Vatut lähti

Spiraea Double Play Big Bang - Pensasangervo

 

Olen myllännyt samaa pihaa ja puutarhaa vuosikaudet. Vajaa 1500 neliötä alkaa olla ympäriinsä kaivettu ja puleerattu useampaankin kertaan. Kehitys- ja korjauskohtia löytyy. Lisäksi mieli muuttuu, uusia ideoita syntyy ja toki puutarhan kasvit heittävät hyvästejä jättäen aukkopaikkoja. Rakenteetkin rapautuvat tai osoittautuvat ei-niin käteviksi. 

Sanonta "puutarha ei tule koskaan valmiiksi" pitää konkreettisesti paikkansa. Syksyllä koko kasvukauden kestänyt aherrus alkaa jo väsyttää. Silloin sitä ajattelee, että jokohan se olisi tässä. Vaan vuoden vaihtuessa uuteen, päässä surisee ja risteilee ajatusten ja ideoiden tulva.

Kasvimaa 6.7.2023, vadelmat vasemmassa reunassa.

Kasvimaan päädyssä on ollut vattumaa eli vajaan neljän metrin pituinen Ottawa-vadelmapöheikkö. Paikka on aurinkoinen, mistä vattu tykkää. Se on myös hyvin tuulinen ja kuiva, mistä vattu taasen ei tykkää. Niin tai näin, vadelmat eivät olleet kovin tuottoisia. Niiden tyvelle eksyi suikeroalpia ja akileijoja. Myös kotilot viihtyivät suikeroalpien suojassa.

Vattupenkki 23.5.2023

 
Hyvinä vuosina satoa tuli sen verran, että rasian pari sai pakastimeenkin. Useimpina vuosina kypsät marjat tuli napsittua omaan suuhun kasvimaalla touhutessa. Jo pidempään olen miettinyt, mitä paikalle tekisin. Jos tontilla olisi ylimääräisiä neliöitä tai tyhjää tilaa, voisin hyvinkin katsella kiikunkaakun pärjääjiä. Vaan kun tyhjää tilaa ei ole. Lopulta päätin, että jos joku ei omasta mielestä toimi, ei sitä tarvitse väkisin tekohengittää. Paikan voi ottaa johonkin toiseen käyttöön. 

Kun päätös vattujen lähdöstä oli tehty, piti psyykata itsensä kaivuhommiin. Satunnaisen istutuskuopan kaivaa nopeasti. Nelimetrisen penkin tyhjentäminen pitkään paikalla kasvaneista kasveista ja juurista onkin jo rankempi juttu. Vappuna tartuin tomerasti lapioon. Aloitin puistopäädystä edeten pala palalta kohti penkin toista päätä. 

Ensin tein raaimman työn eli kaivoin vadelmat pois. Olin varautunut porautumaan Kiinaan saakka, mutta niin ei sentään tarvinnut tehdä. Yllättävän helposti vatut nousivat. Akileijoissa oli melkeinpä suurempi työ, mutta niitä ei sentään ollut kovin paljoa. Isommat juurakot poistettuani tein toisen kierroksen kääntämällä maan puolen metrin syvyyteen löytääkseni kaikki mahdolliset juuret. Olin varautunut, että törmään vasemmalla kasvavan suuren vaahteran juuriin, mutta niitä ei ihmeekseni kovin paljon ollut. Aidan pystyttäminen 2018 oli paikoin vaikeaa nimenomaan vaahteran juurien vuoksi.

Kävin alueen vielä kolmannenkin kerran läpi etsien mahdolliset pienemmätkin juuret ja rikat. Vatut juurineen ja kaiken muun aineksen keräsin multapusseihin. Niitä kertyi yhdeksän painavaa säkkiä, jotka kuskattiin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Omissa komposteissa olisi ollut tilaa, mutta en halunnut täyttää niitä kukkuroilleen näin kasvukauden alussa.

