Rypäleet talteen

Zilgat syyskuun alkupuolella

 

Vietin yhdestä sadepäivästä aamupäivän keikkumalla tikkailla pergolan katon alla leikkaamassa rypäleterttuja ämpäriin. Loppupäivä menikin sitten rypäleitä höyryttäessä mehuksi. 

Syyskuun alussa näytti, etteivät rypäleet kypsy ollenkaan. Kyllä kypsyivät. Vain pieni osa jäi raa'aksi. Sadonkorjuun ohessa leikkasin pitkäksi venähtäneitä versoja netistä löytämieni ohjeiden avulla. 

Rypäleitä kertyi neljä ämpärillistä. Osa oli jo niin kypsiä, että ne rapisivat poimintavaiheessa pergolan lattialle. Litistyneistä rypäleistä syntyneet sinimustat läiskät eivät jää pysyviksi. Suurin osa läiskistä lähti jälkisiivouksen yhteydessä harjaamalla ja loput vedellä.

Yllättävän paljon Zilgasta syntyy mehua, vaikka itse marja on pieni ja sen sisällä hedelmän kokoon nähden iso kivi. Suurimman osan mehusta purkitin sellaisenaan pakasterasioihin.  

Osasta mehua tein samantien hyytelöä, joka maistuu hyvältä esimerkiksi juustojen kanssa tai liharuokien tai maksalaatikon kera. Moista määrää mehua emme Ukkokullan kaksistaan ehdi talven aikana käyttämään. Etenkin, kun jo aiemmin tein herukoista mehua. Niinpä valmistan myöhemmin lisää hyytelöä, jota aion jakaa sukulaisille ja ystäville.

Jonkun verran Zilga-terttuja jäi korjaamatta. En saanut tikkaita turvallisesti pergolan ulkoseinälle. Enkä sateen vuoksi halunnut mennä sinne muutenkaan keikkumaan. Mustarastaat käyvät napsimassa rypäleitä. Syököön jäljelle jääneet kiitokseksi, etteivät käyneet pergolan puolella satoa liikaa verottamassa.

Aronia

Aronioita tuli isoimpaan pensaaseen mukavasti. Muut pensaat leikattiin vuosi sitten matalaksi. Ne ovat kasvaneet isoiksi, mutta marjoja ne eivät ole tehneet. Joka kerta portaita alapihalle laskeutuessani pelästyin aroniapuskasta metelillä lennähtäneitä mustarastaita. Yhtä monta kertaa päätin, että pitää tulla pian pelastamaan marjoja omaan käyttöön. En ole ehtinyt. Eikä se nyt suuremmin harmitakaan, koska pakastin on täynnä marjatuotteita. Lisäksi omenasato jäi pieneksi, eikä hedelmien laadussakaan ole kehumista. Tarkoitus oli nimittäin yhdistää säilönnässä omenat ja aroniat.

Muutama Huvitus ja Punakaneli tuli syötyä. Syysomenassa oli enemmän hedelmiä, joita linnut kävivät ahkerasti syömässä. Sillä seurauksella, että hedelmä putosi maahan muurahaisten ja ampiaisten hyödynnettäväksi. Sen, mitä kompostorilta pelastui, kuorin ja pilkoin kattilaan. Keitin omenoista kanelilla ja sokerilla maustettua hilloketta aamupuuron lisukkeeksi. 

Kurpitsoja tuli pieneen istutusalaan nähden kivasti. Spagettikurpitsat olemme jo syöneet. Kuvan kurpitsoista pienemmät syödään varmaankin keittona tai uunissa valmistettuna. Isoimmasta suunnittelen tekeväni joko kurpitsapikkelsiä tai tavallista etikka-sokerisäilykettä.

Kasvihuone on jo tyhjennetty. Lavakauluksissakin on enää kosmoskukat. Olen odottanut lämmintä ja aurinkoista päivää pestäkseni kasvihuoneen. Yleensä olen tehnyt sen syksyllä, koska keväällä on sitten kiva aloittaa uusi kausi puhtaan kasvarin kera.

Teimme Ukkokullan kanssa päiväreissun Tallinnaan. Meillä oli auto mukana, mutta sillä ajettiin keskustan ympärillä aika rajallisesti. Lopulta veimme auton satamaan parkkiin ja jatkoimme jalkaisin ja ratikalla.

