Marraskuuta aloitetaan

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

 

Näin ne päivät, viikot ja kuukaudet vierähtävät. Nyt eletään marraskuuta, joten ihan kohtahan sujahdetaan seuraavaan vuoteen. Kaupassa käydessäni kuulin, kuinka nuori perhe joulukoristeita hypistellessään iloitsi lähestyvästä joulusta. Kaupoissa joulu on näkynyt jo useita viikkoja. Luultavasti koristelu ja suklaarasiatornit lisääntyvät heti, kun Halloween-krääsä on saatu siivottua pois alta.

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

Pyhäinpäiväkin on jo ohitse. Kävin viemässä kynttilän vanhempieni haudalla jo arkena ennen varsinaista pyhäinpäivää. Muille edesmenneille sytytän kynttilöitä kotipihaan. Isän kuolemasta tulee puoli vuotta. Yhä tuntuu oudolta, ettei tarvitsekaan säännöllisesti suunnata auton nokkaa kohti hoivakotia. 

Hyvinvointialue lähetti kirjeen, joka sisälsi tuoreen päätöksen ympärivuorokautisen hoivapalvelun asiakasmaksusta. Kumma juttu, ettei nykytekniikalla mukamas kyetä siivoamaan pois kuolleita postituslistalta. Laitoin kirjaamoon sähköpostilla ironisen kysymyksen: "aiheuttaako ko. maksupäätös kenties minulle toimenpiteitä ottaen huomioon, että isän kuolemasta on kohta puoli vuotta?". 

Vanhempani on haudattu Pohjois-Espoossa sijaitsevalle Kellonummen hautausmaalle. Se on kaunis paikka, kuten hautausmaat usein. Jutun alussa on kuvia hautaa lähellä kasvavista euroopansorvaripensaista syksyisissä siemenasuissaan. 

Tällä kertaa en tehnyt pidempää katselukierrosta, vaan kipaisin p-paikalta suoraan haudalle ja takaisin. Poutaisesta säästä huolimatta nurmialueet hautojen ympärillä tihkuivat märkyyttä. Havukasvit Kellonummella on lähes järjestään peurojen kaluamia. Peuroista minua varoitettiinkin kasvivalintojen varalta käydessäni valitsemassa hautapaikkaa äidin kuollessa.

Olen odottanut pakkasia ja maan jäätymistä aloittaakseni lintujen ruokinnan. Tintit ovat käyneet koputtelemassa ikkunaa ja ikkunalautoja ahkerasti, mikä on kuulemma merkki siitä, ettei luonnosta löydy niille enää tarpeeksi syötävää. Ja tietenkin myös siitä, että ne ovat oppineet minulla olevan jokatalvinen siemenbuffetti niitä varten.

Siemenautomaatteja en ole vielä laittanut. Niiden kanssa odotan todellakin maan jäätymistä. Mutta talipötköt ripustin viikolla kolmeen paikkaan. Niistä tulikin oitis suosittuja. Enimmäkseen ruokailemassa käy tali- ja sinitiaisia, mutta myös pari tikkaa vierailee keittiöpuolen pötkössä säännöllisesti. Mustarastaita pihassa on paljon. Niille minulla ei vielä ole mitään tarjolla. Nehän syövät enimmäkseen maassa, jonne en tietenkään siemeniä ripottele. Muut linnut kyllä syödessään roiskivat siemeniä ympäriinsä ja siitä hyötyvät maasta käsin ruokailevat linnut.

Sisäänkäynnin syysasetelmaan muutti punatulkkuja. Tarkoitus on ollut käydä metsässä etsimässä männynkäpyjä, jotka suhauttaisin maalilla punaisiksi. Ne olisivat söpöjä koristeita vihreiden tuivionoksien joukossa. Metsäretki on edelleen tekemättä, joten Ikeasta löytämäni punatulkut saavat nyt rauhassa tiirailla kulkijoita. 

Huopakankaiset tulkut ovat kevyitä, joten ne on tarkoitus kiinnittää paremmin. Nuo valmiina olleet ripustusnarut ovat aika heppoisia. Tuuli saattaa heittää tintit maahan. Samoin linnut itse käyvät yllättävän usein nokkimassa värikkäitä yksityiskohtia niin kransseissa kuin muissakin ulkona olevissa koristeissa.

