Taas mennään

Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.

Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. 

Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.

Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:

• kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
•  kasvihuonekurkku F1 'Sherpa' 
• paprika 'Yellow California Wonder'
•  kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
•  kirsikkatomaatti F1 'Vilma'

Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.

Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).

Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).

Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:

• 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
  
• 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
  
• 'Cupid Pink' (alavasen)
  
• 'Royal Maroon' (alaoikea)

Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.

Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.

Kompostori 1.1.2025

Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.

Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.

 Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.

Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.

Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.

 
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.

Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.

Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina

Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.

Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.

Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?

Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Väriä harmauteen ja valoa pimeyteen

Lehtikuusi - Larix

Säätila poukkoilee laidasta laitaan. Kevyestä lumipeitteestä ja pikkupakkasista on siirrytty kaatosateisiin ja jopa +9 asteen lämpötiloihin. Perjantaina oli tauko sateessa ja aurinko helli ihmisiä ja luontoa täydeltä taivaalta. Aurinko nousi aamulla 8.21 ja laski iltapäivällä 15.52, joten päivällä ei paljon pituutta ole. Harmaana päivänä sisälläkin on sytytettävä lamput paremmin nähdäkseen ja virkistystä saadakseen.

Lenkkireitilleni osuu muutama vanha lehtikuusi, joista neulaset ovat jo alkaneet varista. Lehtikuuset sijaitsevat paikalla, jossa vuosikymmeniä sitten on ollut kasvihuoneita. Puutarhuri on puut istuttanut, mutta aikojen myötä tiet ja rakennukset ovat nakertaneet entistä kasvihuonetonttia joka kulmalta. Komeat lehtikuuset ovat joutuneet muiden puiden ja kasvillisuuden ahdistamiksi. Pahoin pelkään, että pian ne todetaan huonokuntoisiksi ja vaarallisiksi ja kaadetaan. Sääli, sillä pidän noista lehtikuusista. Omalle pihalle ei noin suurikokoiseksi kasvavaa puuta voi oikein istuttaa. Siksi on ollut kiva seurata noita lähellä kasvavia komeita puita.

Vinca minor - Pikkutalvio

Omassa puutarhassa värit alkavat olla lähinnä ruskeaa ja harmaata. Siellä täällä toki pilkistää vähän vihreääkin. Havujen, rhodojen ja mahonioiden lisäksi mm. pikkutalviot, sormustinkukkien ruusukkeet ja taponlehdet sekä osittain myös vuorenkilvet ovat vihreitä näin alkutalvellakin. Itse asiassa vihreät kasvit korostuvat märkyydestä kiiltävien puunlehtien ruskeata vasten.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kasvatin kesän aikana harmaakäenkukkaa siemenestä. Kaksivuotisena se ehti kasvattaa vasta lehdet, mutta ei vielä kukkinut. Siemenkasvatus onnistui niin hyvin, että taimia riitti kahteen paikkaan. Kylvin vielä loppukesästä uudemman satsin, jotka itivät ja odottavat kasvilavassa keväistä istutusta. Jos siis heräävät keväällä. Harmaakäenkukassa on kauniin harmaat, karvaiset lehdet. Toivottavasti muhkeiksi kasvaneet taimet kukkivat ensi kesänä. Harmaakäenkukan pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Komeasti kukkinut kelloköynnökseni teki kaksi siemenkotaa. Ennen kelloköynnöksen kärräystä kompostiin leikkasin siemenkodat ja toin ne sisälle kuivumaan. Ajattelin siemenkodan kovettuvan ja muuttuvan ruskeaksi monen muun kasvin siemenkodan tapaan. Kovaksi ne eivät muuttuneet ja värikin oli enemmän harmaanruskea. Muutama päivä sitten huomasin kumpaankin kotaan tulleen pienen raon ja päätin tutustua niiden sisuksiin. Suurin osa isokokoisista siemenistä rapisi itsestään pöydälle ja loputkin kevyesti auttaen. Yhteensä sain 55 siementä, joiden annan vielä kuivua hajallaan ennen pussittamista. Aika kiva saalis. Keväällä kokeilen, itävätkö nämä omat siemenet.

