Syystyöt tehty

Helleborus - Jouluruusu

 

Meidän piha on nyt laitettu talvikuntoon. Sateiden ja ylenpalttisen laiskuuden johdosta en ole puunannut joka nurkkaa mitenkään tiptop-kuntoon. Eipä se ole tarpeenkaan. Talven aikana pihalle kertyy monenmoista sälää, havunneulasia, kuivuneita lehtiä, pudonneita koivunoksia ja ties mitä. Keväällä on uutta intoa päästä käsiksi kevätvalmisteluihin. Silloin voi taas heiluttaa haravaa sielunsa kyllyydestä.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Kirjavalehtinen tähtiputki

Ruskaväreistä on jäljellä enää kalpea häivähdys. Suurin osa puista ja pensaista pudonneista lehdistä on maassa vaihtunut ruskean eri sävyiksi. Märkyydestä kiiltävää lehtimassaa on siellä täällä istutusalueilla, sitäkin enemmän puiden ja pensaiden alustoilla, jonne olen sitä haravalla työntänyt. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Viikko sitten sateessa oli sopiva tauko, jolloin sain silputtua nurmikolle pudonneet kriikunoiden lehdet. Nurmikkokin oli ehtinyt kasvaa varsin korkeaksi sitten edellisen leikkuun. Käytäviltä haravoin tuulen ripottelemat vaahteran- ja syreenilehdet. Keräsin ne multasäkkeihin, kiikutin puuvajaan odottamaan kevättä. Ehkä lehdistä on talvikuukausina muhinut mullan esiastetta, jota voin sekoittaa multaan ja käyttää puutarhassa.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Pihakierroksia tulee tehtyä kameran kanssa ja ilman kameraa. Mielikuvitusta joutuu käyttämään löytääkseen kuvattavaa. Kaikki tuntuu olevan ikuistettu jo tuhanteen kertaan. Yksittäisiä kukkanuppuja löytyy sieltä täältä. Tuoksuorvokki ja hopeatäpltäpeippi sekä Pikkupuutarhan kirjavalehtinen tähtiputki ovat vastustaneet talven tuloa pukkaamalla kukat. Austin-ruusu 'Lady of Shalott' sen sijaan ei saa nuppujaan aukaistua. Luultavasti lähipäivinä luvattu kylmenevä sää vie ladylta viimeisetkin avautumismahdollisudet. Muuripenkin tummakukkaisen jouluruusun kolmesta nupusta yksi on auennut.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Talvivaatteille ei ole tänä syksynä ollut vielä tarvetta. Hyvin on pärjännyt kevyemmissäkin varusteissa. Olen toki kantanut vaatehuoneesta paksumpia tamineita ja kaivanut esille lämpimämpiä jalkineita. Käsineet ovat olleet parina aamuna tarpeen, kun auton ratti on ollut jäätävän kylmä. Talvirenkaat vaihdatin viikko sitten. Paras olla talvikumit alla, kun pakkanen ja liukkaat kelit kuitenkin luuraavat lähitulevaisuudessa.

Tyhjensin biokompostorin alaluukun. Edellisestä tyhjennyksestä ei ole vielä kovin kauaa, joten massa ei ollut täysin kypsää. Siirsin kottikärryllisen tavaraa viereiseen varabiokompostoriin jälkikypsymään. Mahtuupa taas uutta tavaraa kompostoriin.

Ripottelin alapihan kahteen lehtikompostoriin kanankakkarakeita. Luin jostain (en taas muista, mistä) jutun, kuinka jonkun kompostori oli alkanut pöhisemään vauhdilla tuota kikkaa käyttäen. Yllytyshulluutta tai tavallista kokeilunhalua. Aika näyttää, oliko vinkistä mitään hyötyä. Tuskin siitä haittaakaan on.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Olen tässä jo jonkin aikaa murehtinut puutarhan värittömyyttä. Bermudan koreaköynnöskuusama on kanssani aivan eri mieltä. Se jaksaa kehittää jatkuvasti uusia nuppuja, jotka tosin eivät kunnolla enää avaudu. Lehdetkin ovat suurimmalta osin vielä vihreät. Muistaakseni viime syksynä kävi niin, että aikansa vihreinä oltuaan lehdet muuttuivat saman tien ruskeiksi ja lötköiksi. Tiukasti ne pysyvät kiinni varsissa, kunnes lopulta putoavat maahan.

Digitalis - Sormustinkukka

Pyhäinpäivänä tein kylällä pitkän lenkin kuvatakseni Kristiina K:n marraskuun haasteeseen portteja. Se aihe onkin jo käsitelty. Erään kujan varren joutomaalla kasvoi ja kukki sormustinkukka. Lähellä on taloja, joiden pihasta kasvi on varmaan siemenensä tuonne lennättänyt. Tai linnut tuoneet tullessaan.

Harmaassa tihkusateessa metsikön sammal näytti kauniin samettiselta ja loisti pitkälle hienon vihreänä. 

Kesän aikana ei ole liiemmin tullut kylällä käveltyä. Kasvukauden päättyessä onkin taas enemmän aikaa ja innostusta harjoittaa kyläkävelyitä. Kohta pihoille ilmestyy kausi- ja jouluvaloja, joita on hauska katsella. Jonkin verran niitä jo näkyykin. 

