Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Jälleennäkemisiä

 
Valkovuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa. Viileinä pilvipäivinä niiden terälehdet ovat supussa. Auringon paistaessa koko porukka katselee kohti taivasta.

Valkovuokko on ihan omin voimin tullut puutarhaani. Sitä kasvaa useammassa paikassa, enkä koe sen lisääntymistä ongelmana. Uutisten mukaan valkovuokon kukinta on tänä vuonna etelässä kolme viikkoa etuajassa.

Tulipa 'Persian Pearl'

Tulppaaneista ensimmäisenä kukinnan ovat aloittaneet tähtitulppaani 'Persian Pearlit', jotka kuuluvat mielitulppuihini. Erityisen paljon pidän niistä nuppuisina. Purppuraiset kukat näkyvät hienosti sini-valkovoittoisten keväkukkijoiden joukosta.

Muiden tulppaanien kukinta tulee olemaan niukkaa. Se taas johtuu peurojen vierailusta. Muutamista tulpuista nuppu on kasvanut repaleisten lehtien keskelle. Useimmiten sekin on vahingoittunut. Jotkut tulppaanit ovat kasvaneet nuppuvaiheeseen vasta peurojen ruokailusession jälkeen tai ovat muuten sijainneet suojatummassa paikassa. On siis edelleen mahdollisuus nähdä omassa pihassa niitä kukkimassa.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Aiemmin ehdin jo julkisesti julistaa kadottaneeni pikkukäenrieskan. Sen, jonka sain Saaripalstan Sailalta. Tai sitten se samainen rieskanen oli ottanut hatkat muuttaen tontin rajalle. Siirsin karkulaisen takaisin omaan pihaan. Uutta istutuspaikkaa etsiessäni löysin iloisia yllätyksiä. Sailalta saatu pikkukäenrieska elää ja asuu juuri siinä, mihin sen pari vuotta sitten istutinkin. Oli jopa saanut lisää sisaruksia. Myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa pikkukäenrieskaa. Ehkä siinä syy niiden kahden hatkoihin. Kenties kokivat olonsa liian ahtaaksi.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

Iloisia jälleennäkemisiä on nyt ympäri puutarhaa. Pikkupuutarhan Kivipenkissä hyvässä kasvussa ovat niin kultakärsämö kuin kirjavalehtinen tähtiputki Astrantia major 'Sunningdale variegated'. Myös syysleimu 'David' ja jaloängelmä ovat hyvin hereillä.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan mukaan maaliskuussa alkava kasvukausi on yllättävä ja hyvin harvinainen. Kun maan lämpenemistä estävä lumi puuttui, tumma maa on lämmennyt nopeasti. Näin kasvu lähti nopeasti käyntiin. Lähde: YLE-uutinen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmenen suhteen ehdin jo huolestua. Kävin monena päivänä tuijottamassa mustaa multaplänttiä siinä toivossa, että pikkuruinen vihreä koukku sieltä vihdoin ilmaantuisi. En usko omaavani minkäänlaista taikakatsetta, jonka avulla loihtisin kasvit nousemaan ja kukkimaan. Silti sinikäämen täytti toiveeni ja odotettu vihreä koukku suoristaa hissukseen varttaan juuri siinä paikassa, jota intensiivisesti kävin töllistelemässä.

Ihan turhaa hosua kasvien kanssa, kun kunnon lämpimiin kevät- ja kesäpäiviin on vielä aikaa.

Anemone tomentosa 'Robustissima - Hopeasyysvuokko

Tämä pikkuinen karvavarsikasvi ansaitsee fanfaarin. Se on taatusti yksi eniten odottamiani heräämisiä joka kevät. Aika monta syysvuokkoa istutin, kunnes vihdoin 2015 onnistuin sen kanssa. Yhtenä keväänä se jätti heräämisen väliin. Nousi taas seuraavana keväänä. Syysvuokkoni on tehnyt muutamia siementaimiakin. Pari niistä olen siirtänyt Pikkupuutarhaan. Saapa nähdä, miten ne aikovat viettää tulevan kasvukauden.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukat pukkaavat nuppunsa melkein samantien, kun ensimmäiset lehdet nousevat maasta. Jotkut kasvit haluavat ensin kotiutua ryhtyäkseen kukkimaan. Nämä eivät turhia kursaile, vaan kukkivat samantien saatuaan juuret tukevasti multaan.

