Haaste: Mieluinen kasvituttavuus

Mesiherttalehti - Aptenia cordifolia (Mesembryanthemum cordifolium)

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi haasteen, jossa hän pyytää esittelemään jonkun puuvartisen, perennan tai yksivuotisen kasvin. Sellaisen, joka ilahdutti ja innosti erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus. Kiitos Päiville haasteesta!

Mieluisia kasveja puutarhastani löytyy lukuisia. Useimmat niistä olen varmaan esitellyt liiankin monta kertaa. Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt riittävän tuoreita puuvartisia tai perennoja. Ainakaan sellaisia, joista olisi sen verran kokemusta, että kykenisin niistä jonkun nostamaan esille. Siksi valitsin kesäkukan, jota minulla on ollut vasta kahtena kesänä.

18.7.2024

 
Tämä paljon iloa ja innostusta tuottanut kesäkukka on mesiherttalehti (Aptenia cordifolia). Toissa kesänä ostin sitä oman kylän kesäkukkakasvattajalta. Mesiherttalehti voitti sydämeni heti alkuunsa, eikä tunne lainkaan himmennyt kesän edetessä syksyyn.Mesiherttalehti kasvoi ja rehotti. Sitä ei tarvitse nyppiä, eikä se loukkaannu ajoittaisista kastelu-unohduksistakaan. Aniliininpunainen kukka avautuu päivällä ja menee suppuun illalla. Pieniä kukkia on harvakseltaan. Kasvin paras puoli onkin sen runsas lehtevyys.

30.7.2023

 
Ensimmäisen kesän hyvillä kokemuksella päätin, että mesiherttalehteä hankin myös jatkossa. Kävi niin hassusti, että kesäkukkakasvattaja jäi eläkkeelle. Kysyin mesiherttalehteä monista paikoista. Aina sain vastaukseksi ei-oota. Olin jo luopua toivosta, kunnes ystävien kanssa Karkkilassa ajellessa pysähdyimme Puutarha Sundströmin antimia katsomaan. Siellähän sitä mesiherttalehteä oli. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun reilun kokoiset taimet sujahtivat autoon. 

Mesiherttalehti 3.10.2023

 
Olen istuttanut mesiherttalehden sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin. Niissä kasvi on viihtynyt erinomaisesti, vaikka paikka ei kaikkein aurinkoisin olekaan. Koska mesiherttalehti vyöryy yli ruukun reunojen, mutta ei ylöspäin, laitoin sille kaveriksi verililjapuun korkeutta tuomaan.

Mesiherttalehti on kotoisin Etelä-Afrikasta. Siellä se kasvaa maanpeitekasvina ja sietää kuivuutta. Se menestyy hyvin auringossa, paahteisessa paikassa. Kasvia on saatavana myös vihreälehtisenä, mutta omani ovat olleet kirjavalehtisiä.

Mesiherttalehden voi talvettaa viileässä, valoisassa paikassa ruukkukasvina. En ole onnistunut talvetuksessa. 

Tulevana kesänä on ajatus käyttää mesiherttalehteä myös talon toisen puolen kesäkukkana. Työhuoneen ikkunan alla olevaan laatikkoon se sopisi hyvin, koska sitä ei tarvitse nyppiä. Tuossa paikassa kesäkukkien nyppiminen on hankalampaa, kun ikkuna laatikoineen on vähän korkeammalla. 

Toivottavasti tänä keväänä mesiherttalehti löytyy helpommin. Ehkä suunnistan heti ensimmäiseksi Sundströmille Karkkilaan. Siellä oli paljon muutakin kivaa.

Mesiherttalehti 1.10.2024. Oikealla vaula ja pehmytmesiheinä.

 

Haastan seuraavat blogit:

Puutarhan Lumo

Satavuotiaan sylissä

Haaste kuuluu näin:  

Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä tänne minun blogini kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti.

Voi myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti.

 

Koulimista ja niistämistä

Aronia heräämässä?

