Ruusuja, ruusuja - ei nyt sentään miljoonaa

Rosa Ritausma

Puutarhani ruusuilla ei ole ollut paras mahdollinen kesä. Ensin ankara talvi kuritti joitakin pensasruusuja niin kovalla kädellä, että kaksi niistä otti ja kuoli kokonaan. Kirvoja ja kaikenlaisia öttiäisiä on ollut pilvin pimein, eikä välttämättä ruusuille mieluisia. Sateitakin on tullut melkoisesti ja välillä niin kovalla voimalla, että terälehdet ovat karisseet kilpaa maahan ja jäljelle jääneet ruskettuneet ennen aikojaan.

Ritausmasta talvi vei kaikki pidemmäksi kasvaneet versot. Siitä huolimatta se kasvatti reippaasti uusia oksia ja pukkasi niihin valtaisan määrän nuppuja. Helteillä nuppujen viereen pitäisi ilmeisesti leiriytyä saadakseen avautuvista kukista kelvollisia kuvia. Kosteus ja lämpö saavat kukinnan etenemään nupusta lakastumiseen pikavauhdilla. Ritausmalle tyypillisiä tylliunelmakuvia en ole tänä kesänä onnistunut saamaan laisinkaan. Se on joko tiiviissä nupussa tai seuraavana jo lähellä laskastumista.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa F.J. Grootendorst

Ruusuinnostukseni on kohtalaisen tuoretta, joten suurin osa pensaistani on vielä nuoria. Lisäksi perustin ruusuja varten naapurin aidan (aidan, jota ei enää ole) viereen uuden ruusupenkin, jonne siirsin muutamia ruusupensaita. Juuri näistä pensaista kaksi kuoli ja muutkin lähtivät hyvin kituliaasti keväällä kasvuun. Kuolleiden tilalle hankin uudet eli kirjoapteekkarinruusun ja Ilon.

Rosa rugosa 'Sävel'

Lumoa ja Sointua lukuunottamatta kaikki ovat tehneet edes muutaman kukan, joista olen ollut kovin iloinen. Ajattelin, että käyttäköön voimansa kasvuun ja kukkikoon sitten ensi vuonna runsaammin. Eilen illalla löysin runsaasti nuppuja sekä neilikkaruususta että  Sävelestä. Ja tänä aamuna myös yläpihan teresanruususta. Juuri, kun vihdoin muistin kaivaa esille tiedot ruusujen leikkaamisesta. Päivölän ruusuretkellä heinäkuun alussa päätin niin vakaasti, että heti ensi tilassa noudatan Peter Joyn oivallisia leikkausohjeita, mutta niin vain on sekin jäänyt tekemättä.

Rosa Ritausma

Ihan hyvin voisin tietenkin tämänkin ajan käyttää puutarhassa työskentelyyn, mitä nyt istun näpyttelemässä postausjuttuja. Tunnustan aivan rehellisesti laiskottelevani koko viikonlopun. Koska tänään (su 31.7.) on ukkostanut ja satanut oikein kaatamalla, tyhjennän kameraa kuvista, tallennan ja nimeän niitä ja postaan, postaan, postaan....  Silloin, kun juttu kulkee, on paras antaa näppiksen laulaa. Tulee nimittäin taas niitäkin päiviä, jolloin päästä ei saa ulos sanan sanaa. 

Ja ystävät, ajastus on erinomainen keino julkaista postauksia itselleen sopivina ajankohtina. En siis todellakaan istu työhuoneen tietokoneen ääressä päivä toisensa perään. No, ehkä tablettia tulee nykyisin räplättyä turhankin paljon. Tabletilla käyn läpi päivän uutiset, katson säätiedotuksen ja tietenkin luen teidän kaikkien postauksia, illalla sohvalla istuen.

Sadepisaroiden tanssi pergolan katolla

Nyt saa jorinat riittää. Siirryn Donna Leonin pariin lukemaan, miten komisario Guido Brunetti Ansionsa mukaan -kirjassa ratkaisee kadonneiden arvokirjojen tapauksen. Kunhan ensin ruokin kissan ja käyn sulkemassa kasvarin oven.
 