Lilium martagon - Varjolilja

Leikkimökin (joka purettiin vuosi sitten) takana kasvaa syreenejä. Maanpeitekasvina on pikkutalviota. Myös kielo on löytänyt sinne tiensä. Olen vuosien myötä ripotellut alueelle varjoliljan siemeniä. Ne ovat runsastuneet vuosi vuodelta. Ei tulisi mieleenikään varjoliljoja kitkeä pois tai millään tavoin rajoittaa niiden kasvua. Levitköön rauhassa, tuonne mahtuu.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Keittiö- ja makkaripenkeissä valkotäpläimikät kukkivat iloisesti. Vielä niiden väleissä on tyhjää tilaa, koska muut alueella kasvavat kasvit eivät ole vielä hereillä. Särkynytsydän sentään on jo kasvussa ja rönsytiarellat näyttävät lupaavilta. Sormivaleangervoa ei näy. Myös varjohiippoja kaipaan. Ikkunoiden välisessä tuessa piippuköynnös on yhä unten mailla. Se on yleensäkin oikea mattimyöhäinen.

Pulmonaria 'Majeste' - Tarhaimikkä

Hopealehtisen tarhaimikän siirsin viime vuonna keittiöpenkistä alapihan Vapaapenkkiin. Siellä sillä on paremmat olosuhteet. Siirron jälkeen riittää aina jännittämistä, miten kasvi on selviytynyt ensimmäisestä talvestaan. Hyvin näyttää menneen tarhaimikällä. Nyt siinä on jo nuput valmiina avautumaan. Tässä vaiheessa se joutuu kilpailemaan scillojen kanssa. Uskon tarhaimikän pärjäävän ja rehevöityvän ajan kanssa.

Samassa yhteydessä esitän kiitokset Saaripalstan Sailalle tämän imikän taustan/nimen selvittämisestä. Olen ostanut ko. kasvin tähkäimikkänä, josta ei kuitenkaan löydy mistään tietoa. Eipä tietenkään, kun kyse on tarhaimikkä 'Majestesta'. 

Ötököiden kesäaika näyttää käynnistyneen. Parempaa kuvaa en onnistunut tästä otuksesta saamaan, kun se oli koko ajan valmiina ryömimään lehden alle. Joku hämähäkki varmaan on kyseessä.

Kimalaisia lentää kukasta kukkaan yllättävän paljon ottaen huomioon lähes päivittäisen tuulen ja vallalla olevan koleuden. Pystykiurunkannukset ovat selvästi kimalaisten suosiossa. Samoin kirjokevättähdet ja idänsinililjat.

Leppäkerttuja on myös runsaasti. Niitä ryömii mitä kummallisimmissa paikoissa. Maata kaivaessa tarkastan aina lapion sisällön. Jos rikkaruohon ja muun sälän kuskaankin kompostiin, madot palautan takaisin maahan. Olisi niille töitä kompostissakin, mutta eiköhän siellä ole matoja jo ennestään.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Nämä lehtikääröt kuuluvat sudenmarjoille. Mistä lienevät meille tulleet, mutta puolestani saavat olla. Sudenmarja on aika nätti kasvi. Se kukkii touko-kesäkuussa ja tekee heinäkuussa sinisen marjan, joka on myrkyllinen. 

 

Meidän pihalla ei liiku pikkulapsia eli minun ei tarvitse murehtia kenenkään puolesta. Wikipedian mukaan myrkytystapaukset ovat harvinaisia, minkä epäillään johtuvan vastenmielisen makuisten marjojen vähäisyydestä (yksi per kasvi).

