Taas mennään

Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.

Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. 

Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.

Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:

• kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
•  kasvihuonekurkku F1 'Sherpa' 
• paprika 'Yellow California Wonder'
•  kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
•  kirsikkatomaatti F1 'Vilma'

Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.

Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).

Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).

Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:

• 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
  
• 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
  
• 'Cupid Pink' (alavasen)
  
• 'Royal Maroon' (alaoikea)

Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.

Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.

Kompostori 1.1.2025

Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.

Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.

 Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.

Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.

Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.

 
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.

Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.

Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina

Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.

Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.

Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?

Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Iloisin askelin uuteen arkeen

 
Paukkupakkasten ajoittuminen vuodenvaihteen pyhiin on poikinut monia hyviä asioita. Ihminen ei määräänsä enempää jaksa uppoutua kirjaan vällyjen lämmössä maaten tai kutimien kanssa sohvan nurkassa istuen. Ulkoilu on tietenkin kaikin tavoin virkistävää, mutta kun lumiset maisemat on kuuteen kertaan kameralla ikuistettu, on aika palata lämpimiin sisätiloihin naamaansa sulattelemaan.

Lukemiset ja kutomiset on listattu ja maailmalle kuulutettu. Seuraavaksi pureuduin siemenvaraston inventaarioon. Nyt on sekin tehty. Kummasti niitä siemeniä kertyy, vaikka mitään ei mukamas koskaan osta. Takuuvarmasti törmään tämänkin kevään aikana markettien ja muiden kauppojen siemenhyllyihin. Törmään niin vakavasti, että irti päästäkseni ostoskoriin hyppää taas pussi poikineen. Inventaarilistaa en sentään käsilaukussa viitsi mukanani kuljettaa, joten laadin kännykkään mahdollisuuksien listan. Siis luettelon siemenistä, joita voi ja kannattaa ilman omantunnontuskia kauppojen houkutuksista itselleen ostaa.

Kriittisimmät siemenet eli tomaatit, kurkut ja paprikat jo tilasinkin. Tai sen, mitä tässä vaiheessa löysin. Hyvä siemenkauppa, ExoticGarden on nyt osa Mustilaa. Sinne pyrähdin selaamaan tarjontaa. Kasvihuonekurkuista Cordoba, tomaateista Sungold ja paprikoista Zazu hypähtivät ostoskoriin. No, mukaan tupsahti myös idänunikko Coral Reef, pari pussia punakosmoksia ja samettikukkia. Saahan niitä yleensä marketeistakin, vaan ei välttämättä juuri haluamiaan lajikkeita.

Edelleen jäin kaipaamaan Sherba-kurkkua, Bumble Bee- ja Vilma -tomaattia. Sherbaa ei tunnu olevan kenelläkään. Eikä kullankeltaisia Bumble Bee-tomaatteja. Sen sijaan Vilmaa on tulossa yhteen verkkokauppaan, joten sen tilaukseen palaan jonkun ajan päästä. Vilmaa en ole aiemmin kasvattanut. Sitäkin enemmän olen lukenut siitä myönteisiä kokemuksia, joten toivottavasti onnistun saamaan siemeniä.

Siemenpussit eivät ole kovin halpoja. Varsinkin, kun joissain kurkku- ja tomaattipusseissa saattaa olla 4-6 siementä. 6-7 euroa per siemenpussi tuntuu suolaiselta ja niinpä niitä siemeniä tulee käsiteltyä hellin sormin. Onneksi itävyys on hyvä, joten euroille saa sentään vastinetta.

Loppiaispyhä näyttää olevan kylmin päivä tähän saakka. Keittiön mittarissa oli hiukan ennen aamukymmentä -27 astetta, vaan sitäpä lukemaa en ehtinyt kameralla ikuistamaan. Auringonpaisteesta huolimatta koko pyhä on mennyt yli -20 asteen merkeissä. Arjen saapuessa pakkaset lauhtuvat jopa plussa-asteisiksi. Tosin lauhtuminen on tilapäistä, mutta tulevat pakkaset sentään huomattavasti näitä viime päiviä maltillisempia.

