Hyyyyyytävän kylmää

Aronia

Kesä alkoi hyytävän kylmissä merkeissä. Eikä ne toukokuun viimeiset päivätkään mitään bikinikelejä tarjonneet. Torstaina lämpömittari keikkui +7 ja + 9 asteen välillä riippuen, miten aurinko jaksoi näyttäytyä pilvien takaa. Tuuli ujelsi varmaan suoraan Pohjoisnavalta. En ole lainkaan vilukissa, vaan pärjään kevyissä tamineissa. Torstaina oli niin järkyttävän kylmää, ettei kaltaiselleni kuumakaisalle kevyttoppatakkikaan ollut liikaa. Kotona kävin napsauttamassa pattereita takaisin päälle, jotta sain vilunväristykset vähenemään.

Seuraan sääennusteita silmä tarkkana ja sydän huolesta pullollaan. Eniten surettaa kasvihuoneen asukkaat. Siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat kellarikasvattomasta kasvihuoneeseen lauantaina 20.5. Silloin yölämpötilatkin näyttivät lupaavilta. Lämmittimenkin otin pois parin päivän jälkeen ajatellen, että tuplaharsoilla mennään vielä hetken aikaa.

Tomaatit ovat vankkoja ja useimmat jo puolitoistametrisiä. Valtaosa niistä kukkii. Toistaiseksi en ole virittänyt Blumat-kastelujärjestelmää, koska odotan saavani harsot alta pois. Viileyden ja runsaan pilvisyyden vuoksi multa pysyy aika hyvin kosteana. Tässä vaiheessa hoidan kastelun kannulla.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten satoa pienessä kennokasvarissani. Valikoimasta löytyy tänä kesänä Supersweet, Sungold, Gardener's Delight, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Bumble Bee ja Pink Tiger. Kaksi kappaletta kutakin.

Ensimmäisiä raakileita löysin tomaateista pari päivää sitten. Pölyttäjät eivät helposti kasvariin pääse, kun ovi on kiinni yötä päivää. Harsoja ylös ja alas laskiessa tulee samalla kukkia liikuteltua, joten ehkä ne sillä tavoin pölyttyvät.

Kurkut olivat aika matalia ne kasvariin pari viikkoa sitten siirtäessäni. Sittemmin niillekin on tullut mittaa ja tarttuvat niin toisiinsa kuin tukinaruihinsa kärhillään. Sherpassa on jo ensimmäiset kukat. Sherpan lisäksi kasvamassa on La Divaa ja Beth Alphaa. Cordobaa oli tarkoitus laittaa, mutta unohdin sitä tilata lisää. Omasta varastosta löytyi vain tyhjä siemenpussi.

Myös chilit ja paprikat ovat alkaneet kukkia. Kasvamassa on keltaista Zazua, punaista California Wonderia ja napakamman makuista Lompardoa. Kasvarin hyllyllä on kolmessa purkissa pojalta saaduista siemenistä kasvatettua punaista chiliä, jonka nimestä ei ole hajuakaan.

Kurkut ja paprikat ovat vastakkaisella sivulla.

Koitan suojella kasvarini asukkaita tuplaharsoilla. Aamuisin käyn nostamassa harsot ylös ja illalla lasken jälleen alas. Parin viime päivän aikana olen antanut harsojen olla alhaalla päivälläkin, kun mittari ei ole ylittänyt +10 astetta. Alimmillaan kasvarin lämpötila on +2. Toistaiseksi niin tomaatit kuin kurkutkin näyttävät selvinneen. Vaan kuinka kauan jaksavat kylmyydessä värjötellä?

Toivon pääseväni harsoista eroon, jotta kasvarin väki pääsee kasvamaan ja rehottamaan vapaammin. Ja jotta saan kastelujärjestelmän laitettua. Olisi kannattanut antaa tomaattien olla kellarissa pidempään, mutta kukapa olisi osannut ennustaa näin hyisiä säitä? Takaisin kellariin en enää ryhdy kasveja kantamaan. Ensi keväänä on sitten mietittävä asiaa tarkemmin ottaen tämän kevään opit huomioon.

