Koska kukkii? -haaste

Paju kukkii

 
Sain Koska kukkii? -haasteen sekä Tutkimusmetsän puutarha -blogista että Vaaleanvihreää -blogista. Haasteen on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna.  

Kiitos haastajille ja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle mielenkiintoisesta ideasta!

Joka kevät piippojen ilmestymistä tulee vahdittua intensiivisesti. Tänä vuonna varmasti tavallista enemmän lumisen talven ja hitaasti etenevän kevään vuoksi. Moni sipulikasvi oli vuosi sitten tähän aikaan täydessä kukassa, nyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta umpihangessa. 

Olen surkea ennustaja. Nyt on arvaus kaivettava syvältä aivopoimujen sokkeloista. Kukaan ei minua tai sinua kivitä, vaikka arvaus menisi pieleen. Parhaimmillaan kasvit yltyvät kukkimaan ennustettua aiemmin.

Crocus Fuscotinctus alapihan kriikunan alla 13.4.2022

 
Heti ensikättelyssä karsin haasteen ulkopuolelle lumikellot, jotka ovat jo kukassa omenapuun alla. On niitä muuallakin puutarhassani, mutta jätetään suosiolla laji pois. Samoin crocus Fuscotinctus jääköön kisan ulkopuolelle, koska se on kriikunan alla jo pitkällä ja pikkupuutarhassa yksi jo availee nuppuaankin. 

Crocus Fuscotinctus 13.4.2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä

 
Jouluruusuissa saattaa olla jo syksyllä ilmestyneitä nuppuja, joten heitäkään ei nyt kelpuuta kisaan. Ei, vaikka niistäkin useimmat ovat joko lumen peittämiä tai talven ankarasti kurittamia.

Jouluruusu 21.4.2021.

Kevään ja kesän 2021 jouluruusujen kukinta oli runsasta, pitkäikäistä ja niin kaunista. Saapa nähdä, millaista on tämän vuoden kukinta. En aseta heille liian suuria paineita. Iloitsen siitäkin, että ovat hengissä.

Alapihan Ovaalipenkin talven kurittama jouluruusu on hengissä, hurraa! (Kuva 13.4.2022).

Kuka sitten pääsee arvauskisaan? Viime kevään kukkakuvia olisi kovin mukava laittaa vaikka tämä postaus pullolleen. Pidetään maltti mielessä eli tässä ehdokkaat:

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 6.5.2022
Eranthis cilicica - Talventähti 1.5.2022
Fritillaria imp. Rubra' - Keisarinpikarililja 20.5.2022
Iris retigulata "Katharine Hodgkin" 28.4.2022

Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko 28.4.2021

 
Suikeroesikko on nopea käänteisään. Sään lämmetessä sen lehtisykeröt ilmestyvät huomaamatta mullan pintaan ja nuput seuraavat pian perässä.

...ja samainen Wanda 10.5.2021

Olipas hyödyllistä kaivaa tämäkin kuva esille, sillä nyt huomaan, että tästä voisi siirtää alkuja muihinkin paikkoihin. Kunpa muistaisin asian sen ollessa ajankohtainen.

Suikeroesikko asustaa leikkimökistä oikealle, toistaiseksi jäisen lumen alla (kuva 13.4.22).

Muutaman päivän aurinkoiset plussakelit ovat pehmentäneet lunta ja jäätä. Vielä on paikkoja, joissa rautalapion iskulla ei ole mitään vaikutusta. Pala palalta jään osuus vähenee. Torstain koko päivän kestänyt sade edistää jään sulamista merkittävästi.

Eranthis cilicia - Talventähti syysomenapuun alla 31.3.2021.

Vuosi sitten talventähti laittoi parastaan. Se kukki runsaana ja kauniina ja pitkään. Olen systemaattisesti joka syksy lisännyt pikkusipuleiden istuttamista. Ne jaksavat ponnistaa ensimmäisten joukossa itsensä mullan pinnalle. Ne myös runsastuvat itsestäänkin mukavasti.

