Portti (Krisiina K:n marraskuun haaste)

 
Kristiina K:n marraskuun haasteen teema on portti. Tein pyhäinpäivänä laajan kierroksen kylällä kuvatakseni erilaisia portteja. Kylämme järvien rannoilla on aikoinaan ollut suurehko määrä Helsingin suunnasta saapunutta kesäasutusta. Vähitellen tontit on myyty, pilkottu ja rakennettu täyteen. Monet viehättävät huvilat puutarhoineen ovat kadonneet. Samoin kekseliäästi toteutetut aidat ja portit.

Porttisaalis oli siis melko vaatimaton. Useimmiten talojen pihoille on portiton sisäänkäynti, minkä ymmärrän hyvin. Autot pysäköidään omalle pihalle ja sinne ajo sujuu helpoiten portteja avaamatta. Tontit ovat joko niin pieniä tai täyteen rakennettuja, ettei tilaa avatulle portille ole. Portin avautumisessa on huomioitava myös talviaika, jolloin lumi vie ylimääräistä tilaa mahdolliselta portilta.

Puutarhaportti 19.8.2025

Omassa pihassa on jo vuosia ollut Ukkokullan rakentama puutarhaportiksi kutsumani köynnösteline alapihalle johtavien portaiden yläpäässä. Portin vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja oikealla puolella tarha-alppikärhö 'Willy'. Joulun aikaan koristan puutarhaportin valosarjalla. Syksystä kevääseen portissa roikkuu lyhty, johon laitan joko ajastetun led-kynttilän tai sytytän sinne öljykynttilän. Lyhty näkyy illan pimeydessä kivasti sisälle ja puistossa kulkeville ulkoilijoille.

Viiniportti 1.11.2025

Menneenä kesänä sain uuden puutarhaportin alapihalle. Sitä kutsutaan nyt Viiniportiksi, koska sen on tarkoitus toimia oikealla kasvavan viiniköynnös Zilgan tukena. Tai pikemminkin pitää Zilga pois sen vieressä kasvavasta lumikärhöstä. Käytännössä erottaminen ei kovin hyvin onnistunut. Kummankin ylenpalttinen kasvuvoima sai ne halailemaan toinen toisiaan. Luultavasti tilanne vuosien myötä vain pahenee, mutta eipä se kovin paljon haittaa. Itsepä olen tyhmyyksissäni istuttanut köynnökset noin hölmösti.

Viiniportti 19.8.2025

Pidän tästä Viiniportista kovasti. Poistin sen alla olevan kapean nurmikkokaistaleen korvaten sen kivituhkalla, pikkukivillä ja aikoinani tekemillläni betonisilla raparperinlehtilaatoilla. Viiniportti erottaa toisistaan myös oikealla olevan Päivänliljapenkin ja vasemmalla kasvavat marjapensaat. Viiniportti on sananmukaisesti portti hedelmätarhaan (joka jää kuvaajan taakse). 

Puuvajarinteen peuraportti 1.11.2025

Jatkuvasti lisääntyvien peuratuhojen vuoksi olemme kuluneen kesän aikana virittäneet yläpihaa suojaamaan verkkoaitaa. Peuraesteistä huolimatta asukkaiden on päästävä kulkemaan, joten portteja on aidoissa oltava. 

Yksi peurojen suosituimpia reittejä kulkee vasemmalle jäävältä puistoalueelta meidän pihalle puuvajarinteen kautta. Tai kuvassa näkyviä tuijia napostellen niiden toisesta päästä. Nyt tuijien takana kulkee harjaterästankoihin kiinnitetty verkko (ei näy kuvassa kovin hyvin). Myös oikealla näkyvän muurin ja sen vierellä kasvavien syreenien välissä kulkee verkko. 

Portti on aika tukeva. Puukehikon keskellä on vihreää verkkoa, jonka vuoksi portti on ilmavan näköinen. Toistaiseksi portti suljetaan muovitetulla rautalangalla. Se ei ole kovin tarpeellinen, sillä portti pysyy kiinni lukitsemattakin. Portin aukaisemiseen tarvitaan kaksi kättä. Enpä usko peurojen siihen kykenevän. 

Toinen yläpihaa rajaava portti on valmistumassa talon puistopäädyn käytävälle. Verkkoaita kaartaa edellisen kuvan tuijien takaa tämän portin oikeaan reunaan. Samanlainen portti tulee myös talon toisen päädyn käytävälle. Sielläkin verkkoaita on jo laitettu sulkemaan kulkuyhteys yläpihan kautta Olopihalle ja alapihalle. 

