Sipulit piilotettu multaan

 
Syksyn sipulit on vihdoin piilotettu multaan. Näin vähän sipuleita en ole istuttanut aikoihin. Vain 276 kpl. Kollaasiin koottujen lisäksi istutin krookuksia, italiantalventähteä, kevätkurjenmiekka Purple Hilliä ja Katharine Hodgkiniä sekä Actaea-valkonarsissia. Tulppaaneja istutin vain Darwin Mystic van Eijkiä, Darwin Blushing Apeldoornia ja OmaPiha-lehden tilaajatarjouksen metsätulppaaneja. 

En mene vannomaan, etteikö kaupasta vielä sipulipussukoita mukaan lähtisi. Menneiden vuosien valtaisa sipuli-innostus on kuitenkin laimentunut. Paljon siihen vaikuttaa peurojen ahkerat vierailut pihallamme. Tuntuu tylsältä miettiä päänsä puhki, miten saisi verkoilla suojattua kaiken mahdollisen. Puissa ja pensaissa on jo riittävästi varjeltavaa. Eivätkä ne sipulit kovin halpojakaan ole. Näin tänä syksynä. Vuoden päästä ajatukset voivat olla taas tyystin toisenlaiset.

Dahlia Cafe au Lait

Viikonloppuna nostin daaliat ylös. Valkoisessa Sneezyssä oli vielä paljon nuppuja, samoin hienosti viikkoja kukkineessa Cafe au Laitissa. Pinkki Topmix Roze oli edelleen aika virkeä, joskin pahasti Cafe au Laitin kainalossa. Aiempina vuosina olen laittanut daaliat isoihin ruukkuihin terassille. Nyt kasvatin niitä alapihalla lavakauluksessa. Kokeilu onnistui hyvin siinä mielessä, että daaliat kukkivat runsaammin ja pidempään. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko on koonnut hyvät ohjeet daalian talvettamisesta. Olen toiminut pitkälti samoin, mutta laitan linkin ohjeisiin tähän, jotta löydän sen tarvitessani nopeasti. 

Jaloängelmä vesisateen jälkeen 15.9.

Sipuleita istuttaessani huomasin, että runsaan viikon takaiset sateet ovat kastelleet maan lähinnä pinnasta. Seuraavalle viikonlopulle on luvassa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Omassa pihassa ei ruokasieniä kasva. Joka syksy pariin paikkaan nousee kuvan valkoisia lahottajasieniä. Ei niistä mitään haittaa ole ollut.

Hedelmäpuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Juuri kukinnan aikaan tuli koleat säät ja tuulista, mikä lyhensi kukintaa. Eikä niitä pörriäisiäkään sankoin joukoin hedelmäpuissa lennellyt. Tuholaisia riitti yli oman tarpeen. Tapansa mukaan omenapuut myös harvensivat itse itseään pudottamalla hedelmiä maahan. Hetken jo ajattelin, ettei taida jäädä syötävää ja säilöttävää. Omenasadosta tuli kuitenkin odotettua runsaampi. Alkuun huonokuntoisia omppuja kiikutettiin kompostiin. Sitten niin pudonneet kuin puihin jääneet ovat olleet hyväkuntoisia.

Punakaneli

Huvitus ja valkeakuulas on jo hedelmistä tyhjennetty. Olen pilkkonut ja lohkonut omenoita pakastimeen, leiponut jos jonkinlaisia piiraita ja tietenkin hedelmiä on syöty sellaisenaan. Mikäs sen parempaa, kuin oman puun omena.

Viikonloppuna tyhjensin myös punakanelipuun, koska ne alkoivat putoilla ihan itsekseen. Puusta poimittuina omput kestävät pidempään, kun niihin ei tule putoamisvammoja. Syysomenapuu on vielä pullollaan isokokoisia hedelmiä. En kuolemaksenikaan muista syysomenamme lajiketta. Saattaa olla Punainen Melba.

Muumiotautia meillä on ollut jo vuosia, mutta koskaan se ei ole kaikkia hedelmiä vienyt mennessään. 