Takuuvarmasti penkin mullasta nousee jatkossa vihreyttä, joka ei mielestäni sinne enää kuulu. Multa olisi pitänyt vaihtaa tai vähintäänkin siivilöidä. Sitten vain kitkemään.

Olen rajannut kasvimaan metallisilla reunuslevyillä. Osa niistä on käsittelemättöminä ruostunut. Myöhemmin huomasin ottaneeni samaan nippuun sekä käsiteltyjä että käsittelemättömiä teräsreunuksia. Siksi käsitellyt loistavat edelleen kirkkaina.

Lavakaulusmaata uusiessamme muutama vuosi sitten vattupenkin ja reunimmaisten lavakaulusten väliin jäi liian kapea tila. Vattujen lähdön myötä päätin leventää väliä. Viime kesäisestä kivituhkakäytävien kunnostuksesta jäi sen verran kivituhkaa, että se nippanappa riitti reunimmaisen kasvimaakäytävän leventämiseen. Kivituhkan väri on vaaleampi kuin aiempi, mutta aika hoihtanee senkin asian.

Metallireunat jäivät vähän vajaiksi, joten paikkasin pari aukkoa reunakivillä. Kasvit hoitavat aikanaan naamioinnin. Varmistaakseni, että metallireunat pysyvät pystyssä ja pitävät mullan poissa kasvimaa-alueelta, laitoin reunuksen tueksi Ukkokullan pätkimät harjaterästapit.

Penkin vasen laita saa toistaiseksi olla kantattuna. Ison vaahteran vuoksi nurmikko kasvaa huonosti vattupenkin vasemmalla puolella.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Olen iät ja ajat miettinyt, miten saisin tonttimme kasvimaanurkkauksen viihtyisämmäksi. Vaahteran viereen ei voi kaivaa mitään. Juuria risteilee niin paljon, ettei lapion terää saa väliin. Vattupenkin muutoksen myötä avautui mahdollisuus istuttaa jotain korkeampaa. Multatilaa löytyy riittävästi niin syvyyden kuin leveydenkin puolesta. 

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan vattupenkin aitapäätyyn koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä kasvaa jo Pikkupuutarhassa, mutta mielestäni pihassa voi hyvinkin olla kaksi saman nimistä koristepuuta. Ennestään alapihalla kasvaakin jo koristeomenat Musta Rudolf ja Makamik. Yläpihalla Aamurusko ja Royalty.

Aamuruskosta ei tule vaahteran kaltaista jättipuuta, mutta korkeutta ja leveyttä sille kertyy kuitenkin sopivasti. Lisäksi se on vaaleanpunaisena kukkiessaan hyvin kaunis. Onpa taas puistossa kulkijoille ihailtavaa.

Ajattelin antaa muiden istutusideoiden muhia päässäni, mutta aika pian lamppu syttyi ja lapio heilui. Mustaherukat kasvoivat kaksi vuotta sitten erillään muista marjapensaista. Siirsin ne toisten kaveriksi. Jäljelle jäi tietenkin pari kuoppaa ja multainen alue. Siihen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanille Fraisen, kun edullisesti sellaiset sain. Ei toiminut, ei ollenkaan. Ruohonleikkurin pyörittäminen ahtaissa paikoissa on tylsää. Nyt puskat nousivat ylös ja muuttivat uuteen vattupenkkiin. Multalämpäreestä tulkoon osa nurmikkoa.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Nyt sitten uudessa vattupenkissä koittavat kotiutua toisaalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise. Aamuruskon ja Diabolon väliin siirsin punaluppion, joka sekin on etsinyt parempaa asuinpaikkaa.

Vattuja ylös kaivaessa mullasta löytyi lukematon määrä scillan sipuleita. Isoimmat laitoin sivuun ja upotin myöhemmin takaisin multaan. Pienempiä ripottelin pois kuskaamani mullan kanssa muualle puutarhaan. Myös muutama reilun kokoinen pystykiurunkannuskeskittymä pääsi uuteen vattupenkkiin.