Kalliin sähkön vuoksi on tullut katsottua tarkemmin, miten sitä käyttää. Varaava takka on lämminnyt harva se päivä. Auto on laitettava piuhan päähän esilämmitykseen. Mahtaako se muuten useamman päivän käyttämättömyyden jälkeen edes lähteä liikkeelle?

Risotto pakastimesta löytyneistä suppiksista.

Kahden aikuisen taloudessa ruokaa ei kulu valtavia määriä. Tavallisesti teemme ruokaostokset kerran viikossa. Jotain pienempää saatetaan hakea lähikaupasta, mutta vuosien harjoittelulla ja suunnittelulla olemme oppineet mitoittamaan hankinnat siten, että kertaviikkoinen kauppakäynti riittää hyvin. 

Harvoin sentään käy näin, että edellisestä kauppareissusta ehtii kulua yli kaksi viikkoa. Enemmänkin, sillä kävimme ruokaostoksilla jouluviikon keskiviikkona eli 20.12. Jouluna ruokailijoita oli useampi, vaan olipa myös monenlaista syötävää. 

Joulupöydästä jääneitä ruokia on tuunattu uusiin olomuotoihin. Pakastinta on myös tyhjennetty systemaattisesti. Nyt tuoretarvikkeiden tilanne alkaa olla minimaalinen. Muutama peruna ja porkkana kaapissa edelleen on. Salaatin toki kokoaa yhdestä paprikasta, puolikkaasta purjosta, pätkästä varsiselleriä ja muutamasta retiisistä. Hedelmiä on jäljellä kaksi appelsiinia ja kohta omin avuin kompostiin kävelevä banaani. Nälkää emme ole nähneet. Päinvastoin, maukasta ruokaa on valmistettu päivittäin. Loppiaisviikon jälkeen on palattava ruotuun ja kipaistava puutelistan kanssa ruokakauppaan.

Ystävä toi kylässä käydessään tuliaisena juustoja. Kuten kuvasta näkyy, hyviä olivat, kun jäljellä on enää tyhjät pakkaukset. Pakko on nostaa nämä kaksi juustoa kehujen kera näytille. Saloniemen Juustolan "Työvoitto" -kypsytetty gouda on valmistettu Suomen alkuperäiskarjan luomumaidosta. Kypsytysaika on vähintään 3 kk, mutta yleisemmin 6 kk. Maku oli mukavan voimakas, todella hyvä.

Juustoportin Vuohen Grand Reserve taasen maistui lempeän kermaiselta. Mediatietojen mukaan tämä juusto on palkittu kultamitalilla Tirolissa kansainvälisessä premium-juustojen kilpailussa. Rakenteensa vuoksi Vuohen GR soveltuu hyvin käytettäväksi myös parmesan-juuston tapaan.

Lämmin kiitos ystävälle juustoista ja sitäkin enemmän vierailustasi!

Joulu alkaa olla jälleen muisto vaan. Komeasti kukkineet amaryllisten viimeiset vanat leikkasin maljakoihin. Pitkiksi venyneet varret eivät meinanneet pysyä pystyssä painavine kukintoineen. Muistin laittaa varsien alapäähän kumilenkit, sillä ontot varret rullautuvat maljakon vedessä muuten avonaisiksi.

Joulutähdet ovat edelleen hyvässä kuosissa. En yleensä onnistu pitämään niitä kovin kauaa vehreinä. Vaikka kuinka noudatan kastelu- ym. hoito-ohjeita, alkavat lehdet putoilla. Varsistaan kaljuuntuneina joulutähdet eivät ole kaunista katseltavaa. Pisimpään tällä kertaa on pärjännyt keittiön pöydälle ostamani kaksivärinen joulutähti. Ehkä sijainti on sopiva; ei alla hohkaavaa patteria, eikä vieressä kylmää hohkaavaa ikkunaruutua.

