J.K. Harju - kuka hän on?

Oletko kuullut J.K.Harjusta (1910-1976)? En ollut kuullut minäkään, mutta nyt tiedän, kenestä on kyse. Hän oli helsinkiläinen asunnoton alkoholisti, itseoppinut kirjoittaja, joka keräsi mittavan määrän tietoa laitapuolen kulkijoista. Laitapuolen Lönnrotiksikin häntä on kutsuttu.

1960-luvulla monet asunnottomat alkoholistit olivat sodan käyneitä ja siellä traumatisoituneita. Sodan jälkeen muutto kaupunkeihin lisääntyi ja asuntopula oli suuri. Tukiverkostoja ei ollut ja työtön sai helposti irtolaisuusstatuksen, joka johti pidätyksiin.

Harju osallistui Suomalaisen kirjallisuuden seuran järjestämään perinteenkeruukilpailuun, jonka johdosta hän sai arkistosta arvovaltaisia tukijoita. Arkisto tarjosi Harjulle kyniä, paperia ja kirjoituskoneenkin. Näyttelyn tuottaja Sauli Seppälä arvioi, että suhde SKS:n arkistoon saattoi olla Harjulle inhimillisin kosketus järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Harju koki elämäntyökseen tallentaa Helsingin kaduilla kohtaamiensa ihmisten kohtaloita.

  
Harjun 20 000 muistikirjasivua on tallennettu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistoon. Folkloristit ovat laajasti tienneet materiaalista, mutta aiemmin ei oikein kukaan ole tarttunut aktiivisesti Harjun teksteihin tutustumiseen. Folkloristit Heli Paakkonen ja Maija Karasvaara ovat nyt muutaman vuoden ajan tutkineet Harjun aineistoa. He ovat myös kuratoineet näyttelyn Hanna Västinsalon ja kaupunginmuseon näyttelytyöryhmän kanssa.

Näyttely antaa äänen kodittomille ja alkoholisoituneille yömajojen ja hoitokotien miehille ja naisille, prostituoiduille, viinatrokareille, tuurijuopoille ja pikkurikollisille. Näyttely on mielenkiintoinen sukellus sellaisten ihmisten elämään, joista harvoin positiivisesti puhutaan. Tänäkin päivänä syrjäytyneitä ihmisiä kaihdetaan, jopa pelätään tietämättä, mikä on heidät ahdinkoon ajanut. Tuskin kovin moni ihminen omasta tahdostaan tietoisesti ryhtyy asunnottomaksi, alkoholistiksi tai minkäänlaiseksi laitapuolen kulkijaksi. Meistä kuka tahansa saattaa joutua vaikeuksiin vaikkapa avioeron tai taloudellisen katastrofin seurauksena.

Kaupunginmuseon ystävät ry on avannut minulle mielenkiintoisen väylän tapahtumiin ja näyttelyihin, joihin ei ehkä muuten tulisi kovin helposti lähdettyä. Yhdistyksen jäsenenä olen päässyt erilaisten näyttelyiden ennakkoavajaisiin ja paikkoihin, joihin ei välttämättä ole suurelle yleisölle pääsyä. Näin tapahtui myös Pullopostia Kurvista -näyttelyn osalta. Museon ystävistä sain tiedon veljenvaimolta, jonka kanssa tilaisuuksiin osallistun. Kiitos siis Marille tästä harrastusmaailmaani avartavasta mahdollisuudesta.

Helsingin kaupunginmuseon (Aleksanterinkatu 16) näyttely Pullopostia Kurvista museon 4. kerroksessa on esillä  15.11.2019-29.3.2020, ma-pe 11-19, la-su 11-17. Museoon on aina vapaa pääsy. Näyttelystä ja J.K.Harjusta uutisoi myös Helsingin Sanomat la 16.11.2019.

PS. Lihavoituja tekstejä klikkaamalla löydät lisätietoa.