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Jotain pientä on tullut pihalla tehtyä, ei mitään merkittävää. Välillä ripottelee vettä, minkä vuoksi en ole aloittanut isompia projekteja. Kuvaamista varten kyttään puolipilvistä ja tuuletonta säätä. Yksittäisiä räpsyjä sentään välillä otan.

Sain pestyä autotallin ikkunat. Viime vuosi jäi väliin. Muutenkin siivosin autotallin ja kokosin seinustalle vanhan Lundia-hyllyn saadakseni tavaroita paremmin järjestykseen. Lundian avulla sain hyllytilaa ikkunan ääreen daalioita varten, kunnes tulee sopivan lämmintä niiden ulos muuttoon. Talven daaliat viettävät kellarissa.

Autotallissa on meidän kierrätyspiste eli paikka, jossa on muoville, lasille, metallille, kartongille, kierrätyspaperille ja pulloille omat laatikkonsa. Ne tyhjennetään oman tai naapurikylän kierrätyspisteeseen viikottain kauppareissulla. Nyt kotoinen kierrätyspisteemme on tsekattu ja järjestyksessä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vappu lähestyy. Vappupäivänä siirrymme toukokuuhun, mikä tuntuu oikein hyvältä.

Äärimmäisyyksien kevät

Tulipa Sun Lover

 
Johan on ollut merkillinen kevät säiden puolesta. Ensin sää ei meinaa millään lämmetä. Takatalviolosuhteet vesittivät keväiset toiveet kerta toisensa jälkeen. Sitten ykskaks yllättäen pamahtaa päiviä kestävä hellekausi. Ja kuivuus. Jos vielä huhtikuun lopulla maa olikin kosteaa, sitä se ei ole enää toukokuun alun jälkeen ollut. 

Tonttimme sijaitsee syvähiekkaisella alueella. Vesi holahtaa vikkelästi hiekan läpi. Kun taivaalta ei tule viikkoihin vettä, multa pöllyää ja kaikki kasvit lotkottavat surullisen näköisinä. Maastopalovaroitus on ollut jo useita päiviä ja näyttää jatkuvan eteenpäinkin. Palokunnan pillit soivat monta kertaa päivässä, kun vpk:n väki käy sammuttamassa maastopaloja.

Puutarha on vienyt kaiken ylimääräisen huomion. Kylmyyden vuoksi moni työ odotti sopivaa ajankohtaa. Eikä "näpit jäässä toppatakki päällä" -työskentely kovin edes houkutellut. Aurinkoiset hellesäät laittoivat vipinää kinttuihin. Nyt ei tahdo päivä riittää edes välttämättömille töille, ylimääräisistä jutuista puhumattakaan. Kun vielä muu elämä vaatii osansa ajasta, riittää puutarhaihmisellä organisoitavaa.

Puutarhakierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi. Ei vain ehdi kulkea kameran kanssa tähtäilemässä. Niin paljon kuin auringosta tykkäänkin, valokuvauksen kannalta täydeltä taivaalta möllöttävä aurinko tuottaa ylimääräistä säätämistä. Varjoista tulee liian jyrkkiä, jotkut värit toistuvat outoina ja silmälasien käyttäjälle linssin läpi tähtääminenkin on toisinaan koukeroista.

Tulipa Exotic Emperor

Tulppaanien kukinnan kanssa meinasi tapahtua totaalinen unohdus. Näin kyllä ohikulkiessani ja ikkunoista vilkaistessani yhä uusien tulppujen avautuvan. En vain osunut kameran kanssa paikalle. Kun viimein lähdin kierrokselle, sain todeta esimerkiksi valkoisten Exotic Emperorien jo pudottavan terälehtiään.