Kotiin ostimme marketista virolaisia purkkikeittoja; seljankaa, borshia. Ne ovat edullisia ja maukkaita. Ostimme myös leipää ja savujuustoa. Lihatuotteita ei suositella tuotavan Suomeen EU:n alueella pahentuneen afrikkalaisen sikaruton vuoksi. Savujuusto kuuluu eläinperäisiin tuotteisiin, joten sen suhteen mokasin eli juustokin olisi ollut hyvä jättää ostamatta

Tallinnan laajentunut ratikkaverkosto helpottaa nyt matkailijoitakin, kun kakkosen ratikkaan voi hypätä kyytiin jo satamassa. Minulla on entuudestaan virolainen matkakortti, johon voi ladata rahaa kaikissa R-kioskeissa. Terminaalissa olisi ollut kyseinen kioski, mutta automatkustajina emme tulleet terminaalin kautta. Niinpä kysyin Nautica-keskuksen Rimi-marketin infosta, voiko matkakorttia ladata heillä. Kyllä voi ja latasinkin. Ratikoissa voi maksaa myös pankkikortilla.

Vietyämme auton sataman parkkiin, hyppäsimme kakkosen ratikkaan ja ajoimme Koplin suuntaan Balti Jaam -torille. Vuonna 2018 avattu tori on kolmikerroksinen rakennus, josta löytyy monenlaisia ruokamyymälöitä ja lukuisia ruokapaikkoja sekä palveluita. Toisessa kerroksessa on virolaista käsityötä, vaatteita, antiikkia ja vanhaa tavaraa.

Katetussa ulkotilassa on hedelmä- ja vihanneskauppiaita. En kyennyt ohittamaan hyvän näköisiä kantarelleja, joita myytiin kilohintaan 6,90. Ostin kaksi kiloa, jotka seuraavana päivänä puhdistin ja pakastin.

Balti Jaam -torilta kävelimme vanhaan kaupunkiin. Sää suosi meitä auringon porottaessa +24 asteen lukemissa. Kiertelimme kaupungilla ruokapaikkaa etsien. Niitähän Tallinnassa on joka nurkalla. Lopulta istahdimme yhteen Rootermann-keskuksen torialueella sijainneen ravintolan ulkoterassille. Söimme paahdettua ankanrintaa uuniperunan, herkullisen punajuuren ja punaviinikastikkeen kera. 

 

Aikamme terassilla ruokaa sulateltuamme kävelimme Viru-keskukseen. En ole vuosiin käynyt siellä. Halusin nähdä, millainen kauppakeskus nykyään on. Samanlainen kuin mikä tahansa kauppakeskus missä tahansa kaupungissa. Kiiltäviä lasikaiteita, kirkkaasti valaistuja merkkituotekauppoja, rullaportaita sinne sun tänne. Ei innostanut. Vielä vähemmän siksi, että Ukkokulta inhoaa shoppailua. Niinpä ehdotuksestani kävimme pohjakerroksessa sijaitsevassa marketissa. Muistin, että olen etsinyt Suomessa monesta paikassa tryffeliöljyä. En ole löytänyt. 

Kaubamajan ruokakauppaa voisi verrata entiseen Stockmannin Herkkuun. Hyvä valikoima tuotteita, joita ei joka kaupassa meilläkään ole. Kauniisti aseteltuja erikoisuuksia, hinnat melko korkeita. Kiva oli katsella ja taivastella. Mikä parasta, löysin etsimäni eli pienen pullon tryffeliöljyä 8 eurolla.

Palasimme satamaan ja siirryimme auton kanssa jonottamaan laivaan pääsyä. Paatti nieli ison määrän rekkoja ja yllättävän paljon myös henkilöautoja ottaen huomioon, että loma-aika on jo ohi. Laivassa oli mennen tullen melko väljää, eikä istumapaikoista ollut puutetta. Kolmannen luokan trubaduuri koitti saada eloa yleisöön siinä kovin hyvin onnistumatta. Karaokea on aina hauska kuunnella. Nyt ainoastaan yksi brittikaveri esitti pari biisiä.

Reissu sujui hyvin. Tallinnassa käynti on mukava ja helppo ulkomaanmatka, jossa parasta on kotiinpaluu ja pääsy omaan sänkyyn nukkumaan. 