Kasvariasukkaiden lisäksi huolettaa tietysti myös lavakaulusten väki. Harsojen alla on itäminen ja kasvu jo vauhdissa, vaikka on ollut äärettömän kuivaa. Perjantaina sentään vettä roiski pilvistä tasaista tahtia helpottamaan kastelutilannetta.

Ruohosipuli on kiitollinen kasvatettava. Se nousee vuodesta toiseen, kukkii kauniisti ja tarjoaa aikaisin makua ja vihreyttä leivän päälle. Tai mihin sitä milloinkin haluan laittaa. Yrteistä timjami on mukavan rehevä, mutta basilika värjöttelee viluisena ressukkana.

Vuoden takaiseen tapaan kylvin popcornia terassille isoon ruukkuun. Laitoin ruukun päälle harson, sillä viime keväänä linnut kävivät napsimassa popcornit ja pienet taimet. Yhtenä päivänä ihmettelin, mitä kummaa hahtuvaa pihalla lentelee? Harso ruukun päällä oli muuttunut reiälliseksi malliksi ja niitä harsopalojahan ne lentelevät hahtuvat olivat. Illalla todistin omin silmin sohvalta käsin, kuinka harakka kävi nokkimassa harson rikki päästäkseen popcorneihin käsiksi - tai siis nokiksi.

Työmaasta ei ole muuta kuvaa, kuin vasemmassa alakulmassa näkyvä pala käytävää.

Harrastajapuutarhurin kesäelämä on rankkaa puurtamista ja milloin minkäkinlaisia projekteja toinen toisensa perään. Viikonloppuna kaivettiin pojan kanssa talon puistopäädyn seinustalta kasvit köynnöshortensiaa lukuunottamatta ylös. Ei ole hyvä pitää kasveja liian lähellä talon seinää ja kapea käytäväkin on jo vuosia kaivannut lisää leveyttä. Onneksi alueella ei ollut mitään suojelua tai uutta paikkaa kaipaavia kasveja. Ärsyttävästi leviävää pajuangervoa ja kieloja. Niitä riitti. Eikä niitä säästetty.

Kaivutyö saatiin kahteen pekkaan hoidettua ja maanrakennuskangaskin on jo laitettu. Päälle tulee kivituhkaa, jota en ole voinut tilata, koska kippauspaikka on varattu aurinkopaneelien välivarastointiin. Aurinkopaneelit saatii perjantaina katolle. Puuttuu enää sähköasentajan osuus työstä. Se hoitunee maanantaina.

Ostin saksalaisesta liiteristä näppärän teleskooppivartisen pensasleikkurin. Akkukäyttöisen. Sillä pitäisi käydä tuijien kimppuun, kunhan kerkiän. Testasin leikkuria terassipäädyn norjanangervoihin, joita olen muutaman vuoden muotoillut. Menetän näin ison osan kukinnasta, mutta toisaalta leikattuina angervot eivät valloita liikaa tilaa kulkuväylältä. Leikkuujälki ei ole ihan priimaa. Tosin suurin osa kuvassa näkyvistä koloista johtuu rivin huonokuntoisista pensaista, joista yhden jouduin leikkaamaan tapille. Josko se sieltä taas ponnistaa uuteen kasvuun. Kuten yleensä on käynyt.

