Turun puutarhamessuilla

Yleiskoristelualue on ammattiopisto Livian opiskelijoiden tekemä.

Voitin Mielen lumoa -blogin arpajaisissa liput Turun puutarhamessuille. Lämmin kiitos Intianmintulle, joka onnettarena soi minulle houkuttelevan tilaisuuden ajella katsomaan hieman eri tavoin toteutettua virittäytymistä uuteen puutarhakauteen. Matkakumppanikseni sain naapurin Maritin, jonka kanssa jo viime kesänä tuli harrastettua useampi puutarha-aiheinen retki.

Yleiskoristelualueen teemana Koti puutarhassa

Aiemmin olen käynyt ainoastaan Helsingin kevätmessuilla ja sinne toki aion suunnata tänäkin keväänä. Itse asiassa jo kuluvalla viikolla. Turun messut on vähän pienempi, mutta ihan kompakti tapahtuma, jossa riitti katsottavaa yhdelle päivällä sopivasti. Enimmäkseen tuli pyörittyä A-salissa, jonne valtaosa kasvillisuudesta oli keskittynyt. Toki kävimme tsekkaamassa muidenkin salien annin, mutta meri veneineen tai mökkiaihe iglusaunoineen eivät nyt niin kovin kiinnostaneet.

Messuilla pitäisi aina tehdä ensin yleiskierros ja sen jälkeen palata itseään kiinnostaviin kohteisiin. Valokuvaamisen suhteen messut ovat sunnuntaiharrastelijalle hankala paikka, sillä ihmisiä on kaikkialla ja joka paikassa kaikenlaisia kylttejä ja ylimääräisiä härpäkkeitä. En ole laisinkaan innostunut kuvankäsittelijä, joten yritän pärjätä lähinnä rajauksella. Niinpä jo kuvausvaiheessa on pakko yrittää löytää sellainen kuvakulma, jolla minimoi kaiken ylimääräisen ja kuvaan kuulumattoman pois. Alkuun en oikein osannut kuvata yhtään mitään ja sitten räpsin sinne tänne. Virittäydyin kuvausmoodiin vasta loppumetreillä, jolloin koko päivän messuilu alkoi jo tuntua jaloissa.

Päällimmäisenä messuista jäi mieleen hyötyviljely. Kukkaistutustenkin lomassa oli runsaasti yrttejä, mutta myös erilaisia ruohoja. Muutamissa kohteissa katselin jättikokoisten tomaattien ja kurkkujen aika pientä multatilaa ja näiden hyötykasvien sijoittamista pieneen tilaan ylipäätään. Kuten tuossa yläkuvassa näkyy, kurkunkin saa mahtumaan mukavasti aika kapeaan paikkaan. Pohdin, josko jatkossa hyödyntäisin talon lämpimän seinustan tomaattien kasvattamiseen istuttamalla tomaatit viljelysäkkiin, jonka taasen sujauttaisin sopivasti säkin peittävään laatikkoon.

Kukkakauppa Bronco oli sisustanut kokonaisen 8 metrin korkuisen seinän täyteen parveke ja terassi-ideoita. Harmi, ettei yksityiskohtia päässyt tutkimaan yhtään lähempää ja zoomittomana kuvaaminenkin oli hankalaa. Kukkakaupan linkistä pääset heidän kotisivuilleen ihailemaan yksityiskohtaisempia kuvia. 

Tämä Broncon porrasistutus oli minusta jotenkin niin rauhoittava ja kaunis. Tykkään tällaisista harmonisista asetelmista, mutta itse en osaa sellaisia luoda.

Jaloleinikki eri värisenä on selvästi tämän hetken hittikukka. Sitä näki niin maljakoissa kuin ruukuissakin. Kaunis se onkin.