Meillä on pihassa vasta lyhdyissä led-kynttilöitä. Sisälle olen jo laittanut muutaman valosarjan ja patteritoimisen koristeen. Varsinainen joulukoristelu saa vielä odottaa. Pimeyttä on ilo torjua, kun nyt sitä riittää usein aamusta iltaan ja illasta aamuun. Onneksi osa pimeydestä tulee vietettyä unten  mailla. 

Yksi kotikylän järvistä pyhäinpäivänä.

Mikäli loppuvuosi kuluu yhtä vauhdikkaasti, kuin syksy tähänkin saakka, on pian taas kevät edessä. Ei lainkaan hullu ajatus ryhtyä laatimaan kylvösuunnitelmaa...

Mukavia marraskuun päiviä! 

Kasvimaa, kutominen ja kaalilaatikko

 
Mennyt viikonloppu oli ahkerointia vallan mainiossa säässä. Kylmän yön jälkeen aurinko nousi taivaalle lämmittämään jopa kesäisesti. Nurmikkoa leikatessa tarkeni hyvin lyhythihaisessa puserossa. Olin tavallista viitseliäämpi eli haravoin kanttausurista syyslehtiä nurmikolle, josta ne oli helppo silputa nurmikon ravinnoksi.

Kasvimaan lavakaulukset on jo suurimmaksi osaksi tyhjennetty. Sunnuntaina poistin korkeiksi venähtäneet kosmoskukat, jotka ovat tänä kesänä kukkineet varsin huonosti. Enemmän kukkia ovat tehneet ympärille itsestään siementäneet kosmokset. Tätä kuvaa katsellessa keksinkin, että ensi keväänä taidan kylvää kosmokset suoraan Majalispenkkiin. Jospa en istutakaan mitään monivuotista penkkiin myöhemminkään, vaan varaan paikan kesäistutuksille. Senkin jälkeen, kun metsäruusun versoja sieltä ei enää nouse.

Pahoittelen tuija-aitakuvan laatua. Aurinko helotti kuvaajaa häiritsevästi.

Sain vihdoin leikattua niin tuija-aidan kuin muutkin pihalla asustavat tuijat. Tontin kadusta erottavan tuija-aidan Pikkupuutarhan puoleinen osuus on yli 20 m. Sisäänkäynnin toisella puolella on lyhyempi pätkä. Teleskooppileikkurilla saan aidan leikattua maasta käsin. Pikkupuutarhan puolelle saa tarvittaessa tikkaatkin pystyyn, mutta kadun puolella ojan vuoksi ei tikkaita voi käyttää. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä aita on lumimarjaa, jonka pidän leikkaamalla matalana. Sen taakse jää tuija-aidan huoltoa helpottava käytävä. En enää yhtään muista, mikä idea lumimarjojen istuttamisella on ollut. Taisivat olla tuossa jo ennen tuijien istuttamista.

Alapihan Muumipeikoksi nimeämäni tuija kasvaa Kiemurapenkin päässä. Muumipeikon vasemmalle puolelle jää kasvihuone. Oikealla puolella taasen on tarhaviinikärhö 'Black Princen' köynnöstuki. 'Black Prince' kasvoi tänäkin kesänä Muumipeikon päähän ja hartioille.  Nyt viinikärhöä oli madallettava, jotta sain tuijan leikattua. 

Muumipeikon synty liittyy tienvarren tuijien istuttamiseen. Osa riviin istutetuista aitatuijista ei lähtenyt toivotusti kasvuun, joten ne vaihdettiin uusiin. Annoin poistetuille tuijille mahdollisuuden uuteen elämään istuttamalla niitä muualle puutarhaan. Muumipeikko kiitti mahdollisuudesta ja kotiutui oikein hyvin.

Tuijien leikkaaminen oli koko päivän kestänyt operaatio. Aloitin heti aamusta ja jäljet sain siivottua alkuillasta. Olin aivan naatti työrupeaman jälkeen. Käsivarret eivät ole vieläkään toipuneet urakasta. 

Puistoalueen toisella laidalla on tontin kahdella sivulla upeasti hoidettu pitkä tuija-aita. Tässä kuvassa viimeistely on vielä kesken. Muovinauhan ajatuksena lienee torjua peuroja pois tuijien kimpusta. Tuosta aidan vierestä kulkee peurojen vakioreitti. Muovinauhaa käyttäneet ovat kertoneet, ettei sillä ole peuroja torjuvaa tehoa.

Ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä. Hän toi tuliaisena hienon syysasetelman. Telineessä roikkuvassa amppelissa on erivärisiä kanervia ja lankaköynnöstä. Laitoin asetelman väliaikaisella virityksellä korkeammalle, jotta se näkyisi paremmin. Kun tämän asetelman aika on ohi, voin hyödyntää telinettä vaikkapa kesäkukille. 

Ystävä kiersi useamman viikon Eurooppaa asuntoautollaan. Ranskassa ystävä kävi Pylones-myymälässä, jossa on huumorilla maustettuja lahja- ja muita esineitä. Minulle hän toi punaisen naisfiguurimaisen sateenvarjon. Se on niin hauska, että voisin nostaa sen vaikka kahvilassa käydessäni pöydälle viereeni seisomaan. Samasta paikasta sain myös pienen peilillä varustetun harjan. Erinomainen, juuri käsilaukkuun sopiva väline. Suklaarasia ei ole samasta kaupasta.