Talon tien puolelle peurat edelleen pääsevät esteettä. Pikkupuutarhan olen ympäröinyt verkolla. Sen ulkopuolelle jää vielä pihaa ja puutarhaa, josta keväällä varmaan taas tulppaanit häipyvät sorkkajalkojen suihin. 

Korkeuserojen, kahden erillisen autopaikan ja tontin muodon vuoksi yläpihan aitaaminen on hyvin hankalaa ja kallistakin. Talon päädyissä vihreä aitaverkko naamioituu hyvin kasvillisuuden sekaan. Sisäänkäynnin puoli on kaikille näkyvää, joten siellä aidalla on huomattavasti korkeammat laatukriteerit. Lisäksi kahden erillisen portin laittaminen olisi niin autojen, lumitöiden kuin monien muidenkin seikkojen vuoksi hankalaa.

Kärhöportti 19.8.2025

Tämänkin kuvan kärhökaarta kutsun portiksi, kärhöportiksi. Sen alta kulkee Pikkupuutarhaan polku Makkarikäytävältä. Alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' ovat muuranneet kulkuväylän niin umpeen, että ihmisen on lähestulkoon kontattava päästäkseen toiselle puolelle. Leikkasin kärhöjen yläosia syyskuussa varsin reippaasti. Pikkupuutarhaan pääsee myös toista reittiä.

Kuvassa näkyy väliaikainen verkkoporttiviritys. Paransin sitä lokakuussa. En ole kovin ihastunut näihin verkkoihin ja portteihin. Niistä koituvaa apua ei kuitenkaan kannata väheksyä, eikä niitä parane jättää sulkematta. Se saattaa kostautua jo seuraavan yön aikana menetetyillä kasveilla. 

Kuusiportti tontila puistoon 1.11.2025

Omanlaisensa "portti" tämäkin. Alueremontin aikaan istutin puistopäätyyn, tontin rajalle metsäkuusia tuomaan näkö- ja tuuliestettä ja muutenkin rajaamaan tonttia yleisestä puistosta. Yhtenäistä kuusiaitaa ei tuohon voinut istuttaa, koska rajalla on lukuisia kantoja kaadettujen puiden jäljiltä. Olemme jo tottuneet uuteen avaruuteen, kulkijoihin ja itsemme näkyvyyteen. Aukot kuusiaidassa eivät haittaa. 

Aikomukseni on pitää kuuset alle kaksimetrisinä. Itse asiassa tuo tänä päivänä Kuusiportiksi kutsumani aukko on oikein tarpeellinen. Peura-aitojen vuoksi meillä on rajalliset kulkuyhteydet tontilta puiston puolelle. Sellaiset ovat kuitenkin tarpeen, koska tapaan pitää raja-aluetta siistinä osin myös kunnan puolelle ulottuen.

Vasemmalla havujen takana koti 1.11.2025

 

Kenties juttuni lähti taas kulemaan liiaksi omia reittejään, eikä se mahdollisesti vastaa täysin Kristiina K:n toivomaan porttihaasteeseen. Lämmin kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta. Ihan jo odotan, mikä on aihe joulukuussa.

Värit palaavat hissukseen

Crocus tommasinianus Yalta - Tähtisahrami

 

Aurinkoiset ja lämpimät säät ovat poksauttaneet krookukset ja scillat kukkimaan. Osa krookuksista ja esimerkiksi etelärinteen Katharine Hodgkin -irikset ovat jo kuihtuneet. Puutarhan varjoisemmista osista lumi on luonnollisesti sulanut hitaammin. Näillä alueilla krookuksia on vasta tulossa kukkaan. Syksy ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä, mutta tämä ajankohta on oivallinen sen pohtimiseen, mihin haluaisin tulevina keväinä lisää kukkia. Siis kamera laulamaan ja tarvittaessa ahkeraa kirjaamista syysistutuksia ajatellen.

Helleborus niger - Jouluruusu

Edellinen talvi oli meidän pihassa tuhoisa monille perennoille. Myös jouluruusuille, joista menetin ainakin kolme. Tänä vuonna tilanne on huomattavasti valoisampi jouluruusujen suhteen. Useimmista muista perennoista en vielä voi sanoa juuta enkä jaata. Jotkut ovat jo heräämässä, monia saan jonkun aikaa odottaa.