 

Sääherra on keikuttanut ilmoja sinne tänne. Enimmäkseen meidän nurkilla on oltu plussan molemmin puolin. Välillä vettä, välillä räntää ja viimeisen vuorokauden aikana myös lunta. Viikolla tuuli niin kovaa, että pelkäsin puiden lähtevän lentoon. Lämpötilat täällä etelässä ovat olleet monta astetta normiajankohdan yläpuolella.  

Heti auringon ilmestyessä näkyviin, alkavat tintit laulaa ja räystäät tippua. Melkein tekisi itsekin mieli laulaa. Niin hyvältä auringonpaiste tuntuu.

Kelloköynnös

Lauantaina ryhdyin vihdoin koulimaan ikkunalaudalla kasvussa olevia taimia. Osan kelloköynnöksistä koulin jo viikko sitten. Nyt koulin kaksi muiden jälkeen itänyttä kelloköynnöstä ja laitoin kaikkien ruukkuihin tukikepit valmiiksi. Parissa kelloköynnöksessä on jo ensimmäiset kärhet tulossa. 

Paprikoita ja chilejä on ilmeisesti taas tulossa yli oman tarpeen. Aina on huomioitava mahdolliset menetykset, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Zazua ja California Wonderia koulin 7 kpl, Lompardoa 5 ja pojalta saatuja chilejä 8. Lupasin pojalle viime vuotiseen tapaan paprikoita, tomaattia ja kurkkua. Hän kasvattaa niitä lasitetulla parvekkeella. 

Koulitut taimet jatkavat kasvuaan kellarissa tehokkaan kasvihuonelampun valossa ja lämmössä.Tällä hetkellä siellä on tilaa yllin kyllin. Huhtikuussa alkaa jo yleensä olla ruuhkaa, kun mukaan ovat liittyneet niin tomaatit kuin monet muutkin esikasvatettavat. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Mittari näytti +12 ℃ ennen kasvihuonelampun sytyttämistä. Se nostaa lämpötilaa, vaikka ajastimella ohjattuna valaiseekin vain osan vuorokaudesta. Ulkolämpötilojen noustessa myös kellarissa lämpiää. Kokemus on osoittanut, että taimet pärjäävät hyvin vähän viileämmässä ja hitaasti kasvamalla niistä tulee tanakoita. 

Hortensia

Syyssäiden kylmentyessä siirsin joitakin kasveja talvetettavaksi ensin lämmittämättömään autotalliin ja pakkassäiden myötä kellariin. Autotallissa muistin kasveja tarkkailla, mutta kellariin vietyäni unohdin ne tyystin. Ihan säikähdin yhtenä iltana tajutessani, etten ole käynyt kellarin perähuoneessa kertaakaan. Seuraavana päivänä annoin vähän vettä talvetettavilla.

En ole kovin montaa kertaa edes koittanut talvettaa ruukkuhortensioita. Pari sellaista olen kaivanut syksyn tullen maahan. Nousevat monena keväänä, mutta eivät ole koskaan kukkineet. Viime vuonna sain pikkuveljeltä komean ruukkuhortensian, joka on nyt muiden ruukkujen joukossa kellarissa. Yllätyksekseni löysin siinä reipasta eloa, jopa varsista puskevia lehtiä. Muutamasta rungosta leikkasin pienen palan nähdäkseni, ovatko ne ihan kuolleita. Eivät olleet, kyllä niissä henki pihisee. En ole leikannut varsia, koska saamieni tietojen mukaan kukkanuput syntyvät vanhoihin varsiin.

Verililjapuut

Sisääntulon isoissa ruukuissa kasvoi kesällä verililjapuut. Koska painavia ruukkuja ei millään ilveellä siirretä sisätiloihin kasvien talvettamiseksi, kaivoin verililjapuut ylös ja laitoin ne omiin ruukkuihinsa. Autotallijaksolla kastelin niitä harvakseen, mutta kellarissa ne ovat olleet vedettöminä jo yli kaksi kuukautta. Elossa ovat nämäkin.