Vaan mikä on tuo multasäkkiin verhoutunut pyörylä keskellä multapenkkiä? Se on tyhjä ämpäri, jonka suojaksi laitoin multasäkin, ettei ämpäri täyttyisi mullalla. Kaivoin ostamalleni kasville syvän kuopan valmiiksi. Ämpäri saa olla pitämässä kuoppaa auki, kunnes pääsen istuttamaan tuoreen hankinnan. Se taasen on Austin-ruusu Emily Bronte, jonka ohi en päässyt käydessäni Puutarhanikkareiden myymälässä. 

Ruusussa on jo lehtiä, jonka vuoksi se saa odottaa istutusta autotallissa, kunnes sää vähän lämpiää. Vattupenkki ei ehkä ole riittävän suojainen paikka herkälle Austin-ruusulle. Otan riskin ja toivon viereisten pensaiden tuovan ruusulle tuulensuojaa.

Tuntuu hyvältä saada yksi uudistusta kaivannut paikka kohennettua. Nyt vain odottelen kasvien kotiutumista. Koristeomenan ja parin pensaan lisäksi aion istuttaa jotain matalampaa perennaa täyttämään tyhjää tilaa. Eipä tarvitse niin paljon rikkaruohoja kitkeä, kun laittaa jotain kaunista ja mieluista pensaille kaveriksi.

Jospa pian tulisi niin lämmintä, että pääsisi kylvämään siemeniä lavakauluksiin

Pian on helmililjojen aika.

Alueen tie-, valaistus- ja kunnallistekniikkarempan vuoksi tonttimme kahdelta sivulta kaatui sakea metsä. Niin paljon kuin tykkäänkin koko päivän pihallemme tulevasta valosta, tuottaa puutarhan muokkaaminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi ajoittain lievää päänkivistystä.  Uudistettu vattupenkki kasveineen tuo toivottua virkistystä ja viherrystä tähän ongelmaan.

Kanttaamista ja havujen leikkausharjoittelua

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Ehdin jo miettiä, vaihtaako Tuurenpihlaja ylleen ollenkaan syysasua. Vaihtoihan tuo, vikkelästi vielä. Torstaina otetussa kuvassa vasta pari lehteä oli värjääntynyt punertavaksi. Nyt koko puu kilpailee loistosta Musta Rudolfin kanssa.

Pinus mugo - Vuorimänty

En koe olevani erityisen taitava havujen leikkaamisessa. Enpä ole aiheeseen kovin pontevasti paneutunutkaan. Vuorimäntyjenkin suhteen ymmärsin jokakesäisen versotypistyksen vasta sitten, kun muutama raasku alkoi liiaksi ärsyttää.

Oikearinteen vuorimännyt ovat kasvaneet paikallaan 30 vuotta. Naapurista katsottuna ne ovat kohtuullisen hyvän näköisiä. Vaikka en näistäkään typistänyt alkuun vuosikasvua säännöllisesti, jälkeenpäin alkaneella hoidolla on ollut myönteinen tulos. Typistän vuosiversot joka kesä juhannukseen mennessä. Toimenpide vaatii korkeat tikkaat ja runsaasti aikaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

Vasenrinteen suunnasta samat vuorimännyt ovat vähemmän kauniita. Olen harkinnut korkeimman haaran leikkaamista pois kokonaan. Se on oivallinen esimerkki siitä, millaiseksi vuorimänty kasvaa ilman vuosiversojen säännöllistä typistystä.

Vasemmalla Thuja Brabant (kartiotuija), keskellä ja oikealla Thuja Smaragd (timanttituija)

Monissa blogeissa on kuvia hienosti leikatuista havuista. Tuijiin pätee sama sääntö, kuin vuorimäntyihinkin eli kannattaa aloittaa leikkaaminen mieluummin puiden ollessa nuoria kuin niiden kasvettua suuriksi.

Timanttituijan kasvutapa on luonnostaan kaunis, eikä se välttämättä kovin paljon kaipaa leikkaamista. Kartiotuija sen sijaan kasvaa helposti harvaksi ja toispuoleiseksi riippuen kasvupaikasta. 