Pyrrhula pyrrhula - Punatulkku

Runsaan viikon takaisena lumipäivänä sain kuvattua punatulkun, joita on muutama pyörinyt leikkimökin päädyssä olevan siemenautomaatin luona. Tämä punatulkkuherra tuli tutustumaan etupihan ruokatarjontaan ja sain keittiön ikkunasta napattua kauniin linnun valkoisella lumella. Myös viherpeipot ovat saapuneet usean yksilön voimalla napostelemaan pähkinöitä. Mietin, kannattaisiko vaihtaa auringonkukan siemenet kuorittuihin versioihin? Syntyykö niistä vähemmän sotkua, kuin kuorimattomista? Onko teillä kokemuksia?

Taas ollaan viikonlopussa. Ajattelin viritellä jouluvaloja niin ulos kuin sisällekin. Jouluun on vielä matkaa, vaikka kaupoissa onkin jo täysi hulina päällä. Illat ovat pimeitä ja pitkiä. Nyt on juuri sopiva aika ryhtyä nauttimaan valoista, kutsutaan niitä sitten joulu-, kausi-, tunnelma- tai mitä ikinä kukin keksiikään -valoiksi.

Hyvää ja valoisaa viikonloppua kaikille!

Hiljainen kylätie ei kohta enää ole hiljainen

Niin nämä päivät hurahtavat kiivasta tahtia. Aamulla ajattelee, että tänään teen sitä ja tätä ja sitten onkin jälleen iltapäivä, eikä puoliakaan suunnitelluista hommista ole tullut tehtyä. Viime viikonlopun talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeä tulee nyt aikaisemmin ja valoisa aika hupenee hetkessä. Lokakuun loppupuoli on ollut hyvin lämmin, viime yötä ja tätä päivää lukuunottamatta. Parhaina päivinä mittari on kivunnut +10 asteeseen ja mukana roikkuneet käsineet on pitänyt tunkea takin taskuun. Alkuviikolle luvattu syysmyräkkäkin taisi ohittaa meidät Baltian kautta ja saimme vain jokusen aikaa vettä oikein kunnolla. Levittihän se normaalia navakampi tuuli haravoimattomat puunlehdet pitkin pihaa ja toki myös irroitti syreenien lehdet - vihdoin ja viimein.

Eilen saimme vihdoin irroitettua sen verran yhteistä aikaa Ukkokullan kanssa, että pääsimme kunnon päiväkävelylle. Pitkän parisuhteen paras puoli on samanlainen ajatusmaailma ja eilen huomasimme useammankin asian kohdalla ajatustemme kulkevan aivan samoja reittejä. Toinen kun sanoi jotain, oli siihen pakko todeta, että juuri olin sanomassa ihan samaa. Tuli tehtyä pitkä kävelyreissu ja oltua ulkona oikein kunnolla.

Vuosia suunnitteilla ollut tieremontti on vihdoin lähestymässä meidän kotikulmia. Aina ei uudet tuulet tuo pelkästään parannuksia, sillä tuossa yllä oleva kaivuri on raivannut tieltään pois upeat kriikunat, syreenit ja pari vanhaa vaahteraa. Tähän on tulossa kevyen liikenteen raitti ja ehkä myös korttelileikkipaikka, mutta silti valmistelutyöt ovat melko massiiviset.

Ehkä sittenkin olisin mieluummin halunnut jatkaa kävelyretkiä tällaisessa maisemassa. Kesän alussa reitin varrella tuoksuivat vanhat syreenit ja loppukesästä saattoi poimia kypsyviä kriikunoita. Tällä paikalla on saattanut ihailla vanhojen vaahteroiden upeaa syysväritystä ja keräillä niiden lehtiä askartelua varten. Todennäköisesti uusi raitti päällystetään asfaltilla ja menee totisesti useita vuosia, ennen kuin minkäänlainen kasvusto saavuttaa  tällaista vihreää runsautta, josta olemme nämä kuluneet vuodet saaneet nauttia.