Helleborus niger - Jouluruusu

Kasveja istuttaessa on tärkeää huomioida niiden tarvitsemat kasvuolosuhteet. Vähemmän tulee mietittyä, mistä suunnasta puutarhuri niitä mieluiten katselisi. Tai kameralla kuvaisi. Syreenipenkin jouluruusua vuosia sitten istuttaessani unohdin kokonaan alituisen innostukseni kukkien ikuistamiseen. Nyt joudun harrastamaan balettitanssijan varpaankärkiaskellusta välttääkseni muiden kasvien tallomisen jouluruusun kuvaustilanteissa. Tai sitten on kuvattava sen selkämystä, kuten tässä kuvassa.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Syksyllä kevätkurjenmiekkametsästykseni ei tuottanut kovin hyviä tuloksia. Tein aika vaatimattomat nettitilaukset, koska kuvittelin saavani kivijalkakaupoista haluamani. Ehkä olisi pitänyt laajentaa etsintäaluetta, sillä tutuissa kaupoissa oli yllättävän vähän valikoimaa. Niinpä kevätkurjenmiekkoja istutin vain kahta sorttia: tummaa lilaa Purple Hilliä ja kuvan Katharine Hodgkinia Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Näiden kaveriksi suunnittelen jo nyt Karharine´s Goldia, jollaisia ihailin mm. Saaripalstan Sailan blogissa.

Iris reticulata Purple Hill

Purple Hillit istutin alapihan Ruusupenkkiin, jossa niistä ensimmäiset ovat juuri avautuneet. Näitä minulla on ollut ennenkin, mutta ovat kadonneet. Toistaiseksi näkymättömissä ovat myös Harmonyt. Frozen Planetit peura söi vuosi sitten. Eikä vain syönyt kukkia, vaan riipi sipulitkin ylös. Sipuli-ressukat järkyttyivät niin pahasti, etteivät enää halunneet tänä keväänä nousta.

Olen tunkenut syyssipuleita vähän sinne sun tänne. Enemmän pitäisi miettiä niidenkin kasvuolosuhteita. Taisin vasta nyt tajuta, että kevätkurjenmiekat ansaitsevat lämpimän ja vettä läpäisevän paikan. Ehkä yksi syy niiden katoamiseen puutarhastani, on liian kosteat ja koleat istutuspaikat. Kiitos siis Saaripalstan Sailalle tämän asian esiintuomisesta.

Corydalis - Pystykiurunkannus

Ensimmäiset lilat pystykiurunkannukset alkavat kukkia. Niitäkin on pitkin puutarhaa paikoissa, joihin en ole niitä tietoisesti istuttanut. Muurahaisetko näitä kuljettaa uusille alueille? Vai puutarhuri multaa ja kompostia levittäessään? Muutaman alun olen parin edellisen kesän aikana siirtänyt paikkoihin, joissa toivon sen leviävän. Aika näyttää, kuinka käy. Vai kuuluuko tämäkin kasvi niihin, jotka seikkailevat oman halunsa mukaan? Kuten akileijat ja sormustinkukat.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pinkit Beth Evansit ovat ainakin toistaiseksi pysyneet kohtuullisen hyvin omilla alueillaan. Mitä nyt ovat rehevöityneet ja laajentaneet pehkojaan. Tykkään näistä paljon. Bethin vihreät versot nousevat aikaisin keväällä, kurkkivat jo lumen keskeltä. Nuppujakin ne jo availevat.

Syödyt krookukset

Piippoiloa himmentää jänisten ja peurojen aktiiviset vierailut puutarhassani. Kuvan krookuksia en edes ehtinyt avautuneina nähdä, kun ilmeisesti ristihuuli oli käynyt ne yöllä napostelemassa.

Alapihalla peura oli syönyt valtaosan tulppaaneista. Eikä tarvinnut tuholaisen lajia arvuutella, sillä mullassa näkyi oikein hyvin sorkanjäljet. Olivat tulleet rajanaapurin 80-senttisen aidan yli. Harkitsen vakavasti naapurin aidan korvaamista samoilla aitaelementeillä, joita laitoimme tonttimme puistoreunalle. Täydellisiä peuraesteitä eivät nekään ole, mutta ovat sentään jonkin verran estäneet alapihalla kulkua. Tehokkaita, 2,5-metrisiä riista-aitoja ei kunta salli. 