Kiva päivä Tallinnassa

Kukkakauppa Balti Jaam -torilla

Vietin vauhdikkaan perjantain ystävän kanssa Tallinnassa. Menimme aamulaivalla ja tulimme takaisin iltalaivalla. Auto oli mukana, mutta jätimme sen satama-alueelle parkkiin ja lähdimme ratikalla ensimmäiseen kohteeseen eli käsityötarvikeliike Karnaluksiin. Ensin kävimme R-kioskilla lataamassa matkakortttiin päivälipun ja sitten Linnahallin ratikkapysäkille odottamaan ratikka 2:sta.

Sunnuntaina eli 1.12. kakkosen ratikkaan pääsee kyytiin myös sataman A-terminaalin edestä. Uudistus, joka helpottaa kulkua pidemmällekin kaupunkiin.

Glögiä ja pientä suolapalaa myytiin myös useissa kioskeissa.

Sää oli harmaa ja ajoittain tihkutti vettä. Kesk Turgin pysäkiltä on lyhyt kävelymatka Karnaluksiin. Rakennuksen ulkokuori on paketoitu remonttia varten, mutta sisäänkäynti käsityötarvikeliikkeeseen löytyy helposti.

Minun ostostarpeeni rajoittui pariin rullalankaan. Kiersin kyllä ihmettelemässä tavarapaljoutta. Lankojakin hypistelin ostamatta kuitenkaan mitään. Pari pientä juttua rullalangan lisäksi lähti mukaan.

Paljon vaatteita ompeleva ystävä tarvitsi erilaisia neuloja, joiden hinnat ovat Karnaluksissa selvästi edullisempia. Lisäksi valikoima on laaja. Ystävä osti myös ompelukoneeseen liitettävän laitteen, jolla voi kätevästi tehdä vinonauhaa itse haluamastaan kankaasta. Aikaa kaupassa tietenkin vierähti pitkä tovi. Oli hauska katsella valikoimaa ja nähdä tarvikkeita, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiennyt mitään.

Pulut odottavat junaa Balti Jaam -asemalla

Karnaluksin lisäksi oli tarkoitus käydä kangasliike Akabhan:ssa (jossa on myös lankoja, askartelutarvikkeita ym.), joka sijaitsee lähellä Karnaluksia, Tartu mnt 63:ssa.  Se jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Sen sijaan hyppäsimme jälleen ratikka 2:een ja hurautimme Balti Jaama -torille.

Viron tasavallan hallitus, Stenbockin talo

Balti Jaama -torilla oli jouluisa tunnelma ja monenlaista kauppaa sekä ravintolaa. Joimme siellä glögit ja myöhemmin kahvit ja rahkatortut. Mitään erikoista ei tullut ostettua, vaikka kaikenlaista oli tarjolla. Oli mukava katsella ja hypistellä. 

Lopulta lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Matka ei ole pitkä, reitti sen sijaan helppo ja kävelytietä hyvä edetä, kun ei tarvitse loikkia katujen yli liikennevaloissa seisoen. Vanhassa kaupungissa on nähtävää muulloinkin kuin kesällä. 

Nunne-kadun varrella pieni Koorti Puisto, jossa peurapatsas.

Tallinna on viehättävä keskiaikainen Hansa-kaupunki. Katuverkko on suurelta osin peräisin 1200-1500 -luvuilta, jolloin kaupungin nimi oli Reval. Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja. Kerran osallistuin kierrokselle, jolloin oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin laajemminkin. Silti joka kerran siellä käydessä iskee hillitön tarve saada lisää tietoa. Koskahan saisin järjestettyä itselleni useamman päivän kaupunkiloman, jotta ehtisin tutustua historiaan ja nähtävyyksiin syvemmin?

Raatihuoneen torilla on jo avattu perinteinen joulutori. Ison, valoilla koristellun esiintymislavan lisäksi torilla on pari karusellia ja joukko pieniä mökkipuoteja, joissa tarjolla on niin syötävää, käsitöitä, keramiikkaa kuin paljon muutakin. Torin keskellä seisoo valtava joulukuusi, jonka sanotaan olevan Euroopan ensimmäinen joulukuusi. Sen perinteet ulottuvat vuoteen 1441.

Esiintymislavalla on monenlaista ohjelmaa. Meidän vierailuhetkellä lavalla ei ollut ketään. Lukuisat koristeelliset valotkaan eivät olleet vielä näyttävimmillään, kun harmaasta päivästä huolimatta luonnonvaloa oli vielä riittävästi.