Tulipa Carnaval de Nice

Osa tulppaaneista käyttäytyy omituisesti. Jotkut jäävät tänä vuonna tavallista matalammiksi. Jotkut jäävät kokonaan nousematta. Yksi kummallisin ilmiö on Vasenrinteen punavalkoiset Carnaval de Nicet. Olen istuttanut ne syksyllä 2020. Viime vuonna niitä nousi kokonaista kaksi kappaletta. Tänä vuonna peräti 12. En valita, en ollenkaan. Kauniita ovat.

Viime vuonna istutin entistä vähemmän tulppaaneja. Ei huvita kylvää rahaa peurojen syötäväksi. Nytkin pääsivät huhtikuussa napostelemaan yläpihan Syreenipenkistä nousevia Darwin-tulppuja. Kukinta siinä penkissä jäi siten vaisuksi.

Takana tulipa Negrita Double, edessä tulipa triumph 'Miss Elegance'

Syksyn viime metreillä istutin alapihan Tuurenpihlajan viereen kaksi pussillista kaupasta ohimennen ostoskoriin tupsahtaneita tulppuja. Kerrankin osasin sommitella värit sointuvasti. Takana on Negrita Double ja edessä triumph-tulppaani Miss Elegance. 

Kunpa muistaisin jatkossakin laittaa jäniksille ja peuroille maistuvat sipulit puiden ja pensaiden viereen. Nämäkin tulput olivat hyvässä suojassa, kun tuurenpihlaja ja sen vieressä asustavat pensaat oli talven ajan ympäröity verkolla.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukasta on nopeasti tullut yksi kevään lempikukkijoista. Ehkä ei sentään voi nopeudesta puhua, sillä istutuslistan mukaan nämä lilat on istutettu 2015. Välillä mietin, pitäisikö puska jakaa? Tarhakylmänkukan paksu ja herkkä pääjuuri ei pidä jakamisesta, eikä siirtämisestä. Olkoon tuossa niin kauan, kuin näyttää viihtyvän. Mietin asiaa, jos kasvusto alkaa näyttää kärsivältä. Tarhakylmänkukkaa on ihan kiitettävästi saatavilla, joten halutessani voin hankkia lisää taimia.

Tarhakylmänkukan siementaimi

Itse asiassa sainkin taas uusia tarhakylmänkukan taimia Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Hänellä oli runsaasti siementaimia, joita ystävällisesti tarjosi minulle. Ehkä omani asuu paikassa, joka ei suosi siementaimien muodostumista. Väitän, etten ole kitkenyt mitään emotaimeni läheisyydessä. 

Muutama päivä sitten portaita alas kulkiessani huomasin jotain uutta ja outoa. Kahden alimman portaan välissä kukkii lila tarhakylmänkukka. Se on kuin onkin noin 60 cm vasemmalla kasvavan emon siementaimi. 

Portaiden välejä siivoan pari kertaa kesässä, kun sinne nousee jos jonkinlaista rikka- ym. kasvia. Jatkossa on oltava tarkkaavaisempi, etten vain kitke mitään tärkeää. Esimerkiksi tarhakylmänkukan siementaimia. Tuon nyt ilmestyneen kyllä aion siirtää parempaan paikkaan, kunhan ehdin. Ja keksin sille sopivan paikan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaat ovat tykänneet tästä keväästä. Miten muuten voisi selittää niiden aikaista ja runsasta kukintaa. Aika pitkäänkin nämä Pagodat ovat kukkineet. Nyt niiden kukinta alkaa jo hiipua. Kunhan tulee syksy ja sipulitilausten aika, pitää tutkia ulkomaisten kauppiaiden tarjontaa. Näissä kotimaisissa koiranhampaita on varsin vähän erilaisia kaupan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Meni varmaan kolme päivää päästä tutkimaan sinikämmenen kukinnan tilannetta. Tiesin siinä olevan nuppuja, mutta en vaan ehtinyt sen luo kameran kanssa. Isoksi kasvaneet sinikämmenen kukat näkyivät hyvin keittiön ikkunasta pikkupuutarhaan kurkkiessa. Sinne siis, kyllä kannatti. Sinililat kukat ovat ison kämmenen kokoisia ja niitä on useita. Sinikämmen on sopivasti lähellä kasvavien pensaiden kevyesti varjostama, joten se ei saa osakseen täydeltä taivaalta paahtavaa paistetta. Toisin kuin käytävän toisella puolella asustavat jouluruusut, jotka huutavat janoisina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen valkoinen