Vasemmanpuoleista kartiotuijaa olen vasta nyt alkanut leikata. Elän toivossa, että saan siitä ajanoloon tuuheamman ja tasaisemman. Laitimmaisista tuijista leikkasin latvan, jotta ne pysyisivät matalampina. Näin niiden leikkaaminen on jatkossakin helpompaa. Keskimmäinen tuija saa vielä hetken pitää latvansa.

Thuja Brabant - Kartiotuija

Naapurin aidan vieressä kasvaa yksi kartiotuija ja kuvaajasta kauempana kaksi timanttituijaa. Timanttituijista napsin niinikään latvat ja muutenkin tasasin niistä sivulle harottavia oksia. Etummaisena olevaa kartiotuijaa olen muutaman kerran leikannut rohkeammin. Vanhemman tuijan muotoilemista aloittaessa koen paremmaksi jakaa leikkaamisen pidemmälle ajalle. Perusteellinen rykäisi kerralla saattaa tuottaa peruuttamattomia vahinkoja.

Kesällä tuli laiskoteltua sekä helteen vuoksi, että ihan muuten vaan. Rikkaruohot eivät kuivuudessa kovin paljon tilaa vallanneet. Vasta elokuun sateiden myötä kanttausurat alkoivat huutaa huoltoa osakseen. Nyt olen systemaattisesti kantannut istutusalueita. Itse asiassa hedelmätarhassa on enää yksi pidempi osuus läpikäymättä.

Kanttausurat alkavat pysyä kohtalaisen hyvässä kunnossa, kunhan ne käy läpi pari kolme kertaa kasvukaudessa. Joissain paikoissa nurmi yrittää ulottaa lonkeronsa istutusten sekaan, mutta niistä ne on helppo kitkeä pois. Olen huomannut, että kanttausurat kannattaa silloin tällöin möyhentää, jotta maa-aines ei tiivisty liikaa. Näin rikat eivät pääse juurtumaan syvälle ja tiukkaan. Möyhentäminen sujuu varrellisella haralla selkää säästäen. Varsinainen rikkojen kitkeminen urista on paljon työläämpää ja vaatii kykkimistä.

Lauantaina leikkasin nurmikon ja siinä ohessa silppusin kasapäin vaahteranlehtiä. Leikkasin myös kaistaleen nurmikkoa kunnan puolelta, sillä aidanvierus oli täynnä vaahteranlehtiä. Tuuli olisi tuonut osan niistä meidän puolelle, joten tulipa sekin mahdollisuus hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Vielä en laittanut ruohonleikkuria talviteloille, koska lehtiä on runsaasti hedelmäpuissa ja monissa muissakin puissa.

Taustalla Rudbeckia laciniata - Kultapallo, etualalla Cotonaester - Tuhkapensas

 
Olen kuullut vinkin, jonka mukaan kultapallon voi leikata juhannuksen jälkeen puoliväliin, jolloin siitä ei tule niin korkeaa ja silti se kukkii. Vinkkiä en vaan koskaan muista kokeilla. 

Vuosi sitten kyllästyin jatkuvasti kulkuväylälle kaatuvaan kultapalloon.Siirsin ison tuppaan tontin toiseen kulmaukseen, vastapäätä urheilukenttää. Siellä se voi tarvittaessa nojata tuhkapensaaseen, vatukoihin, töyhtöangervoon ja vaikkapa aitaan. Ihmeen hyvin kultapallo pysyy nyt pystyssä, eikä todellakaan kellahda kulkijan eteen.

Aronia

Aroniaa meillä kasvaa rinteen yläosassa ja Oikearinteen päädyssä. Rinteen yläosan aroniat leikkaan muutaman vuoden välein matalaksi. Sen sijaan näitä päädyn aronioita en ole leikannut vuosiin ollenkaan. Nyt ne palavat syysruskassaan ja notkuvat marjoista. Monena vuotena olen kerännyt marjoja keitettäväksi mehuksi ja pakastettaviksi sellaisenaan. Nyt puutarhan satoa tuli runsaasti muutenkin, joten aroniat jätin linnuille. Tosin ohimennessäni napsin niitä maistiaisiksi. Mukavan makeita ovat.