Uusimman (mm. YLE uutisoi aiheesta) tiedon mukaan muumiotautiset omenat voi laittaa puutarhakompostiin, kunhan peittelee ne hyvin lehdillä tai mullalla. Lahottajasienet ja bakteerit valtaavat muumiotaudin sienirihmaston. Muumiotautisia hedelmiä ei siis tarvitse laittaa lämpökompostoriin tai sekajätteeseen. Muumiotauti on ilmalevitteinen eli itiöt tulevat naapuruston puista, vaikka kuinka itse tekisit kaikki suojaamiseen keksimäsi kommervenkit.

Miltei unohtui värinokkosten pistokkaiden ottaminen. Muutama kolea yö kuritti siemenestä kasvattamiani värinokkosia, mutta tuurilla useimmat oksat olivat vielä vahingoittumattomia. Kuvassa pistokkaat ovat vesilasissa juurtumassa. Muutamassa päivässä juuret ilmestyivät ja nyt värinokkoset ovat jo ruukuissaan viettämässä talvea ikkunalaudalla. Aika helppo näitä oli siemenistä kasvattaa, mutta kokeillaanpa välillä pistokaslisäystä.

Nemo on oikea linssilude

 
Lapset ovat viime päivinä reissanneet vierailla mailla. Poika vietti viikon Berliinissä messuilla ja tytär viikonlopun Oslossa. Niinpä kävimme Ukkokullan kanssa ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären 17-vuotiaita kissoja Lokia ja Nemoa. Loki luikahti pian ruokailun jälkeen päiväpeitteen alle nokosille. Nemo sen sijaan haluaa kaikki mahdolliset rapsutukset ja hellydenosoitukset. 

Nemon kuvaaminen on omanlaisensa operaatio, koska se tunkee nenänsä aivan objektiiviin kiinni. Nemoa kuvatessa on mieluummin tähyiltävä sitä kaukaa ja napattava kuvat vikkelästi. Muuten tuloksena on epätarkkoja mustavalkoisia kummajaisia ruudun täydeltä.

Ilta-aurinko ke 21.9.

Pimeys laskeutuu ilta illalla aiemmin. Laskiessaan aurinko saa ruskavärit hehkumaan. Saan ihailla työhuoneen ikkunasta myös naapuruston liekehtiviä puita.

Tienpenkan kortteet ovat hauskan näköisiä.

Puutarhan syystyöt ovat aika hyvällä mallilla. Toki tekemistä riittää, mutta tuleepa samalla ulkoiltua ja harjoitettua hyötyliikuntaa sekä tarkkailtua luonnon ihmeitä. Työlistan kohtien yliviivaaminen on nautinnollista. Vielä nautinnollisempaa on katsella pihalla niitä tehtyjä töitä.

Syksyyni osuu mukava yllätysmatka ystävän kanssa. Siitä enemmän, kunhan palaan reissusta.

Kohta ollaankin jo lokakuussa. Sitä ennen, viettäkäähän mukavia syyskuun viimeisiä päiviä.

Kanttaamista ja havujen leikkausharjoittelua

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Ehdin jo miettiä, vaihtaako Tuurenpihlaja ylleen ollenkaan syysasua. Vaihtoihan tuo, vikkelästi vielä. Torstaina otetussa kuvassa vasta pari lehteä oli värjääntynyt punertavaksi. Nyt koko puu kilpailee loistosta Musta Rudolfin kanssa.

Pinus mugo - Vuorimänty

En koe olevani erityisen taitava havujen leikkaamisessa. Enpä ole aiheeseen kovin pontevasti paneutunutkaan. Vuorimäntyjenkin suhteen ymmärsin jokakesäisen versotypistyksen vasta sitten, kun muutama raasku alkoi liiaksi ärsyttää.

Oikearinteen vuorimännyt ovat kasvaneet paikallaan 30 vuotta. Naapurista katsottuna ne ovat kohtuullisen hyvän näköisiä. Vaikka en näistäkään typistänyt alkuun vuosikasvua säännöllisesti, jälkeenpäin alkaneella hoidolla on ollut myönteinen tulos. Typistän vuosiversot joka kesä juhannukseen mennessä. Toimenpide vaatii korkeat tikkaat ja runsaasti aikaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

Vasenrinteen suunnasta samat vuorimännyt ovat vähemmän kauniita. Olen harkinnut korkeimman haaran leikkaamista pois kokonaan. Se on oivallinen esimerkki siitä, millaiseksi vuorimänty kasvaa ilman vuosiversojen säännöllistä typistystä.