Lämpökompostori on totaalisesti suuttunut. Mittari jämähti nollaan jo joulukuun alussa, eikä se suostu liikahtamaan yhtään mihinkään. Kompostorissa on edelleen täyttötilaa, joten toistaiseksi en rassaa asialla mieltäni. Alaluukku on jäätynyt kiinni, joten en pääse tarkastamaan tilannetta, enkä myöskään tyhjentämään. Massan poistaminen yleensä edesauttaa lämpenemistä, mutta odottakoon. Kansikin jäätyi kiinni. Ukkokulta lämmitti kannen reunoja ja sai pömpelin aukeamaan. Hän käsitteli tiivisteet auton silikoneihin tarkoitetulla aineella, eikä kansi ole sen jälkeen jäätynyt kiinni.

Vieressä seisova, anopin vanha lämpökompostori toimii yleensä jälkikypsyttämispaikkana. Jouduin pari pussillista biojätettä kippaamaan jälkikompostoriin, kunnes Ukkokulta sai pääkompostorin auki. Ohjelmassa on hommata tyhjä kanisteri kadonneet tilalle, jotta pääsen avustamaan kompostimassan käynnistymistä. Yhä korkeammalle kipuava ja enemmän lämpöä antava aurinko ainakin saa kompostorin käyntiin, joten ei tässä mitään hätää ole.

Auringonlaskujen kultaamat puut ovat kaunista katseltavaa.

Loppiainen päättää käytännössä juhlakauden. Kiva palata normiarkeen. Lukuisten pyhien tiimellyksessä tuppasi päivät menemään sekaisin. Nyt aamulla sängystä herättyään ei tarvitse pähkäillä, mikä viikonpäivä on meneillään ja onko syytä rynnätä vauhdilla eteenpäin vai voiko kenties ihan rauhassa nauttia aamupalan päivän uutisia selaillen.

Näin tammikuun alussa tuntuu kuin aikaa olisi mittaamattomasti. Kukin voi jatkaa siitä, mihin edellisen vuoden lopulla jäi. Tai luoda uusia alkuja jos jonkinlaisissa asioissa. En tehnyt ainuttakaan uudenvuoden lupausta, kun niitä ei yleensä kuukautta pidempään edes muista. Vuoden voi aloittaa lupauksittakin avoimin mielin uutta kohti kulkien.

Iloisia askelia ja aatoksia alkaneen vuoden merkeissä kaikille!

Föhn-tuuli toi jäätikön

Pergolan räystäs pukeutui pitsikappaan.

Torstain föhn-tuuli laittoi lumen sulamaan vauhdilla. Pergolan katolta lumi vyöryi räystästä kohti hauskasti laajana rintamana, jolloin reunalle muodostui pitsikappa. Tasaisin välein pihalta kuului humahdus, kun kappa putosi maahan. Pian taas uusi lumikappa oli reunalla valmiina vapaapudotukseen.

Lämpötila kipusi vielä ylemmäs, mitä ehdin kuvata. Ennuste lupasi vesisadetta, mutta aika vähäiseksi se jäi. Jopa aurinko näyttäytyi taivaalla pidemmän aikaa. Kävin pihalla kuvaamassa pergolan pitsikappaa, jolloin kuulin talitinttien laulavan kaikille tuttua "titityytä". Ehkä tinteille olisi pitänyt sanoa, että vielä on turhan varhaista kevätlauluja virittää. Jätin sanomatta. Kivaahan titityytä oli kuunnella.

Loppiaisena 6.1. pihalla näytti lumiselta.

