Ei sitten mitään kiirettä

 

Aila-myrsky saapui meille torstaina luvattua maltillisempana. Odotin, että sade huuhtoisi ikkunoita vaakatasossa ja naapurien trampoliinit seilaisivat jonossa pergolamme ohi. Ilma oli kyllä täynnä vaahteranlehtiä ja kotitien asfaltti peittyi neulasmattoon. Tavarat sen sijaan pysyivät hyvin paikoillaan niin meidän kuin muidenkin pihoilla. Paikallissään mukaan puuskaisimmillaan tuuli oli meillä 18.2 m/s. Pohjoisesta puhaltaessaan se ei osunut kovin hyvin pihaamme ja niinpä pergolassa roikkuvat verenpisarat liikahtelivat vain kevyesti amppeleissaan. 

Uutisten mukaan ympäri maata puita on kaatunut ja sähköttömiä kotitalouksia on kymmeniätuhansia. Myrskybongareilla on ollut juhlaa päästä katselemaan meren mylläystä. Hyvä kuitenkin, etteivät ihmiset ole joutuneet kohtuuttomiin vaikeuksiin eikä onnettomuuksiin. Minunkaan ei tarvitse arpoa, kenen trampoliini lojuu takapihallamme. Kun niitä trampoliineja ei nyt sitten lennellytkään.

 

Clematis vit. Polish Spirit

Puutarha alkaa hissukseen muuttaa väriään. Vielä ei voi puhua ruskasta, vaikka vihreys vähitellen taipuukin ruskean sävyihin. Värien loiston vähetessä muutama kärhö jatkaa kukkimistaan, kuin ei syksyä olisi lähelläkään. Polish Spirit on kärhö, joka syksyisin kukkii viimeisten joukossa. Tällä hetkellä se on oikeastaan yksi hirvittävä kärhökasa. Se odottaa uutta tukea, mutta en vielä raaski häiritä sen kukkimista uuden tuen asentamisella.

Clematis Jackmanii

Samoin loistokärhö Jackmanii kukkii komeasti. Lähinnä kuitenkin aroniapuskille parhaan puolensa näyttäen, eikä minulle. Sekin korjaantunee tulevina kesinä, kunhan saan sille uuden tuen. 

Taustalla ruotsinköynnöskuusaman uusi tuki.

 
Tukien asentamista miettiessäni tajusin, että yksi tuki on jäänyt kokonaan laskuista. Alapihan Kiemurapenkin tuijassa suikerteleva nimetön kärhö tarvitsee ehdottomasti oman tukensa. Sen pienet, sinililat kukat näkyisivät paremmin, kun kukkien ei tarvitsisi piiloutua havunoksien lomaan. Ukkokulta lupasi rakentaa tuen samalla, kun hän kokoaa viimeisen keskeneräisen tuen.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

Syreenipenkin päässä kasvava Madame Julia Correvon ansaitsee myös oman tuen. Se saanee keväällä jonkun muilta vapautuvan tuen. Mikäli viihtyy ja kasvaa paikallaan. Se asui edellisen kesän ruukussa ja pääsi viime syksynä maahan. Nyt se ulottuu unkarinsyreenin alaoksalle, luultavasti tämän syksyn viimeisten kukkien voimin. 

Syreeneistä on tarkoitus lähiaikoina karsia vanhimpia runkoja. Niiden kasvuun ei ole vuosikausiin puututtu mitenkään. Vain kuolleita oksia on poistettu. Syreenit ovat alkaneet kasvaa tasaisemmin ja suunnata oksiaan myös puiston suuntaan. Tähän saakka ne ovat kasvaneet kallellaan pihalle päin etsiytyessään valoa kohti. 

Clematis Purpurea Plena Elegans

Purpurea Plena Elegans on kärhö, joka vei sydämeni vasta muuttaessaan meille. Siinä taas hyvä esimerkki kasvista, jolle pitää antaa mahdollisuus nähdäkseen sen kauneuden. Olin nähnyt kuvia ja lukenut juttuja PPE:stä monissa blogeissa. Ei vain tullut tunnetta, että tuo on saatava ihan ehdottomasti. 

Clematis Purpurea Plena Elegans

 
Sitten ostin PPE:n halvalla marketin taimipihalta, kasvatin sitä kesän ruukussa ja tyrkkäsin syksyllä ensimmäiseen tyhjään paikkaan, mikä vastaan tuli. Sepä päätti näyttää minulle, ettei hän ole mikä tahansa kärhö, jonka voi ostaa ja unohtaa. Erityisesti tänä kesänä PPE:n kukinta on ollut ilahduttavan runsasta ja kaunista. Sen kukat eivät ole loistokärhöjen tapaan suuria ja näyttäviä. Kukkia on sen sijaan paljon ja niiden viehättävät viininpunaiset sykeröt ovat vaan niin suloisia. Nyt minulla on jo kaksi Purpurea Plena Elegansia, eikä kumpikaan ole liikaa. 