Aherruksen jälkeen passaa laiskotella

Pioni Sarah Bernhardt

Maanantain ahersin pihamaalla tuntitolkulla yhteen putkeen. Öisen ja aamuisen sateen tauottua oli syöksyttävä leikkaamaan nurmikko, joka oli jo ehtinyt kasvaa ylipitkäksi. Kyllä koko puutarha näyttää huomattavasti ryhdikkäämmältä heti, kun saa nurtsin lyhyeksi. Sateiden ja lämmön ansiosta se kasvaa nyt ihan kohinalla.

Valkoinen pioni, jonka nimi on hukassa

Kun nurmikko oli hoidettu, tartuin lapioon ja ryhdyin siivoamaan marjapensaiden alustoja ja ympäristöä. Kanttasin nurmireunat ja kitkin rikkaruohot puskien alta. Kovin paljon rikkaruohoja sinne ei vuosien ahkeroinnin jälkeen tulekaan. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden tienoilla tosin rönsyleinikin kanssa saa käydä kovaa taistoa. Hetkessä ne tunkevat rönsynsä luvattomiin paikkoihin ja alkavat kasvattaa sinne muhkeita juuriaan.

Pioni Jan van Leeuwen

Kerran pari kesässä kanttaan kaikki kukkapenkit ja istutusalueet. Se ei ole kaikkein mieluisin puutarhatyö, mutta siinäkin huomaa toiston tärkeyden ja tehdyn työn tuottaman kiitoksen. Kun kanttaa säännöllisesti, ei työstä muodostu liian raskasta, eikä rikat pääse riehaantumaan. Yhtenä päivänä en millään pysty kaikkia paikkoja kanttaamaan, mutta pariin kolmeen päivään jaksotettuna, työ sujuu joutuisasti. 

Clematis Pink Fantasy

  
Parasta missä tahansa työssä on lopputuloksen tarkastelu. Kun nurmikko oli leikattu ja puskareunat kantattu, alapihalla näytti harvinaisen fiksulta. Ehdin vielä tyhjentää jokusen kasvarissa istutusta odottavan valkoisen punahatun Päivänliljapenkkiin ja purkittaa ja nimilaputtaa joukon jakotaimia.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

  
Lopuksi vielä kiersin puutarhaa kameran kanssa. Tapaan kuvata myös yleisnäkymiä kukkapenkeistä ja pihasta, mutta kun en saa niihin syväterävyyttä, en sitten millään. Hain netistä erilaisia vinkkejä ja neuvoja ja harjoittelin juhannuksen aikaan ties kuinka pitkään niiden parissa. Kuvissa se ei vain näy. Ehkä minun on paras tyytyä yksittäisiin kukkakuviin. Kameran puhdistuksen jälkeen olin jo hetken miettimässä kameran vaihtamista. Siinä on vain pari muttaa. Ensinnäkin raha, toiseksi raha ja kolmanneksi epäilys, että raha menee kuitenkin hukkaan, jos vika onkin pelkästään kuvaajassa. Hohhoijaa, onneksi ei ole tämän suurempia murheita juuri tällä hetkellä.

Varjolilja - Lilium martagon

Tiistaipäivä meni siis työn touhussa ja olin erittäin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kun vielä iltapäivällä alkoi sade, oli se ikäänkuin piste iin päälle. Saatoin tyytyväisenä siirtyä pesulle ja pitää loppupäivän ansaittua vapaata.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Siemenestä kasvatettuja ja purkissa alkukesän viettäneitä punahattuja kukkapenkkiin istuttaessani mietiskelin, miksi monet itse idätetyt kasvit kasvavat niin vaisusti purkissa? Oli purkki sitten pullollaan juuria tai sopivasti tai ei nimeksikään. Sama vaikutus kaikilla vaihtoehdoilla. Ehkä kasvit ajattelevat, että mitä tässä turhia paukkuja kasvuun ja kukoistukseen käyttää, kun tavoite on kuitenkin päästä kukkapenkkiin. Heti, kun ne saa istutettua maahan, alkaa roima vankistuminen ja kukkiminenkin. 

