Jokin näistä kenties?

Pelaguu heräilee talviuniltaan.

 
Lumihangista ja katuja valtaavasta jääsohjosta huolimatta helmikuun loppu on oivallista aikaa herätä talviunesta ja ryhtyä pohtimaan tulevan kesän istutuksia. Eikä ainoastaan ruukkuihin laitettavia kesäkukkia ja maahan kylvettäviä siemeniä, vaan myös monivuotisia kasveja. Syksyllä Puutarhanikkareiden arvonnassa voittamani 100 euron lahjakortti lisää houkutusta ja mahdollistaa vaikkapa jonkun kalliimman kasvin hankkimisen.

En ole laisinkaan miettinyt, mihin kasveja istuttaisin. Syytä varmaan olisi, etten taas toimi vanhaan "kasvi edellä" -malliin. Tällöin pyörin lapion ja ostetun kasvin kanssa pitkin tonttia ihmettelemässä, mihin tämän nyt tyrkkäisin. 

Keväällä 2020 laadin suunnitelman, mitä isompia töitä kesän aikana tekisin ja mitä tiettyjä kasveja hankkisin. Otin jo syksyllä suunnitelmaa varten kuvat kohennettavista alueista sekä paikoista, joihin istutuksia suunnitttelin. Ennakoinnista oli valtavasti apua. Suunnitellut työt tuli toteutettua ja toivotut kasvit löysivät paikkansa vaivatta. Nyt tuskin vastaavaan täsmällisyyteen yllän. 

Kuvat lainattu netistä

Vasen yläkuva: Cotinus 'Grace' - Peruukkipensas
Oikea yläkuva: Deutzia Yuki Cherry Blossom 'NCDX2' - Nietospensas
Vasen alakuva: Fothergilla major - Höyhenpensas
Oikea alakuva: Exochorda racemosa - Helmipensas

Yläpuolen kollaasiin kokosin pensaita, joita olen ihaillut monien blogeissa. Osaa olen jo pitkään harkinnut, vaan en ole saanut hankituksi. Kertokaapa kokemuksianne näistä kasveista. Nietospensas Yuki Cherry Blossomin taisin nähdä ainakin Oravankesäpesä -blogin 6+1 kuvaa kesäkuusta -postauksessa. Peruukkipensas Gracen punaiset lehdet näyttävät kauniilta ja houkuttelevilta, mikä tekee siitä vahvan ehdokkaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Pensashankintamietteiden ohessa kevään kylvöhommat alkavat saada vauhtia. Jonkinlaisia  käynnistysvaikeuksia on ollut havaittavissa. Sekä minussa että kylvämissäni siemenissä. Kelloköynnöksistä on itänyt vasta kaksi. Keijunmekoista iti useampi, mutta kovin ovat huonovointisen näköisiä.

Paprikat Zazu, Lompardo ja California Wonder

Paprikat itivät huomattavasti paremmin. Koulittuna on jo kolme Lompardoa ja California Wonderia sekä viisi Zazua. Kaikkia tuskin itse tarvitsen, joten osa tulee saamaan uuden kodin.

Näitä on taas kertynyt, eikä tässä edes kaikki.

Monenlaista siemenpussukkaa on taas kertynyt. Impectalle tehty tilaus tuli nopeasti. ExoticGardenin tilauksessa mokasin laittamalla siemenet ja daaliajuurakon samaan nippuun. Olisi pitänyt lukea toimitusehdot huolellisemmin ja tajuta, että siemenet jäävät odottamaan juurakoiden saapumista. Otin yhteyttä firmaan, jolloin asia korjaantui. Onnekseni he olivat saaneet jo daalioitakin, joten lähipäivinä saan kaikki tilaamani tuotteet.

Onpa noita siemenpussukoita tarttunut mukaan ruokakauppakäynneilläkin. Pussukkahyllykön äärellä muistitieto kaikkoaa ja ahneus yllättää. Vaikka kuinka olisi omat varastonsa inventoinut ja tarpeensa kartoittanut, syntyy hienoja kuvia katsellessa uusia houkutuksia.

Viime päivien vesisateet ovat madaltaneet hankia tehokkaasti. Piha on muuttunut jälleen jäätiköksi, jonka pinnalla sulavesi lilluu petollisesti. Alapihalla saa kahlata polviaan myöten lumessa. Multasäkit ovat sentään raivanneet itsensä näkyville.