Clematis integrigolia Aljonushka

Aljonushka kukkii joka kesä valtavasti. Yhä siinä on uusia nuppuja, vaikka avautuvat kukat ovat jo kooltaan pienempiä kuin aiemmin kesällä. Aljonushka-ressukka on varmasti tämän kesän kärsinyt sekä mahanpuruista että selkävaivoista. Liian matalan ja sopimattoman tuen vuoksi se roikkuu kaksinkerroin vyöryen tuen yli maata kohti. Ostin rullan vihreää aitaverkkoa, josta on tarkoitus pyörittää ovaalin muotoinen tuki Aljonushkalle. Aljonushkahan ei omaa tukeensa tarttuvia kärhiä, joten se tarvitsee tukevan nojapuun.

Rosa rugosa Sävel

Sävel-ruusu kukki heinäkuussa komeasti. Leikkasin siitä valtavan määrän kuihtuneita kukkia, jonka  jälkeen pensas piti pienen tauon. Sitten se aloitti uuden kierroksen, joka jatkuu edelleen.

Rosa F.J.Grootenrorst - Neilikkaruusu

Myös neilikkaruusulla on toinen kukinta meneillään. Tai oikeastaan ei ole ensimmäistä edes lopettanut. Nuppuja on edelleen paljon. Luvassa on kohtalaisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, joten uskon nuppujen ehtivän avautua ennen kylmiä säitä.

Rosa 'Sommerwind' - Maanpeiteruusu

Sommerwind-ruusu on kukkinut runsaana. Pieniä kukkia on jatkuvasti paljon eri vaiheissaan. Välillä muistan käydä leikkaamassa kuihtuneita kukkia. Välillä taasen en, mutta silti kukinta ei ole vähentynyt. Nämä minun piti siirtää alapihalle johtavien portaiden vasemmalta puolelta oikealle, jonne istutin kesän ruukuissa asuneet maanpeiteruusu Fairyt. En sitten siirtänytkään, kun Oikearinne tuli muutenkin riittävän täyteen. Minusta Sommerwind ja Fairy ovat lähestulkoon samanlaiset. Joku asiantuntija ehkä näkisi niiden erot.

Vasta lukinlilja on mennyt kellariin, lista siis täydentyy ajan kuluessa.

Sitten edellisen postauksen en ole ehtinyt tekemään puutarhassa yhtään mitään. Syystyölista venyy ja paukkuu uusilla hommilla. Joku saattaa poistuakin ilman toteutusta ja joku siirtyä kevättyölistalle. Taitavana stressinkerääjänä osaan kuormittaa itseäni liiankin tehokkaasti myös puutarhahommilla, mikä on sinänsä ihan idioottimaista. Puutarha on kuitenkin minulle mieluinen harrastus ja sellaisena se saa pysyäkin. Lappalainen etelässä -blogin Nilalla oli viime postauksessaan hauska lausahdus, jonka ajattelin ottaa omaksi ohjenuorakseni tai peräti elämänohjeeksi eli  "päiviähän riittää ja allakassa niitä on lisää".

Aronia

 

Syyskuu vilahtaa näköjään ohi nopeammin, kuin toivoinkaan. Tällä vauhdilla ollaan pian tammikuussa, jolloin saa taas rapistella siemenpusseja ja miettiä kesän kylvöjä. Jospa sitä ennen kuitenkin saisin kaikki syyssipulit maahan.

Aurinkoista sunnuntaipäivää teille kaikille!

Kilpajuoksua syyssateiden kanssa

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude'

Puutarhaelämä on viime aikoina ollut kilpajuoksua sateiden edellä. Isompia projekteja ideoidessani en ole laisinkaan ottanut huomioon, että syksystä voisi tulla vetinen ja tuulinen. Tuntuu ihan omituiselta, kun pihaovi ei enää olekaan aamusta iltaan selällään ulos saakka. Sen verran koleat säät viilentävät lattioita, että mieluummin oven avaa vain siitä kuljettaessa. Pattereita en ole vielä laittanut päälle. Viime talvi oli niin leuto, että patterit olivat pitkään suljettuina. Nukun paremmin viileässä makkarissa, mutta oleskelutiloissa on mukavampi viettää aikaa ilman vilunväristyksiä. Saapa nähdä, millainen talvi meillä on nyt edessä.

Perhosen toukkiako?

Parina päivänä olen tyhjentänyt kesäkukkalaatikoita. Petuniat eivät tykänneet ollenkaan sateista. Muutamissa ruukuissa ja laatikoissa on vielä kesäkukkia. Daaliat kukkivat edelleen kauniisti ja kelloköynnökset alkoivat vasta avaamaan nuppujaan. Krasseja minulla on ollut kolmessa isossa ruukussa ja yhdessä rautapadassa. Ruukuista krassit lähtivät kompostiin, sillä kuvan toukat olivat vallanneet kukat turhankin tehokkaasti. Lehdet olivat maistuneet toukille. Sen sijaan rautapadassa krassit ovat vielä hyväkuntoisia. Niissäkin oli toukkia, mutta kaatosade hävitti kaikki.

