Taas mennään

Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.

Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. 

Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.

Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:

• kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
•  kasvihuonekurkku F1 'Sherpa' 
• paprika 'Yellow California Wonder'
•  kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
•  kirsikkatomaatti F1 'Vilma'

Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.

Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).

Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).

Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:

• 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
  
• 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
  
• 'Cupid Pink' (alavasen)
  
• 'Royal Maroon' (alaoikea)

Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.

Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.

Kompostori 1.1.2025

Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.

Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.

 Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.

Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.

Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.

 
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.

Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.

Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina

Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.

Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.

Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?

Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Hyvää Uutta Vuotta 2022!

 

Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,
jota on jäljellä enää ihan vähän.
Sä enkelin siivin Uuteen Vuoteen kulje
ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa
ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2020!

Uusi vuosi edessäsi,  
kuin avautuva kirja.  
Emme tunne tarinaa,  
emme tiedä juonta.  
Vain lukemalla sivu sivulta,  
vain elämällä päivä päivältä,  
tarina vie mukanaan seikkailuihin,  
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,  
alati vaihtuviin kuin itse elämä.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta

ja

Paljon onnea teille kaikille vuodelle 2020!

Varpushaukka vaahterassa

Keskiviikon kaatosateessa huomasin varpushaukan vaahterassa. Olenkohan aktiivisella pikkulintujen ruokkimisella houkutellut myös haukan helpon buffetpöydän ääreen? Jokin aika sitten varpushaukka istui oksalla etupihan ruokintapaikan lähellä ja nyt talon toisella puolella. Siellä se könötti päätään käännellen puussa ties kuinka pitkään. Kameran objektiivi ei ulotu tunnistamista varten riittävän lähelle, mutta kiikarien, Ukkokullan ja Lintuportti.fi:n avulla vierailijan nimi selvisi. Onneksi olen sijoittanut ruokintabuffetit paikkoihin, joissa pikkulinnuilla on suojanaan puita ja pensaita.

Olkoon petolintu ja yleinenkin vielä. Silläkin on paikkansa Suomen luonnossa. Varpushaukan vierailu pihavaahterassani sai minuun mukavasti virkistävää innostusta. 

Postilakon vuoksi ehdin jo murehtia, tuleeko uusi Pihakalenteri postilaatikkoon vielä tämän vuoden puolella. Tulihan se. Luultavasti olen tätä kalenteria kehunut joka vuosi. Se vain on niin kätevä sekä kalenterina että puutarha-, luonto- ja sääasioiden päiväkirjana. 

Pihakalenteri on ilmestynyt jo 15 vuoden ajan. Omani on järjestyksessä 9. Kunhan vuosi vaihtuu, aloitan kalenterin kera uuden puutarhavuoden. Mukavaa sekä ajatuksena että käytännössä.
 

Taas mennään - kohti kevättä

Matka uudessa vuodessa on alkanut. Runsaiden pyhäpäivien vuoksi päivät ovat välillä vähän kadoksissa ja aamulla herätessä täytyy hetken miettiä, onko arki vai pyhä, keskiviikko vai ehkä jo lauantai. Uuden vuosiluvun kirjoittaminenkaan ei vielä suju automaattisesti. Varmaan jokunen päivä tai pari viikkoakin saa näppiksellä peruutella ja uusia lukemia kirjoitella oikeaan vuosilukuun osuakseen.

Talvimyräkkä on saanut maan sekaisin liikennettä ja ihmisiä myöden. Kummasti se talvi nykyihmiset ja etenkin autoilijat aina yllättää, vaikka sentään eletään tammikuuta. Onhan nämä talvet ainakin täällä etelärannikolla muuttuneet varsin vetisiksi ja leudoiksi, mutta edelleen kylmyys ja lumi ovat ajankohtaan nähden tavalliset ja asiaankuuluvat elementit. Itse asiassa lenkillä käydessäni totesin lunta sataneen varsin vähän, eikä navakka tuulikaan mitenkään hurjalta tuntunut.

Loppuvuodesta blogi-ideat tuntuivat kadonneen jonnekin kiven koloon ja mieleen hiipi jo pelko, ettei puutarhainnostuskaan kenties enää jaksa herätä. Turhaan etukäteen murehdin, sillä yksi ainut postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo on saanut taas kylvöhormonit päässä - sielläkö ne asustaakin - hyrräämään. Muutama bloggari on jo ehtinyt postata uusista suunnitelmistaan ja onpa Maatiaiskanasen elämää -blogi aloittanut jo kylvötkin.

