Leppoisia välipäiviä kaikille!

Akvarellivärejä työhuoneen ikkunanäkymässä.

Lämmin kiitos kaikille mieltä ilahduttavista ja selvästi ajatuksella tehdyistä ja valituista joulukorteista, joita tänäkin jouluna olen saanut vastaanottaa.

Kiitos myös lukuisille antoisista joulukalenteripostauksista, joiden kuvia, runoja ja tarinoita ilolla seurasin. Olette olleet ahkeria. Toivottavasti joulupukki muisti teitä aattoiltana.

 

Joululoma on erinomaista aikaa loikoilla kirjan ja suklaarasian kanssa sohvalla. 

Joulu on myös sopiva syy lepuuttaa kommenttisormia ja somesilmiä.

Nautiskelkaa rakkaat ystävät. 

Niin ajattelin minäkin tehdä.

Keikutaan täällä langoilla taas pyhien jälkeen.

Olettepa ahkeria

Lähellä olevan järven rantaa 29.11.16

Kylläpä te kaikki olette olleet viime päivinä ahkeria. Ainakin postauksia tulee sellaista vauhtia, että kiirettä pitää niiden lukemisessa. Ei kyllä kommentoimaan ehdi, joten kiitänpä nyt tässä kaikista ihanista joulukalenteriluukuista, jotka tähän mennessä jo ovat ilmestyneet. Kekseliäisyyttä, leikkisyyttä, tietoa ja vaikka mitä kivaa olette meille kaikille iloksemme tuoneet.

29.11.16

Lämpötila sahaa sellaista vauhtia, ettei ainakaan kuvituksen kanssa perässä pysy. Välillä on ihan kunnolla pakkasta ja aurinkokin paistaa. Sitten taas mennään plussan puolella, jolloin rapa roiskuu, eikä päivä valkene laisinkaan. Kerrospukeutuminen on nyt valttia, sillä helpompi ottaa päivän mittaan jotain pois, kuin palella liian vähäisissä tamineissa.

29.11.16

Kaikenlaisia jouluvalmisteluja tässä on tullut tehtyä, mutta silti on sellainen olo, kuin jotain tärkeää olisi jäänyt tekemättä. Tämä johtunee siitä, että olen ottanut joulunodotuksen varsin lokoisin mielin. Teen, minkä teen. Ja jos jotain jää tekemättä, sitten jää. Olen keskittynyt näköjään enemmän viihdyttämään itseäni, kuin panostanut leipomiseen ja joululahjoista murehtimiseen. Eilen kävin päiväreissulla Tallinnassa ja lauantaina Hectorin konsertissa.

Tallinnan vanhan kaupungin portti Vana Viru -kadulla 14.12.16

Ties kuinka monennen kerran yritän pitää kiinni siitä, etten lähde mukaan joululahjastressiin ja juokse pinna kireällä kaupoissa miettimässä, mitä ostaa ihmisille, joilla jo on kaikki tarvitsemansa. Pieniä lahjoja annan. Lähinnä itse tehtyjä, kuten omatekoista sinappia (joka on niin hyvää, että voisin syödä sitä lusikalla suoraan purkista), herukkahyytelöä, taatelikakkua ja villasukkia. Muutamille läheisille teetin omista kuvistani kalenterin. Siitä on jo muodostunut perinne, jota läheiset odottavat. 

Tallinnan joulutorilta 14.12.16

Lähipiirini koostuu tällä hetkellä aikuisista. Osa heistä on jo niin iäkkäitä, ettei yhteisiä jouluja kovin montaa enää ole. Siksi joulu on lähinnä yhdessä syömistä ja hetken aikaa yhdessä olemista. Perheemme joulunvietto on selvästi tulossa murrokseen, mutta aika näyttää, mihin suuntaan tulevaisuudessa lähdemme. Päädymmekö entiseen tapaan kokoontumaan yhteisen ruokapöydän ääreen, vai kehitämmekö uusia joulunviettotapoja. Niin tai näin, sen näyttää aika.

Tallinnan joulukuusi 14.12.16

Välillä on hiukan vaikea pitää mieli iloisena ja positiivisena, kun maailma ympärillä on kaikkea muuta. Juuri radiossa kerrottiin uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan joka 10. suomalainen lapsi elää köyhyydessä. Suomalainen köyhyyskin on muuttanut muotoaan, sillä uudenlainen lapsiköyhyys löytyy kahden huoltajan perheistä, joissa vanhemmilla on korkeakoulututkinto ja usein työtäkin, mutta saaduilla ansioilla ei vain enää elä.  

Tallinnan vanhaa kaupunkia 14.12.16

Lisääntyvästä köyhyydestä ja syrjäytymisestä huolimatta meillä suomalaisilla on kuitenkin moni asia vielä erittäin hyvin. Ei anneta mediasta tulvivan negatiivisuuden musertaa meitä, vaan uskotaan tulevaisuuteen ja siihen, että asioita voi muuttaa. Jos vain haluamme. 
 

Virallista joulufiilistelyä

Ritarinkukka Rozetta

Marraskuu vaihtui vihdoin joulukuuksi. Tai vihdoin ja vihdoin. Aika tuntuu suorastaan lentävän ja tätä vauhtia ollaan keväässä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Hyvä niin, sillä kesä on aina yhtä tervetullut. Vietetään tämä joulukausi kuitenkin ensin tästä alta pois.

Eilen olin Lohjan kirkossa erään pankin tarjoamassa joulukonsertissa. Oli kyllä komeaa kuunneltavaa. Sopraano Mari Palon ja tenori Ilkka Hämäläisen lisäksi konsertissa esiintyivät Lohjan kaupunginorkesterin ammattimuusikot johtajanaan kapellimestari Esa Heikkilä. Mari Palon ääni soi niin kauniisti, että sitä olisi kuunnellut mielellään ilman säestystäkin. 

Ritari Rozetta hieman eri valaistuksessa

Minä aina liikutun kaikenlaisen kauneuden edessä. Kauniit ja upeasti esitetyt joululaulut nostivat monia lapsuudenmuistoja mieleen ja niitä miettiessä liikutus vain syveni. Kotiin päästyäni katsoin nauhalta Master Chef Australia 2016 loppuhuipennuksen ja valmiiksi liikuttunut mieli vuodatti kyyneliä kuunnellessani tuomarien lämpimiä sanoja kolmella parhaalle kilpailijalle. Olkoon vain etukäteen käsikirjoitettua tositv:tä, mutta omassa kategoriassaan tämäkin kausi oli jälleen lämminhenkistä ja kivaa katseltavaa.

Joulumarkkinoiden kavalkaadi on alkanut ja tulevana viikonloppuna olisi ainakin Hvitträskin joulumyyjäiset upeassa vanhassa museomiljöössä. Sinne menen, jos vain suinkin ehdin, mikä on kylläkin hiukan epävarmaa.

Eilen ripustin perinteisen joulukalenterin eteisen seinälle. Ystäväni on tehnyt kalenterin meille 30 vuotta sitten ja joka joulu se on ollut esillä. Kuvaa ottaessa pussukoissa ei vielä olut mitään, mutta eilen laitoin sinne niinikään perinteen mukaisesti joulukarkkeja.

Toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua. Älkää stressatko jouluvalmisteluiden kanssa. Joulu tulee ja menee, teki niin tai näin.