Puikot ja langatkin ovat etsiytyneet hyppysiin. Elokuussa naapurikylän marketissa oli Novitan Polkka-lankaa tarjouksessa. Polkka-langasta syntyy kirjoneule helposti. Lankatarjoukseen oli helppo tarttua. Päätin tehdä isän hoivakodin hoitajille joululahjaksi polvisukat.

Aloitin syksyn neulesession 23.8. polvisukilla. Sen jälkeen kudoin kuvan puolisäärisukat, joille saajakin on jo päätetty. Nyt on meneillään Jules-neulemallilla sukat. Nekin pukinkonttiin. Tuija-aitaleikkauksen aiheuttama rasitusvamma käsissä hidastaa kutomista. Pakko pitää muutama välipäivä käsien lepuuttamiseksi.

Ruoan laittaminen on arkeen ja pyhään kuuluva perusasia. Tykkään kokeilla lehdistä tai muualta bongaamiani ohjeita. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Joskus syy löytyy peilistä, harvemmin ohjeesta. Loppukesästä olen leiponut useita piirakoita niin makeina kuin suolaisina. Syystä tai toisesta voisin vaihtaa keittiöni nimeksi Lässähtäneiden leipomusten -keittiöksi. Maun puolesta niitä on vielä syönyt, mutta ulkonäkö on ollut julkaisukelvoton.

Myös blogeista löytyy välillä hyviä vinkkejä. En kuolemaksenikaan muista, kuka teistä kehui tehneensä gruusialaista kaalilaatikkoa. Ohje siihen löytyy Yhteishyvästä. Kaalilaatikosta tykkäävänä tätä versiota oli kokeiltava. Kyllä kannatti, herkullista. Jouduin hiukan soveltamaan ohjetta, kun ihan kaikkea ei sitten ollutkaan kotona. Muistin jääkaapista löytyvän suolakurkkuja. Ei löytynyt. Niin sitten korvasin suolakurkun kurkkusalaatilla. Smetanaa taasen laitoin ohjetta enemmän, kun en halunnut jättää pientä määrää odottamaan seuraavaa käyttöä rasian pohjalle.

Aion tehdä gruusialaista kaalilaatikkoa toistekin. Kuten myös tavallista kaalilaatikkoa. Miten hyviä nämä syksyisistä kasviksista valmistettavat ruoat ovatkaan. 

Daaliat ovat edelleen talon seinustalla isoissa ruukuissaan. En ole kiikuttanut daalioita suojaan edes yöksi, koska talon seinustalla lämpötila on pysynyt kohtuullisena. Daaliat kukkivat edelleen runsaina, eikä niissä ole kylmän aiheuttamia vioituksia. Vielä. Kellariin kuskaaminen alkaa olla kuitenkin lähellä. Autotalli olisi hyvä välivarastointipaikka, mutta siellä ei ole sopivaa tilaa.

Pihalla tulee kyllä monestakin syystä pyörittyä, mutta ei siellä enää istuta kukkia ihailemassa. Nyt raaskii leikata daalioitakin maljakoon. Kaikki daaliani ovat sellaisia, jotka avautumista odottavia nuppuja vaarantamatta on leikattava melko lyhytvartisina. Nuput eivät näytä kovin hyvin avautuvan sisällä. 

Colcicum Giant - Syysmyrkkylilja 

Harva se päivä kierrän puutarhan löytääkseni mullasta nousevia syysmyrkkyliljoja. Niitä on tullut istutettua lukuisia, mutta ei kovin hyvällä tuurilla. Loppuviikosta löysin ensimmäiset kalvakat nuput Syreenipenkin kärhötuen viereltä. Istutustietojen mukaan olen tähän istuttanut 'Giantia'. 

Golchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja 

Toinen esiintymä löytyi pian Giantien jälkeen alapihan Kiemurapenkistä. En vain osannut lainkaan odottaa niitä tuossa paikassa. Illansuussa on taas istahdettava istutuslistoja selaamaan. Joku kirjaus on jäänyt tekemättä tai sitten olen muita kasveja siirrellessä siirtänyt myös syysmyrkkyliljat.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni kukkii ja kukkii ja kukkii. Eikä vain Kiemurapenkissä, vaan sen siementaimet myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäynnin Bermudassa ja alapihan Päivänliljapenkissä. On se vaan niin hieno!

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Olkoon se täynnä valoa. Ainakin kynttilänvaloa. 

Yksi laiska se täällä...

 
...taas töitään luettelee. Eikä ollenkaan itseään kehuakseen, vaan mm. kirjatakseen tänne blogiin talteen pihassa tapahtuneet asiat. Mikäs sen parempi paikka tarkastaa tarvittavat tiedot, kuin blogi. Toki useimmat olennaiset tiedot löytyvät myös pihakalenterista ja erilaisista ylläpitämistäni luetteloista. Blogin hyvä puoli on kuitenkin kuvat, jotka sanonnan mukaan kertovat enemmän kuin 1000 sanaa. 

Pörriäinen tankkaamassa ennen talvilevolle siirtymistä 1.10.24

 
Keväällä moni meistä toivoisi päiviinsä muutaman lisätunnin. Tai peräti viikkoonsa yhden ylimääräisen päivän. Minä kyllä ottaisin syksylläkin lisätunteja päiviini, ettei tarvitsisi alituiseen ihmetellä, mihin kaikki aika oikein livahtaa. Etenkin valoisille tunneille olisi käyttöä lisääntyvässä määrin pimeyden laskeutuessa yhä aikaisemmin. 