Tuore siemenluettelo aktivoi minut inventoimaan omat siemenvarastot. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä kylvö- ja istutussuunnitelmia. Laatikkoviljelmissäni harrastan vuoroviljelyä. Hyvin muistan, mitä laatikoissa on edellisinä kesinä kasvatettu, mutta kivahan kaikki suunnitelmat on kirjata paperille.

Viime kesänä tuli istutettua turhan paljon kukkia ruukkuihin. Olihan ne kauniita ja iloitsin kaikista kovasti, mutta selkä vääränä ruukuille sai vettä kantaa. Ehkä tuleva kesä ei ole yhtä hikisen helteinen ja kuiva. Aika näyttää. Toivottavasti lämmin kuitenkin.

Krakovalaisesta kirjakaupasta ostin pari puutarhalehteä. Toinen on paikallinen ja toinen Gardener´s World. Harmi vain, että kumpainenkin puolan kielellä. Aika vaivalloista on nettikääntäjän kanssa sanoja puljata, kun ei oikeanlaista sanakirjaakaan ole käytössä. Enkä ole ajatellut hankkiakaan. Kuvien katselu sentään sujuu ongelmitta kielitaidottomaltakin. Eikä maksaneet lehdet Krakovassa paljon. Eikös moinen ostaminen ole melkeinpä Sulo-Vilenmäistä säästämistä.

Kellarissa talvehtivat pelaguut ovat ihan yhtä raaskun näköisiä, kuin kuusi sisälläkin aikaansa viettävää. Kellarin pelaguilla on virtaa sen verran enemmän, että päivänsä pilkkopimeässä viettäessään pukkaavat kaiken aikaa kukkia. Enää en edes viitsi nuppuja taitella pois. Käyttäköön voimansa kukkimiseen, jos se heidän pimeyttään valaisee.

Mihinkäs sitä kissaihminen tavoistaan pääsisi. Kun ei ole omaa kissaa, täytyy herkutella toisten kissoilla. Tyttären kissapoikia kävin uutena vuotena ruokkimassa ja rapsuttamassa. Pois lähtiessäni Nemo jäi eteisen lipastolle pohtimaan, olisiko akkujen lataaminen tarpeen. Nenän yllä riippuva laturinpiuha ei sentään ollut pistorasiassa kiinni. Ja Nemolla virtaa riittää lataamattakin.

Vastahan tässä oli uudenvuodenpyhä ja seuraavaksi onkin sitten loppiaispyhä. Sen jälkeen voimmekin palata normaalin päiväjärjestykseen, jolloin aamulla herätessä toivon mukaan on paremmin kartalla siitä, missä kohtaa kalenteria kulloinkin liikutaan.

Päivät pitenevät, valo lisääntyy. Kohti kevättä ollaan menossa ja vauhdilla. Ihanaa!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille niille, joille en sitä vielä ole toivottanut! Ja toistamiseen niille, joille olen jo toivottanut. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

 

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Uusi vuosi edessäsi,
kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa,
emme tiedä juonta.
Vain lukemalla sivu sivulta,
vain elämällä päivä päivältä,
tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,
alati vaihtuviin kuin itse elämä.

 Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta.

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Onnea ja iloa sekä

tuoretta kasvua tulevalle vuodelle

eli

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

 

Vuosi vaihtui

Meidän kylällä rakettien ampuminen alkoi jo ennen kuutta. Kuuden aikaan lähiseudulla oli jonkinlainen keskitys. Ilmeisesti pikkulapsien iloksi piti ampua muutama raketti, että nuorimmat lapset saatiin ajoissa unten maille.

Seuraava suurempi paukuttelusessio oli siinä yhdeksän aikaan ja sen jälkeen paukkui ja välkkyi tasaiseen tahtiin. Juuso-ressukka tuli ajoittain viereeni sohvalle tärisemään, mutta suuremmat pamaukset ajoivat sen sängyn alle piiloon. Yhdeltätoista paukuttelu oli jo todella runsasta, eikä kissaa enää näkynyt missään edes hetkittäin.

Monena uutenavuotena olen pohdiskellut rakettiloisteen kuvaamista, mutta aina se on jäänyt. Eilen sitten menin pihalle vähän ennen puolta yötä. Ulkona oli melko hyytävä sää, eikä pitkään ilman tumppuja tarjennut. Tumppukäsin taasen kameran säätäminen oli vaikeaa. Otsalamppu olisi myös ollut tarpeen, jotta pimeydessä olisi kameransa paremmin nähnyt.