Vitis vinifera 'Zilga'

Zilgan rypäleet ovat saaneet mukavasti väriä. Pergolan Zilgassa on jo hyvinkin tummia rypäleitä, joskin aika pieniä. Yhden jo maistoinkin, mutta raaka oli.

Lapion ja oksasaksien varressa olen viettänyt aikaa enemmänkin. Alapihalla, naapurin aidan vierestä leikkasin valtaosan norjanangervoista ja naapurin puolelta meille vyöryneistä idänvirpiangervoista mataliksi. Edellisen kerran saman urakan tein syksyllä 2013. Muutama norjanangervo jäi pystyyn, sillä niitä leikkasin vähän jo syksyllä. Kuvassa näkyvät keltaiset läiskät ovat lähellä kasvaneiden kultapallojen jämiä. Kaatuivat ikävästi työmaalle.

Kuten tästä ja alemmasta kuvasta näkyy, norjanangervo vie kasvunsa myötä tilaa melkoisesti. Voisin ihan hyvin kerätä nuo reunuskivet muuhun käyttöön, sillä myöhemmin norjanangervot täyttävät mulloksella olevan tilan.

Taustalla nyt leikatut norjanangervot toukokuussa

Toukokuussa norjanangervot olivat kauniita kukkiessaan. Todellisuudessa nämä pensaat olivat jo niin ränsistyneitä, että kukkia on vain latvuksissa. Keväällä kaikki näyttää kovin ilmavalta ja tilavalta. Oikealla näkyy hiukan metsäruusupuskaa, joka kesän myötä kasvoi vallaten tilaa taas ihan liikaa. Norjanangervojen ja metsäruusujen välistä mahtui juuri ja juuri kulkemaan. Sateen jälkeen mieluummin kiersin toista kautta, etten ihan kastuisi märkien oksien läpi kulkiessani.

Rudbeckia laciniata 'Goldball' - Kultapallo

 
Metsäruusujen tyveltä siirsin vuosi sitten kultapallon tontin toiseen aitanurkkaukseen. Siellä se on alkanut kasvaa ja kukkia. Paikka on pitkälle hujopille parempi, sillä se voi tarvittaessa nojata aitaan ja naapurin jättikokoiseen kanukkaan. Eikä kaatuessaankaan ole pahasti minkään tiellä. Niinpä vain jäi kultapallosta juuria vanhallekin paikalle. Sieltä ne taas kasvoivat kesän mittaan lisäämään tuosta solasta kulkemisen haasteita.

Pikkupuutarhan istutusalueiden muovisten reunanauhojen poistaminen on edistynyt. Ostin lisää turveharkkoja ja tein 11 metrin pituisen reunuksen vastapäätä Kivipenkkiä. Mielestäni turveharkoista tulee kivan näköinen ja käytännöllinen reunus. Paljon, paljon parempi, kuin muovinauharajauksesta. Vielä olisi yksi pidempi reuna Pikkupuutarhassa muovinauhalla rajattuna, mutta ehkä en tänä syksynä enää jaksa kaikkea tehdä. Yksi turveharkkosäkki kyllä jäi käyttämättä. Se ei riitä tekemättömään osuuteen, mutta pari metriä siitä saisi valmista. Katsotaan, miten säät ja voimat sallivat.

 

Edellisen turveharkkosession yhteydessä jäi kivituhkan kärrääminen, kun kaatosade keskeytti työn. Nyt kärräsin kuusi kottikärryllistä kivituhkaa, levitin, tasoitin ja tamppasin sen jaloillani turveharkkojen reunaan.

Maanantaina aurinko paistoi ja tuuli mukavan lämpimästi. Päätin pestä tähän mennessä tyhjentyneet ruukut ja kesäkukkalaatikot sekä kesän aikana kertyneet muovipotit. Keväällähän taas tarvitaan esikylvöksiä varten puhtaita potteja. Ruukkuja kottikärryihin, letkulla vettä ja tiskiharjalla mullat ja romppeet pois ruukuista. Sitten ruukut nurmikolle levitetyn pressun päälle kuivumaan.

 

Ruukkujen kuivuessa tyhjensin  kasvihuoneen ja pesin sen sisältä. Ulkoa pesen vasta keväällä. Samoin keräsin Blumatin pois, pesin keraamiset anturit ja vein kellariin. Tomaatit, kurkut ja paprikat pilkoin kompostiin jo viikko sitten. Jonkun verran tomaatin raakileita on sisällä kypsymässä. Joitakin pieniä kurkkuja vielä oli, mutta kukkia ei enää ollenkaan. Paprikoista suurin osa oli jo kypsiä ja muutama hiukan raaka on kypsynyt hyvin sisällä. Yöt ovat olleet jo sen verran koleita, ettei kypsyminen lämmittämättömässä kasvarissa kovin tehokasta näyttänyt olevan.