Vasemmalla Thuja Brabant (kartiotuija), keskellä ja oikealla Thuja Smaragd (timanttituija)

Monissa blogeissa on kuvia hienosti leikatuista havuista. Tuijiin pätee sama sääntö, kuin vuorimäntyihinkin eli kannattaa aloittaa leikkaaminen mieluummin puiden ollessa nuoria kuin niiden kasvettua suuriksi.

Timanttituijan kasvutapa on luonnostaan kaunis, eikä se välttämättä kovin paljon kaipaa leikkaamista. Kartiotuija sen sijaan kasvaa helposti harvaksi ja toispuoleiseksi riippuen kasvupaikasta. 

Vasemmanpuoleista kartiotuijaa olen vasta nyt alkanut leikata. Elän toivossa, että saan siitä ajanoloon tuuheamman ja tasaisemman. Laitimmaisista tuijista leikkasin latvan, jotta ne pysyisivät matalampina. Näin niiden leikkaaminen on jatkossakin helpompaa. Keskimmäinen tuija saa vielä hetken pitää latvansa.

Thuja Brabant - Kartiotuija

Naapurin aidan vieressä kasvaa yksi kartiotuija ja kuvaajasta kauempana kaksi timanttituijaa. Timanttituijista napsin niinikään latvat ja muutenkin tasasin niistä sivulle harottavia oksia. Etummaisena olevaa kartiotuijaa olen muutaman kerran leikannut rohkeammin. Vanhemman tuijan muotoilemista aloittaessa koen paremmaksi jakaa leikkaamisen pidemmälle ajalle. Perusteellinen rykäisi kerralla saattaa tuottaa peruuttamattomia vahinkoja.

Kesällä tuli laiskoteltua sekä helteen vuoksi, että ihan muuten vaan. Rikkaruohot eivät kuivuudessa kovin paljon tilaa vallanneet. Vasta elokuun sateiden myötä kanttausurat alkoivat huutaa huoltoa osakseen. Nyt olen systemaattisesti kantannut istutusalueita. Itse asiassa hedelmätarhassa on enää yksi pidempi osuus läpikäymättä.

Kanttausurat alkavat pysyä kohtalaisen hyvässä kunnossa, kunhan ne käy läpi pari kolme kertaa kasvukaudessa. Joissain paikoissa nurmi yrittää ulottaa lonkeronsa istutusten sekaan, mutta niistä ne on helppo kitkeä pois. Olen huomannut, että kanttausurat kannattaa silloin tällöin möyhentää, jotta maa-aines ei tiivisty liikaa. Näin rikat eivät pääse juurtumaan syvälle ja tiukkaan. Möyhentäminen sujuu varrellisella haralla selkää säästäen. Varsinainen rikkojen kitkeminen urista on paljon työläämpää ja vaatii kykkimistä.

Lauantaina leikkasin nurmikon ja siinä ohessa silppusin kasapäin vaahteranlehtiä. Leikkasin myös kaistaleen nurmikkoa kunnan puolelta, sillä aidanvierus oli täynnä vaahteranlehtiä. Tuuli olisi tuonut osan niistä meidän puolelle, joten tulipa sekin mahdollisuus hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Vielä en laittanut ruohonleikkuria talviteloille, koska lehtiä on runsaasti hedelmäpuissa ja monissa muissakin puissa.

Taustalla Rudbeckia laciniata - Kultapallo, etualalla Cotonaester - Tuhkapensas

 
Olen kuullut vinkin, jonka mukaan kultapallon voi leikata juhannuksen jälkeen puoliväliin, jolloin siitä ei tule niin korkeaa ja silti se kukkii. Vinkkiä en vaan koskaan muista kokeilla. 