Torilla aikamme kierreltyämme suuntasimme vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ja sieltä Rootermanni-korttelin läpi sataman läheisyydessä sijaitsevaan Nautica-ostoskeskukseen. Kolean ja sateisen sään vuoksi totesimme mukavammaksi viettää loppuaika ennen kotiinpaluuta lämpimämmissä sisätiloissa. Muutamia ostoksiakin oli vielä tarkoitus tehdä.

Tallinna on kehittynyt ja muuttunut valtavasti sitten ensimmäisten vierailujeni. Rootermannin korttelissa sijaitsevassa hotellissa olen yöpynyt muutaman kerran. Alue on tänä päivänä aivan jotain muuta, kuin ensimmäisen hotelliyöpymisen aikaan. Vanhoja rakennuksia on purettu, korjattu ja liitetty osina uusiin rakennuksiin. Alueella on monenlaisia palveluja myymälöistä kahviloihin.

Pysähdyimme katselemaan katu- ja torialueilla olevia lukuisia taideteoksia. Joissakin tekijän nimi oli helposti löydettävissä. Alue on muutenkin viihtyisä, kun siellä ei ole autoliikennettä lukuunottamatta joitakin tavarankuljetusautoja.

Tämän teoksen nimi on Ring/Circle. Sen on tehnyt Elo Liiv. Monelle Elo Liivin teoksista tutuin lienee Kadriorgin puistossa oleva Jaan Polskan muistomerkki (2016).

Joskus ajattelin, että virolaiset ovat liian yltiöpäisesti purkaneet vanhoja rakennuksia rakentaen tilalle lasihökötyksiä. Nykyisin ajattelen toisin. Minusta Tallinnan rakennuskulttuuri on uskaliasta, värikästä ja mielenkiintoista. Todennäköisesti moni vanha rakennus on ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei sellaisenaan säilyttäminen ole ollut mahdollista. Tai ainakaan taloudellisesti järkevää. Enenevässä määrin näkee uusia rakennuksia, joissa vanhat tiilirakennukset on otettu osaksi uutta.

En saanut selville, mikä tämän uudisrakennuksen tarkoitus tulee olemaan. Se valmistuu osoitteeseen 4 Ahtri tn:een lähelle Nautica kauppakeskusta ja satamaa. Ensisilmäyksellä saattaa näyttää kummitukselta, mutta tarkemmin katsoen mielenkiintoinen rakennus. Ikkunoiden muodot ovat aika jänniä.

Kauppakeskus Nautican apteekista ostin virolaista jalkavoidetta, jota vuosia sitten eräs Tallinnan vanhimman (Raeapteek Raatihuoneentorin laidalla) apteekin farmaseutti suositteli. Orton Värskendav jalakreem sisältää kummelia, kampria ja meevahagaa eli kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Tällä voiteella saan kantapäät pysymään pehmeinä levittäen sitä jokaisen jalkapesun jälkeen. Sitten puen puhtaat puuvillasukat, jotta voide saa rauhassa imeytyä ihoon.

Samanlainen Orton putkilo oranssin värisenä sisältää käsivoidetta.

Joulutorilta ostin kaksi keraamista kissaa. Kaksi edellistä ostin jo vuosia sitten. Sen jälkeen en ole käynyt joulutorilla tai myyjä ei ole ollut käydessäni paikalla. Nytkin meinasin ohittaa koko kojun, kun katosta riippui ei-niin-kiinnostavia kiiltäviä joulukoristeita. Ystävä huomasi, että onhan siellä keraamisiakin otuksia. Myös muita kuin kissoja. Nämä kaksi kissaa valikoin kotiintuomisiksi.

Ripustin uudet kissat pikkuvessaan entisten seuraksi. 

Tänään on ensimmäinen adventti. Piti virittää lauantaina ulos jouluvaloja. Tihkusateen ja kovan tuulen vuoksi siirsin tehtävän tälle päivälle.

Hyvää 1. adventtia ja alkanutta joulukuuta kaikille!

Laiskamadon kourissa

 
Kaktus aloitti talven toisen kukintakierroksen. Tosin huomattavasti ensimmäistä vaisumpana. Kaktuksen omistaja ei kuki ensimmäistä eikä toistakaan kertaa, sillä hänet on vallannut massiivinen laiskamato. Päivät senkun pitenevät, mutta ihminen ei vaan saa itseään käyntiin.