Campanula patula - Harakankello

Yhtenä päivänä haravoin alapihalta puunlehtiä laittaakseni niitä joillekin kasveille suojaverkkojen sisäpuolelle talvisuojaksi. Siinä ohessa huomasin muutamia pieniä sieviä yksityiskohtia istutusalueilla. Harakankello jatkaa kesäkautta Suviruusun tyvellä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ei taasen osaa päättää, viettääkö se kesää vaiko syksyä. Lehdet ovat vaihtaneet ruskasävyyn, mutta kukkiminenkin vielä sujuu.

Primula - Esikko

Majalispenkissä syyslehtien lomassa pilkottaa pikkuinen punainen täplä. Se on yksi Nilalta saaduista esikoista, joka vähät välittää syksyn saapumisesta. Näitä punaisia esikoita minulla ei ennestään ollut, joten iloitsen kovasti saadessani niitä Nilalta. 

Aster dumosus - Reunusasteri

Pari viikkoa sitten sain tehtyä vihdoin sen, mitä olen aikonut ties kuinka pitkään. Olopihan Allaspenkin reunassa on kasvanut vuosikausia reunusasteri, jonka istutusaikaa en enää muista, enkä listoistani edes löytä. En tarkkaa nimeäkään. Sinnikkyyttä tällä kasvilla on ollut uskomaton määrä, kun se on jaksanut kasvaa ja kukkiakin kivien ja kivituhkakäytävää reunustavan laudan välissä. Hain lapion ja kaivoin kasvin ylös. Reunusasterilla ei ollut edes kunnon juuripaakkua, kun se oli ahtautunut olemattomaan tilaan. Jaoin juurakon kahtia ja istutin kummatkin yksilöt alapihan Ruusupenkkiin. Siellä oli aukko, jolle olin miettinyt täytettä. Nyt sellainen löytyi. Toivottavasti myöhäinen istutusaika sopii tälle reunusasterille ja sen juurtumiselle.

Vinca minor ’Illumination’ - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen pikkutalvion olen istuttanut Päivänliljapenkkiin 2015. Kolme vuotta myöhemmin siirsin pienen palan Hortensiapenkkiin. Pikkutalvio on tehokas leviäjä, jonka vuoksi sitä onkin puutarhassani jopa liikaa. Kirjavalehtinen talvio sen sijaan on kaikkea muuta kuin nopea. Muutaman kukan se tekee nykyisin joka kesä. Näin syksyllä tämän 'Illumination'in hienous nousee hyvin esille. Sen vaaleat lehdet ikäänkuin hohtavat valoa hämärinä syyspäivinä.

Lokakuu on vietetty melko kosteissa merkeissä, vesisateita on riittänyt. Mutta on myös ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Nopeasti vilkaisten marraskuun alkupäivinä näyttää kylmenevän. Ehkä vähitellen on kaivettava pipo ja hanskat esiin.

Mukavaa marraskuuta kaikille! 

Ida ja Seppo kylässä

Käpytikka

 

Kuka vielä väittää, etteivät suomalaiset enää vieraile toistensa luona ilman tarkkaa kalenterin läpikäymistä ja ennakkosovittelua? Meillä vierailuja riittää niin paljon, että alkaa tarjoiluissa olla tiukkaa. Taas piti kauppareissulla ostaa muutama talipötkö lisää. Siemeniäkin laitan pönttöön melkein kerran viikossa.

Ida (Tikka) käy kylässä harva se päivä. Yleensä sen lento pysähtyy tiukan jarrutuksen jälkeen syreenipuussa roikkuvaan talipötköön. 

Ida Tikka - suomalainen toimittaja, YLE-uutisten USAn kirjeenvaihtaja. Palkittu Vuoden journalisti -palkinnolla 2025. 

Närhi x 3

Seppo (Närhi) on myös tuttu näky työhuoneen ikkunasta ulos kurkistaessa. Seppo tykkää napostella muiden lintujen maahanpudottamia siemeniä. Tällä kertaa se toi mukanaan pari serkkua, joiden esittely katselijalle jäi väliin. Taisivat olla Simo ja Sakari. 

Seppo Närhi - suomalainen laulaja. Närhen tunnetuin kappale on Hectorin sanoittama "Prinsessa 65" vuodelta 1975.  