 

Kasvarin kuivuttua kannoin siistityt tavarat takaisin sisälle. Myöhemmin siirrän myös joitakin pihakoristeita talveksi kasvariin. Samoin alapihan pikkupöytä ja tuolit saavat viettää talvikauden kasvihuoneen suojassa.

Sainpa myös runsaasti pienempiä sipuleita istutettua multaan. Osa verkkokauppatilauksista on yhä saapumatta, enkä tulppaanien istuttamista aloittanut vielä laisinkaan. Tänä syksynä istuttaminen on siinä mielessä helpompaa, kun lukuisten mylläysten johdosta moni paikka on mulloksella. Sipulien kätkeminen maahan sujuu vikkelästi, kun ei jatkuvasti tarvitse varoa perennojen juuria.

Omaishoitohommiin mennessäni poikkesin Lommilan Taimiassa (Puutarhanikkarit). Ajattelin, josko löytäisin lisää syysmyrkkyliljoja. Niiden kohdalla oli pelkkä nimilappu, mutta tyhjin käsin en nytkään ulos päässyt. Laukkoja olin jo suunnitellutkin ostavani lisää. Niinpä ostin pussillisin viinilaukkaa ja 40 kpl:n pussin Purple Rain -ukkolaukkaa. Ilokseni löysin myös pystykiurunkannus Beth Evansia, johon olen kovasti ihastunut. Tähtitulppaani Persian Pearliin rakastuin ensi näkemällä ja siksi sitäkin pussillinen lisää. Onneksi hyllyssä oli myös Katharine Hodgkiniä, joten en ollut muistanut aiemmin tilata tai ostaa.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Puutarhassa näyttää jo aika syksyiseltä. Tuuli on lennättänyt melkoisen joukon vaahteranlehtiä ja muuta roskaa pitkin pihaa. En ole ehtinyt lainkaan haravoimaan hiekkakäytäviä, mutta sielläpä odottavat sopivaa aikaa.

Köynnöstuista kolme on pystytetty, kolme odottaa sopivaa hetkeä. Pikkupuutarhassakin on tarkoitus leikata norjanangervot vihdoin matalaksi. Siinä ei kauaa mene, kunhan eteen sattuu sateeton keli. Minä leikkaan ja ukkokulta hakettaa.

Hämärä laskeutuu iltaisin yhä varhemmin. Pergolan valosarjan ajastin jo kolme viikkoa sitten syttymään ennen pimeää. Olopihan puutarhaporttiin ripustin lyhdyn, jonka sisään laitoin patteritoimisen, ajastimella syttyvän kynttilän. Samoin Syreenipolun päässä olevaan lyhtyyn. Aika kivan näköistä. Huomaan katseeni automaattisesti hakeutuvan lyhtyihin iltauutisten aikaan sohvalla istuessani.

Energisiä syyspäiviä teille kaikille. 

Lämmin liekki kynttilästä
syttyy illan pimeyteen.
Loistaa syksyn hämärästä,
valoa tuo se pimeyteen.

 

-Birgit Ahokas- 

(Bigin parhaat -sivuston värssypankki)

 

Villaa varpaille ja pipo päähän

 

Sateiden ja koleuden myötä varpaat kaipaavat lämmikettä. Puikot eivät ole käsistäni kesälläkään täysin pudonneet, mutta pimenevät illat houkuttelevat yhä enemmän kutomisen pariin.

Beigesta 7veikasta valmistui nilkkasukka, jonka mallineuleessa neljä oikean ja nurjan silmukkaa vaihtelevat kahdeksan kerroksen rytmillä. Tein sukasta vähän reilumman kokoisen laittamalla 14 silmukkaa/puikko. Resorissa on puikot nro 3 ja neuleessa 3,5.

Mummojemme neuleet -sivustolta löysin jo aikaa sitten Meeri-sukat. Tällä ohjeella muistelen kutoneeni ennenkin sukat. Kiva ja helppo mallineule, joka sopii sukkien lisäksi muihinkin neuleisiin.

Keltaista 7veikkaa käyttäen sukat valmistuivat vikkelästi. Ohjeen mukaisesti laitoin 13 silmukkaa puikkoa kohden. Resorissa puikkoina nro 3 ja muussa sukassa 3,5.

Ruttusukkiakin olen tehnyt aiemmin. Ohjeita on erilaisia. Tässä mallissa sukan varsi ei kovin paljon korkeudessa jousta, koska ruttu tehdään nostamalla silmukoita aiemmista kerroksista. Kivan näköinen, joskin minusta hiukan työläs tehdä. Ei siis ollenkaan vaikea, mutta tykkään paahtaa puikot kilisten eteenpäin sen sijaan, että palaan säännöllisin välein muutaman kerroksen takaisin.

Sukat valmistuivat keskiharmaasta ja vaaleanpunaisesta 7veikasta. Harmaa lanka on vanhoja varastojani. Sen sijaan vaaleanpunainen on uusi (tai pikemminkin paluun tehnyt) väri 100 gramman kerässä. Tähän sukkaan laitoin 14 silmukkaa/puikko varmistaakseni, että se menee tarvittaessa isompaankin jalkaan. Leveyssuunnassa joustavuus on ihan hyvä.