Kuvista tuli mitä tuli, mutta tunnelma oli kyllä aika erikoinen. Ilma oli sakeanaan savun ja kemikaalien tuoksua. Tai pikemminkin hajua. Kaikkein intensiivisimmän paukuttelun ajan koko tienoo oli aivan punainen ja korvat menivät tukkoon korkeiden viheltävien äänien ja runsaan paukkeen johdosta.

Kamera oli jalustalla, joten sillä ei ollut hätää. Itse sen sijaan vaistomaisesti kumarruin kyykkyyn isompien rakettien alkaessa sataa tulisina pisaroina alaspäin. Leikkimökin edessä seisoessani mietin hetken, että mahtaako takkini materiaali olla kuinkakin herkästi syttyvää. Nimittäin pensaikkoon sataneet tulipisarat kytivät vielä lumiseen maahan pudottuaankin.

Muutamaan vuoteen en ole uutena vuotena mennyt ilotulituksen aikana ulos. Joko en ole ollut kotona tai sitten olen rauhoitellut tärisevää Juusoa sisätiloissa. Eilinen oli jotenkin hyvin voimakkaasti mieleen jäävä kokemus. Eikä välttämättä kaikkein positiivisimmassa mielessä. Olin juuri aiemmin illalla katsellut televisiosta ilmastomuutoksen aikaansaamia erikoisia sääilmiöitä eri puolilla maailmaa. En voinut välttyä ajattelemasta, millaisia vaikutuksia tällä ympäri maailmaa tapahtuvalla ylettömällä ilotulitteiden ilmaan ampumiselle kenties voi olla. 

Meidän kylä oli kyllä aivan harmaana savusta ja kärventynyt haju leijui ilmassa vielä aamupäivällä lenkille lähtiessämme. Kokemuksesta tiedän, että keväällä kerään puutarhasta ja lähinurkilta ilotulitteiden roskia, vaikka meidän pihamaalla ei raketin rakettia tänäkään vuonna ammuttu.

Onhan se komeaa katseltavaa, mutta jotenkin tuli outo ja vähän pelottavakin olo.

Sitä elää loppuvuoden aina ikäänkuin joulua varten. Ajatukset ja suunnitelmat tyssäävät jouluun, kuin kynttilää polttaisi loppuun ennen uuteen vaihtamista. Nyt on joulu ja uusivuosikin saatu pois päiväjärjestyksestä ja on taas jonkun uuden alku. Puutarhajutut jo kutkuttavat mielen perukoilla ja niitä ravitsi alkuviikosta postilaatikkoon pudonneet pari puutarhalehteä ja yhden firman siemenluettelo. Ei muuta, kuin katse kohti uusia puutarhakujeita. 
 

Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Nimetön kuva netin syövereistä.

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.

Kaar vesi pois saappaast.

Nost ämpär silmiltäs.

Jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone, ol valone, ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli.

Älä purot kirvest kintuil.

Älä unohr kotti avaimi.

Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen-

Toiveeni tulevalle kasvukaudelle:

paljon lämmintä auringonpaistetta

sopivasti puutarhaa kastelevia sateita

runsasta kasvua ja rehevyyttä 

ihania kukkia ja vehreitä lehtiä

notkuvaa omenasatoa

marjaisia pensaita

jos jonkinlaista antia kasvimaalta

eikä ainuttakaan kotiloa 

ja rikkaruohojakin kohtuullisesti.

Lämmin kiitos kaikille teille ihanille puutarhaihmisille 

sekä kansssakulkijoille kuluneesta vuodesta.

Jatkakaamme tätä mukavaa matkaa myös tulevan vuoden

eli

Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille tasapuolisesti!

 PS.

Parhaillaan laskeva kuu möllöttää taivaalla. 

Jos kuun liikkeet kiinnostavat, pääset tästä tulostamaan itsellesi

 vuoden 2016 kuukalenterin.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

- Heli Laaksonen -

 

Lämmin kiitos kaikille mukaville blogikavereille 

virkistävistä postauksista, 

upeista kuvista ja innostavista ideoista sekä kannustavista kommenteista. 

 

Me katselemme Juuson ja Ukkokullan kanssa 

jo tulevaan kesään 

ja toivotamme kaikille 

Hyvää Uutta Vuotta 2014!

