Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello

Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus

Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.

Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.

Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Aurinkoisen sunnuntain höpinöitä

Metso keskellä kylää 14.1.2024

 

Tammikuisena sunnuntaina ajoin aamupäivällä suuntana Espoo. Runsaan kilometrin päässä kotoa valtatien penkalla istui metso. Kenties sillä oli matka kohti Nuuksion metsää ja ajatus ylittää tie, vaikka tuolla kohtaa ei suojatietä olekaan. Pysähdyin seuraavalle pysäkille, jotta kyydissäni ollut Poika pääsi palaamaan taaksepäin kuvatakseen linnun.

Kylän sivuilla tästä linnusta keskusteltiin. Se oli seikkaillut kaduilla ja pihoilla jo viikon ajan. Metsot eksyvät asutuksen keskelle silloin tällöin. 2007 iso lintu ilmestyi meidänkin pihalle, jossa se vietti pari päivää. Onneksi silloinkin oli talviaika, eikä pihalla tarvinnut oleskella, saatika liikkua. Metso ei nimittäin tykännyt yhtään ihmisistä ja lähelle yrittävätkin se laittoi kipikapi juoksemaan sisälle turvaan.

18.2.24 ei vielä näy corydalista

Tammikuisen metsoepisodin jälkeen aika onkin kulunut enemmän tai vähemmän kevättä odotellessa. Auringon ilmestyessä siniselle taivaalle, herää puutarhaihminen uuteen eloon. Vielä menee tovi jos toinenkin, ennenkuin pihamullasta mitään piippoja pilkistää. Perjantaisen vesisateen jäljiltä pihalla pääsisi etenemään paremmin luistimilla. Lumikinoksissa on edelleen paksuutta kyllästymiseen saakka, mutta madaltumista tapahtuu. Maaliskuun alkuun on lähes kaksi viikkoa eli talvea eletään edelleen vahvasti. 

Huvituksen alle odotan lumikelloja.

 
Sunnuntaina kiersin pihan. Kahlasin alapihallekin, mutta siellä ei kummoisiakaan muutoksia viikon takaiseen. Huvituksen alle odotan lumikelloja, joista ei tässä vaiheessa näy vilaustakaan. Jänikset ovat käyneet osaltaan tsekkaamassa vihersapuskan tilanteen ja jättäneet jälkeensä papanoita.

Lumikelloja Huvituksen alla 26.3.2023

 

Viime keväänä lumikellot nousivat mullasta Huvituksen alla maaliskuun puolivälissä. Kuvassa ne ovat saaneet ylleen annoksen uutta lunta, joka onneksi suli melko nopeasti pois.

Vaahteran järjestämä yllätys könötti paikallaan. Edellinen tuulimyräkkä oli pudottanut alapihan isosta vaahterasta oksan tanakasti lumihankeen pystyyn. Kaiketi tämä puutarhuri ei ole vielä täysin herännyt talviunestaan, koska minulta meni hetki tajuta, ettei tässä kohdassa todellakaan kuulu kasvaa mitään tuon kokoista, ei puuta, ei pensasta. Olkoon toistaiseksi tuossa. Rajamännystäkin on pudonnut iso oksa, jonka senkin jätin hangelle lojumaan. Vaikka hanki pääsääntöisesti kantoikin, upposin pari kertaa polviani myöten lumeen. Raahaa siinä sitten parimetrisiä oksia parempiin paikkoihin. En raahannut, odottakoon lumen madaltumista.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Lumi ja talviset tuulet ovat irrottaneet ja lennättäneet hortensioista kukinnot pitkin pihaa. Yleensä poistan ne keväisen leikkauksen yhteydessä. Vielä ei ole mitään kiirettä. Leikkaus on hyvä ajoittaa ajankohtaan, jolloin tiedossa ei enää ole yöpakkasia.

Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaaminen on tehtävä ennen silmujen puhkeamista. Syyshortensiaa ei ole pakko leikata, mutta sen väitetään tekevän pensaasta tuuheamman ja kukinnoista suuria. Kuivuneiden kukintojen lisäksi leikkaan vaurioituneet oksat sekä lyhennän uusia hentoja oksia siten, että jäljelle jää 1-4 silmuparia.

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Lumikärhön leikkasinkin syksyllä matalaksi sen voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Black Princeä en leikannut, koska toisinaan viinikärhöjen maanpäälliset osatkin talvehtivat. Tällä kertaa säleikössä ei tarvitse vihertymistä ihan heti odottaa. Jänikset ovat huolehtineet versojen typistyksestä tarkasti. Onneksi Black Prince (nimi ei edelleenkään ole satavarma) on hyvin voimakaskasvuinen, joten jänistypistyksestä huolimatta kärhö kasvaa nopeasti korkeuksiin.

Clematis vit. 'Black Prince' 14.8.2023

Alppi- ja tarha-alppikärhöille laitoin syksyllä verkot tyven suojaksi. Vuosi sitten menetin alppikärhön kukinnan nimenomaan siksi, että jänis oli järsinyt sitä melko voimakkaasti tyvestä. Tosin kukintaa ei alppikärhön kohdalla ole odotettavissa tänäkään keväänä. Leikkasin sen loppukesästä kokonaan matalaksi, koska yläilmoihin oli kertynyt valtava massa. Pääosin toisiinsa sotkeutuneita kuivia versoja, joissa vihreää oli lähinnä silmänlumeeksi pinnassa.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Joidenkin ruusupensaiden osalta tulevan kesän kukinta voi olla vaatimatonta. En ole pensasruusuille laittanut jänisverkkoja, vaikka ristihuulet niitä paremman puutteessa napostelevatkin. Osa pensaista on jo niin isoja, ettei muutaman lumen painosta maahan kaatuneen latvuksen verottaminen paljon haittaa. 