Enimmäkseen automaatilla käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Mustarastaita on lukuisia. Yleensä ne syövät maassa. Harvemmin oksalla istuen, kuten tässä kuvassa. Etupihan Bermudan ruokintapisteellä viherpeippoja on runsaasti. Ja yksi punatulkku-uros. 

Välillä ruokintapisteellä ei tinttejä näy lainkaan. Silloin on helppo arvata naapurin Golf-kissan hiippailevan jossain lähistöllä. Myös naakkaparvi lehahtaa toisinaan äänekkäästi remuamaan siemenautomaatin läheisyyteen. Pikkulinnut pakenevat kauemmas odottamaan naakkojen poistumista.

 
Vaaleanpunaisena ostettu amaryllis aukeaakin punaisena. Ostin tämän saksalaisesta Liiteristä vajaalla 8 eurolla, mikä ei ole kova hinta kaksivanaisesta amarylliksestä. Kävin kyllä kukkakaupasta hakemassa itselleni valkokukkaisen kaksivanaisen amarylliksen. Se on vielä täysin nupussa. Näyttää, että tyvestä olisi kolmaskin vana tulossa.

Kaksi viikkoa sitten odottelin Kampissa bussin saapumista. Odotellessa kävelin Kaivokukkaan taivastelemaan kukkien runsautta. Kassaa vastapäätä oli useita valkoisia orkideoja hintaan 5 €/kpl. Myyjä sanoi hinnan alennuksen syyksi kukissa näkyvät mustat pilkut. Eivät osanneet sanoa syytä pilkuille, joten myivät varmuuden vuoksi edulliseen hintaan valitusten välttämiseksi.

Päätin ottaa riskin kahden orkidean voimin. Muutaman pilkun näin itsekin, mutta muuten orkideat ovat hyvinvoivia ja komeita. En löytänyt ötököitä. Jospa saisin nämä menestymään ja kukkimaan myöhemmin uudelleen, kuten toisinaan on käynyt.

Joulu on käytännössä jo ovella. Kaksi yötä aattoon. Olkaahan kiltteinä. 

Ensimmäiset lumet

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Nyt se sitten alkoi, talvi nimittäin. Perjantai-iltana tuuli kovaa. Ei sentään samalla tavoin myrskynnyt kuin lounaisrannikolla. Vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja yön aikana lumeksi. Aamulla oli tienoo valkoinen. 

Aurinko pilkahteli pilvien takaa pitkin lauantaita. Lämpötilakin nousi muutaman asteen plussalle. Valtaosa lumesta suli pois, mutta jotain jäi muistuttamaan talven läsnäolosta.

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli harmaan pilvinen. Satoi hiljakseen hiutaleita. Mikäli alkavan viikon +7 asteen ennusteet pitävät paikkansa, kovin lumista ei tänne etelärannikolle ihan vielä tule. 

Vaikka mittari näyttää plussa-asteita, on ulkona kolean tuntuista. Pitkään jatkunut lämmin sää sai unohtamaan, että marraskuussa käsineet ovat tarpeen. Sunnuntaina kävinkin läpi talvivaatteet ja -jalkineet. Ohuemmat takit joutivat vähäksi aikaa sivummalle odottamaan kevättä. 

Lunta sataa su 3.11.2024

 
Lumikola ja -lapiot ovat vielä kellarissa. Pitänee tuoda nekin talon seinustalle. Jos vaikka toimisivat pelottavana esteenä isommille lumimäärille. Kauhulla katsoin lehdestä kuvia Lahdesta, jonne oli satanut lunta 19 cm.

Lintujen ruokinta on ollut tarkoitus aloittaa jo muutama päivä sitten. En vain ehtinyt kauppaan ostamaan siemeniä. Keväältä ei jäänyt yhtään. Tintit ovatkin käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunalaudalla, että "laitahan nainen pötyä pöytään!" 

Ostin näin alkuun 10 kg:n säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja talipötköt. Ripustin kesällä pestyt siemenautomaatit oksille. Ruokintapaikkojen avautuminen sai aikaan oikein hyvän suosion. Viesti oli kiirinyt tali- ja sinitiaisille, pikkuvarpusille ja viherpeipoille. Tikkakin kävin maistamassa talipötköä.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Metsäruusun kaivu-urakka saa nyt jäädä odottamaan kevättä. Sulan maan takia kaivaminen olisi vielä mahdollista, mutta tekemistä on muutenkin ja päivän valoisa aika kovin lyhyt.

