Viikonloppu aluillaan

Clematis Ville de Lyon

Sinnikäs kaveri tuo kärhö Ville de Lyon. Kesti urheasti kaksi pakkasyötä ja jatkaa edelleen  nuppujensa avaamista, kuin mitään syksyä ei puutarhassa olisikaan. Miten kauniita voivatkaan olla kärhön nuput. Näitä jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.

Iloinen olen myös ollut jaloangervon lehtien väristä tänä syksynä. Tämä kuva on otettu paria päivää ennen pakkasöitä. Auringonpaisteessa lehdet näyttivät suorastaan loistavan valoa.

Kahden edellisen yön pakkanen vei kultaisen loisteen jaloangervoista ja tämän päivän pilvisessä harmaudessa ne ovat pikemminkin kuparinhohteisia. Seuraavaksi lehdet karisevat kokonaan pois, mutta se olkoon sitten jonkun toisen päivän juttu.

Komeamaksaruohot kukkivat punaisina pakkasöistä ja navakasta tuulentuiverruksesta huolimatta. Minulla on näitä monessa eri paikassa. Ainoastaan Päivänliljapenkissä komeamaksaruohot eivät tänäkään syksynä ole kunnolla avautuneet. Niinpä kävin hetki sitten leikkaamassa muutaman oksan maljakkoon. Josko sisällä aukeaisivat.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Vesipisaroita syyspuutarhassa

Jestas, miten 4-5 astetta tuntuu kylmältä, kun lähtee kumisaappaissa ilman villasukkia kiertämään pihaa ja mittaamaan tiluksiaan. Varpaat ovat vielä tunninkin jälkeen vähän kohmeessa sormista puhumattakaan. Aina tämä syksyn tukevamman pukeutumisen sisäistäminen vie oman aikansa ja liikkeelle tulee lähdettyä aivan liian vähäisin taminein.

Pisarat nuokkuluppion lehdillä

Muutamana yönä mittari on laskenut nollan tietämille, ehkä pakkasellekin, mutta yläpihalla ei vielä valkoista kuuraa ole ollut. Ei siis sellaisia ihania sokerikuorrutettuja ruusunlehtiä eikä valkoisin pitsireunoin varustettuja poimulehtiä. Kosteutta kyllä nyt riittää, mutta lähinnä timanttisina pisaroina kasvien lehdillä. Sadetta ei juurikaan ole tullut. Jokunen harvakseen patiolle pudonnut pisara ja ehkä viime päivinä ilmassa aistittavaa kosteutta.

Pisarat hämähäkinverkolla

Pihamaalla kuvaaminen on vähentynyt oleellisesti. Osittain siksi, etten oikein aina tiedä, mitä siellä kuvaisin. Ne vähäiset ja viimeiset kukkijat on ikuistettu kymmeniä kertoja, eikä mielikuvitukseni riitä näkemään loputtomiin taiteellisuutta ja kuvauksellisuutta pudonneilla lehdillä. Oman vaikeutensa kuvaamiseen tuo myös yhä vähenevä valoisan ajan osuus päivästä. Kahden viikon päästä siirrytään taas talviaikaan ja silloin illan hämäryys ja pimeys alkaa aina vain aikaisemmin.

Pikkulinnut ovat viime päivinä koputelleet ikkunaruutua sen verran ahkerasti, että oli ihan pakko käydä laittamassa niille murkinaa. Varastosta löytyi muutama talipötkylä, talipalloja ja vajaa pussi auringonkukansiemeniä. Suosio ruokintapaikoilla on tarjoilun aloittamisen jälkeen ollut taattua. Tinttejä pörrää joukoittain ja tänä aamuna ensimmäinen oravakin oli löytänyt tiensä keittiön ikkunan edustan lintulaudan katolle istumaan.

Oravan nähdessäni kipitin pikapikaa työhuoneeseen noutamaan kameraa, mutta sälekaihdinta en ennättänyt ylös nostamaan. Orava tarkkaili minua ikkunan läpi ja säntäsi heti pois tehdessäni isompia liikkeitä. Ei minusta tule sen enempää tintti- kuin muidenkaan vikkelien eläinten kuvaajaa, mutta todistusaineiston nappaaminen on sentään luvallista mämmärikuvaajallekin.

  
Paljon on jo lehtiä puista pudonnut, mutta aika lailla niitä vielä siellä korkeuksissa killuu. Etenkin vaahteroissa ja lepissä lehdet näyttävät olevan tiukassa. Puhumattakaan omenapuista ja syreeneistä, jotka perinteisesti pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Aika paljon olen jo pihaa ja puutarhaa siivonnut, mutta kyllä siellä vielä tekemistäkin löytyy. Tämän päivän pihakierroksella löysin leikattavia perennanvarsia ja tietenkin sitä lehtien silppuamista nurmelle ruohonleikkurillakin on vielä kerraksi tai kahdeksikin.

Pisarat pihakäenkaalin lehdellä

Sinne tänne jätän niitä talventörröttäjiä, mutta esimerkiksi yläpihan sisäänkäynnissä se on aivan turhaa, sillä perennapenkkeihin kolataan lunta. Runsaslumisena talvena ei ole toivoakaan päästä ihailemaan minkäänlaisia talventörröttäjiä, sillä kukkapenkeissä saattaa lunta olla toista metriä - ellei enemmänkin. Enköhän taas lähipäivinä laita oksasilppurin laulamaan ja tunge sen kitusiin perennanvarsia. Silputut varret kippaan sitten kukkapenkkiin. Siellä muhikoon, kunnes keväällä sirottelen päälle tuoretta multaa. Ei siis mitään kukkapenkkien haravointia. Käytävien siivoamisessa on ihan riittävästi puuhaa.

