Siemeniä piilottamassa

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sunnuntaina oli sopiva aika piilottaa siemeniä lavakaulusten multiin. Monen lajin osalta olisi voinut aikaisemminkin aloittaa, mutta sattumoisin on ollut muita kiireitä. Viikko sitten tyhjennetystä biokompostorista tuli kottikärryllinen tavaraa, jonka sekoitin lavakauluksiin. Kaikkiin ei riittänyt, laitoin kanankakka+merilevärakeita. Sekoitin multaan myös biohiiltä, jonka toivon tuovan apua kuivuuteen.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, mangoldia, herneitä, tilliä, kirveliä ja tietenkin myös kosmoskukkia, malvikkia ja kehäkukkia. Yhteen laatikkoon laitoin sipulia. Perunoilla on oma laatikkonsa. Etualalla näkyvä laatikko oli varattu valkosipuleille. Viime vuonna tuli oikein hyvä valkosipulisato. Tänä vuonna itäminen oli heikkoa. Kylvin valkosipulien seuraksi tilliä hyödyntääkseni tyhjän tilan.

Salaattia en nyt kylvänyt. Yleensä laitan sitä niin paljon, ettemme millään ehdi kaikkea hyväkuntoisena syömään. Ostan kaupasta ruukkusalaatin, josta syömme osan ja juurakon laitan lavaan kasvamaan. Niin tein viime vuonna ja hyvin toimi. 

Tilasin Hankkijalta lavakauluslaatikoihin valmiiksi muotoon ommellut huput. Alareunassa kiertää tanakka kuminauharesori, jonka ansiosta huput pysyvät hyvin paikallaan. Kyllästyin keräämään aamuisin harsoja pitkin kasvimaata, kun kaikenlaiset kiinnitysviritykset eivät toimineet. Tarkoitus on jossain välissä inventoida harsovarasto ja poistaa käytöstä repaleiset ressukat.

Retiisiä kylvin 12.4. kukkalaatikkoon kasvariin. Sunnuntaina huomasin, että laatikko on täynnä syöntikokoisia retiisejä. Olisi kannattanut kylvää pari viikkoa sitten uusi satsi, vaan jäipä tekemättä. Eiköhän lavakaulukseen kylvetyt pian idä ja tuota uutta satoa.
 

Aurinko paistoi sunnuntaina niin lämpimästi, että piti välillä käydä vähentämässä vaatteita. Shortseissa ja t-paidassa pärjäsi oikein hyvin. Tuulikin, mutta ei kylmästi. Sisälle mennessä huomasin ravistella hiuksistani ison joukon vaahterankukintoja. Niitä on nyt nurmikkokin keltaisenaan.
 

Zilga -viinirypäle

Puutarhakierroksilla tulee ihmeteltyä monien kasvien reipasta heräämistä. Sitten on niitä, joiden asuinpaikassa rapsuttelen hellästi multaa ja tunnustelen varsia epäillen, onko kunkin kohdalla loppu talven aikana kohdannut. Ilokseni huomasin kummankin viiniköynnös Zilgan heränneen. Alapihan Viiniportin Zilga teki viime vuonna vain muutaman rypäleen. Pergolan Zilga tuotti neljä ämpärillistä rypäleitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta pakkasessa on vieläkin muutama rypälemehupurkki.

Pionit ovat kasvaneet viime päivinä korkeutta. Tarkoitus on laittaa niille viime vuonna Latviasta tilaamani tuet. Annan pionien vielä hetken kasvaa ja vahvistua, etten tukia laittaessani vahingoita niitä. Myös perhoangervo ja nuokkuluppio tulevat saamaan samaiset tuet.

Clematis alpina - Alppikärhö

 Kärhöjen selviytyminen talvesta kiinnostaa joka vuosi yhtä paljon. Suurin osa omistani on jo aloittanut kasvunsa. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'n suhteen olin huolissani, mutta niin vain sekin työntää versoa mullasta. Alapihan "muumituijan" vieressä kasvava tarhaviinikärhö 'Black Prince' on edelleen mykkä. Saapa nähdä, haluaako se vain venyttää talviuniaan tavallista myöhemmäksi. 