Parsa 30.10.2024

Tuuli on jo tyhjentänyt puista ja pensaista ruskavärit. Kasvimaalla sen sijaan parsa loistaa ilta-auringossa. Toinen parsapuska on jo kaatunut. Sadonkorjuun jälkeen annan parsan tai pari tehdä tillimäiset kasvustonsa. Ne ovat kauniita vihreinä ja myöhemmin muuttuessaan keltaisiksi. 

Osa sisällä talvetettavista pelaguista jatkaa kukintaansa tuoden tuulahduksen menneestä kesästä. Ehkä myös kannustusta jaksaa pitkän talven yli kevääseen.

Mukavaa viikkoa kohti isänpäivää!

Vähenee ennen kuin loppuu kokonaan

Siis mikä vähenee ennen loppumista? No, syystyöt tietenkin. Puut ja valtaosa pensaista alkaa olla jo aivan paljaita. Norjanangervo vielä sinnittelee otettaan lehdistä, samoin herukat ja kärhöt. Tuskin niitä enää edes haravoin, sillä pudotkoon kasvien tyveen suojaksi.

Jänisverkotkin sain vihdoin paikoilleen. Eipä siinäkään kauan nenä tuhissut. Jotenkin vain moni homma etukäteen tuntuu työläämmältä, kuin sitten onkaan. Ehkä ne tekemättöminä kasvavat mielessä mittaansa suuremmiksi. 

Muutamana yönä ja aamuna on ollut jokunen aste pakkasta. Auton ikkunoita on jo päässyt skrapaamaan. Tapanani on ollut aloittaa lintujen ruokinta sitten, kun maa on jäässä. Yöpakkasista huolimatta multa ei ole edes kohmeessa, niitä aamuja lukuunottamatta. 

Tintit pyörivät ikkunalaudoilla niin ahkerasti, että ripustin pihapiiriin kolme talipallotelinettä. Hyvin on tieto ruokinnan aloittamisesta kiirinyt ympäristössä ja monenlaisia lintuja olen jo päässyt ikkunasta tiirailemaan. Tali- ja sinitiaisia tienkin, mutta myös punatulkkuja, mustarastaita ja närhiä. Pari harakkaa pyörii pihassa ahkeraan ja yksi oravakin yrittää marakatin lailla oksalta käsin tavoitella talipallotelinettä. 

Syksyn saapuessa sitä tulee ihmetelleeksi, mitä tekemistä enää on, kun puutarha vaipuu talviuneen. Mukavasti ajan saa kulumaan pelkästään tinttien touhuja seuratessa. Kerran jos toisenkin on puurot meinanneet jäädä sekoittamatta, kun kauhan valtija unohtuu tuijottamaan ikkunasta mustarastaiden oksilla taiteilua.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale variegated'

  
Aika sinnikkäitä nämä puutarhan kasvit ovat. Tai sitten ne yrittävät nyt tehdä sen, mikä helteessä ja kuivuudessa jäi hoitamatta eli kukkivat. Kirjavalehtinen tähtiputki ei kasvanut eikä kukkinut koko kesänä. Ajattelin jo, että mennyttä on koko kasvi. Niin vain on loppukesän ja alkusyksyn aikana kasvattanut matalia versojaan ja vihdoin alkanut jopa kukkia.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Koristemansikka Pink Panda on hissukseen kukkinut koko kesän, mutta kuivuuden hellitettyä se on kiihdyttänyt nuppujen kehittymistä ja avautumista oikein vauhdilla. Aika sympaattinen pikkukasvi, joka ryömii muiden perennojen joukossa, mutta ei kuitenkaan muodostu riesaksi. Alkuperäisestä istutuspaikasta olen jo hiukan siirtänyt koristemansikkaa toiseen kukkapenkkiin. Taidanpa ensi kesänä tuoda sitä myös yläpihalle.

