Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.
Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan.
Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.
Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:
- kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
- kasvihuonekurkku F1 'Sherpa'
- paprika 'Yellow California Wonder'
- kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
- kirsikkatomaatti F1 'Vilma'
Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.
Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).
Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).
Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:
- 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
- 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
- 'Cupid Pink' (alavasen)
- 'Royal Maroon' (alaoikea)
Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.
Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.
 |
| Kompostori 1.1.2025 |
Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.
Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.
Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.
Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.
Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.
Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.
 |
| Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina |
Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.
Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.
Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?
Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kiitos, täältä tullaan mukaan. Talvisää on siitä mukavaa, että jo pienikin kävely virkistää ja raikastaa oloa. Punatulkkujen näkeminen on kyllä ylellisyyttä; ne ovat kuin jotain juhlalintuja.
VastaaPoistaPakkasesta huolimatta ei ollut lainkaan kylmä. Vaikka reitti on hyvin tuttu, aina riittää katseltavaa ja ihmeteltävää. Lumi kasveilla, erilaiset linnut ja mitä nyt kulloinkin ympärillä näkyy.
PoistaHyvin sanottu: juhlalintuja tosiaan. Suomessa on aika vähän värikkäitä lintuja. Punatulkku on kuin kaunis koriste puun oksalla - ja maassakin.
Arvaa mitä Between, juuri äsken pyrähti tuijarivistöön ja sen alle keltasirkkuparvi, jossa oli mukana myös punatulkkupari! Moneen moneen vuoteen en ollut nähnyt, ja nyt näin!
PoistaVoi, miten iloinen tapahtuma! Pikkulinnut järjestivät sinulle värikkään esityksen. Toivottavasti jatkavat vierailuja seuraavinakin päivinä.
PoistaTsinniat onkin ihania, muutaman kerran tullut niitä kokeiltua. Ja ilman tuoksuherneitä ei melkein kesästä selviä!
VastaaPoistaLintujen ruokinta on talven iso ilo, harvemmin täälläkään punatulkut vierailevat. Oikein hyvää uutta vuotta ja mukavaa kevään odotusta, pian pääseekin taas aloittamaan ensimmäiset kylvöt!
Kannattaisi useamminkin venyttää omia tapojaan. Kun tilaa on rajallisesti, tulee turvauduttua vuodesta toiseen samoihin lajeihin. Tuoksuherneet kuuluvat ehdottomasti jokaiseen kesään.
PoistaLintujen talviruokinnan myötä olen oppinut tunnistamaan paremmin eri lajeja. Melkein kuin pikkulapsen joulu, kun pihaan saapuu jokin harvemmin nähty laji.
Kovasti tässä jo siemenpusseja hypistellään.
Sinulle myös hyvää alkanutta vuotta ja iloista matkaa kohti kevättä!
Totta, lintulaudan touhuja seuratessa oppii paremmin tunnistamaan lajeja. Juuri hain uuden säkillisen siemensekoitusta. Kovin ovat nekin kallistuneet, mutta ruokinnasta en sen vuoksi luovu, tuntuu ettei tässä naapurustossakaan kukaan muu ruoki lintuja, saati virittele pönttöjä. Itse koitan kaikin keinoin houkutella pikkuisia pihaamme, puutarha ilman eläimiä on surullinen. Samalla reissulla tuli ostettua myös ensimmäiset siemenet, Hankkijalla on aina mukavasti siemenhyllyt esillä heti alkuvuodesta. Tsinnioita ja tuoksuherneitä muun muassa, kiitos innoituksesi!
PoistaSiementen hinnat ovat tosiaan nousseet. En silti lopeta ruokkimista, kun jo vuosia olen sitä harrastanut. Pikkulinnut ovat puutarhurin ystäviä ja työntekijöitä. Aah, siemenpussien rapistelu kaupoissakin on siis alkanut. Meidän lähellä ei ole Hankkijaa, mutta eiköhän ne telineet piakkoin naapurikylän isompiin kauppoihin ilmesty. Taidankin tehdä taas hieman ostoslistaa.
PoistaKevättä kohti, vaikka taitaa vielä muutama pakkasjakso mahtua siihen väliin;) Meille luvataan huomisillaksi -18!
VastaaPoistaNyt on ollut kyllä melko mukavat kävelysäät, piikkikengät on kyllä laitettava jalkaan, että tohtii kävelylle mennä. Ja sitten luurit korviin ja äänikirja päälle ja matkaan.
Aivan varmasti lunta ja pakkasta vielä tulee, useammankin kerran. Teillä onkin tänä iltana kylmää.