Aivan tuon edellisen paikan läheisyydessä kasvaa näitä upeita lehtikuusia. Osa niistä on jo kaadettu, kuinka käynee näille vielä pystyssä oleville. Toki on mukavaa, että kotinurkkamme saa vihdoin kunnon katuvalaistuksen ja villinä surraava liikenne pyritään laittamaan jonkinlaiseen kuriin. Silti ihmettelen, onko tarpeellista rakentaa valmiille asuinalueelle niin mahtavia baanoja,kuin mitä tämä meidän rakennusprojektimme näyttää tekevän. Lähellä sijaitsevalta ranta-alueelta on kaikkien talojen vanhat orapihlaja-, kuusi- ja syreeniaidat kaadettu, jotta tilalle saataisiin monta metriä leveä tie jalkakäytävineen. Asukkaat eivät tällaista massiivista tierakentamista halunneet, mutta ei heitä kuunneltu. Kevyempikin ratkaisu olisi ollut heille riittävä, ehkä se olisi tullut myös sen verran halvemmaksi, ettei niin paljon kunnan työntekijöitä tarvitsisi ensi vuonna irtisanoa tai lomauttaa.

Kylän halki kulkee vanha Turuntie, jonka varteen kymmenisen vuotta sitten rakennettiin vihdoin kevyen liikenteen reitti. Silloin käytiin kovaa kinastelua, pitäisiko tuo komea kuusirivistö säilyttää vai kaataa. Kuusiaidan säilyttämisen puolella oli niin paljon kannattajia, että yhdistetty kävelytie-pyörätie rakennettiin kulkemaan kuusiaidan viereen ja hyvin siinä on mahtunut kulkemaan. Kovalla tuulella ja etenkin sateella huomaa, miten paljon isot kuuset suojaavat kulkijaa.

Eilen tehtiin tosiaan pitkä ja mukava kävelyretki, mutta siitä toiste. Tänään oli aamulla jälleen alapiha valkoisessa huurteessa pakkasyön jäljiltä. Sen sijaan, että olisin suunnitelmani mukaan lähtenyt haravoimaan, ryhdyinkin siivoamaan sisällä. Viime viikolla jäivät normaalit viikkohommat väliin, kun oli useampana päivänä vanhempien kyydityksiä. Tälle viikolle osui vain yksi käynti silmäklinikalla isän kanssa. Kahden viikon kuluttua hänelle tehdään glaukoomaleikkaus toiseen silmään. 

Nyt on koti siivottu, lakanatkin vaihdettu ja ehdin vielä pihalle sen verran haravoimaan, että syysmyrskyn lennättämät lehdet on haravoitu. Lopetellessamme päiväruokaa, huomasin marjakuusen alla jälleen vipinää. Kaikenlaisia pikkulintuja on käynyt päivittäin napsimassa auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. Onpa siellä välillä istunut oravakin piilottamassa ruokaa multaan. Tänään vierailulle lennähti kaksi punatulkkua, jotka kyllä ilahduttivat tosi paljon. Järkkärissäni ei ole zoomia, joten kuvaamisessa oli tyydyttävä pokkarin zoomaukseen. Sainpa kuitenkin ikuistettua nuo palleroiset tulkut.

 

Punatulkku ja palokärki kylässä

Koko talven olen saanut ihailla muiden blogeissa toinen toistaan hienompia kuvia erilaisista pihapiiriin pyrähtäneistä linnuista. Joitakin niistä olen nähnyt myös omassa pihassani, mutta ei punatulkkua ja sitä olen kovasti kaivannut. Pari päivää sitten Ukkokulta kertoi sisään tullessaan nähneensä punatulkku-uroksen lintulaudalla. Harmittelin asiaa, mutta sitten sen unohdin. Perjantaina olimme taas siivoamassa pihasta kaadetun koivun oksia ja pöllejä sivummalle. Sain vihdoin oman osuuteni hoidettua ja hain sisältä kameran ottaakseni kuvia päivän saavutuksista. Aikani kameran kanssa räpsittyäni käännyin lähteäkseni sisälle ja näin talon kivijalan edessä punaisen läiskän. Siinä se punatulkku-uros könötti angervon oksalla ja napsi jotain lumihangesta. Yritin huhuilla Ukkokultaa ihastelemaan lintua kanssani, mutta ei hän kuullut moottorisahan pärinältä, enkä juurikaan uskaltanut tehdä äkkinäisiä liikkeitä, jotten pelottaisi lintua pois.