Idänvirpiangervot pystyssä, norjanangervot hangen uumenissa.

Jänisten kulkua lumi ei suuremmin estä. Syvälle niidenkin käpälät on paikoin lumeen uponneet, mutta se ei niitä haittaa. Norjanangervoja on taas latvottu ahkerasti. Niitä, joiden kärjet pilkistävät hangesta. Osa on edelleen hangen sisään taipuneina. Harmi, ettei pupunpapanoilla ole kovinkaan suurta lannoitearvoa. Papanoita olisi nyt vaikka naapureille antaa.

Peura on käynyt kylässä

Lumitöiden vuoksi olen rullannut peurojen vierailua estävän verkon sivuun yläpihan molemmista päistä. Heti joku sorkkajalka oli keksinyt käydä tutkimassa alapihan buffettarjonnan. Peura oli tehnyt aika lyhyen lenkin ja palannut lähes omia jälkiään takaisin yläpihalle ja puistoon. Päältäpäin katsoen näyttää, ettei se ole mitään matkallaan napostellut. Valtaosa pensaistakin on joko hangen uumenissa tai verkotettu. Tarkkana on jatkossa oltava, niin peurojen kuin jänistenkin vuoksi. Laitoin verkot jälleen paikoilleen, jotta peura tottuisi valitsemaan jonkun muun kulkureitin.

Ilmeisesti pikkulinnut eivät sateesta tykkää, sillä niitä näkyy nyt vähemmän. Muutama tali- ja sinitintti napsii siemeniä keittiön puolella. Oravankin olen onnistunut näkemään vain kerran työhuoneesta ulos kurkatessani.

Naapurilta ystävänpäiväkukka ja Ukkokullalle synttäripullat.

Alkutalveen sisältyy monta syytä herkutteluhetkiin. Runebergintortuista hypättiin vikkelästi ystävänpäivään ja Ukkokullan synttäreihin. Kohta on taas laskiaispullien vuoro. Runsaat lumityöt ovat auttaneet kalorien sulattamisessa. Kunhan lumi sulaa, pääsee taas puutarhahommiin kuntoilemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pysykää poissa - peurat!

Syyssahramien hyvästit

Alkukevään sipulikukkatuhojen jälkeen peuroista ei ole ollut ongelmaa. Ehkä metsissä riitti syötävää. Ehkä pitkien valoisien päivien pihoille houkuttelemien ihmisten mellastus sai peurat pysymään kauempana. Parina myöhäisiltana olopihan liiketunnistinvalo on taas syttynyt. Siinä vaiheessa, kun valon huomaa ja ehtii ikkunaan, ei yleensä enää mitään liikettä missään näe. Varsinkaan pilkkopimeässä ja varjoisten paikkojen kattamassa pihassa.

Peuranjälkiä omenapuun alla

Parina päivänä ehdin kiertää tontin päivänvalossa. Silloin oli helppo nähdä märkään multaan painuneet sorkanjäljet. Peura tai peurat ovat tulleet tien yli vastapäisestä metsästä, kulkeneet talon päädyn kautta olopihalle ja sieltä rinteeseen. Ilmeisesti eläin on yrittänyt jatkaa matkaansa alapihalta puistoalueelle ja sieltä jonnekin etäämmäs. Se on systemaattisesti kiertänyt aidan viertä, jolloin jäljet ovat painuneet syvälle multaan niin Syyspenkissä kuin hedelmäpuiden allakin. Jälkiä seuraten tulkitsin peuran nousseen Vasenrinteen kautta talon toiseen päätyyn ja sieltä takaisin tielle.

Aitaesteitä peurojen reitillä

Olen verkottanut kaikki tärkeimmät puut ja pensaat niin jänisten kuin peurojenkin varalta. Joillakin pensailla verkot voisivat olla korkeampia, mutta silmämääräisesti katsoen en löytänyt tuhoja. Monet ikivihreät perennatkin näyttivät koskemattomilta. Eikä niiden pintaosuuden peuran suihin katoaminen pitkään harmittaisi, kunhan kasvien juuret on tallessa.