Talventähtien yksi paikka on lumikärhön takana pilkottavan omenapuun alla (kuva 13.4.22)

Parhaiten talventähti on viihtynyt kahdessa paikassa. Yläpihalla, sisäänkäynnin vastapäisessä Bermudassa pikkuaurinkoja on jo kivasti. Alapihalla, syysomenan alla on toinen keskittymä, jossa talventähti tykkää asua.

Jaha, tämäkin kuva herättää toimenpideajatuksia. Viime vuonna leikkasin jonkin verran lumikärhöä. Se vihertyy myös vanhoista versoista. Leikkasin kuitenkin sen verran maltillisesti, että alle jäi turhan paljon kuivuneita oksia. Moni kommentoi leikanneensa lumikärhöä alppikärhöjen tapaan eli aika matalalta. Aion nyt toimia samoin nuorentaakseni kasvustoa. Lumikärhön kasvuvoima on runsasta ja nopeaa. Äkkiä se kiipeää yläilmoihin.

Järkevintä on käydä suorittamassa lumikärhön leikkaus nyt, kun sen alla on vielä lunta. Eipä tarvitse jatkuvasti varoa, mihin astuu. Laitan lankun ylittämään sulan kohdan, jotta mahdolliset piipot eivät kärsi.

Keisarinpikarililja nupulla 1.5.2021

En löytänyt muistiinpanoistani tietoa, lannoitinko, milloin ja miten keisarinpikarililjojani? Lannoittamisen pitäisi parantaa kukkimista. Aikoinaan istutin  keltaisia keisarinpikarililjoja. Ilo niistä jäi yhteen ainokaiseen kevääseen. Nousevat yhä uskollisesti joka kevät, vaan eivät kuki. Paitsi yllättäen viime keväänä. Annoin niille edellisenä syksynä hevonkakkaa. Siinäkö kukinnan salaisuus?

Keisarinpikarililjan nuput valmiina levähtämään auki 14.5.2021

Punainen Rubra on kukkinut istuttamisvuodesta 2017 lähtien joka vuosi. Todennäköisesti istutuspaikallakin on merkitystä, mutta olen heitä myös lahjonut hevonkakalla.

Keisarinpikarililjat lepäävät parhaillaan jääkannen alla tuijista vähän käytälle päin (kuva 13.4.22)

Kävin kuva-arkistojani läpi useammalta edelliseltä keväältä. Lähivuosista kevät 2018 vastaa hitaudessaan ehkä eniten tätä meneillään olevaa. Ei kuitenkaan näin jäistä ja lumista ollut silloinkaan. Muutama vuosi taaksepäin eli keväinä 2012 ja 2013 pihallamme on ollut huomattavasti lumisempaa tässä vaiheessa. 

Vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä ennen vuotta 2018 tonttiamme reunusti kahdelta sivulta sankka metsikkö. Se varjosti  ja viilensi pihaa voimakkaasti. Nyt päivä paistaa täydeltä taivaalta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Toki tuuleekin enemmän, mutta tuulella on myös haihduttava ja kuivattava vaikutus.

Katharine Hodgkinit alapihan Kurgaanissa 12.4.2021.

Muitakin kevätkurjenmiekkoja puutarhastani löytyy. Osa niistä nousi viime keväänä Katharinea aiemmin. Valitsin seurannan kohteeksi Katharinen, koska se on pitkäaikaisin kevätkurjenmiekkani ja sen asuinpaikka, Kurgaani muita korkeampana penkkinä on säästynyt massiiviselta jääkannelta.

Kurgaani on oikealla näkyvä pyöreä kohopenkki, josta vasta laki on paljastunut (kuva 13.4.22).

Haasteen myötä on jälleen yksi mielenkiintoinen seurattava lisää. Tein taulukon, johon kirjaan valitsemistani kasveista päivämääriä, jolloin ne osoittavat heräämisen merkkejä.

Haaste aiheuttaa lisäksi tarvetta tarkentaa tallennettavien kuvien nimeämistä. Helpottaa etsimistä, mitä tarkemmin olen kuvia tallentanut. Myös kansioita voisi luoda yksilöllisemmin. Jo jonkun aikaa olen merkinnyt ainakin joihinkin kukkakuviin päivämäärän ja nimen lisäksi sijaintipaikan. Samaa kasviahan on usein monessa paikassa, joissa olosuhteet eivät kuitenkaan ole samanlaiset. 