Pikkulinnut käyvät jo koputtamassa keittiön ikkunaan. Koittavat kovasti vihjailla olevansa siemenien tarpeessa. Saavat vielä odottaa. Pihalla työskennellessäni olen nähnyt runsaasti leppäkerttuja, joitakin pörriäisiä ja pieniä hyönteisiä. Multakaan ei ole vielä liian kylmää, koska vähänkin maata kääntäessä saa siirrellä matoja pois lapion tieltä.

Suurin osa kesäkukista on laitettu kompostiin tai talvetettavaksi joko kellariin tai työhuoneen ikkunalle. Miljoonakellot olivat melko räjähtäneen näköisiä saatuaan useita rankkasadekuuroja syliinsä. Vaikka alapihalla on ollut parina yönä pakkasta, ei hyinen kylmyys ole ylettynyt talon seinustalle. Sen sijaan edellisen viikonlopun sade- ja tuulimyräkkä kohtelivat korkeiksi venyneitä daalioita kovakätisesti. Leikkasin kukintoja maljakkoon, eikä varsiin sitten pahemmin lehtiä jäänyt. Niinpä nostin daalioiden juurakot ylös ja laitoin ne kellariin kuivumaan. Eivät ne ulkoilman kosteudessa kuivu.

Taimipotteja pesin elokuussa auringon paisteessa. Kerrankin ymmärsin, kuinka paljon mukavampi niitä on huljutella mullasta puhtaiksi lämpimässä säässä. Isommat ruukut ja kukkalaatikot pääsivät pesuun vasta tyhjentymisen myötä. Syyskuun lopussa oli jo huomattavasti viileämpää lotrata veden kanssa.

Kesäkukkamullista putsasin suurimmat juuret pois. Sitten möyhin mullan vähemmän möykkyiseksi ja kippasin sen mm. pensaiden tyvelle.

Sisäänkäynnin puolella kesäkukat ovat vielä paikoillaan. Olen vasta aloittanut miettimisen, milloin niiden on aika lähteä. Korkeiden ruukkujen herttamesilehti ei ole syyssäistä moksiskaan. Talvettamiseen se vaatisi valoisaa ja viileää paikkaa. Minulla on vain valoisia huoneenlämpöisiä paikkoja ja lämpimiä pimeitä paikkoja. Autotallissa on valoisaa, mutta lämmittämättömässä tilassa kovilla pakkasilla lämpötila laskee nollaan tai pahimmillaan asteen pari pakkasen puolelle. Otin jo muutaman pistokkaan kokeillakseni herttamesilehdeä talven yli huonekasvina.

Terassikaiteen laatikossa on amppelivaulaa ja jonkinsortin pehmytheinää. Vaulan pistin poikki, kun se kasvoi pitkällä maassa. Se olisi kannattanut laittaa amppeliin, jossa sillä olisi ollut enemmän tilaa venyttää versojaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Pelaguut nostin viikko sitten työhuoneen ja takkahuoneen ikkunalaudoille. Jouduin useimpia leikkaamaan jonkin verran saadakseni ne mahtumaan. Kahdeksasta pelaguusta muut ovat virkeän oloisia, mutta Concolor Lace kellastuu hurjaa vauhtia. Mitähän sille pitäisi tehdä? Patteritkaan eivät vielä ole päällä eli ainakaan alakautta ei kasveille tule liikaa lämpöä.

Olen pitkään kiertänyt Majalispenkkiä odottaen tarmonpuuskaa, jonka avulla saisin sinne tänne juurivesoja tekevän metsäruusun kukistusprojektin alulle. Viikonloppuna sellainen tuli. Niks-naks vain, kun korkeiksi ja leveiksi kasvaneet oksat saivat kyytiä. Sormet oli täynnä piikkejä ja hiuksia sai vähän väliä kiskoa irti ruusupuskasta. Ruusu lähti, mutta vasta maanpäälliset osat. Jos saan uuden tarmonpuuskan, ryhdyn kaivamaan juuria pois. Epäilen vahvasti, että vaikka vielä ennen maan jäätymistä aloittaisin, työtä riittää keväällekin.

Jää keväällä pohdittavaksi, mihin sijoitan metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat. Nekin on pakko nostaa ylös, koska metsäruusun juurivesoja nousee myös niiden välistä ja ympäriltä. Työtä on tiedossa, mutta myös uusia mahdollisuuksia.

Rinteen ainoa aronia on vielä täynnä marjoja. Mustarastaat ovat ilmestyneet niitä syömään. Ampuvat sitten takalistostaan tummansinisiä läiskiä käytäville ja terassille. Aronioita on ollut rinteen yläosassa pitkä rivi. Muun kasvillisuuden vuosien myötä lisääntyessä, osa aronioista ei ole jaksanut kilpailla tilasta ja energiasta muiden kanssa. 

Rinteen naapurin puoleisessa päässä aroniat ovat rehottaneet valtoimenaan. Jostain kumman syystä en ole niitä leikannut vuosikausiin, vaikka harva se päivä olen huomannut puskien venyneen liian pitkiksi. Alaosat ovat olleet lehdettömiä ja yläosat marjoista notkuen maanneet nurmikolla. Syyskuussa Ukkokulta leikkasi aroniat mataliksi ja syötti oksat silppurille. Nyt on vähän turhankin avaran näköistä. Sieltä ne pensaat taas ponnistavat reippaaseen kasvuun, kunhan kevät koittaa.