Crocosmia - Ruostekukka

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu ruostekukkapöheikkö on myös kellarissa. Kannoin ne sisälle siinä ruukussa, missä ne kesän viettivät. Ajatus on, että kevään myötä kaivan mukulat ylös jakaakseni ne, sillä ruukku on pullollaan mukuloita. Ihme veijareita nämäkin, sillä kuivien korsien välistä sojottaa lukuisa joukko kalpeita versoja. Siellä ne ovat pilkkopimeässä ilman vesipisaaraakaan päättäneet ryhtyä uuteen kasvuun. Kasvivalon syttymisen myötä kasvu varmaan saa vauhtia, joten jakaminen lienee syytä tehdä lähiaikoina.

Lumitilanne vaihtelee sellaisella vauhdilla, ettei jänisten luomat moottoritiet pysy näkyvissä. Havut saavat olla omenapuun alla vielä pitkään suojaamassa nousevia piippoja talttahampaiden puraisuilta.

Kierrän säännöllisesti pihalla sekä ilman kameraa että kameran kanssa. Kuvauskohteet tuntuvat olevan vähissä, kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen ikuistaa samoja lumisia tai vetisiä maisemia. Pienet pakkaset sentään kuvioivat jäätyvästä vedestä somia muotoja. Jänisverkot eivät sinänsä ole kauneimpia pihakoristeita, mutta lumi ja jää tekee parhaansa koristelemisessa.

Ehdin jo lähipiirille mainostaa, kuinka minuun ei ole moneen vuoteen iskenyt minkäänlainen flunssa, ei koronakaan. Ei olisi pitänyt rehennellä moisilla lausunnoilla, sillä niin vain iski räkätauti minuunkin. Ei onneksi kovin pahana, eikä ilmeisesti erityisen pitkänäkään. Se vain ihmetytti, mistä kummasta ihmisen päässä riittää räkää? Vastauskin ihmettelylleni löytyi tästä uutisesta: Yle-uutiset 27.9.2010: "Räkä ei lopu niistämällä".

Paketti nenäliinoja ja rulla talouspaperia on nyt käytetty. Saiko Ukkokulta tartunnan, se jää nähtäväksi. Vielä ei merkkejä näy. Isot ja pienet vaivat sotkevat aina arkipäivän järjestyksen, mikä lisää ärsyyntymistä. Eikä se taas helpota toipumista laisinkaan. Ilokseni pääsen yleensä nopeasti takaisin normirytmiin. Pieniähän nämä meikäläisen flunssavaivat ovat verrattuna Turkin ja Syyrian maanjäristysuhrien tilanteeseen. Luonnonkatastrofien kannalta elämme aika turvallisissa olosuhteissa täällä kotomaassamme.

Keväisten tulppaanien myötä mukavia helmikuun päiviä kaikille!

 

PS.
Pieni Bloggeriin liittyvä asia, jonka huomasin. Olen lisännyt uusia seurattavia blogeja lukuluettelooni, jonka seurauksena saan ongelmitta ilmoitukset kyseisten blogien tuoreista postauksista. Sen sijaan blogini oikean sivubannerin "Seuraamani blogit" -osioon noiden uusien blogien nimet eivät pelkästään lukuluetteloon lisäämällä tule. Ne on käytävä erikseen lisäämässä "Ulkoasut" -osiossa (seuraamani blogit). 

Jossain vaiheessa homma hoitui pelkästään Ulkoasun kautta, mutta bloggerin muutosten myötä tuokin toimenpide on muuttunut. Jokaisella on omanlaisensa mallipohja, eikä kaikilla seurattujen blogien luettelo edes näy lukijoille. Tämäkin asia voi siis olla erilainen riippuen oman blogin mallista ja asetuksista.

Edellisestä johtuen sivubannerini "Seuraamani blogit" -luettelo ei kaiketi ole aivan ajan tasalla. Korjaan asian sopivassa välissä.

 

Ruukkukukkavalikoimasta puuttuu ajatuksen kirkkaus

Malva sylvestris subsp. mauritiana - Maurinmalva

Viime kesän kuivuudessa vettä kannutolkulla kantaessani päätin, ettei enää samanlaista määrää ruukkukukkia. Ihan ei päätös pitänyt, sillä aika monta ruukkua nytkin talon seinustalla ja vähän muuallakin asustaa. Iloahan kaunis kukinta tarjoaa, joten turhaan tässä ruikutan.