Kerrottu kurjenkello - Campanula 'La Belle'

Kerrottu kurjenkello 'La Belle' on asunut puutarhassani kolme vuotta. Se on pysynyt aika matalana ja väriltään lähes valkoisena. Ostin sen kuvien perusteella ja niissä väri oli aika syvän sininen. Kooltaan tämän kurjenkellon piti olla noin 60-80 cm. Ei ole kasvanut edes 50 senttiseksi. Tämänkin suhteen olin varma, että hyvästit on heitetty, mutta niin vain sekin loppukesästä työnsi versot mullasta ja nyt ryhtyi kukkimaan. Ehkä pikkuiselle kurjenkellolle voisi miettiä uutta kasvupaikkaa jonkun penkin reunassa. Silloin se pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi jaksaa joka vuosi kukkia myöhäiseen syksyyn, säistä riippuen. Tänä kesänä se ei ole kovin paljon kukkinut. Sinänsä sen kukat eivät ole kovin näyttäviä ja enemmän pidän tämän kasvin lehdistä. Ne tuovat kivasti valon tunnetta muiden kasvien lomaan. Hopeatäpläpeippi on aika hyvä leviämään, mutta se on helppo pitää kurissa.

Kesän ulkona viettäneistä viidestä lehtikaktuksesta neljä on täynnä nuppuja. Kirkkaanpunainen jo avannutkin ensimmäiset kukkansa. Myös valkoisen ensimmäiset kukat ovat viittä vaille avoinna. Kaksi muuta kaktusta ovat vaaleanpunaisia. Nuputtoman väristä en ole varma. Luultavasti sekin vielä kukkii. 

Vanhin ja suurin vaaleanpunainen oli aika repsahtaneen näköinen tuodessani sen syyskuussa sisälle. Hetken jo ajattelin sen kärsineen liikaa hellekesästä, vaikka ei ihan suorassa auringonpaisteessa ollutkaan. Hyvin se on piristynyt ja värikin palannut kauniin vihreäksi.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Lunta on tänne etelärannikolle lupailtu ja joka kerran lupaus on peruttu. Viime vuonna ensimmäinen lumi satoi 27.10. ja silloin märkää lunta tulikin ihan kunnolla. Pihassa piti tehdä lumitöitä, jotta pääsi kulkemaan. Märkä lumimassa katkaisi ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten runkoon pahan kolon. Laitoin vauriokohtaan haavansuoja-ainetta ja puu näyttää selvinneen vauriosta. Kukkikin kesällä kauniisti.

Eiköhän sitä pian siirrytä lumi- ja pakkasaikaan. Kunhan sää nyt perinteisesti aikansa keikkuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Peura penteleitä täälläkin

Anteeksi rusakot ja jänikset. Ihan pikkaisen pyydän teiltä anteeksi. En kuitenkaan isosti anteeksiantoa anele, sillä tiedän teidänkin pihallani mellastavan. Kesällä syytin teitä aiheettomasti kärhön ja liljannuppujen napostelusta, mutta vähitellen totuus alkaa valjeta. Penteleen peurat ovat näemmä löytäneet meidän pihamme ja käyvät herkuttelemassa puutarhani antimilla. 

Pari iltaa sitten Ukkokulta oli myöhään Juuson kanssa ulkosalla ja säikähtivät kumpikin metsiköstä tietä kohti ryntäävää peuraa. Pimeässä pelkän otsalampun valaistuksessa ei ihan selvinnyt, mikä otus oli, mutta jokin sorkkaeläin kuitenkin. Koosta päätellen ei hirvi sentään. Tänään kiertelin puutarhassa ja totesin asterin kukat ja nuput kadonneiksi. Eihän sitä enää näin syysmyöhällä muutamia kukkasia kovin paljon jaksa surra, mutta yllätyksekseni löysin syviä sorkan jälkiä mm. Kriikunapolun ympäristöstä ja saatoin seurata eläimen etenemistä. Tielle tai naapuriin lienee lopulta mennyt.