Pimeitä iltoja ilahduttamaan on kiva laittaa lyhtyjä puutarhaan. Parissa lyhdyssä on ajastettavat patterikynttilät. Voisi kuvitella, etteivät patterit kauaa kestä hyisessä ulkoilmassa. Vaan kestävät kuitenkin. Kuvan lyhdyssä kaksi AA-sormiparistoa jaksoi valaista lyhtyä koko viime kauden eli lokakuun alusta maaliskuuhun. 

Puiden ja pensaiden pudottaessa lehtensä, lisään lyhtyjä eri paikkoihin. Pian voi jo laittaa myös kausivaloja. Jouluvalojen aika tulee sitten myöhemmin.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja

Keväällä tulee ihailtua maagisen kaunista valoa, joka siilautuu hienosti kasvien lehtien läpi ja niiden pinnoille. Onpa valossa taikaa myös näin syksyllä. Aurinko paistaa jo paljon ennen laskeutumistaan varsin alhaalla. Isot Frances Williams -kuunliljan lehdet näyttävät niin kauniilta, ettei niiden ohi voi ihastelematta kulkea.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi sinnittelee yksittäisin kukin

Syyslaulu (Höstvisa)

 

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.

Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa

syksyiltani yksinäisyyteen.

 

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,

mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.

Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,

miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,

minkä avullasi löytää mä voisin.

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton

siitä mikä oisi voinut olla toisin.

 

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään

- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.

Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään

keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,

nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.

Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,

mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

 

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,

tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa

- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa

ja kaikkemme toisillemme antaa.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie."

Teksti: Tove Jansson, suomennos: Esko Elstelä, sävellys: Erno Tauro, esitys: Anki ja Cumulus

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kärhöjen loppukiri

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 24.9.23

 

Ruusujen lailla kärhöjen kesään on kätevää tehdä jonkinlainen katsaus. Seuraavalla kasvukaudella tulee usein etsittyä aiempaa tietoa kunkin kärhön heräämisestä ja kukkimisesta. Postaukset toimivat tässä mielessä hyvänä tiedonlähteenä ja muistinvirkistäjinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö pakkasaamuna 10.10.23

Mennyt kesä ei ollut minun puutarhani kärhöille paras mahdollinen. Epäilen osasyynä olleen parin edellisen kesän kuivuus ja kuluneen kevään koleus. Toisaalta kärhöjen sielunelämä on edelleen minulle iso mysteeri. Vaikka kuinka huolehtisi niistä ohjeiden mukaisesti, menee pieleen. Ja sitten taas miltei totaalinen unohdus saa jonkun yksilön loistamaan muidenkin edestä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 3.10.23

Keväällä 2021 pienenä rimpulana istuttamani tarhalyhtykärhö Princess Diana kuuluu niihin kärhöihin, joiden hoitamiseen en ole kovin paljon syventynyt. Ensimmäisenä kesänä se kasvoi ohueksi nauhaksi ja siinäpä se sitten olikin. Vuosi sitten pituutta tuli vähän enemmän ja peräti yksi kukka, joka oli kovin rujo olemukseltaan.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 6.9.23

 
Tänä keväänä iloitsin pelkästään siitä, että Diana ylipäätään heräsi ja kasvoi. Sepä yllätti minut kaikin puolin positiivisesti. Nuppuja se teki runsaasti ja valtaosa niistä aukesi. Kärhössä on edelleen monta nuppua, jotka luultavasti lisääntyvän kylmyyden vuoksi jäävät avautumatta. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 27.9.23

 
Kiva, että osa kärhöistä on Princess Dianan tavoin hiukan myöhäisempiä. Heräävät myöhään, mutta myös kukinta kestää pitkälle syksyyn.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö 14.9.23

Aljonushka kuuluu runsaasti ja melko pitkään kukkiviin kärhöihini. Tänä kesänä moni muu kasvi on vienyt huomion Aljonushkalta. Näin päättelin, kun löysin siitä turhan vähän kuvia.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö 4.7.23

Aljonushka on minusta helppo ja kaunis kärhö. Se tarvitsee pystyssä pysymiseen tuen, sillä siinä ei ole kärhöille tyypillisiä tartuntakärhiä. Molemmat Aljonushkani kasvavat kahden yhteenliittämäni puoliympyrän muotoisen 150-senttisen metallituen keskellä. Tuen lakipisteen saavutettuaan kärhö kaartuu reunojen yli. Kasvuvaiheessa käyn välillä ohjaamassa versoja tuen sisäpuolelle. Näin en katkaise niitä vahingossa tunkiessani myöhemmin pitkiä versoja takaisin tukeensa.

Aljonushka sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Se saattaisi olla todella näyttävä vyöryessään esimerkiksi joltain kivimuurilta alaspäin.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö pakkasaamuna 10.10.23

Aljonushkassakin on edelleen lukuisia nuppuja, mutta lokakuun toisen tiistain vastainen pakkasyö hyydytti niin avautuneet kukat kuin nuputkin. Kärhön matka kohti talviunta on alkanut.

Clematis texensis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö 6.9.23

Jos Princess Kate keräsi katseita viime kesänä, teki se sen myös tänä kesänä. Katen kukkien muoto ja väri on minusta todella kaunis. Istutin Princess Katen 2021. Aiemmat kaksi yritystä ovat kuihtuneet kadoksiin nopeasti. En lannistunut, vaan pikemminkin sain pakkomielteen istuttaa uusi Princess Kate. Tämä tuorein istutus kukki tänä kesänä edellisvuotta enemmän.