Oravankesäpesän kaksi laatikkoa edessä, vasemmassa yläkulmassa Puutarhassa-blogin laatikko

Neljä puutarhabloggaria oli toteuttanut omat istutusideansa yhteistyössä Kekkilän ja Flörin (entinen Kauppila) kanssa teemalla Unelmien viljelylaatikko. Mukana olivat:

OravankesäPesäwww.oravankesapesa.net
Mama`s Garden www.kotipuutarha.fi/mamas-garden
Puutarhassa puutarhakamari.blogspot.fi
House no 465 www.houseno465.blogspot.fi

Mama´s Gardenin idea

Helsingin messuilla on aina myynnissä jättimäiset määrät tulppu- ja ruusupuntteja. Turussa niitä ei juurikaan näkynyt. Sen sijaan kukkivia hortensioita oli sekä myytävänä, että myös runsaasti eri paikkojen koristeluissa.

Puutarhamessuille tuttuun tapaan myös hollantilaiset olivat mukana juurakoineen ja mukuloineen. Myynti ei syystä tai toisesta ollut nyt niin intensiivistä, mihin Helsingin messuilla olen tottunut. Mukuloita ja sipulipussukoita pääsi ihan rauhassa tutkimaan ja käsissään punnitsemaan ilman, että joku oli haukkana tekemässä kauppaa. Minusta asiakkaan tutustumisrauhaa kunnioittava myyntitapa tuntuu mukavammalta. Oli aikaa ajatella ja puntaroida ilman tunnetta, että setelit on oitis kaivettava esiin kukkarosta.

Tällä kertaa en osallistunut "liljabingoon", enkä tullut ostaneeksi muitakaan mukuloita. Ajattelin käyttää Turun messut enemmänkin katselemiseen ja suunnitelmien hiomiseen ja ajoittaa mahdolliset ostokset Helsingin messuille. Sorruin sentään yhteen pionin juurakkoon, sillä ne olivat aivan jättimäisen kokoisia. Alexander Fleming lähti pussissa kotiin.

Siemenkauppiaita oli aika vähän, enkä löytänyt valikoimista niitä, jotka olin listannut messuhankinnoiksi. Siemenhankintojen osalta jäi siis painetta Helsingin messuille. 

Olkoon kukin mitä mieltä tahansa, mutta minusta siemenet ovat aika kalliita. Ainahan sitä yhden pussin raaskii ostaa, mutta jos hankittavia on useampia, se jo tuntuu kukkarossa. Olisin tykännyt, jos siemenpusseissakin olisi ollut jonkinlaisia ryhmäalennuksia. Esimerkiksi viiden pussin ostajalle kuudes kaupan päälle tai jotain vastaavaa. Ilmeisesti siemenet käyvät kaupaksi ilman kummempia myyntikikkojakin.

Pioninjuurakot olivat komeita

Taimistoja ja taimikauppiaita messuilla oli minusta melko vähän. Muutama Turun alueen suurin luonnollisesti. Taimihankintojen kannalta se ei ehkä ollut niin kovin suuri haitta, sillä missäpä säilytät kuukauden tai kaksikin vaikkapa isokokoisia taimia ennen mahdollisuutta istuttaa ne maahan. Toisaalta messuthan ovat erinomainen paikka löytää uusia taimistoja ja tutustua niiden valikoimiin.

Kaikenlaista härpäkettä oli näilläkin messuilla kaupan. Osa toki hyvinkin pihaan ja puutarhaan nivoutuvaa, mutta yllättävän paljon myös vaatteita, koruja ja kaikenlaista muuta, minkä yhteys messujen aiheeseen ei minulle avautunut. Tulihan sitä muutakin sitten tutkittua, mutta kenties olisin sen tilalla mieluummin katsellut vaikkapa sekatööreja tai puutarhajalkineita. Kaikki pienikokoiset oksasakseni ovat elämänsä lopputaipaleella ja olin valmistautunut tekemään tuttavuutta uutuuksien kanssa. Vain yhteen oksasaksikauppiaaseen törmäsin, mutta ei tullut kauppoja.