Virkistääksemme itseämme kävimme veljenvaimon kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Edellisestä kerrasta vierähti jo yli kolme vuotta. Koronakurimuksen aikoina ei tullut lahden yli seilattua suuntaan jos toiseenkaan. Autoja oli laivassa runsaasti, ihmisiä huomattavasti vähemmän. Matkustajan kannalta se oli vain hyvä. Löytyi istuinpaikkoja valittavaksi asti, eikä missään paikassa tarvinnut jonoissa seisoskella.

Kahvila Maiasmokkin näyteikkuna sisältäpäin.

Tallinnassa ajoimme autolla muutamaan sataman lähellä olevaan paikkaan. Kävimme isossa marketissa tutkimassa tarjontaa, urheilu- ja vapaa-ajan vaatekaupassa, alusvaateostoksilla ja laukkukaupassa. Euroopan korkein inflaatiotaso näkyy joka paikassa. Halpoja hintoja löytääkseen ei kannata Viroon matkustaa. 

Kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ja katselemassa. Hämärä laskeutuu Tallinnassa aikaisin siinä missä Suomessakin ja kylmä viima puhalsi kapeilla mukulakivikaduilla. Kulkijoita oli kaduilla todella vähän, joten sen puoleen olisi ollut mukava pidempäänkin kierrellä. Menimme Tallinnan vanhimpaan toimivaan kahvilaan, Maiasmokkiin (Pikk 16, Tallinna), nauttimaan lämmintä juotavaa. Seuraksi söimme herkullisen passion-suklaakakun palaset, jotka kotimaan kahvilahintoihin verrattuna olivat varsin kohtuulliset. Ja mitä muita herkkuja siellä lasihyllyillä olikaan tarjolla.

Marketissa oli suppea valikoima siemeniä. Tavallisten hyötykasvien siemenet eivät meilläkään kovin kalliita ole, mutta Tallinnassa ne ovat vielä edullisempia. Muutaman pussukan nappasin kiireessä ostoskoriin. Jälkikäteen totesin, että enemmänkin olisi kannattanut ostaa, mutta laiskamadon kyllästämä ihminen ei ole saanut laadittua kesän kylvö- ja istutussuunnitelmaa alkua pidemmälle. 

Päiväreissu on aivan liian lyhyt aika edes osaan siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa Tallinnassa olisi nähtävissä ja koettavissa. Kerran jos toisenkin olen suunnitellut useamman päivän matkaa, jolloin ehtisi tutustua laajemmin kulttuuriin, museoihin, nähtävyyksiin ja vielä istua rauhassa kahviloissa ihan vain ilmaa nuuskimassa. Ehkä sitten kesällä...

Kotipihalla ei lumen valkeus silmiä häikäise. Nämä kuvat ovat parin päivän takaa. Sen jälkeen taivaalta on tullut hiven hentoa lunta, joka taatusti katoaa ensimmäisten plussa-asteiden myötä. Ihmisen kannalta pieni pakkanen on miellyttävämpää, kuin tasaisin välein tulevat vesisateet. Niitä ei nyt onneksi ole ihan heti luvassa.

Omenapuun alle jäi vahingossa joulukuun alun lumitaakan katkaisema mustilanhortensian oksa. Seuraavalla kerralla alapihalla käydessäni huomasin jänisten hoitaneen oksan kuorimisen. Näystä säikähtäneenä kävin katsomassa, ovatko järsineet myös varsinaista mustilanhortensiaa. En ole sitä verkottanut, kun jänikset eivät ole olleet siitä kiinnostuneita aiempina vuosina. Puska oli koskematon. Toivottavasti on sitä jatkossakin.

Toisen omenapuun alta löytyi kotilo. Tosin tyhjä ja alta jo rikkoontunut. Silti hätkähdin löytöä, koska netin puutarharyhmissä oli plussakelien aikaan juttuja hyväkuntoisista, joskin jähmeistä kotiloista, joita ihmiset olivat puutarhoissaan havainneet. Lumiseen aikaan monet puutarhaelämän negatiiviset asiat vaipuvat täysin unholaan. Hyvä niin. Ehtii sitä kotiloiden kanssa tapella riittävästi kesälläkin.