Maurinmalva kuuluu jokavuotisiin suosikkeihini. En tiedä, talvehtiiko se jonkun puutarhassa, minulla ei. Niinpä kasvatan joka kevät uusia yksilöitä. Tänä vuonna vain yksi siemenistä iti. Taitaa olla aika hankkia uusi siemenpussi, sillä siitä samasta olen kasvattanut jo muutaman vuoden ajan. No, joka tapauksessa maurinmalva on viettänyt purkissaan kasvarin hyllyllä koko alkukesän, kunnes se muutama päivä sitten pääsi maahan. Ei nyt sentään yhdessä yössä, mutta ei paljon vähemmässäkäänn siihen ilmestyi ensimmäiset nuput. Ja kasvarissa se oli jo sen näköinen, että ellei tässä kohta päästä kukkapenkin multaan, heitän henkeni oitis.

Verikurjenpolvi - Geranium sang. 'Striatum'

Kun yhden päivän ahertaa, voikin seuraavan sitten hyvällä omalla tunnolla laiskotella. Ja pitääkin. Jos tekee töitä päivä toisensa jälkeen, alkaa mikä tahansa mukavakin työ tuntua puulta. Laiskottelua tietenkin helpotti ulkona säännöllisin välein ropissut sade. Ihan tyhjänpanttina en oikein osaa olla, mutta tulipa kamera tyhjennettyä, kuvat ja blogi varmennettua ja läjä papereita arkistoitua ja siivottua. Työhuoneessa harvoin kesällä ehtii kovin intensiivisesti ahkeroida.

Harjaneilikka - Dianthus barbatus - ainoa, joka selvisi talvesta

Seuraavat päivät menevätkin omaishoidon parissa. Hyvillä mielin voi välillä olla pois kotoa, kun ainakaan puutarhassa ei ole rästihommia odottamassa. Rikkaruohot ja nurtsi kyllä kasvavat, vaikka missä olisin, joten niistä en kanna huolta. Ne kuuluvat puutahurin kesään samalla tavoin, kuin huushollin siivoaminen kenelle tahansa. 

Pionikuvien jakaminen taitaa olla tältä kesältä ohi, sillä näitä narrinhattuja on jo enemmän, kuin kukkivia pioneja. Surutta leikkasin vielä hyväkuntoisia pioneja maljakkoon, koska sateessa ne pilaantuvat ennätysnopeasti. Maljakossa nuppuisena tai hiukan avautuneena leikattu pioni kestää yllättävän pitkään. Ja tuoksuu ihastuttavasti.

Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Blogini on saanut uusia lukijoita. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi:

tuija.rajala Tuijan kortteilua, käsitöitä sekä arkielämää -blogista

Tita Haapajoki ...unelmia ruusuista -blogista

Pihapiika Pihapiian tontilla -blogista

Elämän kolhima

Mukavia kesäpäiviä kaikille! Toivottavat Juuso ja piikansa Between.
 

Laiskotellen

Daalia Pink Blend

Laiskottaa, aivan tautisen paljon laiskottaa. Ja olenpa tänään sitten laiskotellutkin. Ihan koko päivän ja rahan edestä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on piisannut, mutta tämä eukko se on istunut vuoroin tietokoneen, vuoroin ruokapöydän ääressä. Hetken aamulla mietin, josko menisi keinuun dekkarin kanssa, mutta tulinpa sitten työhuoneeseen lukemaan tietsikalta päivän lehtiä ja muita juttuja ja sillä tiellä olen yhä.

Daalia Pink Blend nuppuna - eikös olekin herkullinen.

Sain sentään massiivisen laiskotteluni ohessa maksettua laskuja ja sen jälkeen eksyin ihan vain vahingossa syyssipulitilauksiin. Koitin olla maltillinen, jotta rahaa jäisi syyskuiseen Lontoon matkaan. Onneksi sipulitilauksen laskua tulee pienentään nettikauppaan jäänyt hyvityssumma niistä perennoista, jotka eivät sitten lähteneet laisinkaan itämään tai kasvamaan. 