Leskenlehtiä kirjastoreissulla 13.4.2022

Haastan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Kukkia & Haaveita

Raparperi on aina kevätvirkku, kuva 13.4.2022.

 

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Innokasta piipposeurantaa meille kaikille!

 

Korvikehoitoa pälvipaikkoja odotellessa

Muutaman plusasteisen ja sateisen harmaan päivän jälkeen olemme saaneet tänne etelään aurinkoisia pakkaspäiviä. Auringonpaiste on ihanaa ja lievittää kevään odotusta. Aurinko myös lämmittää ja näinä kylminäkin päivinä lämmön vaikutuksen näkee vettä tiputtelevissa jääpuikoissa ja lumen koostumuksen muutoksena etenkin talojen seinustoilla.

Käytävän hiekka alkaa vähitellen ilmaantua näkyville.

Kovin lohdullisilta eivät säätiedotukset tulevina päivinä näytä. Ainakaan kevään edistymistä ajatellen. Öisin on luvassa jopa toista kymmentä pakkasastetta ja useimmiten päivisinkin mittari pysyy pakkasella auringosta huolimatta. 

Maaliskuun viimeiselle päivälle osuu kuun toinen täysikuu (tulipa monta kuu-sanaa yhteen lauseeseen). Olen huomannut, että usein talviaikaan nousevan kuun ja etenkin täysikuun aikaan on kylmää. Kunhan kuu alkaa jälleen pienentyä, saattaa hyvinkin kevät vihdoin edistyä. 

Huomautettakoon, etten ole mikään ilma- tai säätieteen ammattilainen. Ihan vaan omanlaiseni, mututuntumalla höpöttävä "sammakkotohtori". Niinpä kaikki ennustukseni saattavat mennä täysin pieleen siinä, missä onnistuakin.
 

Kirjopikarililja on vielä nuppuinen.

Koska tässä voi vielä mennä hyvä tovi aikaa, ennenkuin pääsemme oman maan piippoja ihastelemaan, on syytä hankkia sisätiloihin korvikehoitoa. Sitä saa kaikista kukkia ja kasveja myyvistä liikkeistä. 

Aika kiva, että kaupoissa on leikkokukkien lisäksi yhä enemmän myös pikkuisia sipulikukkia. Tete-narsisseja on saanut jo vuosia, mutta nyttemmin myös helmililjoja ja kirjopikarililjoja on ihan markettienkin kukkapisteissä paremmin varustelluista kukkakaupoista puhumattakaan.

Kaikki sisällä kukkineiden kevätkukkien sipulit olen istuttanut myöhemmin omaan puutarhaan. Tete-narsissit eivät ole kovin hyvin menestyneet, mutta esimerkiksi helmililjat ovat jatkaneet uutta elämää puutarhassani.

Toistaiseksi olen ostanut vasta yhden tete-narsissiruukun ja se on jo kukkimisensa kukkinut. Sisätilojen lämpö tekee sipulikukista aika lyhytaikaisia iloja, ellei niitä jaksa tai muista siirtää yöksi viileämpään. Kovasti mieli tekisi laittaa sipulikukkia vaikkapa sisäänkäynnin kukkalaatikkoon, mutta luvatuilla pakkasilla se taitaa olla rahan tuhlausta. Pääsiäiseen on pari viikkoa. Ehkäpä silloin on jo tilanne lämpötilojen osalta keväisempi.

Tulppaanit ovat edullisia ja niitä on erittäin hyvin saatavilla. Vaan ei inkaliljan oksakaan kovin kallis piristys ole. Edellinen inkaliljakimppuni kesti peräti kolme viikkoa. Nyt ostin oman kylän kukkakaupasta kaksi valkoista ja yhden syklaamin punaisen oksan. Yhdessä oksassahan on monta kukkaa, joten välttämättä ei montaa oksaa edes tarvita.