Koristemansikan kukka ei todellakaan ole aloittanut uutta kasvun ja kukinnan kautta vielä helmikuun alussa. Se oli säilyttänyt värinsä lehtien suojassa. Mustarastaat kävivät pöllyttämässä lehtiä ja siinä tiimellyksessä koristemansikka tuli esiin. Väriä on puutarhassa juuri nyt niin vähän, että yksikin kirkas piste osuu takuuvarmasti silmään.

Aurinko on näyttäytynyt parina päivänä kerrallaan pidemmänkin aikaa. Useimmiten taivas on kuitenkin pilvessä. Välillä sentään pilvien raosta vilahtaa vanhan taivaan sineä valaen uskoa, ettei aurinko ole meitä unohtanut.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Jänikset ovat syöneet useimmat kärhöt tyvestä poikki. Loistokärhöillä se ei haittaa, koska ne kasvattavat tyvestä uudet versot ja kukkivat niillä. Alppikärhöt sen sijaan kukkiva vanhoilla versoilla. Viime talvena jänikset napostelivat alppikärhöni poikki tyvestä, jolloin en sitten päässyt ihailemaan keväistä kukintaa. Siitä viisastuneena olen suojannut alppikärhöjen tyvet verkoilla. Myös Purple Dream tarvitsee tyvisuojan, koska se kukkii toisen vuoden versoilla. 

Sunnuntaina on Runebergin päivä. Runebergin tortut ilmestyivät kauppoihin heti joulun jälkeen. Seuraavaksi vuorossa on laskiainen ja laskiaispullat. Jollei tähdellisempiä keskustelunaiheita löydy, voi aina pohtia, kumpi tykkää hillosta ja kumpi mantelista.

Mukavaa viikonloppua ja Runebergin päivää kaikille!

Olettepa ahkeria

Lähellä olevan järven rantaa 29.11.16

Kylläpä te kaikki olette olleet viime päivinä ahkeria. Ainakin postauksia tulee sellaista vauhtia, että kiirettä pitää niiden lukemisessa. Ei kyllä kommentoimaan ehdi, joten kiitänpä nyt tässä kaikista ihanista joulukalenteriluukuista, jotka tähän mennessä jo ovat ilmestyneet. Kekseliäisyyttä, leikkisyyttä, tietoa ja vaikka mitä kivaa olette meille kaikille iloksemme tuoneet.

29.11.16

Lämpötila sahaa sellaista vauhtia, ettei ainakaan kuvituksen kanssa perässä pysy. Välillä on ihan kunnolla pakkasta ja aurinkokin paistaa. Sitten taas mennään plussan puolella, jolloin rapa roiskuu, eikä päivä valkene laisinkaan. Kerrospukeutuminen on nyt valttia, sillä helpompi ottaa päivän mittaan jotain pois, kuin palella liian vähäisissä tamineissa.

29.11.16

Kaikenlaisia jouluvalmisteluja tässä on tullut tehtyä, mutta silti on sellainen olo, kuin jotain tärkeää olisi jäänyt tekemättä. Tämä johtunee siitä, että olen ottanut joulunodotuksen varsin lokoisin mielin. Teen, minkä teen. Ja jos jotain jää tekemättä, sitten jää. Olen keskittynyt näköjään enemmän viihdyttämään itseäni, kuin panostanut leipomiseen ja joululahjoista murehtimiseen. Eilen kävin päiväreissulla Tallinnassa ja lauantaina Hectorin konsertissa.

Tallinnan vanhan kaupungin portti Vana Viru -kadulla 14.12.16

Ties kuinka monennen kerran yritän pitää kiinni siitä, etten lähde mukaan joululahjastressiin ja juokse pinna kireällä kaupoissa miettimässä, mitä ostaa ihmisille, joilla jo on kaikki tarvitsemansa. Pieniä lahjoja annan. Lähinnä itse tehtyjä, kuten omatekoista sinappia (joka on niin hyvää, että voisin syödä sitä lusikalla suoraan purkista), herukkahyytelöä, taatelikakkua ja villasukkia. Muutamille läheisille teetin omista kuvistani kalenterin. Siitä on jo muodostunut perinne, jota läheiset odottavat. 