Viikko sitten kävin naapurikylän saksalaisessa ruokakaupassa heti aamutuimaan. Menin ilman suurempia suunnitelmia katsomaan, josko joku kiva perennajuurakko löytyisi. Sipuleita, mukuloita ja juurakoita oli monta laatikollista vierekkäin ja päällekkäin. Parhaat apajat oli lattialla, jonne kyykistyin muiden innokkaiden rouvien seuraan penkomaan pussukoita.

Kesäkullero ja syyshohdekukka

Mopo lähti keulimaan oitis. En kyennyt pelkästään katsomaan, mitä on tarjolla. Siirsin pussukoita ostoskoriin, otin jonkun pois ja laiton toisen tilalle. Järki ja harkinta tuollaisessa paikassa katoaa, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Minun pelastukseni taisi olla tiukka aikataulu, joka vaati lopettamaan kahmimisen ja poistumaan kassan kautta ulos.

Kesäkulleroa minulla on ollut ennenkin. Viime kesänä se oli vähän huonossa hapessa vaikean talven jäljiltä.  Syyskukkijoille on aina tilaa.

Laitoin juurakot kunkin omaan purkkiinsa. Juurtukoon ja kasvakoon rauhassa, kunnes olen päättänyt kullekin oman istutuspaikkansa.

Fritillaria imp. 'Rubra'  - Keisarinpikarililja

Palataan vielä hetkeksi piippojen pariin. Keisarinpikarililjat saisivat varmaan nopeuskisassa ensimmäisen palkinnon. Niin nopeasti ne keväällä mullasta nousevat ja kasvavat. Saapa nähdä, kukkiiko nämä Rubrat tänä kesänä? Kuulemma ne kaipaavat kunnon lannoitusta, jota olen niille antanut.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Ikivanhat keltaiset keisarinpikarililjat nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Kukkimisen ne ovat jättäneet väliin monena vuotena. Näiden piippojen ilmestymisen ilmoille haistaa helposti lähellä kulkiessa. Täytyykin kysyä Ukkokullalta, aistiiko hän keisarien tuoksun. Oman hajuaistini menetin muutama vuosi sitten.

Nukkajuoru

Sain ystävältä karvalehtisen juorun. Tarkkaa nimeä en sille löytänyt. Kasvi oli jonkun aikaa kaupan muoviruukussa, kunnes siirsin sen parempaan ruukkuun. Ilmeisesti juoru tykkää uudesta ruukusta, lannoitteesta ja aurinkoisesta sijainnista, sillä se intoutui kukkimaan. Söpö pieni kukka.

Nokkosperhosia on runsaasti

Istuu hiljaa niityllä,
auringon paiste kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
heinätupsu peittona.

Aurinko hänet herättää,
kultasäteitä lähettää.
Hän luonamme jälleen on,
kevään ensi perhonen.

Tästä se taas lähtee

Ilotulituksen kuvaaminen ei mennyt ihan nappiin.

 

Uusi vuosi ja loppiainen on juhlittu, kumpikin varsin rauhallisissa merkeissä Ukkokullan kera. Tällä kertaa en mennyt edes ulos tähtäilemään ilotulitusta, vaan napsin ikkunasta muutaman suhruisen otoksen. Koko tienoo oli välillä harmaana savusta, kun ihmiset lennättivät taivaalle kymmenittäin komeita raketteja. Pauketta kesti tasaiseen tahtiin iltakuudesta yöyhteen ja sitten se  loppui kuin seinään.

Jouluun saakka siirsin tietoisesti kasvi- ja puutarha-aatokset tuonnemaksi. Nyt tammikuun koittaessa saa täydestä sydämestä kohdistaa katseen kevääseen. Hyvä lähtölaukaus tulevan kasvukauden avaamiselle on inventoida siemenvarastot. Viime kesänä pyrin käyttämään systemaattisesti siemeniä vanhemmasta päästä. Yli-ikäisiä ripottelin istutusalueille siinä toivossa, että joku niistä aloittaisi siellä uuden elämän.

Omasta siemenvarastosta löytyy edelleen runsaasti kylvettävää tulevana keväänä. Listasin niitä, joita täytyy hankkia lisää. Sehän innosti katsomaan, onko jotain jo tarjolla.

Kuva nettikaupan tarjonnasta.

