni, olin ikionnellinen. Ja vielä onnellisempi, kun se toissasyksyisen siirron jälkeen on hyvissä voimissa.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Kasvin selviytymistä suurempi yllätys on kahden pikkuisen taimen ilmestyminen sen viereen. Toisessa on jopa nuppu. En kyllä muista, että sinisen sinikämmenen kukka olisi alkuvaiheessa valkoinen. Minusta se on aina sinertänyt heti ensisenteillä. 

En taatusti ole ostanut ja istuttanut valkoista sinikämmentä. Sellainen on ollut mielessä, joskin toteutumattomana ajatuksena. Miten ihmeessä on mahdollista, jos tuosta valkoisesta nupusta kehkeytyy valkoinen kukka? Otan uusia kuvia ja kerron tilanteen edistymisestä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Joku ötökkä on pikkuisen lehtiä käynyt maistelemassa. Syyllinen saattaa hyvinkin olla kotilo, sillä sateella ne mönkivät jälleen esiin. Käyn laittamassa Ferramol-rakeita, kunhan kerkeän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Postauksen lopuksi vielä kuva edellisestä raportoitavasta eli punakolmilehdestä. Se kukkii yhä 7 kukan voimalla. Kokonaiskuvia kukasta saadakseen on lauottava kameralla yhden käden otoksia tai kupsahdettava maahan selälleen. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 

Lämmin kiitos Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle tästä oivallisesta haasteesta. Se saa joka kerta harmaat aivosolut liikkeelle ja houkuttelee kiertämään puutarhaa entistä aktiivisemmin. Ehkä ensi vuonna taas samoissa merkeissä?

Leppoisaa helatorstaita kaikille!

Koska kukkii -haaste

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Lumikello

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna heitti taas viime vuonna aloittamansa Koska kukkii -haasteen, johon ilman muuta vastaan. Tämä ei ole ihan helppo haaste selätettäväksi. Vaikka laadinkin kaikenlaisia listoja, kasvien kukkimisajoista en ole tehnyt omia tilastoja. Viime vuotiseen tapaan mennään siis sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla vankan kokemusperäisen tiedon sijaan.

Olipa muuten ilahduttavaa uppoutua viime kevään kuviin. Kuin kivoja vanhoja tuttuja olisi käynyt treffaamassa. Valoa, värejä, vihreää, runsautta. Jo pelkästään tällaisen aistielämyksen vuoksi haaste tuli mitä parhaimpaan rakoon. Kiitos Minna!

Lumikellot omenapuun alla 13.4.2022

 
Viime vuonna valitsin haasteeseen suikeroesikko Wandan, talventähden, keisarinpikarilija Rubran ja kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin. Tutut sipulikasvit ovat aika varmoja kukkijoita, vaikka keväästä riippuen ajankohta saattaa jonkin verran heitellä. 

Tällä kertaa valintani kohdistui perennoihin, joiden kukinta osuu yleensä huhti-toukokuuhun. Vaikka toukokuu täällä etelässä on usein jo yksi kesäkuukausista, lasken valitsemani perennat kevätkukkijoihin. Tai varhaiskesän kukkijoihin.

Valitsemissani kasveissa kukinta-ajan ennustamisen lisäksi haastetta riittää jo siinä, nousevatko ne ollenkaan. 

1. Glaucidium palmatum - Sinikämmen, kukkii 20.5.2023

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 17.5.2022

 
Sinikämmenen herääminen ja kukkiminen viime keväänä oli joka suhteessa ilo ja yllätys. Siirsin kasvin syksyllä 2021 talon puistopäädyssä sijaitsevasta ns. Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle. Metsäpuutarhamme ei ole alueuudistuksen jälkeen ollut enää mikään metsäpuutarha, vaan varsin valoisa paikka, jonne varjoa tuovat lähinnä muutaman suuren puun lehdistöt. Olin istuttanut sinikämmenen lähelle rhodoa ja yhä laajemmalle levittäytyvää sormivaleangervoa. Sinikämmenen kukinta jäi monena keväänä kokonaan huomioimatta. Sinne se hukkui isompiensa helmoihin.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 20.5.2022

Kasvien siirtäminen on aina riski. Joskus on vain mietittävä, kannattaako pitää nättiä ja näkemisen arvoista kasvia piilossa. Toisinaan voi olla parempi hankkia kokonaan uusi kasvi uuteen paikkaan, kuin riskeerata vanhan kasvin selviytyminen. Joka tapauksessa rohkenin kuopaista sinikämmenen lapiolla ylös vanhasta paikasta ja istuttaa se sille valmistamaani kuoppaan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 24.5.2022

Koleasta ja hitaasta keväästä sekä siirron mahdollisesti aiheuttamasta traumasta huolimatta sinikämmen heräsi toukokuussa ilahduttavan reippaana. Se kukki enemmän ja pidempään kuin kertaakaan aiemmin. Netin tietojen mukaan sinikämmen kukkii kesäkuussa. Minulla se on aina kukkinut toukokuussa, mutta paikka tietenkin vaikuttaa kukinta-aikaan.

Koska maa paksuine jääkansineen suli viime vuonna tavallista hitaammin, eteni myös kasvien kasvu ja kukinta jälkijunassa. Tämä ja sinikämmenen uusi kasvupaikka huomioiden veikkaan tänä keväänä muutamaa päivää aikaisempaa kukintaa.

2. Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä, kukkii 14.5.2023

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 13.4.2022

Toiseksi seurattavaksi valikoitui Pikkupuutarhan Kriikunapenkin valkotäpläimikkä. Istutin näitä imiköitä viime kesänä uusiin paikkoihin parin vanhan lisäksi. Etenkin Makkaripenkin imiköiden suhteen jännään eniten sitä, selviytyvätkö ne kuluneen talven sahaavien sääolosuhteiden aiheuttamista hankaluuksista. Olen lapioinut imiköiden päälle lunta, jotta ne olisivat olleet edes hiukkasen suojassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 20.4.2022

 
Kriikunapenkin valkotäpläimikkä vapautui jään alta ihmeen reippaana. Normaalisti tämä paikka on ensimmäisten sulapaikkojen joukossa. Penkki on kohollaan ja kallellaan siten, ettei vesi jää siihen seisomaan. Viime keväänä jääkansia oli ihan joka paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 8.5.2022

Talven kurittama valkotäpläimikkä kasvatti nopeasti uusia lehtiä, joiden keskeltä nousi nuppurykelmiä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefelf' - Valkotäpläimikkä 20.5.2022

Kaadoimme loppukesästä kriikunapenkistä siinä vuosia kasvaneen kriikunapuun, koska kyllästyin sinne tänne nouseviin juurivesoihin. Istutuspaikka siis kaipaa uutta nimeä, mutta vanhalla mennään. Saattaa olla, että jatkossa paikka on liian kuuma valkotäpläimikälle, kun kriikunan tarjoama varjo on poissa. Kasvin muutto siis siintää.

Valo-olosuhteiden muutoksen vuoksi ennustan valkotäpläimikän viime vuotista aikaisempaa kukkimisaikaa. Jotenkin on sellainen kutina, että tänä vuonna kevättä ei tarvitse niin kauan odottaa.

3. Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen, kukkii 20.4.2023

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 22.4.2022

Tarhakylmänkukassa nuput tulevat esille melkeinpä ennen lehtiä. Tämä valkoinen kaveri asustaa Vasenrinteen alaosassa. Edellisenä keväänä se ei kukkinut ollenkaan. Ajattelin sen  kenties menettäneeni. Toisaalta istutin kasvin 2020, joten saattoi se haluta pidemmän miettimisajan "jäädäkö tänne vai vaihtaako maisemaa"?

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 29.4.2022

 

Kylmänkukkien olomuoto on alusta loppuun hyvin sympaattinen. Ne ovat kuin kasvimaailman karvaisia lemmikkejä, kissoja ja koiria, joita ei sentään tarvitse kyykistyä paijaamaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 7.5.2022

Tällekin kasville veikkaan viime vuotista aikaisempaa kukintaa. Sen sijainti lämpimässä ja nopeasti sulavassa paikassa on otollinen kevätvirkulle kasville. Se on myös ehtinyt vahvistaa juuriaan, mikä puoltaisi sekä runsaampaa että varhaisempaa kukintaa. Laitetaan arvioksi 20.4., vaikka yltiöpäiseltä tuntuisikin.

4.Trillium erectum - Punakolmilehti, kukkii 15.5.2023

Trillium erectum - Punakolmilehti 20.4.2022

Punakolmilehti kuuluu myös viime vuonna siirrettyihin. Tosin tämä kasvi siirtyi vain vajaan metrin oikealle entisestä paikasta. Se oli jäänyt pahasti vieressä kasvavan rhodon jalkoihin. Niin pahasti, että kukkiminen oli joka vuosi mennä täysin katsojalta ohi.

Trillium erectum - Punakolmilehti 8.5.2022

Ei ollut ihan helppo homma kaivaa punakolmilehti riittävän suuren paakun kera ylös vahingoittamatta viereistä rhodoa. Uuden istutuspaikan olosuhteet ovat muuten entisen kaltaiset, paitsi kasvutilaa on enemmän. Huolehdin siirretyn kasvin kastelusta erityisen tarkasti, jotta se ei ainakaan kuivuisi. Kitkin myös ympärillä kasvavaa pikkutalviota laajalti, ettei se tukehduttaisi kolmilehden kasvua heti alkuunsa.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2022

Uudesta istutuspaikasta ei ole ainuttakaan kuvaa. Mahdoinko sellaista ottaakaan vai enkö vain löydä? Niin tai näin. Nyt toivon tämän Vakka-Taimesta hankitun punakolmilehden kotiutuvan uuteen asuinpaikkaansa.

Trillium erectum - Punakolmilehti 20.5.2022

Siirto saattaa myöhästyttää punakolmilehden kukintaa. Tai se jättää kukinnan tältä vuodelta kokonaan väliin. Sekin on mahdollista. Kaivoin kasvin kuitenkin niin suurena paakkuna, että uskoisin sillä olevan voimaa kasvuun ja kukintaan tänäkin keväänä. Uskallan veikata punakolmilehdellekin viime vuotista aiempaa kukintaa eli 15.5.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' 17.4.2022

Haastan seuraavat blogit kisaan mukaan:

Kukkia & Haaveita -blogin Sirkku
Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko

Säännöt ovat seuraavat:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukintaa saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat oikeasti tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi.

 

PS. Kaikki postauksen kuvat ovat viime vuodelta. Tässä vaiheessa talvea valitsemistani kasveista ei näy henkäystäkään.