 

Vähiin käy ennen kuin loppuu

No niin, näin sitä elellään tämän vuoden viimeisiä tunteja. Ukkokulta lähti aamulla hoitamaan työasioita ja minä jäin viettämään uudenvuodenaattopäivää oman itseni seurassa. Koska ehdin toimia ajatusta nopeammin ja latasin astianpesukoneen päälle, en voinutkaan lähteä lenkille (meillä ei jätetä pesukoneita yksikseen vatvomaan, jos vaikka sattuu poissaollessa vesivahinko) vaan piti keksiä ajankulua jotenkin muulla tavoin. Niinhän siinä sitten kävi, että melkoinen osa joulukoristeista otti ja lähti kellariin. Näin tuppaa käymään joka vuosi, vaikka kuinka päättäisin jaksaa joulukoristeita vähintään loppiaiseen saakka katsella. Vaan jäi meille edelleen joulukuusi ja kaikki jouluvalot niin sisälle kuin uloskin. Keittiössä on edelleen jouluverhot ja erilaisia punaisia tekstiilejä kodissa siellä täällä.

Vihdoin astianpesukone lopetti ohjelmansa ja saatoin vetää saappaat jalkaani. Reppu oli jo pakattu kirjastokäyntiä varten, kamerakin oli repussa. Pihalle päästyäni auratraktori meni toiseen suuntaan ja päätin jäädä odottamaan sen paluuta. Vesisateiden jälkeen meidän tie on vetistä lumimössöä täynnä ja aura heittää sen sitten kunkin talon portille niin, että on pakko tehdä lumityöt ennen mössön jämähtämistä jäiseksi. Hain lapion ja ryhdyin tarmokkaasti kaivamaan sisäänkäyntiä esiin. Siinä tulikin niin paljon ulkoiltua, etten enää viitsinyt kirjastolle lähteä kävelemään. Sen sijaan päätin tehdä retken alapihan omenapuille, jänisten jälkiä on hanki täynnä, joten nyt oli sopiva hetki käydä tsekkaamassa omenapuiden kunto.

Suojasäiseen lumeen on helppo tallata polku, ja vaikka lunta onkin satanut aika paljon, ei sitä määrällisesti niin valtavasti alapihalla tuntunut olevan - vielä. Ukkokulta laittoi hedelmäpuihin ajoissa verkot ja muut suojat, joten puput eivät olleet niitä päässeet napostelemaan. Sen sijaan norjanangervon maahan taipuneista oksista oli kuorta järsitty. Se ei ole kovin suuri vahinko, sillä angervo kestää leikkausta ja niin ollen myös pupunhampaita.

Jotenkin sitä polkua oli aika hauska tallata lumihankeen ja huomaamattani tulin kiertäneeksi alapihalla pidempään kamera kaulassa roikkuen tai välillä myös etsimen läpi maailmaa tiiraten. Lintujakin oli kiva katsella välillä eri vinkkelistä, mutta minun putkellani niiden kuvaaminen ei onnistunut. Mielessäni näin pihan taas kesäisen vihreänä ja lähtipä jälleen kaikenlaiset istutusajatukset päässäni villiintymään ja vaeltelemaan kohti uusia ideoita. Kyllä naapurit saivat taas ihmeteltävää meikäläisen kahlatessa lumessa. Vaikka mitäpä minä muiden ihmettelyjä miettimään.

Pilvet kulkivat taivaalla hurjaa vauhtia ja välillä näkyvissä oli aivan sinistä taivasta. Hetken kuluttua taas koko maailma oli ihan harmaana ja ehdinkin jo välillä miettiä, että kohta tulee vettä. No, ei tullut, mutta kuvia ottaessani saatoin havaita, kuinka vähän valoa pilvisessä säässä ulkona nyt on.

Märkä lumi on todella painavaa ja vasemmassa rinteessä kasvavat Vuorimännyt olivat jälleen painuneet aivan lakoon, kuten niille käy aina talvisin. Pohdin, pitäisikö minun vapauttaa niitä lumen ikeestä, mutta sitten totesin, että mahdollisesti teen vain lisävahinkoa taivuttelemalla jäisiä runkoja vastentahtoisesti. Joka kevät ne ovat lumien sulatessa nostaneet päänsä entiselleen kohti taivasta.