Yhtenä päivänä kävin trimmerillä läpi alapihan aidanaluset ja kanttausurien reunat. Pölypilvi peitti tienoon, kun trimmeri kuritti kuivaa maata. Kummasti nurmi ulottaa lonkeroitaan penkkeihin. Kanttaukset on piakkoin käytävä läpi. Se sujuu paremmin, kun ylimääräiset nurmituppaat ja voikukat on trimmattu. Jollei kokonaan pois niin ainakin pienikokoisemmiksi. Rikkaruohourakkakin on täysin aluillaan. Samoin suunnitelmissa olevat uusien kasvien istutukset ja vanhojen siirrot. On niin kuivaa, että uudet pärjäävät paremmin purkeissa ja vanhat maassa. Enkä ole yksinkertaisesti joka paikkaan ehtinyt.

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Selkä ei yhtään tykkää kaivamisesta ja kärräämisestä. Se on jäykkä ja kipeä, mutta pääsen kuitenkin hyvin liikkumaan. Voisin ottaa viikonlopun vaihteeksi kevyemmin. Katsotaan, kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmissani pysyn.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Paljon onnea kaikille opintonsa päättäville. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Koulimista ja niistämistä

Aronia heräämässä?

 

Sääherra on keikuttanut ilmoja sinne tänne. Enimmäkseen meidän nurkilla on oltu plussan molemmin puolin. Välillä vettä, välillä räntää ja viimeisen vuorokauden aikana myös lunta. Viikolla tuuli niin kovaa, että pelkäsin puiden lähtevän lentoon. Lämpötilat täällä etelässä ovat olleet monta astetta normiajankohdan yläpuolella.  

Heti auringon ilmestyessä näkyviin, alkavat tintit laulaa ja räystäät tippua. Melkein tekisi itsekin mieli laulaa. Niin hyvältä auringonpaiste tuntuu.

Kelloköynnös

Lauantaina ryhdyin vihdoin koulimaan ikkunalaudalla kasvussa olevia taimia. Osan kelloköynnöksistä koulin jo viikko sitten. Nyt koulin kaksi muiden jälkeen itänyttä kelloköynnöstä ja laitoin kaikkien ruukkuihin tukikepit valmiiksi. Parissa kelloköynnöksessä on jo ensimmäiset kärhet tulossa. 

Paprikoita ja chilejä on ilmeisesti taas tulossa yli oman tarpeen. Aina on huomioitava mahdolliset menetykset, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Zazua ja California Wonderia koulin 7 kpl, Lompardoa 5 ja pojalta saatuja chilejä 8. Lupasin pojalle viime vuotiseen tapaan paprikoita, tomaattia ja kurkkua. Hän kasvattaa niitä lasitetulla parvekkeella. 

Koulitut taimet jatkavat kasvuaan kellarissa tehokkaan kasvihuonelampun valossa ja lämmössä.Tällä hetkellä siellä on tilaa yllin kyllin. Huhtikuussa alkaa jo yleensä olla ruuhkaa, kun mukaan ovat liittyneet niin tomaatit kuin monet muutkin esikasvatettavat. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Mittari näytti +12 ℃ ennen kasvihuonelampun sytyttämistä. Se nostaa lämpötilaa, vaikka ajastimella ohjattuna valaiseekin vain osan vuorokaudesta. Ulkolämpötilojen noustessa myös kellarissa lämpiää. Kokemus on osoittanut, että taimet pärjäävät hyvin vähän viileämmässä ja hitaasti kasvamalla niistä tulee tanakoita. 

Hortensia

Syyssäiden kylmentyessä siirsin joitakin kasveja talvetettavaksi ensin lämmittämättömään autotalliin ja pakkassäiden myötä kellariin. Autotallissa muistin kasveja tarkkailla, mutta kellariin vietyäni unohdin ne tyystin. Ihan säikähdin yhtenä iltana tajutessani, etten ole käynyt kellarin perähuoneessa kertaakaan. Seuraavana päivänä annoin vähän vettä talvetettavilla.