Noin kolme vuotta sitten kaivoin Pikkupuutarhan Kärhökäytävälle nousseen pikkuisen alppikärhön taimen purkkiin voimistumaan pergolan Zilgan tyvelle. Sehän innostui kasvamaan, joten siirsin taimen purkista multaan. Kun en parempaakaan paikkaa siihen hätään keksinyt, annnoin kärhön jatkaa elämää Zilgan kumppanina. Nyt se on kivunnut Zilgan runkoa pitkin parin metrin korkeuteen. Nuppujakin jo pukkaa. 

En tiedä, mitä Zilga moisesta loiskasvista tykkää. Zilgalla on vahva ja paljas runko pergolan seinustalla. Rungosta haarautuu oksia pergolan yläosiin, mutta lehtiähän alaosassa ei paljoakaan ole.  Alppikärhö saa puolestani käyttää Zilgaa nousutukena. Ohjaan sen omaan tukeensa jossain välissä. Kukkikoon ensin rauhassa.

Tarkoitus oli käyttää tiistain vapaa siirtämällä tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Aamupäivällä se ei onnistunut, kun alkoi satamaan. Ei haittaa, päinvastoin. Maa on edelleen hyvin kuivaa ja jokainen tippa tulee tarpeeseen.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 

Käytin aamupäivän hoitamalla puhelimitse isän asioita. Monet tahot saavat kuolemasta ilmoituksen Digiviraston kautta. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä olla oma-aloitteinen ja ilmoittaa tiedon itse. Isä on saanut eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta. Soitin lopettaakseni sen maksun, koska muuten kesäkuun tuki olisi laitettu maksuun ja myöhemmin sitten peritty takaisin. Perukirjoituksen kannalta on paljon helpompaa, että raha-asiat saa hoidettua ilman turhaa venyttämistä.

Myös isän ammattiliittoon soitto oli hyödyllinen. Hekin saavat ilmoituksen Digivirastolta, mutta soittaessani sain tietää liiton maksavan pitkäaikaisille jäsenille pienen hautajaisavustuksen. Isä on ollut jäsen vuodesta 1954.  

Kirjoitin myös tätä postausta. Iltapäiväksi luvattiin lämmintä, jopa ukkosta. Enköhän silloin saa kellariväen muuton sujumaan. Jokohan uskaltaisi laittaa kelloköynnöksetkin pergolan suuriin ruukkuihin? Tulevat kohta lattian läpi tänne asuinkerrokseen. 

Ystävät kalliit, en ole moneen päivään käynyt kommentoimassa blogejanne. Lukenut kyllä olen, jotta en ihan pihalla ole muiden puutarha- ym. tapahtumista. Henkinen ja ajallinenkin kapasiteettini on nyt tiukoilla. Parempaa kohti ollaan menossa. Siinä auttaa erityisen paljon kevään vaihtuminen kesäksi väreineen ja valoineen.

Hienoja kevätpäiviä kaikille!

 

Siemensunnuntai

 
Helmikuun viimeinen sunnuntai oli aurinkoinen pakkaspäivä. Reippaan järvilenkin ja ruokailun jälkeen oli sopiva hetki ryhtyä kylvöpuuhiin. Kelloköynnökset ja paprikat on jo kylvetty ja koulittu. Ne jatkavat taivaltaan kellarin kasvattomassa. Muilla ei vielä niin suurta hoppua ole, mutta enpä kyennyt pitämään näppejäni irti mullasta.

Varaston pakastimen päällä on sopivan korkuinen ja laakea tila kylvöhommille. Kellarissa olisi toki vapaampaa huiskia mullan kanssa, mutta toisaalta kylvökset on kuitenkin kiikutettava pesuhuoneeseen itämään ja sen jälkeen vielä vähäksi aikaa takkahuoneen ikkunalaudalle. Koulimisvaiheessa taimityöt siirtyvät kellariin ja koulimisen jälkeen taimet jäävät omaan tilaansa kasvilamppujen lämpöön ja valoon.