Viime vuonna taivastelin, mistä ihmeestä sinikukkaisen sinikämmenen vieraan on tullut valkokukkainen yksilö. Tämä ihmetyksen aihe ei jäänyt yhden kevään tähdenlennoksi. Ei, siellä se taas kukkii. Yksittäinen kukka on pienempi kuin sinisessä. Ehkä se ajan mittaan kasvaa yhtä suureksi? 

Tykkään paljon sinikämmenestä. Sen lehdet ovat kauniit, sen kukka on kaunis ja nimikin on jollain tavoin sympaattinen. Tietenkin nimestä tulee mieleen mesikämmen, vaikka itse kukalla ei ole mitään yhtäläisyyttä karhuihin. Mielikuvat ovat tärkeitä, näköjään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on kukkinut jo pari viikkoa. Siinä on lukuisia kukkia, joiden kuvaaminen on hieman vaikeaa, kun kukat nuokkuvat pää alaspäin. Jos tykkään sinikämmenestä, tykkään myös punakolmilehdestä. Ehkä ne eivät tuntuisi yhtä ainutlaatuisen kauniilta, jos niitä olisi rivissä kymmenittäin. Kun on vaan yksi, joskin mukavasti rehevöitynyt puska, kasvi vetää puoleensa ja herättää iloisia tunteita.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Ehkä näin toukokuun kääntyessä loppupuolelle ei vielä kannata murehtia kärhöjen heräämistä. Nehän ovat tunnetusti välillä hitaita heräämään, jos jaksavat joka vuosi herätä ollenkaan. 

Alppi- ja tarha-alppikärhöt ovat yleensä aikaisia. Niistä olen jo huolissani. Syksyllä matalaksi leikkaamani sinikukkainen alppikärhö ja tarha-alppikärhö Columnella eivät osoita elon merkkejä. Ei myöskään lumikärhö. Samoin tarhaviinikärhö Polish Spirit antaa odottaa itseään.

Alapihan Rouge Cardinal on jo hyvin herännyt. Sen kaveri Multi Blue taasen ei ollenkaan. Ruusupenkin kärhöistä molemmat Aljonushkat pukkaavat versoja kuin myös tarhalyhtykärhö Diana.

Kiemurapenkin viinikärhö Black Prince'ssä (oletettu nimi) ei näy vihreyttä. Syreenipenkin Hagley Hybrid näyttäisi heräilevän, samoin tarhaviinikärhö Julia Correvon. Myös Allaspenkin tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans on hyvässä kasvussa.

Pikkupuutarhan Princess Kate nukkuu, kuten Ville de Lyonkin. Ostin runsas viikko sitten uuden Ville de Lyonin, kun sen sai halvalla. Toivottavasti kärhön ostaminen ei ole merkki vanhalle, että "enpä herää, kun minut nyt jo halutaan korvata toisella".

Ukkokulta on ahertanut leikkimökin purkamisessa. Perjantaina lähti loputkin eli nyt leikkimökin paikalla on avaraa tilaa. Lähipäivinä on tarkoitus vuokrata peräkärry ja rahdata purkujäte kaatopaikalle. Näkyvyys naapuriin lisääntyi huomattavasti. Meillä on kyllä oikein mukavat naapurit, joten sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Emme kuitenkaan aio jättää aluetta tuollaiseksi. Suunnitelma on vähitellen hahmottunut. Ukkokulta on tunnetusti Hämeen hitain, mutta minut tuntien keskeneräisiä projekteja ei kauaa katsota.

Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen 14.5. Näin aikaisin en ole aloittanut kasvarikautta koskaan aiemmin. Lämmintä on riittänyt useita päiviä putkeen, joten uskalsin lopettaa kellarikauden ja muuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. 