Yritän välttää uusien lankojen ostamista ja käyttää pääasiassa vanhoja varastoja. Tarjouksia on kuitenkin vaikea ohittaa, vaikka aina kaikkia toivevärejä ei olisikaan hyllyssä. Keltaisen ja oranssin määrä elo-syyskuun vaihteen sukissa on huomattavan suuri. Johtunee pimeyden lisääntymisestä ja auringonvalon kaipuusta.

Polvisukissa on 7veikan oranssi ja Raita-langan sävy pääsiäinen. Mallineuleena 4 o, 1 n. Resorissa on 62 silmukkaa. Mallineuleen alkaessa lisäsin kolme silmukkaa. Pohkeen kohdalla kavensin muutaman kerroksen osuudella neljän silmukan ryhmistä yhden silmukan pois.

Tilasin keväällä netistä tupsuja. Yksi harmaasävyinen tupsu kaipasi omaa pipoa, joten sellainen piti tehdä. Vaaleanharmaa 7veikka valikoitui tupsuun sopivaksi väriksi.

Mallineuleeksi oli tarkoitus laittaa SatunTuulia -blogista löytämäni kohokuvion, joka on itse asiassa aika lailla samanlainen kuin ensimmäisen kuvan beigeissä nilkkasukissa. Vasta muutaman sentin pipoa kudottuani huomasin tehneeni virheen. En jaksanut enää purkaa työtä, joten jatkoin virheen toistamista. 

Pipossa on 112 silmukkaa, 60 cm:n pyöröpuikot nro 3,5. Resorissa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan, jolloin resorista tulee siistin ja jämäkän näköinen. Kokonsa puolesta pipo käy hyvin aikuiselle.

Aurinkoisten värien teema jatkuu näissäkin sukissa. Keltaiseen 7veikkaan yhdistin sopivan sävyistä Raita-lankaa (jota ei taida enää olla myytävänä). Varteen ja kärkeen tein yksinkertaisen raitakuvion.

Parhaillaan työn alla on luonnonvalkoiset tumput. Katsotaan, milloin valmistuvat.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen: Autokulta (2019)

Kesän ajan olen ihmetellyt erikoisen näköistä autoa, joka on pysäköity Espoon keskuksen kauppakeskus Entresseä vastapäätä. Pari viikkoa sitten kävin tekemässä vanhempieni ruokaostokset Espoontorilla ja samalla oli tilaisuus pysähtyä tarkemmin tutkimaan tätä hyvin ilmastoitua autoa.

Auto kuuluu Espoon keskuksen eri paikoilla näytteillä oleviin nykyveistoksiin. Paria puupölkkyä Entressen Smarket-päädyssä olen ihmetellyt kauempaa katsellen. Ei vain kertaakaan ole mukamas ollut aikaa käydä niitä lähempää katsomassa. Kuten ei tätä autoakaan aiemmin.

Tällaisella autolla ajellessa villasukille ja pipolle olisi käyttöä. Vai olisiko tässä uudentyylinen avoauto?

Mukavia ja erityiesti aurinkoisia syyskuun puolivälin päiviä teille kaikille!

Syysleimut ennen repsahdusta

Phlox paniculata 'Raving Beauty''

Tässä vaiheessa vuotta on vaikea välttää syys-sanan käyttöä. Syyskuu lähestyy puoliväliä ja monet syyskukkijatkin ovat jo loppumetreillä.

Uudistin viime syksynä Bermudankolmion tai Bermudan, kuten aluetta nyt lyhyemmin kutsun. Kaivoin ylös kaikki kuunliljat, jaloangervot ja syysleimut. Syysleimut olen keskittänyt Bermudaan, vaikka joitakin kasvaa myös olopihan Syreenipenkissä.

Syysleimut tykkäsivät selvästi olosuhteidensa parantamisesta. Käänsin alueelta mullan ympäriinsä ja tietenkin kitkin myös rikkaruohot. Lisäsin uutta multaa ja kompostia. Jaoin vanhempia perennoja istuttaessani ne uudelleen. Hiukan myös ryhmittelin kasveja uudelleen siten että kaikki korkeammat tulisivat taaemmas.

Phlox paniculata 'Starfire'

Varsinkin syysleimut ovat kiittäneet uudistuksesta runsaalla kukinnalla ja reippaalla kasvulla. Kulunut kesä on kyllä ollut kosteusolosuhteiltaan kahta edellistä parempi, eivätkä leimutkaan ole hellekesien tapaan kuivuudesta kärsivinä lotkottaneet lehdet alamaissa. Kuivimpina kausina tosin kastelin niitä, vaikka yleensä perennat saavat selviytyä itsekseen - uusia  istutuksia lukuunottamatta. 