Muistiinpanojeni mukaan kylvin tomaatit vuosi sitten 25.2. Aikaista ehkä, mutta ensimmäiset tomaatit jo kukkivat siirtäessäni niitä kellarista kasvihuoneeseen 18.5.

Kylvin seitsemää tomaattia. Kuvasta puuttuu Sungold, jonka siemenpussin ehdin heittää tyhjänä roskiin ennen kuvaamista. Enimmäkseen kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät hyvin hatarassa kennokasvarissani. 

Kirsikkatomaatti Artisan Golden Bumble Bee
- Keltaoranssi kirsikkatomaatti, jonka mausta pidän yhtä paljon kuin sen ulkonäöstä, osoittautunut varmaksi ja tuottaisaksi lajikkeeksi

Luumutomaatti Artisan Pink Tiger
- Kesän 2022 uusi kokeilu. Näytti, ettei tekisi yhtään hedelmää, vaan vauhtiin pääsytään satoa tulikin reilusti. Varret  kasvoivat ja rönsyilivät sinne tänne. Hedelmän kärkeen muodostui jännä terävältä näyttävä "piikki", joka ei syödessä haitannut ollenkaan.

Tomaatti Golden Sunrise
- Tästä kullankeltaisesta tomaatista on tullut yksi suosikkini. Maukas ja yllättävän satoisa.

Kirsikkatomaatti Gardener's Delight
- Tämä vanha ja satoisa lajike on saanut lisänimen "maailman paras tomaatti". Suurehkot hedelmät ovat makeita. Kuuluu vakiokasvattamiini.

Kirsikkatomaatti Supersweet 100
- Tämä on satoisa, pieniä tomaatteja tuottava lajike. Varret kasvavat ja rönsyävät helposti ympäriinsä. Pitkiin rypälemäisiin terttuihin tulee lukuisia hedelmiä. Supersweet pitää kasvihuoneolosuhteista, mutta menestyy ulkokasvatuksessa hyvin suojattuna ja tuettuna.

Kirsikkatomaatti Sungold
- Oranssikeltaiset, hieman tavallista kirsikkatomaattia isompi hedelmä, testien mukaan maailman makein tomaattilajike (netistä bongattu juttu).

Päärynätomaatti Yellow Pearshaped
- Tämä on kulttuuriperintölajike 1800-luvun alusta. Tekee keltaisia, päärynän muotoisia, ohutkuorisia hedelmiä. Kuin karkkeja.

Värinokkosiin eli isokirjopeippiin tykästyin viime kesänä. Silloin esikasvatin kolmea väriä, jotka menestyivät hyvin. Aluksi näytti, etteivät oikein meidän pihalla viihdy. Kun sitten siirsin ruukut pois suorasta auringonpaisteesta, rehevöityivät hienosti. Otin syksyllä pistokkaita, jotka lähtivät takkahuoneen ikkunalaudalla hyvin kasvuun. Kaikki  kolme kuitenkin menehtyi talven aikana. Mikä lie mennyt pieleen?

Tilasin Impectalta kuvan värinokkoset. Siemenpussit olivat aika tyyriitä ja kussakin pussissa siemeniä vähän. Kahdessa 20 pientä siementä, yhdessä 6.

Kylvin myös yrteistä timjamia, salviaa ja basilikaa. Korianteria olen kasvattanut onnistuneesti joka kesä. Sen siemeniä on vielä tallessa, joten laitan ne multaan jossain vaiheessa myöhemin.Edellisen timjamin ostin kaupasta ruukkuyrttinä. Se vietti kesän puutarhassa, mutta talvea se ei kasvimaalla kestänyt.

Vuosi sitten esikasvatin salkoruusuja näistä kuvan pussukoista. Champagne, Carnival ja Chaters Double itivät kaikki ja osan sain taimina istutettua penkkeihin. 

Alcea rosea 'Champagne' 21.8.2022

Champagne jopa kukki loppukesästä, tosin kovin matalana.