En halua peurojen mellastavan pihassani sen enempää syksyllä kuin keväälläkään. Pysykööt poissa ihan ympäri vuoden. Tontin alapuoli on aidattu, mutta yläosa ei. Jos aitaisimmekin, pitäisi hommata myös kaksi porttia, koska meillä on kaksi tonttiliittymää. Varsinainen sisäänkäynti kahdella autopaikalla ja varaparkkipaikka vieraille. Tein nyt, kuten keväällä. Viritin talon kumpaankin päätyyn tilapäiset verkkoaidat siten, että peurat eivät pääse olopihan kautta rinteeseen ja alapihalle. Sisäänkäynnin puolella sijaitsevan Pikkupuutarhan olen myös verkottanut. Sisäänkäynnin puolen käytäviä reunustavia tai talon päätyjen istutuksia ei voi aidata.

 
Verkkoviritelmät ovat rumia ja hankaloittavat jonkin verran kulkua pihamaalla. Kellariin kulku käy pihan kautta, mutta sinnekin voi kiertää talon toiselta puolelta. Onneksi näin talviaikaan emme kovin paljon olopihan puolella tai pihalla ylipäätään kuljeksi. Eikä talven pimeydessä verkkoja muutenkaan pahemmin näe, joten saavat nyt torjua mahdollisuuksien mukaan sorkkaeläinten vierailuja. 

Keväällä ostin Trico Garden -peurakarkotetta, jonka käyttö jäi aika vähäiseksi. Siitä olen kuullut rohkaisevia kommentteja. Trico Gardenin käyttöön en nyt näe riittävästi tarvetta, vaan säästän sen kevääksi sipuli- ja muiden kasvien suojelemiseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Epämieluisten sorkkasankareiden jäljestyksen päätteeksi kiersin muuten vain katselemassa puutarhan marraskuista tilaa. Poikkeuksellisen lämmintä säätä on riittänyt ja aika runsaasti vettäkin olemme saaneet. Viime päivinä mittari on yöaikaan painunut miinuksen puolelle, josta huolimatta puutarhassa on mukavan vihreää. Kaipa sitä on totuttava näihin ilmastollisesti pohjoissaksalaisiin talviin.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Suurin osa kasveista on siirtynyt kunnon talviunille. Jotkut kasvit taasen valmistautuvat selvästi jo näin loppuvuodesta tulevaan kevääseen. Koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pullukoita silmuja ja tuurenpihlajatkin tarvitsevat vain runsaasti valoa ja lämpöä startatakseen uuteen kasvukauteen. Niitä katsellessani ajattelin, että suotta tässä ihmiset marmattavat pimeyttä. Otetaan vain mallia kasveista ja pullistetaan objektiivisesti mielemme täyteen kevään odotusta. Sieltä se vääjäämättä taas saapuu, aikanaan.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä olen ennenkin kehunut. Pienestä taimesta on kasvanut melkoinen pehko, joka ei ole moksiskaan loppuvuoden säävaihteluista. Kasvi alkaa olla liian ahtaassa paikassa, joten keväällä se pitää ainakin jakaa. Tuskin koko kasvia muualle siirrän, koska se on viihtynyt hyvin syyshortensioiden edustalla. Ehkä annan mantelityräkin kuitenkin ennen jakamista kukkia tapansa mukaan limenvihreänä.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikkakin uhmaa talven saapumista. Tätä kuvaa katsellessa keksin, että voisin istuttaa muutaman Pink Pandan verson kuivaan ja aurinkoiseen rinteeseen. Siellähän ahomansikkakin viihtyy erinomaisesti. Nykyisin koristemansikka luikertelee päivänliljojen seassa pääsemättä täysin oikeuksiinsa. Näen jo silmissäni, miten somilta pinkit mansikankukat näyttävät maanpeiteruusu Fairyn kupeessa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut tuoksuorvokit ovat kotiutuneet täydellisesti. Ne ovat alkaneet levittäytyä istutusalueelleen ja ensi kesänä taitavat peittää loputkin multavälit. Ennen näiden sinisten tuoksuorvokkien saamista, ostin kaksi valkokukkaista tuoksuorvokkia puutarhamyymälästä. Niiden lehdet ovat kellastuneet ja kuihtuneet kokonaan, kun nämä siniset porskuttavat vihreinä ja kukkivatkin loppusyksyn koleudessa.