Aroniapensaat ovat kohta aivan paljaita

Tien toisella puolella olevien talojen takana on isot metsäalueet ja siellä liikkuu niin peuroja kuin hirviäkin. Erittäin harvoin vuosien aikana ne ovat meidän pihaamme eksyneet, vaikka talomme sivuitse kulkeekin metsän eläinten liikkumista helpottava viherkaistale. Viime aikoina meidän kylällä on raportoitu runsaasti niin hirvi- kuin peurahavaintoja. Nythän niitä liikkuu ja kaipa siinä porukassa joku yksilö sitten eksyy vähemmänkin suosituille reiteille. Toivoisin, etteivät nyt kuitenkaan ottaisi meidän pihaamme miksikään vakioreviiriksi. Haluaisin pitää kaikki istuttamani kasvit ihan itselläni, enkä ole valmis niitä jakamaan yhdenkään peuran kanssa.

Vanille Fraise ei helpolla luovu lehdistään

Muutamaan päivään en ole pihamaalle ehtinyt, joten lintujen ruokinta-automaatit ovat ehtineet tyhjentyä. Sen huomaa siitä, että lintujen määrä pihamaalla yhtäkkiä vähenee merkittävästi. Tinteillä on näköjään tullut tapa käydä ikkunalaudalla räpistelemässä ja kopistelemassa. Ikäänkuin ilmoittavat, että "alahan eukko tuoda sitä ruokaa ja vikkelästi".

Punatulkku, uros. Kuva: Luontoportti.fi

Kävin täyttämässä automaatit ja pian oli uutinen ruokatarjoilusta kiirinyt ympäri tienoon. Tali- ja sinitiaisia on eniten, mutta meidän pihan uutena hittinä ovat nyt olleet punatulkut. Niin uros- kuin naaraspunatulkkujakin näkee päivittäin. 

Punatulkku, naaras. Kuva: Luontoportti.fi

Ihan meinaa iltapäiväkahvi jäähtyä kuppiin, kun sitä innostuu seuraamaan tinttien touhuja. Heti, kun lintulaudalle ilmestyy outo kulkija, täytyy noutaa paikalle kaikki taloudesta löytyvät lintu- ja luontokirjat ja etsiä nimi uudelle vierailijalle.

Töyhtötiainen. Kuva: Luontoportti.fi

Yksi pieni töyhtötiainenkin ilmestyi lauantaina siemensatoa jakamaan. Näytti ihan pikkuruiselta lähellä tepastelevaan mustarastaaseen verrattuna. 

Tiellä kulkijoille tiedoksi. Emme me tosiaankaan ihmisten menoa kaula pitkänä seuraile, vaan lintujen syystouhuja tiirailemme. Täytyy kohta asettaa ruokapöytä toisinpäin, ettei ihan selkäranka mene mutkalle ja kaulanikamat väsähdä huonossa asennossa.
 

Vesipisaroita syyspuutarhassa

Jestas, miten 4-5 astetta tuntuu kylmältä, kun lähtee kumisaappaissa ilman villasukkia kiertämään pihaa ja mittaamaan tiluksiaan. Varpaat ovat vielä tunninkin jälkeen vähän kohmeessa sormista puhumattakaan. Aina tämä syksyn tukevamman pukeutumisen sisäistäminen vie oman aikansa ja liikkeelle tulee lähdettyä aivan liian vähäisin taminein.

Pisarat nuokkuluppion lehdillä

Muutamana yönä mittari on laskenut nollan tietämille, ehkä pakkasellekin, mutta yläpihalla ei vielä valkoista kuuraa ole ollut. Ei siis sellaisia ihania sokerikuorrutettuja ruusunlehtiä eikä valkoisin pitsireunoin varustettuja poimulehtiä. Kosteutta kyllä nyt riittää, mutta lähinnä timanttisina pisaroina kasvien lehdillä. Sadetta ei juurikaan ole tullut. Jokunen harvakseen patiolle pudonnut pisara ja ehkä viime päivinä ilmassa aistittavaa kosteutta.

Pisarat hämähäkinverkolla

Pihamaalla kuvaaminen on vähentynyt oleellisesti. Osittain siksi, etten oikein aina tiedä, mitä siellä kuvaisin. Ne vähäiset ja viimeiset kukkijat on ikuistettu kymmeniä kertoja, eikä mielikuvitukseni riitä näkemään loputtomiin taiteellisuutta ja kuvauksellisuutta pudonneilla lehdillä. Oman vaikeutensa kuvaamiseen tuo myös yhä vähenevä valoisan ajan osuus päivästä. Kahden viikon päästä siirrytään taas talviaikaan ja silloin illan hämäryys ja pimeys alkaa aina vain aikaisemmin.