En ole kovin montaa kertaa edes koittanut talvettaa ruukkuhortensioita. Pari sellaista olen kaivanut syksyn tullen maahan. Nousevat monena keväänä, mutta eivät ole koskaan kukkineet. Viime vuonna sain pikkuveljeltä komean ruukkuhortensian, joka on nyt muiden ruukkujen joukossa kellarissa. Yllätyksekseni löysin siinä reipasta eloa, jopa varsista puskevia lehtiä. Muutamasta rungosta leikkasin pienen palan nähdäkseni, ovatko ne ihan kuolleita. Eivät olleet, kyllä niissä henki pihisee. En ole leikannut varsia, koska saamieni tietojen mukaan kukkanuput syntyvät vanhoihin varsiin.

Verililjapuut

Sisääntulon isoissa ruukuissa kasvoi kesällä verililjapuut. Koska painavia ruukkuja ei millään ilveellä siirretä sisätiloihin kasvien talvettamiseksi, kaivoin verililjapuut ylös ja laitoin ne omiin ruukkuihinsa. Autotallijaksolla kastelin niitä harvakseen, mutta kellarissa ne ovat olleet vedettöminä jo yli kaksi kuukautta. Elossa ovat nämäkin.

Crocosmia - Ruostekukka

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu ruostekukkapöheikkö on myös kellarissa. Kannoin ne sisälle siinä ruukussa, missä ne kesän viettivät. Ajatus on, että kevään myötä kaivan mukulat ylös jakaakseni ne, sillä ruukku on pullollaan mukuloita. Ihme veijareita nämäkin, sillä kuivien korsien välistä sojottaa lukuisa joukko kalpeita versoja. Siellä ne ovat pilkkopimeässä ilman vesipisaaraakaan päättäneet ryhtyä uuteen kasvuun. Kasvivalon syttymisen myötä kasvu varmaan saa vauhtia, joten jakaminen lienee syytä tehdä lähiaikoina.

Lumitilanne vaihtelee sellaisella vauhdilla, ettei jänisten luomat moottoritiet pysy näkyvissä. Havut saavat olla omenapuun alla vielä pitkään suojaamassa nousevia piippoja talttahampaiden puraisuilta.

Kierrän säännöllisesti pihalla sekä ilman kameraa että kameran kanssa. Kuvauskohteet tuntuvat olevan vähissä, kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen ikuistaa samoja lumisia tai vetisiä maisemia. Pienet pakkaset sentään kuvioivat jäätyvästä vedestä somia muotoja. Jänisverkot eivät sinänsä ole kauneimpia pihakoristeita, mutta lumi ja jää tekee parhaansa koristelemisessa.

Ehdin jo lähipiirille mainostaa, kuinka minuun ei ole moneen vuoteen iskenyt minkäänlainen flunssa, ei koronakaan. Ei olisi pitänyt rehennellä moisilla lausunnoilla, sillä niin vain iski räkätauti minuunkin. Ei onneksi kovin pahana, eikä ilmeisesti erityisen pitkänäkään. Se vain ihmetytti, mistä kummasta ihmisen päässä riittää räkää? Vastauskin ihmettelylleni löytyi tästä uutisesta: Yle-uutiset 27.9.2010: "Räkä ei lopu niistämällä".

Paketti nenäliinoja ja rulla talouspaperia on nyt käytetty. Saiko Ukkokulta tartunnan, se jää nähtäväksi. Vielä ei merkkejä näy. Isot ja pienet vaivat sotkevat aina arkipäivän järjestyksen, mikä lisää ärsyyntymistä. Eikä se taas helpota toipumista laisinkaan. Ilokseni pääsen yleensä nopeasti takaisin normirytmiin. Pieniähän nämä meikäläisen flunssavaivat ovat verrattuna Turkin ja Syyrian maanjäristysuhrien tilanteeseen. Luonnonkatastrofien kannalta elämme aika turvallisissa olosuhteissa täällä kotomaassamme.

Keväisten tulppaanien myötä mukavia helmikuun päiviä kaikille!