Olettepa ahkeria

Lähellä olevan järven rantaa 29.11.16

Kylläpä te kaikki olette olleet viime päivinä ahkeria. Ainakin postauksia tulee sellaista vauhtia, että kiirettä pitää niiden lukemisessa. Ei kyllä kommentoimaan ehdi, joten kiitänpä nyt tässä kaikista ihanista joulukalenteriluukuista, jotka tähän mennessä jo ovat ilmestyneet. Kekseliäisyyttä, leikkisyyttä, tietoa ja vaikka mitä kivaa olette meille kaikille iloksemme tuoneet.

29.11.16

Lämpötila sahaa sellaista vauhtia, ettei ainakaan kuvituksen kanssa perässä pysy. Välillä on ihan kunnolla pakkasta ja aurinkokin paistaa. Sitten taas mennään plussan puolella, jolloin rapa roiskuu, eikä päivä valkene laisinkaan. Kerrospukeutuminen on nyt valttia, sillä helpompi ottaa päivän mittaan jotain pois, kuin palella liian vähäisissä tamineissa.

29.11.16

Kaikenlaisia jouluvalmisteluja tässä on tullut tehtyä, mutta silti on sellainen olo, kuin jotain tärkeää olisi jäänyt tekemättä. Tämä johtunee siitä, että olen ottanut joulunodotuksen varsin lokoisin mielin. Teen, minkä teen. Ja jos jotain jää tekemättä, sitten jää. Olen keskittynyt näköjään enemmän viihdyttämään itseäni, kuin panostanut leipomiseen ja joululahjoista murehtimiseen. Eilen kävin päiväreissulla Tallinnassa ja lauantaina Hectorin konsertissa.

Tallinnan vanhan kaupungin portti Vana Viru -kadulla 14.12.16

Ties kuinka monennen kerran yritän pitää kiinni siitä, etten lähde mukaan joululahjastressiin ja juokse pinna kireällä kaupoissa miettimässä, mitä ostaa ihmisille, joilla jo on kaikki tarvitsemansa. Pieniä lahjoja annan. Lähinnä itse tehtyjä, kuten omatekoista sinappia (joka on niin hyvää, että voisin syödä sitä lusikalla suoraan purkista), herukkahyytelöä, taatelikakkua ja villasukkia. Muutamille läheisille teetin omista kuvistani kalenterin. Siitä on jo muodostunut perinne, jota läheiset odottavat. 

Tallinnan joulutorilta 14.12.16

Lähipiirini koostuu tällä hetkellä aikuisista. Osa heistä on jo niin iäkkäitä, ettei yhteisiä jouluja kovin montaa enää ole. Siksi joulu on lähinnä yhdessä syömistä ja hetken aikaa yhdessä olemista. Perheemme joulunvietto on selvästi tulossa murrokseen, mutta aika näyttää, mihin suuntaan tulevaisuudessa lähdemme. Päädymmekö entiseen tapaan kokoontumaan yhteisen ruokapöydän ääreen, vai kehitämmekö uusia joulunviettotapoja. Niin tai näin, sen näyttää aika.

Tallinnan joulukuusi 14.12.16

Välillä on hiukan vaikea pitää mieli iloisena ja positiivisena, kun maailma ympärillä on kaikkea muuta. Juuri radiossa kerrottiin uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan joka 10. suomalainen lapsi elää köyhyydessä. Suomalainen köyhyyskin on muuttanut muotoaan, sillä uudenlainen lapsiköyhyys löytyy kahden huoltajan perheistä, joissa vanhemmilla on korkeakoulututkinto ja usein työtäkin, mutta saaduilla ansioilla ei vain enää elä.  

Tallinnan vanhaa kaupunkia 14.12.16

Lisääntyvästä köyhyydestä ja syrjäytymisestä huolimatta meillä suomalaisilla on kuitenkin moni asia vielä erittäin hyvin. Ei anneta mediasta tulvivan negatiivisuuden musertaa meitä, vaan uskotaan tulevaisuuteen ja siihen, että asioita voi muuttaa. Jos vain haluamme.