Pikkulinnut ovat viime päivinä koputelleet ikkunaruutua sen verran ahkerasti, että oli ihan pakko käydä laittamassa niille murkinaa. Varastosta löytyi muutama talipötkylä, talipalloja ja vajaa pussi auringonkukansiemeniä. Suosio ruokintapaikoilla on tarjoilun aloittamisen jälkeen ollut taattua. Tinttejä pörrää joukoittain ja tänä aamuna ensimmäinen oravakin oli löytänyt tiensä keittiön ikkunan edustan lintulaudan katolle istumaan.

Oravan nähdessäni kipitin pikapikaa työhuoneeseen noutamaan kameraa, mutta sälekaihdinta en ennättänyt ylös nostamaan. Orava tarkkaili minua ikkunan läpi ja säntäsi heti pois tehdessäni isompia liikkeitä. Ei minusta tule sen enempää tintti- kuin muidenkaan vikkelien eläinten kuvaajaa, mutta todistusaineiston nappaaminen on sentään luvallista mämmärikuvaajallekin.

  
Paljon on jo lehtiä puista pudonnut, mutta aika lailla niitä vielä siellä korkeuksissa killuu. Etenkin vaahteroissa ja lepissä lehdet näyttävät olevan tiukassa. Puhumattakaan omenapuista ja syreeneistä, jotka perinteisesti pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Aika paljon olen jo pihaa ja puutarhaa siivonnut, mutta kyllä siellä vielä tekemistäkin löytyy. Tämän päivän pihakierroksella löysin leikattavia perennanvarsia ja tietenkin sitä lehtien silppuamista nurmelle ruohonleikkurillakin on vielä kerraksi tai kahdeksikin.

Pisarat pihakäenkaalin lehdellä

Sinne tänne jätän niitä talventörröttäjiä, mutta esimerkiksi yläpihan sisäänkäynnissä se on aivan turhaa, sillä perennapenkkeihin kolataan lunta. Runsaslumisena talvena ei ole toivoakaan päästä ihailemaan minkäänlaisia talventörröttäjiä, sillä kukkapenkeissä saattaa lunta olla toista metriä - ellei enemmänkin. Enköhän taas lähipäivinä laita oksasilppurin laulamaan ja tunge sen kitusiin perennanvarsia. Silputut varret kippaan sitten kukkapenkkiin. Siellä muhikoon, kunnes keväällä sirottelen päälle tuoretta multaa. Ei siis mitään kukkapenkkien haravointia. Käytävien siivoamisessa on ihan riittävästi puuhaa.

Lisää pisaroita hämähäkinverkolla

On muuten ollut opettelua pysyä haravan kanssa poissa kukkapenkeistä. Perfektionistin silmää ilman muuta miellyttää viimeisen päälle puhtaaksi raavittu multapinta, mutta kasvit siitä tuskin ihan yhtä paljon tykkäävät. Syksyllä kukkapenkkien haravoimisen välttäminen onnistuu vielä sen vuoksi, että silloin pihan siivoamista on muutenkin riittävästi. Keväällä sen sijaan kaiken vihreän näkemiseen on niin suuri kaipuu, että sitä haluaisi edistää kaivamalla vaikka pikkusormen kynnellä esiin mullasta esiin pilkistäviä versoja. Kun aikansa kevään paljaudessa pihalla pyörii, tulee mahdoton halu tehdä siistiä ja silloin se haravan varteen tarttuminen on hyvin lähellä. Miten ihmeessä sitä taas malttaa mielensä ja jaksaa uskoa siihen, että hyvin ne kasvit sieltä maatuvien lehtien alta esiin ponnistavat.

Clematis Ville de Lyon

Harmaan ja ruskean vähitellen vallatessa puutarhaa, sieltä sentään löytyy vielä joitakin väripilkkuja. Kärhö Ville de Lyon on näköjään jälleen kerran päättänyt voittaa viimeisen kukkijan tittelin ja aukaisee nupun toisensa jälkeen. Viime vuonna pakkanen lopulta vei sen viimeiset nuput. Katsotaan, miten nyt käy.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina, joten julkaisun aikaan sää saattaa olla ihan erilainen. Mitä kyllä sääennusteiden perusteella epäilen.