 

PS.
Pieni Bloggeriin liittyvä asia, jonka huomasin. Olen lisännyt uusia seurattavia blogeja lukuluettelooni, jonka seurauksena saan ongelmitta ilmoitukset kyseisten blogien tuoreista postauksista. Sen sijaan blogini oikean sivubannerin "Seuraamani blogit" -osioon noiden uusien blogien nimet eivät pelkästään lukuluetteloon lisäämällä tule. Ne on käytävä erikseen lisäämässä "Ulkoasut" -osiossa (seuraamani blogit). 

Jossain vaiheessa homma hoitui pelkästään Ulkoasun kautta, mutta bloggerin muutosten myötä tuokin toimenpide on muuttunut. Jokaisella on omanlaisensa mallipohja, eikä kaikilla seurattujen blogien luettelo edes näy lukijoille. Tämäkin asia voi siis olla erilainen riippuen oman blogin mallista ja asetuksista.

Edellisestä johtuen sivubannerini "Seuraamani blogit" -luettelo ei kaiketi ole aivan ajan tasalla. Korjaan asian sopivassa välissä.

 

Kasvarikuulumisia

Tomaatti - Solanum lycopersicum Yellow Pearshaped

Vihdoin kasvarin tomaatit alkavat saada väriä ja kypsyyttä. Ensimmäisiä on jo päästy maistelemaan. Silti kasvarissa on vielä valtaisa määrä tomaatteja ilman minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Viime päivinä lämpöä on riittänyt, aurinkoa ei niinkään. Ilma on ajoittain ollut suorastaan hiostava ja myös kasvihuoneessa kosteus tiivistyy erityisesti kurkkujen lehdille. Aamulla on kiireesti kipitettävä aukaisemaan kasvarin ovi, vaikka ikkuna olisi aivan apposen avoinna. Ylimääräinen kosteus on saatava pois.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Gardener's delight

Kasvarissa on keltaisia kirsikkatomaatteja Ildiä ja Yellow Pearshapedia. Yleensä kumpikin kypsyy ensimmäisten joukossa. Punaisia kirsikkatomaatteja on Tiny Timiä ja Gardener's delightiä, joista jälkimmäinen vähän kookkaampi versio. Isommista tomaateista kasvaristani löytyy Moneymakeria, Tanskan vientiä, Ailsa Craigiä ja Tigerellaa. Tigerellaa olen kasvattanut jo ennen kasvaria talon seinustalla ja aina siitä muutamia kypsiä hedelmiä sai korjattua. Tigerella on minusta jotenkin niin viehättävä raakana raitaisine olemuksineen.

Kurkkusato on tänä kesänä ollut todella hyvä. Kurkut alkoivat kypsyä ihan yhtäkkiä ja jötkäleitä tuli niin huimaa vauhtia, että olen lahjoittanut kurkkuja muillekin. Sen huomasin, ettei kannata antaa kurkun kasvaa ihan valtavan suureksi, koska silloin kuoresta tulee turhan paksu ja puumainen. Tämä koskee ainakin Beth Alphaa. La Diva näyttää kasvavan sirommaksi kooltaan ja ohuemmaksi kuoreltaan. Elokuun kosteuden myötä pienet kurkut ovat alkaneet homehtua ennen kunnon kasvua ja kypsymistä.

Chili - Capsicum annuum Hungarian Black

Ukkokulta rakastaa chiliä ja laittaa sitä miltei kaikkiin ruokiin. Hän kylvi muutamia vanhoja siemeniä, joiden nimestä en tiedä. Minä kylvin tummaa Hungarian Blackiä, joka näyttää tekevän hedelmää varsin innokkaasti. Hungarian Blackin kukkakin on kauniin värinen.

Chili - Capsicum annuum Hungarian Black

Hungarian Blackin tulisuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Ylipäätään en ole vihkiytynyt chilien voimakkuuksille. Sopiva määrä chiliä ruoassa maistuu hyvin, mutta joskus tuntuu, että meillä kohta kaikki maistuu lähinnä chililtä. Ihan sama, mitä syö, maku on chilin.