Malva sylvestris subsp. mauritiana - Maurinmalva

Maurinmalvasta on tullut jokakesäinen suosikkini. Tänä keväänä kylvö onnistui hyvin, vaikka enemmänkin maureja olisi voinut ympäri pihaa olla. Yhden istutin piharuukkuun ja se on venynyt 120 senttiseksi. Lehdet ovat monin verroin suuremmat, kuin maahan istutetuilla. Nyt maurinmalva pukkaa violettia kukkaa ahkerasti. Janoinenkin tämä kasvi on, joten joka päivä hänet pitää kastella.

Pelargonium Cascade Snow

Pelaguut lähtivät vähän hitaasti käyntiin. Työhuoneessa talvetetut ja muutama pistokkaana hankittu on talon seinustan ruukkutikkaissa. Vaikka suojasin pelaguita alkukesän viileinä öinä, ottivat ne vähän nokkiinsa. Monessa lehdet olivat pitkään punertavanruskeita, eikä nuppujakaan ilmestynyt lannoituksesta huolimatta. Nyt näyttävät innostuneen nuppuilemaan.

Pelargonium Inspire Pink

  
Sisällä talvetetuista leikkaamani latvat juurtuivat hyvin. Istutin ne kahteen kukkalaatikkoon isosamettikukka Vanillan kumppaniksi.Nyt vasta nekin ovat virkistyneet ja kukintaa on vihdoin tiedossa.

Hymenocallis - Lukinlilja

  
Lukinliljan sipulien talvetus on sujunut hyvin jo muutaman vuoden ajan. Yksi sipuleista jo kukkiikin. Toivottavasti muutkin. Lukinliljaa ei ehkä voi kaunottareksi kutsua, mutta pidän sen persoonallisesta olomuodosta.

Daalia Hartenaas

  
Daalioiden kanssa kävi oikeastaan aika surkeasti. Useimmat olivat kuivuneet talven aikana rusinaakin surkeammiksi ja ne joutuivat kompostiin. Vanhin eli oranssikukkainen daalia on kasvimaan mullassa ja se on kasvanut hyvin. Ei vielä kuki. Samoin sen vieressä Park Princess ja Fashination. Sen sijaan messuilta ostamani Cafe au lait ei ole itänyt laisinkaan. Terassin ruukkuun istuttamani tämän kevään ostos Hartenaas on elinvoimainen ja kukkii ahkerasti.

Joka kesä joku kasvi valtaa näyttämön muiden jäädessä taka-alalle. Suotakoon hiljaiset kesät sitä tarvitseville. Heidän vuoronsa tulee ehkä toiste.

Crocosmia × crocosmiiflora - Ruostekukka

Ruostekukan sain kukkimaan viime kesänä ja talvetuskin niiden suhteen onnistui. Nyt on kukkavarsia noussut esiin. Tällä kertaa sijoitin ruostekukan terassille ruukkuun, jotta voin sitä riittävästi ihailla. Viime vuonna ruostekukkani asuivat kasvimaalla ja jäivät luvattoman vähälle huomiolle.

Tagetes Vanilla F1 - Isosamettikukka

Samettikukkien kylvö onnistui hyvin. Kermanvalkoista isosamettikukkaakin tuli runsaasti. Niinpä istutin niitä pergolan kukkalaatikoiden lisäksi kasvilavoihin hyötykasvien kumppaniksi.

Tagetes Jolly Jester - Samettikukka

Myös veikeää Jolly Jesteriä on sekä terassin ruukussa, että kasvimaalla. Samettikukka on kyllä helppo kasvatettava ja hoidettava. Eipä sitä taida edes ötökät kiusata, luulisin.

Tagetes Kees Orange - Samettikukka

Samettikukka Kees Orange näytti kuvassa punaisemmalta, kuin todellisuudessa sitten on. Ne oli tarkoitus laittaa Vanillan kanssa terassiruukkuun, mutta nimilaput menivät sekaisin ja kasvimaalla nämä hörhelömekkoiset samettikukat nyt elelevät. Sopiihan sinne porkkanoiden ja tillin lomaan tällaiset väripilkutkin.