Seuraavat siemenet pudotin nettikaupan ostoskoriin. Enemmänkin olisi tehnyt mieli ostaa, mutta vilkaisu loppusummaan teki stopin hamstraukselle. Hinnoista voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä. Minua kyllä hirvittää, kun 4 kpl kasvihuonekurkku Cordoban siementä maksaa 8,95 €. Tai 7 kpl Sungold-tomaatin siementä 6,35 €.

Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1 ’Sungold’
Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1’Supersweet 100’
Cucumis sativus - Kasvihuonekurkku F1 ’Cordoba’
Cucumis sativus - Kurkku ’Beit Alpha’
Brassica oleracea - Ruusukaali ’Igor’ F1
Brassica oleracea - Lehtikaali ‘Westlandse Winter’
Tagetes patula nana - Ryhmäsamettikukka ‘Honeycomb’
Tagetes patula - Ryhmäsamettikukka ‘Mr Majestic’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Franciscus Cupani’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Miss Willmot’
Lathurys odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Painted Lady’
Papaver somniferum - Oopiumiunikko ‘Hungarian Blue’
Papaver somniferum - Sulkaunikko ‘Crimson Feathers’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Velouette’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Double Click Rose Bonbon’
Dahlia - Koristedaalia ‘Cafe au Lait’

Kaikkia suunnittelemiani siemeniä ei vielä ollut nettikaupassa. Tsekkasin tarjonnan useammasta paikasta. Joitakin aion tilata, kunhan siementarjonta täydentyy. Ja tottakai, siementelineiden ilmestyessä kauppoihin, ne tulee tutkittua tarkkaan.

Vielä kylvöillä ei ole kiire, joskin suunnitelmia on lupa tehdä jo nyt. Itse asiassa kylvösuunnitelma onkin seuraava lista, jonka aion laatia. Kasvihuone ja lavakaulukset nukkuvat talviuntaan usean viikon ajan. Sen sijaan esikasvatustiloja järjestin viime kesän kellarisiivousrupeaman yhteydessä siten, että ne ovat nyt selkeämmät ja tilavammat. Ensimmäisenä taidan kylvää paprikat ja kelloköynnökset.

Mustarastaat ovat pyörineet kesät talvet pihassamme usean vuoden ajan. Nyt niitä on erityisen paljon. Yhtenä päivänä kellariin mennessäni laskin samanaikaisesti pienellä alalla 6 mustarastasta tepastelemassa ruokinta-automaatin alla.

Oheinen mustarastaskuva on napattu työhuoneen ikkunasta. Ulkosalla en näin lähelle lintua pääsisi ilman zoomia.

Leikkimökkirinteen aroniat alkaa olla putsattu puhtaaksi sinne jääneistä marjoista. Alapihan hanki on koristeltu aronian punaisilla täplillä. Ilmeisesti linnut pudottavat nokastaan marjoja paikasta toiseen siirtyessään. Kuvan marjat ovat suoraan aroniapensaiden alla. Jäljistä päätellen linnuilla on ollut kunnon karkelot.

Syksyllä harmittelin, kun niin paljon hyviä aronioita jäi pensaisiin. En vain saanut kaikkia mahtumaan omaan pakkaseen. Toisaalta on hyvä, että ne kelpasivat linnuille. Meidän tuurenpihlajat eivät pienikokoisina vielä tuottaneet montaakaan marjaterttua.

Pätkä väliaikaista verkkoa aidan jatkeena sulkee kottikärryjen kulkuaukon.

Peurat ovat taas kulkeneet pihamaallamme. Yhtenä yönä niitä oli käynyt useampi alapihalla napostelemassa tuijaa. Paljon muuta syötävää ei nyt ole, kun useimmat pensaat ja puut on verkotettu ja hanki peittää matalammat kasvit.

Puistoreunaa saavat kulkea, kunhan eivät loiki aidan yli meidän puolelle. 150-senttinen aita ei peuroja estä, jos ne haluavat yli tulla. Elän toivossa, että ne tyytyvät tepastelemaan ohi omassa rauhassaan, eivätkä intoudu loikkausharjoituksiin.

Kiukuspäissäni viritin (taas) verkkoaidat talon kumpaankin päätyyn. Kellaripäädyn verkon tarkoitus on ohjata peurojen kulku puiston puolelle. Päivällä verkko on hieman rullalla, jotta talonväen kulku pihan kautta kellariin sujuisi. Illalla verkko vedetään kiinni kellarin kaiteeseen.