Viimeisenä ennen pois lähtöä osallistuimme äänestykseen, jossa valittiin lukuisista erilaisista kenkiin tehdyistä kukka-asetelmista kaunein. Samassa tilassa oli näytteillä myös kukista ja kasveista kootut tai niillä koristellut puvut. Lähdön tiimellyksessä minulta jäi selvittämättä, kenkäasetelmien ja pukujen tekijät. Olisiko kyseessä ollut Suomen Kukkakauppiasliiton Varsinais-Suomen piirin työtä?

Unohdin messuille lähtiessäni tulostaa näyttelyaluekartan. Siitä olisi ollut apua, vaikka alue ei niin kovin suuri olekaan. Sisääntuloaulassa oli iso kartta, mutta eipä niitä yksityiskohtia myöhemmin enää muistanut. Kovin paljon ostoksia en tehnyt, mutta yllättävän monella kauppiaalla maksupääte lakkoili. En ollut varautunut kovin runsaalla setelinipulla, joten pari ostosta jäi maksupääteongelmien vuoksi tekemättä. Minun kannaltani sinänsä hyödyllistä, sillä nyt on vajaa viikko miettiä, olivatko edes tarpeellisia ostoksia.

Mennen tullen vettä satoi aivan kaatamalla. Vesisade loppui oikeastaan vasta oman kunnan alueelle saavuttuamme ja loppumatkan meitä saatteli sankka sumu. Sateinen lauantaipäivä sujui varsin mukavissa merkeissä. Naapurin Marit oli oivallista matkaseuraa, kiitos hänelle! Kiva oli myös törmätä messuilla useampaan Kati-nimiseen blogituttuun ja muutamaan muuhunkin tuttuun. Jotenkin yhteinen kiinnostuksen aihe saa ihmiset tutustumaan ja tarinan lentämään, vaikka aiemmin ei niin hyvin olisikaan toinen toistaan tuntenut. 

Kevään messukausi on siis korkattu ja hyvin harjoitelleena jatkan turneeta Helsingissä. Tässähän alkaa jo olla ihan kunnolla kevätfiilis! 

Tule nyt kevät meidänkin pihaan!

Sormustinkukka taistelee jään vallasta omenapuun alla

Ei ole elämä ihan reilua, kun kaikkialta muualta lumet ovat sulaneet kohisemalla, mutta meidän pihassa sitä riittää. Ja jäätä myös. Hiekkakäytäviltäkin löytyy vielä paksua ja kovaa jäätä. Olen sitä käynyt hakkaamassa pois, mutta ei siihen mikään tehoa. Päivittäin on ollut lämpöasteita, joiden vaikuttavuutta kova tuuli on madaltanut. Ja kun yöksi menee pakkasen puolelle, tarvitaan taas puoli päivää aurinkoa, jotta sulaminen käynnistyy uudelleen.

Monet ovat jo esitelleet kukkivia krookuksia ja sinivuokkojakin lumikelloista puhumattakaan. Ihan en sentään suurennuslasia mukaan ottanut, mutta tehokkaasti etsimällä löysin talon päädystä muutaman mullasta esiin tunkevan piipon. Kirjanpitoni mukaan juuri tuossa paikassa ei mitään sipulikasvia edes pitäisi olla. Pitänee vaihtaat tilitoimistoa tai tehdä vähintäänkin reklamaatio epätarkasta kirjaamisesta. No, itseäni saan syyttää.

Kevätkaihonkukka

Muutamista paikoista sentään lumi alkaa vähitellen vetääntyä, mutta sen alta paljastuu yleensä sitten jäätikköä. En ole "ennen oli kaikki asiat paremmin" -ihmisiä, mutta talvet ovat kyllä muuttuneet ihan ihmeellisiksi. Ensin ei tule lunta laisinkaan ja sitten, kun se tulee, sen alla ja päällä ja varmaan välissäkin on jäätä. Kevätkaihonkukka sentään jaksaa tunkea itsensä ylös ihan mistä tahansa. Kaipa se kasvaisi napajäätikölläkin.