Vuosi sitten kyllästyin jatkuvasti kulkuväylälle kaatuvaan kultapalloon.Siirsin ison tuppaan tontin toiseen kulmaukseen, vastapäätä urheilukenttää. Siellä se voi tarvittaessa nojata tuhkapensaaseen, vatukoihin, töyhtöangervoon ja vaikkapa aitaan. Ihmeen hyvin kultapallo pysyy nyt pystyssä, eikä todellakaan kellahda kulkijan eteen.

Aronia

Aroniaa meillä kasvaa rinteen yläosassa ja Oikearinteen päädyssä. Rinteen yläosan aroniat leikkaan muutaman vuoden välein matalaksi. Sen sijaan näitä päädyn aronioita en ole leikannut vuosiin ollenkaan. Nyt ne palavat syysruskassaan ja notkuvat marjoista. Monena vuotena olen kerännyt marjoja keitettäväksi mehuksi ja pakastettaviksi sellaisenaan. Nyt puutarhan satoa tuli runsaasti muutenkin, joten aroniat jätin linnuille. Tosin ohimennessäni napsin niitä maistiaisiksi. Mukavan makeita ovat.

Taustalla naapurin haapa

Oma puutarha on tarjonnut kauniita ruskasävyjä. Myös ympäröivä luonto tuo omat värinsä kehystämään näkymiä. Haavat ovat tänäkin syksynä kauniin keltaisia. Kuvan haapa kasvaa itse asiassa rajanaapurimme naapurissa. Isona puuna siitä riittää kauneutta meille kaikille.

Physocarpus opulif. Diabolo - Purppuraheisiangervo

Minulla kasvaa heisiangervoja alapihan kummassakin päässä. Diabolon istutin 2017 ja seuraavana vuotena sen viereen Andren, joka on minusta ihan samanlainen, kuin Diabolo. Kumpikin on hontelokasvuisia. Mietinkin, oletteko miten leikanneet heisiangervoja? Äkkiä googlettaen purppuraheisiangervon pitäisi sietää tarvittaessa alasleikkauksenkin. Voisin ensin kokeilla vähemmän radikaalia tapaa.

Edessä Physocarpus op. UMNHarpell, takana Physocarpus op. Amber Jubilee

Puiston puoleisessa päädyssä, kasvimaan reunalla kasvaa 2019 istutetut purppuraheisiangervo UMNHarpell, joka on kuvan etualan tummalehtinen pensas ja takana ruskaheisiangervo Amber Jubilee. Nämä kasvavat tuuheammin, mikä ehkä johtuu runsaasta valosta.

Physocarpus op. Amber Jubilee - Ruskaheisiangervo

Kummankin heisiangervon lehdet ovat kauniita läpi kasvukauden. Pensaiden vieressä kasvaa espanjankurjenpolvi Wargrave Pink, jonka vaaleanpunaiset kukat ovat hienon näköisiä kummankin heisiangervon lehtien lomassa.

Physocarpus ob. UMNHarpell - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpellin ostin Puutarha Tahvosten vierailulla Raaseporissa loppukesästä 2019. En ole myöhemmin törmännyt samannimiseen heisiangervoon missään. Jollei minulla olisi taimilappua, epäilisin keksineeni nimen jonkun unen jälkimainingeissa.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusuni eivät häiriintyneet helteistä eivätkä elokuun sateista. Jokaisen lehdet ovat komeita ja ehjiä. Muutama päivä sitten innostuin tutkimaan jouluruusujen tilaa lähempää. Sekä Pikkupuutarhan Kivipenkin vaalea jouluruusun että Double Ellenin tyvestä löytyi jo nuppuja. Muualla asuvista jouluruusuista en vielä nuppuja löytänyt.

Helleborus - Jouluruusu

Katsokaa nyt, miten komeat lehdet Double Ellen on kasvattanut. Laitimmaisena vasemmalla on vaalea jouluruusu. Siinäkin on runsaasti ehjiä ja hienoja lehtiä, vaikka puskan koko Double Elleniin verrattuna on paljon pienempi.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuista Sävelen, neilikkaruusun ja Soinnun vielä kukkiessa, juhannusruusu on sonnustautunut syysasuun. Tässä puskassa kasvaa myös omenaruusua ja Hansa-ruusua. Taustalla kasvaa myös punalehtiruusu, joka on vielä kellanvihreä.