Tässä samantyyppinen viritys peurojen alapihalle kulun estämiseksi. Ylimääräinen aitaelementti sulkee rajanaapurin autokatoksen ja meidän tukimuurin välisen solan. Aitaelementistä lähtee verkkoaita syreenien välistä kohti leikkimökkiä. Tuosta tukimuurin oikealta puolelta peurat tykkäävät kulkea alapihalle. Kesällä siinä kasvaa tiheä tuoksuvatukkaryhmä.

Kulkusolasta lähtevä verkkoaita ulottuu leikkimökin seinän ohi aina talon kulmaan saakka. Näin peurat eivät pääse tätäkään kautta ylä- tai alapihalle. Näin talviaikaan ei pihalla tuijien lisäksi paljon syötävää ole. Mielessäni kuvittelen esteillä totuttavani peurat valitsemaan jonkun muun kulkureitin, jotta ne eivät kasvuaikaankaan tulisi tontillemme. Kevään tullessa popsivat pahimmassa tapauksessa taas sipulikasvini. Aion kyllä ruiskuttaa lumen alta esiin tulevat piipot Trico Gardenilla, kunhan se on ajankohtaista.

 
Joulukukista on riittänyt valtavasti iloa. Kaksi valkoista amaryllistä on kumpikin kukkinut muhkeina ja kuukausi sitten ensimmäiset vanansa avannut vaaleanpunainen Rozetta kukkii nyt jo neljättä vanaa. Kunhan joulutähdet ja amaryllikset väsähtävät, onkin kenties jo leikkotulppaanien aika.

Lumitöitä on tullut jonkun verran tehtyä ja lisää on varmasti luvassa. Se ei minua lannista, sillä tästähän se taas lähtee, vain ja ainoastaan kohti valoa ja lämpöä.

Päivät hakettimen ja klapikoneen kahvoissa

Eranthis cicilica - Talventähti

 

Pääsiäisviikolle ei parempia kevätsäitä olisi voinut toivoa. Jos aamu onkin ollut vähän harmaakostea, iltapäivällä aurinko on paistanut lämpimästi. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Joitakin lumilämpäreitä pihalta edelleen löytyy. Varsinkin varjoisemmissa paikoissa ja siellä, mihin lunta on ahkerasti kolattu, tiiviitä kasoja edelleen nököttää. Myös alapihalle johtavat portaat on yhä kuorrutettu vähemmän puhtaalla lumella. Hyvin sekin sulaa.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Kuten tavallista, kaikki tapahtumat tuppaavat osumaan yhteen kasaan. Palatessani sunnuntaiselta hoivakotikäynniltä, alkoi auton pakokaasujärjestelmän varoitusvalo palamaan. Ohjekirjan mukaan valon syttyessä tulisi suunnata heti huoltoon. Ajoin kotiin juttelemaan asiasta Ukkokullan kanssa. Hän on parempi autoasioissa. Eikä reitilleni edes osunut ainuttakaan korjaamoa.

Saimme autolle huollon tuttuun paikkaan tiistaiaamuksi. Kulkuneuvo oli siis vietävä huollon pihalle jo maanantaina ennen sulkemista, sillä tiistaille oli sovittu vuosittainen nokisutarin käynti. Ja kolmen ison puun kaato.

Krookukset ja kevätvirkku ötökkä

Olimme jo pitkään suunnitelleet kadun vieressä kasvavan ison männyn kaatamista. Mänty oli hieman kallellaan naapurin suuntaan. Lisäksi se jäi alttiiksi koville tuulille kunnan metsikön suojan poistuttua. Samoin tontin rajalla kasvoi isokokoinen vaahtera, joka oli kallellaan talomme suuntaan. Tuulella vaahterasta putosi isoja oksia ja pelkäsimme sen olevan huonokuntoinen. Samaan syssyyn päätettiin kaataa myös talon toisesta päästä niinikään isoksi kasvanut vaahtera, joka taasen kasvoi liian lähellä taloa. Isoille puille suositellaan minimissään 6 metrin etäisyyttä talosta. 

Puiden kaato olisi ollut parempi hoitaa pari-kolme viikkoa aiemmin. Silloin puutarhasta ei olisi tarvinnut kantaa niin suurta huolta reilun lumikuorrutuksen vuoksi. Valitsemamme puunkaataja ehdotti luvan pyytämistä kunnalta, sillä kaksi kolmesta puusta olisi helpompi ja edullisempi kaataa tonttimme vieressä olevaan aukeaan puistoon. 