Luulisi, että tunnen jokaisen kasvin omalla tontillani, mutta niin vain tänään törmäsin yllätykseen - eikä ihan pieneenkään. Leikkimökin rinteen puoleiselle sivulle on kasvanut mänty, jota en ole aiemmin huomannut. Vuorimännyt ovat sitä piilotelleet, mutta miten se on talvisin jäänyt huomaamatta? En kylläkään ole parina aiempana talvena tallustellut alapihalla leikkimökin kohdalla, joten rauhassa on näköjään saanut kasvaa. 

Pitäisikö se keväällä siirtää, vai olisiko tuossa tilaa männyn kasvaa? Täytyy miettiä, nythän asialle ei paljoa voi tehdä. Ellei sitten sahaa koko komeutta nurin, joka ei taida olla se ensimmäinen vaihtoehto.

Ulkona paukkuu ja räiskyy, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Juuso jo vilahti peloissaan sängyn alle. Radio on soinut tuntitolkulla ja valoja olen sytytellyt, jotta ei tuntuisi niin pelottavalta, mutta kyllä nuo paukut pitävät ihan omanlaistaan ääntä, eikä kissaressukka niistä tykkää.

Vietämme tätä Uuden Vuoden aattoa Ukkokullan kanssa kahden - niin tai onhan meillä tuo kissa sängyn alla. Nyt  lähden laittamaan ulos pari roihua ja ehkä tässä vielä hiukan kuplivaakin nautitaan.

Leppoisaa aattoiltaa itse kullekin ja 

Onnea huomenna alkavalle 

Vuodelle 2013!

 

Viimeisiä viedään

Vasen kuva muutama päivä sitten ja oikea kuva vuosi sitten uudenvuoden aatonaattona.

Jokin äkillinen mielenhäiriö sai minut pukemaan ulkoiluvaatteet ylle, nappaamaan kameran ja lähtemään lenkille. Jo muutaman askeleen otettuani totesin idean olleen huonoakin huonompi, sillä taivaalta satoi silkkaa vettä ja melkoisen rivakkaan tahtiin. Mutta päätetty mikä päätetty, huonosta ideasta ja surkeasta säästä huolimatta suuntasin askeleet eteenpäin, tie ei ollut laisinkaan liukas ja siinä vaiheessa näin vielä hyvin eteenpäin. Kaikki kunnia silmälasit keksineelle henkilölle, mutta pientä kohennusta niihin toivoisin jonkun fiksun ja filmaattisen ihmisen tekevän. Sateessa kun silmälasit huurtumisen lisäksi täyttyvät ulkopinnaltaan pisaroista ja sen jälkeen näkymät ovatkin enemmän kuin puutteelliset. Onneksi jäätävässä sateessa ei ollut lisäkseni muita lenkkeilijöitä eikä etenkään autoja. Sain rauhassa suunnistaa jalkatuntumalla ja muistin perukoilta nousevia muistikuvia hyödyntäen.

Alkumatkasta pysähdyin nappaamaan yhden ainokaisen kuvan ja sen jälkeen kamera pysyttelikin tiukasti nyrkissä. Tuumasin, että siellä se saattaisi pysyä sen verran kuivana, että ehjänä säilyisi myös kotiin saakka. Kolme varttia sain aikaa kulumaan pirteään tepasteluun. Tehokkuutta mitattaessa reissun anti oli monin verroin enemmän, sillä reipasta haipakkaa meikäläinen asteli päästäkseen mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Onneksi eletään vielä tätä vanhaa vuotta, joten enpä ole tullut tehneeksi minkäänlaisia suuria lupauksia puoleen tai toiseen. Kuntoilu on ihan ok ja usein olen sanonut, että säässä kuin säässä on mahdollista ulkoilla, kunhan muistaa oikean pukeutumisen. No, kun kerran ei ole pakko kaatosateessa reippailla, eikä noita kaatosateitakaan nyt ihan joka päivälle sentään osu, voisi totisesti enemmän nauttia ulkoilusta vähemmän kosteissa merkeissä.

Huomenna siis eletään tämän vuoden viimeistä päivää. Todennäköisesti teemme sen kotosalla hyvin rauhallisissa merkeissä, sillä jouluun on mahtunut jo ihan riittävästi sukulaisvierailuja ja runsaasti katetun pöydän ääressä istumista. Juusoa jo tässä etukäteen suren, sillä se pelkää rakettien pauketta ja kirkkaita välähdyksiä nököttäen sänkyni alla perimmäisessä nurkassa täristen, ressukka.