Lokakuu on alkanut säiden puolesta hienoissa merkeissä. Välillä paistaa aurinko ja mittarilukemakin keikkuu +10 nurkilla. Ulkona on kiva ahertaa ja nauttia kauniista ruskaväreistä. 

Syksy merkitsee ylenpalttista siivoamista puutarhassa. Toisaalta kaikki nyt tehdyt toimet ovat valmistautumista uuteen kevääseen. Katsellessani puutarhan vaipumista talvilevolle, olen jo innoissani odottamassa kevättä itsekin.

Syystöitä jänisverkoista alkaen

Puistopuolen naapurin vaahtera on kaunista katseltavaa.

Kumma juttu, miten sitä tuskailee kaikkia puutarhatöitä ennakkoon niin kamalasti. Lopulta työhön tarttuessaan huomaa, ettei se nyt niin paljon aikaa vienyt, eikä ollut raskastakaan. Ilmeisesti tekemättömät työt tuottavat eniten päänvaivaa seilatessaan pääkopassa sopivaa aloitusajankohtaa etsien.

Rajanaapurin haapa on keltaista kultaa.

Viime aikoina vettä on vihmonut taivaalta harva se päivä. Kylmä ei minua haittaa, eikä moni muukaan sää, mutta sateessa on tosi tylsä tehdä yhtään mitään. Ilman sadetakkia koko ihminen kastuu päästä varpaisiin ja sadetakki taasen hikoiluttaa sisäpuolelta päin ikävästi. Kun silmälaseissakaan ei ole pyyhkijänsulkia, näkyvyys tuppaa sadesäällä sumenemaan liiaksi.

Hosta for. 'Gold standard' - Kuunlilja

Lauantaina aurinko paistoi sopivasti välillä pilvien raosta ja välillä ihan pilvettömältä taivaalta. Vettä ei tullut tippaakaan. Oli hyvä hetki laittaa jänisverkot paikoilleen. Usein odotan, että lehdet ovat pudonneet puista ja pensaista ennen verkkojen asentamista. Nyt totesin, että pudotkoot sinne verkkojen sisälle tuottamaan talvisuojaa puille ja pensaille. 

Ruusuorapihlaja ja syyshortensiat sen takana verkotettu.

Verkkojen asentamisessa on aina omat kiemuransa, kun samalla täytyy varoa vahingoittamasta oksia ja runkoja. Koristeomena Royaltysta ja Aamuruskosta leikkasin elokuussa kummastakin muutamat hennoimmat alaoksat pois, koska ne tarttuivat ikävästi jänisverkkoon. Sama homma täytyy tehdä keväällä Musta Rudolfille. Muissa pikkupuissa alimmat oksat ovat korkeammalla  tai kasvavat enemmän yläviistoon.

Oma, alapihan vaahtera oli myös kullankeltainen. Nyt lehdet jo putoavat.

Kesäkukat on kiikutettu kompostiin, kellariin tai autotalliin, pelaguut sisälle. Ruukut pesty ja laitettu odottamaan uutta kasvukautta. Vain kelloköynnökset ovat yhä pergolassa. Hiukan parin viime yön pikkupakkanen on köynnöksiä purrut, mutta toistaiseksi en ole raaskinut muuten hyväkuntoisia kasveja kiskoa alas. Kukkiakin on yhä runsaasti. Pian kelloköynnösten kompostimatka on edessä.

Clematis Polish Spirit

Perennoista suurin osa alkaa jo päästää otettaan niin kukista kuin väreistäkin. Kärhö Polish Spirit uhmaa yhä syksyä ja availee nuppujaan, joskin kesäistä pienempinä.

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalvat ovat koko kesän kukkineet ahkerasti. Loppukesästä ottivat vielä uuden spurtin, mutta nyt niistäkin into näyttää hiipuvan.