PoistaAamun lenkillä piikkikengät olivat tarpeen. Luureja ei ollut korvilla, kun laitettiin Ukkokullan kanssa tossua toisen eteen.
Olipa teillä mukavasti juhlintaa juuri vuoden suurimman juhlakauden kruunaukseksi.
VastaaPoistaPunatulkut ovat tosiaan ihania, näyttävän kokoisiakin palleroita. Minäkin olen huomannut, että ne syövät puista ja pensaista siemeniä, eivät niinkään kaupasta ostettuja. Vaahteran siemenet tuntuvat olevan niiden suurherkkua, mikä on niin hyvä juttu, kun siinä on jo monta siementä vähemmän itämässä keväällä. Tulkut syövät myös maahan pudonneita vaahteransiemeniä, jos on lumetonta. Vaan onneksi nyt on lunta, teillä onkin aika kylmää ollut. Oli täälläkin viime yönä –10.
Ihanaa, että on kirjastot ja sinulla vielä noin kauniin kävelyreitin päässä.
Noin nopeasti jäätyneet järvet ihmetyttävät minua aina yhtä paljon kuin järven rannalla asuvia se, ettei meressä ole vielä jäähilettäkään. En tajua, missä välissä järvet ovat menneet jäähän, kun pakkasia ei ole vielä kovin paljoa edes ollut. Mutta niin ne vain jäätyvät. Makea vesi ja tyynempi pinta kuin meressä, ja nopeammin jäähtyvä vesimassa.
Juhlittiin kerralla enemmän. Nyt jaksaa taas tavallista arkea.
PoistaPitääpä tarkkailla, syövätkö tulkut meilläkin vaahteran siemeniä. Se sopisi vallan mainiosti, kun niitä vaahteravauvoja on kesän tullen muutenkin riittävästi. Eniten tulee katsottua tinttejä työhuoneen ikkunasta. Muualta näkyvyys ruokailupaikoilla on pidempi.
Kirjasto on tosi tärkeä. Tuskin niin paljon tulisi luettua, jos lainaaminen ei olisi mahdollista. Meidän kylällä kirjasto on myös ihmisten kokoontumispaikka.
Tämän kylän järvet ovat aika matalia, mikä varmaan nopeuttaa niiden jäätymistä. Tähän aikaan vuodesta käydään vilkasta keskustelua, onko jää riittävän paksua ihmisten liikkumiselle. Pilkkimiehiä oli jo jäällä käynyt.
Meillä oli 13 astetta pakkasta ja satoi lunta. Ihmettelin kun mustarastas oli ilmestynyt lintujen ruokintapaikalle. Luulin, että ne muuttavat lämpimään (enkulin käsityöt)
VastaaPoistaMustarastas on kuulemma osittaismuuttaja. Yhä useampi kuulemma talvehtii Suomessa. Meidän pihalla mustarastaita on ympäri vuoden. Talvella niitä pörrää ruokintapisteillä. Joulukuun alussa kummastelin, kun mustarastaita ei näkynyt. Missä lie viettäneet aikaa, mutta nyt ovat taas ilmestyneet pihapiiriin.
PoistaKivaa talvitunnelmointia ja väliin kukkaisia kuvia😊Minä olen muutamana kesänä kasvattanut tsinnioita ja tykästynyt kovasti. Ruukuissa tahtoivat sateilla alkaa homehtua taivasalla. Muuten todella kiitollisia kesäkukkia. Ja tuoksuherneet myös.
VastaaPoistaMeillä tahtoo lämpökompostori jäähtyä talvella liikaa, kun minulla on bokashiämpärit sisällä eikä ulos tule tarpeeksi viemisiä. Viimeksi oli vielä kymmenisen astetta lämpömittarissa. Kovemmilla pakkasilla joka talvi kyllä jäätyy. Bokashointi on talvella mukavaa, kun ei tarvitse rämpiä kylmässä pihan perälle biojätteitä viemään. Minä olen kompostorin tiivisteeseen suihkinut silikonia ja olen aina miettinyt toimisikohan ruokaöljy. Näköjään siis toimii!
Punatulkkuja näkee nykyään aniharvoin🙁
Hyvä tietää, että tsinniat saattavat homehtua ruukuissa. Viime vuonna laitoin ne lavakaulukseen, jossa kasvoi myös tuoksuherneitä, kehäkukkia ja samettikukkaa. Luultavasti teen niin tänäkin vuonna.