 
Tähän saakka talviset maisemat ovat olleet ilahduttavan kauniita. Kuin postikortissa olisi useamman viikon kulkenut. Aurinko on paistanut monena päivänä. Täällä etelärannikolla talviin kuuluu jäätikkökelit, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Poikkeuksellisesti piikkikengille ei ole ollut kovin paljon käyttöä tähän mennessä tällä talvikaudella.

Viikkoa myöhemmin eli 13.1. pihalla kaivattiin luistimia.

Jo torstaina piha alkoi muistuttaa kylän luistinkenttää. Kulkeminenkin pihalla sujuisi helpommin ja järkevämmin luistimilla. Torstaisella kauppareissulla kävimme kyllä hakemassa lisää kuorittuja auringonkukansiemeniä linnuille, mutta hiekoitushiekka unohtui. Ukkokullan oli pakko tehdä uusintareissu naapurikunnan rautakauppoihin, jotta emme me eivätkä meillä käyvät telo itseään jäätiköllä kulkiessaan. Ensimmäisestä kaupasta hiekoitushiekka oli jo myyty loppuun. Toisesta onneksi löytyi.

Torstaina 13.1. kompostori osoitti heräämisen merkkejä.

Minulla on ollut viime viikot läheinen ja erityisesti lämmittävä suhde kompostoriin. Tiukkaan jäähän menneen kompostorin sulattamiseksi olen laittanut sinne kuumalla vedellä täytetyn viiden litran kanisterin ja peittänyt kanisterin vielä sanomalehdillä veden jäähtymisen hidastamiseksi. Vesi on pitänyt vaihtaa päivittäin. Toimenpiteistä on ollut hyötyä. Kompostori on hissukseen herännyt. Eikä ainoastaan torstaisen auringonpaisteen ja mukavan lämpimän sään johdosta. Mittari nytkähti ylöspäin jo ennen föhn-tuulen vaikutuksia. Perjantaiaamuna mittari oli noussut jo 20 asteeseen. Jonkun verran on vielä tilaa täyttää ja vieressä seisovaan varakompostoriin mahtuu tarvittaessa hyvin tavaraa.

Rakeinen kuva vähäisen valon vuoksi (9.1.22).

Amaryllisten kukinta alkaa olla ohitse. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä leikkasin viimeisen nupullaan olevan vanan maljakkoon. Se kun venyi ja venyi aikomuksenaan ilmeisesti koskettaa kattoa. Maljakossa nuppu osoittaa avautumisen merkkejä.

Toisen valkoisen amarylliksen neljäs nuppuvana ei tavoittelekaan kattoa, vaan ihan jotain muuta. Kuva on otettu su 9.1. Tämän jälkeen vana on kasvanut ja osoittaa nyt suojaruukun reunan yli kohtisuoraan alas. Vana on edelleen tanakka ja terveen tuntuinen. Sen suunta vain on outo.

Pelaguut ikkunalla ulkoapäin kuvattuina.

 

Työhuoneen ikkunalla talvehtivat pelaguut ovat ihmeen hyvinvoivia. Kaksi Inspire Pinkiä ja kolme Divas Rasberry Rippleä taitavat nauttia aurinkoisista päivistä. Kastelen näitä parin viikon välein. Työhuoneen lämpötila on noin +20℃. 

Mikä lintu ja mikä tapahtuma näihin jälkiin sisältyy?

Aikaa voi toki käyttää monipuolisemminkin, mutta aika hauskaa on tinttien touhujen seuraaminenkin. Varsinkin mustarastaat saavat ruokintapaikoilla aikaan melkoisen shown. Yhtenä päivänä peräti kuusi mustarastasta ravasi marjakuusen ja keittiön ikkunan vieressä olevan tuijan väliä. Joukossa oli neljä urosta ja kaksi naarasta. Urokset jahtasivat toisiaan ja kahden voimin ajoivat aina kolmannen vähän kauemmaksi. Naaraat tyytyivät lähinnä tarkkailijan rooliin. Ne istuivat tuijan oksilla päällekkäin, kukin omalla oksallaan. Mustarastas syö yleensä maasta. Ihmeen hyvin ne kykenevät räpyttelemään lintulaudan laidalla, kunnes onnistuvat nappaamaan siemenen nokkaansa.