Sciurus vulgaris - Orava

Pikkujoulun kunniaksi viritin ikkunoille kynttelikköjä. Keittiön ikkunalaudalle kynttelikköä asettaessani huomasin oravan napostelevan siemeniä mökin katolla. Alhaalla olevien sälekaihdinten välistä oli hankala saada kunnon kuvaa, joten uskaltauduin hyvin hitaasti nostamaan kaihtimia. Orava havaitsi liikkeen ja jähmettyi paikalleen selkä minuun päin. Seisoin pitkän tovin sivuverhon takana odottamassa sen kääntyvän. Oravan koko turkki tärisi jännityksestä ja varmaan myös pelosta. Lopulta nappasin tämän kuvan ja laskin säleverhon alas. Turha kiusata luontokappaletta.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarha-aiheet ovat näin loppvuoden päivinä vähissä. Luontoa tulee tarkkailtua ahkerasti, mutta värikästä ja mielenkiintoista kirjoitettavaa siitä ei tahdo syntyä. Nyt on hyvää aikaa leipoa ja kokata. Perinteinen herkkusinappi on jo valmistettu. Piparitaikinakin odottaa leipomista.

Käsillä on marraskuun viimeinen päivä. Huomenna siirrymme joulukuuhun. Hups vain, miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuvat.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Apinoita - onko heitä?

Edellisessä postauksessa tuumailin, kuinka kriikunassa kiipeilevä Multi Blue -kärhö tuo viidakkofiiliksen omaan puutarhaan. Ei sentään Tarzan loiki clematista liaanina käyttäen paikasta toiseen. Apinoita meillä kyllä on. Pörröhäntäisiä ja kauniimpia kuin Tarzanin Cheeta. Siellä se tuijotti minua oksalta kriikunaa napostellen. Vähän kyllä sen näköisenä, että "mitäs tänne tulit ruokatuntia häiritsemään!".

 

Aluksi tähtäilin oravaa kameran kanssa kauempaa. Saadakseni paremman kuvan etenin hitain askelin lähemmäs puuta. Aivan puun viereen päästyäni orava valpastui. Se piti edelleen tiukasti kiinni lounaspalastaan ja yritti samalla tiukalla katseella saada minut perääntymään apajiltaan.

Kehotin oravaa syömään rauhassa. Kriikunoita tulee tänä vuonna niin vähän, etten ala niistä lintujen ja oravien kanssa kinastelemaan. 

Vaikka seisoin puun vieressä hiirenhiljaa, päätti orava lopettaa tuijotuskisamme kesken. Kriikunasta se ei luopunut, vaan siirtyi sen kanssa tuija-aitaan jatkamaan naposteluaan. Minäkin lähdin pois, jotta oravalla oli tilaisuus palata takaisin lounastamaan.

Mukavat naapurit ovat aarteita. Vastapäiset naapurit olivat käyneet metsässä lenkillä. Marit näki keltaisia kantarelleja ja päätti poimia niitä meille. Naapureilla ei kuitenkaan ollut mitään koria tai edes pussia mukanaan ja niinpä he keräsivät kantarellit Penan puseron liepeeseen. Oi, miten iloiseksi noista kantarelleista tulinkaan. Seuraavana päivänä tein niistä kermaista muhennosta. Oli todella hyvää. Lämmin kiitos Maritille ja Penalle!

Vuosi sitten pistokkaina ostamani verenpisarat olivat talvetuksen jälkeen keväällä surkean näköiset raaskut. Häpeäkseni tunnustan, etten vaihtanut niille edes uutta multaa. Vein ne kellarin kasvilampun vaikutuspiiriin ja aloin kastelemaan varovasti. Pian niihin alkoi tulla lehtiä. Pergolaan siirsin ne kesäkuun alussa lehtevinä ja virkeinä. Vähitellen nuppuja alkoi ilmestyä ja sen jälkeen kukintaa on riittänyt. Usein istun keinussa ihan vaan ihmettelemässä nuppupaljoutta. 

Edessä on elokuun viimeinen viikonloppu ja edelleen kesä, eikö niin. Nautiskellaan!

Siemenet ja tavarat järjestykseen

Tulppaani on kaunis elonsa loppusuorallakin.