Clematis texensis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö 14.9.23

Olen edelleen hieman hämmästynyt tästä komeudesta. Kärhöjen oikullisuuteen tottuneena on selkäpiissä sellainen olo, että tämä kauneus saattaa hyvinkin olla katoavaista.

Eipä tainnut montaakaan nuppua jäädä avautumatta. Tiistaivastaisen yön pakkanen puri Princess Katea sen verran kunnolla, että kukinta on tältä erää päättynyt.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö 20.8.23

Uskolliseksi ja runsaaksi kukkijaksi on osoittautunut Polish Spirit. Se aloittaa kukintansa loistokärhöjä myöhemmin, mutta jatkaa sitten aivan syksyn viime metreille. 

Tarhaviinikärhö kukkii saman vuoden versoilla, joten se kestää myös alasleikkuun. Polish Spiritin leikkaan yleensä vasta keväällä. Myös sen vanhat oksat ovat monena keväänä heränneet eloon, jonka vuoksi leikkaan sitä varovasti. Tänä keväänä valtaosa vanhoistakin oksista oli elottomia ja niinpä leikkasin kärhöä voimakkaasti. Kasvuun lähdettyään se venyy mittaa nopeasti ja korkealle.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö 13.10.23

Olen istuttanut Polish Spiritin 2015 eli sillä on jo jokunen vuosi ikää. Keväällä sitä leikatessani huomasin, että sen versoja nousee maasta yhä laajemmalta. Niinpä versoja täytyy aluksi käydä ohjaamassa kohti tukea, varsinkin tuen takapuolella. Muuten osa versoista saattaisi ryömiä tuen takana kasvavien syreenien rungoille. Mikä sekään ei olisi hullumpi idea.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö 23.8.23

Olopihan tarhaviinikärhö Madame Julia Correvonin kasvukauden alku oli vähän takkuilevaa. Siinä oli paljon nuppuja, mutta avautuessaan kukat olivat repaleisia ja kärsineen näköisiä. Joko kuivuus tai kevään kylmyys tai molemmat yhteensä ovat voineet olla vioitusten syynä.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö 6.9.23

Alkuvaikeuksien jälkeen Julian kukat avautuivat ehyinä. Julia Correvon vietti ensimmäisen kesänsä 2018 ruukussa. Istutin sen syksyllä penkkiin. Oikeastaan vasta viime vuonna se pääsi kunnolla kasvun vauhtiin, jota se on jatkanut tänä kesänä.

Clematis 'Hagley Hybrid' 6.7.23

Olopihan Hagley Hybridin kukinta ajoittui heinäkuuhun. Elokuun alussa se avasi pari nuppua, mutta siihen se sitten jäi. Ei kai tykännyt jatkuvista vesisateista.

Clematis alpina 'Willy' - - Alppikärhö 25.5.23

Olopihan alppikärhö Willy oli aika vaisu sekin. Alapihalle johtavien portaiden yläpään puuportin toisella puolella kasvava loistokärhö President ei tehnyt ainuttakaan kukkaa. Hengissä se kuitenkin oli ja on yhä.

Niinikään olopihalla kasvava loistokärhö Dr. Ruppel missasi kukintansa sekin. Eipä se ole aiemminkaan kovin aktiivinen ollut. Herää ja kasvaa, vaan ei jaksa pukata nuppuja

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö 13.6.23

Purple Dream kukkii kärhöistä ensimmäisten joukossa Pikkupuutarhan alppikärhöjen tapaan. Tämä on ehdottomasti yksi lempikärhöistäni. Pidän sen nupuista, kukista ja syksyn siemenpalluroista.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö 13.6.23

Purple Dreamin kukinta kestää tavallisesta pitkään. Kuivuusko nyt vaikuttanut, mutta avoimet kukat kukkivat ja kuihtuivat nopeasti.

Clematis Purpurea Plena Elegans - Tarhaviinikärhö 13.7.23

Olopihan tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegansin kasvu ja kukinta oli tänä kesänä vaatimatonta. Syytä en tiedä. Toivon ilmiön olevan tilapäinen ja korjaantuvan ensi kesänä.  PPE:ssä oli vain muutama kukka ja niistäkin tämän yhden ehdin kuvata.

Clematis Jackmanii - Loistokärhö 20.8.23

Jackmanii aloitti kukintansa aika myöhään. Luulin jo, ettei se herää henkiin ollenkaan. Kunnes huomasin pari korkeaa versoa pukkaavan nuppuja. Kukat avautuivat tosi korkealle, josta lopulta yksi navakka tuuli heitti yläilmoissa keikkuvat versot tuen toiselle puolelle roikkumaan.

Clematis 'Multi Blue' 6.7.23

Multi Blue kukkii kesä toisensa jälkeen alapihan Päivänliljapenkin päässä. Sen vasemmalla puolella on yhtä uskollinen Rouge Cardinal. 

Clematis 'Rouge Cardinal' 6.7.23

Sekä Multi Blluen että Rouge Cardinalin pääkukinta ajoittuu heinäkuuhun. Vielä elokuun alkupuolella uusia nuppuja avautuu. Tänä kesänä elokuussa satoi niin usein ja paljon, etteivät kärhöt siitä tykänneet.