Daalia - ihan vain joku valkoinen

Totesin sipulivalikoimia eri paikoissa läpikäydessäni, että oikein mukavaa törmätä jatkuvasti uusiin ihanuuksiin, mutta olisihan se kiva saada myös joitakin edellisenä syksynä hyväksi havaittuja lajikkeita. Ettei niiden nettikauppojen välttämättä tarvitse ihan koko valikoimaansa aina laittaa uusiksi.

Kallionauhus

Elokuu näyttää olevan monien keltaisten kukkien ja erityisesti nauhusten juhlaa. Kallionauhukset ovat perinteisesti meillä toimineet perhosmagneetteina, mutta näissä en ole vielä perhosia tavannut. Purppurapunalatvoissa on jokunen ohdakeperhonen käynyt pörräämässä, ja hätäisesti olen yhdestä käynyt kuvan nappaamassa.

Ohdake Amiraaliperhonen purppurapunalatvassa - kiitos TainaT korjauksesta

Laskujen maksun ja sipulitilauksen lisäksi eksyin mielipuuhaani eli listojen laatimiseen. Syyssuunnitelmat ovat vielä hakusessa, mutta tästä ne lähtevät selkeytymään. Päässä jo on aikamoinen sekamelska tehtävistä töistä ja syksyn suunnitelmista. Listan myötä tekemiset konkretisoituvat ja toteuttaminen lähtee rullaamaan omalla painollaan.

Vielä pari surkeatasoista kännykkäkuvaa Jari Sillanpään konsertista. Olihan siinä kokemusta kerrakseen, kun sai avustettua 82-vuotiaan huonojalkaisen ihmisen kapeita kiviportaita ilman kaiteita E-katsomon korkeuksiin. Ja toinen kokemus kertyi sitten alastulosta. Mutta itse artisti oli hurmaava esiintyjä, monipuolinen ja taitava. Eikä suinkaan pelkästään tangolaulaja vaan paljon paljon muuta. Taidanpa nyt ymmärtää huomattavasti paremmin Jari Sillanpään valtaisaa fanijoukkoa.

Urheilun pyhätöksi rakennettu stadion ei ehkä ole laisinkaan paras paikka musiikin esittämiselle, mutta minnepä muualle saisi kerralla ahdettua 35.000 fania. Kiikarit olisi pitänyt olla matkassa mukana, jotta lavalle olisi nähnyt kunnolla, kun ei noita näyttöjäkään ollut esiintymislavan viereisiä lukuunottamatta muualla. Mutta ääni kuului ja ihan kivaa oli. Onneksi olin ottanut pari fleecehuopaa reppuun mukaan, sillä auringon laskettua stadikalla kävi kylmä tuuli, johon ei tarmokas musiikin tempoon osallistuminen riittävästi auttanut. Tosin kotimatkalla bussissa huomasin, että minun fleecepeittoni on ilmeisesti ollut Juuson makuualustana. Musta villatakkini oli harmaana kissankarvoista.

Kallionauhuksen nuppu

Ihanaa. Edessä viikko ns. vapaata ilman mitään ennakkoon sovittuja menoja tai omaishoitoon liittyviä velvollisuuksia. Tänään on siis ihan hyvällä omallatunnolla saattanut laiskotella. Huomenna on tarkoitus tehdä pihalla jotain hyödyllistä. Mikäli selkä sallii. Ristiselässä oikealla puolella nimittäin on jo pidemmän aikaa ollut ilkeä kipu, joka ei särje, mutta liikkuessa kyllä antaa kuulua itsestään. Ja asentoa vaihtaessa niin istuen, vaakatasossa kuin seistessäkin laittaa kyllä välillä kiljahtamaan äkäisesti. Voltaren näyttää auttavan aina vähäksi aikaa. Hyvin minä yhden selkäkivun kanssa pärjään. Vaan pitääkö silloin tulla haitaksi, kun haluaisin touhuta pihalla. Miksei talvella, jolloin olisi paremmin aikaa hoitaa selkäkipua.

Oikein mukavaa ja kesästä elokuun viikkoa kaikille ihanille puutarhahöpsöille - kuin myös kaikille muillekin!