Kun kerran pihalla ei mitään voi tehdä, päätin ryhtyä maalauspuuhiin. Eteisen ja olohuoneen ruskealla tehostevärillä maalatut seinät saivat jälleen valkoisen pinnan. Kylläpä tuli valoisaa. Siinä ohessa tuli sitten sudittua muutama muukin seinä. 15 vuotta on olohuoneen edellisestä maalauksesta ja päällisin puolin seinät näyttivät ihan siisteiltä. Vaan niinhän siinä aina käy, että juuri maalatun rinnalla vanha näyttää todella kulahtaneelta. 

Kyllähän sitä maalia seinälle sutii, vaan kaikki suojateippaaminen, tavaroiden siirtäminen ja listojen irroittelu vasta aikaa viekin. Maalauksen jälkeen sama homma taas toisinpäin. Kaksi päivää maalaamiseen ja oheistoimintoihin vähintäänkin tupla-aika lisää.

Rempan jälkiä siivotessani vaihdoin vielä lakanat ja vein pyykin ulos kuivumaan. Kevään ensimmäinen lakanapyykki kuivui maanantaisessa myrskytuulessa hetkessä. Mikä ihana puhtaan pyykin tuoksu leijailikaan kotiin, kun mankeloin lakanoita takaisin liinavaatekaappiin laitettavaksi.

Juurii eilen Intianmintulle hänen Mielen lumoa -bloginsa sepelkyyhkykuvaa kommentoin, etten vielä ole niiden huhuilua onnistunut kuulemaan. Eikös sitten tänä aamuna Juuson kanssa pikaisesti metsikössä pyrähtäessäni kyyhkynen aloittanut huhuilunsa. Mustarastaiden lurituksesta on saanut iloita jo pidemmän aikaa. Ja viime viikon lopulla sattumoisin vilkaisin työhuoneen ikkunasta, kun kolme joutsenta lensi talomme yli. Sääli, etten ehtinyt ulos kuulemaan niiden ääntelyä. Se vasta kevätmielen saakin nousemaan.

Meinasin tässä jo viikonloppua kaikille toivottaa. Vasta eletään alkuviikkoa, joten ei sentään kiirehditä. Mukavia arkipäiviä siis teille jokaiselle!
 

Onnettaren suosiossa

Koru on todellisuudessa enemmän ruskea.

Puutarhabloggareiden joukkoon mahtuu runsain määrin monenlaista osaamista. Taitavat valokuvaajat paljastuvat nopeasti, kun he värittävät kertomuksiaan upeilla kuvillaan. Erityisen paljon iloitsen lintu- ja eläinkuvaajista, sillä itselläni ei ole lintukuvaukseen sopivaa kalustoa. Enkä ehkä hyvä lintukuvaaja olisi kunnon vempaimillakaan. On siis todella mukavaa käydä vierailulla blogeissa, joissa pääsee ihailemaan loistavia kuvia.

Kädentaitajia löytyy myös ihan joka lähtöön. Yksi entisöi vanhoja huonekaluja, toinen tuunaa kirppislöydöistä ihania sisustus- ja käyttöesineitä, kolmas luo keramiikasta iloa silmälle ja hyötyä niin kotiin kuin puutarhaankin. Käsityöihmisiäkin on pukuompelusta tilkkutöiden kautta kaikenlaiseen kutomiseen ja neulomiseen.

Koruntekijöitäkin on joitakin ja viimeisin löytö tällä saralla on Vikki kuvailee -blogin Vikki, jonka naistenpäivän arvonnassa voitin ihastuttavan kaulakorun. En tiennytkään, että Vikki tekee todella kauniita koruja.

Onnetar suosi minua myös Mielen lumoa -blogin Intianmintun arvonnassa. Sain kaksi lippua Turun Piha & puutarha -messuille, jonne menen naapurin Maritin kanssa. Muuten tuskin Turkuun olisi tullut lähdettyä, vaikka meiltä sinne pääsee moottoritietä melkeinpä nurkalta.