Sunnuntaina alkoi YLE Femmalta ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman 8. kausi. Sarja on jo katsottavissa Areenassa. Huhtikuinen maisema Skånessa on kovin kesäistä verrattuna meidän vastaavan ajankohdan niin paljaaseen luontoon ja puutarhanäkymiin. Siitä huolimatta ohjelman katsominen kirvoitti valtavan kaipuun suomalaiseen huhtikuuhun.

Mustarastas vaahterassa. Ei vielä laulanut.

Kuukauden vaihtuessa maaliskuuksi on jo luvallista ja ajankohtaista ryhtyä suunnittelemaan puutarhan kesää. Sehän on jo nurkan takana. 

PS.
Suosittelen kaikkia edelleen seuraamaan roskapostiaan. Lähes joka postauksen kohdalla osa kommenteista menee edelleen roskapostien joukkoon. Sieltä kommentit on helppo palauttaa. Tosin jotkut roskapostiin menneet kommentit liittyvät vanhempiin postauksiin, jolloin niihin vastaaminen on vaikeampaa, kun pitää selata omia juttujaan taaksepäin.

Huomasin myös, että käydessäni toisten blogeissa, kommenttini ei ilmestykään näkyville. Joissain blogeissa kaikkien kommenttien julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän eli kommentin ei heti kuulukaan näkyä. Mikäli oma kommentti ei ilmesty julkaistuna, se on saattanut mennä roskapostiin. Aina on tietenkin myös sellainen mahdollisuus, ettei blogin pitäjä ole halunnut lukijan kommenttia julkaistavaksi. Sellaiseen viittaavaan ilmapiiriin en seuraamissani blogeissa ole törmännyt.

Laiska töitään luettelee

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 

Monet suomalaiset sananlaskut ovat omiaan latistamaan ihmisen iloa saavutuksistaan. Tapaan iltaisin kirjata puutarhapäiväkirjaan päivän aikaansaannokseni. Ihan jo siitäkin syystä, etteivät kaikki tärkeät vähemmän tärkeistä puhumattakaan välttämättä pysy päässäni. Pienetkin merkinnät saattavat seuraavana keväänä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä ja milloin kylvän.

Olen ahkeroinut viime päivinä puutarhassa saaden paljon aikaan. Kun sitten torstai-iltana istahdin jälleen kirjaamaan tekemisiäni, muistui mieleen sanonta "Laiska töitään luettelee". En nakannut kynää laatikkoon, vaan sinnikkäästi jatkoin aikaansaannosteni luettelemista. Mielestäni olin ollut kaikkea muuta kuin laiska. Joutakoon romukoppaan mokoma sananlasku.

Tomaatti kukkii

Ensimmäisenä kirjattuna tehtävänä oli laskeutua kellarinportaita tutkimaan kasvilamppujen valossa asuvien taimien tilannetta. Vettä niille piti antaa ja nyppiä tomaateista varkaita. Tukikeppien korkeus ei pian enää riitä, joten toivon hartaasti yölämpötilojen nousevan. Tomaatit pitäisi saada kasvihuoneeseen, jotta voin sitoa niille tukinarut kasvarin kattoon. Vuosi sitten vein tomaatit ja kurkut kasvariin 18.5. Vaan silloinpa olikin paljon lämpimämpää, niin päivin kuin öin.

Isokokoisia, painavissa astioissa asuvia tomaatteja on vaikea kiikuttaa ulos ja sisään totuttaakseen niitä vähitellen ulkoilmaan. Niinpä pidän ulkona työskennellessäni kellarin ovea auki, jotta kasvilamppujen tuottama lämpö hieman laskee. Muuta lämmitystä kellarissa ei nyt ole. Näin toimien mittari näyttää kasvien läheisyydessä +18℃.

Ajattelin seurata lämpötilan kehitystä vielä viikon. 10 päivän ennusteissa seuraavina öinä lämpötila on alimmillaan +2℃, mikä on aivan liian vähän tomaateille ja kurkuille, joilla lämpötila ei saisi laskea alle +10℃. Koska kasvarissani ei ole lämmitystä, vien sinne tomaattien kera lämmittimen, jota varten kelaan sähköjohdon terassilta rinteen kautta alapihalle.