Viime viikolla tein kotiinpaluureissulla pyrähdyksen Plantsuun. Kuulin, että siellä olisi pistokkaita ja olihan siellä. Tarjolla olisi ollut pelaguita, petunioita ja muutamia muitakin pistokkaita, mutta viime kesänä hyvin menestyneistä verenpisaroista innostuneena päädyin tälläkin kertaa niihin. 

Yksi iso ruukullinen viimekesäisiä verenpisaroita asustaa lämmittämättömässä autotallissa, mutta pelkäänpä niiden olevan kuoleman omia. Vielä tammikuun alussa autotallissa oli +9 lämpöastetta, mutta pakkasilla mittari tipahti kiivaaseen tahtiin kohti nollaa ja öisin ilmeisesti allekin. Olisi pitänyt siirtää ruukku paukkupakkasten aikaan johonkin lämpimämpään paikkaan, vaan arvatkaa, muistinko. En tietenkään. Vielä sitä pelaguuruukkuja nostelee sisätilojen ikkunalaudoille, mutta entäpä sellaisia 10 litran ruukkuja. Ei niille oikein ole sopivia paikkoja, kun se unelmien viherhuonekin yhä antaa odottaa itseään.

Leikkokukkien ja keväisten sipuliasetelmien katselemisessa on sekin hyvä puoli, että katse kulkeutuu niiden pariin, eikä tarvitse tuijottaa auringonvalon paljastamia likaisia ikkunoita. Aina ne ikkunat ovat tähän aikaan vuodesta ikävän harmaan täplikkäitä, mutta tammikuun loppuun saakka tauotta jatkuneen tierempan vuoksi meidän ikkunat ovat nyt kerrassaan järkyttävän pölyiset. Remppamiehet palaavat talvilomilta huhtikuussa ja pölypilvet aloittavat seilaamisensa kohti ikkunoitamme taatusti heti lumien sulattua. 

Niin tai näin, mutta aion pestä ikkunat oitis, kun sää sen sallii. Onhan se nyt huomattavasti hauskempi katsella sorarekkoja ja kaivinkoneita edes hetken aikaa puhtaan lasin läpi. Ja tierempasta huolimatta haluan päästää myös kevään kotiimme myös ikkunoiden lävitse.

Kevätilmiöitä

Juusokin aistii saapuvan kevään kellarin kaiteella tähtäillessään.

Meidän pihalla lumikelloista tai talventähdistä ei ole vielä tietoakaan. Lumiset kasat ovat vallitseva näkymä ja pihakäytävillä liukastellaan edelleen kieli keskellä suuta.

Joulun alla surkuteltiin lumen puutetta ja nyt maaliskuussa harmitellaan hiekkakäytävien paksua jääpeitettä. Varhaiskevääseen kuuluu ehdottomasti kevään edistäminen eli jään hakkaaminen ja purouomien rakentaminen. Aurinkoinen sää kutsuu ulos ja aivan huomaamatta kierrän taloa nakuttamassa jääpeitteeseen halkeamia, joihin valo, lämpö ja vesisade pääsee sulattavasti pureutumaan.

Etupihalle muodostuu joka kevät hetkeksi pari isoa lätäkköä ennen kuin maa sulaa niin paljon, että vesi imeytyy pois. Puut ja kadun reunalla kulkevat sähköjohdot heijastuvat lätäkön pintaan. Sähköjohdot kenties viimeistä kertaa, sillä tuleva tieprojekti upottaa ne jatkossa maahan. Meitä ilmajohdot eivät ole muuten häirinneet, paitsi silloin, kun pihaan täytyy kipata maa-aineksia. Silloin jonkun täytyy vahtia, ettei lavan reuna tai hiab-nosturi osu johtoihin.

Purouomien tekeminen on kivaa. Siinä hommassa voi päästää oman sisäisen lapsensa valloilleen. Samalla tavoin, kuin kesäiltoina innostuu kotiloita keräämään, kevätpäivinä kotiin saapuessaan ovat kengänkannat kovilla, kun ohimennessään pitää jäänreunaan murtaa sopivasti sulattavia koloja.

Vaikka hetkittäin tuntuu, että kevään edistyminen on äärimmäisen hidasta, sitä tapahtuu jopa yöaikaan. Muutama päivä sitten rapskulaatoista ei ollut pilkahdustakaan ja keskiviikkona ne jo kilvan paljastuivat lumen ja jään alta.