Laitoin pitkille sivuille tuplaharsoteltat, jotka olen käynyt laskemassa öisin tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden suojaksi. Korkeista päivälämpötiloista huolimatta öisin mittari on painunut +6 asteeseen. Lauantaina täytin kasvarin 150 litran vesisäiliön ja viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Se vaatii vielä säätöä, kuten aina näin kasvukauden alussa.

Hyötykasvien muutto kasvihuoneeseen on aina rankka projekti. Kannoin kellarista 14 painavaa istutuslaatikkoa. Kärräsin ne kahden laatikon erissä alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen. Askelia tuli reippaasti, kuten myös nousuja ja laskuja kellarin portaissa.

Viikon puolivälin tienoilla aloitin kylvöt lavakauluksiin. Laitoin kuhunkin laatikkoon kanankakkaa ja uutta multaa. Kuivaa on, joten kastelin mullan hyvin jo ennen kylvöjä. Peitettyäni siemenet kastelin vielä pinnan. Laitoin kylvettyjen laatikoiden päällä harsohuput.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, herneitä, mangoldia, retiisejä, salaattia, tilliä, kosmoskukkia ja kehäkukkia. Ysilaatikkoon (kuvan ulkopuolella) tulee kurpitsaa ja kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole vielä valmiita istutettaviksi. Kylmänarkoina niillä ei vielä ole kiirettä. 

Hiekkakäytävillä ja muualla näkyvä keltainen on vaahterasta pudonneita kukan terälehtiä.

Ykköslaatikossa on Ukkokullan syksyllä istuttamaa talvivalkosipulia. Hän oli laittanut kynnet sen verran harvakseen, että kylvin väleihin tilliä.

Neloslaatikossa kasvaa mesimarjaa, joka on vallannut laatikon varsin kattavasti. Mesimarja kukkii parhaillaan kauniin pinkkinä. Olen siirtänyt laatikosta mesimarjatuppaita muualle puutarhaan ja aion siirtää vastakin. Se on nimittäin oivallinen ja kaunis maanpeitekasvi.

Kasilaatikossa kasvaa parsaa, jota olemme jo syöneet. Siellä on myös siemenestä kasvattamani kiinansipuli. Laatikkoon jää vapaata tilaa, johon istutin muutamia esikasvattamiani samettikukkia.

Kasvarin vieressä olevaan kymppilaatikkoon siirsin runsas viikko sitten tuoksuherneet. Niitä varten Ukkokulta kiinnitti laatikon takalaitaan harjaterästuen. Autan tuoksuherneitä hakeutumaan harjateräkseen, kunhan ne vähän vielä kasvavat.

Laatikon toiseen reunaan istutin samettikukkia. Tuoksuherneiden ja sammareiden väliin kylvin kehäkukkaa Bronzed Beauty ja Pink Surprise. Saattaa olla, että jostain välistä pukkaa ruiskukkia. Niitä kasvoi laatikossa viime kesänä. Ne eivät pysyneet lainkaan pystyssä, joten jatkossa en niitä kylvä ainakaan lavakauluksiin.

Aurinko porottaa kasvimaalle koko päivän. Joka päiväinen tuuli myös lisää kuivattavaa vaikutusta. Niinpä olen jo pari kertaa kastellut kylvökseni.

Tulipa Zurel

Nurmikon olen ajanut kauttaaltaan kaksi kertaa. Lauantaina istutin myös kesäkukkia pergolaan ja muualle. Muutaman voikukan olen käynyt kiskomassa penkeistä. Kanttausurien huolto on tyystin tekemättä. Viime päivät ovat olleet melkoista ahkerointia. Tekemistä riittää edelleen, mutta koen olevani kutakuinkin ajan tasalla keväthommissa. Kaiken kiireen keskelläkin olen myös nauttinut heräävästä puutarhasta.

Oli taas paljon kerrottavaa. Toivottavasti et pitkästynyt.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!