Tuoksuherneet ovat viettäneet kasvihuoneessa jo pidemmän aikaa. Ne kaipaavat pääsyä isompaan astiaan, mutta en uskalla niitäkään vielä siirtää ulos. Pari laatikollista siemenestä kasvatettuja perennoja on niin ikään kasvarissa. 

Vein kasvariin myös pari laatikollista jo nupullaan olevia samettikukkia. Yöksi peittelen osan kasveista harsolla. Pidempään kasvarissa olleet tuntuvat jo karaistuneen.

Retiisien ja ruusukaalien harvennusta tiedossa.

 

Kasvarissa on myös huhtikuun lopulla kukkalaatikoihin kylvämäni retiisit ja ruusukaalit, jotka ovat hyvin kasvussa. Ruusukaaleista osan siirrän lavakaulukseen, kunhan vielä vähän lämpiää. Retiisit saavat kasvaa kukkalaatikossa syöntikokoisiksi.

Yhteen kasvilavaan kylvin porkkanaa ja retiisiä. Ja toiseen kasvilavaan laitoin talvivalkosipulien kaveriksi tavallista sipulia. 500 g:n pussin koko sisältö ei mahtunut laatikkoon, joten loput työnsin karviaismarja- ja punaherukkapensaiden väliin. Siellä on syvämultainen paikka, jossa sipulit mahtuvat kasvamaan. Jos suostuvat.

Laitoin kylvetyille laatikoille tuplaharsot. Samantien viritin pariin muuhunkin laatikkoon harsot valmiiksi, vaikka laatikoissa ei mitään vielä kasvakaan. Harsojen kanssa puleeraaminen ei kuulu lempipuuhiini. Varsinkin, kun jossain vaiheessa kesää harsot tulee viikattua sikin sokin pariin laatikkoon. Sen sijaan, että lajittelisi ne vaikka koon mukaan. Helpottaisi kummasti näitä kevään väkerryksiä.

Kahden pienen pensasmustikan kaveriksi laitoin toissakesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani mesimarjat. Kuten kuvasta näkyy, mesimarjat viihtyvät vallan hyvin. Mesimarja leviää sekä siemenistä että maanalaisilla rönsyillään. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi, joten harmaat aivosoluni työskentelevät aktiivisesti miettien mesimarjavauvoille uusia sijoituspaikkoja.

Osassa peuran maistelemista tulppaaneista nuppu on tallella.

Olen ripotellut aika monta kottikärryllistä multaa istutusalueille peittämään kuivia lehtiä ja karikkeita. Viime päivinä tuuli on puhaltanut monena päivänä voimakkaasti levitellen vaahteranlehtiä pitkin poikin. Kunhan tulee aika leikata nurmikko, kasaan kanttausuriin ajautuneet lehdet leikkurin eteen silputtaviksi.

Kirjopikarililjojen kukintavuoro on lähellä.

 

Kaikenlaisten kärräämisten lomassa ja erityisesti niiden jälkeen olen kierrellyt puutarhassa tutkimassa ja taivastelemassa kasvien heräämisen ihanuutta. Sormet hakeutuvat helposti multaa rapsuttamaan. Josko jo tänään tämä, tuo ja se kasvi olisi nousussa. Jälleen näkemisen ilo on suuri, kun vihdoin löytyy punertavia kärkiä tai vihertäviä silmuja. Edellisten vuosien työ ei ole mennyt hukkaan. Yksi viheliäinen talvi ei tuonutkaan suuria tuhoja tullessaan.

Torstai-illan kuvauskierros jäi kesken, kun tummat pilvet vyöryivät vauhdilla täyttämään koko taivaan. Ensimmäiset pisarat putosivat hiuksille kipittäessäni kameran kanssa sisälle. Ja sitten alkoikin huumaava kohina pilvien laskiessa vesilastinsa tienoon niskaan. Kerta toisensa jälkeen. Luonto kiittää tehokkaasta kastelusta.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Minäkin kiitän vuoden 2016 äitienpäivälahjaani, koristekirsikka Kevätsuudelmaa. Se on aloittamassa kukintaansa. Nuput ovat sen verran ylhäällä, että niitä läheltä nähdäkseni täytynee raahata tikkaat puun alle. Jos kerran kirsikka jaksaa kukkia, jaksan minäkin tikkaat sen seuraksi kantaa.