Tuumasta toimeen, vaan luvan saamisesta muodostuikin monen päivän ruljanssi. Oli työn takana löytää kunnan organisaatiosta oikea henkilö luvan pyytämiseksi. Nimiä saatuamme kyseisiä henkilöitä ei tavoittanut puhelimitse millään. Joko heidän puhelimensa oli jatkuvasti varattu, tai sitten kukaan ei vastannut. Eikä vastannut soittopyyntöihin. Tavoitettuamme jonkun langan päähän, hän ei ollutkaan mielestään oikea henkilö, vaan piti soittaa jollekin toiselle. Joka taasen käski soittamaan sille ensimmäiselle henkilölle. Melkoista pallottelua, jossa sitkeys lopulta palkittiin. Saimme luvan ja saatoimme sopia puunkaatajan kanssa urakalle ajan.

Tiistaina isä ja poika saapuivat kellontarkasti sovittuun aikaan puunkaatohommiin. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä ihmetellä, sillä puunkaatajat kävivät jo ennakkoon tsekkaamassa kaadettavat puut. Ukkokulta on vuosien mittaan kaatanut tontiltamme useamman puun. Nyt kaadettavat olivat kuitenkin aika kriittisissä paikoissa ja mahdollisuudet vahingoille oli olemassa. Ammatti-ihmisiin on tällaisissa tilanteissa hyvä turvautua, eikä meidän tarvinnut katua. Puut kaatuivat tismalleen sinne, minne kaatajat suunnittelivat niiden kaatuvan. Kaadon jälkeen he vielä pätkivät rungot 35 cm:n pölleiksi. 

 
Kolmen puun kaatamiseen meni kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi meidän urakka. Ensimmäiseksi piti kantaa pöllit ja oksat pois puistoalueelta. Haravoin myös pienemmän moskan ja sahanpurun. Puiston puolelle, tonttimme rajalle jäi valtava oksa- ja havukasa, jonka kuskaamme arjen tultua kaatopaikalle. Lopuksi siivoan vielä loput roippeet puistoalueelta. 

Päältä päin tarkasteltuna en usko puistoon tulleen isompia vaurioita. Sinne kylvetty nurmikko on ylipäätään huonolaatuinen ja se ajetaankin maksimissaan kerran kuussa kesäkuusta syyskuuhun. Istutuksia ei alueella ole lainkaan meidän alapihan rajan viereen istutettuja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Niin ja leikkipaikan angervoja, jotka ovat kuitenkin kaukana kaadetuista puistamme.

Pitänee jossain välissä mitata männyn halkaisija.

Tiistai-iltapäivästä lähtien olen hakettanut vaahteroiden oksia. Ukkokulta on lyhentänyt sirkkelillä paksut oksat, jotka minä olen sitten pilkkonut klapikoneella. Vaahteroiden runkopöllit on jo viittä vaille klapeja nekin, mutta pitkäperjantaina klapikoneesta loppui hydrauliöljy, eikä sitä tietenkään mistään pyhäpäivänä saa. Työ jatkuu viikonloppuna, kunhan saadaan klapikone käyttökuntoon. Kun vaahteroista syntyneet klapit on pinottu puuvajaan kuivumaan, on varaparkkipaikalle koottujen mäntypöllien pilkkomisen vuoro. Ensin pitää kuitenkin saada puistonpuoli ja pihan kulkuväylät siistittyä.

Puun kaatamisesta tulee iso määrä sahanpurua ja kaikenlaista pientä sälää, jota ei voi oikein kompostiinkaan laittaa. Olen haravoinut ja laittanut moskan multasäkkeihin, jotka on tarkoitus kuskata männynoksien kanssa kaatopaikalle. Siellä oksat haketetaan ja käytetään puutarhajätteen ohella mullan valmistukseen. Normaalisti kaikki oksahake uppoaa omalle tontille, mutta nyt haketta tuli niin paljon, että aion senkin viedä kaatopaikan puutarhajätekeräykseen.

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kyseli kokemuksia oksahakettimista. Vastasinkin hänelle kommentillani, mutta hyvä näistä asioista on jutella enemmänkin. Puutarhassa syntyy helposti iso määrä oksia, joita tuskin kukaan jaksaa ja viitsii pienillä sekatööreillä kompostiin silputa. Oksat saa kunnon hakettimella helposti ja nopeasti pieneksi materiaaliksi, jonka voi kuskata vaikkapa pensaiden tyvelle.