Keväällä rohmusin muiden rouvien kanssa Lidlin kukkamukulatarjouksia. Laarista lähti kotiin myös freesiaa, josta olen aina pitänyt. Valkoista freesiaa oli aikanaan hääkimpussanikin. Lidlin freesiapussi oli sekoitus. Laitoin sipulit multaan ja miltei unohdin ruukun talon nurkalle. Tässä yhtenä päivänä katsoin, että mitä kummaa väriä ruukusta oikein nousee. Freesiat siellä olivat jo aloittaneet kukintansa.

Muutama keltainen oli jo ehtinyt kuihtuakin ja nyt nuppujaan availevat sini- ja punasävyiset. Tuoksu ei ole niin voimakas, mihin freesioissa yleensä olen tottunut. Johtunee pitkälti ulkoilmasta. Siellä voimakkaatkin tuoksut laimenevat siedettäviksi. Sisällä en oikein enää pysty kovin voimakastuoksuisia kukkia pitämään. Sääli sinänsä, sillä etenkin jouluun on aina kuulunut hyasintit. Nykyisin saan niistäkin päänsäryn.

Linnut ovat kuljettaneet auringonkukansiemeniä myös kunnan puolelle ja sinne on kasvanut muutamia auringonkukkia. Kuvan yksilöä peurat ovat käyneet säännöllisesti lyhentämässä. Jännää sinänsä, että latvuksen joutuessa peurojen mahaan, kasvi on haarautunut ja kasvattanut runsaasti uusia nuppuja. Isommat nuput ovat nyt avautumassa ja mielenkiintoista onkin nähdä, ehtivätkö peurat popsia kukat vai joku ohikulkija napsia ne maljakoonsa.

Metsänkaatamisen jälkeen peuroista ei hetkeen näkynyt vilahdustakaan. Vaikka päivittäin meteli ja hässäkkä tierakennusalueella on melkoinen, peurat pitävät tutusta reitistään kiinni. Sateen huuhtoessa vanhat jäljet, uusia löytyy joka aamu. Talvella ne kulkivat meidän alapihan poikki ja siksi olenkin jännännyt, millainen vaikutus alapihan aitaamisella peurojen kulkuun on. 

Aidan korkeus on 150 cm, mikä sinänsä ei peuroja estä. Aitamateriaali on jäykkää ja joustamatonta ja aidan tolppien pystyttämiseen on käytetty betonia, joten aita ei ihan heti anna periksi peuran siihen osuessa. Kun peurat hiljaiseen aikaan ilmeisesti kuitenkin kulkevat kohtalaisen rauhalliseen tahtiin, toivon, ettei niille tule tarvetta ryhtyä loikkimaan aidan yli, vaan niiden kulku ohjautuisi aidan vierustaa pysyttäen eläimet kunnan puolella.

Iltaisin parkkeeraan kottikärryt aukkoon, joka jää puuvajan ja aidan väliin. Kun ruokaa on yllin kyllin myös kunnan puolella, toivon peurojen ajattelevan, ettei kannata turhaan kottikärryjä uhmata päästäkseen minun kukkamailleni. 

Oma karvainen Juuso-peuramme aiheuttaa välillä yläpihan juoksunarussa ollessaan pientä harmia. Enpä ajatellut salkoruusuja olopihan Allaspenkkiin istuttaessani, että Juuson flexi jumittuu juuri korkeiksi kasvaneisiin salkoruusujen nuppuisiin varsiin. Yksi latva on jo katkennut ja muutamia nuppuja irronnut. Oma vika, kukkien vahingoittumisesta ei voi kiissaa syyttää. Puutarhassa pitää ottaa huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet.