 Kukkaisia kevätpäiviä teille kaikille!

Kirjastokäynti vaihtui kylvöhommiksi

Pelargonium Divas Rasberry Ripple

 

Lauantaina oli tarkoitus kävellä kirjastoon palauttamaan kirjat ja lainaamaan uutta luettavaa. Aurinkoinen sää houkutteli, mutta auraamattomat ja hiekoittamattomat tiet eivät. Jäätyneessä loskassa on todella raskasta kävellä. Etenkin kun samalla on väistettävä autoja.

Kylän tiet ja kadut ovat karmeassa kunnossa. Torstain ja perjantain vesi-räntäsateiden jäljiltä auraamaton katu on muuttunut loskaksi, joka lauantaivastaisena yönä jäätyi. Kun jalkakäytäviä ei ole aurattu ollenkaan, jalankulkijat kävelevät kadulla. Kunnan ylläpitämän kunnossapitokartan mukaan meidän alueella on aurattu viimeksi 22.2. klo 0.28 eli pitkälle tiistai-iltapäivään saakka jatkunut lumi on saanut jäädä rauhassa väylille odottamaan. Viimeisin hiekoitus on tehty 16.2.

Runsaslumisia talvia on ollut aiemminkin, mutta tämä talvi menee kyllä sinne kärkikastiin. Nuuksiossa satoi tiistaina 22.2. Uudellamaalla runsaimmin eli 26 cm. En mitannut oman pihan tuoretta lumilastia, vaan luotan Nuuksion mittauksiin. Samoilla nurkillahan tässä asutaan. 

Ymmärrän tämän talven aiheuttamat vaikeudet auraustoiminnassa. Edellisten viikkojen aikana lumi on aurattu kiitettävän nopeasti ja hiekkaa on välillä ripoteltu lumisateessakin. Vaan mihin ovat tämän viikon aikana kadonneet kaikki aurat? Ovatko lumityöntekijät lähteneet talvilomalle? Vai onko kilpailutuksen työmäärä tullut täyteen?

Puisto täyttyy lumesta

Jätin siis kirjastoreissun väliin. Yhden kirjan eräpäivä meni umpeen lauantaina. Palautan kirjan maanantaina ja maksan kiltisti 50 sentin sakkomaksun. Ehkä kunta voi senkin käyttää seuraavan talven auraukseen.

Ulkoilun sijasta ryhdyin kylvöhommiin. Kuu ei taida olla juuri nyt sopivassa asennossa kylvöjä ajatellen. Sen sijaan kylväjän sormet olivat lauantaina mitä mainioimmassa vireessä siementen kätkemiseen. Pää sen sijaan on tavallista apaattisempi, mikä taasen johtuu Euroopan tilanteesta. Hetken jo mietin, kannattaako mitään kylvääkään. On vain pakko uskoa hyvien voimien ja järjen voittoon.

Biologi Leena Luodon vinkkiä käyttäen sekoitin erilaisia taimi- ja kylvömultia vadissa. Kylvin seitsemää eri tomaattia, kuusi siementä kutakin. Ihan liikaa taas. Sorrun joka kevät "kaiken varalta" -ajatteluun. Jos kaikki siemenet eivät idäkään? Ylimääräisistä taimista pääsee helposti eroon, joten mitäpä asiaa sen enempää pyörittelemään.

Kylvin myös vesimelonin siemeniä. Sitä en ole aiemmin kasvattanut, mutta Päivänpesän elämää  -blogin Katjan onnistuminen innosti kokeilemaan.