Tallinnan joulutorilta 14.12.16

Lähipiirini koostuu tällä hetkellä aikuisista. Osa heistä on jo niin iäkkäitä, ettei yhteisiä jouluja kovin montaa enää ole. Siksi joulu on lähinnä yhdessä syömistä ja hetken aikaa yhdessä olemista. Perheemme joulunvietto on selvästi tulossa murrokseen, mutta aika näyttää, mihin suuntaan tulevaisuudessa lähdemme. Päädymmekö entiseen tapaan kokoontumaan yhteisen ruokapöydän ääreen, vai kehitämmekö uusia joulunviettotapoja. Niin tai näin, sen näyttää aika.

Tallinnan joulukuusi 14.12.16

Välillä on hiukan vaikea pitää mieli iloisena ja positiivisena, kun maailma ympärillä on kaikkea muuta. Juuri radiossa kerrottiin uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan joka 10. suomalainen lapsi elää köyhyydessä. Suomalainen köyhyyskin on muuttanut muotoaan, sillä uudenlainen lapsiköyhyys löytyy kahden huoltajan perheistä, joissa vanhemmilla on korkeakoulututkinto ja usein työtäkin, mutta saaduilla ansioilla ei vain enää elä.  

Tallinnan vanhaa kaupunkia 14.12.16

Lisääntyvästä köyhyydestä ja syrjäytymisestä huolimatta meillä suomalaisilla on kuitenkin moni asia vielä erittäin hyvin. Ei anneta mediasta tulvivan negatiivisuuden musertaa meitä, vaan uskotaan tulevaisuuteen ja siihen, että asioita voi muuttaa. Jos vain haluamme. 
 

Lumi tuli, lumi meni

Kartiovalkokuusi - Picea glauca

Lumi tuli ja lumi meni. Sellaista tämä alkutalvi täällä etelärannikolla on miltei joka vuosi. Tänään on pilvistä ja pimeääkin pimeämpää. Tuulee aika navakasti, mutta ulkona tuntuu melko lämpimältä. Mittarissa on kuusi astetta plussaa, joten ei siis ihme, ettei näpit palelleet.

Tänään viritttelin jouluvaloja sisälle. Yksi kynttelikkö sanoi sopimuksensa irti, eikä ajastimia ollut riittävästi. En kuitenkaan lähtenyt kauppaan, sillä tänään on "älä osta mitään" -päivä. Ehtii sitä ajastimet hakkia ja jouluvaloja sytytellä myöhemminkin. Yksi päivä sinne tänne.

Posliinirikko - Saxifraga x urpium Auringon ihanat -blogin Inkalta

Kohensin myös alkuviikosta pihalle laittamiani jouluvaloja. Kameraa en viitsinyt sisältä hakea, sillä kuvaaminen ei nyt hämäryydessä innostanut. Sen sijaan ulkoilu sinänsä tuntui mukavalta ja niinpä hain kellarista lapion ja kanttasin päivänliljapenkin. Maa on sulaa, joten lapio upposi multaan vaikeuksitta. Joitakin kastematojakin oli vielä hereillä ja avitin niitä takaisin maan uumeniin laittamalla hitusen multaa itse kunkin päälle. Olivat ehkä hiukan jäykänoloisia verrattuna kesäiseen aktiivisuuteen.

Laivan jälkiruokatarjontaa - enkä ottanut edes joka sorttia

Keskiviikkona olimme päiväreissulla Tallinnassa. Koska matkassa oli mukana iäkkäät vanhempani, ohjelmassa mentiin heidän ehdoillaan. Kävimme katsomassa jouluisia kojuja Raatihuoneentorilla ja myös kahvilla siinä torin laidalla. Tallinnassa ei satanut, mutta aina siellä tähän aikaan vuodesta tuulee kylmästi. Lämmin juotava sulatti hyytyneitä jäseniä.

Valkosuklaalla päällystettyä juustotorttua mansikkakastikkeella

Tallinnassa kannattaa kipaista myös apteekissa. Koska tiesin, etteivät vanhempani jaksa kovin paljon kävellä, katsoin etukäteen netistä Raatihuoneentorin lähellä olevien apteekkien sijainnin. Itse asiassa Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva apteekki eli Raeapteek (suom. Raadinapteekki) sijaitsee aivan Raatihuoneentorin tuntumassa jo vuodesta 1422 lähtien ja siellä kävimme ostoksilla. Toimivan apteekin ohessa on myös apteekkimuseo, johon kannattaa tutustua. 