PoistaMeidän biokompostori on takapihalla, sisävaraston oven lähellä, joten sinne on helppo viedä tavaraa. Nyt kompostoria on "ruokittu" tavallista enemmän, miksi se varmaan pöhisee niin hyvin. Yleensä se jäätyy vähäksi aikaa joka talvi. Silloin laitan kompostoriin 5 litran pänikän täynnä kuumaa vettä. Tokihan se jäähtyy, mutta vaihdan usein siihen lämpimän veden. Auttaa kyllä.
Olemme laittaneet kompostorin tiivisteeseen myös silikonia. Ruokaöljy näyttää toimivan paremmin.
Purple Prince on minusta tosi kaunis tsinnia, olen kasvattanut sitä monena vuonna ja myös tälle vuodelle on varattu siemenet.
VastaaPoistaVilma on kirsikkatomaatti ja olen huomannut, että siitä käytetään välillä ruukkutomaatti ja välillä pensastomaatti nimeä (runkotomaatiksi se ei taida taipua :).
Kohta siirrytään ihan perusarkeen. Oikein mukavia talvipäiviä sinne!
Kiva kuulla kehut Purple Prince -tsinnialle. Summanmutikassa sen valitsin, kun näytti nätiltä. Sinulla on kasvien suhteen hyvä maku, voin siihen luottaa.
PoistaKirsikkatomaatiksi minäkin Vilman miellän. Runkotomaatti se ei todellakaan ole. Siihenkin nimitykseen törmäsin. No, nimestä viis. Tykästyin Vilmaan viime kesänä sitä ensi kertaa kasvattaessani.
Saatiin loppiaispyhiksi kivat ilmat. Nauttikaa tekin!
Onpa sinulla mukava reitti kävellä kirjastoon! Järvet ovat jäässä, täälläpäin avattu jo retkiluisteluratojakin. Mukavaa pakkassäätä ja lunta maltillisesti, mutta lenkille ilman piikkareita ei arvaa mennä!
VastaaPoistaMeillä asuu punatulkkuja läpi vuoden. Metsässä kesäaikaan ne kuulee, harvoin näkee, talvella vakivieraita ruokintapaikalla.
Tsinniat, kosmokset ja tuoksuherneet ovat meillä olleet vakikesäkukkia jo hyvin kauan ja tykkään niistä ja niiden helppohoitoisuudesta. Lavakauluksissa ja pellolla olen niitä kasvatellut, ruukussa en ikinä.
Härkäviikot alkaa pian pitkän juhlapyhäjakson jälkeen, arkikin on niin mukavaa.
Meidän kylämme on pientalotaajama. Täällä on useita järviä ja metsiäkin vielä jäljellä. Kivoja kävelyreittejä löytyy. Kirjastossa käydessäni kiemurtelen milloin missäkin.
PoistaTänään keli ei ollut jäinen, mutta piikkikengistä oli kyllä hyötyä. Kulkeminen on varmempaa, kun ei koko ajan tarvitse pelätä kellahtamista.
Tuoksuherneitä ja kosmoksia minullakin on ollut joka kesä. Viime kesänä kokeilin ensi kerran tsinniaa ja ihastuin siihen. Kosmokset kylvän yleensä lavakaulukseen. Tuoksuherneitäkin kasvatan lavakauluksessa. Todennäköisesti tsinniakin pääsee muiden kesäkukkien seuraksi lavakaulukseen.
Täällä meilläkin talvi palasi ja tänään mieheni kanssa lenkillä käydessämme maisema oli taas kaunis, kuin postikortissa.
VastaaPoistaMinä keräsin viime syksynä omista tuoksuhernekasvateistani siemeniä niin paljon talteen, joten nyt olen niiden osalta omavarainen.
Ihana kuva punatulkuista, jotka ovat yksiä lempilintujani.
Katsoinkin blogiin laittamiasi kuvia lumisesta maisemasta. Kuin postikortissa, kuten sanoitkin.
PoistaPunatulkut ovat varmaan monen lempilintuja, eikä syyttä. Ovat niin nättejä. En onnistunut kuvaamaan naaraspuolisia. Pysyttelivät syreenien oksilla.
Kiitos, Between!
VastaaPoistaPunatulkuilla on vaikeuksia osallistua 'roikkuvaan' linturuokintaan. Meillä ne (punatulkut) käyvät hipsimässä tai oikein ruokailemassa yhdellä erityisen makuuasentoa suosivalla ruokintalaitteella. Muilla laitteilla ne eivät käy, vaan odottavat vain mahdollisia maahan tippuvia aarteita.
Olen huomannut saman punatulkkujen ruokailutavoissa. Eivät tosiaan syö automaatista, eikä roiku talipötkössä. Muut linnut pudottavat aina siemeniä maahan sen verran, että siitä riittää syötävää talitinteille. Ja mustarastaille.
Poista