Lisää pisaroita hämähäkinverkolla

On muuten ollut opettelua pysyä haravan kanssa poissa kukkapenkeistä. Perfektionistin silmää ilman muuta miellyttää viimeisen päälle puhtaaksi raavittu multapinta, mutta kasvit siitä tuskin ihan yhtä paljon tykkäävät. Syksyllä kukkapenkkien haravoimisen välttäminen onnistuu vielä sen vuoksi, että silloin pihan siivoamista on muutenkin riittävästi. Keväällä sen sijaan kaiken vihreän näkemiseen on niin suuri kaipuu, että sitä haluaisi edistää kaivamalla vaikka pikkusormen kynnellä esiin mullasta esiin pilkistäviä versoja. Kun aikansa kevään paljaudessa pihalla pyörii, tulee mahdoton halu tehdä siistiä ja silloin se haravan varteen tarttuminen on hyvin lähellä. Miten ihmeessä sitä taas malttaa mielensä ja jaksaa uskoa siihen, että hyvin ne kasvit sieltä maatuvien lehtien alta esiin ponnistavat.

Clematis Ville de Lyon

Harmaan ja ruskean vähitellen vallatessa puutarhaa, sieltä sentään löytyy vielä joitakin väripilkkuja. Kärhö Ville de Lyon on näköjään jälleen kerran päättänyt voittaa viimeisen kukkijan tittelin ja aukaisee nupun toisensa jälkeen. Viime vuonna pakkanen lopulta vei sen viimeiset nuput. Katsotaan, miten nyt käy.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina, joten julkaisun aikaan sää saattaa olla ihan erilainen. Mitä kyllä sääennusteiden perusteella epäilen.

Lokakuun alkua

Clematis Ville de Lyon

Lokakuun puolelle on vihdoin päästy ja edelleen syksy näyttäytyy aurinkoisena ja lämpimänäkin. Odottelen, joskaan en kovin innolla, luvattuja kylmiä öitä. Ne varmasti muuttavat maisemia puutarhassa melkoisesti. Viime päivien myrskytuulet ovat pudottaneet puista lehtiä kiihtyvällä tahdilla ja monet perennatkin ovat käyneet kukkapenkkeihin makaamaan. Se tietää sitä, että pian puutarhan siivoamisessa on laitettava uusi vaihde päälle.

Clematis Ville de Lyon

Osa kärhöistä kukkii vielä runsaasti. Ville de Lyonissa on paljon avautumattomia nuppuja. Saapa nähdä, kuinka niille käy, jos luvatut yöpakkaset vihdoin saapuvat.

Löysin myös yhden nupun syysvuokoksi epäilemästäni kasvista. Näitä mahdollisia syysvuokkoja on kaksi, toinen paljon isompi ja sitten tämä pieni, jossa ainokainen nuppu nyt on. Eivät ole kukkineet ja luulinkin niiden viime talveen menehtyneen. Yllättäen ovat kesän aikana mullasta nousseet.

Näistä purkkihortensioista (tuo vihreä kuvan keskellä) olen aiemminkin kertonut. Loppukesästä olen kesän ruukussa viettäneitä syyshortensioita laittanut pariin kukkapenkkiin ja kyllä ovatkin tänä kesänä komeiksi kasvaneet. Hortensiapenkissä näitä on kolme, kaksi tuolla toisella puolella. Yksi niistä on viime kesänä istutettu ja toiset kaksi ovat talvehtineet jo parin talven yli. Yksi kukkikin viime kesänä. Tänä kesänä ovat tyytyneet kasvattamaan kokoa ja lehtiä.

Tottahan olisi hienoa, jos nämä hortensiat myös kukkisivat, mutta en ala heitä painostamaan. Tykkään kovasti niiden rehevästä kasvutavasta ja terveen vihreistä lehdistä. Eivät näemmä ole etanoita ja kotiloitakaan houkutelleet.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Kaikkien kasvien suhteen kukka ei todellakaan ole se tärkein pointti. Hopeatäpläpeippi on toki nätti myös kukkiessaan, mutta eniten tässäkin kasvissa pidän sen lehdistä. Ne luovat jännää valoa vähän hämärämpäänkin paikkaan puutarhassa.

Picea pungens Glauca Compacta

Sain kuukausi sitten kuvassa olevan hopeasävyisen pikkukuusen. Se on jokin hopeakuusen kääpiökokoinen versio, mutta enpä ole löytänyt juuri mitään kunnollista tietoa kasvista. Glauca clobosa on pallomaisesti kasvava kääpiohopeakuusi, mutta mikä tämä on? Havu oli pakko laittaa maahan. Paikka saattaa vielä muuttua riippuen, millainen on sen kasvutapa ja tulevat mittasuhteet. Hidaskasvuinen se varmaan on, mutta soisin sille löytyvän sopivan kasvupaikan puutarhastani.

Sadepisaroita sinivaleunikon karvaisilla lehdillä

Löysin taas pari uutta kivaa blogia, mutta miten ihmeessä niitä pääsee seuraamaan omilla tunnuksillaan? Blogger mahdollistaa vain ja ainoastaan seuraamisen nimellä, ei siis nimimerkillä. Välillä nämä bloggerin uudistukset raivostuttavat, kun niihin ei tahdo millään löytyä toimintaohjeita. Eivätkä ne välttämättä muutenkaan aina ole kovin ymmärrettäviä. Muistan jonkun jokin aika sitten kysyneen tätä samaa, mutta löytyikö siihen ratkaisu? Kerro, jos tiedät, miten selätit pulman.

Clematis Ville de Lyon

Aurinkoisia päiviä viikkoonne!