Phlox paniculata 'Dusterlove'

Useimpien syysleimujeni nimet ovat tyylikkäästi kadoksissa. Tai sitten todellisuus ei vastaa lainkaan sitä, mitä taimilapussa lukee. Olkoon siis kaikki syysleimuja. 

Viime päivien ja öiden rankkasateet ovat hakanneet syysleimujen kukinnot entisiksi. Varret ovat kyllä edelleen tanakasti pystyssä, mutta kukista pian vain muisto jäljellä. Mainittakoon, että syysleimut kuuluvat kasviryhmään, joka ei hevillä kaadu muiden päälle tai kaverien olkaan nojaamaan. Se ansaitsee isot kiitokset siitä, ettei sitä tarvitse tukea.

Phlox paniculata 'SherbetBlend'

 

Olopihan puolella on tosiaan muutama syysleimu. Ansaitsisivat tulla siirretyiksi muualle, sillä Syreenipolun vasen puoli ei ole niille paras paikka. Itse asiassa koko alue alkaa olla tuunauksen tarpeessa, mutta odotellaan rauhassa idealampun syttymistä. Ei kai joka paikkaa tarvitse yhden kesän aikana myllätä.

Phlox paniculata 'Miss Pepper'

Syksyistä puutarhaprojekteista tuli mieleen se, kuinka erilaista on työskennellä kuivassa tai märässä puutarhassa. Sateettomuudessa on paljon etuja; työvälineet pysyvät puhtaampina, märkä multa ei kasaannut jalkineiden pohjaan, eikä hanskojakaan tarvitse alinomaa käydä vaihtamassa. Toisaalta syysistutusten kannalta ylimääräinen kosteus on pelkästään hyväksi. Ei tarvitse sydän huolesta kallellaan juosta kastelukannun ja -letkun kanssa juottamassa istutuksia.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

 
Vuosia olen unelmoinut oikein kunnollisesta syysvuokkopehkosta. Käydessäni elokuussa 2016 Berliinin Kärten der Weltissä, näin siihen astisen elämäni kauneimman syysvuokkokasvuston.  Samaan tuskin näillä meidän leveysasteillamme päästään, mutta minulla on täysi syy olla tyytyväinen Kiemurapenkissä asustavaan hopesyysvuokkooni.

Se on kasvattanut lehtiään melkoisesti ja tänä syksynä pehkossa on lukuisia nuppuryppäitä. Ensimmäinen kukka avautui jo elokuun alkupäivinä. Toivottavasti ei vielä aikoihin tule yöpakkasia, jotta kaikki nuput avautuvat. Syysvuokko on niin kaunis ihan joka puolelta. 

Anopin äitienpäiväruusu, jonka olen nimennyt Rosa Eevaksi

Myllätessäni Pikkupuutarhan Kivipenkkiä, löysin Eevan ruusun nupussa. Eevan ruusu on äitienpäiväruusu, jonka anoppi antoi istutettavaksi puutarhaan, jossa se saisi jatkaa elämäänsä. Usein äitienpäiväruusut ovat hentoisia ressukoita, jotka eivät kovin montaa kesää puutarhamullassa näe. Tämä ruusu on vankka ja sitkeä. Nyt joudun kyllä jännäämään sen jatkoa, sillä mylläyksen yhteydessä ruusu oli kaivettava ylös ja istutettava uudelleen.
 

Gaillardia aristata - Syyssädekukka

Vuosi sitten perustettuun Syyspenkkiin hankin kasveja, jotka kukkisivat loppukesästä ja samalla houkuttelisivat perhosia ja pörriäisiä. Sekä syyssädekukka että syyshohdekukka kukkivat viime kesänä isoina ja runsaina. Tänä kesänä sain odottaa niiden versomista todella pitkään. Olin jo varma, etteivät jaksa herätä ollenkaan. Vähän edelliskesää hennompina nuo vihdoin päättivät ilmestyä mullan pintaan. 

Helenium autumnale rotgold hybrid - Syyshohdekukka

 
Perhosia ei meidän pihalla kovin paljon ole loppukesästä näkynyt. Ja jos näkyykin, ei kamera ole käsillä. Pörriäisiä sen sijaan on riittänyt. Tuokin kaveri on ihan siitepöllyssä. 

Echinacea purpurea - Punahattu

Myös punahatuistani olen iloinen. Ehkä olen liian malttamaton ja kuvittelen kaiken runsastuvan käden käänteessä. Ehkä on vain annettava kasveille aikaa rauhassa kotiutua ja kasvattaa kunnon juurakko. Nyt punahattuja, muutama valkoinenkin, ilahduttaa monin kappalein. Voi jo hyvinkin puhua punahattukasvustosta. Ei siis enää yksittäisestä punahatusta.
 