Meillä oli aiemmin käytössä kaksikin Black&Deckerin leikkavaa oksasilppuria. Niiden kanssa pärjättiin monia vuosia, mutta toive jämäkämmästä vekottimesta oli pitkään ilmassa. 2015 päätettiin hankkia kunnon oksasilppuri ja asiaa eri puolilta pohdittuamme hankimme kuvan murskaavan laitteen. Sillä on haketettu kaikki puutarhasta tulevat oksat aina n. 40 millin vahvuisiin saakka. 

Syksyllä syötän koneeseen myös perennanvarsia. Meillä on paljon töyhtöangervoja ja iriksen lehdetkin silppuan laitteella. Pehmeämmät perennat saattavat välillä juuttua, mutta siihen auttaa syöttää joko samanaikaisesti tai perennojen välissä jämäkämpää materiaalia, kuten oksia. Silputtu aines kypsyy kompostissa huomattavasti nopeammin. Tällaista massaa kuskaan myös puiden ja pensaiden alustoille. Sinne ne katoavat.

En ole Boschin mannekiini, mutta mielestäni hyvästä kannattaa kertoa muillekin. Tykkään laitteen jämäkästä olemuksesta, alla olevasta laatikosta, jonne silputtu materiaali kerääntyy, eikä tämän laitteen käyttökään ole järin vaikeaa. Laite vetää oksia, joten niitä ei tarvitse väkisin sisään työntää. Peruutus tapahtuu omaa nappulaa painamalla. Toki tämäkin laite joskus jumittuu, mutta isoja ongelmia meillä ei sen kanssa ole ollut. Kovassa käytössä tämä oksasilppuri palvelee meitä jo kuudetta vuotta. Minusta työ vaatii kunnon välineet. Rimpuloiden kanssa tulee vain kiukkuiseksi. 

Iris Frozen Planet

Puutalkoiden vuoksi puutarha on jäänyt kakkossijalle. Pikaisesti ehdin tehdä tarkastuskierroksen, jonka antimilla elän taas seuraavaan kertaan. Mitä nyt aina ohimennessäni kurkotan nähdäkseni yhä lisääntyviä piippoja ja avautuvia kukkia.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Sipulikukkien ohella myös monet perennat osoittavat heräämisen merkkejä. Kevätkaihonkukka kuuluu yleensäkin kevätvirkkuihin, mutta ilokseni löysin myös safiirihortensiasta eloa. Kuten sanottu, kovin tarkasti en ole vielä edes ehtinyt kaikkea tutkimaan. Kunhan saan oman osuuteni puutalkoista hoidettua, pystyn paremmin keskittymään puutarha-asioihin. Niin kovasti kuin mieleni tekisikin kykkiä puskien äärellä, en henno jättää Ukkokultaa yksin urakoimaan pöllien kanssa.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksetkin ovat heränneet. Istutin niitä viime vuonna myös talon sisäänkäynnin puolelle ja sielläkin vihreät versot kurkkivat jo lumen keskeltä. Olen virittänyt pihalle monelaisia verkkoaitoja, jotta peurat eivät pääsisi pikkuisia ilonaiheitani mutustelemaan, kuten viime keväänä.

Sanoin Ukkokullalle tyhjentäväni kompostorin huomenna hänen lähtiessä hakemaan hydrauliöljyä klapikoneeseen. Ukkokulta kysyi, minne meinaan kompostimullan kuskata. Kaipa hän sitä ihmetteli, kun kielsin häntä kärräämästä oksahaketta pensaiden alle vedoten maan olevan vielä jäässä. Hakekerros hidastaisi maan sulamista. Sanoin laittavani kompostimassan jälkikypsymään alapihan kannelliseen kompostoriin. Tai kääntäväni sen kasvimaalle. Johon Ukkokulta vastasi, että meillä onkin nykyisin kasvimaan sijasta peuramaa.

Crocus species Fuscotinctus

Lupaan taas kommentoida postauksianne ahkerammin, kunhan pääsen tässä kevätruljanssissa normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt olen ollut iltaisin aivan naatti ja lähinnä kaatunut peiton alle. Kiitos aktiivisen ahertamisen ja tuntien oleskelun raittiissa ulkoilmassa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja iloisia kevätpäiviä kaikille!