Tuija-aitaa ja muitakin tuijia olen leikannut. Viimeistely jää myöhempään aikaan, sillä paikoin lumi esti pääsyn tarkempaan tasaukseen ja hienosäätöön. Korkeiden ja painavien tikkaiden raahaaminen kinosten keskelle oli niin työlästä, että siirrettäköön loppuleikkaukset myöhempään ajankohtaan.

Usein olen leikannut syyshortensiat vasta myöhemmin, mutta parin viikon takaisella leikkauskurssilla ohjeistettiin leikkaamaan pensaat juuri nyt. Napsin ohuempia versoja aika reilulla kädellä ja vanhempia oksia sitten vähän hellemmin. Jos haluat rungollisen ja pienikukkaisen pensaan, leikkaa niukasti. Jos taasen tykkäät matalahkosta ja suurikukkaisesta pensaasta, leikkaa voimakkaammin. Minun syyshortensiallani on jo ikää ja korkeutta sen verran sopivasti, että edellisen vuoden versoja voi leikata reilusti ja siten saada komeat kukinnot.

Talon päädyssä kasvavaa köynnöshortensiaa en muuten leikkaa, mutta katon alusrakenteisiin tunkeutuvat versot typistän. Siinä kärkiä leikatessani sanon köynnökselle, ettei se siellä katon alla tykkäisi muutenkaan kasvaa. Ei siellä ole valoa, joten haaroittukoon ja runsastukoon vähän alempana.

Varjoyrtit paljastuvat lumesta

Omenapuiden tämän keväinen leikkaustarve on vähäinen. Alkuvuosina en ymmärtänyt leikata niitä riittävästi ja muutama viime vuosi onkin mennyt muotoilemalla ja madaltamalla vanhoja puita. Vesiversoja pyrin poistamaan kesällä heti niiden ilmestyttyä, mutta harvemmin kaikkien versojen poisto onnistuu siinä vaiheessa, kun ne olisivat käsin pois nypittävissä. Niinpä harrastan elokuista omenapuiden leikkaamista. Vain yhden hankaavan oksan leikkasin nyt Huvituksesta ja muutamia kesäleikkaukselta jääneitä vesiversoja muista puista sieltä täältä. 

Sää vaihtelee laidasta laitaan. Keskiviikkona aurinko paistoi ja mittari nousi +7 asteeseen. Tänään perjantaina vettä on tullut taivaan täydeltä. Rännien loriseminen ja purojen tekeminen kuuluu kevääseen. Miten sitä osaisikaan keskittyä kaikkien kevätilmioiden rauhalliseen tarkkailuun ja niistä nauttimiseen ilman turhaa kiirehtimistä ja hosumista.

Honkkarista eurolla ostetut narsissit eivät ole olleet moksiskaan lumisateista ja yöpakkasista. Kylmän yön jälkeen ne ovat vähän lurpallaan, mutta päivän valostuessa narskutkin nostavat päätään ja suuntaavat kukkansa toiveikkaina kohti aurinkoa.

Taidankin kaivaa syyssipuliluetteloni esiin, jotta voin ryhtyä tarkkailemaan niiden istutuspaikkoja sillä silmällä, tiedättehän. Josko lumen alta pian nousisi jotain vihreää.

Juuson kanssa pihamaalla

Aika hyvä naamiointi. Meni hetki tajuta, että viereisen puskan lomassa kurkkii ihka oma katti. Mitä lie näkee, kun noin intensiivisesti jotain katselee.

Ehkä Juuso odotti, että mamma poistuu sen reviiriltä. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja siellähän kissa makaa onnellisena auringossa kellien taponlehtipatjalla. Viittä vaille, ettei valinnut päiväunipaikakseen suikeroesikkomätästäni, jonka selviytymisestä olen ollut viime päivät niin otettu. 

Tästäpä muistuikin mieleeni, että täytyy tilata Juusolle rokotusaika ja laittaa punkkiöljyä sen niskaan. Niin ja se matolääkekin on muistettava tuikata sen suuhun.