Convallaria majalis - Kielo

Lauantaina kannoimme pihakalusteet ja grillin kellariin. Turha niitä on pergolassa seisottaa, kun emme enää tarkene ulkona istuskella. Pergolasta ja terassilta on helpompi lakaista jatkuvasti sinne leijailevia lehtiä, kun ei tarvitse siirrellä kalusteita tieltä pois. Myös lumet olemme kolanneet talvella terassilta, jotta sitä ei keväällä olisi niin paljon. Pihakoristeita, kasvitukia ja muuta talvisäilöön kuuluvaa kannoin kasveista tyhjennettyyn ja siivottuun kasvihuoneeseen.

Iris siberica - Siperiankurjenmiekka

Loppukesän aikana olen tehnyt yksin ja yhdessä Ukkokullan kanssa muutaman isomman projektin, joten näille syyspäiville ei mitään erikoistöitä ole tiedossa. Kauan suunnitelmissa olleet Bermudankolmion ja alapihan Majalispenkin (uusi nimi osalle Hortensiapenkkiä) kunnostus on vihdoin hoidettu. Ukkokullan kanssa urakoimme kasvimaan lavakaulukset ympäröistöineen uuteen kuosiin. Siirsin myös alapihalla kasvaneet mustikkapensaat niille parempaan paikkaan yläpihan Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Samalla tuli koko Kriikunapenkki myllättyä, mikä sekin on ollut ajatuksissa. Kaikki alapihan istutusalueiden kanttaukset on huollettu, joten nekin ovat valmiina kevääseen.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Syystöistä jäljellä on perennojen leikkaus. Sen voi toki jättää kevääseenkin, mutta minusta on mukavampi siistiä puutarha mahdollisimman pitkälle syksyllä ja aloittaa keväällä puhtaalta pöydältä. Alapihalla emme talvisin pahemmin käy, joten sinne ei talventörröttäjiä kannata jättää. Yläpihalla taasen lumet kolataan kukkapenkkeihin eli ensimmäisen lumimyräkän jälkeen kaikki peittyy hankeen.

Silppuan perennojen varret murskaavalla oksahakettimella. Kun pehmeävartisten joukkoon laittaa muutaman tanakamman perennan, haketin vetää hyvin, eikä jumitu massasta. Kippaan haketetun massan puiden ja pensaiden tyvelle sekä osittain levitän myös takaisin kukkapenkkeihin. Keväällä sitten ripaus katemultaa päälle ja hyvältä taas näyttää.

Syksyistä "painomustetta" käytävällä.

Olopihan puolen ikkunat on pesty ulkopuolelta. Metsän kaatamisen jälkeen ikkunat ovat aiempaa pölyisemmät. Tuuli pieksää yleensä sateen ikkunoihin ja niinpä ne ovat aina täynnä täpliä ja harmaita rantuja. Kun aurinkokin paistaa nykyisin pihaamme ja ikkunoihimme esteettä, on sitä mukavampi katsella vasta pestyistä ikkunoista..

Hydrangea anomala subs. petiolaris - Köynnöshortensia

Nurmikon ajan vielä kerran pari silputakseni puista pudonneita lehtiä. Käytävät on haravoitava, mutta vielä sillä ei ole kiire, sillä valtaosa lehdistä on yhä puissa. Omenapuutkin ovat yhä vihreinä. Niistä lehdet lähtevät yleensä viimeisten joukossa.

Polygonatum × hybridum - Tarhakalliokielo

Biokompostin tyhjennys kuuluu myös loppusyksyn toimenpiteisiin. Pitää vain muistaa jättää sinne vähän massaa kypsymään. Viime vuonna tyhjensin ennen pakkasia kompostin liian tyhjäksi, jolloin se hurahti jäähän. Syyshommiin kuuluu myös talvivalkosipuleiden istutus, mutta se on Ukkokullan reviiriä. Samoin kuin rännien puhdistus.

Aika hyvällä mallilla hommat siis ovat. Runsasta kuntoliikuntaa syystöiden parissa on tiedossa, mutta ei haittaa. Talven ajan saa taas kiertää kylänraitteja riittävästi raitista ilmaa ja liikuntaa saadakseen. Keväällä on jo täysin valmis aloittamaan pitkään odotetut puutarhatyöt.

Mukavaa viikonloppua kaikille!