Usein kevätmessujen jälkeen olen hiukan pettynyt ja täällä blogissakin marisen, että taisi olla viimeinen kerta. Nyt päätin, että marinat sikseen. Kevätmessut ovat joka tapauksessa oivallinen päätös pitkälle talvelle ja avaus uuteen kasvukauteen. Pääsee haistelemaan puutarhan tuulahduksia hetkellä, jolloin omassa pihassa ei vielä paljon ole tehtävää. Aina sieltä joku siemen mukaan lähtee. Joko konkreettisesti tai sitten ideana päähän muhimaan.

Villasukkia: uuden oppimista

Sukissa "mausteena" kissankarvoja. Älkää antako häiritä.

Viininpunaisia makkaroita mustalla pohjalla. Sukkaan saa hauskaa ilmettä pelkästään kutomalla värilliset raidat nurjilla silmukoilla. Kudoin vuoroin kuusi kerrosta kummallakin värillä. Makkaroita tuli kahdeksan.

Makkarat venynettynä sukka näyttää raitasukalta. Sukka pysyy hyvin ylhäällä, mikäli resori on riittävän napakka. Ohje on kirjasta "Kantapään kautta. Suomalainen sukkakirja" ja ohjeen mukaan sukka kudotaan kärjestä varteen. Toteutin työn kuitenkin perinteisellä tavalla eli aloitin varresta. Resorissa on 56 silmukkaa ja mallineuleena 1 o, 1 n. Oikeat silmukat kudon takareunoistaan, jolloin tulos on mielestäni napakampaa ja mukavamman näköistä.

Puikkojen väliin nurjia silmukoita kutoessa tulee kuvan mukainen "venymä". Tai siis minulle tulee. Ongelman voi ratkaista esimerkiksi kääntämällä työ nurjien kerrosten kohdalla nurin eli silloin silmukat kudotaan nurjalta puolelta sisäkautta oikein. Näitä sukkia kutoessani manasin venymää ja mietin, puranko. En purkanut, vaan tein sukat loppuun. Toimikoot harjoitustyönä ja muistutuksena. Jalassa venymä näkyy vähemmän haittaavasti.

Novitan kevätlehdestä 1/2017 löysin Sydänystävä-sukat. Minulla on kummallinen tapa vääntää valmiita malleja omaan kuosiin ja niinpä näistäkin jätin toisen kuviorivin ja muutaman muunkin ohjeessa olleen yksityiskohdan pois. Ensimmäisen sukan kudoin mallin mukaan, mutta näkymä tökki ja purin työn. Resoriosuuden pitsineule ja ensimmäinen sydänkuvio riittivät rauhoittamaan sukan mieleisekseni.

En ole kovin paljon harrastanut kuvioneulontaa, koska tulen siitä etupäässä kiukkuiseksi. Neuleesta tulee minun käsissäni väkisinkin liian tiukka. Olen kokeillut monia vinkkejä, kuten isompien puikkojen käyttöä ja silmien lisäämistä työhön. Joissain kuvioissa silmien lisääminen onnistuu helposti, mutta esimerkiksi tässä sydänkuviossa olisi pitänyt muokata kuviota enemmän ja siihen en ryhtynyt.

Tällä kertaa kokeilin työn kääntämistä nurin ja kutomista ikäänkuin sisäkautta kuvioneuleen kohdalla. Lopputulos on jo parempi. Silti sukan varsi on aikuiseen jalkaan normaalia tiukempi, joten päätin tehdä näistä lastenkokoiset.

Koska tämän vuoden neulomistavoitteisiini kuuluu uuden oppiminen, otin tällä kertaa kohteeksi intialaisen peukalon. Onpa helppo toteuttaa ja ehkä istuu käteenkin paremmin. Tein ensimmäisen netistä löytämäni ohjeen mukaan ja sitä voisi kyllä jatkossa hieman muokata. Nimittäin peukaloista tuli vähän liian leveät. 

Valmiiksi raidallisiksi värjätyistä langoista kutominen on välillä tuhlausta, jos haluaa sukista ja tumpuista samanlaiset. Näissä tumpuissa olisin joutunut kerimään lankaa sivuun aikamoisen kerän ja kun niitä jämälankakeriä kertyy muutenkin ihan riittävästi, päätin jatkaa toista tumppua siitä lankakohdasta, mihin edellinen loppui. Ei tullut identtiset, vaan eipä haittaa minua.