Taustalla naapurin haapa

Oma puutarha on tarjonnut kauniita ruskasävyjä. Myös ympäröivä luonto tuo omat värinsä kehystämään näkymiä. Haavat ovat tänäkin syksynä kauniin keltaisia. Kuvan haapa kasvaa itse asiassa rajanaapurimme naapurissa. Isona puuna siitä riittää kauneutta meille kaikille.

Physocarpus opulif. Diabolo - Purppuraheisiangervo

Minulla kasvaa heisiangervoja alapihan kummassakin päässä. Diabolon istutin 2017 ja seuraavana vuotena sen viereen Andren, joka on minusta ihan samanlainen, kuin Diabolo. Kumpikin on hontelokasvuisia. Mietinkin, oletteko miten leikanneet heisiangervoja? Äkkiä googlettaen purppuraheisiangervon pitäisi sietää tarvittaessa alasleikkauksenkin. Voisin ensin kokeilla vähemmän radikaalia tapaa.

Edessä Physocarpus op. UMNHarpell, takana Physocarpus op. Amber Jubilee

Puiston puoleisessa päädyssä, kasvimaan reunalla kasvaa 2019 istutetut purppuraheisiangervo UMNHarpell, joka on kuvan etualan tummalehtinen pensas ja takana ruskaheisiangervo Amber Jubilee. Nämä kasvavat tuuheammin, mikä ehkä johtuu runsaasta valosta.

Physocarpus op. Amber Jubilee - Ruskaheisiangervo

Kummankin heisiangervon lehdet ovat kauniita läpi kasvukauden. Pensaiden vieressä kasvaa espanjankurjenpolvi Wargrave Pink, jonka vaaleanpunaiset kukat ovat hienon näköisiä kummankin heisiangervon lehtien lomassa.

Physocarpus ob. UMNHarpell - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpellin ostin Puutarha Tahvosten vierailulla Raaseporissa loppukesästä 2019. En ole myöhemmin törmännyt samannimiseen heisiangervoon missään. Jollei minulla olisi taimilappua, epäilisin keksineeni nimen jonkun unen jälkimainingeissa.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusuni eivät häiriintyneet helteistä eivätkä elokuun sateista. Jokaisen lehdet ovat komeita ja ehjiä. Muutama päivä sitten innostuin tutkimaan jouluruusujen tilaa lähempää. Sekä Pikkupuutarhan Kivipenkin vaalea jouluruusun että Double Ellenin tyvestä löytyi jo nuppuja. Muualla asuvista jouluruusuista en vielä nuppuja löytänyt.

Helleborus - Jouluruusu

Katsokaa nyt, miten komeat lehdet Double Ellen on kasvattanut. Laitimmaisena vasemmalla on vaalea jouluruusu. Siinäkin on runsaasti ehjiä ja hienoja lehtiä, vaikka puskan koko Double Elleniin verrattuna on paljon pienempi.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuista Sävelen, neilikkaruusun ja Soinnun vielä kukkiessa, juhannusruusu on sonnustautunut syysasuun. Tässä puskassa kasvaa myös omenaruusua ja Hansa-ruusua. Taustalla kasvaa myös punalehtiruusu, joka on vielä kellanvihreä.

Lokakuu on alkanut säiden puolesta hienoissa merkeissä. Välillä paistaa aurinko ja mittarilukemakin keikkuu +10 nurkilla. Ulkona on kiva ahertaa ja nauttia kauniista ruskaväreistä. 

Syksy merkitsee ylenpalttista siivoamista puutarhassa. Toisaalta kaikki nyt tehdyt toimet ovat valmistautumista uuteen kevääseen. Katsellessani puutarhan vaipumista talvilevolle, olen jo innoissani odottamassa kevättä itsekin.