Kasvimaa talviunilla

Tilasin ruotsalaiselta Impectalta siemeniä viimeksi vuosi sitten. Nyt tein sinne tilauksen saadakseni Golden Sunrise -tomaatin siemeniä. Vasta tilauksen tehtyäni huomasin, että tiedoissani on vanha sähköpostiosoite. Laitoin viestin Impectalle, jolloin he päivittivät tietoihini uuden sähköpostiosoitteen. Sen jälkeen minun oli kuitenkin otettava itse yhteyttä Klarnaan, jotta myös lasku tulisi oikeaan osoitteeseen. Muutaman päivän ajan viestejä sinkoili sinne sun tänne, nyt tietojen pitäisi olla kunnossa joka taholla. Yllättäen Klarnalta tuli paperilasku siinä välissä, kun asian selvittely oli vielä täysin kesken. Kenties olisi tullut joka tapauksessa, vaikka sähköpostiosoite olisi ollut mikä.

Aivot ovat välillä yhtä jäässä, kuin luultavasti tällä koristekissalla.

 

Nettimaailmassa liikkuminen vaatii monen monta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ei ihme, että itse kukin menee välillä niiden kanssa sekaisin. Sähköpostiosoite ja puhelinnumero ovat tänä päivänä melkeinpä tärkeämpiä yhteystietoja, kuin fyysinen katuosoite. Tilasit mitä tahansa netin kautta, tarvitset sähköpostiosoitteen vahvistusta ja usein myös laskua varten. Vaihdoin runsas vuosi sitten ilmaisen sähköpostiosoitteeni, koska vanhaan alkoi tulla liiaksi roskapostia. Osoitteenmuutos taasen aiheutti ylimääräistä säätämistä, kun tiedot piti päivittää myös joihinkin käyttämiini nettipalveluihin. 

Olen huomannut järkeväksi pitää vähintään kahta sähköpostiosoitetta; toinen virallisia ja tärkeitä asioita varten, toinen taas sellaisille tahoille, jotka saattavat poikia mainos- ja roskapostia.

Kasvihuone 10.1.2022

Perjantaina pakastinkaappi siirtyi autotalliin ja jääkaappi kodinhoitohuoneeseen. Kylmäkalusteet vaihtuvat uusiin versioihin, mutta vanhoista luovutaan vasta uusien ollessa takuuvarmasti keittiössä. Meitä varoitettiin globaalin komponenttipulan aiheuttamista mahdollisista viivästyksistä. Tänään irroitetaan astianpesukone, sillä kohtalaisen uutena se jatkaa elämäänsä myös uudessa keittiössä. Sunnuntaina keittiön pöytä lyhenee tilapäisesti ja siirtyy takkahuoneeseen. Kaapeissa on enää hyvin vähän tavaraa. Ne on äkkiä laitettu niille varattuihin laatikoihin.

Puolet olohuoneesta ja eteistila on jo tyhjennetty huonekaluista, jotta tiistaina saapuvat uudet keittiökaapit mahtuvat riittävän lähelle työmaata. Sunnuntaina suojataan olohuoneen ja eteisen lattiat. Makuuhuoneisiin johtavan käytävän aukko suojataan vetoketjullisella muovilla, sillä keittiön purkutyöt aiheuttavat pölyä.

Reunuspäivänkakkara

Ulkona on +1,5℃ ja luoteesta tuulee varsin navakasti. Taivaskin niin pilvessä, että yhä suureneva kuu (täysikuu maanantaina 17.1.) ei taida illalla näkyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Nostin jo kylvömullan autotallin hyllystä varastoon lämpiämään. Ajattelin laittaa jättiverbenan lähipäivinä kylmäkäsittelyyn.