Kelloköynnösten alku on tänä vuonna aika jähmeää. Tammikuisesta kylvösatsista kaksi nousi ripeästi. Kolmas on edelleen koukkuna mullassa. Aikooko jumppa-asennostaan noustakaan? Kylvin uuden satsin helmikuun alussa. Missä lie ajatukset kylväessä olleet, kun en muistanut siemeniä liottaa. Näyttää siltä, että jälkimmäisestä kylvöstä useampi kelloköynnössiemen on heräämässä. Ei nyt kuitenkaan hihkuta ilosta ennen todellisuuden selviämistä.

Keijunmekoista iti useampi, mutta vain yksi niistä on enää elossa. Jättiverbenaa laitoin tammikuussa sekä jääkaappiin että pesuhuoneeseen. Vuosi sitten ne siemenet, joita en kylmäkäsitellyt, itivät. Muut eivät. Nyt kylmäkäsitellyistä ainakin yksi on itänyt. Värinokkoset ja punarevonhäntä odottavat koulimista. Jonkun pitäisi potkaista minua takamukseen, jotta saisin itseni hilattua kellariin multahommiin.

Kuvan laskiaispullat olen leiponut kaksi viikkoa sitten. Otin ne pakkasesta ja täytin. Kermavaahto riitti nippanappa neljään pullaan. Kahdessa on mantelimassaa, kahdessa hilloa. Ukkokulta ei mantelimassasta tykkää. Pullieni ulkoasussa on aina toivomisen varaa, vaan aina ovat tulleet syödyiksi.

Jäätä pergolan kaiteella.

Helmikuu on kohta loppuun kaluttu. Aika kiva siirtyä kevään ensimmäiseen kuukauteen eli maaliskuuhun. Olkoon se täynnä toivoa, kevään toivoa!

Iloista laskiaissunnuntaita kaikille!

Perhosten ja puutarhahörhön juhlaa

  

Viime päivät ovat olleet silkkaa juhlaa niin perhosille kuin puutarhahörhöllekin. Pihalta ei ole voinut pysytellä poissa, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Auringon paistaessa lämpimästi kevään ensimmäiset kukkijat ovat avautuessaan houkutelleet tienoon kaikki pörriäiset luokseen. Monenmoista surisijaa lentää kevätkirjotähtien ja krookusten ympärillä. Hyvä, etteivät toisiinsa ruuhkassa törmää.

Perjantaina rinteessä kävi kunnon kuhina. Eipä tarvinnut erikseen perhosille mesibaareja pystyttää, kun ne ahmivat kirjotähtien antimia. Olipa metka tunnelma seisoa rinteen alaosassa ja katsella nokkosperhosten porukkaa kilvan laskeutumassa kukkasille. Menin jo laskuissa sekaisin perhosia katsellessani. Yhteen kuvaan taltioitui samanaikaisesti kolme perhosta.

Avoimia kukkia ei puutarhassa vielä  montaa sorttia ole. Krookuksista on iloa ja hyötyä pörriäisille. Pihatöiden lomassa oli ihan pakko välillä pysähtyä katselemaan pikkuisten karvapyllyjen mönkimistä milloin mihinkin suuntaan terälehtien lomassa.

Oikearinteen ensimmäiset balkaninvuokot alkavat vihdoin avautua. Linnut ovat tönkineet ja levittäneet rinteen yläosaan loppukesästä laittamaani haketta. Siinä temmellyksessä balkaninvuokotkin ovat saaneet hiukan osumia. Sitkeästi ne sentään sotkun keskeltä nuppunsa nostavat.

Ulkotöihin mennessä on paras ottaa muistilista mukaan. Pää on muutenkin keväästä sekaisin ja sehän saa puutarhahörhön haahuilemaan sinne tänne. Jotakin tehdessä unohdun tutkimaan ja tiirailemaan yksityiskohtia. Askel johtaa paikasta toiseen, kunnes huomaan eksyneeni kauaksi aiotun työsarkani ääreltä. On kyllä nautinnollista viivata yli hoidettuja hommia, vaikka uusi lista on jo aivonystyröissä koostumassa.