Viikonloppuna, kuten koko tammikuussa, olen syventynyt erilaisiin järjestelytehtäviin. Itse asiassa keittiön kaappien läpikäynnin aloitin jo joulukuussa, mutta lomareissu tuli väliin ja homma jäi vähän kesken. Sain uutta virtaa onnistuneesta lomasta, joten olen vienyt mielenrauhaa häiritsevän keskeneräisen projektin loppuun. Viimeiset kipot ja kupit keittiössä laitoin paikoilleen viikonloppuna.

Perjantaina postityttö ilahdutti muhkealla siemenkirjeellä, jota olin odottanut jo innokkaasti. Parista kaupastakin oli ostoskoriin vilahtanut muutama siemenpussi. Ensitöikseni päivitin siemenvarastoni lisäämällä uudet hankinnat listaan.

 
Pussukoita kertyy sieltä täältä, vaikka kuinka yrittäisi niitä laittaa multaan tai kiertoon. Siemenostoksia kannattaa suunnitella ja pussien hintoja vertailla. Marketin hyllykössä  henkäystä keveämpi pussi vaikuttaa halvalta. Kun sitten kassalla katsoo, miten kuittiin vilahtaa 2,40 € ja 3,90 € kerta toisensa jälkeen, alkaa siemenpussit painaa ihan eri tavalla. 

Netistä tilaamalla saa helposti erikoisuuksia, joita ei markettien hyllyistä löydä. Hintakin voi sitten olla vielä korkeampi. Yli 6 euroa neljän siemenen pussista ei ole laisinkaan harvinaista. Ei edes melko tavallisista lajeista. Vaan tärkeää on muistaa, että siemenistä itse kasvattamalla on mahdollista saada haluamiaan kasveja. Yksittäisen taimen hankintahintaan verrattuna sittenkin huomattavasti edullisemmin. Puhumattakaan siitä, miten suuren ilon itse kasvattamisesta saa.

Siemenlistan päivityksen jälkeen tarkoitus oli laatia kylvösuunnitelma. Eksyin kuitenkin tutkimaan turvenappieni määrää ja ostamiani kylvömultapusseja. Yllättäen olinkin seuraavaksi täyttämässä potteja kylvömullalla ja raapustamassa taimitikkuihin kylvettävien siementen nimiä. Istutin paprikaa, keijunmekkoa ja muutaman kelloköynnöksen vielä lisää. Pitänee siis palata kylvösuunnitelmaan myöhemmin. 

17.1. kylvetyistä kelloköynnöksistä ensimmäiset jo nousevat turvenapeissa. Kelloköynnöksen siemen on suuri ja liottamisen jälkeen vähän limainen, joten se tarttuu helposti sormiin. Kaikki siemenet eivät näköjään ole pudonneet kunnolla turvenapin reikään. Kuvan kaveri saa vielä ahtaa juuriaan nappiinsa, kunnes siirrän sen multaisampaan paikkaan.

Tammikuinen sade olohuoneen ikkunassa.

Lauantaina aurinko paistoi kirkkaana ja mittari näytti lähes +4 astetta. Arvoin itseni kanssa hetken, lähdenkö lenkille vai teenkö jotain järkyttävän pilkullisille ikkunoille. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. 

Metsän kaatumisen jälkeen tuuli osuu pihallemme entistä tehokkaammin. Tuuli tuo myös pölyä, joka vesisateisiin yhdistettynä täplittää pihanpuolen ikkunat kirjaviksi. Pimeällä ja pilvisinä päivinä likaiset ikkunat eivät kovin haittaa, mutta auringonpaisteessa koko komeus paljastuu. Voisin tietenkin laskea sälekaihtimet alas, mutta harvoin sen teen. Haluan nähdä ulos ja haluan auringonsäteiden pääsevän sisälle. 

Niinpä kiikutin ikkunanpesuvermeet ulos ja pesin ikkunoiden ulkopinnat. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja jälki on ilahduttavan kirkas, vaikka toki sisä- ja välipinnatkin alkavat olla jälleen pesun tarpeessa. Se jääköön johonkin toiseen kertaan.