Voltaren emulgeel -geeliä kannttaa ehdottomasti tuoda Tallinnasta, jos sitä vain käyttää. 150 gramman tuubi vahvempaa versiota maksoi 15,67 €, kun Suomessa 100 gramman tuubi maksaa noin 24 euroa. Myös Compeed-laastareita kannattaa ostaa virolaisista apteekeista. Eivät ne sielläkään ihan halpoja ole, mutta edullisempia kuin meillä. Kaikkien Viron apteekkien osoitteet ja hinnat löydät tästä linkistä. 

Hinnat ovat toki nousseet melkoisesti Virossakin, mutta moni tuote on siellä edelleen merkittävästi meidän hintojamme alhaisempi. Ja virolaisissa apteekeissa saattaa olla myös tarjouksia. Kesällä ostin isälle Aspirin cardiota tarjousihintaan 4,20 €. Suomessa sama paketti maksaa noin 12 euroa.

Jos on kerran Tallinnan joulutorilla käynyt, ei sieltä välttämättä uusia yllätyksiä löydy. Virolaisia perinneneuleita, huovutettuja hattuja, keramiikkaa, joulukoristeita ja monenlaista syötävää. Katselimme kojujen tarjontaa hetken aikaa, mutta ostokset jäivät melko vähiin. 

Astuimme vanhaa kaupunkia kiertävään minijunaan ja teimme 20 minuutin sightseeing-reissun. Kierros maksoi 6 € per henkilö. Junassa sai hyvän käsityksen kaupungin kapeista kaduista ja vanhoista rakennuksista. Harmittelin, ettei ainakaan näin talviaikaan junassa ollut minkäänlaista selostusta tai opastusta. Hurjan paljon vanhoja rakennuksia remontoidaan, mikä on pelkästään iloinen asia.

Ostin joulutorilta kolme erilaista keramiikkakissaa. Yhden pöydälle seisomaan, toisen jonnekin roikkumaan ja kolmannen rintarossiksi. Eivät olleet kalliita ja nuori söpö miesmyyjä vetosi tällaisen tädin tunteisiin juuri sopivasti, että kukkaron nyörit aukesivat.

Laivamme saapui Tallinnan satamaan klo 14 ja pois se lähti jo klo 18. Koska meillä oli auto mukana ja ajoimme sen ulos laivasta, jäi maissaoloaika tosi lyhyeksi. Paluumatkalla satamassa unohdin vahtia huononäköisen isäni kulkua ja tokihan hän sitten kompastui katukiveykseen ja kaatui. Hän otti vastaan käsillään, jolloin oikean käden keskisormeen tuli oikein kunnon palkkeenkieli. Verta tuli ihan mahdottomasti. Käärin isän sormen auton ensiapupakkauksen sidetarpeilla, mutta se ei huoltani paljon helpottanut.

Rintarossikissa

Vanhojen ihmisten tapaan isäni vähätteli vammaansa ja paineli laivan hyttiin pesemään sormeaan kylmävesihanan alla. Verentulo ei vähentynyt laisinkaan. Laivoilla reissatessani olen nähnyt niissä sairaanhoitajan/ensihoitajan huoneen ja isälle mitään kertomatta kävin kysymässä laivan infosta, onko ko. laivassa sairaanhoitaja ja jos on, niin voisiko hän tulla vilkaisemaan isän sormea. Mieshoitaja saapuikin pian paikalle ja hän totesi heti, että haava vaati ompelemista. Sairaanhoitaja ohjasi meidät ysikannella sijaitsevaan hoitohuoneeseen, jossa hän leikkaussalivalaisimen loisteessa puhdisti, tikkasi ja paketoi isän sormen. Eikä edes ottanut siitä mitään maksua, vaikka ovessa oli käyntihinnaksi mainittu 15 euroa. Erittäin ammattimaista ja ystävällistä palvelua, josta laitoin kiittävää palautetta laivayhtiölle. Iso huoli putosi sydämeltäni, kun saatoin jättää illalla isän kotiinsa paikattuna.

Juuso nukkuu parhaillaan takkahuoneen nojatuolissa. Kuorsaaminen kuuluu tänne työhuoneeseen saakka. Kunhan myöhemmin illalla istahdan sohvalle kutimeni pariin, saan taas Juusosta seuraa. Sillä on tapana tulla ihan kylkeen kiinni ja siinä se sitten vaihtelee asentoaan nyhjäten mamman vieressä. Oma kissa on kyllä iso ilo.

Mukavaa viikonloppua ja pikkujoulun aikaa teille kaikille!