Kärhöjen tyvi on niiden arin kohta. Näiden(kin) kärhöjen läheisyyteen olen istuttanut muita perennoja. Itse tyvialueelle olen laittanut lecasoraa tuomaan ilmavuutta ja suojaa.

Clematis 'Multi Blue' 3.10.23

Moni pensas ja perenna on aloittanut syys-lokakuussa toisen kukintakierroksen. Tosin paljon vaatimattomammin, kuin niiden luontaisen kukinnan aikaan. Huomasin Multi Bluen yhtyneen tähän myöhäiskukkijoiden joukkoon. Yhdellä kukalla.

Clematis 'Black Prince' - Viinikärhö 27.9.23

Viinikärhö Black Prince - tai oletettu sellainen - kukki tänä kesänä entistä runsaammin On se kukkinut muinakin kesinä, mutta kukkien huidellessa jossain avaruudessa en ole päässyt niitä iman tikkaita ihailemaan, enkä kuvaamaan.

Black Prince on kärhö, jonka olen ostanut 2015 silloisesta Honkkarin "kolme kympillä" -tarjouksesta. On siinä joku nimilappu ollut, mutta sen tiedot eivät ole täsmänneet tippaakaan istuttamaani yksilöön. Niinpä kärhö on kasvanut nimettömänä, kunnes Navettapiika antoi sille nimen erään postauskuvani perusteella.

Clematis 'Black Prince' - Viinikärhö 3.8.23

 
Sain vihdoin elokuun lopulla leikattua tuijat, joista yksi isokokoinen kasvaa Black Princen tuen takana. Black Prince on joka vuosi kasvanut tuijan latvuksiin, jossa ne kukat sitten ovat keikkuneet. Lintujen ilona. 

Jotta en tuijaa leikatessani vahingoittaisi kärhöä, irrottelin ja siirtelin sen oksia takaisin tukeensa. Muutama puumaisempi oksa rasahti ilkeästi, mutta suurempaa vahinkoa en sentään saanut aikaan. Pitkäksi venyneet oksat valuivat kivasti tuen laelta alaspäin, jolloin myös nuput ja kukat olivat kerrankin kaksijalkaisen katselijan nähtävänä.

Clematis 'Black Prince' 10.10.23

Olen joka kevät leikannut Black Princen noin 30-senttiseksi. Niin aion tehdä jatkossakin. Tämä kärhö kasvaa hurjalla nopeudella, joten ensi keväänä on entistä aktiivisemmin käytävä ohjaamassa sen versoja tukeen. Tuija kasvaa kärhön eteläpuolella, joten sinnehän se kärhökin suuntaa kasvunsa - etelään. Haluan sen pysyvän poissa tuijan latvasta ihan itsekkäistä syistä. Mieluummin ihailisin kärhön kukkia maan tasolta ilman tikkaita.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Päivänliljapenkin toisessa päässä kasvaa Lumikärhö. Sen istutin 2016. Enpä sitä istuttaessani tajunnut, miten valtava köynnös siitä kesän mittaan kasvaa. Ei vain ylöspäin, vaan myös leveyssuunnassa se vaatii tilaa. Yhtään en kadu, päinvastoin. Lumikärhö kukkii joka kesä upean runsaana. Myös pörriäiset tykkäävät siitä. Lämpimänä kesäpäivänä kärhö surisee kuin vanhanajan transistoriradio.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö 3.8.23

Lumikärhön kuvaaminen on joka vuosi yhtä hankalaa. Joko pitää mennä riittävän kauas saadakseen koko puskan mahtumaan kuvaan. Tai sitten ottaa lähikuvia sen kukista, kuten minä useimmiten teen. Tämän kuvan näppäsin omenapuiden luona seisovilta tikkailta.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö 3.8.23

Olen säästellyt leikkaamista, koska vanhoissa versoissa on usein seuraavanakin keväänä elämää. Useamman vuoden vähäinen leikkaaminen tekee kärhöstä risuisen näköisen. Lumikärhö kukkii saman vuoden versoilla, joten sen leikkaaminen ei vie kukintaa. Niinpä päätin keväällä leikata kerrankin vähän reippaammin. Jätin vanhat versot noin 70-senttisiksi. Ei olisi tarvinnut. Maasta ponkaisi uusia, tuoreita versoja ja vanhat 70-senttiset versoivat latvuksistaan.

Päivänliljapenkin päässä lumikärhön tuki 13.10.23

Pari viikkoa sitten leikkasin lumikärhön noin 30-senttiseksi. Leikattu oksamassa ei mahtunut isokokoiseen lehtikompostiin. Olisihan sen voinut silputa, mutta siinä vasta aikaa olisi mennyt. Kiemuraisia kärhönoksia kun ei noin vain syötetä hakettimeenkaan. Lopulta ryttäsin kaiken isoon maa-ainessäkkiin, jota oli helppo kiskoa nurmikkoa pitkin perässään yläpihan varaparkkipaikalle, jossa nostimme sen peräkärryyn kaatopaikalle kuskattavaksi. Onneksi kärhö ei sentään paljon paina isoinakaan annoksina.