Tykkään järjestelemisestä. Voisin menestyä ammattijärjestäjänä. Toisaalta toisten nurkkia järjestäessä saattaisi olla alituista kinaa asiakkaan kanssa siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jos jotain tavaraa on säilytetty turhan panttina vuosikausia, eikä sillä ole muisto- tai muutakaan erityistä arvoa, olisiko järkevämpää laittaa se kiertoon. Nuorempana olin itse aikamoinen hamsteri ja tavaroiden arkistoija. Viime vuosien kamakyllyydessä olen oppinut laittamaan niin asioita kuin esineitäkin tärkeysjärjestykseen ja harjoitellut luopumisen taitoa. En ole konmarittaja, mutta liiallisuus on alkanut ahdistamaan. 

Järjestyksestä ja siisteydestä pitävänä otan säännöllisin välein kaapin tai pari työn alle. Näin ei ole tarvetta suurille siivousurakoille, kuten niille paljon puhutuille joulusiivouksille. Oli sopiva väli viedä kesken jäänyt keittiökaappiurakka loppun.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta käytän joissakin kaapeissa hyllypaperia. Lähinnä ruokakaapeissa ja muutamissa astiakaapeissa. Minusta on helpompaa vaihtaa hyllypaperi ja pyyhkäistä hylly puhtaaksi, kuin jynssätä tahroja ja kattiloiden raapimia jälkiä olan takaa. 

Ongelma vain, että hyllypaperia ei enää tahdo mistään kaupasta löytää. Eioota sain ja ehdotuksen käyttää joululahjapaperia. Nettiä apuna käyttämällä vihdoin löysin ketjukaupan, josta yhä hyllypaperia löytyy. Ruotsalaista, mutta sehän on melkeinpä toinen kotimaa. Nyt on keittiön kaapit käyty läpi, tavaraa viety SPR:n Konttiin ja muutenkin karsittu. Voisin availla kaappien ovia ihan vain ihaillakseni siistiä ilmettä. Pienet on ihmisen ilot.

Jäipä viikonloppuna aikaa pihabongaukseenkin. Mikä kumma siinä on, että vaikka pihassa pyörii joka päivä lintulajien kirjo, bongauksen ollessa ajankohtainen, seuraa tinttikato. Aurinkoinen ilma houkutteli lopulta iltapäivän tultua kiitettävän joukon siivekkäitä ilmoitettavaksi eteenpäin. Oraviakin pihassa on pyörinyt kolme kaveria. Yksi niistä on selvästi eri porukkaa, jota kaksi muuta yrittää ahkerasti jahdaten hätyytellä omilta apajiltaan.

Kuurainen sammal on kaunista katseltavaa.

Oli kiva viikonloppu. Ulkoilu jäi nyt vähemmälle, mutta paljon hyödyllistä sain aikaan. Ehdin myös aloittaa uuden kirjan, kutoa palmikkosukkaa ja nautiskella Ukkokullan kanssa Runebergintortusta. Ehkä varsinaiseksi Runebergin päiväksi teen ihan itse torttuja, mutta siihen saakka maistelemme eri valmistajien tuotoksia. 

Vaan nyt lippu korkealle ja kohti tammikuun viimeisiä päiviä. Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Piippokaipuuta hankien keskellä

Yksi jos toinenkin on jo löytänyt piippoja pihastaan. Intianminttu peräti sinivuokon nupun. Saaripalstan Saila on joka vuosi ensimmäisten joukossa postaamassa ihanista piippolöydöistään. Sailan puutarha sijaitsee "etelämeren" saarella, joka on minun hankien keskellä uinuvasta näkökulmastani oikea peppipitkätossumainen satupaikka. Pikkuisen olen tähän aikaan vuodesta kateellinen edellä mainittujen bloggaajien sinivuokon nupuista ja iiriksen kärjistä, mutta lohdutuksekseni voin sentään silitellä pelaguiden untuvakarvaisia lehtiä työhuoneen ikkunalaudalla.

Lunta meillä ja meidän nurkilla riittää, vaikka toisille jaettavaksi. Kuka haluaa? Annan ihan ilmaiseksi. Hanki on tosin vajonnut melkoisesti helmikuun ennätyslämpiminä päivinä ja muutamien sadekuurojen pehmentämänä. Maaliskuun alun reiluissa pakkasissa lumen pinta on kantanut minuakin ja alapihalla käyskentely on tuntunut, kuin vetten päällä kävelyltä.