Kamerassani ei ole mahdollisuutta zoomata kovinkaan lähelle ja lintu näkyi etsimessä aika pienenä pilkkuna. Päätin vähitellen hiipiä lähemmäksi ja yllätyksekseni punatulkku ei ollut milläänsäkään, vaikka pääsin lähes metrin päähän linnusta. Siinä se tapitti minua mustilla silmillään ja ja välillä ravisteli siipiään. Oli se vaan niin pehmoisen näköinen, eikä oikeastaan lainkaan kirkkaan punainen, kuten kaukaa katsottuna saattaisi luulla. Sulkien ja höyhenten väri vaihteli enemmänkin oranssin eri sävyissä. Koska lintu pysyi pitkään samassa asennossa, sain siitä räpsittyä useamman lähestulkoon samanlaisen kuvan. Millään en olisi malttanut jättää lintua angervon oksalle istumaan, mutta olin hikoillut ja muutenkin kastunut puutöissä ja nyt kuuden asteen pakkanen alkoi jähmettää kosteita vaatteita ja saappaita. Pelkäsin aivastavani ja siten pelottavani linnun pois, joten lähdin sisälle vaatteiden vaihtoon ja tarkastelemaan, miten kuvani olivat onnistuneet. 

Kovin kauaa en ehtinyt sisällä olla, kun perässäni tullut Ukkokulta kehotti ikkunasta katsomaan metsikön laidassa lahoa leppää nakuttavaa palokärkeä. Oheisen kuvan nappasin ikkunan läpi ja siitä sitten kiireesti kengät jalkaan ja pihamaalle kuvaamaan. Valitettavasti palokärki oli eri mieltä mallina olemisesta ja pyrähti metsikön toiselle puolelle. Vaan olinpa iloinen sen nähtyäni, eikä minua pahemmin häirinnyt, vaikka kuva ei olekaan kovin kummoinen.

Ymmärrän hyvin lintubongareita. Heitä, jotka matkustavat vaikka maan äärestä toiseen nähdäkseen jonkun harvinaisen linnun. Punatulkkuja ja palokärkiä ei voi sanoa harvinaisiksi, mutta itselläni punatulkun näkemisestä on vuosikausia ja palokärjestä taatusti vielä enemmän. Käpytikkoja pihassamme on vieraillut useinkin ja ilolla niiden touhuja seurailen. Palokärki sen sijaan on harvinaisempi vieras ja melkoisen paljon suurempi kooltaan. Sen nokkakin näytti varsin pitkältä. Meidän piti romauttaa tuo pystyyn lahonnut leppä vielä tämän talven aikana, mutta luulenpa, että se saa siinä vielä seisoa. Jos se lähtee itsekseen kaatumaan, siitä ei ole vahinkoa kenellekään. Tuossa metsikön laidassakaan siitä ei ole muuta kuin kenties muodollista kauneushaittaa. Jos se jotakuta häiritsee, antaa häiritä. Suotakoon linnuille kaikki mahdollinen ilo niin kauan, kun puu tuossa pysyy

Tässä kuvassa ei vielä suinkaan ole kaikki kaadetun koivun oksat, mutta kasa on mahtava. Taisin edellisissä postauksissa mainita, että nyt on haketettavaa vähäksi aikaa. On toki sitäkin, mutta joidenkin kommenteista tajusin, että tuossahan on aivan ilmaista risuaskartelumateriaalia. On se hyvä, että muut ihmiset näkevät mielenkiintoisia mahdollisuuksia sielläkin, missä itse ei tajua muuta kuin arkisen työmaan. Kaivelenpa vielä tämän päivän päätteeksi työkalupakistani rautalankaa ja pihdit muistuttaakseni itseäni siitä, mitä mukavaa voin tuosta risukasasta tulevina päivinä aikaansaada.

Tämän tapahtumarikkaan päivän päätteeksi toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!