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kahden edellisen, erinomaisen kelloköynnöskesän jälkeen olin jo huolissani, kukkivatko tämän kesäiset ollenkaan. Nuppuja on näkynyt lukuisia jo viikkoja, mutta yksikään ei ole halunnut avautua. Vaan syyskuun toinen viikko sai nuput pullistumaan ja yksi toisensa jälkeen avautumaan. Erikokoisia nuppuja on paljon. Osa niin pikkuisia, etteivät taatusti jaksa kasvaa ja aueta. Paljon on myös isoja nuppuja, jotka pullistelevat rohkaisevasti. Pari kertaa jo uhkasin kelloköynnöstä viimeisellä kesällään. Kukkansa avaamalla hän takaa tulevakin kesät pergolassamme.

Iris 'Frozen Planet'

Turveharkkoprojekti sai jatkoa - kunhan kerkeän niiden pariin. Hain rautakaupasta lisää harkkoja, enkä tietenkään päässyt sipulihyllykön ohi. Onneksi valikoima oli melko suppea ja hinnat yllättävän korkeat muista kaupoista tekemiini hankintoihin nähden. Keväinen innostus kurjenmiekkoihin jatkuu ja siksi uusi Frozen Planet oli ihan pakko ostaa.
 

Iris Hollandica Blue ja Mix

Yksi tai kaksi pussia ei tietenkään riitä ja niinpä otin myös oheiset irikset. 

Galanthus Woronowii

Turveharkkosäkit olivat rautakaupan puutarhapihalla. Vettä tuli kaatamalla, joten päätin odottaa edes pientä taukoa. Naapurikylän kaupoille ei ole hurjan pitkä matka, mutta ajatus uudesta reissusta tuntui tylsältä. Niinpä sadetaukoa odotellessani nappasin vielä yhden lumikellopussin. Sade ei suinkaan loppunut, mutta väheni sen verran, että sukelsin kärryjen kanssa pihalle hakemaan turveharkkosäkkejä.

Allium Firecracker mix - kuva Mustilan uutiskirjeestä

Voi mahdoton, miten heikko luonne minulla on, kun on kyse kasveista. Sähköpostiini tuli Mustilan uutiskirje, jossa oli kuva uutuuslaukasta. Firecracker - kuin ilotulitus. Jotain sellaista laukan mainostekstissä oli. Sorruin tilaamaan, kuinkas muutenkaan. Aika tyyris kuuden sipulin pakkaus postituskuluineen. No, en polta tupakkaa, enkä pahemmin juhli tai muutenkaan törsää. Pieniä paheita saa olla, saahan!

PS. Kiitos Kruunuvuokolle syysleimujen nimiehdotuksista. Se inspiroi minua tonkimaan papereitani intensiivisemmin ja löysinkin istutuskartoistani syysleimuille nimiä. Jos googlettaa vaikkapa "syysleimu/phlox paniculata tumma lila", saa tuloksella lukuisia likimain samanlaisia syysleimuja.

 

Uitetun akan urakat

Kelloköynnös sateessa

 
Menneen viikonlopun aikana siirryttiin kertaheitolla syksyyn. Mustanpuhuvat pilvenlonkareet seilaavat taivaalla.Välillä aurinko pilkistää jostain välistä ja välillä ukkonenkin kumisee kauempana. Vettä on satanut kuin saavista kaataen. Huoletta voi jakaa ja siirrellä kasveja, eikä niiden kuivuminen ainakaan ole ongelma.

Kivien tarkoitus on pysäyttää edes osa vedestä kasveille.

Isoimman loppukesälle suunnittelun urakan eli Oikearinteen kunnostuksen aloitin ja sain jo loppuunkin elo-syyskuun vaihteessa. Jos vielä joskus kerron upottavani vanhoja mattoja juuriesteeksi, huutakaa heti STOP-tykkänään moiselle ajatukselle. Jos mattoa ei ikinä tarvitse maasta ylös kaivaa, hyvä niin. Jos on pienikin mahdollisuus, että myöhemmin ko. paikalla tarvitaan kaivamista, ei mitään mattojen säilömistä siihen. 

Kasvit olivat kasvattaneet juurensa maton läpi. Puna-apilan juuret olivat pitkiä, paksuja ja tiukkaakin tiukempaa tavaraa. Maksaruohojen, sammalleimun ja sulkaneilikan juuret eivät ulottuneet kovin syvälle, mutta massaa riitti niissäkin. 

Irrotin kasveja niin paljon kuin käsivoimin ja lapion tuppaiden alle ujuttamalla onnistuin. Sitten rautakangella ja lapiolla vääntäen matto irti maasta, jotta sain sen pilkottua mattoveitsellä ja saksilla pieniksi paloiksi. Kun matto oli paloina jäteastiassa, loppu sujuikin lähestulkoon leikiten. Rinteen oikeassa reunassa kasvavaan lamohietakirsikkaan ja sen viereisiin vuorenkilpiin saakka multa oli käännettävä ylhäältä alas ja poistettava rikkaruohot. Siinä mielessä matto hoiti tehtävänsä, että sen mukana ylös nousi vähänkin hennommat rikat.