Uuden opettelemisen välissä täytyy nollata päätään tekemällä jotain tavallista. Nämä polvisukat kudoin beigestä Novitan Aaposta (jota on viime aikoina ollut tarjouksessa niin Tokmannilla kuin Cittareissakin) ja 7veikan Raita -langasta (sävy: hiekkaranta, nro 883).

Aloituksessa on 60 silmukkaa, joista kaksi per puikko kavensin varren osuudella ja yhden silmukan ennen nilkan resoria, jossa on siis 12 silmukkaa puikkoa kohden.

Välityö niinikään nämäkin. Laatikon pohjalla oli puolikas kerä 7veikan vanhaa harmaa-musta-keltainen Raita-lankaa, jota rauhoitin kutomalla resorin ja kantapään yksivärisellä keltaisella. Raita-lankaa oli sen verran vähän jäljellä, että sukista tuli pienijalkaisen aikuisen tai kouluikäisen lapsen kokoa.

Puikoilla vaihteeksi körttisukat. Ehkä perään toisetkin, kun ensimmäisistä näyttää tulevan aiottua suuremmat. Kaipa sitä voisi hölmömminkin aikansa kuluttaa.

Puutarhanhoito poropeukaloille

Into Kustannus Oy on julkaissut Merja Turusen ja Sirpa Ylösen "Puutahanhoito poropeukaloille" -kirjasta uusintapainoksen. Ensinäkemällä voisi kuvitella kyseessä olevan huumoripitoinen kevyen sarjan puutarhakirja, mutta ei suinkaan. Kirja on ihan pätevä opas puutarhaharrastusta aloitteleville, mutta kyllä opuksen sivuilta löytyy hyvää tietoa myös pidemmälle ehtineelle.

Kirja on pokkari, josta ei ole suuria värikuvia, vaan muutamia selkeitä mustavalkopiirroksia. Kirja toimiikin hyvin vaikka ilta- tai matkalukemisena. Se on helppo ahmia kannesta kanteen ja toisaalta se toimii myös hakuteoksena, johon tarvittaessa voi palata uudelleen.

Kirjasta löytyy hyvin kaikki tarpeellinen kasvin kasvattamiseen, maaperän tunnistamiseen ja parannukseen, kasvien valintaan, kylvämiseen ja istuttamiseen, rikkaruohojen, tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä palkitsevaan sadonkorjuuseen. 

Kirjoittajat eivät ole ammattilaisia, vaan lapsuudesta saakka mullan ja kasvien parissa möyrineitä harrastajia. Kirjan sisällön on tarkastanut monien tuntema puutarhakirjailija Ulla Lehtonen.

Kirjasta on tietoisesti jätetty pois erikoistermit ja tieteelliset nimet, jotta kirja ei heti alkuunsa pelottaisi vasta-alkajaa. Latinankieliset nimet on tarvittaessa löydettävissä helposti kasvien suomalaisia nimiä käyttämällä. Erikoistermitkin tulevat aikaa myöten tutuiksi, jos puutarhaharrastukseen innostuu ja sen tiimoilta tietämystä haluaa syventää.

Vaikka kirja on tekijöiden mukaan suunnattu aloitteleville puutarhureille, sen lukeminen kannattaa kyllä pidempään puutarhaa harrastaneillekin. Löysin kirjasta monia oivallisia ja itselleni uusia asioita. Tälle kirjalle on siis paikkansa. Puutarhakirjoja ei vain ole liikaa.

Missä mukulasi kasvavat?

Nyt, kun pelaguut ja verenpisarat on saatu onnellisesti ikkunalaudoille ahdettua, onkin aika ryhtyä miettimään kaikenlaisten mukulakasvien tulevaisuutta. Kellarissa on daalioita, japaninihmekukkaa, lukinliljaa ja tuoksumiekkaliljoja. Uusia daalioita olen tilannut, mutta taitavat tulla vasta vähän myöhemmin.