Pihalla tuli touhuttua monenlaista, mutta vielä ennen sisälle tuloa oli ihan pakko käydä levittämässä alapihan portaihin jumittunutta lumimassaa. Nopeasti tuo helikopterikentäksi kutsumamme läjä on kutistunut. Varsinkin, kun tietää sen olevan hyvin tiivistä, yläpihan käytäviltä kolattua lunta. 

Jotta lumikuva ei piirtyisi viimeiseksi verkkokalvollenne, laitetaan tähän kuva tuoksuköynnöskuusaman keväisestä olomuodosta. Syksyllä osa sen pitkistä oksista näytti hyvin kuivilta ja tuossa jo tuumasin, josko ryhtyisin niitä lyhentelemään. Vaan annanpa nyt olla ja katson, mikä osuus puhkeaa lehtiin ja mihin ei tule eloa laisinkaan. Eipä kannata näiden kanssa kiirehtiä.
 

Kevätpäiväntasaus hyisessä tuulessa

Maljakkoon poimitussa syreenin oksassa on pieniä nuppuja.

Meitä on hemmoteltu monenlaisilla hienoilla ilmiöillä kuluneella viikolla. Keväisen lämpimästä auringosta on päästy nauttimaan jo pidempään, mutta alkuviikosta oli myös mahdollista nähdä hienoja revontulia ihan etelää myöten. Perjantaina oli sitten liki täydellinen auringonpimennys. Aamulla taivaalle hiipi harmaita pilviä, mutta onneksi ne eivät olleet niin paksuja, etteikö aurinko olisi kajastanut niiden läpi. Harmikseni en saanut mistään sopivia laseja pimennyksen tarkkailuun, mutta sen vaikutuksia pääsi kyllä hyvin havaitsemaan. Maailma muuttui hämäräksi ja väritys oli kuin ennen kunnon kesäistä ukkosmyrskyä. Aika vaikuttavaa.

Töyhtöangero kurkistelee mullasta

Kevään lämpimät ilmat ovat hetkeksi tauolla, sillä ulkona puhaltaa pohjoinen tuuli. Yöllä on luvassa lumisadetta koko maahan. Auringonpaisteesta huolimatta lumien sulaminen on jotenkin pysähtynyt. Luultavasti siihen on syynä öiset pakkaset. Parhaimmillaan meillä on varjon puolella ollut aamutuimaan pakkasta kuutisen astetta. Lehdessä metereologi kertoi, että yöpakkasten jälkeen auringonenergiaa tarvitaan melkoisesti käynnistämään sulamisprosessi uudelleen.

Pikkutalviot kilpailevat lumen kanssa

Meillä on vielä lunta alapihalla ja yläpihallakin sellaisissa paikoissa, joihin sitä on talven aikana kolattu käytäviltä sekä tietenkin varjossa. Kunhan näistä takatalven koleista tuulista ja pikkupakkasista päästään, soisin saatavan muutaman kunnon kevätsateen ja sen jälkeen auringonpaistetta. Kiitos! 

Mainitsin jossain postauksessa kerääväni kasvi-ideoita Vinkkivihkoon. Se ei ole tämän kummoisempi viritys. Vihko on työpöydälläni ja jonkun teistä kertoessa postauksessaan jostain mielenkiintoisesta kasvista, kirjaan sen nimen ylös vihkooni.

Päätin parantaa kirjaussysteemiä aikaisemmilta ajoilta siten, että kirjaan tarkemmin myös sen, kuka-missä-milloin on kasvista kertonut. Näin voin jälkikäteen käydä tutkimassa annettua tietoa ja saada ehkä lisävinkkejä. Pelkän kasvin nimen perusteella on tietenkin mahdollista googlettaa tai hakea tietoa puutarha- ym. kirjoista. Muiden blogeista saa kuitenkin usein niin hyvää ja pätevää tietoa, että siihen kannattaa palata toisenkin kerran.

Pikkupuutarhan kivi on karistanut lumet harteiltaan.