Tästä se taas lähtee

Ilotulituksen kuvaaminen ei mennyt ihan nappiin.

 

Uusi vuosi ja loppiainen on juhlittu, kumpikin varsin rauhallisissa merkeissä Ukkokullan kera. Tällä kertaa en mennyt edes ulos tähtäilemään ilotulitusta, vaan napsin ikkunasta muutaman suhruisen otoksen. Koko tienoo oli välillä harmaana savusta, kun ihmiset lennättivät taivaalle kymmenittäin komeita raketteja. Pauketta kesti tasaiseen tahtiin iltakuudesta yöyhteen ja sitten se  loppui kuin seinään.

Jouluun saakka siirsin tietoisesti kasvi- ja puutarha-aatokset tuonnemaksi. Nyt tammikuun koittaessa saa täydestä sydämestä kohdistaa katseen kevääseen. Hyvä lähtölaukaus tulevan kasvukauden avaamiselle on inventoida siemenvarastot. Viime kesänä pyrin käyttämään systemaattisesti siemeniä vanhemmasta päästä. Yli-ikäisiä ripottelin istutusalueille siinä toivossa, että joku niistä aloittaisi siellä uuden elämän.

Omasta siemenvarastosta löytyy edelleen runsaasti kylvettävää tulevana keväänä. Listasin niitä, joita täytyy hankkia lisää. Sehän innosti katsomaan, onko jotain jo tarjolla.

Kuva nettikaupan tarjonnasta.

Seuraavat siemenet pudotin nettikaupan ostoskoriin. Enemmänkin olisi tehnyt mieli ostaa, mutta vilkaisu loppusummaan teki stopin hamstraukselle. Hinnoista voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä. Minua kyllä hirvittää, kun 4 kpl kasvihuonekurkku Cordoban siementä maksaa 8,95 €. Tai 7 kpl Sungold-tomaatin siementä 6,35 €.

Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1 ’Sungold’
Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1’Supersweet 100’
Cucumis sativus - Kasvihuonekurkku F1 ’Cordoba’
Cucumis sativus - Kurkku ’Beit Alpha’
Brassica oleracea - Ruusukaali ’Igor’ F1
Brassica oleracea - Lehtikaali ‘Westlandse Winter’
Tagetes patula nana - Ryhmäsamettikukka ‘Honeycomb’
Tagetes patula - Ryhmäsamettikukka ‘Mr Majestic’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Franciscus Cupani’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Miss Willmot’
Lathurys odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Painted Lady’
Papaver somniferum - Oopiumiunikko ‘Hungarian Blue’
Papaver somniferum - Sulkaunikko ‘Crimson Feathers’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Velouette’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Double Click Rose Bonbon’
Dahlia - Koristedaalia ‘Cafe au Lait’

Kaikkia suunnittelemiani siemeniä ei vielä ollut nettikaupassa. Tsekkasin tarjonnan useammasta paikasta. Joitakin aion tilata, kunhan siementarjonta täydentyy. Ja tottakai, siementelineiden ilmestyessä kauppoihin, ne tulee tutkittua tarkkaan.

Vielä kylvöillä ei ole kiire, joskin suunnitelmia on lupa tehdä jo nyt. Itse asiassa kylvösuunnitelma onkin seuraava lista, jonka aion laatia. Kasvihuone ja lavakaulukset nukkuvat talviuntaan usean viikon ajan. Sen sijaan esikasvatustiloja järjestin viime kesän kellarisiivousrupeaman yhteydessä siten, että ne ovat nyt selkeämmät ja tilavammat. Ensimmäisenä taidan kylvää paprikat ja kelloköynnökset.

Mustarastaat ovat pyörineet kesät talvet pihassamme usean vuoden ajan. Nyt niitä on erityisen paljon. Yhtenä päivänä kellariin mennessäni laskin samanaikaisesti pienellä alalla 6 mustarastasta tepastelemassa ruokinta-automaatin alla.