Tagetes - Samettikukka

Yhdestä siemenpussista tuli isokokoisia oransseja samettikukkia. Niitäkin on sekä terassiruukussa että kasvimaalla. Tänä vuonna missään valinnoissani ei näy seesteistä värimaailman yhteensovittamista. Kunhan kukkivat. Ensi vuonna sitten lisää suunnitelmallisuutta - ehkä.

Sempervivum - Mehitähti

  
Istutin loppukesästä rykelmän mehitähtiä saviseen, pohjareiälliseen ruukkuun. Ennen lumisateita laitoin ruukun maanpeitekasvien sekaan vähän vinoon. Pohjareiästä huolimatta ruukun pintaan modostui jäähilettä, jonka ajattelin jäädyttävän mehitähdet läpikotaisin. Näin ei käynyt. Mehitähdet ovat elossa ja voivat hyvin. Saapa nähdä, kukkivatko.

Oxalis deppei - Onnenkäenkaali

Oxalikseen olen kovasti mieltynyt. Pidän sen lehdistä ja kukista. Pidän sen tavasta vetää kukat illalla suppuun. Oxalis ei paljon tarvitse hoitamista. Välillä nypin kuihtuneita kukkavarsia ja vettähän tuo ruukussa asuessaan tarvitsee.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Meinasin unohtaa kelloköynnöksen. Sen itämisessä oli tänä keväänä hankaluuksia, mutta ihan kiitettävästi sain sinisiä kelloköynnöksiä pihamaalle saakka. Talon seinustalla kasvaa ruukussa kolme ja pergolan sisäänkäynnin kummallakin puolella isoissa ruukuissa kummassakin neljä köynnöstä. Pituutta niille on jo venynyt pergolan kattoon saakka, mutta leveydessä ei ihan vielä viime kesäistä runsautta. Nuppujakaan ei toistaiseksi ole näkyvissä. Yhtäkkiä ne vuosi sitten tulivat, joten mikäs hätä tässä.
 

Petuniat

Varsinaisia kesäkukkia en ostanut kovin paljon. Muutaman petunian laatikoihin ja ahkeraliisaa keittiön ikkunan varjoisaan laatikkoon. Murattia ja poutapilveä sekä orvokkeja parissa paikassa.

Riippabegonia

Pergolan amppeleissa on keltaista ja valkoista begoniaa, joita olen talvettanut ja useamman vuoden kellarissa. Uutena keväällä ostamani valkoinen Wummi alkaa pian kukkimaan. Se ei kuitenkaan ole riippuva begonia ja luultavasti joudun nostamaan amppelin alas, jotta korkeaksi kasvanut ja jäykkä varsi ei tuulessa katkea.

Sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin laitoin verililjapuuta, lumihiutaletta ja muualta yli jääneet ahkeraliisat. Verililjapuut ovat vähän aneemisen oloisia. Vaan kun halvalla saa, niin ei voi vastustaa.

Sisäänkäynnin puolella on kahdessa amppelissa ja yhdessä laatikossa verenpisaroita. Ostin niitä pistokkaina ja sain lisää latvomalla kasveja niiden ollessa vielä kellarissa odottamassa ulos siirtoa. Nyt verenpisaroihin on tullut nuppuja, joten taidan nähdä ne  kukkivina vielä kesän aikana.

Itsekseen kylväytyneitä orvokkeja on siellä täällä.

Kesäkukkavalikoimani on siis sekalainen seurakunta sekin. Selkeä suunnitelma ja ajatuksen kirkkaus loistavat poissaolollaan. Kastelemista riittää näissäkin. Hoidan heitä samalla hellyydellä, kuin hoitaisin viimeisen päälle hienoja asetelmia. Kaikissa kukissa riittää ihmettelemistä ja ihailemista. Tasapuolisesti väristä ja koosta riippumatta.

 Kesäistä kauneutta teille kaikille!