Eilen tuli Kauppilan taimikuvasto lukuisine ihanine houkutuksineen. Mielessä on tälle keväälle ainakin pari kauaskantoisempaa hankintaa ja toinen niistä on jokin uusi pensasruusu ja toinen kukkiva (pikku)puu. Kysynkin nyt teiltä hyviä ideoita sekä ruusuksi että puuksi. Alustavasti olen ajatellut tarhakurtturuusu Louise Bugnetia ja ehkä koristeomenapuuta. 

Leppoisaa viikonloppua itse kullekin!

PS.
Jonna ja VitorNani, olette tervetulleita blogini pariin.

 

Jouluruusutaisto

Luulin jo häätäneeni jouluruususta kirvat, vaan ei. Eilen niitä löytyi jälleen. Jouluruusu pääsi viileään suihkuun ja pesin sen jokaisen lehden. Sitkeästi tämä kasvi pyristelee kohti kevättä, uusia versoja nousee hissukseen. Tästä tuli nyt varsinainen jouluruusutaisto, sillä enpä aio minäkään antaa periksi kirvoille. Tutkin päivittäin lehdet ja suihkuttelen niitä. Jos kukka heittää henkensä, ainakin olen tehnyt parhaani. Ihan vähällä en nyt luovuta, kun näin pitkälle ollaan jo päästy.

Osa kellarissa talvehtineista pelaguista otti ja kuoli. Osa on hyvissä voimissa ja uutta lehteä pukkaa mukavasti. En ole vielä vaihtanut pelaguille multaa, sillä ajattelin antaa niiden rauhassa päättää, miten suhtautuvat uuteen eloon. Jälleen sain todeta vanhaan sananlaskuun: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sisältyvän viisauden. En nimittäin merkinnyt pelaguiden nimiä purkkeihin syksyllä niitä kellariin viedessäni. Nyt täytyy sitten odottaa kukkia ilmaantumista, nähdäkseni, mikä pelaguu missäkin purkissa kasvaa.

Uuden kylvön pelaguu-vauvat siirsin kylvömullasta isompiin purkkeihin ja kunnon multaan, vaikka nuo varsinaiset lehdet ovatkin vielä aika pieniä. Rypälerasioissa multaa oli vähän ja näytti, kuin taimien kasvu olisi tyystin pysähtynyt. Päätin, että nyt on pelaguutaimien koulimisen aika. Taas yllätti laiskuus, sillä purkit loppuivat kesken, enkä jaksanut lähteä lisää niitä kellarista hakemaan. Viimeiset taimet saivat tyytyä kaverin kanssa yhteiseen purkkiin. Lohdutin niitä toteamalla, että kesällä sitten saavat ihan oman astiansa, kunhan kasvavat ensin terhakkaasti.

Kun kerran taloudessa on laminointilaite, täytyy sille keksiä myös koko rahan edestä töitä. Taimilappujen lisäksi väsäsin suihkupulloihin omat lappunsa. Täällä sisällä harvemmin tarvitsen muuta kuin vettä suihkuttamiseen, mutta puutarhassa suihkupulloja on useampia. Etikkaliuoksella suihkuttelen rikkaruohoja hiekkakäytäviltä, mäntynesteellä kirvoja ruusuista. Nokkosvettäkin on hiukan isommassa ruiskupullossa.

Aika monessakin blogissa on ollut kuvia likimain lumettomista pihamaista ja joillakin jopa vihreitä piippoja pulpahtelee siellä täällä. Eilen en tullut ottaneeksi yleiskuvia pihasta, mutta hiekkakäytävät ovat aikalailla tuon kuvan mukaisia. Paikoitellen jäätä on edelleen tiukasti varjoisimmissa paikoissa. Sen sijaan aurinkoisemmissa paikoissa jää on hapertunut sen verran, että sain sen pintaa rikotuksi ja maata näkyviin. Aurinkoisella paikalla tarkoitan kylläkin sellaista paikkaa, johon aurinko paistaisi, jos se paistaisi. Viime aikoina ei juurikaan ole paistanut.

  
Tänään on helmikuun ja samalla myös tämän talven viimeinen päivä. Huomenna alkaa virallisesti kevät, vaikka sään puolesta siltä on tuntunut jo pidempään. Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Nautitaan siitä. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!