Clematis alpina 9.6.23

Pikkupuutarhan köynnösportin oikealla puolella kasvaa 2010 istutettu sininen alppikärhö. Se on kotiutunut asuinsijoilleen niin hyvin, että sen versoja nousee laajemmaltakin alalta. Ei vain siitä alkuperäisestä istutuspaikasta. Olen leikannut alppikärhön muutaman vuoden välein alas, koska aikaa myöten se risuuntuu voimakkaasti. Pahimmillaan vihreitä lehtiä ja kukkia on ainoastaan jossain korkeuksissa.

Kärhöportti 23.8.23

Toissatalvena jänis järsi alppikärhön versoja poikki vajaan metrin korkeudelta. Niinpä suojasin kärhön tyven viime syksynä verkolla pelastaakseni loput versot. Olisi kannattanut tarkastaa, mikä verso on tykkänään poikki, mikä vielä syömättä. Mahdoton tehtävä, kun tietää kärhön taidon lonkeroitua sinne tänne. Fiksuinta olisi ollut laittaa siinä vaiheessa kärhö kokonaan matalaksi.

Kärhöportti 6.9.23

Keväällä katselin alppikärhöä sillä silmällä, että jotain pitäisi tehdä. Sisäpuolelta se oli heti alkuun täynnä kuivia versoja. Leikkaaminen tuntuu aina kovin lopulliselta ratkaisulta, vaikka monien kasvien kannalta se on osa säännöllistä hoitamista. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" -sanonta pätee tässäkin tapauksessa. Alppikärhöt valloittivat tilaa entisestään peittäen alapuolen risuisuuden katseilta. Kärhöportti oli oikea komistus, mutta kummankin alppkärhön kukinta jäi vähäiseksi.

Clematis Pink Fantasy 8.7.23

Pikkupuutarhan köynnösportissa kasvaa kahden alppikärhön lisäksi loistokärhö Pink Fantasy. Joo, tyhmää istuttaa loistokärhö alppikärhön lähelle. Vielä tyhmempää istuttaa sellainen peräti kahden alppikärhön kaveriksi. Näin on tullut tehtyä ja sen kanssa on eläminen. En ryhdy kaivamaan kärhöjä pois, vaan otan osaa niiden vaikeuksiin. Helpointa olisi varmaan marssia kauppaan hakemaan uusi Pink Fantasy istuttaen se johonkin toiseen paikkaan.

Clematis Pink Fantasy 8.7.23

Pink Fantasy kukki varsin komeasti siihen nähden, että sen piti luikerrella alppikärhö Columnellan lehdistön lomassa. Vuodesta 2016 saakka paikoillaan kasvaneesta Pink Fantasystä luin vasta nyt, että se tekee ensimmäiset kukkansa edellisvuoden versoihin ja myöhemmin kasvukaudella myös uusiin latvaosiin. 

Tällainen Patens-ryhmään kuuluva kärhö neuvotaan laskemaan mahdollisuuksien mukaan tuesta maahan ja suojaamaan se kevyesti esimerkiksi havuilla. Keväällä sitten leikataan versot 60-100 cm korkeudelta. Näin saadaan pidempi kukinta.

Clematis alpina 'Columnella' 13.6.23

Kärhöportin vasemmalla puolella 2016 istutettu vaaleanpunainen alppikärhö Columnella. Olen miettinyt, millä tavoin se erottuu olopihalla kasvavasta alppikärhö Willystä? Ehkä se on pinkimpi? Muistaisinko ensi kesänä ottaa kummastakin kukan tai pari ja tutkia niitä rinnakkain.

Clematis alpina 'Columnella' 16.9.23

Columnella on kukkinut muutaman kukan voimin myös elo-syyskun ajan. Ehkä se kuuli aikomuksistani laittaa koko puska maan tasalle ja koitti vielä viimeisillä hetkillä vedota hyväntahtoisuuteeni.

Kärhöportti 13.10.23

Lokakuun alussa hain tikkaat ja sakset kärhöportin viereen. Päätös oli tehty. Kärhöt lyhenevät nyt, eikä huomenna tai joskus hamassa tulevaisuudessa. Aina on tietenkin mahdollista, etteivät ne enää tuolta mullasta nouse. Tähän saakka ovat joka leikkauksen jälkeen nousseet. Kevään kukinnan menetän, se on selvä. Joskus on punnittava plussat ja miinukset ja toimittava, kuten kulloinkin parhaaksi näkee. Ainakin Pink Fantasyllä on ensi kesänä valoisammat ja avarammat olot. Ehkä se kukkiikin komeammin. Saamme nähdä.

Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun leikkasin vasemmalta puolelta töyhtöangervot pois. Monena syksynä olen silpunnut ne hakettimella ja palauttanut silpun penkkiin. Nyt ei silputtu. Laitettiin puskat mataliksi ja muun kaatopaikan puutarhajätteeseen lähtevän kuorman päälle.

Ripustin kärhöporttiin lyhdyn jokasyksyiseen tapaan. Nyt siihen laittamani kynttilä näkyy taas niin sisälle kuin kadullekin.

Clematis alpina Purple Dream 13.10.23

Tulipa pitkä sepustus. Vähän sekavakin. Alkuperäinen ajatus oli ryhmittää kärhökuvat ja jutut istutusalueittain. Kuvien kaivelu osoittautui jälleen kerran sen verran työlääksi, että ryhmittely jäi. Olen parantanut ja yksilöinyt kuvien tallennusmetodeja. Yhä siinä tehtävässä on kehittämistä. 

Bereberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja 13.10.23

Innostavia kärhöunelmia ja mukavaa alkavaa viikkoa!