Tämä talvi on nöyryyttänyt pensasruusuja aika pahasti. Juhannusruusut makaavat pitkin pituuttaan, osin hangen sisällä. Tove Jansson on vihdoin päässyt pikkuisen avustettuna lumen ikeestä. Niin juhannusruusuja kuin Tove Janssoniakin jänikset ovat järsineet surutta. Sen lisäksi, että lumi on katkonut oksia.

Tove Jansson kesäkuussa 2023 peuraverkon takana.

 

Juuri nyt näitä ruusukuvia katsellessa on syytä kirjata kalenteriin pensasruusujen leikkaaminen. Muuten se kevään tuoksinassa unohtuu ja sitten taas kadun katsellessani sinne tänne kaatuvia hujoppeja. Kuten kävi viime kesänä. Etenkin tarhakurtturuusun sukulaiset sietävät voimakastakin leikkaamista. Muita voi vähän harventaa. 

Rosa rugosa  'Ritausma' 30.6.2023

 

Netissä törmäsin lauseeseen, jossa sanottiin runsaasti juurivesoja tekevän pensasruusun kestävän yleensä myös alasleikkausta. Sopiva aika on keväällä ennen lehtien puhkeamista. Olen aiemmin leikannut onnistuneesti alas mm. Sävelen, Soinnun, Ritausman ja Neilikkaruusun, joista kolme ensimmäistä on rugosa-sukuisia. 

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu' 21.6.2023

 

Suviruususta ja Teresanruususta on kummastakin kasvanut jättejä, joihin kokeilen alasleikkuuta ja tai harvennusta. Teresanruusun tiedän sen kestävän. Suviruusu on innostunut tehtailemaan juurivesoja, joten ehkä se ei loukkaannu runsaammasta karsinnasta?

Kotikivi herää talviunestaan 18.2.2024

Itse asiassa istahdin tietokoneen äärelle laatiakseni kasvimaan kylvösuunnitelman ja listatakseni mahdollisia uusia hankintoja. Ja jymähdin jutustelemaan omiani kanssanne. 

Syksyllä aukeni poistettujen vuorimäntyjen tilalle Oikearinteeseen paikka esimerkiksi pensaille. Niitä ehdin jo täällä blogistaniassakin jo aiemmin pohtia. 

Talvihorroksessani olen miettinyt myös kasvimaan päädyssä kasvavien vadelmien poistamista. Paikka on aurinkoinen, josta vattu pitää. Se on myös hyvin tuulinen, mikä taasen ei ole vadelmalle mieluisaa. Olkoon syy paikassa tai minussa, eivät vain menesty. Miksi vuodesta toiseen tekohengittäisin vattuja, kun voin laittaa tilalle jotain muuta? Ideamylly jauhaa jo päässäni vinhaa tahtia. Katsotaan, syntyykö jotain järkevää.

Lumikelloja odotellessa - mukavaa hiihtolomaa ja aurinkoisia päiviä!

Kyllä nyt harmittaa!!!

Mikäköhän minua nyt niin harmittaa? Jänisten tekoset tietenkin. Olivat yön aikana käyneet puutarhassani napostelemassa kahdesta penkistä väri-, marhan- ja varjoliljoista latvukset. Useimmissa oli jo nuput tulollaan. Vain muutamia liljoja oli jäänyt napsimatta. Ei siis tänä kesänä upeaa Sweet Surrenderin kukintaa, ei Rosella's Dreamin romanttista pinkkiä, eikä luultavasti myöskään marhanlilja Arabian Nightin loistoa. Samoin uudesta Syyspenkistä oli käyty napsimassa juuri kukkaan päässyt kesäkullero. Murrr... ja aaarrgghhhh...

Superhelteestä huolimatta mustat pilvet kulkevat mielessäni ja pohdin kiivaasti keinoja pelotella jänikset pois puutarha-buffetista. Eiköhän luonnossa ole nyt ihan riittävästi syötävää, ettei tarvitsisi omin käsin istuttamiani kalleuksia tulla ajankulukseen napostelemaan. Olisivat edes maistaneet juuri kukkimaan alkaneesta juhannusruususta kukan tai pari. Se ei olisi tuntunut kukkapaljouden keskellä miltään. Mutta pitääkin mennä syömään jotain sellaista, jonka seuraavaa kukintaa joutuu odottamaan kokonaisen vuoden.

Perjantaina 31.4, lauantaina 2 astetta vähemmän. Kyllä tarkenee.

Hellettä on tosiaan piisannut yli oman tarpeen. Piti istuttaa muutama kasvi ja leikata nurmikko, mutta jo pelkkä työnteon ajatteleminen saa hien valumaan pitkin selkää. Olkoon siis ainakin tämä viikonloppu leppoisaa oleskelua kirjan ja kahvikupin äärellä.

Tästä taisi tulla myös aikamoinen ötökkäkesä. Ruusuissa on runsaasti kirvoja. Leppäkerttuja on puutarhassa ihan joka lehdellä ja kukan varressa. Kultakuoriainen lensi jopa sisälle ja juhannusruusujen kukissa niitä ryömi useita. Kuvassa valkoinen hämähäkki ruokailee ampiaisella. Ja hyttysiäkin riittää niin, että jalat on paukamia täynnä.

Kutisevista hyttysenpuremista kintuissa ja jänisten syömistä liljoista huolimatta kesä tarjoaa kaunista katseltavaa niin, että välillä ihan pyörryttää kaikki ihanat kukkaset. Jollei luvattu ukkonen anna kuulua itsestään, on tiedossa kasvimaan kastelemista.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!