Karvapeura ei juurikaan pihassa ilman piikaansa enää viihdy. Muutama päivä sitten kaivoin olopihan kukkapenkkiä ja tasan tarkkaan sen ajan Juuso jaksoi päikkäreitään nukkua leikkimökin terassilla. Ehkä minun pitää hankkia itsestäni näköispatsas pihamaalle. Muuten on ihan sama, onko Juuso ulkona vai sisällä. Sen ollessa sisällä ei vaan voi pitää pihaovea auki. Ja kesässä tykkään siitä, että ovet ja ikkunat ovat ulos asti auki. Että kesä pääsee sisälle ja minä ulos ovia liikoja aukomatta.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Tigerella

Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista on laatinut oivallisen siemenkylvöjen tilinpäätöksen. Sellaisen tekeminen voisi olla hyvä idea tulevia kylvöjä ajatellen ja ajattelin jossain välissä itsekin tilinpäätöksen toteuttaa. Linkistä pääset katsomaan, josko Piparmintun idea innostaisi sinuakin.

Clematis Rouge Cardinal

Piika Between ja kissansa Juuso toivottavat kaikille mukavaa elokuista viikonloppua!

Ensimmäiset kylvöt ja saumalla makaamista

Nyt se on taas aloitettu. Ensimmäiset siemenet ovat päässeet multaan. Kylvin muutaman Hungarian Black -chilipaprikan siemenen ja Ukkokulta halusi pari purkkia omille chileilleen.

Muut siemenet saavat vielä odottaa jokusen viikon. Maaliskuussa sitten alkaakin varsinainen kylvöshow, silloin ovat vuorossa tomaatit. Siitä sitten kylvöjä riittääkin toukokuulle saakka. Perennakylvökset jätän kesällä pihalla ja kasvihuoneessa tehtäviksi. Ei vain ikkunalautatila riitä.

Voipi olla, että edessä on vielä jonkinmoiset neuvottelut siitä vähäisestäkin ikkunalautatilasta. Takkahuoneeseen on tulossa sisustusmuutoksia ja vanhat huonekalut on jo siirretty pois. Juuso tykästyi kovasti tyhjään tilaan ja viettää nyt päivänsä maaten rentona patterin lämmittämällä ikkunalaudalla. 

Ehkä pitää virittää Juusolle jonnekin kahdesta isosta tyynystä sopiva nukkumapaikka. Se tykkää erityisesti kaikenlaisista saumapaikoista. Sinänsä hankalaa, sillä olkkarin sohvalla kissa vie kahden ihmisen paikan valloittaessaan tyynyjen saumakohdan. Juuso kun on aika isokokoinen kissa ja jos sen keskivartalo onkin siinä sauman päällä, riittää karvaista makoilijaa myös molemmille tyynyille. Ei siinä oikein enää saa omaa takamustaan samalle sohvalle tungettua. 

 "Minäkö muka vien liikaa tilaa?" "Ei todellakaan, aina on tilaa karvaiselle lemmikille!"

Tiiu Puutarhahetki -blogista on laatinut erinomaisen taulukon hyötypuutarhan kumppanuuskasveista. Se on monelle ajankohtainen juuri nyt, kun itse kukin suunnittelee esikasvatuksia ja kesän suorakylvöjä. Tulostin taulukon saman tien itselleni työpöydälle käytettäväksi omien kylvöjeni suunnitteluun. 

Tiiun luvalla laitoin hänen postauksestaan linkin omaan sivupalkkiini, jotta löydän sen tarvittaessa myöhemminkin. Pääset tuohon kumppanuuskasvi-postaukseen myös tästä.
 

Lokakuu alkoi

Keittiön ikkunan läpi näkee jopa kuvata (sälekaihdin hiukan heijastuu).