Kun rinne oli putsattu, alkoi kasvien paluu multaan. Aronioiden alapuolelle siirsin kesän ruukussa olleet maanpeiteruusu Fairyt. Niiden tyven peitin märällä sanomalehdellä, jonka päälle ripottelin kohtuullisen kerroksen katetta. Keskivaiheille istutin sulkaneilikoita reiluina tukkoina ja alareunaan maksaruohoja, jotka kärsivät urakassa liikaakiin.

Vasempaan reunaan jäi kivituhkalla ja hiekalla oleva alue, jonne olen kerännyt mehitähtiä. Tätä aluetta vähän laajensin, jotta sain sinne ruukuissa istutusta odottaneet mehitähdet myös mahtumaan. Näiden oikealle puolelle istutin Nilalta saatua patjarikkoa.

Helmoililjojen taival kohti kevättä alkaa jo syksyllä.

 
Tämän viikon kaatosateiden aikana en ole käynyt katsomassa rinnettä ollenkaan. Todennäköisesti sade on levittänyt katetta, joten sitä täytyy jossain välissä käydä kasaamassa takaisin. Myös linnut kaivelevat ahkerasti katealueita ja tonkivat alla olevat sanomalehdet näkyviin.

Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkki on myös ollut kohennuksen tarpeessa, mutta siellä piti lähinnä vähän hienosäätää kasvien paikkaa. Luin jokin aika sitten Mama's Garden -blogista turveharkkojen käytöstä metsäpuutarhassa. Olen itsekin käyttänyt turveharkkoja, joten materiaali on minulle tuttua. Minua on jo pitkään tympinyt Pikkupuutarhassa (ja muutamassa muussakin paikassa) rajausmateriaalina käyttämäni muovinen nurmireunanauha. Se on rumaa, eikä kestä pitkään sekään. Mitä sen tilalle, kun sopivat kivetkin pitäisi käydä kaupasta ostamassa? Sitä olen pohtinut. Blogikirjoitus sai idealampun päässäni syttymään ja taas tuli lapiolle töitä.

Kriikunapenkki

Aluksi oli tarkoitus kehystää vain Kivipenkki turveharkoilla. Homma lähti totaalisesti lapasesta ja myös Kriikunapenkki sai turveharkot ympärilleen. Vettä tuli taivaalta välillä vähemmän, välillä enemmän. Alkuun juoksin kovimpien sadekuurojen ajaksi sisääntuloterassille odottamaan, mutta työn edetessä ajatuksena oli saada se nopeasti valmiiksi. Samahan tuo, kastuuko akka enemmän tai vähemmän, kun kuitenkin kastuu.

Takavasemmalla Kivipenkki, edessä Pink Annabellen mutka.

Yhden harkon koko on 19 x 19 x 39 cm. Sahasin jokaisen harkon kahtia, sillä kokonaisena penkkien reunuksista olisi tullut liian leveitä ja muutenkin ahtaat käytävät olisivat kaventuneet entisestään. Kaivoin istutusten ympärille harkkoja varten uran (joka siinä itse asiassa oli jo muovireunuksellakin). Paikoin kavensin penkkiä, jotta käytävä vastaavasti levenisi.

Kivipenkissä nostin käytännössä lähes kaikki kasvit pois ja istutin uudelleen. Kriikunapenkistä oli jo aiemmin pensasmustikat lähteneet muualle ja muutenkin siellä on edelleen vapaata multatilaa odottamassa paria keijunkukkaa. Sekä sipuleita.

Kriikunapenkin ja Kivipenkin väli

Projekti on vielä kesken, sillä sateen vuoksi en enää ryhtynyt kärräämään kivituhkaa käytäville ja tiivistämään turveharkkojen tyveä. Haravoin vain sotkut käytäviltä ja vein työvälineet suojaan. 

Urakoin turveharkkotyömaalla kolmena päivänä, joista katena tuntitolkulla putkeen, enkä ainuttakaan kertaa selvinnyt kastumatta. Harvoin pihatöistä sisälle palaa niin likainen ja uitettu nainen, kuin näinä päivinä.

Kahden istutusalueen reunustamiseen meni 18 harkkoa eli 4½ säkkiä. Viidennestä säkistä jäi kaksi harkkoa, jotka puolitin ja laitoin rajaamaan Pink Annabellen käytävänpuoleisen asuinalueen. Sen verran siistiä tuli, että oli pakko mitata vielä yksi pätkä Pikkupuutarhassa, joka tulee sekin saamaan harkkoreunuksen. Kokemuksesta tiedän, että turveharkko kestää vuosia ja pysyy hyvin kuosissaan. Tietenkään sen päällä ei tule saapastella, mutta niin ei ole tarkoituskaan. 

Muovireunusta oli tukemassa pahimmissa mutkakohdissa mukulaisia kiviä. Niitä on nyt pari pinoa odottamassa jatkokäyttöä. Kivet eivät riitä käytävien kiveämiseen, mutta jotain niistä väsään, kunhan sadesää vähän helpottaa.

Poutasäätä odotellessa, mukavaa viikon jatkoa!