Hankkijan tunnusten kanssa on ollut säätämistä. Minulla on ko. firmaan asiakastunnus, mutta en ole aiemmin rekisteröitynyt verkkokaupan asiakkaaksi. Asiakaspalvelun kanssa on käyty useampi puhelu, jotta ohjelma saisi yhdistettyä vanhan tunnukseni verkkokauppatunnukseen. Asia on nyt toivon mukaan edennyt siten, että huomenna voisin tehdä multasäkkitilauksen. Olisi helpompaa, jos pihaan pärähtäisi kerralla kunnon kuorma multasäkkejä. Omaan autoon mahtuu kuusi säkkiä. Piankos ne on käytetty ja uusia pitäisi lähteä hakemaan.

Olen pantannut kurpitsojen kylvämistä, mutta nyt sekin on tehty. Kylvin vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa ja isokokoista Tom Foxia. Spagettikurpitsaa en ole aiemmin kasvattanut. Eräs herkullisia ruokia tekevä ystäväni kehui sitä, joten päätin kokeilla. Samalla kylvin myös timjamia, basilikaa ja kiinansipulia. Viime vuonna kasvatetuista yrteistä salvia, sitruunamelissa ja tietenkin myös persilja ja ruohosipuli ovat jo hyvässä kasvussa.

 Kasvihuoneeseen kylvin retiisejä ja ruusukaalia. Isoon kukkapurkkiin laitoin kolme Annabella-perunaa kasvamaan. Vein vihdoin myös tuoksuherneet kasvariin. Ne ovat vasemmassa yläkulmassa lattialla olevassa muovilaatikossa, jonka päälle laitan yöksi tuplaharson. Kannoin kasvariin kellarista myös ruukkuihin istutetut perennojen juurakot. Tunkevathan puutarhassakin monet perennat jo itseään mullasta, joten miksi eivät pärjäisi kasvarissa.

Harsot kasvarin molemmille pitkille seinustoille viritin valmiiksi tomaatteja ja kurkkuja varten. Vielä ne saavat viettää tovin kellarissa, mutta kasvariajan alkaessa harsoteltoista on hyötyä mahdollisten yöpakkasten varalta. Hallanvaaran jälkeen otan harsot pois.

Kevään ensimmäiset pyykit pääsivät ulos kuivumaan. Se kävikin vikkelästi pienen tuulenvireen ansiosta. Nyt ei tarvinnut katupölyä taivastella, koska kadut siivottiin alkuviikon aikana. Siitepölyä on jo ilmassa, mutta vielä se ei näy pinnoilla.

Ukkokulta on jatkanut puusavottaa. Mäntypöllien oksaisimmat osat on klapitettu. Seuraavaksi vuoroaan odottavat runko-osan pöllit. Puuvaja on jo täynnä. Loput klapit ladotaan autotallin seinustalle, jossa ne saavat kuivua aikansa. Kannetaan sitten jossain vaiheessa kellariin.

Meteorologin mukaan tähän aikaan Etelä-Suomen päivälämpötila on n. +8. Nyt mennään siis tavanomaista lämpimimmissä lukemissa. Perjantaina mittari näytti iltapäivällä kolmen jälkeen tuota +15.5. Tuntia myöhemmin lukema kipusi +17 asteeseen, josta osa menköön ulkona olevaan mittausyksikköön porottavan auringon piikkiin.

Tuomi voittaa joka vuosi hiirenkorvakilpailun. Muutama tällainen päivä, niin puu on vihreänä. Syreeninkin silmut pullistelevat ja mustaherukassa on käytännössä jo hiirenkorviakin kookkaammat lehdet. Pikaisella puutarhakierroksella löytyi monia muitakin herääjiä ja pian voi tutkailla niitä sipulikukkien lisäksi.

Sepelkyyhkypariskunta on jokakeväiseen tapaan tullut tepastelemaan krookusteni keskelle. Kuvaushetkellä toinen kyyhkynen huhuili tätä kaveriaan jossain lähistön puussa. Tämä ei ollut milläänsäkään, vaan jatkoi vain nokkimista. Siellähän niitä marjakuusen siemenautomaatista talven aikana pudonneita auringonkukansiemeniä vielä näkyy, vaikka koitin niitä katemullalla näkyvistä piilottaa.

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaan siniterän
auringon ihailtavaksi.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!