Kaikki ikkunat on tältä syksyltä pesty. Tai no, autotallissa on vielä kaksi pientä ikkunaa, mutta odotan, että Ukkokulta ehtii niidenkin tiivisteet vaihtaa. Ikkunanpesu on sellainen urakka, jonka ulkoistan heti, kun lakkaan köyhtymästä. Meidän ikkunoissa on jokaisessa kuusi pintaa ja jokainen väli avautuu pestäväksi. Tuuletusikkunat on niin ahtaat, ettei niitä mahdu kunnolla koskaan pesemään. Pöly ja kaikenmaailman ötökät sinne väleihin kuitenkin pääsevät, joten harmautta riittää poistettavaksi vähintään kahdesti vuodessa. 

Myös kasvihuoneen siivosin ja pesin viikonloppuna. Tuo kuva on otettu muistaakseni syyskuun alkupuolella, joten silloin kasvarissa vielä rehottivat chilit ja tomaatit. Nurmikon leikkasin samaan hikeen. Näin lämpimillä säillä nurmikon kasvu vielä jatkuu ja niin siis jatkuu leikkaaminenkin. Ei haittaa, sillä nurmikkoa leikatessa saa hyvin silputtua sinne pudonneet puiden lehdet.

Chiliä taisi tulla yli oman tarpeen; kaikki eivät ehtineet edes kypsyä. Jo nytkin Ukkokulta on laittanut chiliä milteipä mihin ruokaan tahansa. Kuinkahan nyt sitten, kun sitä löytyy omasta takaa? Minusta tuo punainen chili on aika tulista, suuta poltteli pitkään sitä maistettuani.

Viidestä maissistani tuli näin mahtava sato. Olisiko noilla kokoa tuollainen vajaa kymmenen senttiä. Hiirenaivot kenties? Maissilta kuitenkin maistuivat, pakkohan oli oma kasvattamaa maissia maistaa. Grilliä en sentään laittanut kuumenemaan maissia varten.

Tässä syksyn mittaan on blogeissa ollut runsaasti kuvia syyshortensioista ja joku on jopa kysynyt, kuinka suureksi ne kasvavat. Tässä on kuva tapiolassa sijaitsevan kerrostaloyhtiön päätyyn istutetuista syyshortensioista. Niillä lienee ikää 50 vuoden kieppeillä. Toki noita pensaita on säännöllisesti leikattu ja niiden varret ovat upeasti vanhentuneet (täytyykin käydä lehdettömään aikaan kuvaamassa). Kukinnot ovat tänä vuonna olleet valtaisia.

Arvonta 500. postauksen kunniaksi on edelleen avoinna (15.10. asti) ja hyvin ehtii vielä ottaa siihen osaa. Arvontasivulle pääsee klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Pohjan Hessu ennusti tänään Ylenaikaisen radio-ohjelmassa loppuvuoden säätä. Lämmintä kuulemma riittää loppuvuodeksi, lokakuu on aurinkoinen ja lämmin, marraskuussa tulee vesisateita ja myrskyjä, joulun alla saattaa tulla vähän lunta, mutta valkoinen joulu on hyvin epätodennäköinen Pohjan Hessun ennustuksen mukaan.

Lokakuu siis alkoi tänään. 

Nautitaan auringosta ja mukavan lämpimästä säästä!

PS. 

Välillä nettiyhteyteni sallii blogien kommentoimisen tabletilla. Olen ottanut automaattisen tekstinsyötön ties kuinka monta kertaa pois, mutta jostain syystä se aina vain ilmestyy aiheuttamaan koomisia kommentteja. Älkää siis kummastelko yhdyssanojen puutetta ja merkillisiä lauseita. Eilen illalla naureskelin pitkään varsinaisille sanahirviöille. Pyrin ne korjaamaan aina huomatessani, mutta takuuvarmasti niitä myös jäi ja jää jatkossakin kommentteihinne.

Omaan blogiini tulleisiin kommentteihin en syystä tai toisesta pysty tabletilla vastaamaan. Vekotin ei reagoi "vastaa" -pyyntöihini laisinkaan. Kyllä tekniikka on ihmeellistä!