Inspire Pink aikoo jo kukkia

Aiempina vuosina olen laittanut mukulat multaan ja pitänyt ruukkuja alkuun pimeässä kellarissa. Kun ilmat ovat vähän lämmenneet, olen siirtänyt ruukut autotalliin. Siellä ei ole lämmitystä, mutta valoisaa kuitenkin. Joitakin ruukkuja olen tuonut sisälle, mutta tänä vuonna siihen ei ole tilaa. Eikä niitä isoja ruukkuja ole kyllä kovin hauska sisällä katsellakaan. Esimerkiksi japaninihmekukan porkkanamaiset mukulat ovat niin kookkaita, ettei niitä mihinkään pikkupurkkiin edes laiteta. Daalioitakin olen istuttanut isokokoisiin, perennojen myötä kotiin tiensä löytäneisiin muovipurkkeihin, joista sitten kesän myötä olen kasvit siirtänyt piharuukkuihin tai joskus suoraan maahan. 

Miten toimitte isojen piharuukkujen kanssa silloin, kun istuttatte niihin jotain sellaista, joka vaatii esikasvatuksen tai ainakin kukkii nopeammin esikasvatettuna? Minun ruukkuni ovat isoja ja painavia, varsinkin mullalla täytettyinä. Siksi ne viettävät talvenkin talon seinustalla (tyhjennettyinä ja kumolleen asetettuina). Joskus olen laittanut mukuloita piharuukkuihin, jotka olen raahannut autotalliin nokkakärryillä. Tällöin ruukut eivät kuitenkaan saa kovin hyvin valoa korkealla olevista ikkunoista ja lattian rajassa on kylmempää. Siksi esikasvatan ruukkuihin tulevat mukulakasvit pienemmissä astioissa ja siirrän myöhemmin piharuukkuihin.

Vielä ei tietenkään ole kiire. Viime vuonna näihin aikoihin daaliat ja muut mukulat olivat kellarissa alkaneet jo työntää versoa. Nyt en ole uskaltanut edes käydä katsomassa, mutta helmikuussa verenpisaroita sisälle tuodessani japaninihmekukan mukuloissa oli jo valkoiset pullistumat. Olen huomannut, että siinä vaiheessa, kun mukulat alkavat versoa, ne on paras laittaa multaan. Eivät ainakaan meidän olosuhteissamme tahdo kestää istuttamattomina.

Miten te menettelette mukuloidenne kanssa? Siis näiden kasvikakaroiden. Ihmismukulani ovat jo aikuisia, joten heidän kasvatukseensa en enää oikein voi vaikuttaa.

Kevätilmiöitä

Juusokin aistii saapuvan kevään kellarin kaiteella tähtäillessään.

Meidän pihalla lumikelloista tai talventähdistä ei ole vielä tietoakaan. Lumiset kasat ovat vallitseva näkymä ja pihakäytävillä liukastellaan edelleen kieli keskellä suuta.

Joulun alla surkuteltiin lumen puutetta ja nyt maaliskuussa harmitellaan hiekkakäytävien paksua jääpeitettä. Varhaiskevääseen kuuluu ehdottomasti kevään edistäminen eli jään hakkaaminen ja purouomien rakentaminen. Aurinkoinen sää kutsuu ulos ja aivan huomaamatta kierrän taloa nakuttamassa jääpeitteeseen halkeamia, joihin valo, lämpö ja vesisade pääsee sulattavasti pureutumaan.

Etupihalle muodostuu joka kevät hetkeksi pari isoa lätäkköä ennen kuin maa sulaa niin paljon, että vesi imeytyy pois. Puut ja kadun reunalla kulkevat sähköjohdot heijastuvat lätäkön pintaan. Sähköjohdot kenties viimeistä kertaa, sillä tuleva tieprojekti upottaa ne jatkossa maahan. Meitä ilmajohdot eivät ole muuten häirinneet, paitsi silloin, kun pihaan täytyy kipata maa-aineksia. Silloin jonkun täytyy vahtia, ettei lavan reuna tai hiab-nosturi osu johtoihin.