Tinttien tiirailusessiot ovat alkaneet

Nyt, kun puutarhassa ei ole enää juuri mitään puuhattavaa ja säätkin suosivat sisällä olemista, on taas aikaa ryhtyä tiirailemaan lintujen touhuja. Mikäs sen mukavampaa juoda aamukahvia, kuin katsella tinttien lentelyä ruokinta-automaattien ympärillä. Pitäisiköhän laittaa jonkinlainen lintulista keittiön pöydän läheisyyteen? Siihen voisi kirjata eri lintulajit. Viime talvena niitä Ukkokullan kanssa laskeskeltiin, mutta jälkikäteen ei tahdo kaikkia muistaa. Jos se nyt niin tärkeää on. 

Muutama päivä sitten kävin ripustamassa lintujen ruokintavempaimia pihapuihin. Siemeniäkin oli vielä viime talvelta, samoin talipalloja. Lisää on kuitenkin kaupasta haettava, etenkin, kun niiden suosio on valtaisa. Kaikenlaisia siivekkäitä ruokinta-automaateilla on jo vieraillut. Kertaakaan minulla ei ole ollut kameraa lähietäisyydellä. Enkä kyllä hallitse lintukuvausta laisinkaan, joten ihan suosiolla olen jättänyt sen alaa paremmin taitaville.

Etupäässä talitinttejä noiden automaattien ympärillä pörrää. Tänään kuitenkin aamupalaa syödessämme marjakuusen alle pelmahti peräti kolme närheä napsimaan maahan pudonneita jyviä. Mustarastaat ovat jokapäiväisiä vierailijoita ja yhtenä päivänä näin jopa punatulkun. Harakka jos toinenkin tapaa käydä kyttäämässä, josko olisin jo ripustanut talipötkylöitä. Ne ovat kuitenkin vielä kaupassa. 

Eilen lueskelin Unan maailmassa -blogia, jossa hän kertoi amaryllissipulien istuttamisesta. Muistin vieneeni joulun jälkeen muutaman amaryllissipulin kellariin talteen ja sieltävän ne löytyivät. Eivät kyllä aivan priimakunnossa, mutta Unan ohjeilla katson, löytyykö niistä yhtään henkeä.

Liottelin sipuleita hetken aikaa ja laitoin ne sitten multaan. Jos lähtevät kasvuun ja tekevät kukkavanan, se on pelkkää plussaa. Jos ovat heittäneet henkensä, pääsevät kompostiin luomaan tulevaisuutta multana. Ainakin olen kokeillut ja tiedän jatkossa, kannattaako meidän kellariin viedä sipuleita seuraavaa joulua odottamaan. Onpahan sekin sitten tehty.

Jouluhössötystä ei voi mitenkään välttää. Voi vain päättää, miten siihen itse suhtautuu. Telkusta on jo ensimmäiset joulumainokset tulleet ja kaupoissa on täysi hyörinä päällä. Lahjojen hankkimisesta kehitän itselleni yleensä aikamoisen stressin. Jos rahaa olisi yllin kyllin ja halua juosta kaupoissa, ongelmaa tuskin olisi. Mutta kun elämisessä on ilman erikoisuuksiakin niukka budjetti, joululahjashow aiheuttaa pikemminkin ahdistusta.

Kynttilät mansetteineen vaihtuivat punaisiin

Jouluisen ilmeen tuominen kotiin on kuitenkin mukavaa. Runsas viikko sitten vaihdoin keittiöön syysverhot, joissa on harvakseltaan punaisia kuvioita. Se innosti hankkimaan myös uuden punakuvioisen pöytäliinan. Vähitellen sinne tänne hiipii jouluisia elementtejä. Tänään pohdin pikkuvessassa hiuksia harjatessani, että nythän voisin vaihtaa sinnekin kirkkaanpunaiset pyyhkeet ja maton. 

Tykkään kirkkaanpunaisesta väristä sopivina ripauksina vaatetuksessa, asusteissa ja kodissakin. Joulun mentyä tulee kuitenkin hyvin pian sellainen tunne, että se oli nyt taas tässä ja värit joutavat vaihtumaan. Mutta näin joulukauden lähestyessä punainen piristää ja sitä sopii lisätä pieninä annoksina.