Jokunen pälvipaikka on toki meidänkin pihassa. Sulkaneilikka kurkottelee kohmeisena lumen keskellä ja havujen ympärille on sulanut laaja kuoppa. Olen käynyt potkimassa kovaa lunta sulapaikkoihin, jotta havujen tyvi ei liian aikaisin paljastuisi paisteelle.

Pikkupuutarhan kivikin on paljastanut puolet itsestään. Kuukausi sitten koko kivi oli vain valkoinen kummitusmöhkäle hangen keskellä.

Pikkupuutarhan norjanangervo on taipunut poikki lumen painosta. Se ei haittaa, sillä kyseinen pensas on muutenkin leikkauksen tarpeessa. En ole osannut päättää, leikkaanko keväällä vai syksyllä ja niin homma on siirtynyt ja siirtynyt. Lumi teki ratkaisun puolestani. Kunhan käytäviltä lumi sulaa, käyn siistimässä pensaan.

Anteeksi kuvan laatu, obiska ei ihan riitä marjakuuseen saakka.

Pihamme lintubaarit ovat olleet koko talven ahkerassa käytössä. Välillä on niska ihan jumissa, kun keittiössä istuessani tarkkailen tinttien touhuja. Säännöllisinä vierailijoina ovat tali- ja sinitiaiset, pikkuvapuset, viherpeippo, tikat sekä maassa käyvät syömässä mustarastaat ja keltasirkkujen suuri porukka. Kävipä yhtenä päivänä pyrstötiainenkin. Yleensä niitä on useampi yhtä aikaa, mutta nyt ainokaisen kaverit olivat jossain muualla.

Oravia on välillä kaksikin kisailemassa hangella ja kiipeilemässä marjakuusessa. Oravat ovat kuin suomalaisen puutarhan marakatteja roikkuessaan pää alaspäin ulottuakseen syömään talipötköstä.

Marakatti ruokailemassa (heijastumat ovat keittön ikkunalasista).

Siellä se ahmatti on taas tyhjentämässä lintubaarista pähkinöitä ja siemeniä. Tuo muovinen automaatti vetää neljä litraa siemeniä ja pari kertaa viikossa se pitää käydä täyttämässä. Osittain oravien aktiivisten käyntien vuoksi, mutta paljon tuossa käy lintujakin. Kaikkihan ne ruokaa tarvitsevat, niin linnut kuin oravatkin. Kiva on ollut talven mittaan lintujen ja oravien touhuja seurata. Omanlaistaan teatteria sekin.

Kaktukset kukkivat toista kierrostaan. Kukkia on vähemmän, kuin joulun aikaan, kuten tavallista. Kunhan kesä koittaa, nekin pääsevät ulos lomailemaan.

Kaikki neljä itänyttä kelloköynnöstä on koulittu. Ensimmäisten lehtien välistä on jo muodostumassa köynnösten oikea olomuoto. Vielä en ole heittänyt pois itämättömiä kelloköynnöspotteja. Toivon edes muutaman kylvetyn siemenen heräävän vielä henkiin. 

Paprika

  
Lisääkin kylvöjä jo tein. Multaan meni samettikukkia, tomaatteja ja yhtä sun toista muuta. Ehkei ihan kuukalenterin mukaan otollisin kylvöaika, mutta tulevat päivät ovat liian kiireisiä. Pesuhuoneen lattialla on jo varsinainen pottiarsenaali. Itämisen ja koulimisen jälkeen pääsevät kellariin kasvamaan.

Näitä kasvilamppuja on nyt kellarissa kaksi.

Viime kevään tanakoista tomaatintaimista innostuneena ostin toisenkin kunnollisen kasvilampun, jonka Ukkokulta asensi kellarin kattoon roikkumaan. Pelkäsin ikkunattomassa ja vähän viileässä (+14 - +15) kellarissa kasvattamisen olevan kasvien kannalta vaikeaa, vaan erehdyin. Koskaan aiemmin taimeni eivät ole olleet niin hyväkuntoisia. Ainoa huono puoli taitaa olla se, että kun enää ei tarvitse pohtia riittämätöntä ikkunalautatilaa, tuppaa kylväjän mopo karkaamaan liiallisuuksiin. Viime keväänä ei sentään vielä niin käynyt, mutta miten käynee tänä keväänä? Aika näyttää.