Oheinen mustarastaskuva on napattu työhuoneen ikkunasta. Ulkosalla en näin lähelle lintua pääsisi ilman zoomia.

Leikkimökkirinteen aroniat alkaa olla putsattu puhtaaksi sinne jääneistä marjoista. Alapihan hanki on koristeltu aronian punaisilla täplillä. Ilmeisesti linnut pudottavat nokastaan marjoja paikasta toiseen siirtyessään. Kuvan marjat ovat suoraan aroniapensaiden alla. Jäljistä päätellen linnuilla on ollut kunnon karkelot.

Syksyllä harmittelin, kun niin paljon hyviä aronioita jäi pensaisiin. En vain saanut kaikkia mahtumaan omaan pakkaseen. Toisaalta on hyvä, että ne kelpasivat linnuille. Meidän tuurenpihlajat eivät pienikokoisina vielä tuottaneet montaakaan marjaterttua.

Pätkä väliaikaista verkkoa aidan jatkeena sulkee kottikärryjen kulkuaukon.

Peurat ovat taas kulkeneet pihamaallamme. Yhtenä yönä niitä oli käynyt useampi alapihalla napostelemassa tuijaa. Paljon muuta syötävää ei nyt ole, kun useimmat pensaat ja puut on verkotettu ja hanki peittää matalammat kasvit.

Puistoreunaa saavat kulkea, kunhan eivät loiki aidan yli meidän puolelle. 150-senttinen aita ei peuroja estä, jos ne haluavat yli tulla. Elän toivossa, että ne tyytyvät tepastelemaan ohi omassa rauhassaan, eivätkä intoudu loikkausharjoituksiin.

Kiukuspäissäni viritin (taas) verkkoaidat talon kumpaankin päätyyn. Kellaripäädyn verkon tarkoitus on ohjata peurojen kulku puiston puolelle. Päivällä verkko on hieman rullalla, jotta talonväen kulku pihan kautta kellariin sujuisi. Illalla verkko vedetään kiinni kellarin kaiteeseen.

Tässä samantyyppinen viritys peurojen alapihalle kulun estämiseksi. Ylimääräinen aitaelementti sulkee rajanaapurin autokatoksen ja meidän tukimuurin välisen solan. Aitaelementistä lähtee verkkoaita syreenien välistä kohti leikkimökkiä. Tuosta tukimuurin oikealta puolelta peurat tykkäävät kulkea alapihalle. Kesällä siinä kasvaa tiheä tuoksuvatukkaryhmä.

Kulkusolasta lähtevä verkkoaita ulottuu leikkimökin seinän ohi aina talon kulmaan saakka. Näin peurat eivät pääse tätäkään kautta ylä- tai alapihalle. Näin talviaikaan ei pihalla tuijien lisäksi paljon syötävää ole. Mielessäni kuvittelen esteillä totuttavani peurat valitsemaan jonkun muun kulkureitin, jotta ne eivät kasvuaikaankaan tulisi tontillemme. Kevään tullessa popsivat pahimmassa tapauksessa taas sipulikasvini. Aion kyllä ruiskuttaa lumen alta esiin tulevat piipot Trico Gardenilla, kunhan se on ajankohtaista.

 
Joulukukista on riittänyt valtavasti iloa. Kaksi valkoista amaryllistä on kumpikin kukkinut muhkeina ja kuukausi sitten ensimmäiset vanansa avannut vaaleanpunainen Rozetta kukkii nyt jo neljättä vanaa. Kunhan joulutähdet ja amaryllikset väsähtävät, onkin kenties jo leikkotulppaanien aika.

Lumitöitä on tullut jonkun verran tehtyä ja lisää on varmasti luvassa. Se ei minua lannista, sillä tästähän se taas lähtee, vain ja ainoastaan kohti valoa ja lämpöä.