Purouomien tekeminen on kivaa. Siinä hommassa voi päästää oman sisäisen lapsensa valloilleen. Samalla tavoin, kuin kesäiltoina innostuu kotiloita keräämään, kevätpäivinä kotiin saapuessaan ovat kengänkannat kovilla, kun ohimennessään pitää jäänreunaan murtaa sopivasti sulattavia koloja.

Vaikka hetkittäin tuntuu, että kevään edistyminen on äärimmäisen hidasta, sitä tapahtuu jopa yöaikaan. Muutama päivä sitten rapskulaatoista ei ollut pilkahdustakaan ja keskiviikkona ne jo kilvan paljastuivat lumen ja jään alta.

Tuija-aitaa ja muitakin tuijia olen leikannut. Viimeistely jää myöhempään aikaan, sillä paikoin lumi esti pääsyn tarkempaan tasaukseen ja hienosäätöön. Korkeiden ja painavien tikkaiden raahaaminen kinosten keskelle oli niin työlästä, että siirrettäköön loppuleikkaukset myöhempään ajankohtaan.

Usein olen leikannut syyshortensiat vasta myöhemmin, mutta parin viikon takaisella leikkauskurssilla ohjeistettiin leikkaamaan pensaat juuri nyt. Napsin ohuempia versoja aika reilulla kädellä ja vanhempia oksia sitten vähän hellemmin. Jos haluat rungollisen ja pienikukkaisen pensaan, leikkaa niukasti. Jos taasen tykkäät matalahkosta ja suurikukkaisesta pensaasta, leikkaa voimakkaammin. Minun syyshortensiallani on jo ikää ja korkeutta sen verran sopivasti, että edellisen vuoden versoja voi leikata reilusti ja siten saada komeat kukinnot.

Talon päädyssä kasvavaa köynnöshortensiaa en muuten leikkaa, mutta katon alusrakenteisiin tunkeutuvat versot typistän. Siinä kärkiä leikatessani sanon köynnökselle, ettei se siellä katon alla tykkäisi muutenkaan kasvaa. Ei siellä ole valoa, joten haaroittukoon ja runsastukoon vähän alempana.

Varjoyrtit paljastuvat lumesta

Omenapuiden tämän keväinen leikkaustarve on vähäinen. Alkuvuosina en ymmärtänyt leikata niitä riittävästi ja muutama viime vuosi onkin mennyt muotoilemalla ja madaltamalla vanhoja puita. Vesiversoja pyrin poistamaan kesällä heti niiden ilmestyttyä, mutta harvemmin kaikkien versojen poisto onnistuu siinä vaiheessa, kun ne olisivat käsin pois nypittävissä. Niinpä harrastan elokuista omenapuiden leikkaamista. Vain yhden hankaavan oksan leikkasin nyt Huvituksesta ja muutamia kesäleikkaukselta jääneitä vesiversoja muista puista sieltä täältä. 

Sää vaihtelee laidasta laitaan. Keskiviikkona aurinko paistoi ja mittari nousi +7 asteeseen. Tänään perjantaina vettä on tullut taivaan täydeltä. Rännien loriseminen ja purojen tekeminen kuuluu kevääseen. Miten sitä osaisikaan keskittyä kaikkien kevätilmioiden rauhalliseen tarkkailuun ja niistä nauttimiseen ilman turhaa kiirehtimistä ja hosumista.

Honkkarista eurolla ostetut narsissit eivät ole olleet moksiskaan lumisateista ja yöpakkasista. Kylmän yön jälkeen ne ovat vähän lurpallaan, mutta päivän valostuessa narskutkin nostavat päätään ja suuntaavat kukkansa toiveikkaina kohti aurinkoa.

Taidankin kaivaa syyssipuliluetteloni esiin, jotta voin ryhtyä tarkkailemaan niiden istutuspaikkoja sillä silmällä, tiedättehän. Josko lumen alta pian nousisi jotain vihreää.